Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava

Yleisradio kertoi, että "kahdeksan ihmistä loukkaantui lauantaina Pohjois-Italian Modenassa, kun autoilija ajoi heidän päälleen kaupungin keskustassa... Poliisi kertoi pidättäneensä autoa kuljettaneen noin 30-vuotiaan miehen."

Tämä herätti kysymyksen siitä, että mitä oikein oli tapahtunut. Uutissuomalainen kuitenkin täydensi, että paikallisen pormestarin mukaan "hänet nähtiin veitsi kädessä, mutta hän ei onnistunut puukottamaan ketään. Näyttää siltä, että hän yritti iskeä jotakuta."

Iltalehti puolestaan mainitsi, että "epäilty tekijä on 30-vuotias paikallinen mies, jolla ei mediatietojen mukaan ole aiempaa rikostaustaa". Mutta sitten Ilta-Sanomat pilasi hyvän salailuopeeraation kertomalla, että "poliisin mukaan epäilty kuski, noin 30-vuotias mies on otettu kiinni. Pormestarin mukaan epäilty on Italian kansalainen, pohjoisafrikkalaistaustainen mies". Ja Helsingin sanomat tarkensi, että "mediatietojen mukaan kuljettaja oli marokkolaistaustainen Italian kansalainen".

Lopuksi katsoin vielä sosiaalisen median Viségrad 24 -tiliä, joka kertoi, että kyseessä on epäilty terroriteko, jossa "pohjoisafrikkalainen toisen sukupolven siirtolainen on ajanut ihmisjoukkoon. Sitten hän nousi autosta ja puukotti ihmisiä. Epäviralliset lähteet kertovat kahdesta kuolleesta ja kahdeksasta vakavasti haavoittuneesta. Nainen nähtiin makaamassa maassa, ja hänen molemmat jalkansa puuttuivat."

Sikäli kun jotain kiinnostaa, niin videoita koko tapauksesta löytyy täältä ja täältä. Toivon mukaan Suomessa vältytään vastaavilta tapauksilta. Tai jos ei kuitenkaan vältytä, niin että edes kaikki asiasta uutisia toimittelevat journalistimme kertoisivat koko totuuden, jotta kansalaisille ei syntyisi harhaanjohtavia käsityksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian terrori-iskun opetukset

29-vuotias afgaani ammuskeli

Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Onko Kuuban kommunistihallinto kaatumassa?

Suomessa on uutisoitu varsin vähän läntisen pallonpuoliskon pitkäikäisimmän ja vahvimman kommunistipesäkkeen tapahtumista. Siksi oli mielenkiintoista, että eilen tai tänään julkaistiin monissa suomalaismedioissa STT:n tiedote, jonka mukaan "joukko mielenosoittajia turmeli lauantain vastaisena yönä maata hallitsevan kommunistisen puolueen aluetoimiston". 

Tapahtumasta saattoi löytää myös videomateriaalia, joka osoitti todeksi STT:n maininnan, jonka mukaan "joukko murtautui puolueen toimistoon, kantoi sieltä huonekaluja ulos kadulle ja sytytti ne tuleen." Poliisi oli myös ampunut tapahtumapaikalla. 

* * *

Edellä kuvaamieni tapahtumien jälkeen Kuuban nykyinen diktaattori Miguel Díaz-Canel on ilmoittanut halukkuutensa keskustella Yhdysvaltojen kanssa maansa tulevaisuudesta. Vastapelurikseen hän saanee ulkoministeri Marco Rubion, jolla kuubalaisena emigranttina lienee kovin vähän sympatioita maan kommunistihallinnon vaikeuksille. 

Nähtäväksi siis jää, ollaanko lopultakin tultu tilanteeseen, jossa Kuuba vapautuu kommunismin ikeestä ja kansa saa takaisin vapautensa ja mahdollisuuden surkean elintasonsa nostamiseen. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta kuten esimerkiksi eurooppalaisten sosialistivaltioiden luhistuminen 1990-luvulla osoitti, edessä voi olla joko onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten alla oleva Puolan ja Moldovan talouskehitystä esittävä kuva osoittaa. 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Kuuban tulevaisuus muodostuu. Ja miten se vaikuttaa tavallisten kuubalaisten elämään ja tulevaisuuteen. 

* * *

Toki olisi toivottavaa juuri nyt, kun poliittisen vihervasemmiston kannatus on ollut nousussa, että kuubalaisen sosialismin vaikeudet ja sen mahdollinen kaatuminen lisäisivät myös täällä Pohjantähden alla ymmärrystä sosialismin vahingollisuudesta. Vai löytyykö äänestysikäisten suomalaisten joukosta edelleen yli 44 prosenttia sellaisia ihmisiä, jotka luulevat Marxin ajatusten soveltamisesta seuraavan jotain hyvää? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa

Sitä saa, mitä tilaa
Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Yhdysvaltojen ja Israelin isku Iraniin on ollut voimakas ja tuhoisa Teheranissa hirmuvaltaa pitäneille. On kuitenkin selvää, ettei valta vaihdu ilman iranilaisten omaa aktiivisuutta. 

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista huomata, että Iranista on ilmaantunut sosiaaliseen mediaan video, joissa ihmiset ovat käyneet hallinnon edustajien kimppuun. Yksi tapaus ei tietenkään riitä kaatamaan hallintoa, mutta se kertoo siitä, että kynnys on ylitetty ja esimerkki annettu. 

Nähtäväksi siis jää, seuraavatko iranilaiset laajemmin annettua esimerkkiä vai tyytyvätkö he vain seuraamaan tilannetta ja toivomaan parasta, kunnes vanha valta jälleen saa otteen ja vanha meno jatkuu. Vai tarttuvatko he tilaisuuteen ja syöksevät islamistit vallasta, ja samalla ehkä myös islaminuskon, sillä suurin osa heistä ei ole syvästi uskonnollisia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Vaihtuuko Iranissa valta?
Mitä seuraavaksi, Iran?
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa

Vaihtuuko Iranissa valta?

Kuten arvoisat lukijani tietävät, iskivät Yhdysvallat ja Israel eilen Iraniin tappaen suuren joukon maan johtajia ajatollah Ali Khameneista alkaen. Iran on puolestaan lähettänyt omia ohjuksiaan ainakin Arabiemiraatteihin, Kuwaitiin, Jordaniaan, Qatariin, Syyriaan, Irakiin ja Bahrainiin sekä tietenkin Israeliin. Lisäksi se on sulkenut Hormuzinsalmen.

Iranilaiset ovat reagoineet tapahtumiin – ainakin Suomessa asuvien iranilaisten mukaan – juhlimalla tapahtumia kaduilla. Naiset symbolisesti hiukset vapaana ja ainakin jotkut huutaen maan entisen monarkistisuvun nykyisen johtajan Reza Pahlavin nimeä. 

Toisaalta sosiaalisesta mediasta löytyy videomateriaalia myös Iranin hallintoa kannattavista mielenosoituksista. Joukot näissä mielenosoituksissa ovat näkemäni perusteella varsin suuria.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne Iranissa jatkuu tästä eteenpäin. Tässä suhteessa aivan keskeinen tekijä on Iranin armeija: pysyykö se islamistihallinnolle uskollisena vai siirtyykö se muutosta vaativien puolelle. Tai kuten voisin hyvin kuvitella: hajoaako se kahteen leiriin, jotka ryhtyvät käymään keskenään sisällissotaa. 

Joka tapauksessa on selvää, ettei sen enempää Yhdysvallat kuin Israelkaan tule lähettämään maavoimiaan Iraniin. Ja siksi maan tulevaisuus on edelleen täysin avoinna, eikä olisi ihme, vaikka se jatkaisi eloaan keskiaikaisessa ilmapiirissä myös tulevaisuudessa. 

Tämä vaihtoehto tulee sitä todennäköisemmäksi, mitä kauemmin vapauttaa vaativa kansa on ilman sotilaallista voimaa. Eli mitä pidempään maan hallinto saa aikaa toipua menetyksistään. 

* * *

Selvittääkseni tilannekuvaa pyysin Gemini-tekoälyltä aivan uusimpia tietoja. Sen vastasi, että "on saatu raportteja, joiden mukaan osa Iranin vakinaisesta armeijasta ja paikallisista turvallisuusjoukoista on kieltäytynyt noudattamasta määräyksiä tai jopa liittynyt mielenosoittajien puolelle. Wikipedia-lähteet ja uutistoimistot mainitsevat nyt 'aseistetut siviilit' ja 'poliisi- ja sotilasloikkarit' osana jatkuvaa liikehdintää."

Lisäksi Geminin mukaan "Kurdistanin ja Balutšistanin alueilla on raportoitu paikallisista yhteenotoista. Erityisesti kurdiryhmät (kuten PJAK ja PDKI) ovat siirtyneet valmiustilasta aktiiviseen asemien ottamiseen omilla alueillaan". Myös "maan sisällä on raportoitu tuhopoltoista ja iskuista hallinnon symboleita sekä IRGC:n paikallisia toimistoja vastaan".

Tulkitsen tämän niin, ettei vielä ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä Iranin tulevaisuudesta. Mutta joka tapauksessa iranilaisilla on juuri nyt mahdollisuus vaihtaa islamistinen teokratiansa sivistyneempään valtiomuotoon – mutta aikaikkuna sen tekemiselle ei välttämättä ole kovin pitkä.  

* * *

Lopuksi yksi huomio mahdollisen vallanvaihdon vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan. Saattaa nimittäin käydä niin, että maasta lähtee pakolaisia kohti Eurooppaa. 

Tässä mielessä olisi ymmärrettävä, etteivät nämä ihmiset ole tavallisia iranilaisia, sillä sellaiset pikemminkin palaavat kotimaahansa, mikäli sen olot normalisoituvat. Heidän sijaansa liikkeelle saattaakin lähteä maan hirmuhallintoa palvelleita ja/tai sitä kannattaneita islamisteja. 

Tästä syystä Suomen olisi syytä ilmaista hyvin selkeästi jo nyt, ettei maassamme tulla myöntämään turvapaikkoja mahdollisille iranilaispakolaisille hallinnon vaihtuessa, vaan Iranin katsotaan olevan turvallinen maa sen kaikille kansalaisille – eivätkä tätä muuta mahdolliset tiedot islamistihallinnon edustajien joutumisesta vastuuseen puolen vuosisadan aikana tekemistään rikoksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet
YK:n pääsihteeri onnitteli Iranin islamistihallinto
Tahallaan ja tarkoituksella

Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta

Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba nosti esille syrjinnän – infantilisoinnin – joka kohtaa poikia heidän tyttöjä hitaamman kehityksensä takia. Sen seurauksena pojat menestyvät kouluissa tyttöjä heikommin ja päätyvät kauniimpaa sukupuolta harvemmin lukioon ja yliopistoihin, vaikka heidän kykynsä vain vuotta tai kahta myöhemmin riittäisivät mainiosti korkeimpaan opetukseen ja älyllisesti vaativaan työhön. 

Minusta on erinomaista, että Lunabban ajatukset saivat palstatilaa, sillä Suomella ei ole varaa heittää hukkaan sen enempää naisten kuin miestenkään lahjakkuutta. Sellaisen sijaan pienen maan pienet resurssit – niin nnaisten kuin miestenkin – on syytä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

* * *

Edelle kirjoittamani uutinen toi mieleeni uudistetun Yleisradion TV-uutisten tunnuksen. Menin siis ohjelman nettisivuille ja käynnistin eilisen pääuutislähetyksen.

Kuten arvoisa lukijani saattaa hyvinkin muistaa, totesin viime keväänä kantasuomalaisten nuorten miesten ja poikien puuttuvan kokonaan uutisten tunnuksesta, mutta siihen sijoitettujen nopeasti ohi vilahtavien pikakuvien sisältävän otoksia nuorista maahanmuuttajamiehistä. 

Ylen uutisten nykyisessä tunnuksessa on videoita. Niistä ensimmäisessä vanha mies kahlaa loikkivan koiran kanssa vedessä. Toisessa on lentokonetta ohjaava nuorelta aikuiselta vaikuttava henkilö, jonka kasvot peittää hengityssuojain: hänen sukupuoltansa ei pysty tunnistamaan varmuudella, mutta sekä minä että myös puolisoni arvelimme hänen olevan naisen. 

Kolmannessa videossa kävelevät kameraa kohti Zelenskyi, Stubb ja Trump takanaan muutama mies ja Stubbin taakse jäävä nainen. Neljännessä vilahtaa hymyilevä pikkutyttö.

Sitten seuraa video, jonka sisältöä katsoja tuskin ehtii tunnistaa, ainakaan tietoisesti. Siinä näkyy valoa vasten esiintymislavalla oleva vähäpukeinen nainen edessään pystyssä olevia käsiä. 

Tämän jälkeen katsoja ehtii huomata kaksi juhlatunnelmissa olevaa nuorta naista, mutta tuskin tiedostaa, että toisella on koru nenässään ja (koru tai siltä näyttävä meikkaus) silmäkulmassaan sekä toisella musta tukka ja violettia väriä (tai koristeita) kasvoillaan. Sen jälkeen kuvissa vilahtaa perunoita, joskin pahvilaatikko ja vanhan miehen käsi jäänevät katsojalta huomaamatta. Tämän jälkeen kuviin tulee ensin jäänmurtaja ja sitten turvavarusteisiin pukeutunut henkilö tekemässä työtä. 

Näitä seuraa toimittaja Ilmari Reunamäki ja hänen vierellään takaa päin kuvattuna kaksi kännykkää pitelevää naista, joista toisella on pitkät, vaaleanpunaiset, kynnet. Viimeisessä videossa on drooni. 

Sen enempää kantaa ottamatta totean ainoastaan, että minusta tämä on mielenkiintoista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?
Ylen toimittaja tyrkytti mielipiteitään Brigitte Bardot´n nekrologissa
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Mistä saksalainen äärivasemmisto on tehty?

Palaan vielä aamun aiheeseeni. Näin siksi, että saksalainen äärivasemmisto on päivän mittaan osoittanut sen, mistä se on tehty: ääriajattelusta, suvaitsemattomuudesta, väkivallasta, totalitarismista ja typeryydestä.  

Tässä näkemykseni tueksi vielä vähän kuvaa X:stä: yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi. Niistä viimeisessä on kohteena kansanedustaja Julian Schmidt (AfD). 

Näitä katsoessa tuli mieleeni, että pitäisiköhän tässä kiittää suomalaista laitavasemmistoa sen suhteellisesta rauhallisuudesta. Ja edes jonkinlaisesta demokratian kunnioituksesta.

Eipä tällä kertaa sen enempää. Jäädään seuraamaan tilanteen kehitystä.

Päivän aiempi merkintä:
Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Lontoossa suuri mielenosoitus – entä sitten?
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä

Lipuntarkastajille kamerat – mutta miksi?

Helsingin paikallislehti sekä myös Ylen paikallistoimitus kertoivat, että pääkaupunkimme liikennelaitos reagoi turvallisuushäiriöiden kasvuun laittamalla matkalipun tarkastajilleen kehokamerat, joilla voidaan tallentaa videokuvaa ja ääntä. Toistaiseksi kyseessä on kokeilu, jonka aikana selvitetään kameroiden käytön vaikutusta turvallisuuteen.

Kamera ei ole päällä koko ajan, vaan tarkastaja voi laittaa sen päälle esimerkiksi turvallisuutta uhkaavassa tilanteessa. Sitä ei siis pidetä päällä normaalissa – rauhallisesti sujuvassa – matkalippujen tarkastustilanteessa.

Näiden kameroiden tuottamia tallenteita voivat katsoa vain tarkasti määritellyt henkilöt, eikä esimerkiksi kameraa kantava matkalippujen tarkastaja pääse itse katsomaan niitä. Eikä tallenteita saa kukaan muukaan tarkastella ilman erillistä perustelua. 

Jutussa jäi kuitenkin yksi asia kertomatta. Nimittäin se, että mistä syystä tarkastajat tarvitsevat turvakseen kameroita juuri nyt. Ovathan he jo vuosikymmeniä toimineet ilman sellaisia - ja jo kymmeniä vuosia sitten myös konduktöörit ja rahastajat tulivat toimeen ilman dokumentaatiota työvuorojensa tapahtumista. 

Itselläni on asiasta jonkinlainen aavistus (vihje ja toinen), mutta nähtäväksi jää vahvistaako jokin virallinen taho sen oikeaksi. Ei sillä, että asialla olisi merkitystä, sillä omalta osaltani on aivan sama näytänkö kulloinkin voimassa olevan matkalippuni tarkastajalle kameran läsnäollessa tai ilman sitä. 

Päivän aiempi merkintä:
Tuhoutuvatko koralliriutat lähivuosina?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite omien kustannusten maksattamisesta muilla ihmisillä
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina
Palopommeista naisen logiikkaan

Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni

Ruotsalainen yhteiskunta on tunnetusti nopean muutoksen tilassa. Sen merkkinä ihminen voi joutua siellä henkirikoksen kohteeksi hyvinkin pienestä syystä. 

Kirjoitin yhdestä tällaisesta tapauksesta huhtikuussa, jolloin ruotsalaismies tuli tapetuksi vastattuaan nuorisojengin huuteluun. Eilen saimme kyseisestä tapauksesta hiukkasen lisätietoa. 

Murhan johdosta on nimittäin pidätetty irakilaistaustainen nuorukainen, joka oli saapunut maahan lapsena ja saanut Ruotsin kansalaisuuden pian sen jälkeen. Niinpä hän tulee pysymään ruotsalaisten riesana elämänsä loppuun asti - ellei sitten itse päätä muuttaa jonnekin muualle, kuten esimerkiksi Suomeen. 

Asiasta kertonut uutinen mainitsi, että murhasta epäilty nuorukainen on lähtöisin rikkoutuneesta kodista, jossa äiti on vaihtanut miestä kuin viherpiipertäjä salaattiannoksia. Hän itse oli joutunut lastensuojeluviranomaisten huostaan 15-vuotiaana tehtailtuaan ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja huumausainerikoksia jo kahden vuoden ajan. Lisäksi hänen epäillään syyllistyneen myös ihmiskaappaukseen ja murhayritykseen.

Tämä henkilö ei tietenkään ole keskimääräinen ruotsalainen maahanmuuttaja, mutta toisaalta kuitenkin sellainen tilastotapaus, joita esiintyy arabimaista ja Afrikassa tulleissa maahanmuuttajissa selvästi enemmän kuin pohjoismaisissa kantaväestöissä. Siten meillä Suomessa on syytä huolehtia siitä, ettei maamme toista länsinaapurin virhettä ja kasvata tänne asettautunutta ongelmaväestöä kovin suureksi edes niin sanottujen ihmisoikeuksien varjolla. 

Jotta asia kirkastuisi myös tätä epäileville, liitän tähän loppuun muutaman linkin videoihin, joita on julkaistu viestipalvelu X:ssä. Suosittelen niiden katsomista erityisesti ruotsalaistyyppisen humanitaarisen maahanmuuton kannattajille. 

Varoitan kuitenkin, että videot voivat herättää voimakkaita reaktioita, eivätkä sovi herkille.

Ensimmäinen, erityisesti miespuolisille autoilijoille.

Toinen, erityisesti nuorille naisille.

Kolmas, erityisesti huumeiden viihdekäyttäjille.

Neljäs, erityisesti öisin kaupungilla liikkuville.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Irakilaismiesten 288 000 euron bisnes - syyt ja seuraukset
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta

Minulla ei ole koskaan ollut juuri mitään hyvää sanottavaa toisten tietojärjestelmiin tunkeutuvista hakkereista. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Tai kuten tavataan sanoa, poikkeus vahvistaa säännön. 

Tämä hyvä poikkeus oli ensimmäisenä vastassa tänä aamuna, kun avasin tietokoneen. Siellä oli kansanedustaja Timo Heinosen (kok) twittaamana tieto, että hakkeriryhmä oli tunkeutunut Venäjän TV-kanaville siten, että ne lähettivät todellista tietoa Ukrainan tilanteesta. 

Nähtäväksi jää, miten venäläiset suhtautuvat asiaan, sillä tähän asti he ovat kuulleet ainoastaan Putiniin propagandaa, johon on sisältynyt mm. väite siitä, ettei operaatiossa olisi tullut omia tappioita. Sekä paksu valhe, jonka mukaan heidän armeijansa ei olisi aiheuttanut ukrainalaisille lainkaan siviilitappioita. 

Oma toiveeni - ja luulen suurimman osan maailman ihmisistä yhtyvän siihen - on, että venäläiset nousisivat Putinin hallintoa vastaan ja lopulta kaataisivat sen. Valitettavasti sellainen vaatii kuitenkin suunnatonta rohkeutta, joten pidän toiveeni toteutumista kohtuullisen epätodennäköisenä. 

Oman osansa samaan suuntaan on kuitenkin tehnyt myös Suomen eduskunnan ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (perus), joka julkaisi venäjänkielisen videon suoraan venäläisille. Toivon mukaan se lähtee leviämään Venäjän kansalaisten parissa.

Yleisesti ottaen olen pannut tyytyväisenä merkille, ettei Venäjän hyökkäys ole sujunut siten, kuin sen johto olisi toivonut. Sosiaalisen median perusteella maan tappiot ovat olleet merkittäviä ja tätä näkemystä tukevat useat videoklipit (esimerkki ja  toinen). Samalla länsimaat Saksaa myöden ovat lopultakin saaneet rivinsä järjestykseen ja ovat sulkemassa Venäjän kansainvälisen rahoitusjärjestelmän (SWIFT) ulkopuolelle sekä toimittamassa ukrainalaisille merkittävää aseapua. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka venäläisten veljeskansaansa kohdistama sota-aggressio päättyy. Ja kuinka Suomi siihen lopulta reagoi - hakeeko se turvaa läntisestä sotilasliitosta vai jatkaako edelleen omin voimin luottaen ison naapurinsa hyväntahtoisuuteen uskoen, ettei meille voi tapahtua samoin kuin nyt on tapahtunut Ukrainalle ja jo sitä ennen Georgialle. 

Tähän liittyen on joka tapauksessa varmaa, ettei Suomen pitäytyminen läntisten maiden joukossa ole jäänyt Putinilta huomaamatta. Eikä tämä jää myöskään seurauksitta, mikäli Vladimir Vladimirovitš selviää aloittamastaan Ukraina-operaatiosta ilman vallanmenetystä.

Pienenä sivuhuomautuksena haluan lopuksi todeta, että kansalaisaloite NATO:on liittymisestä sai pikavauhtia 50 000 kannattajaa. Itse en sitä lähtenyt allekirjoittamaan siksi, että meillä on olemassa demokraattisen prosessin kautta valitut johtajat, joiden tehtäväksi tämä päätös kuuluu, eikä kansanäänestyksen järjestäminen asiasta johtaisi kuin valtavaan venäläiseen disinformaatiotulvaan ja muuhun hybridivaikuttamiseen - tai pahimmillaan jopa Ukrainan esimerkin mukaiseen venäläisten sotilaalliseen interventioon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoleeko pääministeri Marin Putinin persettä vai näytteleekö hän tarkoin varjeltua näytelmää?
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?

  

Sumea varainhankintamenetelmä maksimoi maailmanparannusmenot

Kirjoitin pari päivää sitten maahanmuuton kustannuksista. Laskin turvapaikanhakijavyöryn vuotuiseksi hinnaksi 1200 miljoonaa euroa eli 2,2 prosenttia valtion budjetista. Tai 220 euroa per Suomen kansalainen. Siitä noin 40 prosenttia kerätään suorina tuloveroina ja loput valtion muina tuloina.

Olen aiemmin kirjoitellut myös kehitysyhteistyön kustannuksista. Siitä kirjoittaessani tarkoitukseen käytettiin rahaa yli miljardi euroa vuodessa. Nyt avun määrä on pudonnut 800 miljoonaan euroon eli 1,4 prosenttiin valtion menoista. Kansalaista kohti laskettuna summa on siis pudonnut noin 145 euroon.

Ovatko edellä mainitut summat suuria vai pieniä on tietenkin suhteellinen asia. Arvatenkin punavihreät aatteet omaava pitää niitä järkyttävän pieninä, koska hänen mielestään jo pelkästään kehitysapuun pitäisi lahjoittaa vähintään 0,7 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Se tekisi 1700 miljoonaa euroa eli 3,1 prosenttia valtion budjetista.

Toisaalta monia muita poliittisia ajatussuuntia kannattavissa ihmisissä on paljon niitä, joiden mielestä summat ovat valtavan suuria. Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan pyri ottamaan kantaa siihen rahoituksen tasoon, joka meidän olisi käytettävä maailmanparannukseen, vaan pohdin veronkantojärjestelmän merkitystä summan suuruudelle.

* * *

Meillä verojen keruuseen ovat oikeutettuja valtio ja kunnat. Tulevaisuudessa ilmeisesti myös maakunnat. Kaikki kolme ovat niin suurten ihmisjoukkojen yhteisöjä, että verojen keruun ja kerätyn rahan käytön välinen suhde lienee tavalliselle veronmaksajalle sumea.

Lisäksi näin suurissa yksiköissä kerätään rahaa niin moniin eri tarkoituksiin, että yksittäisten kuluerien osuus yhteisistä kuluista lienee varsin hämärä suurimmalle osalle ihmisistä. Eihän meiltä kukaan kysy koskaan haluammeko lahjoittaa vuosittain 220 euroa maahanmuuttokuluihin tai 145 euroa kehitysapuun.

Onhan niin, ettei julkisia veroja voi edes kerätä siten, että kansalaiselta kysyttäisiin paljonko he tahtovat lahjoittaa rahaa jokaisen budjetin kohdan rahoittamiseen. Näin siksi, että yksittäisiä menoeriä on aivan liikaa.

Kannattaa kuitenkin ajatella mitä tapahtuisi, jos näin tehtäisiin. Olisiko esimerkiksi arvoisa lukijani valmis luovuttamaan yhteensä 365 euroa edellä puheena olleisiin tarkoituksiin? Ja perheen ollessa kyseessä saman summan puolison sekä kunkin lapsen osalta?

Vai arvelisiko hän esimerkiksi kympin riittävän koko perheen osuudeksi maailmanparannukseen? Vai tuntisiko hän sittenkin niin suurta solidaarisuutta hädänalaisia kohtaan, että haluaisi lahjoittaa pelkästään kehitysapuun 0,7 prosenttia BKT:sta vastaavat 309 euroa ja ehkäpä 500 euroa maahanmuuton kustannuksiin? Sekä tietenkin samat summat muiden perheenjäsenten osalta.

* * *

Yksi mieleeni tullut tapa hahmottaa maailmanparannuksen varainkeruun problematiikkaa on vertaus taloyhtiöiden kokouksiin. Niissähän päätetään asunto-osakeyhtiöiden varojen keruusta ja rahankäytöstä. Siis laaditaan budjetti niin pienelle joukolle ihmisiä ja asioita, että jokainen ymmärtää kokonaisuuden ja pystyy ottamaan siihen kantaa.

Näissä kokouksissa käydään käsittääkseni tiukkoja keskusteluja esimerkiksi remonttien tarpeista, koska samassa yhteydessä päätetään myös jokaisen maksettavaksi tulevasta yhtiövastikkeen nostamisesta tai lainan ottamisesta. Toisaalta ihmiset ymmärtävät myös, että tarpeelliset korjaukset on tehtävä ajallaan, koska ilman huolenpitoa asuntoyhtiö rapistuu ja menettää samalla arvonsa.

Sen sijaan en ole kuullut asunto-osakeyhtiöiden kokouksissa koskaan pohditun ehdotusta kerätä ylimääräistä vastiketta naapurin vaikeuksissa olevan perheen auttamiseen. Saati ehdotusta asuttaa tämän naapurin isännän ryyppäämisestä kärsivää työtöntä aikamiespoikaa omaan asuntoyhtiöön ilman velvoitetta maksaa osuuttaan yhtiön kuluista.

Enkä ihan tältä istumalta usko, että sellaiset ehdotukset menisivät läpi kovinkaan monessa asunto-osakeyhtiössä, vaikka niissä epäilemättä saattaakin asua yksittäisiä ihmisiä, jotka kannattaisivat edellä kuvatunkin kaltaista taloyhtiön toimintaa.

* * *

Loppupäätelmänä tästä kaikesta totean, että maailmanparantaminen näyttäisi liittyvän sen talousyksikön kokoon, joka kerää siihen varat. Yksittäiset ihmiset saattavat kyllä tehdä huomattavia lahjoituksia, mutta suurin osa ihmisistä ei sellaiseen halua ryhtyä. Siksi taloyhtiöissä ei harrasteta maailmanparannusta, vaikka monet ihmiset lahjoittavatkin rahaa erilaiseen hyväntekeväisyyteen.

Niinpä on selvää, että jos verovarat kerättäisiin ja käytettäisiin muutamien kymmenien tai satojen ihmisten ryhminä nämä tuskin sijoittaisivat kovin kummia rahasummia kehitysapuun tai maahanmuuton kustannuksiin. Koska näin ei kuitenkaan ole, vaan veronkannon kohteena olevien ihmisten joukko ja rahoitettavien asioiden määrä ovat kasvaneet niin suureksi, etteivät maksajat pysty hahmottamaan sitä kunnolla, on maailmanparannus alkanut elää omaa elämäänsä ja voida hyvin.

Julkisten rahavarojen keruu ja käyttö on kokonsa vuoksi muuttunut puhtaasti edustukselliseksi eli poliitikkojen päätettäväksi. Sellaisessa järjestelmässä läpi menevät asiat, joille on voimakkaita ja kyvykkäitä ajajia. Elleivät näiden haluamat asiat mene läpi sellaisenaan, ne voi ennemmin tai myöhemmin ujuttaa yhteisten varojen käyttöön jonkinlaisena sulle-mulle lehmänkauppana.

Näin julkisten verojen käyttö irtoaa rahoittajien (eli kansalaisten) valvonnasta ja pyrkii kasvamaan, koska rahaa jaettaessa voi aina tyydyttää juuri sitä asiaa haluavia kansalaisia. Muita ihmisiä asia ei juurikaan kiinnosta. Sen sijaan budjetin pienentäminen kirpaisee aina jotakin äänestäjäryhmää, eikä siksi ole poliitikkojen keskuudessa suosittua.

* * *

Kehitysapuvarojen ympärille on syntynyt suuri edunsaajien joukko jo kauan sitten ja se on pitänyt esimerkiksi nykyisen hallituksen kehitysapuvaroja supistavista päätöksistä kovaa meteliä. Myös maahanmuuttoon on syntynyt oma vastaanottokeskuksia ja kotouttamistoimintaa pyörittävä "teollinen klusterinsa", jonka voi odottaa pyrkivän pitämään kiinni turvapaikanhakijoihin liittyvästä bisneksestä. Siten siihenkin tarkoitukseen upotetuilla varoilla on pitkään jatkuessaan vaarana muuttua pysyväksi omaa elämäänsä eläväksi kulueräksi.

Niinpä turvapaikkabisneksen alkaessa jossain vaiheessa supistumaan siitä hyvinvointinsa saavat ihmiset pyrkivät vaikuttamaan sekä julkisuudessa että etenkin kulisseissa tulijamäärän eli oman tulonlähteensä kasvattamiseksi. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, etteivät maahanmuuttoon käytettävät varat pääsisi vakiintumaan samanlaiseksi saavutetuksi eduksi kuin on käynyt kehitysapubisnekselle.

Tämän vaaran torjuminen edellyttää kahta asiaa. Ensimmäinen ja tärkeämpi on tulijavirran suitsiminen mahdollisimman pieneksi. Toinen on maahamme hyväksyttävien tulijoiden pikainen integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että kotouttamisklusterin elinikä jää mahdollisimman lyhyeksi. Valitettavasti jälkimmäinen ei nykyisillä tulijoiden kansallisuuksilla ja heidän tähänastisen integroitumishistoriansa valossa näytä kovinkaan todennäköiseltä.

Suomalaisen veronmaksajan olisi siis syytä olla nykyistä paremmin tietoinen siitä, mihin hänen työllään ansaitsemia varoja käytetään. Ja osata aikanaan äänestyskopissa välittää tahtonsa myös verovarojen käyttökohteiden hyväksyttävyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Iloinen veronmaksaja?
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Grönlannin lämpöaalto ja ilmastotilastot

Grönlantiin on ilmaantunut poikkeuksellinen lämpöaalto, jonka seurauksena saaren lämpötilat ovat nousseet sellaisiin lukemiin, joita on tavallisesti vasta kesällä Grönlannissa. Kylmän saaren jääpeitteestä peräti 12 prosenttia on sulanut.

Saarella työtään tekevä ilmastotutkija kertoi edellä linkitetyn uutisen mukaan myös, että "meidän piti oikein tarkastaa, että säämallimme toimivat oikein". Tutkijat uskovat, että kyseessä voi olla osaksi luonnon oma ilmiö, jota ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos pahentaa.

Tuosta tuli mieleeni katsoa GISS:n julkaisemaa ilmastodataa mantereen eri mittauspisteistä. Seuraavassa kuvakaappaukset kolmen sääaseman tilastoista.

Godthab Nuukissa on ilmaston kehitys ollut tilastojen mukaan seuraavanlainen:

Egedesmindessä lämpötilahistoria puolestaan on tällainen:

Ja Angmagssalikin mittaussarjasta löytyvät seuraavat tiedot:

Kuvia tarkastelemalla näyttäisi siltä, että Grönlannin ilmaston lämpeneminen oli voimakasta 1980-luvulta aina 2000-luvun alkuvuosiin asti. Sen jälkeen lämpötilat ovat kuitenkin pikemminkin laskeneet kuin nousseet.

Looginen johtopäätös mittaustulosten pohjalta lienee siis sellainen, ettei nykyisiä huippulämpötiloja selitä niinkään ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen vaan poikkeukselliset sääilmiöt. Itse arvelen, että parhaillaan Grönlannin eteläpuolella olevan korkeapaineen lisäksi nyt havaitun lämpöaallon merkittävin tekijä keväisten lämpötilojen nousulle lienee talven poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, joka on muutenkin nostattanut maapallon keskilämpötilaestimaatit ennätystasolle.

Mutta jäädäänpä odottelemaan. Olemme varmasti viisaampia jo vuoden kuluttua, kun El Niño on laantunut. Mikäli lämpötilat ovat jääneet edellä olevia kuvia korkeammalle tasolle, saa myös ilmastonmuutoshypoteesi vahvistusta reaalimaailman mittauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lämpimin maaliskuu
Uusi ennätys on syntynyt
Alaska ja globaali ilmastonmuutos

Maailmanparantaminen johti kiristykseen

Iltalehti kertoi eilen sensaatiohakuisesti siitä, kuinka Venäjä onnistui nöyryyttämällä Suomea sulkiessaan rajansa turvapaikanhakijoilta. Nöyrtyminen johtui lehden mukaan siitä, että neuvottelutulos ei ollut Suomen ehdotuksen mukainen, vaan Venäjä sekä järjesti turvapaikanhakijavyöryn että saneli sen ratkaisemisen ehdot lyöden samalla kiilaa Suomen ja EU:n välille.

Ulkoministeri Timo Soini totesi tuoreeltaan, ettei kyse ollut Suomen nöyryyttämisestä vaan neuvottelutuloksesta. Totta toki tämäkin, mutta on joka tapauksessa kiistatonta, ettei sopimus kohtele EU-kansalaisia yhdenvertaisesti.

Näin ulkopuolisena tarkkailijana näkisin, että kyseessä oli ahdinkoon ajautuneen Venäjän vastaisku Euroopan Unionia kohtaan. Siinä missä Unioni on yhdessä monien muiden länsimaiden kanssa tehnyt kaikkensa saattaakseen Venäjän taloudelliseen kaaokseen Ukrainan tapahtumiin vedoten, käytti Venäjä Unionia vastaan turvapaikanhakijoita päästämällä heitä joukoittain EU:n eli Suomen puolelle.

Tässä tilanteessa on tärkeintä ja muutenkin hienoa, että Suomi toimi nopeasti ja pysäytti pakolaisvirran ennen sen muuttumista samalla tavalla täydeksi kaaokseksi kuin on käynyt Kreikassa. Tätä myös muut EU-maat epäilemättä kiittävät, koska ne ovat rakentaneet jopa aitarakennelmia Kreikan kautta tulevaa tulijavyöryä vastaan. Onhan nimittäin selvää, etteivät läheskään kaikki Suomen kautta tulevat turvapaikanhakijat olisi pysähtyneet Suomeen, vaikka heidät olisikin rekisteröity täällä.

Kokonaiskuvana näen, että Euroopan Unioni on ajanut maailmanparantamisellaan itsensä tilanteeseen, jossa se on muuttunut puolustuskyvyttömäksi härskisti käyttäytyvää Venäjää vastaan. Tilanteeseen ei näyttäisi olevan tulossa myöskään pikaista ratkaisua, sillä turvapaikanhakijavyöry Kreikkaan ei ole ainakaan toistaiseksi pysähtynyt, vaikka tulijoita onkin palautettu Turkkiin.

Käytännössä Suomi ja Euroopan Unioni voivat syyttää tapahtuneesta siis ainoastaan itseään. Asia ei ole kovin suuri käytännössä, sillä EU kansalaisia tuskin juurikaan kulkee Pohjois-Suomen kautta Venäjälle.

Sen sijaan, kuten aamun Helsingin Sanomat totesi, asia on erittäin merkittävä periaatteellisella tasolla. Ja juuri siksi se alleviivaa sitä, kuinka tärkeää Euroopan Unionin olisi saada koko turvapaikanhakijaongelma ratkaistuksi mahdollisimman pikaisesti.

Kestävä ratkaisu sisältää kontrolloidun ja Unionin vastaanottokyvyn kannalta hyväksyttävän tulijamäärän, joka juuri nyt on noin nolla. Lisäksi jäsenmaiden olisi päätettävä ja toteutettava keskinäinen sopimus siitä, millä ehdoilla turvapaikkoja myönnetään hakijoille ja miten turvapaikan saaneita kohdellaan sekä mihin heidät sijoitetaan Unionissa.

Se tarkoittaa ennen kaikkea ehtojen ja tulijan esittämän näytön oleellista kiristämisestä nykytilanteesta, Tai viimeisenä keinona jopa luopumista oikeudesta hakea turvapaikkaa Unionista.

Vaihtoehtona turvapaikkapolitiikan onnistumiselle on se, että Venäjä ja mahdollisesti myös Turkki nöyryyttävät Unionia kaikissa niille tärkeissä asioissa myös jatkossa. Sen hinta saattaa ajan myötä nousta aivan liian korkeaksi koko Länsi-Euroopalle.

Samalla myös suomalaisten olisi opittava, että vaikka maailmanparantaminen onkin kaunis ajatus, se saattaa nykymaailmassa osoittautua kovin vaaralliseksi. Jopa aivan liian vaaralliseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä-dilemma
Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?