Suomen ja Unkarin välit ovat nopeasti heikentyneet. "Kiitos" siitä kuuluu Suomen uuden eli Antti Rinteen (sd) hallituksen moralistiselle pyrkimykselle johtaa EU:ta, kuten Iltalehden näkökulma-artikkeli asian maalaili. Tarkemmin sanoen Suomen ja EU:n agendalla on kysymys siitä, että noudattaako Unkari oikeusvaltioperiaatetta ja mikäli näin ei ole, pitäisikö sitä rangaista esimerkiksi vähentämällä EU:n maksamia tukia.
Asiaa selvensi aamun Helsingin Sanomat. Sen mukaan Unkarin suurlähetystö on väittänyt, ettei oikeusvaltiota olisi edes määritelty kunnolla, vaan se on pikemminkin hämärä poliittinen väline.
Tämän kiisti kuitenkin emeritusprofessori Kaarlo Tuori, jonka mukaan oikeusvaltioperiaatteen "keskeisiä asioita ovat muun muassa tuomioistuinten riippumattomuus, mielivaltaisen hallinnollisen vallan estäminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen". Oman näkemykseni mukaan oikeusvaltioperiaatteen keskeisimpiä sisältöjä ovat lainkäytön ennustettavuus (mikä sisältynee Tuorin mainitsemaan hallinnollisen mielivallan estämiseen) ja syyttömien tuomitsemisen välttäminen mahdollisimman pitkälle.
Koko jutun ja Suomen hallituksen (ja EU:n) asema tässä keskustelussa kulminoituu tuohon hallinnollisen mielivallan estämiseen eli lainkäytön ennustettavuuteen. HS:n samassa jutussa Suomen EU-edustuston erityisasiantuntija kertoi, että komission alustavassa esityksessä ei ole tehty tarkkaa listausta siitä, millaisin kriteerein jäsenmailta voitaisiin evätä rahoitusta.
Toisin sanoen Suomen hallituksella (ja sen taustapiruilla Saksassa ja Ranskassa) on pyrkimys nimenomaisesti hallinnolliseen mielivaltaan. Tämä ilmenee siinä, että Suomen hallitus ja unioni pyrkivät saattamaan Unkarin vastuuseen asioista, joita ei ole määritetty EU:n nykyisessä sopimuksessa eikä edes komission esityksessä - ja jotka voivat parhaimmillaankin olla toteutettavissa vain oikeusvaltioperiaatetta rikkovalla taannehtivalla lainsäädännöllä. Suomi ja EU ovat siis itse tragikoomisesti rikkomassa oikeusvaltioperustetta suhteessaan Unkariin.
Asiaa ei muuta se, että oikeusvaltion määritelmiä on löydettävissä ns. Venetsia-toimikunnan listauksesta tai EU-tuomioistuimen oikeusvaltioperiaatetta koskevista päätöksistä, joilla EU-asiantuntijamme pyrki HS:lle antamassaan lausunnossaan paikkaamaan edelle kirjoittamaani ongelmaa. Oikea tapa toimia tässä asiassa olisi ajaa oikeusvaltioperiaatteiden ja rahanjaon kytkentä EU:n lainsäädäntöön mainitsematta yksittäisiä jäsenmaita ja sen jälkeen ryhtyä noudattamaan tätä periaatetta - mikäli se saataisiin voimaan EU:n vallitsevan lakiensäätämisjärjestelmän perusteella.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeusturvaa ei saa unohtaa raiskauslakia uudistettaessa
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaarlo Tuori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaarlo Tuori. Näytä kaikki tekstit
perjantai 2. elokuuta 2019
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
Ville Niinistö kirjoitti muunneltua maahanmuuttototuutta
Professori Kaarlo Tuori saavuttaa huomenna kunnioitettavan 70 vuoden iän. Onnittelut emerituskollegalle siitä!
Tuoria oli syntymäpäivän takia kunnioitettu maamme suurimmassa sanomalehdessä. Haastattelusta nousi kiinnostavuudessaan esille yksi kohta. Siinä Tuori kertoi hallituksen lähettävän lakiesityksiä liian paljon perustuslakivaliokuntaan ja otti esimerkiksi tieliikennelain muuttamisen, jota arvioidaan liikkumisvapauden näkökulmasta.
Tuorin mukaan "hallitus ilmeisesti kuvittelee, että liikkumisvapauteen saattaisi kuulua sekin, että autolla saisi huristella niin lujaa kuin tahtoo tai kummalla puolella tietä tahansa. Mille tahansa laille, joka koskee ihmisten käyttäytymistä, voidaan keinotekoisesti luoda jokin perus- ja ihmisoikeudellinen ulottuvuus."
Vaikka kyseessä olikin ilmiselvä argumentaatiovirhe, nousi Tuorin näkemys esille ajatuksissani siksi, että luin sen pian Ville Niinistön (vihr) mielipidevuodatuksen jälkeen. Siinä entinen puolueensa puheenjohtaja ja ministeri valitti sitä, että Suomen turvapaikkakäytännöt ovat tiukentuneet - eli entistä suurempi osa maahan pyrkineistä saa kielteisen päätöksen ja velvoitetaan poistumaan maastamme.
Niinistö kiihotti itseään kirjoituksen edetessä ja päätyi lopulta väittämään, että "Suomi on nyt maa, joka hajottaa perheitä mielivaltaisesti, lähettää ihmisiä suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan tai syrjäyttää paperittomuuteen. Tämä on häpeällistä. En olisi uskonut eläväni maassa, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan."
Maahanmuuton yhteydessä vuoden 2015 tulijoiden kohdalla oli kyse kuitenkin ennen kaikkea irakilaisista, jotka hakeutuivat Suomeen lähinnä korkeamman elintason takia. Toiseksi suurin ryhmä tuli Somaliasta, jonka pohjoisosa oli jo tuolloin muuttunut afrikkalaisittain täysin turvalliseksi. Kolmantena olivat albaanit maasta, jonka turvattomuudesta ei tässä yhteydessä kannata edes puhua. Silloin täysin sekaisin olevasta Syyriasta oli tulijoita hämmästyttävän vähän: vain 877 noin 32 477 hakijasta.
Elintasopakolaisuuteen viittaa tulijoiden kansalaisuuden lisäksi moni muukin seikka. Niin moni, ettei maahantulon yleisimmästä motiivista jää varteenotettavaa epäilystä, eikä tätä muuta se, että vuoden 2015 maahanryntäyksen mahdollistaneita lakeja ja hallinnollisia käytäntöjä on jonkin verran korjattu.
Seuraavassa listaan muutamia näistä seikoista.
Ensinnäkin osoitin itse tilastollisen tarkastelun perusteella, ettei "humanitaarinen maahanmuutto ja siihen liittyvä suomalainen maahanmuuttopolitiikka perustu niinkään Irakin tilanteeseen vaan pikemminkin puhtaasti kulloisenkin Suomen hallituksen poliittisiin intohimoihin." Erityisen tunnettu on ollut pääministeri Sipilän henkilökohtainen kutsu, jonka jotkut maahantulijat kertoivat motiivikseen tulla Suomeen.
Samoin ihmetystä ovat vuosien mittaa aiheuttaneet irakilaisten pettymykset suomalaisen yhteiskunnan palvelutasoon ja sen takia lähteminen takaisin kotiin. Itäkeskuksessa on myös ollut jopa organisoitunut lipunmyyntipalvelu sitä varten - en tiedä onko vieläkin.
Kiinnitin Niinistön vuodatusta lukiessani huomiotani myös siihen, ettei tämä kyennyt näkemään lainkaan asian toista puolta, eli suomalaisten näkökulmaa. Ei sitä ole tosin puolustanut juuri kukaan muukaan edes oikeusprosessien aikana.
Humanitaarinen maahanmuutto ei ole ilmaista, vaan siihen käytettävä raha on vuosikymmeniä pois muilta tarvitsevilta. Parhaan käytettävissä olevan, mutta pahasti puutteellisen, arvion mukaan etenkin suurimpiin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien elinaikaiset kustannukset veronmaksajalle ovat valtavat - noin miljoona euroa per turvapaikan saanut. Jo pelkät maahanmuuton käsittelykustannukset ovat valtavat.
Siten on selvää, ettei meillä ole varaa ottaa vastaan kaikkia tänne pyrkiviä, vaan vastaanotettavat on rajattava kaikkein hädänalaisimpiin. Näin voimme parhaiten varmistaa heidän turvallisen tulevaisuutensa uudessa kotimaassaan sen sijaan, että käyttäisimme resurssimme elintasopakolaisuuden ylläpitoon.
Jos tänne tulevat elintasopakolaiset saataisiin nykyistä paremmin integroiduksi maahamme, sallisivat resurssimme nykyistä laajemman kehitysmaalaisten elättämisen Suomessa. Sen saavuttamiseksi tulisi heidän omien asenteidensa muuttua, tavallisen ja törkeän rikollisuuden vähentyä sekä sitä kautta myös kantaväestön heihin kohdistaman rekrytointihaluttomuuden kadota. Puhumattakaan terrorismiriskistä.
Edelle kirjoitetun perusteella on siis aivan liian monta syytä siihen, miksi Ville Niinistön toive kaikkien tulijoiden maahamme asuttamisesta ei voi toteutua. Ei edes siksi, että hän - alussa mainittua Kaarlo Tuoria lainatakseni - on luonut ihmisoikeudellisen ulottuvuuden elintasopakolaisuuteen.
Avoimeksi kuitenkin jää oliko Niinistön vuodatuksessa kyse muunnellusta totuudesta, älyllisestä epärehellisyydestä vai vihreän miehen jäljelle jäävästä logiikasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Tuoria oli syntymäpäivän takia kunnioitettu maamme suurimmassa sanomalehdessä. Haastattelusta nousi kiinnostavuudessaan esille yksi kohta. Siinä Tuori kertoi hallituksen lähettävän lakiesityksiä liian paljon perustuslakivaliokuntaan ja otti esimerkiksi tieliikennelain muuttamisen, jota arvioidaan liikkumisvapauden näkökulmasta.
Tuorin mukaan "hallitus ilmeisesti kuvittelee, että liikkumisvapauteen saattaisi kuulua sekin, että autolla saisi huristella niin lujaa kuin tahtoo tai kummalla puolella tietä tahansa. Mille tahansa laille, joka koskee ihmisten käyttäytymistä, voidaan keinotekoisesti luoda jokin perus- ja ihmisoikeudellinen ulottuvuus."
Vaikka kyseessä olikin ilmiselvä argumentaatiovirhe, nousi Tuorin näkemys esille ajatuksissani siksi, että luin sen pian Ville Niinistön (vihr) mielipidevuodatuksen jälkeen. Siinä entinen puolueensa puheenjohtaja ja ministeri valitti sitä, että Suomen turvapaikkakäytännöt ovat tiukentuneet - eli entistä suurempi osa maahan pyrkineistä saa kielteisen päätöksen ja velvoitetaan poistumaan maastamme.
Niinistö kiihotti itseään kirjoituksen edetessä ja päätyi lopulta väittämään, että "Suomi on nyt maa, joka hajottaa perheitä mielivaltaisesti, lähettää ihmisiä suurella todennäköisyydellä hengenvaaraan tai syrjäyttää paperittomuuteen. Tämä on häpeällistä. En olisi uskonut eläväni maassa, jossa ihmisoikeudet kyseenalaistetaan."
Maahanmuuton yhteydessä vuoden 2015 tulijoiden kohdalla oli kyse kuitenkin ennen kaikkea irakilaisista, jotka hakeutuivat Suomeen lähinnä korkeamman elintason takia. Toiseksi suurin ryhmä tuli Somaliasta, jonka pohjoisosa oli jo tuolloin muuttunut afrikkalaisittain täysin turvalliseksi. Kolmantena olivat albaanit maasta, jonka turvattomuudesta ei tässä yhteydessä kannata edes puhua. Silloin täysin sekaisin olevasta Syyriasta oli tulijoita hämmästyttävän vähän: vain 877 noin 32 477 hakijasta.
Elintasopakolaisuuteen viittaa tulijoiden kansalaisuuden lisäksi moni muukin seikka. Niin moni, ettei maahantulon yleisimmästä motiivista jää varteenotettavaa epäilystä, eikä tätä muuta se, että vuoden 2015 maahanryntäyksen mahdollistaneita lakeja ja hallinnollisia käytäntöjä on jonkin verran korjattu.
Seuraavassa listaan muutamia näistä seikoista.
Ensinnäkin osoitin itse tilastollisen tarkastelun perusteella, ettei "humanitaarinen maahanmuutto ja siihen liittyvä suomalainen maahanmuuttopolitiikka perustu niinkään Irakin tilanteeseen vaan pikemminkin puhtaasti kulloisenkin Suomen hallituksen poliittisiin intohimoihin." Erityisen tunnettu on ollut pääministeri Sipilän henkilökohtainen kutsu, jonka jotkut maahantulijat kertoivat motiivikseen tulla Suomeen.
Samoin ihmetystä ovat vuosien mittaa aiheuttaneet irakilaisten pettymykset suomalaisen yhteiskunnan palvelutasoon ja sen takia lähteminen takaisin kotiin. Itäkeskuksessa on myös ollut jopa organisoitunut lipunmyyntipalvelu sitä varten - en tiedä onko vieläkin.
Kiinnitin Niinistön vuodatusta lukiessani huomiotani myös siihen, ettei tämä kyennyt näkemään lainkaan asian toista puolta, eli suomalaisten näkökulmaa. Ei sitä ole tosin puolustanut juuri kukaan muukaan edes oikeusprosessien aikana.
Humanitaarinen maahanmuutto ei ole ilmaista, vaan siihen käytettävä raha on vuosikymmeniä pois muilta tarvitsevilta. Parhaan käytettävissä olevan, mutta pahasti puutteellisen, arvion mukaan etenkin suurimpiin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien elinaikaiset kustannukset veronmaksajalle ovat valtavat - noin miljoona euroa per turvapaikan saanut. Jo pelkät maahanmuuton käsittelykustannukset ovat valtavat.
Siten on selvää, ettei meillä ole varaa ottaa vastaan kaikkia tänne pyrkiviä, vaan vastaanotettavat on rajattava kaikkein hädänalaisimpiin. Näin voimme parhaiten varmistaa heidän turvallisen tulevaisuutensa uudessa kotimaassaan sen sijaan, että käyttäisimme resurssimme elintasopakolaisuuden ylläpitoon.
Jos tänne tulevat elintasopakolaiset saataisiin nykyistä paremmin integroiduksi maahamme, sallisivat resurssimme nykyistä laajemman kehitysmaalaisten elättämisen Suomessa. Sen saavuttamiseksi tulisi heidän omien asenteidensa muuttua, tavallisen ja törkeän rikollisuuden vähentyä sekä sitä kautta myös kantaväestön heihin kohdistaman rekrytointihaluttomuuden kadota. Puhumattakaan terrorismiriskistä.
Edelle kirjoitetun perusteella on siis aivan liian monta syytä siihen, miksi Ville Niinistön toive kaikkien tulijoiden maahamme asuttamisesta ei voi toteutua. Ei edes siksi, että hän - alussa mainittua Kaarlo Tuoria lainatakseni - on luonut ihmisoikeudellisen ulottuvuuden elintasopakolaisuuteen.
Avoimeksi kuitenkin jää oliko Niinistön vuodatuksessa kyse muunnellusta totuudesta, älyllisestä epärehellisyydestä vai vihreän miehen jäljelle jäävästä logiikasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
maanantai 28. syyskuuta 2015
Perustuslaki ja pakolaisten sosiaaliturva
Helsingin Sanomat otti aamun pääkirjoituksessaan kantaa perustuslain asemaan taloudellisesti vaikeina aikoina. Se korosti lainsäädännön tärkeyttä ja muistutti valtiosääntöoikeuden professoreiden näkemyksistä, joiden mukaan erillinen julkinen tukijärjestelmä turvapaikan saaneille pakolaisille olisi perustuslain vastainen.
Esimerkiksi professori Kaarlo Tuori on sanonut, että "jos ihminen on saanut myönteisen turvapaikkapäätöksen, hänellä tulisi olla yhdenvertaiset oikeudet sosiaaliturvaan kuten kaikilla muillakin. Yhdenvertaisuuden kääntöpuolena on syrjintä, josta tässä näyttää olevan kysymys."
Vastaavasti professori Tuomas Ojanen on esittänyt näkemyksenään, että "hallituksen kaavailut vaikuttavat syrjinnältä, koska turvapaikan saaneet eroteltaisiin pois kaikille kuuluvan sosiaalijärjestelmän piiristä." Ja epäilee, onko perustuslaki edes käynyt hallituksen mielessä.
Professorit vetoavat näkemyksessään tähän perustuslain kohtaan: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".
Pikaisesti tarkasteltuna asia vaikuttaisi olevan siten kuin professorit sanovat. Ongelmalliseksi ja siten myös tulkinnanvaraiseksi edelle kirjoitetun perustuslain kohdan tekee kuitenkin se, ettei tässä kohtaa ole yksiselitteisesti määritetty keitä kaikkia laki koskee.
Toisin on esimerkiksi liikkumisvapautta koskevassa perustuslain kohdassa, jonka alussa lukee "Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa". Ja myöhemmin puolestaan "Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan".
Liikkumisvapaudessa on siis selvästi mainittu, että laillisesti maassa oleva ulkomaalainen, vaikkapa pakolainen, on liikkumisvapauden suhteen tasa-arvoinen Suomen kansalaisen kanssa, mutta hän ei ole sitä maasta karkoittamisen suhteen.
Asiaan liittyy vielä perustuslain kohta, joka käsittelee sosiaaliturvaa. Sen mukaan "jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä."
Esimerkiksi professori Kaarlo Tuori on sanonut, että "jos ihminen on saanut myönteisen turvapaikkapäätöksen, hänellä tulisi olla yhdenvertaiset oikeudet sosiaaliturvaan kuten kaikilla muillakin. Yhdenvertaisuuden kääntöpuolena on syrjintä, josta tässä näyttää olevan kysymys."
Vastaavasti professori Tuomas Ojanen on esittänyt näkemyksenään, että "hallituksen kaavailut vaikuttavat syrjinnältä, koska turvapaikan saaneet eroteltaisiin pois kaikille kuuluvan sosiaalijärjestelmän piiristä." Ja epäilee, onko perustuslaki edes käynyt hallituksen mielessä.
Professorit vetoavat näkemyksessään tähän perustuslain kohtaan: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".
Pikaisesti tarkasteltuna asia vaikuttaisi olevan siten kuin professorit sanovat. Ongelmalliseksi ja siten myös tulkinnanvaraiseksi edelle kirjoitetun perustuslain kohdan tekee kuitenkin se, ettei tässä kohtaa ole yksiselitteisesti määritetty keitä kaikkia laki koskee.
Toisin on esimerkiksi liikkumisvapautta koskevassa perustuslain kohdassa, jonka alussa lukee "Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa". Ja myöhemmin puolestaan "Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan".
Liikkumisvapaudessa on siis selvästi mainittu, että laillisesti maassa oleva ulkomaalainen, vaikkapa pakolainen, on liikkumisvapauden suhteen tasa-arvoinen Suomen kansalaisen kanssa, mutta hän ei ole sitä maasta karkoittamisen suhteen.
Asiaan liittyy vielä perustuslain kohta, joka käsittelee sosiaaliturvaa. Sen mukaan "jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä."
Siinäkään ei ole yksiselitteisesti määritetty, kenelle minitut oikeudet kuuluvat. Eikä siinä ole myöskään myöskään määritetty toimeentulotuen tasoa.
* * *
Perustuslaki käyttää ihmisten oikeuksista puhuessaan pääsääntöisesti termiä "jokainen", mutta tekee termin käytöstä myös poikkeuksia. Poikkeusten kohdalla laki on kattavuutensa suhteen yksiselitteinen, mutta muuten sen ulottuvuus määräytyy "jokainen"-sanan tulkinnan kautta.
Arkikielessä "jokainen" tarkoittaa kaikkia. On kuitenkin selvää, ettei perustuslaissa tarkoita sitä, koska ei ole mitenkään ajateltavissa sen takoittavan esimerkiksi Suomen rajojen ulkopuolella asuvia ulkomaalaisia. Mutta ei se koko lainsäädännön perusteella tarkasteltuna voi tarkoittaa myöskään kaikkia Suomessa kullakin hetkellä oleskelevia, sillä eihän esimerkiksi japanilainen turisti, turvapaikanhakija tai paperiton kerjäläinen ole meillä oikeutettu samanlaiseen sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon kuin esimerkiksi Suomen kansalainen.
Valtiosääntöoikeuden professorit näyttäisivät tulkitsevan sanan "jokainen" tarkoittamaan kaikkia Suomen kansalaisia sekä pakolaisstatuksen saaneita. Ainakin edelle lainattu Kaarlo Tuorin kommentti viittaisi siihen.
Mahdollisesti professorit voisivat ajatella perustuslain sanan "jokainen" tarkoittavan myös laillisesti Suomessa asuvia, mutta tämä tulkinta ei kestä tarkastelua, koska liikkumisvapauskohdassa on lainkohta määritetty erikseen koskemaan tätä ryhmää. Siihen ei olisi ollut tarvetta jos lainsäätäjä olisi ajatellut muuten käyttämänsä sanan "jokainen" tarkoittavan kaikkia Suomessa laillisesti oleskelevia.
Minun nähdäkseni Suomen perustuslaki on käsillä olevassa tilanteessa yksiselitteisen epäonnistunut ja käyttökelvoton. Siten sen tulkinta voidaan pakolaisten sosiaaliturvan kohdalla tehdä perustellusti monella eri tavalla, joista yksi on edellä mainittujen professorien tulkinta. On kuitenkin selvää, että mikäli tulkinta on oikea, perustuslakia rikotaan Suomessa jatkuvasti.
Nyt puheensa oleva sosiaaliturvan taso ei ole Suomessa kaikille sama. Opiskelijoiden saama tuki on alhaisempi kuin muiden ihmisten, ellei mukaan lasketa takaisin maksettavaa opintolainaa. Toisaalta ansiosidonnainen työttömyystuki voi nousta hyvinkin korkeaksi, vaikka työttömyyskassojen maksuilla katetaan siitä vain osa. Myös lapsilisien määrä on porrastettu lapsimäärän mukaisesti.
Kaikki edellä kirjoitetut käytännöt voidaan ymmärtää ennakkotapauksiksi, joiden perusteella myös Suomen kansalaisten ja muiden maassa asuvien, kuten pakolaisten, sosiaaliturva voidaan asettaa eri tasolle, kunhan se riittää "välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon". Mitä ikinä ne sitten tarkoittavatkaan.
Edelle kirjoittamallani perusteella olen sitä mieltä, että mikäli hallitus päättää rakentaa pakolaisille erillisen sosiaaliturvajärjestelmän, voidaan se tulkita aivan yhtä hyvin perustein perustuslain mukaiseksi kuin sen vastaiseksikin. Mutta mikäli se tulkitaan perustuslain vastaiseksi, olisi syytä käydä läpi useita muitakin yhteiskuntamme käytäntöjä, jotka olisivat myös mitä ilmeisimmin saman perustuslain tulkinnan mukaan aivan yhtä lailla perustuslain vastaisia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
