MTV3:n toimittaja kysyi Hornetien Ukrainalle luovuttamispuheisiin liittyen, että "onko pääministeri Sanna Marin täysin... häikäilemätön". Jutussa hän ihmetteli sitä, että "Marin ensin kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Sitten kun pääministeri asiaa kommentoi..., hän syytti oppositiota ja mediaa asian paisuttelusta ja väärin ymmärtämisestä. Mitään virhettä hän ei myöntänyt tehneensä, eikä luvanneensa mitään."
Kuten tiedämme, teki Marin ison virheen ja ilmaisi asian siten, että hänen lausuntonsa tulkitseminen lupaukseksi oli vääjäämätöntä. Ja nyt näyttää siltä, että ukrainalaiset ovat ottaneet pääministerimme puheet enemmän kuin tosissaan.
Oman käsitykseni mukaan Marin ei voinut olla tietämätön - ei ainakaan lupauksensa jälkeen - vaan hän oli nimenomaisesti häikäilemätön, ellei suorastaan härski. Eikä pelkästään tässä omaa tulevaisuuttaan todennäköisesti petaavassa asiassa, vaan myös muissakin yhteyksissä.
Kauniin pääministerimme röyhkeys on nimittäin näkynyt myös hänen puheissaan äänestäjille siitä, että näiden tulisi äänestää Sosialidemokraatteja omasta puoluekannastaan riippumatta, jotta maahan saataisiin hänen mieleisensä hallitus. Li Andersson (vas) ei kuitenkaan ole innostunut asiasta ja Ville Niinistö (vihr) on noussut suorastaan takajaloilleen, kuten hänen ulostulonsa sosiaalisessa mediassa on osoittanut.
Europarlamentaarikko totesi nimittäin aivan suoraan, että "sen verran paljon demarit piruilevat vaalikampanjoinnissaan vihreille ja vasemmistoliitolle, että puolueella voi olla kaverit vaalien jälkeen vähissä. Se että kehottaa ihmisiä äänestämään omien ensisijaisten arvojensa vastaisesti on ala-arvoista kampanjointia ja vallanhimoa."
Niinistön luonnehdintaan on helppo yhtyä jokaisen, joka arvostaa monipuoluedemokratiaa. Toisaalta demokratia on myös valtaa, joten sen maksimointi - eli Marinin kehotus vihreille ja vasemmistoliittolaisille - on tavallaan järkevää.
Tosiasia kuitenkin on, että jos sille tielle lähdetään, muuttuu suomalainen politiikka lopulta kovin erilaiseksi kuin tänä päivänä. Kirjoitin asiasta analyysin reilut kaksi vuotta sitten - eikä poliittinen vasemmisto todellakaan selviäisi voittajaksi siinä tilanteessa.
Lopuksi on todettava, etten jaksa olla ihmettelemättä miksi Sanna Marin näyttää edelleen nauttivan vahvasta suosiosta suomalaisten parissa. Onko kysymys siitä, että hänen ulkonäkönsä on poliitikoksi poikkeuksellisen edullinen? Vai vaikuttaako hänen esimerkillinen sisälukutaitonsa korona-ajan tiedotustilaisuuksissa edelleen ihmisten mielikuviin niin vahvasti, ettei edes pääministerin härskiys tai hallituksen täydellisen epäonnistunut talouspolitiikka vaikuta heidän näkemyksiinsä?
En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin, mutta ehkäpä joku politiikan tutkijoiden ja käyttäytymistieteilijöiden monitieteinen tutkimusryhmä jonain päivänä selvittää tämän itselleni täysin käsittämättömän Marin-kultin logiikan. Sitä ennen me - poliittiset näkemyksemme oleellisiin tosiasioihin perustavat ihmiset - voimme vain hämmästellä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisista on tulossa selvästi suurin puolue
Sanasta Sannaa ja sarvesta miestä
Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet
Tekstit
