Vielä pari sanaa Milano-Cortinan talviolympialaisista

Suomen mieshiihtäjät jäivät Milano-Cortinan olympialaisissa ilman mitaleita, mutta naiset sentään saivat yhden viestimitalin joukkueella Johanna Matintalo, Kerttu Niskanen, Vilma Ryytty ja Jasmi Joensuu. 

Miesten mitalittomuuden varmisti se, että Iivo Niskasella todettiin viisi päivää ennen hänen päämatkaansa – 50 km yhteislähtöä – virusinfektio. Toisin sanoen joukkueen suurin mitalitoivo oli mitä todennäköisimmin saanut tartunnan kisapaikalla. 

Tilanne oli sikäli äärimmäisen karu, että Niskaselta menivät ohi myös viime vuoden MM-hiihdot. Miehen pettymys oli kaikkien suomalaisten nähtävänä ja koettavana kilpailun jälkeisessä haastattelussa, sillä olihan hän uhrannut koko oman ja perheensä elämän vuoden ajan menestyksen eteen, mutta jäi vaille sen tuottamaa palkintoa. 

Toki Suomen joukkue kärsi muutenkin viruksista. Ne estivät Vilma-parin osallistumisen tänään hiihdettyyn viiden peninkulman kilpailuun, eikä myöskään Ristomatti Hakola välttynyt tartunnalta. 

Tätä taustaa vastaan on käsittämätöntä, että Ylen urheilutoimittaja Petra Manner kertoi Suomen hiihtojoukkueen valmentajan käyneen oman lajin välipäivänä Milanon täpötäydessä jäähallissa. Siis ottamassa valtavan riskiä virustartunnasta.  

On tietenkin sanomattakin selvää, ettei tällaisen valmentajan ymmärrys ole sellainen, että häntä voitaisiin edes ajatella tuleviin olympialaisiin tai ylipäänsä Suomen maajoukkueen valmennukseen. Toivottavasti tämä ymmärretään myös Olympiakomiteassa ja Suomen hiihtoliitossa. 

Noin muuten minusta tuntuu, ettei tämänkertainen olympiahuuma kaipaa sen enempää kommentteja suomalaisten suhteen. Sen sijaan on pantava merkille Johannes Kläbo, joka viimeistään näissä kisoissa osoitti olevansa maailman kaikkien aikojen paras maastohiihtäjä. Näin siitä huolimatta, että näin suomalaisena sen tunnustaminen on varsin katkera pala.  

Tulevaisuus ei lupaa paljon parempaa, sillä juniorihiihtäjien määrä on maassamme romahtanut. Vielä vuonna 2005 maassamme oli noin 8 000 kilpahiihtoa harrastavaa nuorta kun nyt heitä on reilusti alle 3 000. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkoon sattuu yhä harvemmin sellaisia lahjakkuuksia, jotka voisivat kilpailla tasavertaisesti muun maailman parhaiden hiihtäjien kanssa.

Lopuksi on todettava positiivisena asiana, että veikkaukseni suomalaisten menestyksestä osui suhteellisen hyvin kohdalleen. Sehän kuului näin: "veikkaan, ettei Milano-Cortina jää aikakirjoihin suurena suomalaisena menestystarinana. On jopa mahdollista, että jäämme kokonaan ilman hiihtomitalia, mikäli Niskaset epäonnistuvat eikä suksihuolto ole parhaiden joukossa."

 

Päivän aiempi merkintä:
Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milano-Cortinan olympialaiset – kisaennakko
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
Taktinen osaaminen toi Lauri Vuoriselle MM-hiihtojen pronssimitalin

Milano-Cortinan olympialaiset – kisaennakko

Milanossa ja Cortinassa järjestetään olympialaiset 6.-22.2. – ellei lasketa tätä ja huomista kisapäivää. Itseäni eniten kiinnostavan maastohiihdon osalta kisatapahtumat alkavat lauantaina, jolloin kilpaillaan naisten 20 kilometrin yhdistelmähiihdossa. 

Toisin sanoen nyt on tullut – aiempien arvokisavuosien tapaan – aika spekuloida suomalaisten mahdollisella menestyksellä. Aloitettakoon siis kauniimmasta sukupuolesta. 

* * *

Suomalaisnaisten ykköstoivo on ilman muuta alkukaudesta vaikeuksissa ollut, mutta sen jälkeen nousukuntoa osoittanut Kerttu Niskanen, joka on maailman valioita erityisesti perinteisellä hiihtotavalla, mutta parhaimmillaan myös vahva luisteluhiihtäjä. Suurimmat odotukset liittyvät hänen kohdallaan viiden peninkulman kilpailuun. Toivoa siis sopii, että Kerttu onnistuu silloin ja tuo tullessaan mitalin – ehkä jopa kultaisen – pitkän uransa viimeisistä olympialaisista.

Jos Kerttu on vahvin edustajamme pidemmillä matkoilla, on Jasmi Joensuu joukkueemme valttikortti sprintissä, joka käydään perinteisellä hiihtotavalla. Taustalla on – Tour de Skin yhteydessä – olympialaduilla hiihdetyn maailmancupin sprintin voitto, joten Jasmilla itsellään ja penkkiurheilijoilla on varmasti suuret odotukset menestyksestä. 

Olisi mukava olla samaa mieltä, mutta joudun siitä huolimatta olemaan pessimistisempi. Näin siksi, että Jasmille voittoisasta kilpailusta puuttuivat kovimmat ruotsalaiset ja myös useita muita vahvoja sprinttihiihtäjiä. Siksi olisin tyytyväinen jo finaaliin pääsystä. Tästä syystä veikkaan Joensuulle parhaimmillaankin vain finaaliin pääsyä, mutta mitalisijoilta putoamista. 

Sprinttinaisista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään juuri uransa ensimmäisen maailmancupin voiton saavuttanutta Johanna Matintaloa, ei etenkään silloin, kun hiihdetään perinteisellä hiihtotavalla. Hänenkin tapauksessaan pahimpana esteenä ovat samat kovat ruotsalaiset kuin Jasmilla, joten jo finaalipaikka olisi myös hänen kohdallaan positiivinen yllätys.

Matintalo on huomioitava myös – ja aivan erityisesti – perinteisellä hiihtotavalla käytävässä 50 kilometrin hiihdossa. Hän on tämän hiihtotavan taitaja – kuten tällä kaudella Gomsissa saavutettu 20 kilometrin yhteislähdön voitto osoitti – ja sellaisena Johanna saattaa hyvinkin taistella jopa mitaleista. Sen edellytyksenä on luonnollisesti suksihuollon täydellinen onnistuminen.

* * *

Suomalaisnaisilla on mitalisaumoja edellä mainittujen hiihtäjien lisäksi myös vapaalla hiihtotavalla käytävässä pariviestissä. Siinä karsinnan muuttuminen aika-ajoksi tarkoittaa käytännössä sitä, että sprinttihiihtäjät ovat lajissa kilpailukykyisempiä kuin silloin, kun Suomi kahmi sitä mitaleita. Siksi joukkueessamme hiihtänevät Jasmi Joensuu ja – Matintaloa paremmin vapaan hiihtotavan hallitseva – Jasmin Kähärä, mutta en usko heidän yltävän mitaleihin, vaikkakin kuuden parhaan joukkoon. 

Suomi kuuluu mitalisuosikkeihin myös pitkässä viestissä. Sen aloitusosuuden hoitaa kärjen mukana Johanna Matintalo. Toiselle osuudelle laittaisin Kerttu Niskasen pudottamaan matkasta mahdollisimman monta muuta joukkuetta. 

Kolmannen hiihtäjän paikalle sijoittaisin kolmikosta Krista Pärmäkoski, Vilma Nissinen ja Vilma Ryytty sen, joka sijoittuu parhaiten kisojen avausmatkalla. Ankkuriksi tarvitaan Jasmi Joensuu, joka pääsee toivottavasti taistemaan – kaukana Ruotsin takana – hopea- ja pronssimitaleista Saksan ja Norjan kanssa. 

Minulla ei ole mitaliodotuksia Krista Pärmäkosken,Vilma Nissisen, Vilma Ryytyn, Jasmin Kähärän tai Amanda Saaren kisamatkasta – heidän kohdallaan jo sijoittuminen kymmenen joukkoon olisi iloinen yllätys. Positiivista on kuitenkin se, että – ensin mainittua lukuun ottamatta – nämä hiihtäjät ovat nuoria ja saavat arvokisoista arvokasta kokemusta, joka toivottavasti auttaa heitä nousemaan jatkossa kohti maailman huippua. 

* * *

Miesten osalta mahdolliset mitaliodotukset koskevat käytännössä vain viime aikoina nousukuntoa osoittanutta Iivo Niskasta sekä molempia viestejä. Iivo lähtee – terveenä ollessaan – ennakkosuosikkina perinteisellä hiihtotavalla ja yhteislähtönä käytävälle kuninkuusmatkalle, mutta hänen voittoansa uhkaa  – huippukuntoon pääsyn lisäksi – erityisesti Johannes Kläbo, joka Niskasen on kyettävä pudottamaan matkan aikana. 

Siinä auttaa mahdollisesti Itävallan Mika Vermeulen, joka Iivon tapaan saattaa perustaa taktiikkansa kovaan matkavauhtiin ja lähteä siksi yhteistyöhön tämän kanssa. Lisäksi on huomioitava, että viisikymppinen on vuorossa vasta kisojen lopulla, jolloin Kläbo ei enää ole terävimmillään. Eivätkä toivottavasti muutkaan norjalaiset, joista erityisesti Martin Löwström Nyenget on osoittanut olevansa vaarallinen.

* * *

Parisprintissä parimme Lauri Vuorinen ja Joni Mäki olisi lähtökohtaisesti kilpailukykyinen, mutta ensin mainitun kunto ei ole tänä vuonna ollut odotetun kaltainen. Joni sen sijaan on osoittanut nousukuntoa, mutta parisprinttimitali vaatisi molemmilta huippusuoritusta, joten se jää todennäköisesti saamatta – ellei sitten Lauri Vuorisessa tapahdu täydellistä metamorfoosia suhteessa kauden aiempiin tapahtumiin.  

Pitkän viestin menestysmahdollisuudet riippuvat Ristomatti Hakolan päivän kunnosta, joka Tampereen Suomen cupin perusteella on lievästi sanottuna surkea. Hänen kohdallaan asiaa ei varmaankaan auta myöskään se, että hänen valinnastaan kisoihin seurasi melkoista parranpärinää.

Siksi saattaa olla, ettei toiselle osuudelle lähtevä Iivo Niskanen saa tilaisuutta pudottaa matkasta muita joukkueita, vaan joutuu tuhlaamaan voimansa takaa-ajajana. Tämä tarkoittaisi mitalitaistelusta putoamista, koska vapaan osuuksilla luultavasti hiihtävillä Arsi Ruuskasella ja Niko Anttolalla ei ole eväitä loppukirissä. 

Lisäksi juuri pitkää viestiä ajatellen oli käsittämätöntä, että Suomi otti kahdeksan miehen joukkueeseensa jostain syystä neljä sprinttimiestä. Samalla uhrattiin pitkän viestin joukkueesta rikkoontumisvara. 

Ellei valmennusjohto sitten ajatellut, että Joni Mäen viimeisissä kilpailuissa nähty nousukunto tarkoittaa myös sitä, että hän pystyisi toimimaan pitkän viestin ankkurina, jolloin loppuratkaisuihin saataisiin myös kirivoimaa. Valitettavasti Joni ei kuitenkaan ole tällä kaudella loistanut pidemmillä vapaalla hiihtotavalla hiihdetyillä matkoilla.

* * *

Kuninkuusmatkan ja viestien lisäksi olympialaisissa hiihdetään myös muita kilpailuja. Niistä sprintissä ei Niilo Moilasella tai Emil Liekarilla ole kaikkien parhaiden ollessa mukana mahdollisuutta päästä pidemmälle kuin välieriin, eikä nykykuntoiselta Lauri Vuoriseltakaan ole realistista odottaa finaalipaikkaa. Sen sijaan Joni Mäeltä kuuden parhaan joukkoon nouseminen – ja jopa mitalin nappaaminen – saattaisi onnistua, mikäli kunnon kehittyminen on jatkunut edelleen. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa se, että mies on onnistunut usein aiemminkin kuntohuippunsa ajoittamisessa.

Yhdistelmähiihdossa Iivo Niskanen – mikäli osallistuu – hiihtänee kärjen kanssa perinteisen osuuden, mutta putoaa mitaleilta vapaalla hiihtotavalla. Muille miehille ei voi siinä eikä muissa normaalimatkan kilpailuissa asettaa suuria odotuksia, vaikka Arsi Ruuskasen voi odottaa sijoittuvan kymmenen parhaan joukkoon kummalla tahansa hiihtotavalla. Anttolalle tai etenkään Hakolalle minulla ei ole sanottavia menestysodotuksia.

* * *

Yhteenvetona kaikesta edelle kirjoittamastani veikkaan, ettei Milano-Cortina jää aikakirjoihin suurena suomalaisena menestystarinana. On jopa mahdollista, että jäämme kokonaan ilman hiihtomitalia, mikäli Niskaset epäonnistuvat eikä suksihuolto ole parhaiden joukossa. 

Olen kuitenkin optimisti ja veikkaan, että joku edelle kirjaamistani useista mitalimahdollisuuksista myös toteutuu sekä naisten että miesten puolella. Ja siten Suomen mitalisaldo koostuisi kahdesta mitalista, joista toinen saattaisi olla jopa kultainen, mikäli sen saavuttaisi Niskanen – siihen en kuitenkaan ota kantaa, olisiko etunimen ensimmäinen kirjain K vai I. 

Päätän kirjoitukseni muistuttamalla vielä siitä, että tällä kertaa kisoihin vaikuttaa myös tuntematon tekijä, jonka merkitystä ei voi tietää. Se on kohuttu suomalainen suksikeksintö, joka sattaa olla hyvinkin merkittävä ja nostaa joukkueen menestysmahdollisuksia oleellisesti. Tai sitten ei. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko
Planican MM-hiihtojen kisaennakko
Pekingin kisaennakko

Murtuuko norjalaisten hiihtäjien ylivoima 2020-luvulla?

Hiihdon maailmacup on tällä kaudella ollut lähes pelkkää norjalaisten juhlaa. Esimerkiksi Salpausselällä viime viikonvaihteessa miesten yhdistelmähiihdossa vuonomaan mieshiihtäjät ottivat käsittämättömältä tuntuvan viitoisvoiton. Naisten puolella he sentään joutuivat tyytymään "vain" neloisvoittoon Riitta-Liisa Roposen onnistuttua tunkeutumaan ennen kahta seuraavaa vuonomaan hiihtäjätärtä viidenneksi.

Vuonomaan hiihtäjien murskaava ylivoima ei tietenkään ole ollut hyväksi maastohiihdolle. Yhdessä umpitylsien yhteislähtöjen kanssa se on ollut omiaan syömään hiihdon kiinnostavuutta penkkiurheilijoiden keskuudessa. Ollaanko siis tultu siihen, että norjalaisten ylivoima on hävittämässä maastohiihdon vähitellen penkkiurheilevan kansan mielistä.

Tähän kysymykseen voidaan hakea vastausta nuorista. Parhaillaan ovat nimittäin käynnissä junioreiden eli alle 20-vuotiaiden hiihdon maailmanmestaruuskilpailut. Niissä suomalainen Lauri Lepistö otti eilen perinteisen hiihtotavan 10 kilometrin matkalla pronssimitalin. Onnittelut siis hänelle.

Samoin onnittelut Johanna Matintalolle, joka onnistui hienosti tyttöjen vitosella ja saalisti neljännen sijan vain muutaman sekunnin mitalista jääneenä. Sekä Lauri Gummerukselle joka assisteerasi hienosti Lepistöä sijoittumalla seitsemänneksi.

* * *

Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota norjalaisten hiihtäjien ylivoimaiseen määrään ja sitä kautta syntyvään kovaan tasoon, sekä pitänyt sitä selityksenä heidän ylivoimalleen maailmancupissa. Nuorten MM-hiihdot tarjoavat nyt mielenkiintoisen vertailukohdan aikuisten kilpailuille. Näkyykö Norjan ylivoima myös siellä?

Poikien kilpailun kymmenen parhaan listan muodostaa seuraava maaluettelo: NOR, KOR, FIN, SUI, GER, NOR, FIN, CZE, SWE, EST. Ei siis tietoakaan samanlaisesta läntisten viikinkien jälkeläisten ylivoimasta kuin aikuisten miesten puolella.

Entä tyttäret. Heidän puolellaan vastaava lista on seuraava: NOR, NOR, GER, FIN, NOR, SWE, RUS, RUS, RUS, ITA. Tyttöjen puolella näyttäisi siis olevan ainakin melkein samanlainen vuonomaan hallinta kuin Therese Johaugin komennossa kulkevan aikuisten naisten hiihdossa.

* * *

Laajennetaan tarkastelukulmaa vielä niin ikään parhaillaan käynnissä oleviin alle 23-vuotiaiden MM-hiihtoihin. Eilen siellä kisattiin miesten viidellätoista ja naisten kymmenellä kilometrillä. Suomalaisille ei valitettavasti tullut mitaleita, mutta Lauri Vuorinen oli sentään yhdeksäs. Hieno suoritus ottaen huomioon, että hänen saa osallistua näihin kekkereihin vielä kahtena seuraavanakin vuotena.

Nuorten miesten kymmenen parhaan hiihtäjän kotimaiden lista oli tässä ikäluokassa seuraava: SWE, RUS, NOR, FRA, RUS, NOR, FRA, NOR, FIN, NOR. Tällä listalla ei näyttäisi olevan tietoakaan siitä norjalaisten ylivoimasta, joka näkyy aikuisten sarjassa.

Ja lopuksi nuorten naisten kymmenen parhaan hiihtäjättären kotimaiden lista: RUS, GER, CZE, SLO, SWE, NOR, GER, SWE, ITA, NOR. Eli tässä otoksessa norjalaiset - kuten suomalaisetkin, jätettiin kokonaan mitaleiden ulkopuolelle.

* * *

Kaikkiaan näyttäisikin siltä, että norjalaisten nykyinen ylivoima aikuisten maastohiihdossa tulee murtumaan muutaman vuoden kuluessa ainakin miesten puolella. Ja ainakin osittain myös naisissa.

Toki norjalaisten nykyiset hiihtäjätähdet ovat vahvasti mukana vielä useita vuosia: esimerkiksi Heidi Weng on vasta 24-vuotias ja tullee olemaan Therese Johaugin lopettaessa uransa vaikeasti voitettavasti. Myös tänä vuonna itsensä normaalimarkoilla maailman huipulle nostanut Invild Östberg on Krista Pärmäkosken tavoin häntä vain vuoden vanhempi. Mielenkiintoista kyllä: kaikki kolme ovat entisiä nuorten maailmanmestareita.

Toinen mahdollisuus on se, että Norjassa osataan jalostaa muiden maiden kanssa samantasoisista nuorista kovempia aikuisia kuin muualla hiihtourheilevassa maailmassa. Ehkäpä he harjoittelevat jotenkin eri tavalla kuin muut.

Harjoittelun kovuudesta ei kuitenkaan liene kysymys, koska tänä vuonna esimerkiksi Sami Jauhojärvi harjoitteli itsensä täysin tukkoon ja Iivo Niskanen ylikuntoon ja sen seurauksena tautikierteeseen. Jopa miehistä parhaiten tällä kaudella hiihtänyt Matti Heikkinenkin rikkoi selkänsä liiallisella harjoittelulla.

Mahdollinen norjalaisten ja suomalaisten ero harjoittelussa ei siis luultavasti ole määrällinen vaan pikemminkin laadullinen. Jos tämä selitys pitää paikkansa, ei tilanne ole mahdoton. Reijo Jylhän ja muiden valmentajien tehtävänä on nyt "vain" suunnitella hiihtäjien toteutettavaksi nykyistä paremmat harjoitteluohjelmat.

Tai ehkäpä vuoristoinen maa tarjoaa viikinkien jälkeläisille arkiliikunnassa sellaisia virikkeitä, jotka auttavat hiihtäjiä kehittymään korkeammalle tasolle kuin muualla maailmalla - tosin tämän selityksen mukaan ei olisi pitänyt olla mahdollista, että niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin ovat aikoinaan hallinneet maastohiihtoa lähes yhtä suvereenisti kuin norjalaiset nykyisin.

Kolmas selitys on sitten se monien suomalaisten vakiokäsitys siitä, että vuonomaalla on jonkinlainen salainen ase, jota muilla ei ole. Ja joka ei ole säännöissä sallittu. Itse en usko siihen, vaan olen lähes varma että nuorten ja alle 23-vuotiaiden MM-hiihdoissa näkyvä norjalainen taso kuvaa hiihdon tulevaisuutta 2020-luvulla varsin hyvin.

Silloin vahvoja ovat norjalaisten lisäksi ainakin venäläiset ja ranskalaiset. Sen sijaan suomalaisten huippumenestys jäänee valitettavasti myös silloin yksittäisten onnistumisten varaan. Ellei meillä sitten onnistuta muita paremmin omien lahjakkuuksiemme nostamisessa maailman ehdottomalle huipulle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen tasatyöntö
Kohti Lahtea norjalaisten viedessä ja suomalaisten vikistessä
Happo palaa - ja Messias myös