Onko Kuuban kommunistihallinto kaatumassa?

Suomessa on uutisoitu varsin vähän läntisen pallonpuoliskon pitkäikäisimmän ja vahvimman kommunistipesäkkeen tapahtumista. Siksi oli mielenkiintoista, että eilen tai tänään julkaistiin monissa suomalaismedioissa STT:n tiedote, jonka mukaan "joukko mielenosoittajia turmeli lauantain vastaisena yönä maata hallitsevan kommunistisen puolueen aluetoimiston". 

Tapahtumasta saattoi löytää myös videomateriaalia, joka osoitti todeksi STT:n maininnan, jonka mukaan "joukko murtautui puolueen toimistoon, kantoi sieltä huonekaluja ulos kadulle ja sytytti ne tuleen." Poliisi oli myös ampunut tapahtumapaikalla. 

* * *

Edellä kuvaamieni tapahtumien jälkeen Kuuban nykyinen diktaattori Miguel Díaz-Canel on ilmoittanut halukkuutensa keskustella Yhdysvaltojen kanssa maansa tulevaisuudesta. Vastapelurikseen hän saanee ulkoministeri Marco Rubion, jolla kuubalaisena emigranttina lienee kovin vähän sympatioita maan kommunistihallinnon vaikeuksille. 

Nähtäväksi siis jää, ollaanko lopultakin tultu tilanteeseen, jossa Kuuba vapautuu kommunismin ikeestä ja kansa saa takaisin vapautensa ja mahdollisuuden surkean elintasonsa nostamiseen. Tämä on tietenkin hieno asia, mutta kuten esimerkiksi eurooppalaisten sosialistivaltioiden luhistuminen 1990-luvulla osoitti, edessä voi olla joko onnistuminen tai epäonnistuminen, kuten alla oleva Puolan ja Moldovan talouskehitystä esittävä kuva osoittaa. 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Kuuban tulevaisuus muodostuu. Ja miten se vaikuttaa tavallisten kuubalaisten elämään ja tulevaisuuteen. 

* * *

Toki olisi toivottavaa juuri nyt, kun poliittisen vihervasemmiston kannatus on ollut nousussa, että kuubalaisen sosialismin vaikeudet ja sen mahdollinen kaatuminen lisäisivät myös täällä Pohjantähden alla ymmärrystä sosialismin vahingollisuudesta. Vai löytyykö äänestysikäisten suomalaisten joukosta edelleen yli 44 prosenttia sellaisia ihmisiä, jotka luulevat Marxin ajatusten soveltamisesta seuraavan jotain hyvää? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punamultahallitusta pukkaa

Sitä saa, mitä tilaa
Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?

Suomen tietotoimiston mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt epäasiallisesti avustajaan sekä kansanedustajia kohtaan. Päätoimittaja Minna Huotilaisen mukaan väitteen taustalla on sekä anonyyminä tehty kysely että viiden henkilön haastattelu.

Tytti Tuppurainen valitsi tässä tilanteessa taktiikakseen suoran hyökkäyksen uhkaamalla STT:tä oikeustoimilla. Häntä säesti puheenjohtaja Antti Lindtman vaatimalla Tuppuraisen käytöksestä ilmoittaneita henkilöitä julkisuuteen. 

Lindtman nosti esille pari – sinänsä irrelevanttia – kyselyssä esille noussutta väitettä, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Lisäksi suuri joukko demareita riensi puolustamaan Tuppuraista. 

Poikkeuksen teki puolueen kansanedustaja Pia Hiltunen, jonka mukaan "loppuvuoden tilanteessani äänestyksiin liittyneen painostuksen yhteydessä mentiin useaan kertaan henkilökohtaisuuksiin ja sanottiin suoraan, että 'ketään ei kiinnosta Pia Hiltunen, muista se'". 

* * *

Nähtäväksi jää, miten Tuppuraisen poliittinen ura jatkuu. Sitäkin kiinnostavampaa on kuitenkin se, millä tavalla nyt nähty episodi vaikuttaa hänen asemaansa puolueessa ja ennen kaikkea SDP:n kannatukseen suomalaisten parissa. Eli ostavatko suomalaiset puoluejohdon selitykset, vai siirtävätkö kannatustaan muille puolueille – tai ainakin siirtyvät katsomoon. 

Tämä nähdään seuraavissa mielipidekyselyissä ja uskoisin Tuppuraisen aseman riippuvan niiden tuloksista. Mikäli kyselyt osoittavat kannatuksessa notkahdusta, saattaa Lindtman hyvinkin uhrata Tuppuraisen ja siirtää hänet vähäisempään asemaan puolueessa. 

Lopuksi on todettava, että nyt nähty episodi on joka tapauksessa merkki Suomen Sosialidemokraattisen puolueen sisäisistä ongelmista. Siten joidenkin kansanedustajien lähtö puolueesta ei ole mahdotonta. Vaihtoehtoja on kaksi: uuden puolueen perustaminen tai yksittäisten kansanedustajien siirtyminen kilpailevaan poliittiseen liikkeeseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"
Miksi Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa järkinaiselta?
Kiitokset miehen työn tehneelle Tytti Tuppuraiselle!

Kumma juttu

STT on antanut ohjeen, jonka mukaan rikoksesta tuomitun nimeä ei pitäisi julkaista, mikäli tämän tuomio on alle kaksi vuotta. Jos tuomio sen sijaan on yli kaksi vuotta ohjeistaa STT, että nimi tulee julkaista, paitsi "erityisen painavista syistä kuten uhrin, alaikäisen tai syyntakeettoman suojelemiseksi".

Katselin äsken tavallista aikaisemmin työstä lähdettyäni erilaisia nettilehtiä. Silmiin sattui Iltalehden uutinen 23-vuotiaasta tummahkohipiäisestä Nahom Hagosista, joka oli tullut raiskanneeksi väkivaltaisesti oululaisessa pyykkituvassa 85-vuotiaan vanhuksen saaden 4,5 vuoden vankeusrangaistuksen. Kuvituksena jutussa oli vielä kuva rangaistuksen saaneesta antisankarista.

Siirryttyäni seuraavaan nettilehteen eli Ylen sivustolle huomasin vastaavan jutun. Siinä "oululainen 23-vuotias mies" raiskasi tekoaikaan 85-vuotiaan naisen. Siinä kaikki - ei mitään vihjettä raiskaajan maahanmuuttajataustasta saati nimestä.

Seuraavaksi aloinkin hakea näitä juttuja ja totesin Ilta-Sanomien kertoneen, MTV3:n uutisoineen ja Helsingin Sanomienkin välittäneen tiedon 23-vuotiaan Nahom Hagosin "urotyöstä" 85-vuotiaan vanhuksen parissa.

Minusta tämä on kumma juttu. Niin kumma, että olisi hauska kuulla ne erityisen painavat syyt, miksi verorahoitteinen mediamme kieltäytyi uutista julkaistessaan noudattamasta STT:n ohjetta pimittäen samalla toimintansa maksajiltaan monikulttuurisessa yhteiskunnassa merkittävää tietoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen valeuutinen amerikkalaisesta farssista
Valaistusta suomalaiseen uutispimentoon
Valeuutinen metsässä

Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä

Helsingin Sanomien Kaius Niemi nosti tänä jouluaattoaamuna esille lukutaidon tärkeyden. Asiasta ei voisi olla enempää samaa mieltä: ilman kansalaisten hyvää lukutaitoa minkä tahansa valtion kehitys pysähtyy ja talous taantuu ennemmin tai myöhemmin. Ja tarjoaahan kaunokirjallisuus itse kullekin tien haaveiden, tarinoiden, jännityksen tai vaikka satujen maailmaan.

Niemen analyysi jäi kuitenkin puolitiehen. Tämän totuuden jälkeisen ajan myötä on varsinaisen lukutaidon ohella myös luetun ymmärtämisen merkitys kasvanut. Enkä tarkoita luetun ymmärrystä sen perinteisessä merkityksessä vaan rivien välienkin hahmottamista.

Siis niitä asioita, joista luettavan kirjoituksen laatija ei halua kertoa. Ne kun ovat joskus jopa tärkeämpiä kuin paperille painettu - tai näytölle ilmestyvä - teksti itsessään.

Hyvän vaikkakin väsyneen esimerkin tarjosi tänä aamuna minunkin verovaroillani toimiva Yleisradiomme yhdessä Suomen tietotoimiston kanssa. Ne kertoivat niistä kauhuista, joita lapset olivat kohdanneet Unkarin rajalla.

Juttu kertoi Pelastakaa lapset -järjestön laatimasta tiedotteesta, jonka mukaan 14-vuotiaan afgaani kertoi, että "poliisi otti meidät kiinni ja he laittoivat meidät istumaan. Ennen kuin he pakottivat meidät takaisin Serbian puolelle, meitä pahoinpideltiin väkivaltaisesti ja nöyryytettiin 4–5 tuntia. He kaatoivat kylmää vettä päällemme, suihkuttivat pippurisumutetta ja yllyttivät koirat puremaan."

Tämän kertomuksen riveiltä puuttui se tieto, joka jokaisen lukutaitoisen tulisi pystyä hahmottamaan. Ensinnäkin on tuskin luultavaa, että poliisi olisi suihkuttanut pippurisumutetta ja yllyttänyt koiria puremaan kiinnioton jälkeen, vaan mitä luultavimmin sitä ennen, eli laittoman maahantulon yhteydessä ottaessaan vastustelevia tulijoita kiinni. Sama saattaa koskea myös kylmällä vedellä kastelua.

Sen sijaan istuttaminen 4-5 tunnin ajan lienee tapahtunut lähes varmasti kiinnioton jälkeen - syy istuttamiselle jäi kuitenkin avoimeksi. Ehkäpä tulijoilta otettiin sormenjälkiä ja muita tietoja talteen ja istuminen liittyi siten näiden toimenpiteiden odotteluun. Ja Serbiaan palauttamisen järjestämiseen.

Toiseksi on varsin epätodennäköistä, että poliisi olisi ottanut kiinni pelkkiä lapsia. Joukon pääosa lienee kuitenkin ollut aikuisia raavaita miehiä - sitä ei elintasopakolaisten maahanmuuttoa puoltavassa propagandakirjoituksessa kuitenkaan kannata korostaa.

Niin tai näin. En ollut paikalla enkä tiedä mitä siellä tosiasiassa tapahtui. Ottaen kuitenkin huomioon Ylen yleisen linjan maahanmuuttouutisoinnissa olen täysin varma siitä, että edelle täydentämäni kuva on oikeampi kuin se, mikä syntyy pelkän Ylen tekstin lukemalla.  Siis että rauhallisesti kiinni otettuja lapsia olisi rangaistukseksi istutettu sekä samalla pahoinpidelty pippurisumutteella, koirilla purettamalla ja kylmällä vedellä kastelemalla.

Seuraavaksi lähden haudoille muistelemaan kuolleita läheisiäni, minkä jälkeen kuuntelen joulurauhan julistuksen ja jään jälleen kerran miettimään tuon keskiaikaisen perinteen merkitystä nykyihmiselle. Sen jälkeen siirryn jouluaaton viettoon yhdessä läheisimpieni kanssa nauttien lasten ilosta ja turvallisuutta luovista ylisukupolvisista joulun traditioista.

Ja ehkäpä Joulupukin kontista löytyy illansuussa myös minulle sellaista lukemista, jossa ei tarvitse erikseen keskittyä ymmärtämään rivien välejä, vaan niiden sijaan voi keskittyä pelkästään sanojen merkitykseen ja niiden yhdessä luoman tarinan tunnelmaan. Samaa toivon myös Kaius Niemelle ja Yleisradion/STT:n anonyymeille toimittajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaius Niemi taisi vahvistaa totuuden (Pravda po-russki)
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja