Historiallisia väestömuutoksia

Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan Varsinais-Suomen ja Hämeen asukkaat olivat varhaiskeski-ajalla eli vielä 1200-luvun alussa geneettisesti yhtenäinen joukko, vaikka heidän välillään tiedetään olleen kulttuurisia eroja. Tilanne muuttui kuitenkin sen jälkeen, koska maahamme suuntautui Ruotsista muuttoliike, jonka vaikutus näkyivät selvästi rannikolla, mutta ei Hämeessä. 

Suomalaisilla oli toki ollut yhteyksiä muualle jo viikinkiajalla ja ihmiset liikkuivat ainakin Ruotsiin, Gotlantiin, Latviaan ja Laatokan Karjalaan. Tämä voitiin osoittaa näillä alueilla kuolleiden ja heidän Suomessa eläneiden sukulaistensa jakamien DNA-sekvenssien perusteella. Erityisesti gotlantilaisista löytyi suomalaista geeniperimää, mikä osoittaa vilkasta yhteydenpitoa.

* * *

Ronan James O’Sullivanin ja kumppaneiden julkaisema tutkimus osoitti myös, ettei Suomi ollut edes varhaiskeskiajalla suinkaan mikään muusta maailmasta eristyksissä oleva takapajula vaan osa Itämeren alueen kulttuurista verkostoa. Ja myöhäiskeskiajalla se veti puoleensa myös muualla syntyneitä ihmisiä, joiden muuttoliikkeen seurauksena maamme rannikolle syntyi vähitellen ruotsinkielistä asutusta. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka Suomi ja sen väestö muuttuvat jatkossa nykyajan muuttoliikeiden seurauksena. Eivätkä pelkästään suomalaiset vaan koko Euroopan väestö. 

Tätä kehitystä kiihdyttää lisäksi se, että suomalaiset – ja suurin osa muistakin eurooppalaisista – hankkii elämänsä aikana vain vähän lapsia. Lapsivaje on varsin suuri, sillä suomalaisnaisten kokonaishedelmällisyysluku oli viime vuonna 1,30 eli kaukana väestön uusiutumisen edellyttävästä kahdesta lapsesta per nainen. Tosin tänä vuonna lapsia syntyy hiukan enemmän, mutta edelleen liian vähän väestön uusiutumisen kannalta, joten maamme väestö on nykyajan muuttoliikkeen seurauksena vaihtumassa varsin nopealla vauhdilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Mennyt maailma avautuu vähitellen
Eurooppalaisten ihon, silmien ja hiust

Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret

Verkkouutiset kertoi maailman väestörakenteen muutoksesta. Sen mukaan maailman väestönkasvu keskittyy yhä selvemmin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja osiin Etelä-Aasiaa. Esimerkiksi väestöltään jo nyt suurien Pakistanin, Nigerian ja Etiopian syntyvyysluvut ovat 3,50, 4,30 ja 3,81. 

Vielä huikeampia lukuja löytyy Tšadista, Somaliasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Niissä naiset saavat keskimäärin peräti 5,94, 5,91 ja 5,90 lasta. Toisessa ääripäässä ovat Macao, Honkong ja Etelä-Korea syntyvyysluvuilla 0,69, 0,74 ja 0,75.

Suomessa syntyvyys naista kohden oli vuonna 2025 1,3 lasta. Koko Euroopan Unionissa se oli vuonna 2024 keskimäärin  1,34 ja Pohjois-Amerikassa viime vuonna 1,59. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat geneettisiltä ja kulttuurisilta juuriltaan kehitysmaalaisia eli ennen kaikkea afrikkalaisia, mutta myös islamilaiseen kulttuuripiiriin kuuluvia aasialaisia, kuten alla olevasta Wikipedia-kartasta ilmenee.

 * * *

Edellä esittämäni tulevaisuudenkuva tuli itse asiassa mieleeni lukiessani Helsingin sanomien Pekka Mykkäsen kolumnia Sudanin sisällissodasta. Siinä moitittiin meitä eurooppalaisia siitä, ettemme ole kiinnostuneet Sudanin sisällissodasta ja sen uhreista. 

Mykkäsen mukaan Maailman ruokaohjelman WFP:n apulaisjohtaja Rania Dagash-Kamara oli kertonut Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa Sudanissa tapahtuvista raiskauksista siviiliväestöä kohtaan. Niitä tekevät sodan eri osapuolten pyssymiehet, joten kukaan ei ole kiinnostunut pelastamaan uhreja raiskauksilta.

Tilaisuuden jälkeen kansanedustaja Eva Biaudet (ruots) oli näyttänyt YK:n lastenapujärjestön Unicefin raporttia, jonka mukaan raiskauksista on tullut systemaattisesti käytetty sodan ase. Eikä se koske pelkästään naisia, vaan kolmannes uhreista on poikia.

Lisäksi raiskatuista lapsista kuusitoista oli alle viisivuotiaita. Ja neljä heistä vasta yhden vuoden ikäisiä. 

Toistan: vasta yhden vuoden ikäisiä. Siis käytännössä vauvoja! Minkälainen ihminen raiskaa vauvoja?

* * *

Tämän kaiken perusteella jäin miettimään, että minkälainen maailma meillä mahtaa olla sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua. Siis ottaen huomioon sen, mitä tämän kirjoituksen alussa sanoin tulevaisuuden ihmiskunnan geneettisistä ja kulttuurisista juurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miljardi uutta afrikkalaista
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

Neandertalilaisten älykkyys jaksaa ihmetyttää

MTV3 välitti uutisen neandertalilaisen hampaasta, jota oli porattu kivityökalulla hammasmädän poistamiseksi. Jutussa asia liitettiin näiden ihmisten merkittävään älykkyyteen ikään kuin hämmästyttävänä uutisena. 

Olen huomannut, että näin on tehty monessa muussakin yhteydessä, vaikka pelkästään jo se, että neandertalilaiset ovat risteytyneet varhaisten nykyihmisten kanssa niin yleisesti, että heidän geenejään on meidän jokaisen perimässä, osoittaa, ettei näiden kahden ihmislajin älykkyydessä voi olla kovin oleellista eroa. 

* * *

Siksi on kysyttävä, että mistä tämä johtuu? Ja todettava vastauksen löytyvän esimerkiksi neandertalilaisista kertovassa Wikipedia-artikkelissa.

Sen mukaan "vielä pitkälle 1900-luvulle asti neandertalilaisen arveltiin liikkuneen ihmisapinamaisessa, kumarassa asennossa. Sen älykkyyttä myös aliarvioitiin sen kallon rakenteen johdosta. Neandertalilaista pidettiin usein raakana, tyhmänä ja alkukantaisena ihmisen ja simpanssin välimuotona sekä rasististen uskomusten mukaan niin sanottujen alempien nykyihmisrotujen sukulaisena."

Tämä käsitys on kumottu jo ties kuinka moneen kertaan, mutta kerran juurtuneet vanhat uskomukset ovat hämmästyttävän sitkeää laatua. Ja siksi niitä toistetaan – vähintäänkin implisiittisesti – vuodesta, vuosikymmenestä ja jopa vuosisadasta toiseen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, kuinka pitkään lehdistö – ja jopa tutkijayhteisö – jaksaa julkaista juttuja neandertalilaisten "hämmästyttävästä älykkyydestä". Sen sijaan, että ne pohtisivat esimerkiksi sitä, että mistä syystä sellaiset ihmiset, joiden genomista osa periytyy neandertalilaisista, näyttävät kykenevän luomaan kaikilla mittareilla tarkasteluna parempia yhteiskuntia kuin puhtaasti varhaiselta nykyihmiseltä geeninsä perineet ihmisryhmät. 

Vai onko kyse vain sattumasta, eli korrelaatiosta ilman syy-seuraus-yhteyttä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mennyt maailma avautuu vähitellen
Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?
Ihmisen ja simpanssin aivot

Mennyt maailma avautuu vähitellen

Neandertalilaiset ja denisovalaiset olivat esihistoriallisia ihmisiä, jotka risteytyivät jossain määrin myös nykyihmiseen johtaneen ihmislinjan jäsenten kanssa. Tähän liittyen, kansainvälinen tutkimusryhmä – Diyendo Massilani ja kumppanit – on nyt julkaissut noin 110 000 vuotta sitten eläneen neandertalilaisen fossiilista eristetystä DNA:sta koko perintöaineksen. Se on ensimmäinen tästä lajista määritetty miehen genomi. 

Kyseinen neandertalilaismies oli kuollut Denisovan luolassa Altai-vuorilla, eli samassa paikassa, jossa on aika ajoin elänyt myös denisovalaisia. Tutkijaryhmän tulosten mukaan mies kuului ihmisryhmään, joka oli läheisempää sukua toiselle, noin 10 000 vuotta aiemmin eläneelle – mutta samasta luolasta löytyneelle neandertalilaiselle – kuin Euroopassa eläneelle lajitoverilleen tai noin 80 000 vuotta sitten elämeelle toisesta Altai-vuorten luolasta löytyneelle neandertalilaiselle. 

Kummankin nyt sekvensoidun Denisovan luolan neandertalilaisen genomissa oli denisovalaisilta peräisin olevia geenejä, eli lajit risteytyivät keskenään ainakin Altai-vuoriston alueella yli 100 000 vuotta sitten. Tämä oli yllättävää, koska myöhemmissä Altai-alueen tai Länsi-Euroopan neandertalilaisissa ei ole viitteitä tällaisesta risteytymisestä. 

DNA:n perusteella voitiin – homotsygoottisten kromosomialueiden laajuuden perusteella – päätellä myös, että 120 000 – 80 000 vuotta sitten Altai-alueella elävät neandertalilaiset elivät pienemmissä ja eristyneemmissä ryhmissä kuin myöhemmät Euroopan neandertalilaiset (54 000–40 000 vuotta sitten). Lisäksi tutkijat huomasivat, että näihin populaatioihin kuuluneiden neandertalilaisten genomisekvenssit poikkesivat toisistaan enemmän kuin nykyihmisten toisistaan kauimmas eriytyneiden populaatioiden (Keski-Afrikan Mbuti-kansa ja Uuden Guinean ylänköpapualaiset) perimät.

* * *

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimus ei liene suoraan hyödynnettävissä kaupallisiin tarkoituksiin. Sen sijaan se tyydyttää uteliaisuuttamme ja täyttää tiedontarvettamme: onhan menneen maailman avautuminen kieltämättä mitä kiehtovinta tietoa. 

Ehkäpä uteliaisuutta ja tiedontarvetta tärkeämpää on kuitenkin se, että tieteen edistyessä ihmiskunnan tietoisuus omasta itsestään ja maailmasta lisääntyy. Ja samalla se vaikuttaa aikanaan siihen näkemykseen, joka meillä on itsestämme ja siitä maailmasta, missä elämme. 

On toki totta, ettei tämä näkemys vaikuta kaikkiin maailman ihmisiin: onhan siinä suuri ero, miten esimerkiksi Afganistanin talebanit tai sekularisoituneet eurooppalaiset näkevät maailman. Siinä missä ensin mainittujen elämää ohjaavat 600-luvulla eläneen profeetan ja sotapäällikön sekavat kirjoitukset, tekevät jälkimmäiset jokapäiväisiä päätöksiään modernin tieteellisen tiedon perusteella – joskin sitä yleensä erikseen tiedostamatta. 

Paleogenomiikan – jota kuvaamani tutkimus edustaa – panos tähän kokonaisuuteen ei ehkä ole kovin ratkaiseva, muttei myöskään häviävän pieni. Luohan tietoisuus muinaisten sukulaislajitovereidemme elämästä pienissä erillisissä populaatioissa, pariutumisesta keskenään – ja meidän esi-isiemme kanssa – sekä niiden sukulinjojen sammumisesta taustaa nykyisen ihmiskunnan ja sen kansojen ymmärtämiselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen

Biologinen nainen se on transmieskin

Uskokaa tai älkää, mutta EU-parlamentti äänesti 12. helmikuuta 2026 mietintöön A10-0010/2026 tehdystä tarkistuksesta 12, jossa todettiin, että "vain biologiset naiset voivat tulla raskaaksi". Se hylättiin äänin 200 puolesta, 233 vastaan ​​ja 107 tyhjää. 

Kyllä, luitte oikein. Parlamentin jäsenten mukaan jotkut muutkin kuin biologiset naiset voivat tulla raskaaksi. Eivätkö he ymmärrä, että myös niin sanotut transmiehet ovat biologisesti ja geneettisesti naisia, vaikka he kokevatkin itsensä naiseksi ja voivat tulla raskaaksi – mikäli sitä ei ole estetty kirurgisilla operaatioilla? 

Ennen vanhaan transuilua pidettiin mielisairautena, vaikka ei enää nykyisin. Mutta sanoisin kuitenkin, että EU-parlamentissa on äänestystuloksen perusteella 233 älyllisesti niin epärehellistä ihmistä, että heitä tulisi pitää mielisairaina. Ja lisäksi 107 varttisellaista.

Päivän aiempi merkintä:
Kantelupukit osoittivat piittaamattomuutta naisten turvallisuudesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

USA:ssa on jatkossa kaksi sukupuolta ja sananavapaus

Jokaisella on oikeus

Kannabistuotteista tarvitaan lisää tieteellistä tietoa

Monet alkoholia käyttävät ihmiset ovat siinä käsityksessä, että pieni tissuttelu on haitatonta – ja monet jopa arvelevat sen olevan hyödyllistä. Näitä näkökohtia ovat tukeneet myös jotkut pienehköihin aineistoihin perustuvat tutkimukset. Esimerkiksi tässä tutkimuksessa dementiariski näytti vähäisiä alkoholimääriä nauttineilla olevan pienempi kuin täysraittiilla. 

Nyt kuitenkin Anya Topiwala ja hänen kollegansa ovat analysoineet peräti yli puolen miljoonan 56–72-vuotiaan henkilön seurantatutkimusten tuloksia. Ja he havaitsivat, että kaikki alkoholinkäytön muodot vähäisestä runsaaseen liittyivät lisääntyneeseen dementiariskiin.

Tutkijat päätyivät tähän tulokseen analysoituaan kahden biopankin, Million Veteran Program -ohjelman ja UK Biobankin pitkittäisiä havainnointiaineistoja ja geneettisiä tietoja laajan dementiafenotyyppien kirjon osalta. Heidän tekemänsä geneettiset analyysit osoittivat, että kaikenlainen alkoholinkäyttö lisäsi dementiariskiä kaikissa etnisissä ryhmissä. 

Toisin sanoen tutkimus osoitti kiistatta, että kaikenlaisen alkoholinkäytön välttäminen vähentää ihmisten riskiä sairastua dementiaan. Näin siitä huolimatta, että alkoholilla on merkittävä rooli monenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, että alkoholin käyttö on nykyisin – osin myös Suomessa – korvautumassa muiden päihteiden käytöllä – tai sekakäytöllä. Näistä esimerkiksi kannabistuotteista kuulee silloin tällöin, että ne olisivat alkoholia vähemmän haitallisia. Varsinainen tutkimusnäyttö on kuitenkin alkoholiin verrattuna melko vähäistä.

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että niiden käyttöön liittyvistä tutkimuksista on äskettäin julkaistu yhteenvetoartikkeli. Sen mukaan säännöllinen ja runsas tetrahydrokannabinolin (THC) käyttö näyttäisi aiheuttavan riippuvuutta. 

Lisäksi suurten THC-annosten akuutti käyttö voi aiheuttaa lyhytkestoisia psyykkisiä, ruoansulatuskanavan ja sydän- ja verisuoniston ongelmia sekä päihtyneenä ajettaessa liikenneonnettomuuksia. Kannabiksen pitkäaikainen käyttö on yhdistetty lisäksi useisiin muihin haitallisiin seurauksiin

Sellaisia ovat erityisen huolestuttavia nuorilla ja nuorilla aikuisilla, joilla kannabiksen käytön on havaittu tutkimuksissa johtavan heikentyneeseen oppimiseen, alentuneeseen kognitiiviseen suorituskykyyn ja siten myös heikompaan koulumenestykseen ja riippuvuuteen. Pahimmillaan on havaittu jopa psykooseja, skitsofreniaa, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä ja itsetuhoista käyttäytymisstä.

Eikä tässä kaikki, sillä kannabis on tutkimuksissa yhdistetty myös hengityselimistön sekä sydän- ja verisuoniston ongelmiin. Odottavilla äideillä on puolestaan havaittu synnytyksen ennenaikaisuutta ja sikiön kasvun hidastumista silloin, kun kannabista on käytetty toistuvasti. 

Kaiken tämän osalta käydään kuitenkin edelleen tieteellistä keskustelua, jonka selkeyttämiseksi tarvittaisiin alussa referoimani alkoholitutkimuksen tapaisten laajojen seuranta-aineistojen analysointia, jotta näyttö voitaisiin todeta kiistattomaksi. Toisin sanoen perusteelliselle tutkimukselle on edelleen tarvetta, jotta päihdepolitiikkaa voitaisiin jatkossa tehdä mahdollisimman luotettavan tiedon pohjalta – myös Suomessa. 

Päivän aiempi merkintä:
Demokratia toimii Britanniassa, vaikka etujaan menetettävät järjestöt kitisevät

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?
Sanna Marinin tanssi
Viina on viisasten suoja

James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Yksi viime vuosisadan merkittävimmistä tutkijoista on kuollut 97-vuotiaana. Tarkoitan DNA:n rakenteen yhdessä Francis Crickin ja Rosalind Franklinin kanssa selvittänyttä amerikkalaista nobelisti James Watsonia. 

DNA:n rakenteen Watson ja Crick selvittivät itse asiassa luvattomasti, sillä he tekivät sen varsinaisen työnsä ohessa tulkiten oikealla tavalla Franklinin röntgenkristallografisia tuloksia. Tästä kertoo kiehtovasti Watsonin 1960-luvun lopulla julkaisema kirja "Kaksoisheliksi", jonka tieteen historiasta kiinnostuneet voivat hankkia alle kympillä.

* * *

Nyt kuollut tieteen suuruus kasvoi katoliseksi, mutta hän kuvaili itseään myöhemmin "katolisen uskonnon pakolaiseksi". Hänen mukaansa: "onnekkain asia, mitä minulle koskaan on tapahtunut, oli se, että isäni ei uskonut Jumalaan." Niinpä hän lopetti 11-vuotiaana uskonnollisissa rituaaleissa käymisen ja omaksui "tieteellisen ja humanistisen tiedon tavoittelun".

Väitöskirjansa Watson teki USA:ssa Indianan yliopistossa, mutta siirtyi sen jälkeen tutkijatohtoriksi Kööopenhaminaan, missä hän viivähti vuoden, jatkaen matkaansa toiselle tutkijatohtoripestille Iso-Britanniaan. DNA:n rakenteen selvittäneen oivalluksensa hän sai työskennellessään Oxfordissa. 

* * *

Näiden oppivuosiensa jälkeen Watson siirtyi myöhemmin takaisin kotimaahansa. Siellä hän aktivoitui poliittisesti ja otti kantaa esimerkiksi amerikkalaisten joukkojen Vietnamiin lähettämistä vastaan ja myöhemmin vastusti ydinteknologiaa, koska siihen sisältyi vaara radioaktiivisten aineiden joutumisesta terroristien käsiin. 

Watson johti myös Cold Spring Harborin laboratoriota saaden tunnustusta siitä, että oli onnistunut "muuttamaan pienen laitoksen yhdeksi maailman suurimmista koulutus- ja tutkimuslaitoksista. Käynnistämällä ohjelman ihmisen syövän syiden tutkimiseksi, hänen johdollaan tiedemiehet ovat tehneet merkittäviä panoksia syövän geneettisen perustan ymmärtämiseen."

Vuonna 1990 Watson astui ihmisen genomikartoituksen vetäjäksi. Siitä työstä hän joutui kuitenkin vetäytymään vastustaessaan projektin tulosten patentoimista. Tämän hän ilmaisi sanomalla, että "maailman kansojen on ymmärrettävä, että ihmisen genomi kuuluu maailman ihmisille, eikä sen kansakunnille".

* * *

Watson linjasi lehtitietojen mukaan vuonna 1997, että "jos löytäisit seksuaalisuuteen vaikuttavan geenin ja nainen päättäisi, ettei halua homoseksuaalista lasta, niin antaisi hänen tehdä niin". Tällä hän ilmeisesti tarkoitti valinnanvapautta eikä varsinaisesti ajanut homoseksuaalien sikiöiden abortointia.

Watson lausui tämän jälkeen myös muita kommentteja, jotka ovat herättäneen huomiota ja närästystä monilla tahoilla. Vuonna 2000 hän kertoi, että "aina kun haastattelet lihavia ihmisiä, sinusta tuntuu pahalta, koska tiedät, ettet aio palkata heitä".

Myöhemmin hän tuki geneettistä seulontaa ja geenitekniikkaa julkisissa luennoissa ja haastatteluissa väittäen, että tyhmyys on sairaus ja "todella tyhmät" 10 % ihmisistä tulisi parantaa. Hän ehdotti myös, että kauneutta voitaisiin muokata geenitekniikalla, sanoen vuonna 2003, että "ihmiset sanovat, että olisi kauheaa, jos tekisimme kaikista tytöistä kauniita. Mielestäni se olisi hienoa."

* * *

Kuten edelle kokoamistani esimerkeistä näkee, oli Watsonilla mielenkiintoinen tapa hahmottaa asioita. Sellaisia olivat myös hänen käsityksensä monista muista asioista. 

Watsonin mukaan rotuun ja etnisiin ryhmiin liittyvillä stereotypioilla on geneettinen perusta: juutalaiset ovat älykkäitä, kiinalaiset älykkäitä, mutta eivät luovia konformismin vuoksi, ja intialaiset ovat orjallisia kastin sisäisen endogamian vuoksi. Hänen mukaansa "kaikki sosiaalipolitiikkamme perustuu siihen käsitykseen, että heidän (mustien) älykkyytensä on sama kuin meidän (valkoisten) – vaikka kaikki testit sanovat, ettei näin oikeastaan ​​ole".

Tämä näkemys herätti vastalauseita, ja johti lopulta Watsonin eläköitymiseen siitä huolimatta, että tämän tarkoituksena oli "edistää tiedettä, ei rasismia". Valitettavasti aika ei ollut vielä silloin siihen valmis – eikä taida olla vielä nykyisinkään.

* * *

Watsonin persoonaan toi oman mielenkiintoisen vivahteensa vielä se, että hän myi vuonna 2014 Nobel-mitalinsa, koska hänet oli leimattu "epäpersoonaksi" näkemystensä perusteella. Hän ei kuitenkaan pitänyt kaikkia saamiaan rahoja, vaan osa kerätyistä varoista – 4,1 miljoonaa dollaria – käytettiin tieteellisen tutkimuksen tukemiseen. Mitalin ostanut venäläinen oligarkki Alisher Usmano palautti sen myöhemmin Watsonille.

Lopetan tämän muistokirjoitukseni toteamalla, että James Watson oli paitsi suuri tieteen edelläkävijä, niin myös rehellinen tieteellisen tiedon ja sen vapauden puolustaja, mikä ajoi hänet lopulta sivuraiteille. Ei siitä syystä, etteivätkö hänen näkemyksensä olisi olleet tieteellisen tiedon mukaisia, vaan siksi, etteivät ne sopineet läntistä maailmaa yhä vankemmin hallitsevaan arvoliberalistiseen unelmahöttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina
Älykkyyden evoluutiosta

Eurooppalaisten ihon, silmien ja hiusten väri

Muinaisten eurooppalaisten ihonväristä on käyty kovaa polemiikkia vuosien varrella. Siksi oli mielenkiintoista lukea tuore ranskalais-brittiläinen tutkimusartikkeli, jossa oli selvitetty eri aikakausina Afrikan ulkopuolella eläneiden ihmisten ihonväriä käyttäen aiempaa parempaa menetelmää. 

Tutkijat keräsivät aineiston, joka koostui 348 julkaistusta muinaisen DNA:n näytteestä, jotka oli kerätty 45 000 - 1 700 vuotta sitten eläneistä ihmisistä. Tulokset kuvanneessa julkaisussa raportoitiin näistä näytteistä kuitenkin vain sellaiset fenotyypit, jotka heidän käyttämänsä analyysimenetelmät pystyivät ennustamaan luotettavasti.

* * *

Paleoliittiselta kaudelta eli vanhalta kivikaudelta noin 45 000 - 13 000 vuotta sitten peräisin olevista näytteistä löytyi yhtä lukuun ottamatta tummiin silmien, hiusten ja ihon väriin viittaavat perintötekijät. Ainoa poikkeus oli venäläinen, ajalta 38 700 - 36 200 vuotta sitten, jolla havaittiin olleen keskitumma iho.

* * *

Mesoliittiselta kaudelta eli keskimmäiseltä kivikaudelta 14 000 - 4 000 vuotta sitten kerättyjä näytteitä oli yhteensä 66 ihmisestä. Niistä yhdellätoista havaittiin vaaleat silmät: näytteet olivat Pohjois-Euroopasta, Ranskasta ja Serbiasta. Itäisimmissä näytteissä (24 kpl) havaittiin vain tummat silmät ja Serbiassa esiintyi molempia fenotyyppejä. 

Tummat hiukset havaittiin 61 näytteessä, mutta yhden ruotsalaisen ja yhden serbialaisen hiukset olivat vaaleat. Ihonväri vaihteli enemmän kuin silmien tai ihon sillä vaikka tumma iho olikin edelleen vallitseva (43 näytettä), oli joukossa seitsemän keskitummaa ja kolme vaaleaihoista näytettä (Ranskasta ja Ruotsista). Näytteiden joukossa oli ensimmäistä kertaa myös 12 000 vuotta sitten elänyt ruotsalainen yksilö, jolla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho.

* * *

Neoliittisella kaudella eli nuoremmalla kivikaudella 10 000 - 4 000 vuotta sitten eläneen 132 varhaisen maanviljelijän joukossa useimmilla yksilöillä oli edelleen tummat silmät (81 näytettä). Pohjois- ja Keski-Euroopassa esiintyi sekä tummia että vaaleita silmiä. Hiukset olivat pääosin tummat; poikkeuksena yksi itävaltalainen keskitumma ja viisi vaaleaa fenotyyppiä. Tästä joukosta havaittiin ensimmäistä kertaa myös punaiset hiukset. Ne kuuluivat turkkilaiselle maanviljelijälle. 

Ihonväri oli hiuksia vaihtelevampi. Tummia fenotyyppejä esiintyi esimerkiksi Portugalissa ja Iranissa. Lisäksi keskitummiksi osoittautui 25 näytettä muun muassa Tanskasta, Latviasta, Serbiasta ja viidellä ihmisellä Tšekistä, Iso-Britanniasta, Latviasta, Ruotsista ja Ukrainasta oli vaalea iho.

* * *

Tummat fenotyypit olivat edelleen vallitsevia myös kuparikaudella eli noin 6 000 - 3 500 vuotta sitten eläneiden 42 näytteen joukossa. Silmien osalta tumma väri havaittiin 26 näytteessä ja vaalea viidellä ihmisellä (esimerkiksi tanskalainen ja italialainen). Hiuksista lähes kaikki olivat tummia, sillä vain yksi tanskalainen oli keskitumma ja yksi romanialainen vaalea. 

Iho oli pääosin tumma Itä-Euroopassa ja Iberian niemimaalla. Keskitummia havaittiin kuitenkin muun muassa Espanjasta ja Unkarista (7 näytettä) ja vaaleita Tanskasta, Britanniasta ja Romaniasta (4 näytettä) peräisin olevista näytteistä.

* * *

Pronssikautta noin 7 000 - 3 000 vuotta sitten eläneiden ihmisten (71 näytettä) joukossa vaaleasilmäisten osuus kasvoi. Sellaiset havaittiin 16 näytteessä, joita löytyi Euroopasta, Venäjältä, Jordaniasta ja Kazakstanista. Hiukset pysyivät enimmäkseen tummana, mutta vaaleita fenotyyppejä havaittiin 12 näytteessä. Yksi näyte Kreikasta osoitti punaiset hiukset. 

Iho oli monilla edelleen tumma (22 näytettä), mutta keskitummia esiintyi etenkin Keski-Euroopassa ja ensimmäistä kertaa myös Venäjällä (15 näytettä). Vaalea iho havaittiin 6 näytteessä (Tšekki, Tanska, Viro, Ranska, Britannia, Unkari) ja ensimmäistä kertaa havaittiin myös neljä yksilöä, joilla oli siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho Tšekistä, Virosta, Englannista ja Unkarista.

* * *

Rautakaudella noin 3 000 -1 700 vuotta sitten eläneillä 25 ihmisen joukosta kymmenellä havaittiin tummat silmät Britanniassa, Espanjassa ja Venäjällä. Sen sijaan kolmella ihmisellä oli ollut vaaleat silmät (Tanska ja Suomi). Molempia fenotyyppejä esiintyi Italiassa ja Kazakstanissa. 

Hiukset olivat pääosin tummat (14 näytettä), mutta joukossa oli myös yksi keskitumma (Tanska) ja neljä vaaleaa (Tanska, Suomi, Italia, Kazakstan). Iho taas oli tumma Venäjällä, Kazakstanissa ja Italiassa (6 näytettä), keskitumma Tanskassa, Kazakstanissa ja Espanjassa (3) ja vaalea Pohjois-Euroopassa (2) eläneillä ihmisillä. Siniset silmät, vaaleat hiukset ja vaalea iho havaittiin kahdessa näytteessä, joista toinen oli tanskalainen ja toinen suomalainen.

* * *

Tutkijoiden oma johtopäätöksen mukaan "osoitimme, että neoliittinen varhaisten maanviljelijöiden levittäytyminen toi mukanaan vaaleampia fenotyyppejä, mutta vuosituhansien ajan pigmentaatiossa säilyi suuri vaihtelu, niin että monet eurooppalaiset säilyttivät afrikkalaisten esi-isiensä tumman ihonvärin vielä pronssi- ja rautakausillakin".

Omalta osaltani totean, ettei minulla ole tähän lisättävää muilta osin, kuin sen toteaminen, että pohjoisten kansojen vaalentuminen on tapahtunut - edellä kuvaamani datan perusteella - muita eurooppalaisia nopeammin ja siis myös aiemmin. Se tuskin on kenelläkään yllätys, sillä olemmehan edelleen keskimäärin vaaleampia ja sinisilmäisempiä kuin vaikkapa Välimeren ihmiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa 
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa

Grönlannin rekikoira eli qimmit

Grönlannin inuiitit ovat käyttäneet omaa rekikoiraansa apunaan yli 800 vuoden ajan. Tämän koirarodun - qimmitin - kanta on pienenemässä nopeasti useista syistä, kuten ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja moottorikelkkojen käytön lisääntyminen. 

Tuoreessa monikansallisessa tutkimuksessa tutkittiin näiden koirien ja niiden esi-isien geenien muuntelua selvittääkseen, kuinka vuosisatojen eristäytyneisyys on muovannut qimmitien populaatioita. Lisäksi tutkijoita kiinnosti, millainen vaikutus eurooppalaisten mukanaan tuomilla koirilla on ollut nykyisiin Gronlannin rekikoiriin. 

Tutkimuksessa löydettiin kolme selvästi erottuvaa alueellista koirapopulaatioita sekä todisteita siitä, että koirien genomeihin oli vaikuttanut kaksi kertaa kanadalaisisten inuiittien koirista peräisin olevaa geneettistä ainesta. Sen sijaan nykyisissä qimmit-koirissa on vain vähän eurooppalaista perimää. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että koirissa oli vain vähän viimeaikaista sisäsiittoisuutta, vaikka niiden monimuotoisuuden taso oli alhainen. Tämä tilanne on hyvä, mutta sikäli vaarallinen, että mikäli näiden koirien lisääntymisessä hyödynnetään koirien jalostuksessa yleistä sisäsiittoisuutta, saattavat haitalliset geenimuodot yleistyä ja vaikuttaa sitä kautta koko koirarodun elinvoimaan.

Tutkijoiden mukaan heidän tuloksiaan voidaan käyttää Grönlannin rekikoirien suojelutoimissa niiden ympäristön muuttuessa yhteiskunnallisen kehityksen mukana varsin nopeasti. Tämä olisi sikäli tärkeää - tai ainakin mielenkiintoista - että koirarotu on yksi maailman vanhimmista. 

Päivän aiempi merkintä:
Poliisi ampui miehen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille 
Russakan ihmeelliset seikkailut
Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Suomalaiset - maailman parhaita

Suomessa itsenäisyyspäivään liittyy monenlaisia traditioita. Niistä merkittävimpiä on ollut presidentin isännöimä illallinen, joissa yhtenä pääosan esittäjänä ovat olleet elossa olevat toisen maailmansodan sotaveteraanit. Tänä vuonna heitä ei kuitenkaan ole kutsuttu pääjuhlaan vaan itsenäisyytemme pelastaneille järjestettiin aiemmin tällä viikolla oma tilaisuutensa. 

Suomen itsenäisyyden toisen maailmansodan pyörteissä pelastaneita muistetaan kuitenkin edelleen televisiossa esittämällä jatkosodasta kertova elokuva "Tuntematon sotilas". Se perustuu samannimiseen kirjaan, jossa kuvataan yhden konekiväärikomppanian vaiheita vuodesta 1941 vuoteen 1944 asti. 

Omalta osaltani ajattelin tänään muistella itsenäisyytemme pelastaneita sankareita muutamalla suomalaisiin hävittäjälentäjiin liittyvällä tilastotiedolla. Ne ovat peräisin Kari Stenmanin kirjasta "Suomen parhaat hävittäjä-ässät ja heidän lentokoneensa".  

* * *

Suomalaislentäjistä Neuvostoliiton lentokoneita tuhosi toisen maailmansodan aikana eniten Ilmari Juutilainen, jonka poikkeuksellisen taitavan toiminnan seurauksena vihollinen menetti peräti 94 lentokonetta. Niistä kuusi hän tuhosi yhdessä ainoassa ilmataistelussa 30. kesäkuuta 1944. 

Tästä taistelusta hän raportoi seuraavasti. 

"Olimme sulkulennolla kahdeksalla koneella. Vein lentueen Taliin, jossa tapasimme vihollishävittäjiä. Viipurin yläpuolella ammuin yhtä AC:tä selkään, jolloin siitä läksi suurin osa peräsimiä pois ja se syöksyi Punaisenlähteen torille Torkkelinpuiston puoleisen laitaan, jättäen jälkeensä polttoainesumun näköistä usvaa."

"Taistelu jatkui Säiniölle päin. Lähellä Säiniötä sain ammuttua yhtä AC:tä takaa ja takaa ylhäältä, jolloin se syttyi palamaan ja putosi Säiniön ja Karhusuon välille palaen vielä maassakin." 

"Näin idästä tulevan yli 50 pommittajaa ja lisäksi hävittäjiä. Kokosin koneita yhteen Juustilan ja Talin välille, jossa iskimme yhteen ryssien kanssa. Ammuin Juustilassa alas yhden Jak-9:n, joka palaen syöksyi alas, toinen Jak-9 syöksyi oikea siipi poikki ammuttuna samalle alueelle. "

"Suojasimme välillä Stukia, joitten jälkeen tuli taas ryssän pommarit ja hävittäjät. En saanut tulosta. Näin Il-2 koneet ilman suojaa. Hyökkäsin jyrkästi sivusta ja yksi Il-2 syoksyi palavana Juustilan niemeen."

Samalla sain La-5:t ympärilleni. Noin 5 min väännettyäni yhden La-5:n kanssa ammuin sen tuleen 2000 metriin korkeudessa. Palavana se syöksyi Il-2:sta pohjoiseen 3-4 km tien varrelle. Panokseni loppuivat, joten taistelu oli lopetettava. Polttoaineen puolesta olisin voinut vielä olla noin 10 min. Taitelukorkeus 5000-50 m. Oma kone MT457."

* * *

Juutilainen oli ollut mukana kymmenen päivää aiemmin myös Suomen rintamien ilmasodan vilkkaimpana päivänä 20. kesäkuuta 1944, jolloin suomalaiset pilotit pudottivat kolmessa perättäisessä ilmataistelussa yhteensä 51 Neuvostoliittolaista konetta - ilman omia menetyksiä.

Tämä yksin osoitti suomalaislentäjien poikkeuksellisen taidokkuuden. Siitä kertoo myös se, että koko jatkosodan aikana suomalaiset tuhosivat yhteensä noin 1 100 Neuvostoliittolaista lentokonetta omien tappioiden ollessa vain 53. 

Toki parhaistakin erottuivat parhaat. Kymmenestä eniten ilmataisteluvoittoja saaneista suomalaislentäjistä kukaan ei kuollut talvi- tai jatkosodan aikana. Sen sijaan he pudottivat yhteensä 488 Neuvostoliiton lentokonetta. 

Näin siitä huolimatta, että etenkin talvisodassa suomalaisten hävittäjät olivat pahasti ajastaan jälkeenjääneitä malleja. Sellaisia kuin Gloster Gladiator II, Fokker D.XII tai Fiat G.50. Jatkosodan alussa pääkalustona oli Brewster 239 - jota amerikkalaislentäjät kammoksuivat nimittäen sitä lentäväksi ruumisarkuksi - sekä jonkin verran itse hankittua tai saksalaisten hankkimaa sotasaaliskalustoa sekä ranskalaisten talvisodan aikana lahjoittamia, mutta jo ennen sotia vanhentuneita, Morane-Saulnier 406 hävittäjiä.  

Tilanne muuttui vuoden 1943 huhtikuusta, jolloin kalustoksi saatiin Messerschmitt 109 G -tyypin hävittäjiä. Tällöin lentäjien taidot pääsivät erityisen hyvin esille. 

Tästä kertoo se, etteivät vihollisen lentäjät onnistuneet pudottamaan näiden koneiden suojaamista suomalaisista pommikoneista ensimmäistäkään koko sodan aikana. Jotain taidokkuudesta kertonee myös se, etteivät suomalaislentäjät - toisin kuin saksalaiset kollegansa - juurikaan rikkoneet lähdössä vaikeasti hallittavina pidettyjä työkalujaan.

* * *

Syitä suomalaisten hävittäjälentäjien poikkeukselliseen kyvykkyyteen voidaan etsiä monesta suunnasta. Oma arvaukseni on, että sen taustalla on samanlaisia geneettisiä tai kulttuurisia tekijöitä, jotka ovat tehneet suomalaisista autourheilijoista väkilukuun nähden ylivoimaisesti maailman parhaita. 

Onhan viisimiljoonainen kansa tuottanut kolme Formula 1:n maailmanmestaria sekä kahdeksan rallin maailmanmestaria. Ja seuraavankin rallin maailmanmestaruuden on mitä todennäköisimmin viemässä välivuotta pitänyt - vasta 24-vuotias - Kalle Rovanperä, joka lienee kaikkien aikojen lahjakkain autourheilija.

Näillä muistoilla ja ajatuksilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää 107-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalliskielet ja Suomen itsenäisyyden ensimmäinen itu
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Talouden tila ja itsenäisyys

Sukurutsa on nostettava pöydälle

Monilla maahanmuuttajaryhmillä esiintyy tunnetusti paljon sukulaisavioliittoja eli sukurutsaa. Sen ongelmana on lyhyesti sanottuna se, että sukulaisten keskenään tekemillä lapsilla on alentunut heterotsygotia-aste, koska suuri osa geeneistä on peräisin samalta henkilöltä - esimerkiksi serkuksilla isovanhemmalta. Toisin sanoen, näillä ihmisillä on tavallista useammasta geenistä perittynä identtinen geenimuoto.

Tämän seurauksena sellaiset geenit, jotka yleensä esiintyvät ihmisissä vain yhtenä kopiona ja ilman vaikutusta hänen ilmiasuunsa eli fenotyyppiinsä tulevat näkyviin. Näiden geenien joukossa on paljon tavalla tai toisella viallisia geenimuotoja. 

Näiden resessivisten eli väistyvien geenivirheiden harvinaisuus johtuu siitä, että luonnonvalinta toimii niitä vastaan. Se toimii siten, että sellaiset ihmiset, joilla on tavalla tai toisella näkyvä geenivirhe saavat vähemmän jälkeläisiä kuin muut ihmiset. Ja siten heidän geeninsä eivät siirry tuleville sukupolville yhtä tehokkaasti kuin muiden ihmisten perintötekijät. 

On syytä huomata, etteivät resessiiviset geenivirheet ole aina selvästi näkyviä sairauksia, vaan ne ovat usein vain lievästi haitallisia. Ja siksi ne vaikuttavat "vain" heikentämällä yksilöiden elinvoimaa - siis esimerkiksi ruumiillista tai henkistä suorituskykyä - eikä niitä pidetä varsinaisina sairauksina.

Koska resessiviset geenimuodot vaikuttavat ihmisiin vain silloin, kun ne on peritty molemmilta vanhemmilta, on sukulaisavioliitoissa syntyneiden lasten joukossa muita enemmän vammaisia. Ja terveiltäkin vaikuttavien jälkeläisten kyvyt ovat keskimäärin vähäisemmät kuin muilla ihmisillä. 

Tämä on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi tiettyihin maahanmuuttaryhmiin kuuluvien ihmisten on ollut vaikea menestyä länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja vaikuttaa vahvasti siihen, että heidän lastensa oppimiskyky on heikko.

Tästä syystä sukulaisavioliitot eivät voi olla monimuotoistuvassa yhteiskunnassa keskustelulta tai kritiikiltä kielletty aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja koska kyse on kasvavasta ongelmasta, on kansaa - ja aivan erityisesti sukurutsaa suosivissa kulttuureissa eläviä ihmisiä - valistettava heidän perinteensä ikävistä seurauksista. 

Toisin sanoen sukurutsa ja sen haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan on kerta kaikkiaan nostettava pöydälle!

Näin on tehtävä myös - ja erityisesti - kouluissa, vaikka siellä istuisi oppilaina serkusten välisen avioliiton jälkeläisiä. Sillä juuri heidän on syytä ymmärtää asia ja katkaista kulttuurinsa haitallinen perinne ja valita puolisonsa suvun ulkopuolelta. 

Tässä yhteydessä on hyvä korostaa sitä, että sukulaisavioliiton aiheuttamat perinnölliset haitat katoavat kokonaan yhdessä sukupolvessa. Ja siksi edes maan sukurutsaisimmankaan kulttuurin sisäsiittoisimpien jäsenten jälkeläisiä ei ole tuomittu yhteiskunnan pohjasakkaan - kunhan he vain itse ymmärtävät huolehtia siitä, etteivät ryhdy lapsentekoon sukulaisensa kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Serkku on kulttuurinen herkku
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota

Popol Vuh on Wikipedian mukaan "mayojen vanhan mytologian pohjalta 1550-luvulla kirjoitettu myyttis-historiallinen teos, jossa selitetään kiche-kansan ja heidän jumaliensa vaiheet, maailman luominen, ihmisen valmistaminen, taistelut hyvän ja pahan sekä elämän ja kuoleman välillä, sekä lopuksi kiche-kansan historia aina 1550-luvulle asti".

Tämä teos muuttui yhdessä hetkessä päivänpolttavaksi, kun Naturessa julkaistun artikkelin tekijät huomasivat, että heidän tutkimistaan muinaisten Mayojen uhririiteissä kuolleista lapsiuhreista löytyi paljon lähisukulaisia ja jopa identtisiä kaksosia. Yhteys kaksosten merkitystä korostavaan Popol Vuhiin oli ilmeinen, joten uhrien uhraamisen syyn voitiin päätellä liittyvän juuri siihen. 

Tutkimuksen seurauksena saatiin selville myös se, että nykyiset samoilla seuduilla asustelevat nykyiset Mayat ovat uhrien kanssa läheistä sukua eli espanjalaisten vallanpidosta huolimatta väestö on säilynyt alueella vuosisatojen ajan. 

Tai itse asiassa - tarkalleen ottaen - yksi aivan oleellinen muutos oli tapahtunut. Se liittyy siihen, että nykyisillä Mayoilla on eurooppalaisten tavoin sellaiset geenit, ettei Salmonella-bakteeri ole heille tappava. Toisin oli tutkituilla lapsiuhreilla, jotka olisivat kuolleet bakteerin tartuntaan, mikäli olisivat eläneet pidempään ja saaneet jossain vaiheessa tartunnan. 

Selitys muutokselle on yksinkertainen. Mayoja kuoli joukoittain eurooppalaisten mukanaan tuoman bakteerin infektioihin ja lopulta jäljelle jäivät vain ne, joilla oli geneettinen valmius selvitä sen tartunnasta. Eli Mayakansassa oli tapahtunut supernopea evoluutio, jonka seurauksena heille oli muodostunut kyky selvitä hengissä Salmonella-tartunnasta.

Tämä tutkimuksen tulos auttaa ymmärtämään, miksi vähälukuiset espanjalaiset onnistuivat kukistamaan ja alistamaan paikalliset ihmisyhteisöt. Salmonella-bakteerit yksinkertaisesti tappoivat joukoittain Mayoja, mutta jättivät espanjalaiset henkiin. 

Lopputuloksena jälkimmäiset ottivat vallan ja rikkaudet - mutta eivät lopulta kuitenkaan syrjäyttäneet kokonaan paikallisia ihmisiä. Mayat muodostavat edelleen merkittävän osan tutkitun alueen - Jukatanin niemimaan - ihmisistä, mutta heidän kulttuurinsa on muuttunut aivan oleellisesti lapsiuhrien uhraamisen ajoista. 

Nämä pienet tiedonpalaset ovat erityisen merkittäviä siksi, että ne osoittavat kuinka tieteen ja sen menetelmien kehittyminen avaa mahdollisuuksia ymmärtää sellaisia asioita, joita aiemmin voitiin vain arvailla. Mutta kiitos muinaisen perintöaineksen analysoinnin mahdollistaneiden tieteellisten edistysaskeleiden, voimme nyt ymmärtää paremmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa tarkasteltuja yli viidensadan vuoden takaisia tapahtumia ja niiden seurauksia. 

JK kello 8:45. Tulin ajatelleeksi, että julkaistuani tänä vapaa-aamuna kaksi tekstiä, niin ehkä ensimmäinen kirjoitukseni on jäänyt arvoisalta lukijaltani huomaamatta. Ja siltä varalta, että hän haluaisi lukea sen päätin tässä antaa suoran linkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa
Oikeus paskaan

Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön

Yksi suomalaisten lomanviettäjien suosikkikohteista on Kanarian saaret. Se on paikka, jossa on asunut ihmisiä jo noin 1800 vuoden ajan - ja viime vuosina heistä on saatu roppakaupalla uutta tietoa. 

Nämä paikalliset alkuasukkaat saapuivat saariryhmälle sitä lähimpänä olevasta Afrikan kolkasta - mahdollisesti paetakseen roomalaisia tai kuivuvan kotiseutunsa vaikeita oloja - ja ovat etnisesti berbereitä. He paimensivat vuohia ja viljelivät alkuun vehnää ja ohraa, mutta saariryhmän ilmaston kuivuessa jäivät jälkimmäisen varaan, koska ensin mainitun viljely ei kannattanut. 

Nämä ihmiset olivat saapuneet saarilleen vesiteitse, mutta jostain syystä unohtivat purjehdustaidon, joten eri saarilla elävät  ihmiset kehittyivät alkuvaiheiden jälkeen toisistaan erillisinä yhteisöinä. Tämä näkyy sekä muinaisten ihmisten että ohralajikkeiden geneettisinä eroavaisuuksina saarelta toiselle - mutta vielä suurempana omaleimaisuutena suhteessa pohjoisafrikkalaisiin tai heidän viljalajikkeisiinsa.

Mielenkiintoinen oli myös tieto, jonka mukaan kanarialaiset elivät varsin omalaatuisissa yhteisöissä. Ihmiset olivat poikkeuksellisen sisäsiittoisia - neljältä Kanarian pienimmältä saarelta löydettiin ihmisiä, joiden vanhemmat ovat olleet serkuksia. Lisäksi käytännössä kunkin saaren ihmisillä oli yhteisiä esivanhempia lähimenneisyydessä - todennäköisesti 900-luvulla.  

Tästä voidaan päätellä saarten väkilukujen romahtaneen pahimman - keskiajan lämpökaudelle sijoittuvan - kuivuuskauden aikana, mutta ilmaston muuttuessa suotuisammaksi ihmismäärä alkoi kasvaa siten, että eurooppalaisten saapuessa saariryhmälle 1400-luvulla alkuasukkaita oli kymmeniä tuhansia. 

Näin siitä huolimatta, että heidän elinyhteisönsä olivat äärimmäisen väkivaltaisia. Peräti 27 prosentissa tutkituista grancanarialaisten aikuisen pääkalloista näkyi merkkejä vaurioista, jotka olivat syntyneet yleensä kauan ennen henkilön kuolemaa. Noin kolmasosa miesten kalloista oli vaurioitunut, ja lähes 20 prosenttia naisten kalloista. 

El Hierron saaren asukkailla luvut olivat vieläkin korkeammat. Vammoja löytyi puolesta sikäläisten miesten ja yli neljänneksessä naisten kalloista.  

Suurin osa näistä vammoista oli etuvasemmalla puolella kalloa, mikä viittaa siihen, että ne olisivat aiheutuneet kasvokkain käydyissä taisteluissa - joko rituaalisissa menoissa tai ryhmien välisissä yhteenotoissa. Oli syynä kumpi tahansa - tai molemmat - ovat edellä mainitut lukemat korkeampia kuin mistään muualta maailmasta löydetyt. 

Kanarialaisten kokema väkivalta ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan eurooppalaisten saavuttua saarille he tuhosivat niiden väestön kokonaisuudessaan. Siitä huolimatta kanarialaisilla on jälkeläisiä vielä tänäkin päivänä. 

Tämä nähdään saarten nykyisten asukkaiden geeneistä, joista peräti 15-20 prosenttia on lähtöisin alkuperäisasukkaiden perimästä. Lisäksi - mielenkiintoista kyllä - kanarialaisten tänäkin päivänä viljelemä ohra on alkuasukkaiden viljelemän lajikkeen jälkeläisiä. 

Mielenkiintoinen on myös havainto, jonka mukaan alkuasukkaiden mieskromosomin eli Y-kromosomin esiintyminen on muita geenejä puolet harvinaisempaa saarten nykyisessä väestössä. Tämä osoittaa sen, että alkuasukasnaisia otettiin eurooppalaisten puolisoiksi - tai raiskattiin - mutta saarelaismiehillä ei ollut juurikaan asiaa eurooppalaisnaisten makuukammareihin. 

* * *

Onko tällä tarinalla sitten opetuksia? Tai voidaanko niiden pohjalta esittää mielenkiintoisia kysymyksiä suhteessa nykyaikaan. 

Itselleni tuli mieleen ihan ensimmäiseksi se, että ihmisryhmien kohdatessa näyttää siltä, että etenkin voitetut miehet ja heidän geeninsä katoavat ihmiskunnan geeniperimästä. Sen sijaan naisten geenit pärjäävät paremmin. 

Ajatuksiani herätti myös havainto, jonka mukaan nämä ihmisyhteisöt kyllä selviytyivät taisteluista valtavasti muuttuvia elinolosuhteita vastaan, mutta ajautuivat samalla myös äärimmäiseen väkivaltaan. Johtuiko tämä kehitys sitten heidän geeneistään, kulttuuristaan vai ainoastaan pelkästä sattumasta jää luonnollisesti arvailujen varaan, mutta yhtäläisyys esimerkiksi Keski-Amerikan intiaanien ihmisuhreihin ja väkivaltaisiin rituaaleihin on kysymyksiä herättävää.  

Lisäksi Kanarian saarten ihmisten historia osoittaa, että keskiajan lämpökaudella oli sikäläisten ihmisten maanviljelylle tuhoisa vaikutus. Nähtäväksi jää, miten nykykanarialaisten maanviljelys kehittyy tulevaisuuden ilmastossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisen ja simpanssin aivot
Ranskalaisia väestönvaihtoja
COVID-19 ja neandertalilaiset

Saksalaista paskatietoa

Sosiaalisessa mediassa on käyty kovasti keskustelua suomalaisen tieteen rahoituksesta, tarpeellisuudesta ja laadusta. Kommentoin sitä jo aiemmin, mutta en malta - tavallaan siihen liittyen - olla vielä kertomatta Saksassa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin fossiloitunutta ulostetta. Siis todella vanhaa paskaa

Tarkemmin sanottuna tutkimuksessa analysoitiin sukupuuttoon kuolleiden hyeenojen jätöksiä, joista tutkimuksen tehneet paleontologit onnistuivat määrittämään jääkauden aikaisen karvaisen villasarvikuonon DNA-sekvenssejä. Sarvikuonojen DNA:ta löytyi luolahyeenojen ulosteista siksi, että ne saalistivat villasarvikuonoja. Ja työnsä tuloksena Peter Seeber Saksan Konstanzin yliopistossa onnistui kollegojensa kanssa selvittäämään ensimmäistä kertaa sen koko mitokondriaalisen genomin.

Villasarvikuonot olivat samankokoisia kuin nykyiset valkoiset sarvikuonot, ja vaelsivat Pohjois-Euraasiassa vielä 14 000 vuotta sitten. Ennen tätä tutkimusta lajin eurooppalaisesta populaatiosta tiedettiin kuitenkin vain vähän. 

Tässä käsittelemässäni tutkimuksessa löydetyt erot eurooppalaisten ja siperialaisten villasarvikuonojen genomien välillä olivat varsin suuria ja viittasivat siihen, että niiden populaatiot erkanivat toisistaan jo noin 450 000 vuotta sitten. Toisin sanoen lajin levinneisyysalue ei ollut esihistoriallisella ajalla yhtenäinen koko Euraasian mantereella, vaan koostui ainakin kahdesta erillisestä populaatiosta.

Lopuksi totean, että edellä kuvaamani tutkimus on tieteellisesti äärimmäisen korkeatasoinen ja sen tulokset toivat kiistatta uutta tieteellistä tietoa, joka ainakin omasta mielestäni oli myös erittäin mielenkiintoisia. Ainakin luokassa, jota voisi kuvailla sanoilla "on kiva tietää". 

En tässä yhteydessä ota kantaa siihen, oliko saavutettu tieto sen arvoista, että siihen investoitu rahoitus sai riittävästi katetta. Siitä lienee jokaisella lukijallani oma - ja sinänsä yhtä arvokas - mielipide kuin itsellänikin. 

Sen sijaan totean, ettei tehdyn tutkimuksen hyötyä tai hyödyttömyyttä voi edes arvioida tässä vaiheessa, sillä tutkimuksen aikana siirtyi tietoa ja osaamista vanhemmilta tutkijoilta nuoremmille ja siinä kehitettiin mahdollisesti myös uusia tutkimusmenetelmiä tai ainakin paranneltiin vanhoja. Siten tehdyn tutkimuksen loppusaldo on - tosin vain teoriassa - mitattavissa vasta sitten, kun näiden sarvikuonotutkimuksen aikana oppia saaneiden nuorempien tutkijoiden ja mahdollisesti syntyneiden uusien menetelmien kautta saavutettavat tieteelliset edistysaskeleet ja niiden sovellukset ovat arvioitavissa. 

Siksi päätän tämän kirjoitukseni toteamalla sen yksinkertaisen tosiasian, että ilman ihmisten inhimillistä kiinnostusta kaikenlaisiin asioihin meilläkin kuljettaisiin edelleen heinäkengissä ja rukoiltaisiin jumalaa siunaamaan kaskettuihin metsiin kylvettyjä nauriita. Ja katovuoden sattuessa ihmettelisimme lastemme ruumisarkkujen äärellä, että minkä syntiemme takia meitä näin rangaistaan.

Mutta kiitos tuon kiinnostuksen - joka nykyaikaisessa yhteiskunnassa on institutionalisoitu yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin - meillä on kansainväliset viljamarkkinat, supermarketit, sähköverkot, internetit,  kulkuvälineet sun muut mukavuudet, jotka kummasti helpottavat elämää. Jopa siihen mittaan, että voimme rauhassa pohdiskella jopa sitä, minkälaisia sarvikuonoja Euraasian mantereella liikuskeli viimeisen jääkauden aikana - sekä riittävästi osaamista ja rahaa, jotta voimme sen selvittää.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana
Nuorten ahdistuneisuus ja USA:n metsäpalot
Uutta toivoa munuaispotilaille

Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Keski-Uusimaa-lehden pääkirjoituksessa otettiin kantaa koulujen alkamisen myötä monien lasten ja nuorten elämää rasittavan koulukiusaamisen alkamiseen. Jutun mukaan Etelä-Karjalassa on vuodesta 2019 alkaen  tehty aina rikosilmoitus alle 15-vuotiaan koulussa tekemästä lainvastaisesta teosta, vaikka tuon ikäinen nuori ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa.

Samassa kirjoituksessa mainittin myös Someturva-sovellus, jonka tavoitteena on suojata ihmisiä digitaaliselta häirinnältä ja väkivallalta. En ole moisesta sovelluksesta aiemmin kuullutkaan, mutta sen nettisivujen perusteella kyseessä on sovellus, joka antaa käyttäjälleen kysyttäessä toiminta-ohjeita sosiaalisessa mediassa esille tulevien ongelmien hallintaan.

Pääkirjoittaja totesi jutussaan, että koulukiusaaminen on valtava ongelma, jonka ratkaisemiseksi kannattaa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja. Tämä on tietenkin totta, mutta on selvää, että ongelma on niin syvällä, etteivät pelkät rangaistukset poista sitä.

Aiempien vuosien perusteella tiedämme, että vaikka koulukiusaajia esiintyy - ja on aina esiintynyt - kaikissa väestöryhmissä, liittyvät vakavimmat tapaukset maahanmuuttajanuoriin. Ja siksi myös tässä asiassa olisi tunnustettava maahanmuuton ongelmallisuus hiukan samaan tapaan kuin viime päivien ja viikkojen aikana on tehty jengirikollisuuden suhteen. 

Toisin sanoen rangaistusten ja erilaisten kaikkiin koululaisiin kohdistuvien turvakeinojen lisäksi tarvitaan tässäkin asiassa suurimpiin riskiryhmiin kohdistuvia erityistoimenpiteitä. Tutkimuksen kautta olisi selvitettävä maahanmuuttajalasten koulukäyttäytymisen valtaväestöstä poikkeavat perussyyt ja tulosten perusteella olisi käytännön tasolla keskitettävä niiden poistamiseen ja/tai hallintaan erityistoimenpiteitä - riippumatta siitä, löytyvätkö ne esimerkiksi genetiikasta, kulttuurista tai kotien asenteista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä

Halla-aho irtisanoutui rasismista ja Helsingin sanomat turkkilaisista apinoista

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "irtisanoudun mielelläni rasismista! Rasismia on mm. se, että kielteisten ominaisuuksien saa sanoa olevan yhden etnisen ryhmän kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre, mutta vastaavaa ei saa sanoa toisesta ryhmästä, esim. somaleista. Toivon, että myös media irtisanoutuu eriarvoisesta kohtelusta, ja että sanomalehti Kaleva pahoittelee väitettään, jonka mukaan ´päissään tappaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre´".

Tämän ajatuksen Halla-aho ilmaisi aikanaan jo blogissaan juuri siinä kirjoituksessa, jonka perusteella hän sai tuomion (alkuperäinen teksti löytyy täältä). Hänen tarkoituksenaan oli tuossa kirjoituksessa osoittaa niin sanottu kaksoisstandardi eri ihmisryhmien kohtelussa. Minkä suomalainen oikeusjärjestelmä sitten osoitti tuomitsemalla Halla-ahon kirjoituksen siitä huolimatta, että käräjäoikeuden tuomari oli osannut tulkita kirjoituksen oikein. 

Halla-ahon eilinen päätös ilmaista sama asia suoremmin aiheutti jälleen kerran sydämentykytyksiä vihervasemmiston parissa. Niinpä hänen saamassaan palautteessa oli muutamia kommentteja, jotka paljastivat enemmän sanojastaan kuin niiden kohteista. Siksi päätin kopioida niistä mielestäni kaksi raflaavinta tähän. 

697 seuraajan Anna Suova-Hakala arveli, että "ei sinulla ole missään vaiheessa ollut mitään mahdollisuuksia presidenttikisassa, mutta että aikuisen miehen pitää ehdoin tahdoin olla julkisesti vielä rasistin, raiskausfantasistin ja pettäjän päälle tällainen kusimulkku. Senkin haittaisänmaallinen näivettynyt rukoilijasirkka." Mahtaisikohan tämä täyttää vihapuheen määritelmän (vihapuhe on  viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan)?

Yhdeksäntoista seuraajan kmikaeltanninen puolestaan kommentoi, että "tää nöppömunaolmi jauhaa tätä samaa yli 10 vuotta". Nöppömunaolmia ei liene olemassa, mutta olmi on sokea salamanteri, joka elää maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Se on väriltään kalvakka ja siksi niljakkaan näköinen.

* * *

Useampikin kommentaattori pyrki oikeuttamaan Kalevan väitteen sillä, että Duodecim-lehdessä julkaistun tiedon mukaan toistuvaan väkivaltarikollisuuteen kytkeytyy monoamiinioksidaasi A -entsyymiä tuottavan MAOA-geenin vaimentunut muoto. Tämä geenimuoto esiintyi yleisenä suomalaisilla vangeilla, joten some-kommentaattorit arvelivat juuri sen olevan sellainen suomalainen geeni, joka oikeuttaa pitämään väkivaltaa suomalaisena erityispiirteenä. 

Etsin kirjallisuudesta tietoa tämän väkivaltaa aiheuttavan geenimuodon esiintymisestä eri väestöryhmissä. Lopulta löysin tällaisen tilaston, jossa yhtä tällaista geenimuotoa kerrottiin löytyvän 52-59 prosentilta afroamerikkalaisista miehistä, 48-62 prosentilta kiinalaisista miehistä, 62 prosentilta maorimiehistä, 57 prosentilta japanilaisista miehistä, 33-37 prosentilta eurooppalaisista miehistä. Lisäksi toinen vastaavanlainen geenimuoto löytyi 5,2 prosentilta mustista miehistä, 0,1 prosentilta eurooppalaisista miehistä ja 1,3 prosentilta aasialaisista miehistä. 

Tilaston perusteella näyttäisi siten siltä, ettei kyseistä MAOA-geenimuotoa voi pitää erityisesti suomalaisena vaan pikemminkin ei-eurooppalaisena geenimuotona. Siten sitä ei voi myöskään pitää millään tavalla perusteena sille, että Kaleva aikanaan kirjoitti päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre. 

Näin ollen Kalevan olisi syytä täyttää Halla-ahon esittämää pyyntö ja lopultakin pahoitella suomalaisiin kohdistuvaa rasistista kirjoitustaan. Voisikohan julkisen sanan neuvosto auttaa Kalevan toimitusta ymmärtämään tämän asian? 

* * *

Kokonaan toinen asia on se, että Helsingin sanomat korjasi lopulta virheellisen uutisointinsa Riikka Purran turkkilaiseen apinaan liittyvästä kirjoituksesta. Se ei kuitenkaan vieläkään kertonut nimityksen ansainneen henkilön tuijotuksesta, munien kaivelusta tai sepaluksen avaamisesta. Olisiko julkisen sanan neuvostolla tähänkin huomautettavaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus

Susi jo syntyessään - vai onko sittenkään?

Suomessa on viime aikoina käyty kovaa vääntöä koirasusista. Siksi oli mielenkiintoista lukea Australiassa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli selvitetty esihistoriallisten ihmisten villiintyneistä koirista syntyneiden dingojen risteytymistä lemmikkikoiriin.   

Asia on sikäli merkittävä, että niin susien kuin dingojenkin tapauksessa näiden villieläinten haluttaisiin pysyvän geneettisesti erillisinä kotieläinsukulaistaan. Siihen on sekä luonnonsuojelullisia (rodun puhtaus) että käytännöllisiä (eläimen pelon katoaminen ihmistä kohtaan) syitä. 

Tässä käsittelemässäni tutkimuksessa käytettiin (lähes) koko perintöaineksen kattavia tekniikoita, joiden avulla arvioitiin 391 dingon geneettistä puhtautta. Ja motiivin työlle antoi se, että aiemmissa yksinkertaisemmin menetelmin tehdyissä tutkimuksissa oli viitteitä siitä, että joillakin alueilla kesykoirien ja dingojen risteytyminen olisi yleistä. 

Nyt tehty tutkimus kuitenkin osoitti, etteivät dingot ole juurikaan sekoittuneet kesyjen koirien kanssa, eikä niiden perinnöllinen puhtaus ole katoamassa. Tämä voi johtua joko siitä, ettei risteytymisiä tapahdu tai - todennäköisemmin - siitä, etteivät silloin tällöin syntyvät risteymät tahdo löytää parittelukumppaneita puhdasverisistä dingoista.

* * *

Meitä suomalaisia ei tietenkään kiinnosta sen suuremmin australialaisten villikoirien perinnöllinen puhtaus, mutta suden osalta moni on asiasta kiinnostunut. Siksi olisi hyvä, jos myös Suomessa selvitettäisiin tarkemmin sitä, kuinka tehokkaasti kesykoiran geenit siirtyvät eteenpäin koirasusista. 

Eli onko koirasusi geeneille lopultakin sellainen umpikuja, josta ne eivät pääse leviämään eteenpäin puoliverisen eläimen jäädessä ilman parittelukumppania. Vai ovatko nämä villisusille ehkäpä eksoottisesti erilaiset eläimet suorastaan poikkeuksellisen haluttuja vastakkaiseen susisukupuoleen kuuluvien yksilöiden joukossa?

Jos ensimmäinen vaihtoehto on oikea, ei koirasusista ehkä tarvitse olla kovinkaan huolissaan. Sen sijaan jälkimmäisen vaihtoehdon osoittautuessa todelliseksi asiaintilaksi olisi koirasudet syytä poistaa elävien kirjoilta niin tehokkaasti kuin mahdollista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää
Susi on hyötyeläin
Susikoe saa jatkoa

Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, on monissa kulttuureissa tapana naittaa nuoret neitsyet sukulaismiehille. Tällainen sisäsiittoisuus aiheuttaa geneettisiä ongelmia, koska lapsille siirtyy samoja geenimuotoja molempien vanhempien kautta - ja jokaisella ihmisellä on perimässään resessiivisesti periytyviä geenejä, jotka molemmilta vanhemmilta perittynä aiheuttavat enemmän tai vähemmän vakavia ongelmia. 

Perinnöllisten vaikutusten lisäksi sukulaisavioliittoperinteellä on väitetty olevan myös yhteiskunnallisen kehityksen kannalta negatiivisia vaikutuksia. Tämän hypoteesin testaamiseksi julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa asiaa selvitettiin hyödyntämällä Yhdysvaltain osavaltioiden eroja suhtautumisessa serkusten avioliittoihin. 

Tutkimuksessa analysoitiin miljoonien ihmisten tietoja 1700-1900-luvuilta ja havaittiin, että serkukset, jotka ovat menneet naimisiin keskenään, asuvat muita useammin maaseudulla ja käyvät vähemmän palkkatöissä. Toisaalta serkusten avioliittokiellot johtivat ihmisten muuttamiseen maatiloilta kaupunkialueille, minkä seurauksena he siirtyivät paremmin palkattuihin ammatteihin. 

Tutkijoiden saamat tulokset viittasivat myös siihen, että muutokset johtuivat vähäisempien perhesiteiden sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista eivätkä niinkään geneettisistä tekijöistä. Samalla ihmisten tuki sukulaisilleen väheni, minkä seurauksena esimerkiksi vanhukset hoidettiin sisäsiittoisia perheitä useammin laitoksissa. 

Kaiken kaikkiaan tässä käsittelemäni tutkimus vahvistaa sitä näkemystä, että maahanmuuttopolitiikassa tulisi tavoitella sukulaisavioliittoperinteen katkaisemista niissä maahanmuuttajaryhmissä, joissa se on tavallista. Eikä tätä asiaa tulisi nähdä jonkinlaisena tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymyksenä, vaan luonnollisena osana - ympärileikkausten tai verikoston kaltaisten - haitallisten kulttuuristen perinteiden poistamista maahanmuuttajien yhteiskunnallisen integraation ja yksilöiden menestyksen tieltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Kuinka peniksellinen mies ja peniksellinen nainen voivat saada biologisia lapsia?

Näinä wokelluksen värittäminä aikoina sukupuolesta on tullut ilmoitusasia. Siitä huolimatta peniksellisestä miehestä ja peniksellisestä naisesta ei voi tulla lapsen biologisia vanhempia, ei edes sen jälkeen kun jommaltakummalta on poistettu penis ja tilalle on muotoiltu kirurgisesti vulva.  

Nyt on kuitenkin tehty tutkimusta tämänkin epäkohdan poistamiseksi. Tosin ei ihmisillä vaan hiirillä. 

Japanilaiset tutkijat nimittäin uudelleenohjelmoivat aikuisen uroshiiren soluja kantasolujen kaltaisiksi ja kasvattivat niitä viljelmässä niin pitkään, että jotkut soluista menettivät Y-kromosominsa eli miehisyyttä määrittävän geneettisen tekijän. Näin niille jäi vain X-kromosomi. 

Sen jälkeen viljelmän soluille annettiin reversiini-nimistä yhdistettä, joka voi edistää virheitä kromosomien jakautumisessa solunjakautumisen aikana, ja etsivät niiden joukosta sellaisia, jotka olivat kromosomiensa puolesta naaraita, eli niillä oli kaksi X-kromosomia.

Tämän jälkeen tutkijat kasvattivat näitä soluja sellaisella tavalla, jonka tiedettiin aiempien tutkimusten perusteella johtavan epäkypsien munasolujen muodostumiseen. Niiden muodostuttua nämä solut hedelmöitettiin hiirten siittiöillä ja näin tuotetut alkiot siirrettiin naarashiiren kohtuun, minkä jälkeen tälle sijaisemolle syntyi aikanaan pieniä hiirilapsia, joilla oli kaksi biologista isää. 

Jos menetelmä saadaan joskus toimimaan myös ihmisille, siirrytään uuteen aikaan, jossa myös peniksellisen miehen ja naisen - tai vaikkapa kahden peniksellisen homoseksuaalin pariskunnan - on mahdollista saada biologisia lapsia, kunhan he löytävät jostain sijaissynnyttäjän. Tämä varmasti miellyttää monia sellaisia tahoja, joiden mielestä lasten saaminen vain heterosuhteissa on rakenteellista väkivaltaa tai muuten vain ikävää.

Ja itse asiassa: kuvatulla menetelmällä myös yksinäinen incel-mies voisi periaatteessa saada lapsia itsensä kanssa, vaikka ei naista saisikaan - paitsi sijaissynnyttäjäksi. Ja toki tämä koskee myös kaikkia muita miehiä. En tosin tiedä miten nämä mahdollisuudet sopivat wokeltajien maailmankuvaan.

Edellä kuvatulla tutkimuksella on toki muitakin sovelluskohteita kuin mahdollistaa biologisten lasten saaminen yksinäisille miehille tai peniksellisille pareille. Ehkä tärkein niistä on se, että nyt kehitetyn menetelmän avulla - mikäli se saadaan toimimaan ihmisillä - voitaisiin auttaa geneettisistä syistä hedelmättömiä ihmisiä saamaan lapsia. 

Sellaisia ovat esimerkiksi Turnerin oireyhtymästä kärsivät naiset, eli menetelmää voi soveltaa - nykypoliittisesti epäkorrektia sanontaa käyttääkseni - homoparien lisäksi myös tavallisten heteroparien lisääntymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Selvennystä sukupuolivähemmistöihin
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana