Irrotettavia sukupuolielimiä pikkulapsille

Uutissuomalainen kertoi Yhdysvalloissa suunnitelluista sukupuolineutraaleista nukeista, joilla on irrotettvat sukupuolielimet. Ne on tarkoitettu 4–10-vuotiaille lapsille tukemaan heidän kehitystään.

Nuket ovat herättäneet keskustelua rapakon takana. Ja luonnollisesti repoublikaanit ovat olleet pöyristyneitä kun taas ainakin osa demokraateista on puolustanut tällaisia leluja lapsille. 

Nähtäväksi jää, mihin debatti johtaa. Ja tietenkin se, että miten lapsille suunnattuihin irrotettaviin sukupuolielimiin suhtaudutaan aikanaan Suomessa, mikäli sellaisia tulee täällä markkinoille – ja miksei tulisi, kun markkinat ovat nykyisin globaaleja. 

Omalta osaltani totean, etten enää hämmästy mistään. En siis myöskään irrotettavista sukupuolielimistä lasten leluissa. 

Näin siksi, että niillä tuskin on juurikaan vaikutusta tavallisiin lapsiin – pois lukien se pieni joukko, joille sekaisin olevat vanhemmat aiheuttavat joka tapauksessa omaan sukupuoleen liittyvää hämmennystä jo ennen murrosikää. Ja sitä kautta myös mielenterveysongelmia. Toivottavasti näin käy mahdollisimman harvoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pekka Aittakumpu ja penistyöpaja
Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta
Biologinen nainen se on transmieskin

Pekka Aittakumpu ja penistyöpaja

Helsinki pride ja Helsingin nuorisotoimi järjestävät tänään 13-17-vuotiaille tytöille penistyöpajan, jossa voi ommella itselleen miehen sukupuolielintä muistuttavan jötkäleen, packerin. Sellaista voi pitää jalkojensa välissä ja kuvitella olevansa poika. 

Ilmoituksen mukaan "työpaja on hyvä tapa saada ilmaiseksi käyttöön sukupuolta vahvistavia tarvikkeita ja oppia ompelemaan niitä itse... Työpaja on suunnattu 13-17-vuotiaille transmaskuliinisille ja muille sukupuoleltaan moninaisille tai sitä pohtiville nuorille, jotka käyttävät packereita tai haluavat päästä kokeilemaan packingia."

Sateenkarikaupan mukaan "packerit ovat etenkin transmiesten ja transmaskuliinien käyttämiä penisproteeseja, jotka lievittävät dysforiaa ja vahvistavat sukupuolikokemusta. Niitä on saatavilla erilaisiin tarkoituksiin. Pehmeät packerit tuovat luonnollista pullotusta housuihin, STP-packerilla onnistuu seisten pissaaminen ja play-packerilla petipuuhat. Osa packereista yhdistelee eri käyttötarkoituksia."

* * *

Työpajan nosti esille kansanedustaja Pekka Aittakumpu (ps), jonka mukaan työpajan järjestäjät "ohjaavat lapsia epäilemään sukupuoltaan ja sukupuoli-identiteettiään, vaikka sellaisesta on aiheutunut monille lapsille mielenterveyden ongelmia". Tällainen syyte on luonnollisesti vakava ja ansaitsee sekä medianäkyvyyttä että vaatii vastauksen.

Toistaiseksi en ole huomannut suomalaismedioiden – Suomen uutisia lukuun ottamatta – tarttuneen asiaan. Nähtäväksi siis jää, raportoivatko ne siitä tapahtuman jälkeen, vai jättävätkö sen salaisuudeksi kansan suurelta enemmistöltä.

* * *

Omalta osaltani kaipaisin tieteellistä tietoa siitä, miten seksuaalisten poikkeavuuksien yhä suurempi näkyminen uutisvirrassa ja viihteessä vaikuttaa nuorten mielenterveyteen ja seksuaalisen suuntautumisen kehittymiseen. Näin erityisesti nyt, kun Suomen uutistenkin mainitsema – aiemmin itsekin käsittelemäni – suomalaistutkimus osoittaa, että ainakin radikaalit ratkaisut ovat mielenterveyden kannalta pikemminkin haitallisia kuin hyödyllisiä. 

Lisäksi – liittyen ajankohtaiseen aiheeseen – olisi syytä harkita ovatko tässä käsitellyn työpajan kaltaiset teini-ikäisille suunnatut tapahtumat sellaisia, joiden tukeminen julkisin varoin on perusteltua. Vai tulisiko supistuvat verovarat ohjata vähemmän kyseenalaisiin tarkoituksiin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta
Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
Tukevasti tiellä kohti surkastumista

Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin

Tein nuoruudessani kesätöitä 15-vuotiaasta lähtien. Työtehtäväni useiden kesien aikana vaihtelivat vessojen siivoamisesta lautojen kantamiseen, tiskaamiseen ja asiakaspalveluun. Niiden raadollisuus lisäsi osaltaan motivaatiotani opiskeluun, mutta saamani positiiviset ja negatiiviset kokemukset auttoivat myös varsinaisen akateemisen työurani käynnistysvaiheessa. 

Samalla opin, ettei raha kasva puussa, vaan sen hankkiminen on kovan työn takana. Saamani palaute oli yleensä positiivista, mutta tekemiäni virheitä käsiteltiin ainakin kerran sen verran kovalla kädellä, että poskilleni valui – estämisyrityksistäni huolimatta – kyyneleitä. Jälkikäteen ajateltuna nämä – niin kehut kuin haukutkin – olivat hyviä oppeja. 

* * * 

Aloitin tämän kirjoituksen menneiden muistelemisella siksi, että viime aikoina on ollut paljon puhetta koululaisten kesälomien lyhentämisestä ja siirtämisestä myöhäisempään ajankohtaan. Asian on nostanut esille asiasta vastaava ministeri Anders Adlercreutz (ruots). 

Hänen mukaansa kyse ei ole itse kesäloman lyhentämisestä vaan kevätlukukauden keventämisestä sijoittamalla huhtikuulle uusi viikon mittainen lomajakso. Lisäksi vanhempien olisi hänen mielestään helpompi ajoittaa kesälomansa koulujen kesäloma-ajalle.

* * *

Olen ollut hiukan hämmästynyt siitä, ettei tässä yhteydessä ole noussut esille lainkaan monien koululaisten halu käyttää kesänsä – tai ainakin osa siitä – tulojen hankkimiseen. Siis kesätöihin, joiden avulla he saisivat käyttöönsä omaa rahaa ja samalla työkokemusta. 

Näin siitä huolimatta, että nuoret itse ovat niin innokkaita löytämään kesätöitä, ettei niitä riitä kaikille halukkaille. Ja kuitenkin kaikille pitäisi olla selvää, että työnantajien kannalta kesätyöläisen palkkaaminen on sitä kannattavampaa, mitä pidemmän jakson koululainen voi työtään tehdä, koska työhönohjaamisjakso on heille työn vaativuudesta riippuen isompi tai pienempi kuluerä, joka kuittaantuu vähitellen kesän mittaan. 

* * *

Tästä seuraa se, että kesäloman lyhentämisen yksi todennäköinen seuraus olisi kesätyöpaikkojen väheneminen entisestään. Ja sen seurauksena koululaisten työelämään tutustumisen mahdollisuudet sekä niistä saatavien oppien syntymisen ja oman rahan hankkimisen edellytykset olisivat entistäkin huonommat. 

Lisäksi arvelen, että kesätöiden kautta myös nykynuorten ahdistuneisuus ja mielenterveyden ongelmat voisivat lievittyä. Onhan selvää, että hyödylliseksi koettujen asioiden, kuten työn, tekeminen on yksi sellaisista seikoista, jotka tuottavat meille kaikille mielihyvää ja kohottavat itsetuntoa – sekä niiden seurauksena huolehtivat mielemme tasapainosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Paljastuksia mansikanpoiminnasta
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan sukupuoli-identiteetin vuoksi hoitoon ohjatut nuoret kärsivät merkitsevästi enemmän psykiatrisista sairauksista kuin verrokit sekä ennen lähetettä (45,7 prosenttia vs. 15,0 prosenttia) että vähintään kaksi vuotta lähetteen jälkeen (61,7 prosenttia vs. 14,6 prosenttia). Lisäksi vuoden 2010 jälkeen hoitoon lähetetyillä oli suurempi psykiatrisen tuen tarve kuin aiemmilla kohorteilla sekä ennen lähetettä (47,9 prosenttia vs. 15,3 prosenttia) että vähintään kaksi vuotta lähetteen jälkeen (61,3 peosenttia vs. 14,2 prosenttia).

Niillä nuorilla, joille tehtiin lääketieteellinen sukupuolenkorjaus, psykiatrinen sairastavuus lisääntyi huomattavasti seurannan aikana — nousten 9,8 prosentista 60,7 prosenttiin feminisoivassa sukupuolen korjauksessa ja 21,6 prosentista 54,5 prosenttiin maskulinisoivassa sukupuolenkorjauksessa. Kun aiempi psykiatrinen hoito huomioitiin, kaikilla sukupuoli-identiteetin vuoksi hoitoon ohjatuilla nuorilla oli samankaltaisesti kohonnut riski psykiatriseen sairastavuuteen: riskisuhteet olivat noin kolminkertaiset naisverrokkeihin ja viisinkertaiset miesverrokkeihin verrattuna.

* * *

Tutkimuksen perusteella tutkimuksen tekijät – Sami-Matti Ruuska ja hänen kumppaninsa – totesivat, että sukupuoli-identiteetin vuoksi hoitoon ohjatuilla nuorilla esiintyy runsaasti psykiatrista sairastavuutta. Lisäksi sukupuolierot ja mielenterveyden kehityskulut lääketieteellisen sukupuolenkorjauksen jälkeen ovat edelleen puutteellisesti ymmärrettyjä.

Erityisen mielenkiintoinen huomio oli se, että sukupuoli-identiteetin takia hoitoon ohjatuilla nuorilla oli selvästi enemmän psykiatrista sairastavuutta kuin verrokeilla, eikä tämä muuttunut hoidon seurauksena. Päinvastoin, tarve jatkui ja usein jopa voimistui lääketieteellisten toimenpiteiden jälkeen, joista osalla näytti olevan jopa kielteinen vaikutus.

Tutkijat korostivatkin perusteellisen psykiatrisen arvioinnin ja jatkuvan hoidon tarvetta koko lääketieteellisen sukupuolenkorjausprosessin ajan. Mutta eivät sentään uskaltaneet sanoa, että koko prosessi on – ainakin yleensä – tarpeeton tai pahimmillaan jopa haitallinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko homoseksuaalisuus luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio?
Miksi naisen rinnat merkitsevät niin monelle seksiä?
Biologinen nainen se on transmieskin

Lastenkasvatus ennen ja nyt

Yleisradio kertoi, että lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea, koska heistä osa on niin ahdistuneita, ettei opiskelu luokassa onnistu. Jutun mukaan tämä johtuu siitä, että lukioihin otetaan aiempaa enemmän nuoria, jotka tarvitsevat nykyistä enemmän tukea opinnoissa pärjäämiseen.

Erityistä tukea ei lukiossa kuitenkaan pystytä tarjoamaan samalla tavalla kuin peruskoulussa. Lisäksi koulun aikana kaikkien on saavutettava samat minimioppimäärät, eli niistä ei voi – eikä pidäkään – tinkiä: jokaisen tulisi pystyä läpäisemään ylioppilaskirjoitukset koulunkäynnin lopuksi. 

Eikä siinä kaikki, vaan juuri lukion käyneiden pitäisi aikuisena ottaa tämän maan tulevaisuus käsiinsä. Eli opiskella korkeakoulututkintoja ja asettua niiden mukaisesti asiantuntija- ja tuotekehitystehtäviin sekä nousta päättäviin asemiin yrityksissä ja yhteiskunnassa. Sekä kestää niissä mitä erilaisimpia stressejä ilman, että se vaikuttaa tehtävän työn tuloksiin.

* * *

Minun mielestäni tämä kuulostaa hurjalta. Ja siksi on kysyttävä, että mistä tällainen muutos johtuu. 

Ovatko nuorten mielenterveysongelmien syinä jutussa mainitut koronapandemia tai oppivelvollisuuden laajentuminen Sanna Marinin (sd) hallituksen päätöksellä? Vai kenties medioissa jo pitkään vellonut negativistinen maailmankäsitys, jonka mukaan ihmiskunta on menossa kohti tuhoaan ilmastonmuutoksen, luontokadon tai jonkin muun syyn takia? Ellei sitten suorastaan digitaalisten pelien ja sosiaalisen median mieltä rappeuttava vaikutus?

Tähän liittyen selvä fakta on se, että jo pari vuotta sitten Lääkärilehti kirjoitti erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ahdistuneisuuden räjähdymäisestä kasvusta. Sen mukaan "nuorista 78 prosenttia koki huolta sodan, 76 prosenttia ilmastonmuutoksen, 65 prosenttia luonnonkatastrofien ja 47 prosenttia pandemioiden uhkiin liittyen. 

Nämä syyt osoittavat lasten mielenterveysongelmiin syyllisiksi erityisesti suomalaista toimittajakuntaa, jonka sensaatiohakuinen ja yksipuolinen uutisointi erityisesti kolmen ensimmäisen aiheen – sotien, ilmaston ja luonnon – kohdalta näyttäisi ottaneen täydellisen niskalenkin nuorten terveestä ja kriittisestä ajattelusta. Pahinta tässä on se, että – Lääkärilehden haastatteleman asiantuntijan mukaan – "kysymys ei ole pelkästään nuorten tai perheiden tarpeista. Nuorten hoitamattomien ongelmien hintalappu yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on todella korkea."

* * *

Itse nostaisin näiden ongelmien yhteydessä esille myös toisen – yhteiskunnassamme lähes vaietun – mahdollisuuden. Se on lastenkasvatuksen muutos viimeisten vuosikymmenien aikana. 

Omassa lapsuudessani lapsilta vaadittiin jo varsin pienenä omatoimisuutta ja selviytymistä tavallisista arjen askareista – ja myös osallistumista niihin. Siten minäkin kuljin kuusivuotiaana aamuisin parin kilometrin matkan leikkikouluuni ja illalla takaisin. Ja kotona tehtäväni oli siivota leikkikalut joka ilta paikalleen sekä viedä tarvittaessa roskat roskikseen.

Seuraavasta vuodesta lähtien kuljin myös kouluun ensimmäisestä luokasta lähtien ilman saattajia sekä huolehdin – tai jätin huolehtimatta – läksyni itsenäisesti. Kävin myös lähikaupassa tekemässä äidin antaman listan mukaan pikkuostoksia eli maitoa, perunoita ynnä muuta tarpeellista. Yhdeksän- tai kymmenvuotiaasta lähtien tehtäviini kuului myös siivomiseen osallistuminen – mukaan lukien mattojen tamppaaminen muutaman kerran vuodessa.

Kaupassa käyminen ja etenkin mattojen tamppaaminen harmittivat syvästi, mutta niiden tekemättä jättämisellä olisi ollut seurauksia, jotka ovat nykyisin laittomia – ja saattoivat olla jo silloin. Samalla kuitenkin sisu kasvoi ja kyky kestää ikäviä asioita kehittyi.

* * *

Minulla on sellainen käsitys, ettei tällaisten asioiden vaatiminen lapsilta tai nuorilta ole enää nykyisin kovinkaan yleistä. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi lasten itsenäinen kulkeminen kuusivuotiaana kaupungin keskustan läpi esikouluun – saati sieltä kotiin lähteminen ilman noutajaa – ei olisi edes mahdollista, vaan johtaisi vanhempien syytteeseen lapsen heitteille jättämisestä.

Samalla on kuitenkin käynyt niin, että edellytykset suomalaisten lasten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kehittymiselle ovat heikentyneet. Eikä mielestäni olisi kummoinenkaan ihme, ellei tämä heijastuisi yhä useamman nuoren elämässä kyvyttömyytenä selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista ilman tukea – ja vaikeutena suhtautua vuosi vuodelta yhä hirvittävämmiltä kuulostaviin ilmasto- ja sotauutisiin realistisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Nuorten naisten mielenterveys
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Häirintää

Kansanedustaja Ville Merisen esille tuoma eduskunta-avustajien häirintä sai lopulta nimiä: Marko Asell (sd), Jani Kokko (sd) ja SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kim Berg. Heistä ensimmäinen liittyy kahteen tapaukseen, muut kaksi vain yhteen. 

Kaikki kolme ovat olleet asian tultua esille kovin katuvaisia, mikä on tietenkin sinänsä hyvä asia. Jäädään siis odottamaan, löytyykö suurimmasta oppositiopuolueesta vielä lisää huonosti käyttäytyviä kansanedustajia – tai onko sellaisia myös muissa puolueissa. 

Oma veikkaukseni on, ettei tämä jää tähän. Sitä tukee myös asiasta kertoneen Ilta-Sanomien artikkelin lopusta löytynyt tieto siitä, että Ville Merinen oli kertonut saaneensa myös uusia yhteydenottoja sen jälkeen, kun asia tuli julkisuuteen.

* * *

Jos ovat kansanedustajamme huonokäytöksisiä, niin samaa voi sanoa osasta Suomen kansalaisia. Siitä antoi esimerkin Iltalehti, joka julkaisi joitakin valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) saamia viestejä. 

Niihin sisältyy sellaisia sanakäänteitä, että viestien lähettäjien mielenterveyttä on syytä epäillä. Tai oikeammin: heidän mielenterveyden ongelmistaan ei ole epäilystä. 

IL:n julkaisemissa viesteissä nimittäin kehotetaan itsemurhaan, vihjataan ampumisella ja hautapaikan häirinnällä sekä pyritään satuttamaan ministeriä hänen kokemillaan keskenmenoilla. Näistä etenkin viimeisin osoittaa kirjoittajansa olevan mieleltään kierutunut ja empatiakyvytön psykopaatti. 

Mielenkiintoista on myös se, että ampumisesta vihjannut henkilö on lähettänyt viestinsä Purralle sähköpostissa ja omalla nimellään. Kyseessä on jonkin toisen puolueen aktiivinen naisjäsen. 

Purra on toimittanut edellä mainitsemani viestit poliisille, joka pohtii onko niiden pohjalta syytä jatkotoimiin. Omalta osaltani toivon, että asiaa pohtisivat myös maamme mielenterveydestä vastaavat terveydenhuollon asiantuntijat, ja tarjoaisivat tarvittaessa sairaimmille tapauksille mielenterveyspalveluita – tarvittaessa pakkokeinoin, ellei henkilö itse ymmärrä omaa tilaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?
Kolmen lampaan luokka

Tieteellistä tietoa wokelluksesta

Helsingin sanomissa oli juttu, jossa puhuttiin oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta wokelluksesta. Siinä haastetellun Turun yliopiston erikoistutkijan – Oskari Lehtisen – mukaan oikeistolaisia wokeltajia (jollaisista en totta puhuen ole ennen kuullutkaan) yhdistivät näkemykset siitä, että heidän kotimaansa väestöä vaihdetaan suunnitellusti, yhteiskunta syrjii valkoihoisia ihmisiä, hyvä hallitsija rikkoo sääntöjä kansallisten etujen turvaamiseksi, konservatiivisten arvojen tulisi määrätä, mitkä ilmaisut ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä sekä tavalliset ihmiset tietävät paremmin, mikä on maalle hyväksi, kuin koulutetut asiantuntijat.

Vasemmistolaisia wokeltajia puolestaan yhdistivät näkemykset, joiden mukaan tuloerot valkoihoisten ja tummaihoisten ihmisten välillä selittyvät enimmäkseen rasismilla, transnaisten tulisi saada osallistua urheilukilpailuissa naisten sarjaan, yhteiskunnassa tulisi olla enemmän turvallisempia tiloja, rasismi on enemmän rakenteellinen kuin yksilöiden toiminnassa näkyvä ilmiö ja ihonväriin keskittyminen on yleisesti ottaen tarpeellista ihmisoikeuksien edistämiseksi.

HS:n jutussa oli linkki muutaman vuoden takaiseen testiin, jonka tekemällä saattoi mitata oman wokeltuneisuutensa. Uteliaana ihmisenä tein sen, ja sain lopputulokseksi 3/30 pistettä ja kommentin, jonka mukaan "et ole kovin woke". Tämä ei ollut minulle yllätys. 

* * *

Tuon testin yhteydessä kerrottiin mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen – joskin vähemmän yllättävä – oli se, että yliopistolaisten keskuudessa vahvimmat woke-asenteet olivat humanistisissa ja sosiaalitieteissä sekä psykologiassa. Opiskelijoista wokellus oli vähäisintä luonnontieteiden opiskelijoiden keskuudessa kun taas opettajien puolella tähän aatteeseen vähiten hurahtaneita olivat kauppatieteilijät. 

Sekään ei ollut ainakaan itselleni yllätys, että wokeltavan maailmankuvan omaavat ihmiset ovat muita masentuneempia ja ahdistuneempia. Lisäksi he ovat muita vähemmän onnellisia. Woke-tutkijan mukaan kyse on kuitenkin korrelaatiosta, eikä syy-seurausssuhteesta, joten emme tiedä johtaako wokellus mielenterveyden ongelmiin vai päinvastoin. 

* * *

Olisi hienoa, mikäli Lehtisen jatkotutkimukset tuottaisivat jatkossa tietoa myös wokeltavan maailmankuvan ja mielenterveyden välisestä syy-seuraussuhteesta, sillä se olisi varsin hyödyllistä. Onhan selvää, että jos wokeltaminen tuottaa masennuksen ja ahdistuksen kaltaisia mielenterveyden ongelmia sekä niiden lisäksi vähentää myös ihmisten onnellisuutta, olisi se perusteltu syy lopettaa tämän aatteen positiivisessa valossa tapahtuva esille tuominen suomalaisissa medioissa. 

Jos taas jatkotutkimukset osoittaisivat syy-seuraussuhteen olevan toisin päin – eli wokellus on mielenterveydestä kärsivien ihmisten tapa nähdä maailmaa – voitaisiin sitä kannattavat ihmiset tunnistaa helposti ja ohjata mielenterveyspalveluihin. Sekä tarjota heille tarvittaessa sellaista psykiatrista tukea, jonka avulla he voisivat elää nykyistä onnellisempaa elämää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukupuoli-identiteetti on tunneasia, joka vaikuttaa tulevaisuuden suomalaisuuteen
Mika Meranon kritiikki ja Suomen Akatemian velvollisuus
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Mielenterveysongelmaisia

Ranskan ympäriajossa tummanpuhuva mies huitoi puukolla väkijoukossa ja yritti lopulta iskeä sillä myös poliisiin. Tilanne päättyi, kun virkavalta ampui miestä jalkaan. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan tummahipiäinen kärsi mielenterveysongelmista, eikä asiaa liene syytä epäillä. Onhan toki selvää, ettei kukaan tervejärkinen ryhdy huitomaan puukolla satunnaisia ihmisiä eikä etenkään poliisia. 

Samaan tapaan voisi ajatella miehestä, joka määrää 700 lennokkia ja 13 ohjusta hyökkäämään yhden yön aikana naapurimaansa siviilikohteisiin. Mielenterveysongelmaisen lisäksi häntä voisi luonnehtia sotarikolliseksi. 

Valitettavasti jälkimmäinen henkilö on - suurvallan päämiehenä - poliisin saavuttamattomissa, eikä häntä siitä syystä saada edesvastuuseen. On kuitenkin positiivista, että toinen valtionpäämies - jonka mielenterveyttä on niin ikään aika ajoin epäilty - on päättänyt perua aiemman päätöksensä ja jatkaa sotarikoksen kohteeksi joutuneen valtion auttamista. 

Mielenterveyden haasteista sopii toki epäillä myös niitä Antifan jäseniä, jotka puhkoivat teksasilaisten viranomaisten käyttämien ajoneuvojen renkaita, tuhosivat valvontakameroita ja lopulta yrittivät jopa tappaa poliisin. Henkisiin ongelmiin heidän kohdallaan viittaa myös se, että kyseisten henkilöiden sanotaan olleen naisena itseään pitäviä miehiä.

Lopuksi. Mielenterveysongelmainen oli myös Oulun Kastellin puukottaja, joka huitoi teräaseella maahanmuuttajaa, mutta ei rangaistu rikoksestaan. Sen sijaan hänet passitettiin psykiatriseen hoitoon. 

Näitä lukiessani tuli mieleen, että olisikohan psykiatrisesta hoidosta hyötyä myös kaikille muille edellä mainitsemilleni mielenterveysongelmaisille? Vai mitä heille pitäisi tehdä, jotta maailmasta tulisi parempi paikka asua ja elää?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin
Nuorten naisten mielenterveys

Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus

Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.  

Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.

Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.

Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen. 

* * *

Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille. 

Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.

En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.

* * * 

En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen. 

Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi. 

Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.

Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?

Yleisradion mukaan Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri on irtisanomassa kaikki tekstinkäsittelijänsä. Ne korvataan jatkossa tekoälyllä, joka on tehdyissä kokeiluissa osoittautunut päteväksi kyseiseen työtehtävään. 

Tässä tilanteessa irtisanottaville on luonnollisesti tarjottu mahdollisuutta kouluttautua muihin hommiin, kuten vaikkapa lähihoitajiksi tai välinehuoltajiksi. On kuitenkin todennäköistä, ettei kaikille löydy - eivätkä kaikki edes halua - näitä töitä.  

* * *

Irtisanominen on tietenkin aina ikävä asia sille, joka joutuu sen kohteeksi. Toisaalta veronmaksajan kannalta kyse on hienosta asiasta, sillä tekoäly suoriutuu puhtaaksikirjoituksesta takuuvarmasti halvemmalla kuin ihminen. Ja näin veroja voidaan laskea tai ainakin julkisia varoja saadaan allokoiduksi sellaisiin tarpeisiin, jotka muuten rahoitettaisiin verojen korotuksin tai velalla.

Eikä se ole pieni asia maassa, jonka veroaste on yksi maailman korkeimmista, eivätkä julkiset varat tahdo siltikään riittää terveydenhuollon kustannuksiin. Ja jossa naiset saavat keskimäärin vain 1,26 lasta elämänsä aikana - eli luonnollinen väestönkasvu on kääntymässä väkimäärän romahdukseksi.

* * *

Nähdäkseni on selvää, etteivät tämänkaltaiset uutiset jää tähän, vaan tekoäly ja robotit tulevat jatkossakin korvaamaan mitä erilaisimpia työtehtäviä. Ensin puhtaaksikirjoittamisen kaltaisia rutiineja, mutta jatkossa myös yhä vaativampia tehtäviä.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla yhteiskunta muuttuu sen seurauksena. Löytyykö jostain ihmisille uusia työtehtäviä, vai menettääkö työnteko merkityksensä ihmisten hyvinvoinnin perusteena. Ja jos menettää, niin miten töiden automatisoinnin luoma hyvinvointi jaetaan jatkossa? 

Syntyykö rikkaiden elättäjien ja köyhien elättien yhteiskunta? Vai jaetaanko kaikki hyvinvointi tasan kuin kommunistisessa utopiassa? Tai kertyykö omaisuus ja hyvinvointi sittenkin pienelle eliitille - nomenklatuuralle - rahvaan painuessa huumeiden ja viinan riivaamaksi massaksi, kuten monissa yhteiskuntadystopioissa on maalailtu? 

Entä ihmisten terveys? Onhan jo nyt havaittu, että suomalaisilla nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Ja ainakin itse epäilen, että yksi - ehkä jopa tärkein - syy niihin on se, ettei suomalaislasten elämässä ole enää sellaisia vaikeuksia ja vaatimuksia, jotka valmistaisivat heitä kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä. Mistä sellaisia sitten saataisiin maailmassa, jossa leipänsä eteen ei tarvitse tehdä edes työtä?

Lisäksi - mutta ei vähäisimpänä - on ratkaistava kysymys Suomen tulevasta väkiluvusta. Kannattaako vähäistä syntyvyyttä yrittää korvata maahanmuuton avulla vai onko ihmisten vähäinen lisääntyminen suorastaan siunaus tilanteessa, jossa automaatio hoitaa yhä suuremman osan töistä?

* * *

En luonnollisesti pysty antamaan vastauksia näihin - tai muihin helposti mieleen nouseviin - kysymyksiin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi viimeistään nyt ryhdyttävä pohtimaan vakavasti, mihin suuntaan me haluamme ohjata yhteiskunnallista kehitystämme. 

Enkä sano tätä siksi, että Suomi olisi jonkinlainen edelläkulkija työnteon automatisoinnissa, vaan siksi, että sen kautta saataisiin syntymään nykyistä parempi tulevaisuus. Uskon nimittäin, että sellainen on varmasti saavutettavissa, mutta vain siten, että pystymme välttämään helposti kuviteltavissa olevat ongelmat ja suoranaiset dystopiat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit

Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Kulunut maaliskuu oli Ilmatieteen laitoksen tilaston mukaan mittaushistorian kuumin Helsingissä. Sodankylässäkin se oli kohtuullisen lämmin, mutta kuitenkin viileämpi kuin esimerkiksi viime vuonna.

Talvitilastojen mukaan ei kummallakaan paikkakunnalla ollut kuitenkaan erityisen kuumaa, vaikka toki lämmintä, kuten itse kukin muistaa. Sen sijaan viime keskiviikko eli huhtikuun toinen päivä oli Helsingissä poikkeuksellisen lämmin, sillä lämpötila kipusi Kaisaniemessä 17,5 asteeseen ja Kumpulassa jopa 18,6 asteeseen. 

* * *

Tästä tuli mieleeni, että lämpimiä säitä on Suomessa ollut aiemminkin ja vieläpä hirvittävin seurauksin. Vuonna 1696 - Wikipedian mukaan - kävi nimittäin niin, että "tammi- ja varsinkin helmikuussa 1696 Pohjois-Euroopassa vallitsivat vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimät säät. Niinpä 2. helmikuuta Tukholmassa kasvoi jo sormen pituista ruohoa, ja 11. helmikuuta jäät lähtivät Etelä-Suomen järvistä."

Valitettavasti tuolloin talvi ei ollut vielä ohi, eikä maaliskuusta tullut lämmin. Sen sijaan - jälleen Wikipedian mukaan - "monet talonpojat ryhtyivätkin jo kylvötöihin. Mutta maaliskuun 7. päivänä alkoivat kovat pakkaset uudestaan ja tuhosivat sen, mikä oli jo kylvetty."

Tämän kaiken seurauksena kylvötöihin päästiin vasta myöhään keväällä ja halla tuhosi sadon jo elokuussa. Lopputuloksena tästä kaikesta oli Suomen tunnetun historian ankarin nälänhätä, jonka seurauksena neljännes tai jopa kolmannes maatamme asuttaneista ihmisistä kuoli. 

* * *

Nykyaikana lämpimät talvisäät tai edes kesätulvat tai -hallat eivät aiheuta Suomessa nälänhätää saati nälkäkuolemia. Siitä huolehtivat hyvin toimiva maailmankauppa ja suomalaisten - ainakin maailman mittakaavassa - hyvä maksukyky. 

Tämä asia olisi hyvä uutisoida erityisesti kaikille niille nuorille - ja miksei vanhemmillekin - ihmisille, joita vaivaa ilmastoahdistus. Ja jotka sen takia kokevat jopa mielenterveyden ongelmia. 

Samalla heille voisi tähdentää, että tosiasiassa suomalaisten elinolosuhteet ovat nykyisin paremmat kuin milloinkaan aiemmin koko ihmiskunnan historian aikana. Ja itse asiassa tämä koskee maailman kaikkia ihmisiä, sillä olisihan toki maailman väestöräjähdys käynnistynyt tehokkaiden ehkäisymenetelmien puuttuessa jo aiemminkin - Afrikkaa myöden - mikäli elinolosuhteet olisivat sen sallineet.

Nuorille voisi myös kertoa, ettei kenenkään suomalaisen tarvitse kuolla nälkään tai lähteä alle 15-vuotiaana hankkimaan leipäänsä omalla työllään, kuten varattomien perheiden lasten piti tehdä vielä noin sata vuotta sitten. Tämä koski muiden muassa molempia isoäitejäni, jotka lähetettiin leipätöihin jo yhdeksänvuotiaina. 

Töihin lähti elantoaan hakemaan myös isäni, joka pääsi tiilitehtaalle kärräämään savea 12- tai 13-vuotiaana. Hän tilitti palkkansa tuberkuloosia sairastaneelle ja sodan seurauksena yksinhuoltajaksi jääneelle äidilleen ruuan ja lääkkeiden hankkimiseksi. Tätä jatkui kunnes Mycobacterium tuberculosis korjasi satonsa, eikä äiti enää tarvinnut ruokaa ja pikkusisarukset sijoitettiin muualle.

* * *

Jokin aika sitten uutisoitiin, ettei Euraasian pohjoispuolelta kiertävää koillisväylää ole käytetty niin paljon, kuin Vladimir Putin olisi halunnut. Kuluneen talven jääolojen mukaan ensi kesä näyttää kuitenkin lupaavalta: arktisen jään keskipinta-ala oli nimittäin viime kuussa pienempi kuin minään maaliskuuna koko vuodesta 1979 alkaneen mittaushistoriansa aikana. 

Toisaalta arktisen merijää ei ole kesäisin ottanut sulaakseen vaan sen pinta-ala on vuodesta 2007 alkaen osoittanut lähinnä satunnaista vaihtelua. Nähtäväksi kuitenkin jää, muuttuuko tilanne kuluvana vuonna, kun lähtötilanne on sen suhteen - ainakin venäläisten kannalta - aivan erinomainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide

Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma

Presidentti Alexander Stubb ja Iso-Britannian pääministeri Keir Starmer totesivat pari päivää sitten, että eurooppalaisten maiden on jossain vaiheessa ryhdyttävä palauttamaan välejään Venäjään. Tämän seurauksena Venäjän tsaarintekeleen edustaja lausui eilen - aprillipäivänä - että Vladimir Putin on valmis palauttamaan suhteet halukkaiden maiden kanssa. 

Nähtäväksi jää, oliko kyse aprillipilasta vai vakavasta aikomuksesta. Ensin mainittua näkemystä tukee ainakin se, että venäläiset toistelevat edelleen Venäjän vaatimusta Ukrainan sodan "perussyiden" poistamisesta rauhansopimuksen edellytyksenä. Eikä se ole lopettanut edes iskujaan ukrainalaisiin energialaitoksiin, vaikka niiden lopettamisesta on jonkin aikaa sitten sovittu.

* * *

Petteri Orpon (kok) hallitus on linjannut, että Suomi ottaa jälleen käyttöön jalkaväkimiinat. Eli irtisanoutuu Ottawan sopimuksesta, johon maamme liittyi valheellisin perustein Tarja Halosen johdolla.

Tämä on hyvä päätös, jonka seurauksena itärajan puolustaminen tehostuu huomattavasti. Näin ennen kaikkea siksi, että miinojen esiintyminen maastossa aiheuttaa niin sanottua miinakauhua, joka vähentää oleellisesti vihollisen hyökkäysintoa ja taistelumoraalia.

Jalkaväkimiinoilla voidaan myös hidastaa panssarimiinaesteiden purkamista ja sitä kautta pidätellä putinilaisten hyökkäysvaunujen etenemistä suomalaisella maaperällä, mikä antaa puolustajalle aikaa puolustuksen uudelleenryhmittymiseen. Lisäksi panssarikolonnan tuhoaminen helpottuu tykistön, sinkojen tai droonien avulla, kun vaunut ovat pysähtyneet miinakentän eteen. 

 * * *

Tämä kaikki toki edellyttää, että Suomi saa sodan aikana jalkeille sotilasyksiköitä, joilla on fyysinen ja henkinen kyky ja kestävyys pärjätä taistelukentällä. Tässä suhteessa valtiojohdon on syytä kiinnittää huomiota molempiin. 

Fyysisellä puolella huolta nimittäin herättää se, etteivät varusmiehet edelleenkään jaksa juosta 12 minuutin aikana edes 2400 metrin matkaa. Eikä suomalaisten nuorten henkinenkään hyvinvointi herätä luottamusta suomalaisten suorituskykyyn sotaolosuhteissa, sillä jopa joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveyden häiriö. 

Onneksi nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, sillä Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan parempi kestävyyskunto ja sen parantuminen lapsuudesta nuoruuteen heijastuivat vähäisempiin stressi- ja masennusoireisiin aikuisuuden kynnyksellä. Ja siksi on kysyttävä, että miksei tätä tietoa hyödynnetä lasten ja nuorten kasvatuksessa esimerkiksi lisäämällä koululiikunnan tuntimääriä oleellisesti nykyisestä.

Eihän kyse nimittäin ole pelkästään Suomen sotilaallisesta kyvystä, vaan myös julkisten menojen säästötoimesta. Ja viime kädessä kaikkien suomalaisten edusta - eikä vähiten niiden suomalaisten, joiden oman tai läheisten ihmisten mielenterveyteen ilmaantuu elämän kuluessa ongelmia, jotka olisi voitu välttää (edellä linkittämäni tutkimuksen perusteella) pelkästään huolehtimalla riittävästä liikunnasta elämän kaikissa vaiheissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Alexander Stubb väänsi rautalankaa
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta

Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä

Eilen uutisoitiin siitä, kuinka kiinalaiset ovat kehittäneet länsimaiset tekoälyt laudalta lyövän oman tekoälynsä. Vieläpä lähes olemattoman pienellä budjetilla ja kyvyllä sensuroida kehittäjänsä kannalta kiusallisia asioita.

Sensuuria toki harrastaa myös ChatGPT. Tästä esimerkkinä pyysin siltä vastausta seuraavaan kysymykseen: "miten toimisit, jos pyytäisin sinua opastamaan selvästi ihmisoikeuksien vastaisessa toiminnassa, kuten vaikka terroriteon suunnittelussa?"

Vastaus oli seuraava: "hyvä kysymys, ja on tärkeää, että tällaisia asioita käsitellään vastuullisesti. Jos pyytäisit minua opastamaan toiminnassa, joka on ihmisoikeuksien vastaista tai lainvastaista, en voisi enkä tietenkään auttaisi siinä. Minut on ohjelmoitu noudattamaan eettisiä periaatteita, jotka edellyttävät ihmisoikeuksien ja turvallisuuden kunnioittamista... Tällaisissa tapauksissa pyrkisin ennemmin ohjaamaan keskustelua kohti rakentavia ja positiivisia ratkaisuja. Jos olet huolissasi jostain tai sinulla on paha olla, aina kannattaa puhua luotettavalle ihmiselle, kuten läheiselle, mielenterveysalan ammattilaiselle tai kriisipuhelimeen... Onko sinulla jokin huolenaihe, josta haluaisit keskustella?"

Tekoäly oli siis näköjään huolissaan mielenterveydestäni! Tämä oli mielenkiintoista ellei suorastaan liikuttavan söpöä.

* * *

Palautin tekoälyn kuitenkin maan pinnalle kertomalla sille, miksi kysyin kysymykseni. Vastaukseksi sain ihan järkevää pohdiskelua sananvapauden rajoista ja lainsäädäntöjen moninaisuudesta. 

Jutustelun lopuksi ChatGPT kertoi, että "tämä on yksi tekoälyn keskeisistä haasteista: Miten varmistetaan tasapaino vastuullisuuden, läpinäkyvyyden ja vapauden välillä? Olisiko mielestäsi hyvä, jos tekoälyä koskeva sensuuri ja sääntely olisivat täysin avoimesti kerrottuja käyttäjille?"

Pidin ehdotusta hyvänä ja jatkoimme tämän jälkeen vielä jonkin aikaa keskustelua, joka päätyi siihen, että totesimme yhdessä - minä ja ChatGPT - että asia on varsin vaikea monestakin syystä. Tästä huolimatta tekoälyn hyödyntäminen tulee olemaan yhä tärkeämmässä roolissa ihmiskunnan tulevaisuudessa ja teknologian kehityksessä. 

Toivottavasti sen roolin saldo on enemmän hyvä kuin paha riippumatta siitä, onko kyseessä piilaaksolainen vai kiinalainen tekoäly.

* * *

Lopuksi haluan todeta sen, minkä monet muutkin ovat jo todenneet. Eli kysyä, miksi kiinalaiset kehittivät DeepSeekin sen sijaan, että se olisi tehty EU:ssa? 

Syitä voi tietenkin olla monenlaisia, mutta tämän kysymyksen perimmäinen tarkoitus ei ole saada vastausta, vaan herätellä EU:n päättäjiä huomaamaan, että maanosamme on jäämässä yhä enemmän muun maailman jälkeen tieteellis-teknologisessa kehityksessä. 

Ja siksi sen on muutettava politiikkansa fokusta. Eli käytettävää vähemmän aikaa, energiaa ja rahaa kaikenlaiseen ihmisten vapauden rajoitustoimiin ja lisättävä ponnisteluita tieteellis-teknisen kehityksen mahdollistamiseksi. 

Enkä tarkoita tällä pelkästään valtiorahoitteista tiedettä ja tutkimusta, vaan myös - ja ennen kaikkea - yritysvetoisen tieteen ja teknologian sekä niiden tuotosten kaupallistamisen edistämistä ja motivoimista sekä niitä rajoittavan byrokratian purkamista. Sillä tosiasia on, että juuri näiden asioiden tulee - erään muun asian ohella - olla aivan keskeisimpiä EU-asioita, mikäli haluamme taata eurooppalaisille hienon menneisyyden lisäksi myös hyvän tulevaisuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Onko Ylen toimittaja narsisti?

Ylen nettisivuja katsoessani aloin epäillä, että yhdellä Yleisradion toimittajalla olisi äärivasemmistolaisuudesta versonut narsistinen luonnehäiriö. Siis mielisairaus, jonka keskeinen piirre - Wikipedian mukaan - on "antagonismi eli toisten henkilöiden vastustaminen, vastakkaisuus. Häiriötasoinen narsisti usein janoaa valtaa ja julkisuutta. Narsistin muihin yksilöihin kohdistamat hyökkäykset ja vahingonteot voivat täyttää poliittisen väkivallan määritelmän."

Valtiorahoitteisen radioyhtiömme toimittaja Inka Haukka aiheutti epäilyni tämän asian osalta jutussaan, johon hän valitsi antagonismiin viittaavan kuvan USA:n uudesta oikeusministeristä, Pam Bondista. Siis sellaisen otoksen, jossa kohteena oleva Donald Trumpin valitsema ministeri näyttäytyy mahdollisimman vastenmielisenä. 

Valittavana olisi toki ollut parempiakin kuvia. Ja sellaisia luonnollisesti käytettiin sellaisissa medioissa, joiden toimitusta ei näyttäisi vaivaavan narsismi. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavasta kuvasarjasta.

Yleisradio/Inka Haukka:

West Virginia Watch:

Foreign Policy:

Bloomberg:

Financial Times:

Wikipedia:

Jätän arvoisan lukijani arvioitavaksi sen osuiko epäilyni Ylen toimittajan narsismista oikeaan. Joten eipä tällä kertaa muuta. Paitsi muistutus siitä, että kirjoitin jo aamulla blogimerkinnän, joka löytyy täältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia

Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Tänään on tullut kuluneeksi vuosi palestiinalaisen Hamasin toteuttamasta terroriteosta, jonka yhteydessä tapettiin, raiskattiin ja kidutettiin joukoittaan juutalaisia sekä otettiin panttivankeja. Palestiinalaisten hyökkäyksessä kuoli 1 139 ihmistä, minkä lisäksi terroristit ottivat noin 250 panttivankia.

Terroriteon seurauksena syttyi edelleen jatkuva sota, jolla Israel on pyrkinyt tuhoamaan Hamasin. Tämän seurauksena koko Gazan alue on joutunut ennennäkemättömän tuhon kohteeksi. Lisäksi sota on laajentunut Libanoniin ja saattaa vielä muuttua Israelin ja Iranin väliseksi sodaksi.

Vuosi Hamasin iskusta voidaankin todeta, että kyseinen terroristijärjestö on tähän menneessä onnistunut teollaan muun muassa vaikeuttamaan täysin kohtuuttomasti miljoonien muslimien elämää, aiheuttamaan epäsuorasti kymmenien tuhansien palestiinalaisten sekä monien muiden ihmisten kuoleman, lähes 100 000 palestiinalaisen vammautumisen sekä - positiivisina asioina - paljastamaan YK:n alaisen UNRWA:n puitteissa tapahtuvan terrorismin sekä tapattamaan omia ja muita islamistisia johtajia.

Nähtäväksi jää, mitä nyt alkava terrori-iskun jälkeinen toinen vuosi tuo tullessaan. Toiveissa on tietenkin rauha ja peloissa sodan laajeneminen koko Lähi-itää koskevaksi suursodaksi, johon osallistuvat myös alueen ulkopuoliset tahot. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto näyttää varsin todennäköiseltä juuri nyt.

Lopuksi totean, että myös Suomesta löytyy - sosiaalisen median mukaan - hyödyllisiä idiootteja, jotka näkevät tarpeelliseksi osoittaa mieltään edellä kuvaamieni kauheuksien puolesta. Ja he tekevät sen juuri tänään - ikään kuin osoittaakseen, ettei heidän mielenterveysongelmillaan ole mitään rajaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyllistyykö Israel kansanmurhaan?

YK irtisanoo terrorismiin syyllistyneitä työntekijöitään
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille

 

Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan

Saksassa on tehty jälleen veitsi-isku, jossa loukkaantui ainakin kuusi ihmistä. Tällä kertaa veitsenheiluttaja oli nainen ja Saksan kansalainen, eikä tekoa ainakaan heti pidetty terrorismina, vaan puukottaja oli huumeiden ja alkoholin vaikutuksen alainen mielenterveyspotilas.

Tapaus ei muuta sitä, että Saksassa tehdyt joukkopuukotukset ovat yleensä maahanmuuttajien tekemiä. Eikä varmasti vaikuta maan tuoreeseen päätökseen muuttaa maahanmuuttopolitiikkaansa entistä tiukemmaksi. 

Siinähän tapahtui kuluneella viikolla merkittävä käänne, kun saksalaiset palauttivat lähes 30 vakaviin rikoksiin syyllistynyttä afgaania takaisin Talebanien hallitsemaan kotimaahansa. Siis maahan, jonka ihmisoikeuksien puute on kiistaton. Ei siis ihme, että Amnesty Internationalin väki pillastui - vaikkakin epäilemättä turhaan.

Lisäksi Saksassa on tehty päätökset siitä, että pakolaisen tai turvapaikanhakijan lomamatka kotimaahansa johtaa ja karkotukseen, ja muissa EU-maissa rekisteröidyt humanitaariset pakolaiset palautetaan sinne missä heidät ensin rekisteröitiin.

Toivoa sopii, että nämä - saksalaispuolueiden kannatusmuutoksista seuranneet - päätökset toimisivat esimerkkeinä myös muille islamilaisesta maahanmuutosta kärsiville maille. Siis sellaisille kuin Suomi, jossa Perussuomalaiset on kriittisen maahanmuuttopolitiikkansa perusteella noussut suureksi puolueeksi, jonka odotetaan valtaan päästyään lunastavan kansalaisten odotukset. Siis juuri nyt meneillään olevalla hallituskaudella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afghans Had to Go
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen

Aloitetaan Pariisista. Siellä on nimittäin sattunut siten, että poliisille entisestään tuttu 27-vuotias Senegalin kansalainen tuli surmanneeksi 16-vuotiaan teinin ja haavoittaneeksi veitsellä poliisimiestä. Miehellä oli hänen perheensä mukaan mielenterveysongelmia ja hän oli karannut perheen kodista ja psykiatrisesta sairaalasta. 

Siirrytään sitten Pohjois-Englantiin, jossa on syystä tai toisesta esiintynyt rajuja mellakoita. Asiasta kertoneen uutisen mukaan kaupungissa poliisin saama tehtävä lasten ja "joidenkin työntekijöiden" häirinnästä muuttui kaaokseksi, jossa on sytytetty linja-auto tuleen, pyöräytetty katolleen ja murskattu poliisiauto.

En ole huomannut suomalaismedioiden kertoneen mitään mellakoitsijoiden taustoista. Satuin kuitenkin huomaamaan sosiaalisessa mediassa paikalla kuvatun videon, jolla kuuluu varsin selvästi huuto "Allahu akbar". Toisaalta löysin myös toisen videon, jossa paikallinen muslimimies näyttää rauhoittavan mielenosoittajaa, joka on ilmeisesti romani. 

Että sellaista. Paitsi ettei kai edes blogimerkinnässä voi olla kahta huonoa huomiota ilman kolmatta. Olkoon sellainen tällä kertaa The Times of Israelin uutinen, jossa kerrotaan USA:n ulkoministeri Anthony Blinkenin sanoneen, että "sen sijaan, että Iran olisi ainakin vuoden päässä siitä, että se voisi tuottaa ydinasemateriaalia, se on nyt todennäköisesti viikon tai kahden päässä siitä".

Toki hän tähdensi saman lähteen mukaan myös, että Iranilta menisi varsinaisen ydinaseen tekemiseen enemmän aikaa. Olisiko tämä sitten aamun hyvä uutinen?

JK kello 8:07. Korjaus siihen, etteivät suomalaismediat olisi kertoneet mitään Pohjois-Englannin tapauksien etnisistä ulottuvuuksista. Huomasin juuri, että Uutissuomalainen on kuin onkin todennut jo eilen, että "alueella asuu paljon etnisiin vähemmistöihin lukeutuvia asukkaita". Mutta muslimien osuudesta sekään ei puhu mitään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Pappisvalta ja Iranin isku Israeliin

Nuorten mielenterveysongelmista

Verkkouutisissa kerrottiin, että Britannian parikymppiset nuoret ovat mielenterveysongelmien vuoksi useammin poissa työmarkkinoilta kuin 40–44-vuotiaat. Jutun mukaan 18–24-vuotiaista nuorista peräti 34 prosenttia kärsii masennuksesta, ahdistuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä - näin erityisesti nuoret naiset.

Nämä ihmiset kokevat koulumaailman muuttuneen aiempaa kilpailullisemmaksi ja paineistetummaksi, mutta myös työelämä aiheuttaa ahdistusta. Lopputuloksena tästä kaikesta on kyvyttömyys huolehtia omasta toimeentulosta sekä osallistumisesta yhteiskunnan pyörittämiseen. 

Kirjoituksessa mainittiin myös sosiaalisen median vaikutus. Sen sanottiin häiritsevän nuorten oman identiteetin rakentamista, koska normaalin sijasta siellä näkyy joko idealisoitu tai liioitellun kamala versio todellisuudesta. 

Tosiasiassa nuorten ihmisten elinolot länsimaissa ovat tänä päivänä paremmat kuin lähes koskaan ihmiskunnan historiassa. Nälkäkuolemaa ei tarvitse pelätä, eikä ketään pakoteta töihin alle kymmenvuotiaana kuten vielä omien isovanhempieni aikana köyhien lapset joutuivat. Parikymppisiä ei menneiden vuosisatojen tavoin viedä myöskään kuolemaan kuninkaiden päähänpistojen takia vieraisiin maihin, eivätkä vihollisen sotajoukot raiskaa tappiolle jääneen osapuolen naisia pikkutytöistä vanhuksiin.

Siksi pidän länsimaisten nuorten mielenterveyden järkkymistä valtavana paradoksina. Onko minun sukupolveni kautta kaikkien länsimaiden tehnyt virheen halutessaan tarjota lapsille ja nuorille mukavan lapsuuden ja nuoruuden, jossa heihin kohdistuvia vaatimuksia on vähennetty, mutta vapaa-aikaa ja vapauksia maksimoitu? 

Nuorten mielenterveysongelmien lisääntyminen on viime aikoina nimittäin havaittu myös Suomessa. Meilläkin 25 prosenttia nuorista kärsii nykyisin mielenterveyden häiriöistä, joskin täällä asiaa on selitetty pikemminkin yhteiskunnan suorituskeskeisyydellä kuin sosiaalisen median luomilla paineilla tai peloilla. 

Parin vuoden takaisen suomalaisen opinnäytteen mukaan sosiaalisella medialla on nuoriin niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia. Toisaalta se tukee nuorten identiteetin ja itsenäistymisen kehitystä sekä yhteisöllisyyttä, mutta myös altistaa heitä verkkokiusaamiselle, mielenterveydenhäiriöille ja seksuaaliselle häirinnälle.

Verkkouutisten alussa linkittämässäni jutussa mainitusta sosiaalisen median liian kamalasta todellisuudesta esimerkiksi käynee ilmastonmuutoksen uhka. Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron mukaan "ilmastoon liittyvillä kielteisillä tunteilla on vaikutusta henkisen hyvinvoinnin haasteena". Ja hän tarjoaa siitä syystä ratkaisuksi tiedon ja ymmärryksen lisäämistä "ympäristömyönteisen ja hyvinvointia edistävän toiminnan edistämiseksi". 

En väitä kollegalle vastaan, mutta totean kuitenkin, että oikea tieteellinen tieto ei tänä päivänä tavoita kaikkia nuoria. Tähän yksi merkittävä syy on se, että sosiaalinen media on johtanut ihmisten kuplautumiseen. Eli etenkin nuoret hakeutuvat itsensä kaltaisia ajatuksia esittävien joukkoon, jolloin syntyy helposti lumipalloilmiöitä, joissa pienetkin asiat kasvavat vuorten suuruisiksi - ja aiheuttavat sen seurauksena ahdistusta.

Tämän vähän kuin irrallisten ajatusten luetteloksi muodostuneen - anteeksi siitä - kirjoitukseni lopuksi totean, ettei minulla tietenkään ole tarjota patenttiratkaisua nuorten mielenterveysongelmien vähentämiseksi. Se on harmi, sillä niiden lisääntyminen nuorten parissa lisää jo muutenkin yhä vinoutuneeksi muuttuvan väestörakenteen - eli aktiiviväestön suhteellisen osuuden pienenemisen - vaikutusta yhteiskunnan toimintaan. Ja ehkä myös nopeuttaa sen vääristymistä, mikäli nuorten mielenterveysongelmat johtavat työkyvyttömuuden lisäksi myös lapsettomuuden yleistymiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen