lauantai 4. kesäkuuta 2022

Oikeus osoitti maahanmuuttopolitiikan järjettömyyden

MTV3 kertoi tapauksesta, jossa irakilaismiehiä oli pidetty Suomessa vangittuna pitkän aikaa, koska heitä epäiltiin kotimaassaan tehdyn joukkomurhan osasyyllisiksi. Tutkinnan aikana miehiä vastaan todisti anonyymejä henkilöitä ja miesten omista puheista oli saatu dokumentoitua yksityiskohtia, joissa he kertoivat halukkuudestaan tappaa hiukan eri tavalla Allahiin uskovia.

Näyttö ei kuitenkaan riittänyt ja oikeus totesi yksimielisesti miehet syyttömiksi. Joukkomurhaan osallistumisen sijaan miehet olisivat oman kertomansa mukaan joutuneet suomalaisessa vastaanottokeskuksessa olleiden toisten asukkien uhreiksi, koska nämä olivat siellä käydyn riidan jälkeen esittäneet väitteen heidän osallistumisestaan joukkomurhaan. 

Kaiken lopputuloksena nyt riidellään siitä, kuinka suuret korvaukset meidän veronmaksajien tulisi maksaa irakilaismiehille heidän istuttuaan syyttömänä vankilassa. Miesten - epäilemättä suomalaisjuristien neuvosta esitetty - vaatimus perustuu Anneli Auerin saamiin yli 400 000 euron korvauksiin. 

Nähtäväksi jää, saavatko miehet rahansa vai jäävätkö ne saamatta. Omalta osaltani tämäkin tapaus on kuitenkin selvä osoitus siitä, että nykyisen kaltainen turvapaikkapolitiikka on järjetöntä ja meille suomalaisille haitallista. Tämä siis täysin riippumatta siitä, vastasiko oikeuden joukkomurhapäätös tosiasioita vai ei.

4 kommenttia:

  1. Koska he olivat tulleet turvapaikanhakijoina he lienevät paenneet vainoa. Suomalaiseen vankilaan joutuminen on merkittävä parannus siihen, että kokee vainoa, joten miehet eivät ole oikeutettuja mihinkään tai kenties heiltä voidaan vaatia jotain korvausta ylläpidosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä jos vähän joukkomurhailee ja valta vaihtuu, niin kyllähän siinä kiire voi tulla turvapaikkaa etsimään.

      Poista
  2. Traagisinta ei ole ole vielä se, että "maahanmuuttopolitiikkamme" osoittautuu jatkuvasti kaikin tavoin epäonnistuneeksi, vaan se, että tällaiset oikeuskäsittelyt osoittavat selvästi, miten epätoivoista ja kaikkea muuta kuin minkään oman moraalimme mukaisen oikeustajun mukaista on yrittää käsitellä täysin eriperusteisten kulttuurien asioita omien yhteisöllisten tuntojemme pohjalta.

    Toki lait ovat kaikkialla "normatiivisesta" näkökulmasta kirjoitettuja, mutta itse oikeudellinen "substanssi" -- se miten teot, niiden motiivit ja seuraukset on ymmärrettävä ja arvioitava -- sitä on de facto mahdotonta kuljettaa kulttuurirajojen yli.

    Kulttuurinen rikollisuus on olemassa, ja omalle kulttuurillemme jokseenkin vastakkaisten yhteisöominaisuuksien vaikutuksesta tehdyt teot ovat meille niin oman käsitteellisen järkemme kuin myös oman omantunnoneettisen oikeustajumme raameissa täysin mahdottomia käsiteltäviksi.

    Ja kuitenkin yritämme. Miksi? Pieleen menee niin rajusti kuin ikinä voi, mutta silti pidämme silmämme eyes wide shut ja jatkamme typerää monikulttuuristamispolitiikkaamme ikään kuin tosiaan olisi olemassa jokin pelkästään yliyleistävien ylevöittävien yleiskäsitteiden varassa määritelty "ihmisyys".

    Ei ole. Kaikki ihmisyys on kulttuurista ihmisyyttä, eikä siitä asiasta pääse yli eikä ympäri.

    Ohje olisi hyvin yksinkertainen ja selvä. Pitäkään rajat kiinni, ja pitäkää tiettyä etäisyyttä. On olemassa me ja he.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!