Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Detroitin ympäröimä Hamtramck on Amerikan ensimmäinen muslimienemmistöinen kaupunki, vaikka vielä vuonna 1970 puolalaiset muodostivat lähes 90 % sen väestöstä. Toisin sanoen Hamtramck on esimerkki eurooppalaisperäisen väestön vaihtumisesta kristityistä muslimeihin.

Tämä etnis-uskonnollinen muutos ei ole tapahtunut ilman näkyviä seurauksia. Sellainen on esimerkiksi kaupungin pelkästään muslimimiehistä koostuvan valtuuston päätös nimetä Holbrook Avenue – yksi Hamtramckin pääväylistä – uudelleen Palestine Avenueksi 

Samalla kaupungin katukuva on muuttunut. Naiset eivät enää kulje kaduilla minihameissa tai hiukset vapaana vaan ovat verhoutuneet päästä varpaisiin mustiin niqabeihin. Myös liikkeiden kyltit on kirjoitettu uusväestön kotimaissa käytetyillä kirjaimilla ja koulut ovat korvanneet pääsiäisloman ramadanin päättymisen aikaan pidettävällä vapaalla. Ja äänimaailmaan on tietenkin ilmaantunut useita kertoja päivässä kajahtava islamilainen rukouskutsu.

Myös alkoholin käyttö on kielletty, mutta eläinten uskonnollisin menoin tapahtuva teurastaminen kotioloissa on sallittu. Ja mikä suomalaistenkin seksuaalivähemmistöjen parissa kannattaa panna merkille: pelkistä muslimimiehistä koostuva valtuusto on kieltänyt pride-lipun julkisen käyttämisen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, onko Hamtramck esimerkki länsimaiden – siis myös maahanmuuttajia auliisti vastaanottavan Euroopan – tulevaisuudesta vai ainoastaan uusamerikkalainen kuriositeetti. Mutta oli se sitten kumpaa tahansa, on ihmisten syytä olla tietoisia siellä tapahtuneista muutoksista – aivan erityisesti silloin, kun he kannattavat liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Suomessa Hamtramckin kaltaiseen tulevaisuuteen on mahdollisuus ottaa kantaa seuraavan kerran ensi kevään eduskuntavaaleissa. Onhan meillä silloin tarjolla sekä ehdokkaita että puolueita, joiden ajama maahanmuuttopolitiikka johtaa ennemmin tai myöhemmin nykyhamtramckilaiseen elämänmenoon, mutta myös sellaista tulevaisuutta vastustavia poliittisia liikkeitä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Allah lähetti idiootin puukottamaan naisia
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon

Suomessa äänestettiin 90 vuotta sitten kieltolain päättämisestä. Kansa ilmaisi silloin selvän tahtonsa ja maan poliittinen apparaatti noudatti sen kehotusta, minkä seurauksena alkoholi teki paluun lailliseksi päihteeksi 5. 4. 1932 kello 10. 

Kieltolaki oli säädetty sen jälkeen, kun maamme eduskunta aloitti toimintansa. Se ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä kerralla, koska tsaari kieltäytyi vahvistamasta autonomisen Suomen parlamentin yksimielistä päätöstä. Sen sijaan eduskunnan toinen yritys vuonna 1909 tuotti tulosta. 

Kieltolain seurauksena kansalaiset ostivat alkoholinsa laittomilta markkinoilta ja koska siellä myytiin vain salakuljetettua viinaa - vettähän ei kannata kuljetella - syntyi Suomeen ennennäkemätön viinan salakuljetusruljanssi

Pirtua salakuljetettiin Suomeen erityisesti Virosta ja Saksasta, mutta myös viinan kotipoltto yleistyi etenkin syrjäseuduilla. Näin suomalaiset muuttuivat olutkansasta väkevien kuluttajiksi. Samalla alkoholin kulutus nousi 1,4 litrasta sataprosenttista alkoholia noin kahteen litraan asukasta kohden ja juopuneena tehtyjen rikosten määrä kasvoi. 

Muina kieltolain haittapuolina on syytä mainita rikollisuuden kasvu ja myös verotulojen menetys. Lisäksi kansan parissa epäsuosittu laki heikensi yleistä oikeuden kunnioitusta.   

Kaiken kaikkiaan kieltolailla oli yksi opetus ylitse muiden: se osoitti selkeästi, ettei pakko ole aina paras ratkaisu. Tämä oppi on kuitenkin hankala sovellettava, sillä lainsäädäntö on myös keino ohjata ihmisiä toimimaan siten, että yhteiskunta toimii kaikkien kannalta mahdollisimman hyvin ja oikeudenmukaisesti. 

Hyvä ja ajankohtainen esimerkki tästä on koronarokotteiden ottaminen tai ottamatta jättäminen. Pieni osa kansastahan ei syystä tai toisesta halua ottaa rokotuksia, vaikka koko yhteiskunnan kannalta se olisi erittäin järkevää. 

Toistaiseksi kieltolain opetus on kuitenkin pitänyt, eikä ihmisten terveyttä ole lähdetty turvaamaan pakkokeinoin.  Siitä huolimatta suurin osa kansasta on rokotettu, mikä yhdessä muiden suojautumistoimien kanssa on mahdollistanut terveydenhuollon resurssien riittävyyden. 

Nyt kun koronaviruksen evoluutio on johtanut aiempaa lievemmän viruskannan kehittymiseen ja valta-asemaan, on enää huolehdittava siitä, että se leviää hallitusti rokottamattoman kansanosan parissa ja tuottaa siten heille samanlaisen suojan, kuin rokotteen avulla olisi saavutettu - vaikka rokottamattomuus johtaakin edelleen joihinkin kuolemantapauksiin. 

Sen jälkeen voimme huokaista helpotuksesta aivan kuin suomalaisten enemmistö vuonna 1932. Ja palata takaisin normaaliaikaan, jossa alkoholinhuuruisia huvitteluitakaan ei tarvitse rajoittaa enempää kuin yleisen järjestyksen kannalta on välttämätöntä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruksen omikron-muunnos on aiempia variantteja säyseämpi, mutta tukkii terveydenhuollon
Sukulaiseni on alkoholisti
Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Sukulaiseni on alkoholisti

Näin joulun aikana on alkoholin nauttiminen aiheuttanut poliisille ylimääräistä vaivaa. Tämä johtunee ainakin osittain suomalaiskansallisesta tavasta ottaa kunnolla silloin kun otetaan.

Humalatila viisastuttaa niin harvoja, etten ole sellaista vielä tavannut. Sen sijaan uskoisin lähes kaikkien alkoholia vähänkin runsaammin käyttäneiden joskus katuneen humalatilan aikaista käytöstään. Näissä tapauksissa ei kyse ole kuitenkaan merkittävästä yhteiskunnallisesta ongemasta.

Edelle kirjoitetun vastapainona ovat ne lukuisat mukavat ja ikimuistoiset illanvietot, joissa alkoholia on osattu nauttia tunnelman keventäjänä. Tästä syystä jopa Raamattukin toteaa, että "juo viinisi hyvillä mielin".

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on avautunut pikkuveljensä alkoholismista. Luin jutun eilen ja sitä lukiessa kyynelet nousivat silmiin. Appelsinin kertomus toi liiankin selvästi esiin eräisiin oman nuoruuteni tärkeisiin ihmisiin liittyneitä asioita.

Viittaan tällä omiin läheisiini, jotka pilasivat elämänsä liiallisella alkoholin käytöllä. Heidänkin tapauksessaan kaikki se, mitä päätoimittaja kertoo alkoholistin ja tämän läheisten käyttäytymisestä on päätoimittajan kirjoituksen onnellista loppua lukuun ottamatta toteutunut. Ohjaan siis kiinnostuneet Appelsinin tekstin äärelle.

Appelsinin kertomuksessa on onnellinen loppu. Sen sijaan omista alkoholisoituneista sukulaisistani pisimmälle päässyt eli 68-vuotiaaksi; muut elivät vain 45-, 59- ja 61-vuotiaiksi.

Kukaan heistä ei sortunut siltojen alle ennen kuolemaansa ja heillä kaikilla oli pitkiäkin kuivia jaksoja jotka päättivät rajuihin ryyppyputkiin. He pystyivät siis Appelsiinin pikkuveljen tavoin kontrolloimaan juomisensa aloittamista, eikä kukaan ollut omasta mielestään alkoholisti.

Kuten Appelsinkin toteaa pikkuveljestään, ovat myös nämä minun läheisesti tuntemani ihmiset olleet monella tavoin lahjakkaita. Kaksi oli menestyviä yrittäjiä, jotka itse luomissaan yrityksissä työllistivät myös muita ihmisiä.

Kolmas oli kuulemani mukaan ollut lapsena erityisen nopeaälyinen, mutta alkoholisoitui jo alle kaksikymppisenä. Silti hän oli selvin päin ollessaan mitä miellyttävin ihminen ennen kuin aivot alkoivat ryyppäämisen seurauksena pehmetä. Siis alle nelikymppisenä!

Neljännen tunsin suuren ikäeron takia ainoastaan ihmisrauniona, mutta muiden sukulaisteni mukaan hänet oli nuoruudessaan tunnettu ahkeruudestaan ja muita paremmasta järjenjuoksustaan. Käänne tapahtui kuitenkin jo sodan jälkeen, sillä se oli tehnyt miehestä "rauhattoman".

Appelsin toteaa, että niiden, jotka haluavat alkoholistinsa parasta tulisi osata katsoa totuutta silmiin ja lakata jakamasta ymmärrystä. Voin omien kokemusteni mukaisesti alleviivata tämän.

Esimerkiksi yhdessä oman sukuni tapauksessa eräs ystävällinen alkoholistin kaveri kävi siivoamassa juopon asunnon kerta toisensa jälkeen sillä aikaa kun tämä toipui viikkojen ryyppyputkistaan tärisevänä ja oksentelevana. Näin alkoholisti ei koskaan nähnyt selväjärkisenä sitä (sanan mukaisesti) paskaisuutta, johon hänen ryyppäämisensä oli johtanut. Itse uskon, että tuon kaiken näkemisellä olisi ollut suuri positiivinen vaikutus selvin päin tarkkaan ja siistiin ihmiseen.

Yksi luku alkoholismin surkeutta on perheväkivalta. Valitettavasti olen joutunut näkemään elämässäni sitäkin. Perheväkivalta on äärimmäisen vastenmielistä ja ajan myötä brutalisoituvaa. Siitä syystä niiden jotka siihen syyllistyvät, olisi syytä hakeutua välittömästi hoitoon.

Ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden on turha kuunnella vakuutuksia suuresta rakkaudesta, kaiken muuttumisesta ja viimeisistä kerroista ja/tai uhkailua itsemurhasta tai puolison tappamisesta. Sen sijaan heidän kannattaa heti ensimmäisen lyönnin jälkeen katsoa jostain sopiva asunto sekä laittaa avioeroprosessi liikkeelle.

Uskomisesta, toivomisesta ja uhkailun pelkäämisestä ei seuraa muuta kuin raaistuva väkivaltakierre ja lopulta jopa kuoleman riski. Lähteminen sen sijaan saattaa asettaa väkivaltaisen juopon tosiasioiden eteen ja parhaimmillaan aloittaa paranemisprosessin. On siis kaikkien kannalta parempi katkaista väkivaltakierre mieluummin heti kuin seuraavan kerran jälkeen.

Kuten edeltä käy ilmi, on tämä kirjoitus syntynyt sekä päätoimittaja Appelsinin kertomuksen innoittamana, että vuosien takaisten oman neljän sukulaiseni elämän pohjalta, niin kuin minä olen ne lapsena ja nuorena kokenut. Näiden ihmisten ennenaikaisen poismenon jälkeen tilanne on omassa lähisuvussani rauhoittunut. Toivon tämän kirjoituksen kuitenkin auttavan kohti parempaa tulevaisuutta niitä, jotka juuri nyt kärsivät alkoholin kiroista. 

Appelsinin tavoin en kuitenkaan näe syytä suomalaisen alkoholipolitiikan yleisen linjan kiristämiselle: sitä on ennenkin yritetty huonoin tuloksin ja kohtuukäyttäjiä kiusaten. Juopolle rajoituksilla ei ole merkitystä, vaan nykyisessä globaalissa maailmassa hän löytää viinansa alusta asti. 

Tämän osoittivat jo kokemuksemme paljon suljetummasta yhteiskunnasta kieltolain aikana. Sen tärkeimmät seurauksethan olivat laittomuuksien määrän kasvu, juomien muuttuminen vahvemmiksi, kulutuksen lisääntyminen ja verotulojen menettäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen

Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Viina on viisasten suoja