Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Aamun uutiset kertovat, että Iso-Britanniassa kiristetään maahanmuuttopolitiikkaa Tanskan mallin mukaan. Tarkemmin sanottuna kiristyksen kohteeksi joutuvat laittomasti maahan saapuvat turvapaikanhakijat. 

Sellaisia saapui tämän vuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 111 000, joten koko vuoden aikana britit saanevat riesakseen ainakin 200 000 ihmistä, joista – aikaisempien kokemusten perusteella – huomattava osa aiheuttaa ongelmia. Vuosia jatkuneen löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksena maan vangeista 27 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin.

Taustalla on kansalaisten kyllästyminen maahanmuuttajien aiheuttamiin valtaviin ongelmiin ja sen seurauksena heidän poliittisen tukensa siirtyminen pois perinteisiltä valtapuolueilta. Viimeisten puoluekannatusmittausten mukaan maahanmuuttokriittisen Reform UK:n kannatus on 29 prosenttia kun taas konservatiiveilla ja hallitusvastuussa olevalla työväenpuolueella se on vain 17 ja 18 prosenttia.

* * *

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella pääministeri Keir Starmerin hallituksen päätös maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä on hyvin ymmärrettävä. Siitä huolimatta Britannian pakolaisneuvoston johtaja asettui vastahankaan varoittamalla hallitusta siitä, etteivät toimenpiteet välttämättä pysäyttäisi laitonta maahanmuuttoa. Tämä lienee ymmärrettävä turvapaikkaturismista leipänsä saavien tahojen edunvalvonnaksi. 

Sellaisesta lienee kysymys myös niiden yli sadan järjestön vetoomuksessa sen puolesta, että asiasta vastaava ministeri lopettaisi maahanmuuttajien syyllistämisen. Ilmiöhän on Euroopassa tuttu jo aiemmilta vuosilta, eikä se ole tuntematon myöskään Suomessa. 

* * *

Tämä kitinä on kuitenkin ymmärrettävä demokraattisen järjestelmän vahvuudeksi. Mielipiteensä saavat ilmaista kaikki, mutta lopputuloksen päättävät äänivaltaiset kansalaiset vaaleissa. 

Lisäksi vaalien välillä hallitusten toimintaa ohjaa kansalaisten puoluekannatuskyselyissä ilmaisema tahto erityisesti silloin kun se on vahva ja yksiselitteinen, kuten juuri nyt Iso-Britanniassa. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko Starmeirin hallituksen linjanmuutoksella lopultakaan oleellista vaikutusta jo nyt pitkälti monikulttuuristuneen saarivaltion demografiseen tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta

Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta

Suomella on suuria vaikeuksia päättää venäläisille myönnettävien viisumien jakamisen lopettamisesta. Siitä huolimatta pääministerimme Sanna Marin (sd) lausui Brysselissä, että "ei ole oikein, että samalla, kun Venäjä tappaa siviilejä, venäläiset turistit matkustavat vapaasti Euroopassa. Viisumien myöntämistä on rajoitettava voimakkaasti."

Tätä ristiriitaa valaisi Jussi Halla-aho (ps) pitkässä viestiketjussaan Twitterissä. Hänen mukaansa suomalaisilla on tapana nussia tämänkaltaisissa asioissa pilkkuja (ilmaisu Halla-ahon), eli saivarrella oikeusperusteiden kanssa. Jos jokin asia on tulkittavissa oikeusperiaatteiden vastaiseksi, näin myös tehdään. Tämän taustalla on 1900-luvun vaihteen venäläistämiskausien aikana syntynyt perinne, jossa kenraalikuvernöörin vaatimuksia vastustettiin menestyksekkäästi samankaltaisen pilkunnussinnan avulla. 

Niinpä Halla-aho antoi ohjeen EU:n päättäjille. Hänen mukaansa Unionin on tehtävä yhteinen päätös viisumien myöntämisen lopettamisesta, jolloin Suomi kyllä seuraa kiltisti perässä. 

Nähdäkseni Halla-aho on oikeassa ja selittää oikein hyvin sen, miksi Suomi toisaalta jatkaa viisumien myöntämistä Venäjälle, mutta samaan aikaan sen pääministeri vaatii suurissa poliittisissa pöydissä tiukempaa viisumipolitiikkaa. Nähtäväksi siis jää, ymmärtääkö Unioni tämän, vai jättääkö se oman ymmärtämättömyytensä takia rajastaan noin 1 300 kilometriä avoimeksi venäläisille turisteille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen
Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?
Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo

HS:n toimittaja valikoi tilastoja agendansa tueksi

Helsingin sanomat näyttää jälleen tehneen hyökkäyksen suomalaista metsätaloutta vastaan. Valitettavasti faktat olivat tällä kertaa hiukan erikoisia - elleivät jopa harhaanjohtavia. 

Lehti nimittäin kertoi metsätalouden johtaneen mustikan vähenemiseen 1950-luvulta 1990-luvulle. Minä taas jäin ihmettelemään, miksi lehti käytti näin vanhoja tilastoja. 

Niinpä turvauduin googlen hakukoneeseen ja kuinka ollakaan, sieltähän löytyi lähes uunituoretta tietoa. Sen mukaan "alustavat tulokset kesän 2021 inventoinneista näyttävät mustikan ja metsäkerrossammalen runsauden kasvaneen viimeisten 27 vuoden aikana. Havainnot ovat merkittäviä, koska aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu näiden lajien taantuneen 1950-luvun jälkeen ja nyt tehty inventointi näyttää suunnan kääntyneen."

Aivan erityisen outoa tässä on se, että molemmissa edellä linkittämissäni uutisissa on käytetty samaa asiantuntijaa - tutkimusprofessori Raisa Mäkipäätä. Ainakaan minä en usko, ettei hän olisi kertonut hyvää uutistaan myös HS:n toimittajalle, vaan olen aivan varma, että tämä on valikoinut mustikkakertomukseensa omaa agendaansa tukevan ajanjakson. 

Toinen harhaanjohtava tieto löytyi HS:n eilisestä mielipidekirjoituksesta. Siinä kommentoitiin maailmanlaajuista metsäkeskustelua kertomalla, että "että muuallakin osataan. Esimerkiksi Costa Rica on yksi maailman metsäisimmistä maista... Siellä...puolet maan pinta-alasta on metsää, ja noin puolet metsäpinta-alasta on suojeltu. Samalla ekoturismia on kehitetty niin, että siitä on tullut merkittävä tulonlähde". 

Tämäkin seikka lienee sinänsä faktaa. Harhaanjohtavaksi sen tekee kuitenkin se, etteivät Suomi ja Costa Rica ole oikein vertailukelpoisia toistensa kannalta - eivät luontonsa eivätkä ihmisten elintason osalta. Vaikka on tietenkin hienoa, että Costa Rica on pystynyt muuttamaan metsänsä ekoturismin lähteeksi. 

Metsät ovat tunnetusti yksi suomalaisten hyvinvoinnin tärkeimmistä perustoista, eikä elintasomme olisi nykyisen kaltainen ilman sitä. Tuon elintason laadusta kertovat monet tilastot. Esimerkiksi Costa Rican ja Suomen BKT:t per henkilö ovat noin 20 000 ja 50 000 dollaria. Elämänlaadun mittarin tai inhimillisen kehityksen mittarin mukaan Suomi taas on maailman maiden joukossa aivan kärkisijoilla kun taas Costa Rica löytyy näiltä listoilta merkittävästi myöhemmin. 

En siis ihan tältä istumalta näkisi, että suomalaisten kannattaisi ottaa metsiensä hoidossa mallia Costa Ricasta. En ainakaan lähtisi siirtämään niistä 50 prosenttia pois taloudellisen toiminnan piiristä tällä perusteella, enkä myöskään mustikkapensaiden menneiden vuosikymmenien vähenemisen takia.

Sen sijaan ihmettelen, miksi HS haluaa tarjota kirsikanpoimintaan perustuvia tilastoja maksavien asiakkaidensa harhaanjohtamiseksi. Eikö sellaiseen sisälly viime kädessä epäluotettavaksi mediaksi leimautumisen riski? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisesti tarkoitushakuista valeuutisointia
EU:n ilmastopaketti kaatui
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat

Kauppapula kauppakeskuksessa

Helsingin sanomissa oli uutinen, jonka mukaan aivan kaupungin keskustassa keskeisellä paikalla sijaitseva Forumin kauppakeskus on menettämässä lukuisia myymälöitään. Perinteikkään Finlaysonin omistajan edustajan mukaan "asiakasmäärien vähenemisen vuoksi myymälän pitäminen tuossa lokaatiossa tuli kuitenkin kannattamattomaksi".

Kauppakeskuksen omistajan mukaan "vaihtuvuus ja kaupallisen tarjonnan jatkuva kehittäminen kuuluvatkin luontevana osana kauppakeskusliiketoimintaan", joten hänen mukaansa kyse on Forumin ja sen palvelutarjonnan kehittämisestä vastaamaan paremmin asiakkaiden tämän päivän tarpeita. Nähtäväksi kuitenkin jäi, mitä nuo tarpeet ovat. 

On tietenkin totta, että maksukykyisten asiakkaiden määrä on lisääntyneen etätyön takia vähentynyt pääkaupunkimme keskustassa. Lisäksi verkkokaupan kasvu on ohjannut kehitystä samaan suuntaan. 

Haluaisin kuitenkin huomauttaa - toisin kuin Helsingin sanomat tai sen haastattelemat henkilöt - että kaupungin sinivihreän päätöksentekokoneiston aktiiviset toimet ovat mitä todennäköisimmin ohjanneet kehitystä samaan suuntaan. Ja jatkossa pysäköintimaksujen nostaminen ja moottoriteiden muuntaminen tukkoisiksi kaupunkibulevardeiksi tullevat vahvistamaan kehitystä.  

Nähtäväksi siis jää, millainen on 1550 perustetun ja tsaarin päätöksellä pääkaupungiksemme nostaman satamakaupungin kohtalo. Ehkäpä se palaa juurilleen ja sinne saapuvat risteilyalukset pelastavat osan sen palvelutarjonnasta - ainakin jos niiden sallitaan jonain päivänä jälleen jatkaa matkaansa Pietariin? Vaikka lieneekin niin, että jos helsinkiläinen punavihreä kupla saisi päättää, mokoma laivaliikenne lopetettaisiin tykkänään ilmastosyistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin uutisia
1 500 euroa parkkipaikasta?
Eristäytyvä pääkaupunki

Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä

Eläimet ovat mielenkiintoisia otuksia. Monet niistä ovat myös älykkäitä, esimerkkeinä vaikkapa varislinnut ja ihmisapinat. 

Apinoiden älykkäästä käytöksestä saatiin uutta tietoa kun kanadalaiset ja indonesialaiset tutkijat tarkastelivat Indonesian Balilla olevassa Uluwatun temppelissä oleskelevien jaavanmakakien touhuja turistien parissa. Ne nimittäin varastelevat temppeliä ihastelemaan saapuneilta ihmisiltä erilaisia esineitä ja käyvät sitten vaihtokauppaa, jossa vaihtavat varastamansa esineet ruokaan. 

Toiminta on selvästikin tietoista ja opittua. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että varttuneemmat makakit ovat selvästi taitavampia sekä varastelemisessa että vaihtokaupan käymisessä turistien kanssa. Lisäksi ne näyttävät ymmärtävän varastamansa esineen arvon ja kykenevän maksimoimaan niitä vastaan saatavien herkkujen määrän. 

Edellä kuvaamani tutkimustulos on ensimmäinen, joka osoittaa sukupolvien yli ulottuvaa opittua kulttuurista käytöstä, jossa vapaana elävät eläimet käyttävät rahan kaltaista vaihdannan välinettä - olkoonkin, että vaihdon väline on varastettu omistajaltaan. Siten se osoittaa jälleen kerran, että ihmisen ainutlaatuisuus on pikemminkin määrällinen kuin laadullinen ominaisuus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rotat piilosilla
Ihminenkin voi kääpiöityä
Lajityypillistä käytöstä

Punkit leviävät koirien mukana

Vaikka kevään tulo on tänä vuonna ollut tavallista hitaampaa, on lehdissä jo kirjoiteltu punkeista ja niiden levittämistä sairauksista. Uusin journalismin tuote sattui silmiini tänä aamuna.

Kyseisessä kirjoituksessa todettiin - aivan oikein - että punkkien levittämistä taudeista viruksen aiheuttama aivokuumeeseen ei ole lääkkeitä, vaikka bakteerin synnyttämä borrelioosi voidaan parantaa antibiooteilla.

Jutun mukaan aivokuumetta vastaan voidaan suojautua - jälleen aivan oikein - vain pysymällä pois luonnosta, suojautumalla peittävällä vaatetuksella punkeilta, tekemällä punkkisyyni luonnossa käynnin jälkeen ja rokotuttamalla itsensä sitä vastaan. Ahvenanmaalaisten lisäksi kansallisen ohjelman rokotteisiin ovat päässeet mukaan Paraisilla ja Simossa asuvat tai pitkiä aikoja luonnossa liikkuvat. Lisäksi THL suosittelee rokotuksen ottamista myös muutamilla muilla paikkakunnilla.

Aamun kirjoitus pättyi seuraavaan virkkeeseen: "punkkien ja erilaisten tuhohyönteisten leviäminen yhä laajemmalle muistuttaa, että myös ilmastonmuutoksen hillitseminen pitää ottaa tosissaan". Puutuin tähän siksi, että nykyisin kaikki mahdolliset asiat tahdotaan liittää aikamme kauhuskenarioon, jonka kerrottiin vasta pari päivää sitten lisäävän myös ilmakuoppia.

Ensinnäkin jutussa kerrottiin punkkien esiintymisen rajoittuneen Oulun eteläpuolelle, mutta ulottuvan nyt jo Lappiin asti. Pohjoisen Suomen ilmastossa ei kuitenkaan ole tapahtunut kovin oleellista muutosta viimeisen 20 vuoden aikana, kuten seuraavasta Ilmatieteen laitoksen nettisivulta kopioimani kuvan jälkimmäisestä puoliskosta näkyy.

Itse asiassa punkkien nopean leviämisen syy on kyllä ollut tiedossa jo pitkään. Siitä kertoi esimerkiksi Oulun yliopiston tutkija Juhani Itämies jo vuonna 2006.

Punkit leviävät pitkiäkin matkoja tehokkaasti lemmikkikoirien välityksellä. Ensin koiria pidetään vapaana punkkialueiden heinikoissa ja sen jälkeen ne viedään omalle ja tuttavien kesämökeille niin ikään juoksentelemaan vapaana. 

Siellä punkit hylkäävät koiransa ja siirtyvät elämään luontoon. Borrelioosin ja aivokuumeen kannalta tässä on oleellista se, että koirataksissa kulkevien punkkien mukana kulkee silloin tällöin myös borrelia-bakteereja ja viruksia. 

Jos siis saat kesäpaikallesi koiravieraita, on hyvä tiedostaa siihen liittyvä riski, eli punkkien ja niiden levittävien tautien ilmaantuminen riesaksesi. Miksi tästä ei kerrota mediassa, vaan höpötetään ilmastonmuutoksesta tai joskus myös hirvieläimistä on minulle arvoitus. 

Ehkä koiranomistajia on vain niin paljon, ettei heitä haluta syyllistää mistään? Tai ehkä toimittajilla itsellään on mukana kuljetettavia koiria? Vai mistä ihmeestä tässä on kysymys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi hyttyset pistävät yksiä enemmän kuin toisia?
Kyykärmes on terveellinen
Borrelioosin syistä

JK 6.5.2017 kello 9:15. Syyllistyin tässä tekstissä huolimattomuuteen. Katsoin ilmatieteen laitoksen sivuilta väärää Rovaniemen lämpötilakehitykseen liittyää kuvaa ja vielä kopioin sen ylle.

En huomannut, että kuvasta olisi pitänyt valita automaattisesti valikossa olleen tammikuun sijasta koko vuosi. Alla oikea kuva, josta näkyy, että ilmaston lämpötila on noussut nopeasti 1980 ja 1990-luvuilla, mutta sen jälkeen muutos on ollut vähäinen.

Uimapuvut ja saunakulttuuri

Helsingin Sanomissa on herännyt keskustelu alastomuudesta saunassa. Kyseessä on ikivanha tapa ja edellytys sille, että pystyy pesemään itsensä puhtaaksi sieltä, mistä puhdistautuminen on kaikista tärkeintä. Saunassa kukaan ei myöskään ole toimitusjohtaja eikä työtön, vaan kaikki ovat samanarvoisia löylynottajia ilman ulkoisia merkkejä yhteiskunnallisesta asemasta.

Täänä aamuna luin tästä aiheesta yhden huvittavimmista mielipidekirjoituksista pitkään aikaan. Siinä Saksassa asuvan suomalaisnainen kirjoitti sanatarkasti seuraavasti.

"Omaan rakkaaseen kotimaahamme saapuu turisteja, jotka haluavat tutustua suomalaiseen saunaan. Mitä me suomalaiset teemme? Kerrommeko ylpeinä perinteistämme ja näytämme, miten löylyä heitetään? Ehei, me osoitamme mieliemme sulkeutuneisuuden nipottamalla uimapuvuista."

Huvittavaa kommentissa on se, ettei turisti tutustuisi suomalaiseen saunaan eikä ainakaan suomalaiseen saunakulttuuriin, mikäli hän menisi sinne uimapuku tai jokin muu vaatetus päällä. Sen sijaan hän tutustuisi suomalaisen saunan kulisseihin, joista olisi poistettu yksi sen aivan keskeinen piirre, jonka syvin olemus liittyy vahvasti ihmisten väliseen tasa-arvoon. Kaikki ovat säätyyn ja luokkaan katsomatta siinä asussa, jonka he syntymässään saivat.

Saksansuomalainen jatkoi vielä, että "ulkomaalaiselle alastomuus sekasaunassa voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Itse suomalaisenakaan en halua paljastaa kehoani kaikille, ja minusta siihen on suotava ­oikeus."

Tähän ei voi oikeastaan todeta muuta kuin sen, että minä en ole kuullut Suomessa vierailevia turisteja pakotetun saunaan. Kaikilla on siis ollut oikeus kieltäytyä paljastamatta kehoaan muille ihmisille. Samalla turisti on tietenkin tehnyt valinnan olla tutustumatta ja osallistumatta suomalaiseen saunakulttuuriin.

Todettakoon saunakulttuurista vielä sen verran, että ennen 1900-lukua suomalaisissa maataloissa sauna lämmitettiin kerran viikossa ja sinne meni yhdellä kertaa koko talon väki talollisista piikoihin ja renkeihin. Ei siinä nähty mitään seksististä eikä erikoista; sen sijaan se oli osa sitä suomalaista kulttuuria, jonka seurauksena ihmiset ovat täällä Pohjantähden alla tasa-arvoisempia kuin lähes missään muualla maailmassa.

Tätä taustaa vastaan etenkin naisten olisi hyvä ymmärtää, että murentamalla suomalaista kulttuuria pala palalta ollaan meillä murentamassa myös suomalaisen yhteiskunnan parhaiden piirteiden perustaa. Siis koko omaleimaisen kulttuurimme tasa-arvoista olemusta.

Toki saksansuomalaisnaisen näkemyksiin voitaisiin vastata rakentamalla turistikohteisiin turistisaunoja, joissa he voisivat pukeutua miten haluaisivat. Ovathan maailman turistikohteet muutenkin täynnä keinotekoisia kulttuurimonumentteja. Kyllä kai Suomeenkin sopisi sellainen. Samalla kantaväestön käyttämissä saunoissa säilyisivät suomalaiset kulttuuritavat ja turisteille jäisi vääristynyt kuva suomalaisesta saunasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Ristiretkeläisten jäljillä
Primitiivinen ja surkea kulttuuri

Erkon tallin mielipiteitä syyrialaisista

Helsingin Sanomat otti tänä aamuna kantaa kahdella mielipidekirjoituksella meneillään olevaan pakolaiskriisiin. Ensin anonyymi pääkirjoitus otsikoi raflaavasti: "Huutokauppaa Syyrian pakolaisilla". Kirjoituksen sanoma oli vanha ja kulunut eli sen mukaan EU-mailla on Turkki-sopimuksen tultua voimaan uudenlainen vastuu syyrialaispakolaisista – pakolaisleireiltä Syyrian naapurimaista on siirrettävä haavoittuvassa asemassa olevia pakolaisia turvaan.

Uutinen kertoi, että EU:n on jaettava Turkki-sopimuksen mukaisesti noin 72 000 Turkissa olevaa syyrialaispakolaista eri jäsenmaihin. Lisäksi juttu kertoo, että YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n isännöimässä kokouksessa vaurailta mailta toivottiin sitoumuksia pakolaisten vastaanottamisesta. Tavoitteena on, että syyrialaispakolaisista 10 prosenttia, 480 000 ihmistä, saataisiin uudelleensijoitettua vuoden 2018 loppuun mennessä.

En osaa sanoa sisältyvätkö EU:n lupaamat syyrialaiset UNHCR:n lukuihin, mutta on selvää, ettei EU pysty sijoittamaan alueelleen enempää kuin lupaamansa 72 000 ihmistä. Hyvä jos niitäkään.

Tosiasia kuitenkin on, että 72 000 ihmisen kontrolloitu sijoittaminen olisi EU:n kannalta paljon parempi tilanne kuin viime vuonna nähtyjen parin miljoonan spontaanin turvapaikanhakijan majoittaminen - siis olettaen, että muualta kuin Syyriasta lähteneiden vyöry samalla pysähtyisi.

Koska itse kirjoitus koski varsinaisesti syyrialaisia, siinä kerrottiin myös heidän osuutensa Suomeen pyrkivistä.  Viime vuonna tulleista 32 500 turvapaikanhakijasta heitä oli 877. Tänä vuonna tulleista 2 200 turvapaikanhakijasta heitä on 150. Suomi ei siis ole kovin suosittu syyrialaisten kohdemaa.

Lopuksi kirjoituksessa kerrottiin, että viime kesänä tehdyn jaon mukaan Suomen osuus EU:n sisäisistä turvapaikanhakijoiden siirroista on noin 2 200 hakijaa. Lisäksi Suomen osuus Turkista siirrettävistä syyrialaisista on 1 100. Kiintiöpakolaisten määrä on 750, joista 600 on Turkista otettavia syyrialaisia ja 150 syyrialaisia Libanonista tai Jordaniasta. Valitettavasti tässä ei ole koko totuus, vaan näiden kaikkien päälle tulevat spontaanit turvapaikanhakijat sekä perheenyhdistämisen kautta tulevat.

HS:n toinen mielipidekirjoitus oli nimellinen. Sen oli laatinut toimittaja Petteri Tuohinen otsikolla "Pysykää siellä Syyriassa".

Hän aloitti valtavien kustannusten, terroritekojen ja joukkoseksuaaliväkivallan seurauksena tapahtuneella tosiasialla: "Eurooppa vaikutti menevän viime vuonna tolaltaan, kun EU:n jäsenmaihin pyrki viime vuonna yli miljoona turvapaikanhakijaa". Valitettavasti hän heti perään osoitti oman ymmärtämättömyytensä ilmeisesti sarkasmiksi tarkoitetulla lausahduksella: "onhan pakolaisten määrä peräti kaksi promillea jäsenmaiden asukasluvusta".

Tuohinen ei siis ole vieläkään oivaltanut, ettei ihmisten vapaa liikkuvuus toisten elätettäväksi ole mikään ihmisoikeus. Ei varsinkaan, mikäli siihen liittyy vastaanottajien kannalta niin ikäviä piirteitä kuin viime (ja tänä) vuonna on nähty.

Ilmeisesti hän ei myöskään ymmärrä, että jatkuessaan pidempään tämä kehitys johtaa vääjäämättä eurooppalaisten kansainvälisessä vertailussa turvallisten ja muutenkin elinympäristöinä parhaiden joukkoon kuuluvien yhteiskuntien peruuttamattomaan muutokseen tavalla, jonka päässä häämöttää epätasa-arvoinen, väkivaltainen ja polarisoitunut tulevaisuus. Eurooppalaisilla on oikeus ja suorastaan velvollisuus vastustaa tällaista kehitystä.

Toimittajan kirjoituksen jatkona oli väite siitä, että miljoonille syyrialaisille ainoa toivo selvitä sodan jaloista on ollut pakomatka Turkkiin ja sitä kautta mahdollisesti Eurooppaan. Ja että syyrialaisilla ei taida olla enää tätäkään toivoa. Niinpä Tuohinen päätteli, että Turkin ja EU:n selvä viesti sotaa pakeneville syyrialaisille näyttäisi olevan, että pysykää nyt vain siellä sodan keskellä.

Maailmassa on ollut ja tulee olemaan sisällissotia mitä erilaisimmista syistä. Niitä voivat olla erityisesti uskonnollis-etnisten ryhmien välinen polarisaatio, voimakkaiden johtajien väliset henkilökohtaiset vallanhimot tai tulonjaon epätasaisuus. Sisällissodat ovat yleensä olleet myös äärimmäisen julmia ja raakoja - ääriesimerkkinä Ruandan kansanmurhaksi luettavat tapahtumat parikymmentä vuotta sitten.

Näistä sisällissodista ovat kansakunnat onnistuneet nousemaan uuteen rauhantilaan. Jopa etnisen kansanmurhan kokenut Ruanda. Kysymys kuuluukin, että mikä estää Syyriaa tekemästä samaa?

Vastaan itse. Syyriassa on aivan liikaa uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä, joiden ainoana tavoitteena on oma valtaannousu tai ainakin kilpailevan ryhmittymän pudottaminen vallasta. Jos tuosta monikulttuurisuuden taakasta ja toisten syyllistämisestä päästäisiin eroon, voisivat syyrialaisetkin alkaa uudelleenrakentamaan maatansa.

Minun sanomani selväjärkisesti ajatteleville syyrialaisille on Tuohisen muotoilemaa lausetta jatkaen seuraava: pysykää nyt vain siellä sodan keskellä, sopikaa keskinäiset riitanne ja unohtakaa kaunanne sekä ryhtykää rakentamaan maatanne. Ja jos esimerkiksi ISIS ei tähän suostu, yhdistäkää voimanne ja ajakaa se ulos koko maasta.

Taitaa vain olla niin, ettei kukaan osaa etsiä sodan syyllisiä peilistä eikä ottaa itse vastuuta rauhan rakentamisesta, vaan siirtää tulevaisuuden kotimaastaan kaikille muille. Sillä keinolla koko Syyrian tulevaisuus on synkkä ja musta koska tulevaisuuden rakentaminen jää pelkästään sotahulluille ja uskonnollis-poliittis-etnisille kiihkoilijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa
Petteri Tuohinen, analyysisi sisältää omituisuuksia

Miksi EU on epäonnistunut?

Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla Euroopan Unionin suuresta muutoksesta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Tämän se teki haastattelemalla ranskalaista sosialistipoliitikkoa Huber Védrinea.

Itse kirjoitus ei vaadi pitkiä kommentteja. Niistä selvitään parilla Védrinen siteerauksella.

"Eurooppalaisilla oli tuolloin [2000-luvun alussa] hyviä ja mukavia, vaikkakin hieman abstrakteja ajatuksia. Haluttiin ´enemmän Eurooppaa´. Ikään kuin maailmassa olisi ollut vain miljardeja sympaattisia ihmisiä. Olemme kylpeneet epärealistisessa politiikassa ja nyt olemme kokeneet brutaalin törmäyksen todelliseen maailmaan."

"Tavoitteena on säilyttää eurooppalainen elämäntapa, joka on yhteinen meille kaikille. Eurooppalainen yhteiskunta on ainutlaatuinen, sellainen, jota parempaa ei historiassa olla nähty. Täydellinen se ei tietenkään ole, mutta kaikki on tehty, jotta olemme päässeet mahdollisimman hyvään."

Molemmat siteeraukset voin allekirjoittaa ongelmitta. Näin uskoisin myös arvoisan lukijani voivan tehdä niihin perehdyttyään, sillä nähdäkseni molemmissa pitäisi olla kyse itsestäänselvyyksistä.

On kuitenkin hyvä, että myös EU-politiikan vasemmalla laidalla joku lopultakin sanoo ääneen sen, että poliittisten johtajien älyllinen epärehellisyys on johtanut Euroopan Unionin henkiseen epäonnistumiseen. Ja että tuosta epäonnistumisesta on syytä oppia ja ryhtyä toimiin, joiden tavoitteilla on myös kansalaisten hyväksyntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Käyvätkö EU:n päättäjät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä?

Helsingin Sanomat aloitti päivän käsittelemällä pääkirjoituksessaan EU:n ja Turkin välistä pakolaissopimusta. Suomalaisen demokratiakäsityksen kannalta kirjoituksen merkittävin virke oli seuraava: "Unionin päättäjät käyvät kauppaa hengenhädässä pakenevilla ihmisillä – muun muassa siksi, että päättäjien oma poliittinen asema ei horjuisi pakolaisvastaisuuden kasvaessa."

Minulla on sellainen käsitys, että EU pyrkii olemaan demokraattisten valtioiden liitto. Demokratian perusajatuksena puolestaan on Wikipedian mukaan, "että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa".

Kansan tahdosta ei ole maahanmuuttoasiassa epäselvyyttä. Esimerkiksi suomalaisista 96% tahtoo rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Eivätkä suomalaiset poikkea tässä asiassa mitenkään muista EU-kansalaisista, kuten esimerkiksi Saksan äskettäiset osavaltiovaalit osoittivat.

Edelle kirjoitetun perusteella on hieman outoa, että HS muotoilee sanottavansa alussa lainatulla tavalla. Aivan kuin lehden mielestä EU:n päättäjien tulisi toimia jotenkin muuten kuin pyrkimällä rajoittamaan tänne tulevien ihmisten vyöryä Unionin alueelle. Siis toimimalla demokratian idean vastaisesti.

Itse sopimuksen vaikutukset tulevat aikanaan nähtäväksi. Jos turvapaikanhakijavirta pysähtyy sopimuksen seurauksena, voimme kiittää poliitikkojamme. Jos ei, on näiden demokratian hengessä etsittävä muita keinoja toteuttaa EU-kansalaisten tahto.

Juuri tällä hetkellä epäilen, että edessä on kiittämisen sijaan uusien keinojen etsintä. Siihen viittaa se, että sopimus tarkoittaa nykyistä laajempaa laillista humanitaarisen maahanmuuton väylää, vaikka esimerkiksi Slovakia on ilmoittanut, ettei se tule enää ottamaan vastaan kiintiöityjä muslimipakolaisia.

Jos laillinen tulijavirta kasvaa sopimuksen seurauksena suureksi, saattavat monet muutkin maat liittyä Slovakian seuraan ja tulijataakka jakautua entistä harvempien EU-maiden jaettavaksi. Se puolestaan tulee näkymään näiden maiden kansalaisten reaktioissa - ainakaan Suomessa tai Saksassa kansalaisten tahto ei ole otollinen kovin suurten tulijamäärien ottamiseen.

Siksi minusta näyttää varsin mahdolliselta, että EU:lle tulee vaikeuksia Turkin kanssa tehdyn sopimuksen noudattamisessa. Ei sopimuskumppanin vaan itsensä takia.

Toisaalta jos sopimuksen nettovaikutus on Turkin kautta vyöryvää tulijavirtaa hillitsevä, saattaa sen seurauksena olla, kuten HS kirjoitti, myös se, "että tulijoiden reitit vain muuttuvat ja he etsiytyvät nykyistäkin vaarallisemmille reiteille." Eli ettei tulijavyöry suinkaan pysähdy, vaan jatkuu muita reittejä pitkin.

On myös hyvä huomata, että noiden vaihtoehtoisten reittien vaarallisuuden tai turvallisuuden ei pitäisi olla EU:n asia, sillä eihän se ole pakottanut laittomasti tulevia matkalleen. Kyllä he ovat liikkeellä ihan omasta tahdostaan ja epäilemättä myös tietoisia käyttämiensä kulkuväylien riskeistä.

Eivätkä heistä läheskään kaikki ole lähtiessään minkäänlaisessa "hengenhädässä", kuten esimerkiksi Suomen tarjoamiin olosuhteisiin pettyneiden joukkovaellus takaisin kotimaihinsa osoittaa. Tämäkin tosiasia olisi vihdoin hyvä tunnustaa muotoiltaessa Unionin maahanmuuttopolitiikkaa - tosiasioiden tunnustamisesta hyötyisivät EU:n omien kansalaisten lisäksi myös ne harvat, jotka ovat aidosti kansainvälisen turvapaikan tarpeessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille