Suomalaisvastaiset EU-parlamentaarikot

Arvoisan lukijani on hyvä huomata, että viisi suomalaista europarlamentaarikkoa päätti äänestää EU:n metsien käytöstä sellaisen vaihtoehdon puolesta, joka olisi käytännössä johtanut suurimman uusiutuvan luonnonvaramme käytön oleelliseen vaikeutumiseen – riippumatta siitä onko se kestävää vai ei. Nämä suomalaisvastaiset edustajat olivat kokoomuksen Sirpa Pietikäinen, vasemmistoliiton Silvia Modig sekä vihreiden Ville Niinistö, Heidi Hautala ja Alviina Alametsä.

Äänestyksessä voittaneen vaihtoehdon valmisteleman raportin valmistelija Petri Sarvamaa (kok) totesikin, että ”onnistuimme kaatamaan ympäristövaliokunnan kantaan perustuneen vaihtoehtoisen mietinnön, jossa painotetaan metsiin liittyviä ulottuvuuksia yksipuolisesti, lähinnä biodiversiteetin suojelun näkökulmasta. On taidettu unohtaa, että kyse on EU:n metsästrategiasta, ei biodiversiteettistrategiasta.”

Sekä edelleen, että ”kestävän metsätalouden rooli tulee nähdä tasapainoisesti ilmaston, ympäristön, talouden, työpaikkojen sekä virkistyskäytön kannalta, eikä mustavalkoiselle vastakkainasettelulle voi antaa tilaa. Siksi lopputulos on merkittävä myös Suomen kannalta.”

Nähtäväksi jää, miten suomalaisen talouden tukijalalle käy tulevaisuudessa. Juuri nyt se on kuitenkin siirtymässä paperintuottajasta kartonkivetoisuuteen. Siis vaihtamassa korkeamman jalostusasteen tuotteesta matalampaan koska markkinat ovat katoamassa paperilta.

Nähtäväksi jääkin, minkälaisina volyymeinä metsäteollisuutemme saa lähitulevaisuudessa markkinoitua vaatekuituja, paperipillejä, vesitiiviitä kartonkinkuppeja, laastareita ja muita tulevaisuuden puutuotteita. Lienee kuitenkin niin, etteivät niiden volyymit ihan nopeasti korvaa katoavaa paperin massatuotantoa. 

Metsien taloudellinen hyödyntäminen on vaikeuksistaan huolimatta kuitenkin meille suomalaisille elämän ja kuoleman kysymys. Tai siis köyhyyden ja rikkauden. 

Siksi on käsittämätöntä, että EU-parlamenttiin on äänestetty viisi suomalaista, jotka tekevät myyräntyötä maamme talouden tukijalan toimintaedellytysten kaatamiseksi. Ja samaan aikaan pääministeri haluaa viedä pohjan puuta hyödyntävän teollisuuden yrityksiltä pitää itsensä elinkelpoisena myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
EU:n metsäkiista päättyi järkevään ratkaisuun
Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen aikovat vahingoittaa Suomen taloutta

Perussuomalaiset kyllästyi nimittelyyn

Perussuomalaiset on palkkaamassa juristin selvittämään voiko Suomessa leimata kokonaisia puolueita ja yksittäisiä poliitikkoja natseiksi ja fasisteiksi ilman perusteita. Luettuani uutisen pidin aluksi ajatusta täysin yliampuvana.

Hetken asiaa sulateltuani tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, ettei se ehkä olekaan ihan tyhmä ajatus. Näin etenkin siksi, että monet valtakunnan ykköslehdet ja kärkipään poliitikot ovat viime aikoina julkisesti harrastaneet tällaista nimittelyä.

Ainakin entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (SDP) on syyllistynyt tällaiseen retoriikkaan. Samoin presidentin veljenpoika Ville Niinistö (vihr.) on vihjaillut sen suuntaista.

Lehdistöstä esimerkiksi Helsingin Sanomien kolumnisti on myös harrastanut löyhää kielenkäyttöä. Rasisteiksi osaa perussuomalaisita on puolestaan nimitellyt kansanedustaja Silvia Modig (vas.) Kansan Uutisten sivuilla.

Google-haulla löytyy helposti lisää esimerkkejä. En siis tiedä onko mikään edellisistä ollut Perussuomalaisten mielessä heidän nyt ryhtyessään toimeen, mutta nopeasti koostamastani listasta ilmenee, että epäasialliset väitteet puolueesta ovat tämän kesän aikana muuttuneet tietyn poliittisen suuntauksen edustajien suussa lähes normaalipuheeksi. Siksi tälle asialle on syntynyt yleistä merkitystä, mikä puoltaa nimittelyn laillisuuden selvittämistä.

Epäasiallistahan ja lapsellistahan nimitteleminen on joka tapauksessa, mutta toisaalta jo natsien propagandakoneisto tiesi, että toistamalla tarpeeksi monta kertaa valhekin muuttuu todeksi ja tässä tapauksessa siis kannatuksesta kilpaileva puolue äänestäjien silmissä arveluttavaksi.

Tämä lienee myös epäasialliseen kielenkäyttöön sortuneiden vihervasemmistolaisten poliitikkojen tavoitteena. Kyse ei siis ole pelkästään huonosta käytöksestä vaan myös äärimmäisen likaisesta tavasta tehdä politiikkaa.

Jäämme siis odottamaan suurella mielenkiinnolla miten asia etenee. Käydäänkö juristin johdolla avoin pelisäänökeskustelu, vai astutaanko käräjäsaliin? Joka tapauksessa pelkkä prosessin käynnistäminen asiallistanee suomalaista poliittista keskustelua. Toivottavasti se samalla suuntaa sitä asiakysymyksiin kesän aikana pinnalla olleen loanheiton sijasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nouseeko äärivasemmisto Suomessa?
Petteri Orpo myi Suomen laittomille maahanmuuttajille
Poliittista uuskieltä