Putinin Venäjän tulevaisuus

Euroopan Unioni on lopultakin herännyt siihen, että monet ukrainalaiset miehet käyttävät sen pakolaispolitiikkaa sotilaskarkuruuden välineenä. Ja siksi komissio on – Uutissuomalaisen mukaan – ehdottanut, ettei asevelvollisille ukrainalaismiehille myönnettäisi jatkossa tilapäistä suojelua EU:ssa.

Toivoa sopii, että ehdotus käsitellään EU:n byrokraattisessa apparaatissa nopeammin kuin vaikkapa kellonaikojen vääntelemisen lopettamisesitys. Ja lopputuloksena Ukrainan miehistöpula helpottaisi juuri nyt, kun sotatilanteet ovat muutenkin kääntymässä ukrainalaisille niin suosiollisiksi, että jopa venäläisten sotilaat tunnustavat olevansa lopussa ja haluavat varoittaa Putinia mahdollisesti tulossa olevasta "suurkatastrofista". 

* * *

Venäläisten sotilaiden esille tuleminen sekä krimiläisten reaktiot ukrainalaisten menestykseen osoittavat Moskovan hallinnon pitäneen kansalaisensa uutispimennossa erityisoperaation kohtaamista ongelmista. Tämä palauttaa mieleeni vuoden 1940, jolloin suomalainen sensuuri piti huolen siitä, että kansalaisilla oli liian optimistinen kuva talvisodan tilanteesta ja sen seurauksena he kokivat sodan lopputuloksen vieläkin epäreilumpana kuin se todellisuudessa oli.

Sama ongelma on nyt käsissä myös Vladimir Putinilla ja hänen hallinnollaan. Heidän on todella vaikea selittää alamaisilleen, miksi ukrainalaiset kykenevät tuhoamaan venäläistä infrastruktuuria siihen mittaan, ettei tavallisella kansalla ole edes polttoainetta autoihinsa. 

Jos ja kun kapinahenki leviää myös jatkossa venäläisten sotilaiden parissa, on hallinnolla käsissään akuutti kriisi, joka heikentää maan armeijan toimintaedellytyksiä ennestään. Ja siten heikentää sen sotilaallista menestystä vielä nykyisestäkin. 

* * *

Tällä kaikella voi olla suorastaan dramaattinen vaikutus Putinin hallinnon toimintaedellytyksille, jota tälläkään hetkellä ei taida suojata mikään muu kuin varteenotettavan opposition puuttuminen. Seikka, jota tekee myös Venäjän tulevaisuuden ennakoimisen vaikeaksi. 

Näin ollen Putinin erityisoperaation lopputuloksena voi olla mitä tahansa palatsivallankaappauksesta täydelliseen anarkismiin ja jopa Venäjän valtakunnan hajoamiseen. Toki todennäköisin vaihtoehto on ensiksi mainitsemani, mutta tuskinpa kukaan ennusti vuoden 1917 alussakaan, että bolshevikit syrjäyttäisivät ja murhaisivat Venäjän tsaarin perheineen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa

Sodankäynnin suuri muutos

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus

MTV3 teki jutun ukrainalaisten sotilaiden rintamakarkuruudesta. Sen mukaan pelkästään tänä vuonna on nostettu peräti peräti 60 000 syytettä asemansa hylänneitä sotilaita vastaan.

Tästä syystä muistutan teitä – arvoisat lukijani – suomalaisten kokeneen samanlaisia ongelmia vuonna 1944. Ne ratkaistiin kuitenkin nopeasti ja tehokkaasti, mikä osoittaa, että rintamakarkuruus voidaan saadaan pois päiväjärjestyksestä hyvinkin nopeasti – mikäli niin vain tahdotaan. Epäilemättä myös Ukrainassa. 

* * *

Talvisodan aikana suomalaiset pysyivät erinomaisesti rintamalla ja moraali oli korkealla, mutta Kannaksen eturintaman romahtaessa vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen paineen alla jätti myös moni suomalaissotilas paikkansa. Sen seurauksena kesäkuussa 1944 arveltiin yksiköistään kadonneen noin 30 000 sotilasta, joista osa oli eksyneitä, mutta moni myös tietoisesti karanneita.

Tämä johti siihen, että eduskunta sääti lain sotaväen kovennetusta rikoslaista, joka mahdollisti kuolemantuomion "pelkuruudesta taistelussa" eli rintamakarkuruudesta. Tämä johti kenttäoikeuksien pikapäätöksiin sekä joidenkin upseereiden omankädenoikeuteen, joiden seurauksena puolisensataa suomalaista karkuria ja sodasta kieltäytyjää kohtasi loppunsa omien käsissä. 

* * *

Näitä tapahtumia on kauhisteltu myöhemmin jälkiviisauden erehtymättömällä moraalilla – Veikko Huovisen mukaan kaikista parhaalla ja imelimmällä viisauven lajilla. Tosiasia kuitenkin on, että juuri mainittujen pikatuomioiden – ja niistä kaikkialle puskaradion levittämän tiedon – ansiosta suomalaisten sotilaiden rintamakarkuruus saatiin hallintaan. 

Siten nopea ja riittävän tehokas rintamakarkuruuteen puuttuminen mahdollisti muun muassa Talin-Ihantalan torjuntavoiton. Siis sen Ihantalan ihmeen, joka pysäytti puna-armeijan suurhyökkäyksen ja pelasti Suomen itsenäisyyden.

Päivän aiempi merkintä:
Amazonin pedofiiliset seksilelut

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita
Länsimaiden aseapu ja Karjalan menetys
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille

Hevoset ovat olleet ihmisen historiassa äärimmäisen tärkeä työjuhtia ja liikkuvien sotajoukkojen "ajoneuvoja". Puhumattakaan niiden roolista myös Härmän häjyjen ajopeleinä, joilla ajettiin Härmän seutuvilla komiasti vaikka kamariin asti tai särjettiin talon portaat, jotta kansa muistaisi pelätä ohjaksissa olleita puukkomiehiä.

Tosin nykyiset hevoset säästyvät - ainakin länsimaissa - työnteosta ja häjyjen ajeluilta, ja ovat niiden sijaan muuttuneet erilaisten ravi-, laukka-, kouluratsastus- rodeo- ja muiden kilpailujen urheiluvälineiksi sekä erityisesti pikkutyttöjen rakkaiksi lemmikeiksi. Ja tietenkin vedonlyöjien riskipelien kohteeksi.

Ehkäpä juuri näistä syystä näitä eläimiä on syytä käsitellä tässäkin blogissa. Tai tarkemmin ottaen kertoa uusinta tieteellistä tietoa niiden evoluutiosta jo siitäkin syystä, että blogin nimessä esiintyy sana "professori", joka on Suomessa kunkin tieteenalan johtavan tutkijan virkanimike.

* * *

Mutta mennäänpä asiaan: Yvette Running Horse Collin - eli lakotakielen mukaisesti Tašunke Iyanke Wiƞ - ja kumppanit ovat tehneet monitieteisen ja alkuperäiskansojen tietoihin perustuvan tutkimuksen hevosten evoluutiosta. Se vahvisti hevosten kehittyneen Pohjois-Amerikassa, ja osoitti, että jäätiköiden pohjois- ja eteläpuoliset populaatiot eriytyivät toisistaan voimakkaasti viimeisen jääkauden aikana. 

Jäämassojen pohjoispuoliset hevoset liikkuivat Pohjois-Amerikan ja Aasian välillä Beringian ollutta maakannasta pitkin noin 50 000 - 13 000 vuotta sitten, kunnes meri valtasi ilmaston lämmetessä kyseisen alueen ja sen eri puolille jääneiden hevospopulaatioiden välinen yhteys katkesi. 

Samalla ilmaston lämpeneminen avasi Beringian hevosille  jäätiköttömän käytävän etelään päin, ja ne levisivät aina Keski-Amerikkaan asti. Tästä levinneisyysalueen kasvusta huolimatta hevoset kärsivät ravinnon niukkuudesta - ja varmaankin myös metsästyksestä - mikä rajoitti laumojen kasvua ja ajoi ne lopulta sukupuuttoon oman evoluutionsa kehdossa. 

Niinpä Amerikassa ei enää nähty hevosia ennen kuin eurooppalaiset valloittajat kuljettivat niitä mukanaan vallatakseen koko mantereen sitä asuttaneilta alkuperäiskansoilta. Heiltä pääsi karkuun eläimiä, jotka levisivät vapauden saatuaan Pohjois-Amerikan tasangoille lisääntyen niin, että parhaimmillaan karkureista kehittyi miljoonapäisiä villihevoslaumoja, jotka vaeltelivat pitkin preerioita. 

Nykyisin hevoslaumat ovat kuitenkin kutistuneet siten, että koko mantereella elää vain noin 37 000 vapaata mustangia. Enkä usko, että yksikään niistä tiedostaa olevansa oman lajiryhmänsä evoluution syntysijoilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelu ja eliöiden sopeutuminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Saksalaista paskatietoa