Ainutlaatuisen arvokas ympäristö

Ylen mukaan Espoon ympäristöyhdistys on huolissaan suunnitteilla olevan datakeskuksen vaikutuksista sille varattua 5,4 hehtaarin kokoista tonttia laajemmalle alueelle. Sen mielestä alue on ainutlaatuisen arvokas ja alueen rakentaminen tulisi välittömästi heikentämään sen tilaa.

Asiaa sen paremmin tuntematta en toki väitä, etteikö tällä Kehä III:n varrella olevalla alueella voisi olla ympäristöarvoja. Sen sijaan totean, että me puhumme nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin osasta ja sen läpi kulkevasta väylästä, jolla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Enkä siksi usko hetkeäkään, että juuri tämä tontti tai sen välitön ympäristö olisi ympäristönsuojelullisesti mitenkään ainutlaatuisen arvokas. 

Sen sijaan on tosiasia, että mikäli Suomessa halutaan asua nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme tähän maahan elinkeinoja, infrastruktuuria, teollisuutta, työpaikkoja, yrityksiä, vientiä, verotuloja, investointeja ja niin edelleen.  

Niiden hankkiminen puolestaan tahtoo aina ja kaikkialla rasittaa ympäristöä. Datakeskukset suurina rakennuksina tietenkin ennen kaikkea vähentävät rakentamatonta maa-alaa. Ja jos nyt oikein vakavasti mietin, niin ympäristön kannalta Espoo jo valmiiksi paljolti rakennettuna - ja vilkkaasti liikennöidyn Kehä III:n vierusta etenkin - on varmasti vähemmän haitallisia ympäristölle tai ihmisille kuin melkein mikään muu Suomen kolkka. 

Lisäksi investointien ja työpaikkojen kannalta on usein eduksi, että paikalla on hyvät liikenneyhteydet ja lähistöllä paljon asutusta. Eikä kai ole epäilystä, etteikö datakeskuksen suunniteltu sijainti täyttäisi näitä toiveita.

 

Ja siksi - jos se datakeskus rakennetaan joka tapauksessa - on vaikea nähdä sille sopivampaa rakennuspaikkaa kuin nyt puheena oleva. Enkä tämän takia voi pitää järjellisenä - vaan pikemminkin älyllisesti epärehellisenä - Espoon ympäristöyhdistyksen nurinaa, joka parhaimmillaankin johtaisi datakeskuksen siirtämisen paikkaan, josta luonto ja ympäristö kärsisivät nyt suunniteltua enemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Oi näitä aikoja ja kaksinaismoraalin määrää

Ruotsilla alkaa olla pakottava kiire päästä NATO:n jäseneksi. Näin siksi, että länsinaapurin jengirikollistilanne alkaa olla sellainen, ettei siitä selvitä ilman läntisen puolustusliiton apua.

Lieneekö tämä asiaintila sitten sellainen, että Turkin presidentti heltyisi ja päästäisi Svea-mamman tytöt ja pojat lopultakin NATO:on. Vai onko hän sittenkin tykästynyt enemmän ruotsalaisten jengijohtajien hyysäämiseen? 

Edelle kirjoittamani aiheuttaisi hymyilyä Pohjanlahden tällä puolella, ellei myös oma tilanteemme maahanmuuttajarikollisuuden kanssa olisi niin vakava. Sitä kuvasi asiaan vihkiytynyt poliisimies kertomalla, että "aiempaa useampi nuori liittyy rikollisiin katujengeihin omasta halustaan. Katujengeissä ihannoidaan rikollista elämäntapaa ja ollaan viranomaisvastaisia. Nuoret hakevat rikollisin keinoin nopeita voittoja ja pönkittävät teoillaan asemaansa."

Jollain tavalla huvittavaa on sekin, että niin sanotut asiantuntijat esiintyvät vakavalla naamalla todeten, että "ei ole mikään yllätys, että naapurimaasta tietyt laineet lyövät myös tänne". Jos näin olisi - siis näiden asiantuntijoiden kohdalla - niin mistä syystä Ruotsin tiestä jo vuosikymmeniä varoitelleisiin perussuomalaisiin ja etenkin Jussi Halla-ahoon on kohdistunut niin paljon julkista väheksyntää ja suoranaista vihaa ilman, että nämä asiantuntijat olisivat vahvistaneet heidän - nyt oikeaksi vahvistetut - varoituksensa? 

Mitäpä tähän sanomaan muuta kuin että oi näitä aikoja ja sen kaksinaismoraalin määrää, jota suomalaiset mediat nyt pullistelevat. Eikä kukaan vieläkään sano, että etenkin pääkaupunkiseudun todellisuus on edelleen pikemminkin järkyttävä kuin lohdullinen, sillä poliisin arvion mukaan vain joka viides jengiläinen viettää aikaansa tiilenpäitä lukien. Toisin sanoen neljä viidestä on edelleen vapaalla jalalla tekemässä ja suunnittelemassa uusia rikoksia - sekä houkuttelemassa joukkoonsa uusia nuoria.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?
Kriminologin keinot ja laiskan ajattelun lopputulos
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat

Kriminologin keinot ja laiskan ajattelun lopputulos

Eilisiltana seurasin hämmentyneenä Ruotsin jengirikollisuutta - ja sen heijastuksia Suomeen - käsitellyttä Ylen A-studiota, jossa oli poliisin lisäksi vieraana naiskriminologi. Hänellä oli monenlaisia näkemyksiä, joita kaikkia voisi luonnehtia keskeneräisen eli laiskan ajattelun lopputuloksiksi. 

Hänen esiintymisensä kuvasi erinomaisesti arvoliberaalien ajattelua yleisestikin - hän syyllisti jengiväkivallasta vauraat kantaruotsalaiset huumeiden viihdekäyttäjät, rinnasti nyt nähdyt ongelmat 1960-luvun ruotsinsuomalaisiin ja ehdotti ongelman ratkaisuksi rahan syytämistä lastensuojeluun ja sosiaalityöhön. 

Tämän blogimerkinnän laukaisi kuitenkin hänen näkemyksensä siitä, kuinka Ruotsin yhteiskunnallisen kehityksen toistuminen voitaisiin välttää Suomessa naapuria onnistuneemmalla maahanmuuttajien integroimisella yhteiskuntaan. Tämä on tietenkin totta, mutta niin kyseisellä kriminologilla kuin muillakin arvoliberaaleilla jäävät aina avoimeksi keinot. Eli se, mitä me voisimme tehdä toisin kuin ruotsalaiset ottaen huomioon taloudelliset realiteetit. 

Tämä hämmentää minua vuodesta toiseen, sillä ratkaisu on sinänsä äärimmäisen yksinkertainen. Yhdellä virkkeellä sanottuna ongelmat voitaisiin välttää rajoittamalla humanitaarisen maahanmuuton volyymi sellaiselle tasolle, jonka yhteiskunnalliseen integroimiseen meillä on olemassa halukkuus, rahat ja keinot. 

Käytännössä tämä tarkoittaa - koska maahanmuuttajien epäonnistunut integroituminen on jo nyt ilmeistä - ongelmia aiheuttavan humanitaarisen maahanmuuton pysäyttämistä tässä ja nyt. Siis tulijoiden vastaanottamisen pysäyttämistä rajalle ja tarvittaessa irtautumista turvapaikanhakua säätelevistä kansainvälisistä sopimuksista. 

Käytännössä saattaisi riittää jo sekin, että muutettaisiin turvapaikan edellytykseksi hakijan kiistatta osoittama tarve. Eli epäselvät tapaukset tulkittaisiin veronmaksajien eduksi ja hakija palautettaisiin lähtömaahansa tai otettaisiin katon, ruuan ja juoman takaavaan säilöön, josta voisi poistua ainoastaan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olisiko aika pyytää anteeksi Jussi Halla-aholta?
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Suomen tieverkosto on kunnostettava!

Suomi on pinta-alaltaan varsin suuri maa, jolla on vientivetoinen talous. Lisäksi sen kymmenestä merkittävimmästä yrityksestä kolme liittyy ympäri maata suurten tavaramäärien kuljetusta vaativaan metsätalouteen. Siksi ei ole yhdentekevää, missä kunnossa tiestömme on. 

Tähän liittyen MTV3 kertoi, että jo lähes viidesosa Suomen teistä luokitellaan huonokuntoisiksi, mutta siitä huolimatta niiden korjauksia tehdään tänä vuonna ennätyksellisen vähän. Tämä kertoo eroilmoituksen jättäneen Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallituksen prioriteeteista. 

Rahaa on kyllä otettu rutkasti velaksi ja kylvetty monenlaisiin asioihin ulkomaille lähetetystä lahjarahasta ideologisiin intohimoihin ja aluepoliittisiin siltarumpuihin, mutta maan talouden selkärangasta ei ole välitetty pitää huolta. Ja siitä maksavat kovaa hintaa rikkoontuneina renkaina ja hajonneena kalustona kaikki tienkäyttäjät lomalaisista ammattiliikenteeseen.

Tämä on asia, joka tulevan hallituksen on syytä priorisoida korkealle omalla kululistallaan, sillä maan talouden sakatessa katoavat myös budjetin tulot. Silti en ole huomannut yhdenkään puolueen vaatineen hallitukseen osallistumisensa edellytyksenä tieverkoston hoitamista kuntoon. 

Toivottavasti asia kuitenkin nousee esille viimeistään sitten, kun hallitus tekee ensimmäistä kuluvan vuoden lisäbudjettiaan. Tai ainakin syksyllä vuoden 2024 budjettineuvotteluiden alkaessa. Silloin on tästä - ja monista muistakin - syistä pantava julkiset kulut tarpeellisuusjärjestykseen ja asetettava yhteiskunnan perustoiminnan kannalta tärkeät menot etusijalle tinkimällä vähemmän tärkeistä raharei´istä.

Tämä on myös syy sille, miksi Suomen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että hallitus rakennetaan talouspoliittisesti vastuullisten puolueiden varaan. Toivoa sopii, että asian ymmärtävät myös hallitusneuvottelija sekä vastuullisten puolueiden puheenjohtajat, ja priorisoivat yhteiskunnan toiminnan kannalta oleelliset asiat myös omilla hallitukseen osallistumisen vaatimuslistoillaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä
Eristäytyvä pääkaupunki

Suomen luonnollinen kehitys noudattaa Ruotsin tietä

Ruotsin tie on aihe, jota olen käsitellyt tässä blogissa varsin paljon. Eikä syyttä, sillä liitettiinhän oma kotimaani keskiajalla osaksi tuota kuningaskuntaa ja irrotettiin siitä vain reilut kaksi vuosisataa sitten. 

Tämä pitkä yhteiselo johti siihen, että vielä nykyisinkin suomalainen yhteiskunta muistuttaa monella tavalla ruotsalaista. On vain köyhempi ja ottanut vastaan vähemmän maahanmuuttajia.

Siten Suomen luonnollinen kehityssuunta tulkittuna historiallisen jatkuvuuden kautta johtaa lähes automaattisesti samankaltaiseen kehitykseen kuin länsinaapurissa. Ja siksi poikkeaminen Ruotsin tieltä vaatisi Suomessa erityisen päätöksen toimia toisin. 

Asia nousi jälleen ajankohtaiseksi siitä syystä, että maahanmuuttajien tekemät ampumiset ja räjäytykset ovat viime päivinä kiihtyneet jälleen huomattaviin mittoihin Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa. Kyse ei ole pikkuasiasta, sillä tilanteen rauhoittamiseksi siirretään länsinaapurin muista osista peräti sata poliisia rauhoittamaan tilannetta. Ja samalla maan pääkaupunkiin on julistettu poikkeuksellinen tila. 

Suomessa puoluekenttä on viimeisinä vuosikymmeninä ollut lähes yksimielinen siitä, että maamme tulee edetä maahanmuuttopolitiikassaan Ruotsin tietä. Ainoan merkittävän poikkeuksen siihen on muodostanut Perussuomalaiset, joka on vastustanut tätä kehitystä etenkin kahden viimeisen puheenjohtajansa eli Jussi Halla-ahon ja Riikka Purran aikana. 

Heistä jälkimmäinen ihmetteli eilen Twitterissä, kuinka sokeita suomalaispoliitikot ovat ruotsalaisen yhteiskunnan kehitysmaalaistumisen edessä. Ja kirjoitti sarkastisesti, että "viime yön saldo kansankodin pääkaupungissa: kolme ampumista ja yksi räjähdys. Ei liity mihinkään. Näin nyt vain on."

Tosiasia kuitenkin on, että meillä väestö ymmärtää yhä selkeämmin, että ongelma liittyy yhteiskunnan kestävyyden kannalta liian suurimittakaavaiseen humanitaariseen maahanmuuttoon, jonka seurauksena maahanmuuttajat eivät omaksu länsimaisia elämäntapoja. Sen sijaan he muodostavat valtion sisälle omia rinnakkaisyhteiskuntiansa, joissa vallitsevat heidän lähtömaidensa tavat ja käytännöt.

Tämän ymmärryksen kasvaminen on ollut pääasiallinen ajuri sille, että Perussuomalaiset ovat nousseet yhdeksi suurista suomalaisista puolueista. Mutta sama asia on johtanut myös siihen, että etenkin vasemmisto- ja muut arvoliberaalit puolueet kieltäytyvät hallitusyhteistyöstä Purran puolueen kanssa. 

Näiden puolueiden asenteen syynä on heidän maailmankuvansa, joka lähtökohtaisesti kieltää ihmisten ja heidän kulttuureidensa perimmäisen erilaisuuden. Ja erityisesti vastustaa niiden luokittelemista minkäänlaiselle arvoasteikolle. 

Niinpä näissä puolueissa nähdään länsinaapurimme ajautuminen Ruotsin tielle kantaväestön syyksi sen sijaan, että ymmärrettäisiin sen syvimmältään johtuneen maahanmuuttajayhteisöjen samankaltaisesta luonnollisesta kehityksestä, jonka takia Suomi muistuttaa niin paljossa länsinaapuriamme. 

Toivottavasti tukholmalaiset maahanmuuttajat nykyisillä aktiviteeteillaan osoittavat mahdollisimman monelle äänestäjille, että Suomen poliittisen valtavirran näkemys on virheellinen. Ja äänestävät sen puolesta, että maamme ymmärtää poiketa historiansa määrittämältä luonnolliselta kehityspolultaan ja irtisanoutuu ruotsalaistyyppisestä maahanmuuttopolitiikasta tulevan hallituksensa päätöksellä.    

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on ratkaistava työperäisen maahanmuuton ongelma
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Oliko A-studiossa puhe pohjoiseurooppalaisen näköisestä nuorisorikollisuudesta?

Ylen A-studio onnistui eilen tekemään pitkän jutun nuorisoväkivallasta ilman, että siinä mainittiin sanallakaan tiettyjen maahanmuuttajaryhmien keskeistä osuutta. Päinvastoin, ohjelman aluksi vihjattiin aivan toisenlaisiin ihmisryhmiin, sillä asiasta haastatellut teinit ja vähän vanhemmat nuoret olivat pohjoiseurooppalaisen näköisiä ja yksi jo vankilassakin käynyt - ja toinen sinne menossa.

Sen jälkeen näytettiin kahden asiantuntijan haastattelu, jossa mainittiin maahanmuuttajataustasta, mutta ei tarkennettu olivatko kyseessä venäläiset, virolaiset, saksalaiset vai kiinalaiset. Tai kenties joku aivan muu ryhmä. 

Jutun kolmantena osiona oli ruotsinsuomalaisen toimittajan haastattelu, jossa tämä maalasi synkän kuvan sikäläisestä maahanmuutosta ja siihen liittyvästä silmittömästä väkivallasta sekä kertoi länsinaapurin uuden hallituksen keinoista yrittää saada tilanne haltuun. Vaan eipä hänkään vihjannut ongelmanuorison tarkemmasta etnisestä taustasta.

Ohjelman lopuksi ratkaisuja oli pyydetty etsimään kansanedustajat Leena Meri (ps) ja Iiris Suomela (vihr). Suomela väitti, että USA:ssa ja Ruotsissa olisi kehitetty nuorisorikollisuuden torjumiseksi toimivia ratkaisumalleja, jotka pitäisi vain ottaa käyttöön myös meillä. Lisäksi hän syyllisti suomalaista yhteiskuntaa, joka ei hänen mukaansa ole antanut nuorille valmiuksia menestyä eikä muutenkaan panostanut riittävästi nuorisorikollisuuden torjuntaan. 

Leena Meri oli puolestaan tyytyväinen siitä, että asiasta nyt edes puhutaan Suomessa. Ja kaipasi ratkaisuja jo kovan rikollisuuden pariin ehtineille maahanmuuttajille, joiden kohdalla sosiaalitädin kädestä pitäminen ei enää tehoa.

Meri siis kaipasi nykyistä rankempia rangaistuksia koville rikollisille siinä missä Suomela ehdotti nuorille rikollisenaluille henkilökohtaista saattajaa, joka taluttaisi heidät osaksi järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Vaan eipä heistäkään kumpikaan maininnut minkälaisista maahanmuuttajista tässä oikeastaan puhuttiin - ei edes Leena Meri.

Ei sillä, etteivät monet suomalaiset tietäisi ilman mainintaakin mistä maahanmuuttajaryhmistä nykyiset nuorisorikolliset ovat lähinnä peräisin? Tai millä perusteella he ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen. Mutta lienee edelleen niitäkin, joille nämä asiat eivät ole vieläkään selviä. 

Oleellista on kuitenkin huomata, että asiasta puhumatta jättäminen siirtää ongelman yhden keskeisen tekijän eli etnisen ulottuvuuden taka-alalle. Ja vaikeuttaa siten ratkaisujen löytämistä sekä Ruotsin tielle jo joutuneen yhteiskuntamme suunnan muuttamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta

Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä

Sanna Marinin (sd) hallituksessa valmistellaan Suomen pääkaupunkiin eli Helsinkiin saapuville autoilijoille ruuhkamaksua. Kansanedustaja Kalle Jokisen (kok) mukaan ne "ovat paluu keskiaikaisten kaupunkien tullimuureille, jotka viestittivät, että pysykää poissa. Ne ovat negatiivinen viesti veronmaksajien toimeliaisuudelle ja liikenteelle, joka luo kasvua yhteiskuntaan."

Helsingin kauppakamarin johtavan asiantuntija puolestaan totesi, että "toteutuessaan ruuhkamaksut koskisivat ennen muuta Helsingin seudun työntekijöitä ja yrityksiä. Kyse olisi ylimääräisestä verosta, jonka tuotto hyvin todennäköisesti menisi muualle kuin Helsingin seudulle."

Asiaa valmisteleva virkamies puolestaan arveli tästä valtiotason hankkeesta, että "kunnallinen vero olisi ongelmallisempi". Siis arvoisat lukijani, huomatkaa että kyseinen hallituksen renki totesi selvällä Suomen kielellä olevansa puuhastelemassa ongelmia aiheuttavaa veroa. 

Sellaisena se toki vastaa pääkaupunkina koko Suomea palvelevan Helsingin nykyistä suuntaa. Onhan kaupungissa menossa niinkin "järkevä" tiehanke kuin Laajasalon läpi kulkevan kaksiajorataisen tien muuttaminen kaupunkibulevardiksi. 

Työssä on jo nyt käytetty runsaasti veronmaksajien varoja mm. sujuvasti toimivien moottoritiemäisten poistumisramppien ja niihin liittyvien siltojen purkamiseen, jotta niiden tilalle on voitu pystyttää ruuhkia aiheuttavia liikennevaloja. Sama on odotettavissa seuraavaksi mm. Tikkurilan, Tuusulan ja lentokentän suunnasta Helsinkiin liikennettä välittävälle Tuuulanväylälle.

Muita viime aikojen järjettömiä poliittisia päätöksiä on ollut maksaa tukea turveyrittäjille, jotta nämä lopettaisivat kotimaisen energianlähteen tuotannon. Tämä tapahtui juuri ennen kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti Euroopan laajuiseen energiapulaan. 

Ja kun koko Euroopasta - tai ainakin EU:sta - puhutaan, on tässä yhteydessä muistettava myös EU-parlamentin äänestystulos, jonka seurauksena metsätalouden sivuvirtana syntyvää puuta ei saisi käyttää energian tuotantoon. Onneksi tämä päätös astuu voimaan vasta sitten, jos se hyväksytään myös muissa EU:n päätöksentekoelimissä.

Tämän kaiken järjettömyyden ovat tietenkin mahdollistaneet äänestäjät EU-, eduskunta- ja kunnallisvaaleissa antamillaan valtakirjoilla. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pitkään suomalaiset jatkavat järjettömiä päätöksiä tekevien puolueiden äänestämistä Suomessa ja Helsingissä. Ainakaan toistaiseksi asiaan ei kuitenkaan ole näkyvissä muutosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen hollitupa
Kauppapula kauppakeskuksessa
Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?

Eristäytyvä pääkaupunki

Helsinki on tunnetusti Kokoomuksen ja Vihreiden johtama kaupunki. Ja ilmeisesti ensin mainitunkin puolueen jäsenistä valtaosa on puolueen viherliberaalia siipeä. 

Tämän seurauksena Helsingin johto toteuttaa varsinaisen vasemmiston tuella vihreää liikennepolitiikkaa, jonka tarkoituksena on taivuttaa kaupunkilaiset luopumaan omista autoistaan ja jäämään julkisen liikenteen varaan. Käytännössä tästä seuraisi pääkaupunkilaisten entistä tarkempi eristäytyminen muusta Suomesta, kun yhteydet muuhun maahan heikkenisivät esimerkiksi autoa vaativan kesämökkeilyn vähenemisenä. 

Helingin eristäytymispolitiikasta hyvä esimerkki on kaupungin pyrkimys muuttaa sisäänajotiet ns. kaupunkibulevardeiksi, joiden testiratana on toiminut Laajasalon läpi kulkeva Laajasalontie: sen aiemmin sujuvasti soljunut liikenne on onnistuttu puurouttamaan pahasti lisäämällä tielle liikennevaloja ja poistamalla eritasoliittymiä. 

Sama on jo aiempien päätösten perusteella edessä Tuusulan moottoritiellä, joka on jo päätetty muuttaa Kehä I:stä alkaen kaupunkibulevardiksi. Todennäköisenä seurauksena on Vantaalta suuntautuvan aamuliikenteen puuroutuminen ainakin Kehä III:n risteykseen saakka - ja siten myös Tuusulan suunnasta itään ja lähteen päin suuntautuvan liikenteen tukkeutuminen. 

Seuraavaksi Helsinki suunnittelee espoolaisten eristämistä muuttamalla Länsiväylä kaupunkibulevardiksi. Korkein hallinto-oikeus on tosin torpannut aikeen jo kertaalleen, mutta ilmeisesti pääkaupungin johto on päättänyt saada tahtonsa läpi väsytystekniikalla. 

Tässä yhteydessä on todettava, että kaupungilla on Suomessa ainakin periaatteessa oikeus toimia kuten tahtoo. Helsingin osalta tilanteen tekee erikoiseksi se, että kyse on koko maata palvelevasta pääkaupungista, johon on sijoitettu runsaasti koko kansaa palvelevaa - ja sen kustannuksella ylläpidettävää - hallintoa. Nähtäväksi siis jää, miten kansa reagoi pääkaupunkinsa toimiin. 

Samalla jää nähtäväksi, miten Helsingin eristäytymispolitiikkaan reagoi yrityselämä, joka niin ikään on sijoittanut pääkaupunkiin runsaasti pääkonttoreita ja muita toimiaan. Äänestääkö se kaupungin eristäytymistä vastaan sijoittamalla pääkonttorinsa ja muut toimintonsa muualle, vai luottaako siihen, että ihmiset tyytyvät pidentyviin automatkoihin tai jo lähtökohtaisesti hitaisiin julkisiin liikenneyhteyksiin. 

Varmaa Helsingin eristäytymispolitiikassa on toistaiseksi vain se, että polarisaatio yhä punavihreämmäksi ja monikulttuurisemmaksi muuttuvan pääkaupungin ja muun maan välillä kasvaa.  Eikä se ole hyvä asia koko Suomen kehityksen kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa
Ruokafasismia Helsingissä