Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Sosiaalisessa mediassa suurta närkästystä ja intohimoja herättänyt ilmoitus kompostoinnin valvontapäällikön tehtävästä 9 450 euron kuukausipalkalla on valeuutinen. Hyvä näin, mutta todettakoon tässä kuitenkin, että on vaikea keksiä julkiselle rahalle turhempaa käyttöä kuin kompostitarkastukset. 

Tuoreen tiedon mukaan niitä kuitenkin aiotaan tehdä. Ensi alkuun tarkastajat tonkivat touko–heinäkuun aikana noin 500 kompostoria pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella. Laskun siitä kuittaavat pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen veronmaksajat, mutta epäilemättä myös muut kunnat seuraavat ennemmin tai myöhemmin tätä esimerkkiä.

Korjattakoon tähän liittyen myös toinen mahdollinen väärinkäsitys. Nimittäin se, että - toisin kuin moni varmasti ajattelee - kompostintarkastus ei ole EU:n suomalaisille asettama vaatimus. Sen sijaan se on suomalaispoliitikkojen kotikutoinen keksintö, joka tuli voimaan Sanna Marinin (sd) johtaman hallituskauden keskivaiheilla. 

* * *

Yleisradion julkaiseman gallupin perusteella näyttää siltä, että Perussuomalaiset olisivat palaamassa korkeintaan keskikokoiseksi - ellei sitten suorastaan pieneksi - puolueeksi. Tämä johtopäätös voitaneen tehdä sillä perusteella, että puolueen kannatus putosi kuukauden aikana peräti neljällä prosenttiyksiköllä eli sen vielä kuukauden takaisista kannattajista olisi vaihtanut puoluetta yli neljännes. 

Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että Riikka Purran johtama PS:n ministerijoukko on lunastanut varsin hyvin lupauksensa maahanmuuttopolitiikan muuttamisesta. Siksi on esitettävä kysymys, että eivätkö ihmiset ole sittenkään äänestäneet puoluetta Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan luomien ongelmien takia vaan jostakin muusta syystä. 

Vai onko tässä käynyt siten, että - eilisen kirjoitukseni mukaisesti - puolue on joutunut maksamaan liian kovan hinnan muiden hallituspuolueiden hallitusohjelmaan kirjoituttamien asioiden takia? Ja nämä asiat ovat sittenkin puolueen äänestäjille tärkeämpiä kuin suomalaisen Suomen tulevaisuus.

Neljännes on myös sana, joka kuvaa SDP:n kokonaiskannatusta, sillä sitä äänestäisi 25,3 prosenttia suomalaisista, mikäli vaalit pidettäisiin nyt. Toisin sanoen näyttää siltä, että puheenjohtaja Antti Lindtmanin johdolla harjoitettu vastuuvapaa retoriikka puree hyvin suureen osaan suomalaisista - eivätkä edes Kimmo Kiljusen vehkeilyt Venäjän hyväksi tai puolueen edellisen pääministerin aikana junaillut kompostintarkastukset - näytä olevan puolueen kannatukselle minkäänlainen rasite. Eikä edes sen toiminta pakolaiskiintiöiden nostamisen puolesta.

Myös Minja Koskelan Vasemmistoliitolla on syytä tyytyväisyyteen gallup-lukujen ollessa lievästä nousussa, mutta Sofia Virran Vihreillä sujuu heikommin, sillä puolueen kannatus on pudonnnut jälleen noin kymmenyksen eli 0,9 prosenttiyksikköä. Lienevätkö syyt sitten puheenjohtajan puolison metsässä vai jossain muualla? 

Tyytyväisyyteen lienee syytä myös - ja erityisesti - Keskustalla, jonka kannatus nousi 1,4 prosenttiyksiköllä eli kymmenystä vaille kymmenellä prosentilla. Näin siitä tuli maan kolmanneksi suosituin puolue, jonka avulla - mikäli suosio säilyy tai kasvaa - Suomeen saadaan seuraavien vaalien jälkeen taas punamultahallitus jakamaan veronmaksajilta kerättävää rahaa ja keksimään uusia "kompostintarkastuksia". 

Muiden puolueiden kannatuksessa ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Se tarkoittanee sitä, että sekä Kokoomuksen, RKP:n ja Kristillisdemokraattien kannattajat ovat tyytyväisiä harjoitettuun hallituspolitiikkaan. 

Erityisesti Kokoomus on hyötynyt siitä, että valtiovarainministeriksi asettui Riikka Purra (ps), joka on tehtävänsä mukaisesti joutunut viemään eteenpäin - ja puolustamaan - erityisesti pääministeripuolueelle tärkeitä uudistuksia, joita suuri osa Perussuomalaisia aiemmin kannattaneista näyttäisi puolueen gallup-kannatuksen kehityksen perusteella vastustavan. 

* * *

Lopuksi on todettava, että seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä kaksi vuotta aikaa ja siksi on mahdollista, että hallituspuolueiden tekemät toimenpiteet Suomen talouden nostamiseksi ehtivät vielä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Ja sitä kautta pudottavat SDP:n ja Keskustan juuri nyt korkeaa kannatusta. 

Ainakin tämä olisi toivottavaa jo senkin takia, ettei hallitus ole onnistunut kääntämään Suomen taloutta selvään nousuun. Mutta - ja se on iso mutta - juuri nyt näyttäisi, että käänne olisi kuitenkin tapahtumassa. 

Jos ja kun näin tapahtuu, näkyvät sen seuraukset ennemmin tai myöhemmin myös tavallisten ihmisten arjessa. Mutta etenkin Perussuomalaisten - sekä käänteisesti SDP:n ja Keskustan - kannalta tärkeä kysymys tietenkin kuuluu, että tapahtuuko se tarpeeksi nopeasti vaikuttaakseen vuoden 2027 vaaleihin ja pelastaakseen Suomen punamultahallitukselta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakaristiryijy
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle

Suomen hallitus aikoo jatkaa Venäjän kehitysmaalaisia hyödyntävää hybriditoimintaa hillitsemään viime kesänä yhden vuoden ajaksi säädettyä rajaturvallisuuslakia. Tuolloin sitä vastusti yhteensä 23 naispuolista ja kahdeksan miespuolista kansanedustajaa, joista Eva Biaudet (rkp) kuului hallituspuolueisiin ja loput oppositioon eli Vasemmmistoliittoon, Vihreisiin tai SDP:hen. Näiden Putinin tukijoiden joukossa olivat kaikki eduskunnan maahanmuuttajataustaiset parlamentaarikot.

Syynä rajaturvallisuuslain jatkamiselle on pääministeri Petteri Orpon (kok) mukaan se, että "itärajan osalta valitettavasti tilanne on, että se on muuttumaton se meidän uhka-arvio. Eli Venäjä ei ole muuttamassa toimintaansa... Jos jotain raja-asemia lähdettäisiin avaamaan, se johtaisi siihen, että Venäjä päästää ihmisiä, joilla asiakirjat eivät ole kunnossa mennä rajalle. Siksi sitä ei voida avata sitä rajaa."

* * *

Pääministerin kommentti perustuu luonnollisesti tiedustelutoiminnalla hankittuihin tosiasioihin perustuvaan arvioon. Eikä sitä ole siksi syytä kyseenalaistaa - ei ainakaan poliittisen toiveajattelun perusteella. 

Tästä huolimatta Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen ilmoittivat eilen, ettei vasemmistoliitto tule puoltamaan jatkoaikaa rajaturvallisuuslaille, vaan haluaa sallia Vladimir Putinille turvapaikanhakijoiden välineellistämiseen tähtäävän hybriditoiminnan. Tämä ei sinänsä ole yllättävää.

Sen sijaan Koskelan perustelu on. Hän nimittäin väitti, että "käännytyslaki ei estä hybridioperaatioita, mutta aiheuttaa pahimmillaan tilanteen, jossa turvapaikanhakijat jäävät rajalla limboon eivätkä pääse rajan kummallekaan puolelle".

Näin siitä huolimatta, että rajaturvallisuuslaki - jota Koskela tarkoitti - lopetti viime vuonna välineellistetyn maahanmuuton ilman, että kukaan olisi jäänyt "rajalla limboon". Toisin sanoen Vasemmistoliiton puheenjohtaja esitti yhdessä virkkeessä kaksi valhetta - ja teki sen mitä ilmeisimmin tarkoituksella ja äänestäjiä harhauttaakseen

Tämä ei ole millään tavalla hyväksyttävää toimintaa kansanedustajalta. Eikä etenkään turvallisuuspoliittisessa asiassa. Ja siksi ihmettelen syvästi sitä, miksi Vasemmistoliiton johtokaksikko haluaa tukea Vladimir Putinin hybridisotaa Suomea vastaan. 

* * *

Mahdollisia motiiveja Koskelan linjauksille ei ole vaikea keksiä. Ensimmäisenä tulee mieleen potentiaalisen äänestäjäkunnan haaliminen vasemmiston tueksi - kehitysmaista tulleet maahanmuuttajathan äänestävät useimmiten - ainakin aluksi - poliittista vihervasemmistoa. 

Toki kyse voi olla jostain muustakin. Saattaahan esimerkiksi olla niin, etteivät Koskela ja Pekonen ole huomanneet, että nyky-Venäjä ei enää ole heidän ihanteidensa mukainen sosialistinen Neuvostoliitto, vaan lähinnä suuruudenhullun johtajansa tarpeita palveleva diktatuuri, joka on omaksunut imperialistisen asenteen naapurimaihinsa. Tai ehkä poliittista laitavasemmistoamme viehättää edelleen internationalismi, jossa haaveillaan kaikkien kansojen yhtymisestä punalipun alle.

Enkä sulkisi pois sitäkään, että Vasemmistoliiton johtokaksikolla on ylikorostunut hoivavietti, joka kohdistuu valtamediassa uhristatuksella leimattuihin kehitysmaalaisiin nuoriin miehiin. Tai että he pitävät venäläisten advokaatiksi paljastunutta Kimmo Kiljusta (sd) sellaisena turvallisuuspoliittisena esikuvanaan, jonka viitoittamaa linjaa kannattaa seurata. 

* * *

Oli Koskelan motiivi mikä tahansa, kehotan hallituspuolueita pitämään päänsä kylmänä ja huolehtimaan Suomen turvallisuudesta pitämällä rajaturvallisuuslain voimassa niin pitkään, kuin asiasta vastaavat virkamiehet katsovat katsovat sen tarpeelliseksi. Lisäksi ehdotan vasemmistolaisesti ajatteleville ihmisille, että maahamme perustettaisiin kansallinen vasemmistopuolue saksalaisen mallin mukaisesti. 

Näin siksi, että hallitsemattoman maahanmuuton seurauksista kärsivät eniten ne pienituloiset ihmiset, jotka joutuvat kilpailemaan työpaikoista sekä jakamaan asuinalueensa kehitysmaalaisten kanssa. Eikä maastamme löydy ensimmäistäkään jakopoliitikkaa ajavaa puoluetta, joka vastaisi näihin ongelmiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?
Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Lista Venäjän aisankannattajina toimivista kansanedustajista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki

Suomalaisen vasemmiston ja valtamedian viime päivien yhteisoperaatio kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sd) maanpetostyyppisen toiminnan pitämiseksi poissa julkisuudesta onnistui erinomaisesti. Operaatioon saatiin houkuteltua jopa maan korkein poliittinen johto eli presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiljusen tapaus ole julkisuudesta katoamisen seurauksena kadonnut minnekään, vaan hänen toimintansa oli ja on edelleen täysin tuomittavaa sekä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle anteeksiantamatonta. Ja sen seurauksena Kiljusen poliittinen ura on toivottavasti ohi.

Tänään nimittäin valitaan ulkoasiainvaliokunnalle uusi demaripuheenjohtaja. Tyrkylle ovat asettuneet Johannes Koskinen, Miapetra Kumpula-Natri ja Ville Skinnari. 

Toivoa sopii, että heistä valituksi tuleva ymmärtää tehtävänsä luonteen paremmin kuin edeltäjänsä. Ja toimivat noudattaen sitä Suomen itsenäisyyttä kunnioittavaa perinnettä, jonka Suomen Sosialidemokraattinen puolue omaksui - Väinö Tannerin johdolla - viimeistään talvisodan aattona.

* * *

En olisi enää tänään palannut aiheeseen, ellei Kiljusen toiminnan peittelyn järkevintä kommenttia olisi kuultu eilen sisäministeriön kehityspäällikkö Tarja Mankkiselta. Hän nimittäin linjasi, että "äärioikeisto kuuluu demokratiaan. Meillä on erilaisia puolueita ja erilaisia ideologioita. Ne ovat oikeutettuja ja tärkeä osa demokratiaa. Sen takia on tärkeää, että puhumme väkivaltaisestä äärioikeistosta, eikä äärioikeistosta yleisesti."

Tämä on suomalaisessa yhteiskunnassa harvinaisen järkevää puhetta ja asetti erityisesti pääministeri Petteri Orpon taannoisen kommentin häpeään. Tämähän tuli kertoneeksi, että "pidän kaikenlaisia ääriliikkeitä vaarallisina ja Suomen vakaudelle haitallisina". 

Ilmeisesti pääministeri ei näin sanoessaan tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on joka tapauksessa laaja kirjo poliittisia mielipiteitä, joista osa sijoittuu jollain mittapuulla "poliittisiin ääriin". Ja siksi on tärkeää, että demokratiassa on mahdollisuus ajaa myös näitä näkemyksiä niin kauan, kun siihen käytetyt menettelytavat eivät riko voimassa olevia lakeja tai vaaranna ihmisten turvallisuutta. 

Ilman tätä oikeutta nämä näkemykset voisivat purkautua muuta tietä eli johtaa organisoituun poliittiseen väkivaltaan tai jopa valtiopetokseen. Ja muuttua sitä kautta ihan oikeastikin vaarallisiksi ja Suomen vakaudelle haitallisiksi - toisin kuin säilyessään laillisina, mutta kannatukseltaan marginaalisina.

* * *

Saattaa kuitenkin olla, ettei pääministerin kommentti ollut aivan vakavalla mielellä sanottu, sillä en ole huomannut hänen kommentoineen Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäen (vas) yritystä estää politiikan toisella laidalla olevien ihmisten kokoontumisen lukupiiriin Helsingin keskustan kirjastorakennukseen Oodiin. Eli tämän pyrkimystä estää Suomen perustuslain 13 §:n toteutuminen. 

Minusta viime päivien tapahtumien jälkeen olisi kuitenkin vähintäänkin kohtuullista, että Suomen ylin johto - presidentti tai pääministeri - puolustaisivat selväsanaisesti suomalaisten sanan- ja kokoontumisvapautta. Sekä viime päivien linjaustensa mukaisesti kertoisivat yksiselitteisesti hyväksyvätkö he Arhinmäen äärivasemmistolaisen toiminnan vai pitävätkö myös sitä vaarallisena ja Suomen vakaudelle haitallisena. 

Ohjenuoraksi Stubb ja Orpo voisivat ottaa edellä lainaamani sisäministeriön virkamiehen kommentin sisältämän ajatuksen. Sekä noudattaa sitä jatkossa myös itse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Criticism from the Left Brought a Small Association’s Independence Day March into the Spotlight
A Finnish MP Resigned After Straining Finland-Russia Relations

Tyhmyydestä toisinajattelijoihin

Vantaan raitiotiekeskustelussa kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) osoitti tason, jolle hänen ymmärryksensä talousasioissa yltää. Hän nimittäin tähdensi, ettei ratikkahanke sotke kaupungin budjettia, koska se tehdään velkarahalla. 

Kiljusen kommentin valossa ei ole lainkaan ihme, että SDP-vetoisen hallituksemme (nyk. toimitusministeriö) valtakauden jälkeen maan talous on velkakriisissä. Sen "ansiostahan" - totta tosiaan - valtion menot eivät päässeet sotkemaan valtion budjettia. Sen sijaan saimme velkavuoren. 

* * *

Demareiden ja muiden vasemmistolaisten joukkoon liittyivät eilen myös Helsinki Priden puuhamiehet, jotka päättivät sulkea joukkoihinsa halunneet kokoomuslaiset ulos pienestä piiristään. Tämän he tekivät siitä huolimatta, että arvoliberaalit kokoomuslaiset ratkaisivat translain läpimenon, kun Sanna Marinin (sd) hallitus ei pystynyt siihen omin voimin.

Samalla Helsinki Priden yhteistyötahoista kenkää saivat myös keskustalaiset. Mahdollisesti ihan syystä, koska eivät ole asiasta nostaneet sen suurempaa meteliä - tai ainakaan sellaista ei ole kantautunut minun korviini tai pikemminkin silmiini. 

  

Joka tapauksessa Helsinki Priden teko oli sen verran hölmö, että jopa vihreä julkihomo Oras Tynkkynen avasi Twitter-tilinsä ja kertoi omista hyvistä periaatteistaan - jotka eivät todellakaan sulje pois toisinajattelevia. 

Niin tosiaan - toisinajattelevia. Sellaisiahan oli paljon entisessä Neuvostoliitossa, jossa he joutuivat kommunistihallinnon kuuluisille vankileireille. Siksi onkin kysyttävä, että onko Leonid Brezhnevin - tai kenties peräti itsensä Stalinin - Neuvostoliitto suomalaisen Helsinki Priden esikuva? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin
Suvaitsevaisuuspopulismin moraali

Lentäväthän linnutkin, saati lepakot

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) muistetaan siitä, että hän vertasi eurovaalien 2009 yhteydessä elintasopakolaisia muuttolintuihin sanomalla "kuinka on mahdollista, että linnut lentävät rajojen ylitse, mutta ihmiset tulevat lainsuojattomiksi ylittäessään rajan". 

Kommentti vaikutti luultavasti siihen, että hänen hyvässä nousussa ollut poliittinen nousunsa katkesi ja hän putosi vastoin kaikkia odotuksia eduskunnasta heti seuraavissa vaaleissa vuonna 2011. Samalla Timo Soinin Perussuomalaiset saivat jytkynsä uuden nousevan tähtensä Jussi Halla-ahon nostettua humanitaarisen maahanmuuton ongelmat valtakunnalliseksi puheenaiheeksi soinilaisen kevytpopulismin rinnalle.

Avoimeksi tapauksessa jäi se, että miten olisi käynyt, jos Kiljunen olisi lintujen sijaan puhunut lepakoista, sillä lentäväthän nekin. Tämä tuli mieleeni kun luin tutkimusta, jossa oli havaittu meilläkin esiintyvän pikkulepakon lentävän aina Espanjaan saakka viettämään talvea.

Havaittu lepakonlento tapahtui Latviasta , joten matkaa kertyi linnuntietä mitaten aina 2 200 kilometriä. Asia tiedetään siitä, että lepakko oli rengastettu Latviassa ja löytyi kuolleena Espanjasta. Todennäköisesti lentomatka oli kuitenkin pidempi, koska nämä nisäkkäät seuraavat mutkikasta Itämeren rantaviivaa muuttolennoillaan.

Asian tekee uskomattomaksi se, että kyseinen lepakko on pienimpiä tunnettuja nisäkkäitä: se painaa yleensä alle 10 gramma ja sopisi siivet kokoon taitettuna tulitikkuaskiin. Kyseessä on siis aikamoinen lentäjä, joka saapuu meille Suomeen toukokuun alussa ja katoaa kohti etelää jälleen elokuun loppupuolella.

Kimmo Kiljuseen palatakseni. Hänhän pääsi viime vaaleissa jälleen eduskuntaan, mutta lienee sen jälkeen ollut vaitonainen lintujen ja elintasopakolaisten samankaltaisuudesta. Siksi ehdotan, että hän ottaisi seuraavien vaalien yhteydessä maahanmuuttoteemasta puhuttaessa esille lintujen sijasta nämä pienet lepakot. 

Niissä on pääosin hämärän eläjinä paljon lintuja enemmän mystiikkaa. Eikä sovi väheksyä niiden mukana siirtyviä pieneliöitäkään, jotka kuormittavat terveydenhuoltoamme samaan tapaan kuin maahanmuuttajatkin. 

Ehkäpä näiden seikkojen esille tuomisella saisi nyt yli vuosikymmen lintuvertauksen jälkeen lisäsuosiota, jolla ratsastamalla varmistuisi uusi kausi eduskunnassa. Tai ainakin saisi kuolemattoman maineen poliittisia vertauksia viljelevänä sanaseppona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Hyvä veli iski jälleen!
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista

Suvaitsevaisuuspopulismin moraali

Helsingin Sanomat otti tämän aamun pääkirjoituksessaan kantaa eläkepopulismiin, eli joidenkin poliitikkojen (erityisesti Kimmo Kiljusen, sd) ajamaan eläkkeiden taitetun indeksin muuttamiseen. Se johtaisi ainakin historiallisen kehityksen eli palkkatason hintojen nousua nopeamman kehityksen valossa eläkkeiden kasvuun ja sitä kautta eläkerahastojen hupenemiseen ja edelleen eläkemaksujen korotuksiin ja lopulta mahdollisesti koko eläkejärjestelmän romahdukseen.

Päätoimittaja päätti kirjoituksensa moraaliseen loppuhuipennukseen. Hänen mukaansa "mitä moraalia edustaisi sellainen ajattelu, että lapsille ja lapsenlapsille voi siirtää julkisen talouden kasvavat velat ja huoltosuhteen lisääntyvän painon? Kaupan päälle lasten ja lastenlasten eläkkeiden rahoitusta heikennettäisiin niin, että heidän ihmisarvoinen vanhuutensa olisi epävarmalla pohjalla. Sellaista tuskin kutsuttaisiin sukupolvien väliseksi solidaarisuudeksi."

Tämä moraalinen loppuhuipennus oli erityisen mielenkiintoinen kirjoituksessa otetun vertailukohtansa takia. Tekstin alkupuolelta nimittäin löytyy seuraava tekstinpätkä: "Suomessa on viime vuosina hankittu vaalikannatusta maahanmuuttopopulismilla".

Helsingin Sanomien linjan perusteella maahanmuuttopopulismilla tarkoitettiin tässä yhteydessä pyrkimyksiä rajoittaa kehitysmaista Suomeen tulevaa maahanmuuttoa. Sitä perustellaan yleisesti ainakin seuraavilla kahdella syyllä: 1) se maksaa erittäin paljon ja 2) lähes kaikista Lähi-idän ja Afrikan kulttuureista tulevilla ihmisillä on ollut suuria vaikutuksia integroitua länsimaiseen yhteiskuntaan, joten heidän osakseen on esimerkiksi Ruotsissa tai Ranskassa ollut eristäytyminen omaan alakulttuuriinsa.

Maahanmuuton kustannukset ovat johtaneet verovarojen uusallokaatioon ja ainakin Ruotsissa myös korkeampaan veroasteeseen. Toisin sanoen länsimaiden humanitaarinen politiikka on realisoitunut valtaväestön tulojen allokointina maahanmuuttajien hyväksi sekä Suomessa muutenkin yli varojensa elävän julkisen talouden lisävelkaantumisena. Heikko integroituminen puolestaan on johtanut kaikkialla etnis-uskonnolliseen polarisaatioon, jonka seurauksena maahanmuuttajiin liittyvä rikollisuus ja suoranainen terrorismi ovat yleistyneet.

Maahanmuuttopopulismin vastakohtana suomalaisen politiikan ja erityisesti median on laajalti lävistänyt suvaitsevaisuuspopulismi. Sen seurauksena maahamme on viime vuosina virrannut kymmeniä tuhansia kehitysmaalaisia, joista iso osa on jäänyt työmarkkinoiden ulkopuolella - tai sijoittunut maahanmuuttobisnekseen tehtäviin, joita ei olisi edes olemassa ilman suvaitsevaisuuspopulismia. Siten heistä on muodostumassa Ranskan tai Ruotsin esimerkin mukaisesti yhteiskunnallinen ja taloudellinen taakka valtaväestölle.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen hengessä onkin siis kysyttävä mitä moraalia edustaa sellainen suvaitsevaisuusajattelu, että lapsille ja lapsenlapsille voi siirtää julkisen talouden kasvavat velat ja etnis-uskonnollisesti värittyneen seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden sekä huoltosuhteen lisääntyvän painon? Kaupan päälle lasten ja lastenlasten eläkkeiden rahoitusta on tulevaisuudessa käytettävä heikosti integroituneen maahanmuuttajaväestön elättämiseen, jolloin kaikkien Suomessa elävien eläkkeiden tasoa olisi heikennettävä niin, että heidän ihmisarvoinen vanhuutensa olisi epävarmalla pohjalla. Sellaista tuskin kutsuttaisiin sukupolvien väliseksi solidaarisuudeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eläkeiän nostostako ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?
Portugalin ja Suomen eläkeläiset
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?

Hyvä veli iski jälleen!

Sattuipa silmiini käsittämätön uutinen. Demarien pitkän linjan poliitikko, Kimmo Kiljunen, on aiottu palkata korkeimmalla mahdollisella ansiotasolla ulkoministeriön neuvonantajaksi. Siis ilman, että palkattavalla olisi pätevyyttä aiottuun asiantuntijatehtävään ja ilmeisesti myös ohi pätevyydeltään huomattavasti itseään parempien henkilöiden.

Esillä olevan pyrkimyksen poliittiseen nimitykseen tekevät vielä arveluttavammaksi valtion säästötoimet, joiden seurauksena kaikista valtion toiminnoista on supistettu rankalla kädellä. Jopa niin, ettei edes ilmiselviin suuren mittaluokan ympäristö- ja muihin ongelmiin pystytä puuttumaan tehokkaasti, kuten esimerkiksi Kainuun kaivostilanne juuri osoitti.

Tämä nimitysuutinen jos joku osoittaa poliittisen järjestelmämme mädännäisyyden, jota vaalirahaskandaali tai edes Iso Jytky ei ole kyennyt muuttamaan. Ei voi olla muuta kuin hämmästynyt siitä paksupäisyydestä, jota tämä hyvä veli -järjestelmän ilmaisu osoittaa. Ja siitä limanuljaskaisuudesta, jota entinen parlamentaarikko Kiljunen osoittaa olemalla valmis hyväksymään nimityksensä. Tämä on halveksuttavaa.

On myös mahdoton uskoa, ettei ulkoministeri Erkki Tuomiojalla olisi tietoinen ministeriönsä tapahtumista. Päin vastoin, hän on mitä todennäköisimmin taustalla tässä puoluetoverin pelastamisyrityksessä.

Tätä taustaa vasten asettuu mielnenkiintoiseen valoon hänen vappupuheessa esittämänsä vaatimus, jonka mukaan "meidän on toimittava johdonmukaisesti arvojemme puolustamiseksi". Koska ei ole epäilystä Tuomiojan rehellisyydestä, on vain uskottava hänen näin tuoneen omat arvonsa kaikkien ihasteltavaksi. Äänestäjä sitten aikanaan tehköön johtopäätöksensä niiden perusteella!

Lopuksi tunnustus: en ole koskaan ollut mikään AY-liikkeen fanittaja, mutta juuri tässä tapauksessa kaikki kiitokseni järjestöille, jotka uskalsivat nostaa tämän törkytempun kaikkien kansalaisten ihailtavaksi. Valtion varoilla on parempaakin käyttöä kuin entisen poliitikon elättäminen korkealla elintasolla. Kiitos!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako
Kultainen kädenpuristus

Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista

Tampereen pizzerian useita kuolonuhreja vaatinut tuhopoltto kertoo karua kieltä suomalaisten demaripoliitikkojen ajattelusta. Välittömästi tapahtuman jälkeen kansanedustaja Päivi Lipponen tulkitsi teon viharikokseksi ja vaati toimia rasismia vastaan. Hänen puoluetoverinsa Kimmo Kiljunen teki samasta aiheesta eduskuntakyselyn, vaikka siinä vaiheessa poliisi oli jo tiedottanut, ettei asiaan todennäköisesti liity rasistista motiivia.

Myöskään journalistit eivät selviä juuri sen puhtaammilla papereilla. Vaikka rasistisen motiivin epätodennäköisyydestä oli jo uutisoitu, kirjoitti esimerkiksi Kalajokilaakson Seppo Kangas artikkelin, jossa hän totesi rasismin puutteen, mutta käytti siitä huolimatta palstatilansa maahanmuuttokriittisten syyllistämiseen.

Entä maahanmuuttokriittiset? Ainakin heidän Homma-foorumillaan teko tuomittiin yksimielisesti jo ennen kuin syyllisestä oli kenelläkään mitään tietoa. Pinnalle nousi lähinnä vaatimus siitä, että oli tekijä kuka tahansa hänelle pitäisi antaa tuntuva rangaistus, jonka ankaruuteen ei saisi vaikuttaa tekijän etninen alkuperä.

Näiden näyttöjen perusteella kaksi asiaa näyttää varsin selvältä: maamme politiikan huipulla ja lehdistössä toimii älyllisesti epärehellisiä ihmisiä, jotka ovat valmiita ajamaan omaa agendaansa jopa surmansa saaneiden henkilöiden kustannuksella. Tällaisessa ilmapiirissä ei asiallinen keskustelu maahanmuutosta ole mahdollista, minkä seurauksena sen ongelmakohtien ratkaiseminen viivästyy tarpeettomasti.

Tästä kärsivät eniten Suomeen sopeutumaan pyrkivät maahanmuuttajat, joiden elämää hankaloittavat sellaisten tulijoiden edesottamukset, jotka eivät edes halua integroitua, käyttävät sosiaalitukijärjestelmää väärin tai suorastaan tekevät rikoksia. Näillä teoilla kun tapaa olla negatiivinen vaikutus kantaväestön asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan; mikä pahimmillaan voi eskaloitua ihan oikeaksi rasismiksi.

Tämän lienee oivaltanut myös Fatbardhe Hetemaj, joka on ryhtynyt toimiin sen puolesta, että maahanmuuttoon suhtauduttaisiin järjellisesti. Hänen lähtökohtanaan näyttäisi olevan, että sopeutuminen lähtee maahanmuuttajista itsestään. Heidän avukseen tarvitaan kuitenkin runsaasti valistustoimintaa - toisin sanoen suomalaisen kielen ja kulttuurin opetusta. Tämä on hyvin lähellä omaa ajatteluani.

Lopuksi; on ollut hieno huomata, kuinka nopeasti ja tehokkaasti poliisi on edistynyt Tampereen tapauksen selvittämisessä: juttu tullee valmiiksi lähipäivinä. Tähän ei voi todeta kuin sen, että jos virkavallan tehokas toiminta lisää turvallisuuden tunnetta kansalaisissa, on tämän päivän Suomessa poikkeuksellisen hyvä elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku
Pyhittaako tarkoitus epärehelliset keinot?