New Yorkin osavaltioon on julistettu hätätila

Yhdysvalloissa on jo pidempään levinnyt näkemys, jonka mukaan ihmisten pitäisi välttää rokotteiden ottamista. Sen seurauksena tuhkarokkotapausten määrä on kasvanut vähitellen niin, että New Yorkin osavaltioon on julistettu hätätila.

Tuhkarokkotilanne on vielä New Yorkin osavaltiotakin pahempi Pennsylvaniassa, missä oli todettu tämän kuun alkuun mennessä 977 tartuntaa ja viisi kuolemantapausta. Koko maassa oli todettu peräti 3 887 tartuntaa – kaikki sikäli turhia, että ne olisi voitu välttää rokotuksilla.

* * *

Ihmisen elimistöön päästyään tuhkarokkovirus käy B- ja T-immuunisolujen kimppuun, joihin kuuluvat myös ihmisen sairastamat tartuntataudit muistavat immuunijärjestelmän muistisolut. Sen seurauksena tuhkarokon sairastanut on jatkossa alttiimpi sairastumaan erilaisiin tartuntatauteihin. 

Tuhkarokkovirus ei kuitenkaan – onneksi – ole rokotuksilla hävitetyn isorokkoviruksen kaltainen tappaja, vaan tartunnan saaneista vain pari promillea kuolee. On arvioitu, että vielä 1960-luvun alussa tuhkarokkoon tai sen jälkitauteihin kuoli yli sata suomalaista vuodessa, joista suurin osa oli lapsia. Kymmenet saivat lisäksi vakavan ja parantumattoman aivotulehduksen.

Tuhkarokkotapaukset saatiin sen jälkeen kuriin rokotusohjelmalla, joka esti virusta tarttumasta uusiin ihmisiin. Näin tauti käytännössä hävisi Suomesta.

* * *

Marraskuussa 2018 sattui tuhkarokkotapaus Luodon kunnassa, jossa oli syystä tai toisesta levinnyt ajatus rokotusten vaarallisuudesta. Sen seurauksena niin sanottu laumasuoja heikkeni ja virus onnistui tarttumaan lapseen, jota ei oltu rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Tämä kuitenkin selvisi taudista onneksi hengissä.

Tartunta säikäytti sikäläiset ihmiset ja pysäytti Pohjanmaalla sitä ennen nopeasti levinneen rokotevastaisuuden – ja samalla tietenkin myös itse viruksen. Näin Suomeen ei päässyt syntymään New Yorkin tai Pennsylvanian kaltaista tuhkarokkoepidemiaa, eikä sellaista toivottavasti nähdä myöskään tulevina vuosina, vaan ihmiset ymmärtävät rokottamisen tärkeyden. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voiko tyhmyyteen kuolla?
Merkittävä edistysaskel
Ranskalaisnainen kuoli: syynä vapaa liikkuvuus ja rokottamisen "vähäinen tarve"

Rotta tuli Lähi-idästä Suomeen

Tuoreen uutisen mukaan Suomessa on havaittu mustarotta ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin. Se löytyi Jyväskylästä Lähi-idän tavaraa tuovan yrityksen tiloista eli oli todennäköisesti peräisin juuri sieltä.

Tapaus on useammastakin syystä mielenkiintoinen. Ensinnäkin mustarotta on Suomen alkuperäinen rottalaji, jonka nykyisin tavallinen isorotta on aikonaan syrjäyttänyt Suomesta ja monista muista maista. 

Toiseksi keskiajalla Euroopassa kymmeniä miljoonia ihmisiä tappanut musta surma eli Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama epidemia levisi todennäköisesti juuri mustarotissa eläneiden kirppujen puremien kautta. Suomen osalta sen esiintymisestä ei kuitenkaan ole varmuutta – ja vaikka tauti olisikin saapunut maahamme, se ei olisi voinut aiheuttanut suurta tuhoa, koska maamme väestötiheys oli tuolloin liian alhainen sitä aiheuttavan bakteerin tehokkaalle leviämiselle. 

Kolmas mielenkiintoinen seikka on se, että kiinalaisessa kulttuurissa rottaa on pidetty pyhänä, sillä se on jumala Gandeshin esiintymishahmo. Lisäksi rotta on kiinalaisen horoskoopin ensimmäinen merkki ja siellä on sanonta, jonka mukaan rotta toi riisin lahjaksi ihmisille.

* * *

Selvää on joka tapauksessa, ettei mustarotta tule nytkään runsastumaan Suomessa, sillä se ei täkäläisissä olosuhteissa kykene kilpailemaan isorotan kanssa. Ja siksi se ei tule myöskään toimimaan taudinaiheuttajien apuna niiden pyrkiessä leviämään ihmisestä toiseen. 

Toisaalta mustarotan paluu on jälleen yksi uusi esimerkki siitä, miten maailman eri kolkkien välinen tavaranvaihto mahdollistaa erilaisten tuhoeläinten (ja niiden mukana kulkevien pieneliöiden) leviämisen kaukaisten maantieteellisten alueiden välillä. Ja toimii siten varoituksena siitä, että samaa reittiä voi Suomeen levitä myös muita otuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Ilta-Sanomia lukiessani juolahti mieleen, että...
Hengenvaarallinen vieras
Rotat piilosilla

Mutarokon eli dermatofiloosin tulevaisuus ja biseksuaalit miehet

Yleisradio kertoi, että Euroopassa on lähtenyt leviämään uusi seksitauti. Itse asiassa kyseessä on yleensä hevosilla ja lehmillä jo vanhastaan esiintynyt mutakuume eli kurarupi tai hienommin dermatofiloosi. Sitä on aiemmin esiintynyt näiden eläinten kanssa tekemisissä olevilla ihmisillä, mutta nyt tauti on alkanut levitä myös muihin henkilöihin. 

Kyseessä on bakteeritauti, joka aiheuttaa hilseileviä ihovaurioita, paukamia ja märkärakkuloita eri puolille kehoa. Toistaiseksi vaiva on saatu kuitenkin hoidetuksi antibiooteilla, joten tilanne on hallinnassa.

Tauti ei ole levinnyt normaalia seksiä harjoittavien parissa, vaan sitä – Ylen jutun mukaan – "esiintyy nyt lähinnä miehillä, jotka ovat käyneet homosaunoissa Ranskassa, Espanjassa, Saksassa ja Ruotsissa. Tartunnat ovat tapahtuneet seksin välityksellä tai muunlaisessa läheisessä ihokontaktissa".

* * *

Nähtäväksi jää, kehittyykö liikkeelle lähteneestä taudista todellinen epidemia, vai jääkö se ohimeneväksi kuriositeetiksi. Keskeisiä henkilöitä tässä suhteessa lienevät biseksuaaliset miehet, jotka voivat auttaa bakteeria ylittämään sukupuolikynnyksen homomiehistä heteronaisiin. 

Jos käy niin, että mutakuume lähtee leviämään, on vielä kysyttävä, että alkaako taudinaiheuttaja sopeutua ihmiseen. Eli valikoituuko ihmisten välillä leviävään bakteerikantaan sellaisia perinnöllisiä muutoksia, joiden seurauksena sen tartunta seksiä harjoittavien välisessä kontaktissa muuttuu nykyistä tehokkaammaksi. 

Jos näin tapahtuu, nähdään pian myös seuraava muutos, eli bakteeri alkaa kehittää itselleen antibioottiresistenssiä. Sen seurauksena taudin hoitaminen käy nykyistä vaikeammaksi.

* * *

Jääkäämme siis odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varmaa on toistaiseksi vain se, että seksistä pidättäytyminen tai sen harjoittaminen vain yhden uskollisen kumppanin kanssa – sekä ilmeisesti myös fysikaalisen tartuntaesteen eli kondomin käyttäminen – estävät taudin saamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi
Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Vielä pari sanaa Milano-Cortinan talviolympialaisista

Suomen mieshiihtäjät jäivät Milano-Cortinan olympialaisissa ilman mitaleita, mutta naiset sentään saivat yhden viestimitalin joukkueella Johanna Matintalo, Kerttu Niskanen, Vilma Ryytty ja Jasmi Joensuu. 

Miesten mitalittomuuden varmisti se, että Iivo Niskasella todettiin viisi päivää ennen hänen päämatkaansa – 50 km yhteislähtöä – virusinfektio. Toisin sanoen joukkueen suurin mitalitoivo oli mitä todennäköisimmin saanut tartunnan kisapaikalla. 

Tilanne oli sikäli äärimmäisen karu, että Niskaselta menivät ohi myös viime vuoden MM-hiihdot. Miehen pettymys oli kaikkien suomalaisten nähtävänä ja koettavana kilpailun jälkeisessä haastattelussa, sillä olihan hän uhrannut koko oman ja perheensä elämän vuoden ajan menestyksen eteen, mutta jäi vaille sen tuottamaa palkintoa. 

Toki Suomen joukkue kärsi muutenkin viruksista. Ne estivät Vilma-parin osallistumisen tänään hiihdettyyn viiden peninkulman kilpailuun, eikä myöskään Ristomatti Hakola välttynyt tartunnalta. 

Tätä taustaa vastaan on käsittämätöntä, että Ylen urheilutoimittaja Petra Manner kertoi Suomen hiihtojoukkueen valmentajan käyneen oman lajin välipäivänä Milanon täpötäydessä jäähallissa. Siis ottamassa valtavan riskiä virustartunnasta.  

On tietenkin sanomattakin selvää, ettei tällaisen valmentajan ymmärrys ole sellainen, että häntä voitaisiin edes ajatella tuleviin olympialaisiin tai ylipäänsä Suomen maajoukkueen valmennukseen. Toivottavasti tämä ymmärretään myös Olympiakomiteassa ja Suomen hiihtoliitossa. 

Noin muuten minusta tuntuu, ettei tämänkertainen olympiahuuma kaipaa sen enempää kommentteja suomalaisten suhteen. Sen sijaan on pantava merkille Johannes Kläbo, joka viimeistään näissä kisoissa osoitti olevansa maailman kaikkien aikojen paras maastohiihtäjä. Näin siitä huolimatta, että näin suomalaisena sen tunnustaminen on varsin katkera pala.  

Tulevaisuus ei lupaa paljon parempaa, sillä juniorihiihtäjien määrä on maassamme romahtanut. Vielä vuonna 2005 maassamme oli noin 8 000 kilpahiihtoa harrastavaa nuorta kun nyt heitä on reilusti alle 3 000. Tämä tarkoittaa sitä, että joukkoon sattuu yhä harvemmin sellaisia lahjakkuuksia, jotka voisivat kilpailla tasavertaisesti muun maailman parhaiden hiihtäjien kanssa.

Lopuksi on todettava positiivisena asiana, että veikkaukseni suomalaisten menestyksestä osui suhteellisen hyvin kohdalleen. Sehän kuului näin: "veikkaan, ettei Milano-Cortina jää aikakirjoihin suurena suomalaisena menestystarinana. On jopa mahdollista, että jäämme kokonaan ilman hiihtomitalia, mikäli Niskaset epäonnistuvat eikä suksihuolto ole parhaiden joukossa."

 

Päivän aiempi merkintä:
Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milano-Cortinan olympialaiset – kisaennakko
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
Taktinen osaaminen toi Lauri Vuoriselle MM-hiihtojen pronssimitalin

Älä hyysää kotonasi torakoita!

Torakat ovat vastenmielisiä ihmisasuntojen ja julkisten tilojen asukkeja, jotka pilaavat ruokavarastoja. Ne ulostavat ruokailupaikoilleen ja aiheuttavat siten ruuan pilaantumista ja levittävät tauteja. 

Torakka‐allergeenien tiedetään myös olevan merkittäviä riskitekijöitä lasten allergisen nuhan ja astman kehittymisessä ja esiintymisessä, erityisesti pienituloisissa kaupunkitalouksissa. Lisäksi torakan suolisto sisältää monimuotoisen mikrobiyhteisön,  joka vapauttaa suuria määriä endotoksiineja eläimen ulosteisiin.

Tuoreessa tutkimuksessaan Madhavi L. Kakumanu ja kumppanit selvittivät torakoiden esiintymisen ja kotitalouksien endotoksiinipitoisuuksien välistä kausaalista yhteyttä, ja havaitsivat naaraiden erittävän suuria ja koiraiden vähän vähäisempiä määriä endotoksiinia. Tämä näkyi torakoiden saastuttamien kotien pölyssä ja ilmansuodattimissa merkittävästi korkeampina allergeeni- ja endotoksiinipitoisuuksina verrattuna sellaisiin koteihin, joissa torakoita ei ollut. 

Osassa torakoiden asuttamista kodeista tehtiin hyönteismyrkytys, mikä vähensi merkittävästi sekä torakoiden että allergeenien ja endotoksiinien pitoisuuksia. Sen sijaan torakoilla saastuneissa vertailukodeissa niiden pitoisuuksissa ei tapahtunut muutoksia.

Tämän seurauksena tutkijat päättelivät, että torakat ovat merkittävä endotoksiinien ja voimakkaiden allergeenien lähde. Ja sen seurauksena niiden esiintyminen johtaa usein ihmisten sairastumiseen astmaan ja allergisiin oireisiin. Tästä syystä torakoita ei ole järkevää hyysätä kotonaan tai työpaikalla, vaan ne kannattaa hävittää heti havaitsemisen jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Astmainen äiti tartuttaa tautiriskin lapseensa kohdussa

Voiko tyhmyyteen kuolla?

Ja kadonneeksi julkistettu tuhkarokko on palannut Yhdysvaltoihin sen seurauksena, että amerikkalaiset ovat uskoneet niin sanottujen rokotekriittisten eli - rokotteisiin negatiivisesti suhtautuvien - ihmisten väitteitä. Vielä ei kuitenkaan olla täydellisessä katastrofissa, mutta ehkäpä kuitenkin sen partaalla. 

Tänä vuonna on tuhkarokkovirustartuntaan nimittäin kuollut "vasta" kolme ihmistä, vaikka tartuntoja on ollut jo yli tuhat. Nämä tapaukset ovat saaneet myös aiemmin rokotevastaisia väitteitä levittäneen Robert Kennedy juniorin kääntämään kelkkansa ja julistamaan, että "Liittovaltion hallituksen kanta - minun kantani - on, että ihmisten pitäisi saada tuhkarokkorokote". 

Parempi tietenkin järkevöityä myöhään kuin ei milloinkaan, mutta valitettavasti kaikkien jo kuolleiden lasten kannalta Kennedy on myöhässä. Eikä hänen sanomisillaan ole silti kaikille rokotevastaisille merkitystä, vaan monet disinformaatio-uskossaan vahvat jatkavat ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Toisin sanoen he tarjoavat malliesimerkin siitä, kuinka ihmiset voivat kuolla yksinkertaisesti tyhmyyteen. Tai lasten kohdalla pikemminkin vanhempiensa tyhmyyteen.

* * *

Suomessa ollaan onneksi hiukan järkevämpiä kuin USA:ssa. Siitä huolimatta tälläkin on ollut rokotevastaista mielialaa etenkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja nyttemmin ilmiö on tarttunut myös keskipohjalaisiin: siellä lapsista jää rokottamatta nykyisin noin 3,7 prosenttia. 

Tämä ei vielä johda tuhkarokkoepidemiaan, koska sitä aiheuttava virus ei pääse leviämään väestössä, josta vähintään 95 prosenttia on saanut rokotuksen tai sairastanut itse taudin. Tuo raja alitettiin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla vuonna 2018 ja sen seurauksena tuhkarokko levisi sinne - ja sai ihmiset rokotuttamaan lapsensa - nykyisin rokotekattavuus on Pohjanmaan maakunnassa korkeampaa kuin Keski-Pohjanamaalla.

* * *

On sinänsä totta, että Suomessa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan käytetyn MPR-rokotteen ottaminen johtaa joskus erilaisiin sivuvaikutuksiin, mutta niihin ei sisälly autismia, kuten joskus näkee väitettävän. Lisäksi jokaisen suomalaisen tulisi tietää - ja ymmärtää - että virusten tartunnan aiheuttama riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna rokotuksen aiheuttamaan riskiin.

Tuhkarokkoviruksen tartunnan seurauksena sairastuneelle nousee ensin korkea kuume ja hän saa hengitystieoireita. Silmät muuttuvat usein valonaroiksi ja kiusallinen ihottuma alkaa 3–5 vuorokauden kuluttua tartunnasta ja kestää runsaan viikon. 

Vaikka tauti mielletään usein lastentaudiksi, on se yleensä vakavampi aikuisiällä sairastettuna ja henkilöillä, joilla on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys. Lisäksi sitä seuraavat usein monenlaiset jälkitaudit, koska tuhkarokon sairastaminen heikentää elimistön puolustuskykyä muita tauteja vastaan viikosta jopa yli kahteen vuoteen. 

Niinpä tuhkarokkoa sairasteet saavat usein riesakseen esimerkiksi kuumekouristuksia, korvatulehduksia, ripulia, keuhkokuumetta ja hengitysteiden bakteeri-infektioita. Näitä harvinaisempi on enkefaliitti eli aivotulehdus, jollaisen saa noin promille tuhkarokon sairastaneista. Vieläkin harvinaisempi jälkitauti on vasta vuosia myöhemmin alkava hitaasti kuolemaan johtava aivojen yleistulehdus eli subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE), jollaisen saa noin joka sadastuhannes tuhkarokkoon sairastunut.

* * *

Kaiken kaikkiaan tuhkarokkotartunta johtaa noin joka viidennensadannen tartunnan saaneen hengenmenetykseen. Tämä tarkoitti 1960-luvun alussa - eli ennen kattavaa rokotusohjelmaa - vuosittain noin sadan ihmisen - lähinnä lapsen - vuosittaista kuolemaa. 

Mikäli rokotuksista kieltäydyttäisiin yleisesti, palaisi tämä tilanne myös Suomeen. Eikä tuhkarokkotartuntaa olisi käytännössä mahdollista välttää, sillä virus tarttuu kosketus- ja pisaratartuntana sekä ilmateitse. 

Tämä johtuu siitä, että tautiin sairastuneet erittävät runsaasti viruksia, jotka säilyvät huoneilmassa ja erilaisilla pinnoilla jopa kaksi tuntia sen jälkeen, kun tartuttava henkilö on jo poistunut.  Tutkimusten mukaan peräti yhdeksän kymmenestä tuhkarokolle altistuneesta rokottamattomasta ihmisestä saa tartunnan. 

Nähtäväksi siis jää, säilyttävätkö suomalaiset korkean rokotekattavuuden ja pääsevätkö he seuraamaan sivullisina - joutumatta itse samaan kurimukseen - miten tilanne kehittyy Texasissa ja muualla Yhdysvalloissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merkittävä edistysaskel
Ranskalaisnainen kuoli: syynä vapaa liikkuvuus ja rokottamisen "vähäinen tarve"
Hajamietteitä tieteelliseen tietoon perustuvasta päätöksenteosta

Monimuotoisuus tautien taustalla

Maailma on täynnä viruksia. Yhden arvion mukaan niitä on peräti 10 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 kappaletta ja Wikipedia kertoo yhden millilitran merivettä sisältävän vähintään miljoona virusta. Onneksi vain pienen pieni murto-osa niistä voi tarttua ihmiseen ja siitäkin joukosta vain jotkut aiheuttavat sairauksia.

Virusten perimät voivat olla joko DNA:ta tai RNA:ta. Ensin mainitut ovat yleensä isompia ja monimutkaisempia kuin jälkimmäiset, koska niiden sisältämä informaatio säilyy sukupolvesta toiseen paremmin eli DNA:han syntyy harvemmin mutaatioita kuin RNA:han.

RNA-viruksilla taas on se etu suhteessa DNA-viruksiin, että ne sopeutuvat korkean mutaatiotiheytensä ansiosta nopeasti uusiin isäntäympäristöihin tuottamalla erittäin monimuotoisia genomijoukkoja, joita kutsutaan "kvasilajeiksi". Nämä geneettiset variantit edistävät niiden nopeaa sopeutumista, mikä mahdollistaa lääkeresistenttien tai immuunijärjestelmää välttämään kykenevien mutanttien ilmaantumisen. 

Näiden sopeutumisprosessien ymmärtäminen on erittäin tärkeää muun muassa lajienvälisen tartuntariskin arvioimiseksi sekä rokotteiden ja viruslääkkeiden turvallisuuden ja tehon arvioimiseksi. Ja siksi tuoreessa tutkimuksessa testattiin koirien penikkatautiviruksen sopeutumista freteille vertaamalla heikennettyä, tiettyihin laboratoriossa kasvatettaviin solulinjoihin sopeutunutta viruskantaa siitä kloonaamalla tuotetun viruksen sopeutumiseen. 

Näillä kahdella viruskannalla oli se ero, että kloonaamisen kautta tuotettu viruskanta ei sisältänyt tartutettaessa juuri lainkaan mutaatioita, mutta alkuperäisessä - "luonnollisessa" - viruskannassa niitä esiintyi runsaasti. Molemmat virukset kuitenkin kykenivät sopeutumaan uuteen isäntään, mutta luonnollisen viruskannan tartuttaminen aiheutti fretissä taudin paljon nopeammin kuin kloonatulla viruksella tartuttaminen. 

Tämä selittyi sillä, että luonnollisella viruksella tartutettaessa oli jo mukana virusyksilöitä, joissa oli fretissä lisääntymisen kannalta hyödyllisiä mutaatioita. Siten taudin syntymiseen riitti, että ne valikoituivat fretissä niin runsaiksi, että virus pystyi aiheuttamaan taudin. 

Sen sijaan kloonaamisen kautta tuotettu virus joutui ensin "odottamaan" useita virussukupolvia sellaisten mutaatioiden syntymistä, mitkä edistivät sen lisääntymistä fretissä niin korkeaksi, että eläin saisi taudin. Tämä toki tapahtui aikanaan, mutta vasta viiveellä verrattuna luonnolliseen eli valmiiksi "geneettisesti monimuotoiseen" kantaan.

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimus havainnollisti tekijöidensä mukaan geneettisen monimuotoisuuden merkitystä sopeutumisessa uusiin ympäristöihin. Havainto tekee toisin sanoen ymmärrettäväksi sen, että zoonoottiset eli eläimistä peräisin olevat virukset - kuten koronavirukset tai lintuinfluenssat - siirtyvät ihmiseen yleensä vain eläimissä esiintyvän epidemian aikana: isossa viruspopulaatiossahan on aina enemmän muuntelua kuin pienessä. 

Tämän seurauksena ihmiseen tarttumista edistävien mutaatioiden syntymisen todennäköisyys viruspopulaatiossa on suoraan verrannollinen niiden määrään tartuttavassa eläinpopulaatiossa. Lisäksi zoonoosin syntyyn vaikuttaa tietenkin se, että mikäli viruksia esiintyy runsaasti eläimissä, syntyy myös useammin virustartunnan mahdollistavia kontakteja ihmisen ja sairaan eläimen välillä.

Näistä syistä esimerkiksi siipikarjassa esiintyvät lintuinfluenssaepidemiat on syytä pyrkiä eristämään ja lopettamaan välittömästi, eikä odottaa kunnes ne laantuvat omia aikojaan. Onneksi näin myös tehdään kaikkialla maailmassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varokaa juhannusviruksia!
Koiraflunssa
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä

Tieteestä ja sen tarpeellisuudesta

Viime aikoina Suomessa on käyty paljon keskustelua tieteen oikeutuksesta. Tikun nokkaan on nostettu erityisesti joitakin Suomen Akatemian rahoittaman humanistisen tutkimuksen hankkeita, joiden arvostelijat - etunenässä diplomi-insinööri Mika Merano - näkevät olevan lähinnä poliittisesti motivoitua puuhastelua. 

Kritiikki on tietenkin aina hyvästä ja tiedeyhteisön tulisi uhriutumisen sijaan vastata sellaiseen asia-argumentein. En tässä ota kantaa siihen, onko näin tapahtunut tai ei, mutta nostan kuitenkin esille hyttysten ja niissä elävien bakteereiden ja virusten - ensituntumalta mahdollisesti hyvinkin turhanaikaiselta tuntuvan - tutkimusaiheen uudenlaisen sovelluksen. 

* * * 

Denguevirukset leviävät hyttysten mukana ja aiheuttavat ihmisissä kuumetautia, joka voi olla tappava. Denguekuumeeseen sairastuu vuosittain noin 100 miljoonaa ihmistä, joiden lisäksi jopa kolminkertainen määrä sairastaa taudin oireettomana, mutta levittäen sitä eteenpäin. 

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tämä tauti yleistyy erittäin nopeasti, mistä kertoo se, että raportoitujen tautitapausten määrä kasvoi vuodesta 2000 vuoteen 2013 nelinkertaiseksi. 

Yksi mahdollinen strategia estää denguekuumeen leviämistä on lisätä laboratoriossa muunneltujen hyttysten vapauttamista, ja nyt kuluvana vuonna tämä keino on saavuttamassa uuden läpimurron. Voittoa tavoittelematon Maailman hyttysohjelma on nimittäin kehittänyt ja testannut Wolbachia pipientis -bakteeria kantavia keltakuumehyttysiä. 

Tämä bakteeri estää hyttysiä välittämästä tiettyjä viruksia ja leviää niiden jälkeläisille silloin, kun ne parittelevat villien hyttysten kanssa. Sen seurauksena bakteeria kantavien hyttysten levittäminen luontoon vähentää dengue-tapauksia ja sairaalahoitoja. 

Syksyllä 2023 tutkijat ilmoittivat, että denguetapaukset vähenivät käsitellyillä alueilla alle viiteen prosenttiin toistaiseksi suurimmassa muunneltujen hyttysten vapauttamiskokeessa. Sen seurauksen Maailman hyttysohjelma on päättänyt laajentaa toimintaansa. 

Suunnitelmissa on muun muassa suurimman Wolbachia-hyttysen tuotantolaitoksen avaaminen Brasiliaan vielä tänä vuonna. Lisäksi Maailman hyttysohjelma odottaa, että Maailman terveysjärjestö WHO antaisi tänä vuonna virallisen ohjeistuksen muunneltujen hyttysten käytöstä, jolloin useammat maat voisivat ottaa menetelmän käyttöön.

* * *

Lienee selvää, että sen jälkeen kun tutkijat olivat selvittäneet hyttysten merkityksen virusten kantajina sekä Wolbachia-bakteereiden roolin niiden leviämisessä, ovat kaikki ihmiset yksimielisiä siitä, että niiden tutkiminen on ollut järkevää. Luulen kuitenkin, että ennen tämän tiedon - siis aiheesta tehdyn perustutkimuksen - olemassaoloa monikin tieteen ulkopuolinen ihminen olisi voinut kritisoida rahan ja ajan käyttämistä hyttysissä elävien bakteereiden tutkimukseen. 

Tämä esimerkki alleviivaa sitä - mikä kaikkien tiedettä ja rahoituspäätöksiä kritisoivien ihmisten olisi hyvä muistaa - että perustutkimuksen tarkoituksena on selvittää sellaisia asioita, joista ei ole olemassa aiempaa tietoa. Ja siitä syystä on mahdotonta tietää etukäteen, mistä tutkimushankkeesta seuraa joskus tulevaisuudessa hyötyä ja mistä taas pelkästään käytännön elämän kannalta merkityksettömiä tuloksia. 

Tämä tosiasia on hyvä perustelu rahoittaa kaikenlaisia tutkimuksia, koska muussa tapauksessa moni ennalta arvaamaton tieteen hyöty jäisi saavuttamatta. Ja hyväksyä se, että vain osa tutkimukseen suunnatusta rahoituksesta johtaa mihinkään hyödylliseen.

Toisaalta on myös selvää, että perustutkimuksen rahoituspäätöksiä tehdessä on aina varmistettava, että rahoitettava tutkimussuunnitelma on sellainen, että sitä noudattamalla - siis esitetyllä aineistoilla ja käytettävillä menetelmillä - on mahdollisuus saada selvyys tutkittavaan ongelmaan ja että näin saavutetaan uutta tieteellistä tietoa. Näin toimien voidaan maksimoida tutkimukseen käytettävän rahoituksen hyöty. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Akatemian roolista tieteen rahoittajana
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Varokaa juhannusviruksia!

Ihmisten on parempi elää länsimaissa ja Itä-Aasiassa kuin muualla maailmassa ennen kaikkea siksi, että näissä yhteiskunnissa tiede on korvannut uskonnollisen mystiikan tai muut epämääräiset tavat ratkoa ongelmia. Onhan selvää, että tutkitun tiedon perusteella kehitys kehittyy tehokkaammin kuin perustamalla tulevaisuus vanhoille uskomuksille. 

Tässä suhteessa erinomaisen esimerkin tarjoavat monenlaiset tartuntataudit. Vielä pari vuosisataa sitten niiden uskottiin olevan jumalien ihmisille antamia vitsauksia ellei suorastaan rangaistuksia. Nykyään sen sijaan tiedetään, että ne ovat mikro-organismien ja virusten aiheuttamia. 

Mikrobit saatiin toisen maailmansodan jälkeen suurelta osin kuriin, kun keksittiin lääkitä niiden uhreiksi joutuneita ihmisiä antibiooteilla. Virukset sen sijaan ovat olleet kovempi pala, mutta rokotusten avulla myös niiden merkitys on vähentynyt: isorokko on hävitetty koko maailmasta ja poliokin sivistyneistä yhteiskunnista. 

Kehitys kuitenkin kehittyy edelleen ja siitä tarjosi mainion esimerkin tutkimusraportti, jossa oli selvitetty pienten hiukkasten vaikutuksia influenssavirusten tartuntaan ja leviämiseen hiirten keuhkoissa. Työn tuloksena nimittäin havaittiin, että ilmansaasteille tyypilliset pienet hiukkaset kuljettavat influenssavirusta syvälle koe-eläinten keuhkoihin, joista ne leviävät edelleen veren mukana sisäelimiin. 

Siten tutkimuksessa löydettiin mahdollinen selitys sille, miksi saastuneessa ilmassa elävillä ihmisillä on yleensä puhtaassa ilmastossa eläviä pahempia virustartuntoja. Tutkimuksen tehnyt kiinalainen tutkimusryhmä havaitsi, että kokeisiin käytetyistä neljästä eri hiukkastyypistä Pekingin ilmasta kerätyt hiukkaset houkuttelivat eniten viruksia pintaansa, jonka jälkeen tulivat maissintähkistä tai fossiilisista polttoaineista palamalla syntyvä noki ja viimeisenä piidioksidi-pöly.

Oleellinen havainto tässä tutkimuksessa oli, että nämä hiukkaset kuljettivat viruskuormansa keuhkosoluihin ilman, että taudinaiheuttajien olisi tarvinnut tavalliseen tapaan sitoutua mihinkään solureseptoriin. Ja sen seurauksena hiukkasiin kiinnittyneet virukset tuottivat hiirten soluissa enemmän jälkeläisiä kuin soluissa, jotka olivat saaneet tartunnan pelkästään viruksista. 

Tutkijat havaitsivat myös, että viruksilla lastatut hiukkaset levisivät heidän kokeissaan elävien hiirien keuhkoihin, pernaan, maksaan ja munuaisiin, aiheuttaen tulehdusta ja kudosvaurioita koko 

elimistössä. Siten taudinaiheuttajille oli tarjolla tavallista enemmän kudostyyppejä, joiden kautta aloittaa lisääntyminen ja samalla taudin oireet uhrissaan. 

Nähtäväksi jää, miten tutkimuksen tulokset toistuvat ihmisillä. Samoin se, millä tavalla niitä hyödynnetään ihmisten terveyden parantamisessa. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa, että kun tutkijat ymmärtävät tauteja vuosi vuodelta paremmin, on poliittisilla päättäjillä ja ihmisten terveydestä huolehtivilla virkamiehillä valittavanaan vuosi vuodelta enemmän vaihtoehtoja ihmisten terveyden vaalimiseen. 

Tällä positiivissävytteisellä kirjoituksella haluan toivottaa teille, arvoisat lukijani, mitä parhainta keskikesän juhlaa. Muistakaa varoa juhannusviruksia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Koiraflunssa
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Saippuan kanssa kannattaa olla tarkkana jos aikoo mennä metsään

Suomi on ihana maa. Meillä on vuolaita jokia, vaikeakulkuisia soita, ainutlaatuinen saaristo ja tuhansittain järviä. Mutta silti maisemaa hallitsevat loppumattoman tuntuiset metsät, joissa majailee kesäisin valtava määrä hyttysiä. Ja juuri tuon viimeksi mainitun seikan valitsin tämän aamun aiheeksi. 

Näin siksi, että silmiini sattui jokin aika sitten osumaan tutkimus, jossa oli selvitetty hyttysten mieltymyksiä erilaisiin saippuoihin. Ei siis mikään vähäinen tutkimuksen aihe juuri tässä hetkessä eli vuodenajassa tarkasteltuna. 

Ja ovathan hyttyset muutenkin erityisen mielenkiintoinen aihe. Valitsevathan ne esimerkiksi uhreikseen ihmisiä näiden periytyvien luontaistuoksujen perusteella. Ja kuten arvoisa lukijani epäilemättä muistaa, voidaan hyttysiä pitää myös eniten ihmisiä tappavina petoina. 

Tämä johtuu siitä, että ne levittämät monenlaisia taudinaiheuttajia, kuten kelta-, dengue- ja länsi-Niilin kuumetta aiheuttavia viruksia sekä malarialoista. Pelkästään viimeksi mainittu tappoi vuonna 2017 yhteensä 435 000 ihmistä.

Mutta mennäänpä edellä mainostamaani tutkimukseen. Sen mukaan amerikkalaisen Virginia Polytechnic -instituutin tutkijat analysoivat, kuinka innokkaasti naaraspuoliset keltakuumehyttyset hakeutuivat vapaaehtoisten ihmisten luokse silloin, kun nämä olivat pesseet toisen käsivartensa yhdellä neljästä saippuabrändistä - Dial, Dove, Native tai Simple Truth. Toinen käsivarsi oli pesemätön. 

Tässä koeasetelmassa tutkijat havaitsivat, että hyttysiä houkuttelivat Dove- tai Simple Truth -saippualla pestyt käsivarret pesemättömiä enemmän. Sen sijaan Native-saippualla peseminen karkotti hyttysiä. 

Näiden kokeiden jälkeen kokeiltavana olevia saippuoita analysoitiin tarkemmin, jolloin havaittiin neljä yhdistettä, jotka houkuttelivat ja kolme yhdistettä, jotka karkottivat hyttysiä. Niinpä tutkijat arvelivat, että heidän saamansa tulokset voisivat auttaa kehittämään ihmisten käyttöön kemiallisia seoksia, jotka joko karkottavat tai houkuttelevat hyttysiä.

Minulle tosin jäi epäselväksi se, että minkälaisten ihmisten käyttöön hyttysiä houkuttelevia yhdisteitä oli ajateltu.  Masokisteilleko, jotta nämä saisivat nykyistäkin enemmän nautintoa alkukesän suomalaisista metsistä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta
Hyttynen on historiantekijä

Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä

Arvoisa lukijani muistanee vielä hyvin keskustelun siitä, mistä koronapandemian aiheuttanut SARS-CoV2 sai  alkunsa. Ja saattaapa muistaa niin sanotun sikainfluenssankin. Ja jokainen lienee kuullut espanjantaudista, joka tappoi ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina kymmeniä miljoonia ihmisiä - Suomessakin noin 20 000 ihmistä. 

Kaikkia edellä mainittuja viruksia yhdisti tappavuuden lisäksi se, että ne olivat ihmisiin tarttuneita eläinten viruksia. Se tarkoittaa, ettei ihmisillä ollut niitä vastaan aiemmista tartunnoista saatua immuniteettia, joten elimistö oli lähtökohtaisesti aseeton näitä viruksia vastaan. 

Siksi jo useita kertoja linnuista ihmisiin tarttuneiden influenssavirusten esiintymistä ja evoluutiota seurataan tarkasti. Ja nyt on Kanadassa havaittu, että kettuihin, haisunäätiin ja minkkeihin levinneissä H5N1-lintuinfluenssaviruksissa esiintyy mutaatioita, joiden seurauksena ne pystyvät lisääntymään aiempaa paremmin nisäkkäissä. 

Tarkemmin sanottuna virukset pystyvät näiden mutaatioiden ansiosta sitoutumaan aiempaa paremmin nisäkkäiden ylähengitysteiden soluihin. Tosin niissä ei - ainakaan vielä - esiinny sellaisia mutaatioita, joiden seurauksena influenssavirusten tartuntakyvyn tiedetään olevan kaikista paras.

Tulevaisuudessa onkin jännittävää seurata, kehittyykö nisäkkäissä nyt esiintyvistä viruksista ajan myötä sellaisia kantoja, jotka onnistuvat tarttumaan ihmisiin ja lisääntymään heissä. Jos näin käy, on edessä jälleen uusi lintuinfluenssaepidemia, jonka aiheuttamien kuolemantapausten määrää voidaan toistaiseksi vain arvailla. 

Jotain suuntaa saattaa kuitenkin antaa tieto siitä, että niissä tapauksissa, kun virus on tarttunut linnuista ihmisiin, on kuolleisuus ollut kymmeniä prosentteja. Saattaa kuitenkin olla, että nyt käynnissä oleva virusten muuntuminen eli evoluutio laskee tai nostaa tätä kuolleisuutta. 

Siksi on hyvä, että ihmiskunnalla on pitkä kokemus influenssarokotteiden kehittämisestä - itsekin olen ottanut rokotteen vuosittain jo kymmenien vuosien aikana. Ja siksi myös uudelle viruskannalle pystytään kehittämään ja tuottamaan toimiva rokote alle vuoden kuluttua siitä, kun epidemia on lähtenyt liikkeelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan henkeä tarvitaan myös nyt
Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi

Apinarokko on apinarokkoviruksen aiheuttama infektiotauti. Tämä virus on sukua mm. lehmärokkovirukselle, ontelosyylävirukselle, sekä isorokkoa aiemmin aiheuttaneelle virukselle, joka on onnistuttu hävittämään rokotusten avulla. 

Apinarokkoa esiintyy Keski- ja Länsi-Afrikan sademetsäalueilla ja siitä tunnetaan kaksi eri muotoa, joista Kongon altaan alueella esiintyvä aiheuttaa vakavampaa tautia kuin Länsi-Afrikassa esiintyvä virus. Kuluvan vuoden aikana virusta on löydetty enemmän kuin koskaan aiemmin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa - myös ihmisillä, jotka eivät ole käyneet Afrikassa.

Amerikkalainen tiedelehti Science kertoi tuoreimmassa uutiskatsauksessaan, että Maailman terveysjärjestö (WHO) on ilmoittanut alkavansa kutsua apinarokkotautia nimellä "mpox", koska nykyinen nimi on sen mukaan herättänyt rasistisia stereotypioita ja ihmisten leimaamista. Nimitys apinarokko syntyi siitä syystä, että virus tunnistettiin alun alkaen laboratorioapinoissa. Mpox-minityksen loppuosa lienee lainattu isorokon nimestä (englanniksi "smallpox"), mutta en tiedä mistä tuo "m" tulee loppuosan "pox" eteen. Ei kai vain sanasta "monkey"? 

Siinä mielessä nimenvaihto oli ymmärrettävä, että apinarokko-nimitys on ollut tavallaan virheellinen, koska virusta kantavat luonnossa todennäköisimmin jyrsijät. Mutta miksi taudin nimi haluttiin muuttaa helposti muistettavasta apinarokosta vaikeasti mieleen jääväksi kirjainyhdistelmäksi, jos sen alkukirjain tuo joka tapauksessa mieleen apina-sanan?

Samalla WHO muutti mpoxvirusten kahden eri muodon nimet, koska ne olivat perustuneet alueisiin, joissa ne ensin tunnistettiin. Kongon altaan muodosta tuli kladi I ja Länsi-Afrikan viruksesta kladi II. Wikipedian mukaan "kladi eli monofyleettinen ryhmä tai kehityslinja on evoluutioon perustuva eliöiden kladistinen ryhmä, joka käsittää kantamuodon (´esi-isän´) ja kaikki siitä polveutuvat eliölajit".

Science-lehden mukaan mboxtapaukset ovat kääntyneet maailmanlaajuiseen laskuun elokuusta lähtien, mutta edelleen raportoidaan viikoittain satoja uusia tartuntoja, joiden vähentämiseksi terveysviranomaiset vaativat riskiryhmien rokottamista. Sellaisia ovat etenkin miehet, joilla on seksiä miesten kanssa - ja heistä aivan erityisesti sitä useiden eri seksikumppaneiden kanssa harrastavat.

Jutun luettuani jäin pohdiskelemaan syitä sille, minkälaisiin ihmisiin kohdistuvat ne rasistiset stereotypiat ja ihmisten leimaamiset, jotka WHO on liittänyt apinarokkonimeen ja joiden takia sekä itse virusten että sen eri muotojen nimet piti vaihtaa. Olivathan vanhat nimet ehtineet jo vakiintua ja - kuten edellä totesin - ne olivat helposti mieleen jääviä verrattuna näihin uusiin. 

Sitä paitsi apinarokko-nimitys oli nähdäkseni hyvin linjassa monien muiden tautien - lintuinfluenssa, sikaflunssa, hullun lehmän tauti, myyräkuume, lehmärokko - kanssa. Ovatko nämäkin nimet rasistisia ja leimaavia, ja tulisi siksi korvata jonkinlaisilla kirjainyhdistelmillä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti
Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu....  Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."

Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."

Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".

Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."

Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset. 

Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi. 

Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa. 

Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi. 

Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti

Koronapandemian vielä jatkuessa on maailmaa alkanut puhuttaa yhä enemmän apinarokko. Siis se tauti, jolle etsitään uutta nimeä, koska nykyinen saattaisi leimata erästä ihmisryhmää. 

Apinarokko on sukua jo hävitetylle isorokolle, mutta se ei ole yhtä tappava. Taudin saaneet sairastuvat kuitenkin vakavasti, kuten voidaan päätellä erään sen kokeneen suomalaisen luonnehdinnasta: "kamalin tauti, minkä olen sairastanut. Raskainta oli äärimmäinen kipu."

Tuoreessa Nature-lehden artikkelissa käytiin läpi, mitä tämän virustaudin tarttumisesta oikeasti tiedetään tällä hetkellä. Ajattelin välittää siitä tiedon myös teille, arvoisat lukijani, jotta välttyisitte mahdollisilta tartunnoilta sekä tartunnan pelolta, koska asiaan voi vaikuttaa tehokkaasti omalla käyttäytymisellään.

Ensin kuitenkin taudin yleisyydestä. Sitä on viime toukokuun jälkeen tavattu yli 90 valtiossa yhteensä ainakin 32 000 tapauksena. Kolmannes tunnetuista tapauksista on löytynyt USA:sta, missä on sen takia julistettu hätätila.

Apinarokko tarttuu lähinnä miesten parissa. Siis sellaisten miesten, jotka harrastavat seksiä toisten miesten kanssa joko polygaamisesti tai antautumalla aktiin tuntemattomien ihmisten kanssa. Toisin sanoen virus leviää tällaisille henkilöille tyypillisten laajojen ja aktiivisten seksiverkostojen avulla. 

Apinarokkovirusten on epäilty leviävän myös pisaratartuntana (tämä tieto löytyy myös THL:n sivuilta), mutta tästä ei ole näyttöä, eikä viruksen ole havaittu levinneen sellaisten puolisoiden välillä, jotka eivät ole harrastaneet seksuaalista kanssakäyntiä. Myöskään tartunnan saaneiden ihmisten kurkuista otetuissa näytteissä ei ole juurikaan havaittu apinarokon aiheuttajaa.

Sen sijaan tartunnan saaneiden henkilöiden ihossa olevissa haavaumissa suorastaan kuhisee apinarokkoviruksia. Samoin heidän siemennesteessään muutama viikko tartunnan jälkeen. On kuitenkin epäselvää, tarvitaanko tartuntaan varsinainen seksiakti, vai riittääkö pelkkä hyväily ja partnerin hengitysilmassa oleminen - nämähän toteutuvat myös seksiaktin yhteydessä. 

Lopuksi jutussa kerrottiin, että suu- ja anaaliseksiä harrastaneilla oli paljon haavaumia suussaan ja peräaukossaan. Ja kuten edeltä muistamme, niissä kuhisee viruksia. Siksi Naturen artikkelin mukaan olisi tärkeää, että terveydenhuollossa ei ujosteltaisi ihmisten seksielämästä puhumista. 

Nähtäväksi siis jää, auttaako tieto apinarokkovirusten leviämisestä patoamaan sen leviämisen miesten kanssa seksiä harrastavien miesten parista. Vai jatkaako se voittokulkuaan yhä kiihtyvällä tahdilla. 

Voimme myös jännityksellä odottaa sitä, onnistuuko virus leviämään myös miesten kanssa seksiä välttävien miesten joukkoon - ja edelleen naisten pariin. Jollain tavalla tästä kaikesta tulee nimittäin ainakin omaan mieleeni 1980-luku ja AIDS:ia aiheuttavan HI-viruksen ilmaantuminen niin ikään miesten kanssa seksiä harrastavien miesten kautta kaikkialle maailmaan - siis myös naisten ja vain naisten kanssa seksiä harrastavien miesten pariin. Olisi hienoa, mikäli tuosta ajasta voitaisiin ottaa oppia ja välttää saman kaavan toistuminen.

Tässä suhteessa tilanne on kohtuullisen valoisa, sillä - kuten alussa totesin - apinarokkovirus on läheistä sukua maailmasta jo hävitetylle isorokkovirukselle ja jälkimmäiselle kehitetyt rokotteet ilmeisesti tehoavat molempiin. Siten ongelmana on lähinnä riittävän rokotemäärän saaminen markkinoille. 

Jos siinä onnistutaan, ei miesten kanssa seksiä harrastavien miesten ehkä tarvitse muuttaa seksuaalista käyttäytymistään. Ei ainakaan ennen kuin he onnistuvat saamaan verkostoihinsa jälleen jonkin uuden miesten kanssa seksiä harrastavien miesten liberaalia elämäntapaa hyödyntävän viruksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Karvasta oppia Uruguaysta
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Mistä isorokon uudet lääkkeet kertovat?

Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Kaikki suomalaiset tietänevät hyttysten levittävän virustauteja. Tiedämme myös, että tiheän ihmisasutuksen alueelta kotoisin olevat hyttyset ovat kiinnostuneempia ihmisistä kuin harvaan asuttujen alueiden hyttyset.

Nyt on virusten, hyttysten ja ihmisten suhteesta saatu jälleen uutta tietoa. Cell-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hyttyset eivät nimittäin yksin päätä kenestä ne ovat kiinnostuneita. 

Siihen päätökseen osallistuvat tutkimuksen tulosten mukaan myös ainakin Zika- ja denguevirukset. Tämä tapahtuu sikäli epäsuorasti, että ne vaikuttavat tartunnan saaneiden ihmisten ihon mikrobeihin manipuloimalla nämä lisäämään tiettyjen haihtuvien yhdisteiden eritystä. Ja kuinka ollakaan, juuri sellaisten yhdisteiden, jotka houkuttelevat hyttysiä puoleensa. 

Näin hyttyset hakeutuvat erityisen innokkaasti virustartunnan saaneiden ihmisten iholle imeäkseen heidän vertaan - ja saavat samalla kantaakseen viruksia, joiden leviäminen tämän seurauksena on paljon tehokkaampaa kuin se olisi muuten. 

* * *

Kun nyt mikrobeista tuli puhe, niin välitettäköön toinenkin uusi tieto niiden kyvystä manipuloida uhrejaan. Tässä tapauksessa kyse on tavallisista huonekärpäsistä. 

Nehän lisääntyvät ihmisten tavoin parittelemalla. Ja tähän kohtaan on rakentanut oman lisääntymisstrategiansa eräs sieni. 

Sienethän lisääntyvät itiöiden avulla. Ja tämä kyseinen hyönteisille haitallinen sieni toimii siten, että se hakeutuu naaraskärpäsen aivoihin tämän lähestyessä kuolemaa. Sen seurauksena kuoleva naaraskärpänen levittää siipensä siten, että sienen itiöt tulevat mahdollisimman hyvin tyrkylle.  

Lisäksi sieni erittää kärpäskoiraita houkuttelevia tuoksuja sekä muokkaa naaraan pinnan hiilivetyjä siten, etteivät siivekkäät uroot voi vastustaa haluaan harrastaa seksiä kuolleen naaraan kanssa. Näin sienen itiöt tarttuvat niihin ja pääsevät jatkamaan matkaansa parittelusta kyllikseen saaneiden koiraiden matkassa. 

Inhottaako? Niin minuakin, mutta samalla en voi olla ihailematta niitä keinoja, joita evoluutio on kehittänyt pieneliöille, jotta ne voisivat jatkaa sukuaan mahdollisimman tehokkaasti. Sitä paitsi nyt saadusta uudesta tiedosta Zika- ja dengueviruksen käyttäytymisestä saattaa olla hyötyä pyrittäessä kehittämään uudenlaisia keinoja, joilla niiden aiheuttamia epidemioita voitaisiin välttää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta
Hyttynen on historiantekijä
Seksiä kuolleen kanssa

Valkohäntäkauris toi punkin iholle

Nyt kävi niin, että kesälomalaiseen tarttui puutiainen eli punkki. Ja vieläpä kesämökillä, jossa ei vielä viisi vuotta sitten oltu kuultukaan punkeista. Mutta nyt niitä on tarttunut kaikenlaisiin ihmisiin lapsista professoreihin ja lomalaisista eläkeläisiin.

Vaan mitäpä näillä seuduilla on sitten tapahtunut? Hiiriä ja myyriä täällä on aina ollut. Ja niin on hirviä ja naapureiden koiriakin. Mutta yksi on varsin uutta.

Ja se yksi on valkohäntäpeura eli -kauris. Niitä olen tänäkin kesänä nähnyt pitkälle toistakymmentä kesäpaikkani välittömässä läheisyydessä. Ja keväällä ympäröivät metsät olivat pullollaan niiden ulosteita. 

Ja tämä, juuri tämä amerikkalaista alkuperää oleva ja viime vuodet eksponentiaalisesti lisääntynyt valkohäntäeläin on se syy, miksi jouduin irrottamaan itsestäni punkin. Ja pelkäämään joko borrelioosibakteerin tai aivokuumeviruksen tartuntaa. Niinpä päätin palata valkohäntäisen peuran ja punkin väliseen suhteeseen myös tässä blogissani, sillä pidetäänhän punkkia levittämisensä tautien takia jopa Suomen vaarallisimpana eläimenä. 

Googlaamalla löysin professorikollega Heikki Henttosen, joka kertoi viisi vuotta sitten Helsingin sanomille tosiasioita punkista. Niistä ensimmäinen oli se, että valkohäntäkauriin ja borrelioosin välisestä suhteesta liikkuu vääriä huhuja, joiden mukaan kauriit puhdistaisivat punkkeja bakteereista ja olisivat siitä syystä ihmisen kannalta hyödyllisiä. 

Tosiasiassa valkohäntäkauriissa talvehtinut punkki ei enää tartu ihmiseen, joten sen mahdollisella puhdistumisella taudinaiheuttajasta ei ole merkitystä meidän kannaltamme. Sen sijaan valkohäntäiset kauriit toimivat tehokkaina kulkuvälineinä punkeille, koska aikuisessa hirvieläimessä voi olla jopa 2 000 punkkia. 

Kun nuo 2 000 punkkia lisääntyvät, tarttuvat niiden 2 000 - 4 000 jälkeläistä ensimmäisenä yleensä myyriin ja muihin pikkunisäkkäisiin, jotka välittävät punkkien taudinaiheuttajia. Myöhemmin nämä taudinaiheuttajat saattavat sitten siirtyä ihmiseen, mikäli niitä kantava punkki on löytänyt sellaisen isännäkseen. 

Voin siis hyvällä syyllä todeta punkkien ilmaantumisen kesänviettoseudulleni johtuvan alueella runsastuneesta valkohäntäkauriskannasta. Ja vain päivitellä sitä, että paikalliset metsästäjä kantavat syksyllä satoja kiloja omenia ja muuta apetta lähimetsien reunoille valkohäntäkauriiden syötäväksi, jotta saisin ensi kesänäkin nauttia punkeis... ei kun siis saadakseen seuraavana syksynä saalista entistä suuremmasta kauriskannasta.

Olen aika harvoin samaa mieltä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa juuri mistään. Mutta tässä asiassa toivon todella, että sen aloite valkohäntäpeuran lisäämiseksi kansalliseen haitallisten vieraslajien listaan toteutuisi ja valkohäntäpeurasta tulisi vapaata riistaa. 

Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että jopa viranomaiset haluavat ylläpitää maassamme tolkutonta valkohäntäkauriskantaa, kuten tuore lupapäätös Uudeltamaalta osoittaa. Toivottavasti kyse ei ole siitä, että maamme riistahallinto katsoisi olevansa metsästäjien etujärjestö sen sijaan, että se palvelisi yhteistä etua.

Siksi joudun toivomaan - epäilemättä tätäkin yhdessä luonnonsuojeluliiton kanssa - kesänviettopaikkakunnalleni oikein suurta susilaumaa, joka panisi poskeensa ylimääräiset kauriit valkoisine häntineen. Enkä murehdi, jos ne siinä sivussa söisivät muutaman sellaisen koiran, joka kuuluu valkohäntäkauriita ruokkiville metsästäjille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi on hyötyeläin
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa
Punkit leviävät koirien mukana

Karvasta oppia Uruguaysta

Uruguay oli yksi niistä maista, jotka näyttivät pääsevän SARS-CoV2-viruksen (tässä jutussa on kuva eristetystä viruksesta) aiheuttamasta COVID-19-pandemiasta kuin koira veräjästä. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, koska pandemia räjähti siellä tänä keväänä käsiin. Vuoden 2020 19 100 tartunnan ja 180 kuolleen sijaan kuluvana vuonna on 3,5 miljoonaisen kansan parissa ollut tartuntoja jo nyt noin 350 000 ja kuolleita sen seurauksena peräti 5 300.  

Tätä kehitystä analysoitiin Nature-lehdessä. Sen mukaan maan hallitus noudatti heti viruksen ilmaannuttua tieteellisen ohjausryhmän neuvoja ajaen alas liiketoimintaa ja kouluja sekä rajoittaen matkustamista viime vuoden aikana. Uruguayssa kehitettiin myös oma testi SARS-CoV2:n tunnistamiseksi ja sitä käytettiin runsaasti, jolloin uudet tartuntaketjun saatiin nopeasti hallintaan.

Vuoden 2020 joulukuussa Uruguayn tautitilanne alkoi jälleen pahentua. Tälläkin kertaa tieteellinen ohjausryhmä antoi hallitukselle ohjeita, mutta nyt niitä ei noudatettu ja esimerkiksi ravintolat pidettiin taloudellisista syistä vapaasti auki. Niinpä tartuntaluvut nousivat nopeasti saavuttaen ajoittain maailman kärkitilan. 

Uruguayn ongelma ei kuitenkaan liittynyt pelkästään yhteiskunnan avaamiseen, vaan myös maantieteellä oli osansa pelissä. Maa rajoittuu Brasiliaan ja Argentiinaan ja monin paikoin näiden valtioiden välillä on Suomen ja skandinaavisten maiden rajojen tapaan vain veteen piirretty viiva. 

Tämä ei ollut suuri ongelma ennen kuin naapurimaissa yleistyi uusi aiempaa tarttuvampi viruksen gammamuunnos juuri silloin kun eteläisen pallonpuoliskon Uruguayssa alkoivat kesälomat, joiden aikana perheet ja tuttavat kerääntyivät ylläpitämään kulttuurinsa mukaisia tiiviitä sosiaalisia kontakteja. 

Lisäksi Uruguayn tilanteeseen vaikutti vielä se, että maan hallitus uskoi menestyksellisen vuoden 2020 jälkeen, että ongelma oli ohi. Niinpä se ehti julistaa voiton viruksista, joka heikensi oleellisesti kansalaisten halua noudattaa viruksen tartuntaa vähentäviä varotoimia.

Huvittavaa kyllä, Uruguayn hallituslähteet kieltäytyivät kommentoimasta Naturelle epäonnistumistaan. Pandemian loppu on nyt kuitenkin häämöttämässä, sillä hallitus on onnistunut rokottamaan väestöään erittäin tehokkaasti ja sen seurauksena tartuntaluvut ovat kääntyneet nopeaan laskuun samoin kuin koronakuolemat, joiden määrä on pudonnut peräti 95 prosentilla vain muutaman viikon takaisesta.

Suomessahan koronan torjunnassa on onnistuttu kohtuullisesti, eikä Uruguayn kaltaista katastrofia ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi rokotekattavuus suomalaisten parissa nousee ripeästi, joten COVID-19-ongelma poistunee päiväjärjestyksestä tämän vuoden aikana olettaen ettei virus onnistu muuntautumaan siten, että käytössä olevat rokotteet muuttuvat sitä vastaan tehottomaksi. 

Tästä huolimatta Suomessakin on syytä ottaa oppia uruguaylaisten epäonnistumisesta siltä varalta, että maailmaan ilmaantuu jälleen uusi tartuttava eläinperäinen taudinaiheuttaja. Eikä se oppi ole siinä, että tehdään kuten tälläkin kerralla, vaan että noudatetaan niitä ohjeita, jotka voidaan johtaa asiaan liittyvästä parhaasta mahdollisesta käytössä olevasta tieteellisestä tiedosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä
Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi
Jälkiviisautta

Lentäväthän linnutkin, saati lepakot

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd) muistetaan siitä, että hän vertasi eurovaalien 2009 yhteydessä elintasopakolaisia muuttolintuihin sanomalla "kuinka on mahdollista, että linnut lentävät rajojen ylitse, mutta ihmiset tulevat lainsuojattomiksi ylittäessään rajan". 

Kommentti vaikutti luultavasti siihen, että hänen hyvässä nousussa ollut poliittinen nousunsa katkesi ja hän putosi vastoin kaikkia odotuksia eduskunnasta heti seuraavissa vaaleissa vuonna 2011. Samalla Timo Soinin Perussuomalaiset saivat jytkynsä uuden nousevan tähtensä Jussi Halla-ahon nostettua humanitaarisen maahanmuuton ongelmat valtakunnalliseksi puheenaiheeksi soinilaisen kevytpopulismin rinnalle.

Avoimeksi tapauksessa jäi se, että miten olisi käynyt, jos Kiljunen olisi lintujen sijaan puhunut lepakoista, sillä lentäväthän nekin. Tämä tuli mieleeni kun luin tutkimusta, jossa oli havaittu meilläkin esiintyvän pikkulepakon lentävän aina Espanjaan saakka viettämään talvea.

Havaittu lepakonlento tapahtui Latviasta , joten matkaa kertyi linnuntietä mitaten aina 2 200 kilometriä. Asia tiedetään siitä, että lepakko oli rengastettu Latviassa ja löytyi kuolleena Espanjasta. Todennäköisesti lentomatka oli kuitenkin pidempi, koska nämä nisäkkäät seuraavat mutkikasta Itämeren rantaviivaa muuttolennoillaan.

Asian tekee uskomattomaksi se, että kyseinen lepakko on pienimpiä tunnettuja nisäkkäitä: se painaa yleensä alle 10 gramma ja sopisi siivet kokoon taitettuna tulitikkuaskiin. Kyseessä on siis aikamoinen lentäjä, joka saapuu meille Suomeen toukokuun alussa ja katoaa kohti etelää jälleen elokuun loppupuolella.

Kimmo Kiljuseen palatakseni. Hänhän pääsi viime vaaleissa jälleen eduskuntaan, mutta lienee sen jälkeen ollut vaitonainen lintujen ja elintasopakolaisten samankaltaisuudesta. Siksi ehdotan, että hän ottaisi seuraavien vaalien yhteydessä maahanmuuttoteemasta puhuttaessa esille lintujen sijasta nämä pienet lepakot. 

Niissä on pääosin hämärän eläjinä paljon lintuja enemmän mystiikkaa. Eikä sovi väheksyä niiden mukana siirtyviä pieneliöitäkään, jotka kuormittavat terveydenhuoltoamme samaan tapaan kuin maahanmuuttajatkin. 

Ehkäpä näiden seikkojen esille tuomisella saisi nyt yli vuosikymmen lintuvertauksen jälkeen lisäsuosiota, jolla ratsastamalla varmistuisi uusi kausi eduskunnassa. Tai ainakin saisi kuolemattoman maineen poliittisia vertauksia viljelevänä sanaseppona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?
Hyvä veli iski jälleen!
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista

Afrikan kasvava väestö lisää hyttysten kiinnostusta

Vaikka koronavirus siirtyykin ihmisestä toiseen omin avuin, kulkevat monet muut virustaudit hyttysten välittäminä. Tällaisia vakavia oireita aiheuttavia viruksia ovat mm. dengue- ja Zika-virukset.

Science-lehdessä kerrottiin viime viikolla tutkimuksesta, jossa oli kerätty eri puolilta Afrikkaa hyttysten munia ja kasvatettu niistä aikuisia. Sen jälkeen näiden kasvattien vaintoja oli tutkittu silloin, kun niillä oli vain kaksi mahdollisuutta: hakeutua joko ihmisen tai marsun luokse hankkimaan lisääntymistään varten verta.

Tulokset olivat selkeitä. Afrikan metsistä peräisin olevat hyttyset hakeutuivat kohti marsuja, kun taas puolikuivan ilmaston eli Sahelin alueen hyönteiset suuntasivat kohti ihmistä. Tutkijat selvittivät myös näiden hyttysten sukulaisuussuhteita: mitä samankaltaisempaa niiden perintöaines oli Sahelin alueen hyttysille, sitä hanakampia ne olivat valitsemaan ihmisen imukärsänsä kohteeksi.

Tutkijat huomasivat myös, että hyttyset, jotka olivat peräisin tiheän ihmisasutuksen alueelta, olivat kiinnostuneempia ihmisistä kuin harvaan asuttujen alueiden hyttyset. Lisäksi niiden kiinnostus ihmisiin oli liityksissä ilmaston kuivuuteen: kosteiden olojen kaupunkien hyttyset eivät olleet likimainkaan niin kiinnostuneita ihmisistä kuin kuivia kausia usein kohtaavilta Sahelin alueelta kerätyt.

Jutussa haastateltu tutkija totesikin, että suurten kaupunkien kasvu Afrikan kuiville alueille, kuten Saheliin, saattaa johtaa ajan myötä todelliseen dengue-kuumekatastrofin.

Poimin tämän jutun kirjoitukseni aiheeksi, koska se osoitti jälleen kerran kuinka epäterveellä pohjalla Afrikan nopea väestönkasvu on. Onhan selvää, että väestön kasvaessa ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin riippumatta siitä, kuinka kuivassa ympäristössä he asuvat.

Meille eurooppalaisille tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin verovarojemme käyttämistä afrikkalaisten hyväksi on entistä helpompi vaatia ja toiseksi lisääntyvät hyttysvälitteiset taudit toimivat vahvoina ajureina ihmisten lähdölle kohti pohjoista.

Pidemmällä aikavälillä on lisäksi mahdollista, että kaupungistumisesta seuraavat luonnonvalintapaineet vaikuttavat joidenkin hyttyslajien evoluutioon siten, että niistä kehittyy erityisesti ihmisellä eläviä kantoja, jotka aikanaan levittävät tällä hetkellä tuntemattomia viruslajeja. Kuten olemme koronaviruksista oppineet, saattaa sellaisella olla vakavia seurauksia. Ja ovathan tauteja levittävät hyttyset olleet jo aiemminkin merkittäviä historiantekijöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Hyttynen on historiantekijä
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Kun suomalaisia kuoli kuin kärpäsiä

Kun koronavirus nyt hallitsee uutisointia, on täällä blogosfäärissä hyvä kääntää katse muihin asioihin, jotta tapahtuneelle saa jonkinlaisen vertailukohdan. Otetaan puheeksi siis Suomea aiemmin kohdanneita ainakin kahta kertaluokkaa nykyistä suurempia vaikeuksia, joista niistäkin olemme - tai siis esivanhempamme ovat - selvinneet kunnialla.

Siis sellaiset kuin isoviha. Eli ruotsalaisen suurvallan sortumiseen johtaneen Suuren Pohjan sodan aika Suomessa.

Maamme väkiluku oli vuonna 1695 noin puoli miljoonaa ihmistä. Ja kaiken mentyä ohi vuonna 1721 vain 391 000. Näin siitä huolimatta, että maahamme syntyi jatkuvasti uusia lapsia.

Samaan aikaan venäläiset - tai ryssät, kuten he itse itseään kutsuvat - ryöstelivät maatamme ja veivät kymmeniä tuhansia ihmisiä orjiksi Venäjälle. Jotain miehitysvallan asenteesta kertoo sekin, että tsaari käski tuhota Pohjois-Pohjanmaata kymmenen peninkulman syvyydeltä puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vasten.

Kyrönmaan eli Etelä-Pohjanmaan miehistä peräti 70% kuoli varsinaisissa taisteluissa tai armeijassa liikkuneisiin tauteihin ja loput tapettiin myöhemmin heidän niskuroidessaan ankaran miehitysvallan alla. Ei siis ihme, että suomalainen isänmaallisuus elää edelleen kaikista vahvimmin juuri Pohjanmaan lakeuksilla - siellä ei haluta kokea uudelleen samanlaista kansanmurhaa vieraan vallan kädestä.

Orjiksi viedyistä harvat palasivat kotimaahan, mutta jotkut sen kuitenkin tekivät. Heistä meitä muistuttaa Zachris Topeliuksen kertomus Koivusta ja tähdestä. Tarinan taustalla olivat Topeliuksen isän isoisän Kristoffer Topeliuksen kokemukset. Hän nimittäin pakeni isonvihan aikaan äitinsä kanssa Oulusta Muhokselle piilopirttiin, mistä kasakat kuitenkin ryöstivät pojan ja veivät orjaksi Venäjälle.

Venäläiset eivät olleet tuon ajanjakson ainoita suomalaisten tappajia. Venäläisten miehitysaikaa nimittäin edelsivät suuret kuolonvuodet, joiden aikana suomalaisista kuoli noin kolmannes nälkään ja tauteihin. Myös isonvihan aikana maassa riehui rutto.

Nälän saavuttua ensimmäisten joukoissa menivät Heikki Ylikankaan mukaan ne perheet ja suvut, joiden nokkamiehet katsoivat 1600-luvun nousevan suurvallan ankaran verotuksen paineessa parhaaksi luopua talojensa isännyydestä - koska siihen liittyi koko maatilan väestön puolesta verojen maksaminen - ja siirtyä muiden palkollisiksi eli käytännössä renkimiehiksi. Kuolonvuosien aikana sellaisille ei luonnollisesti riittänyt ravintoa, kun ei sitä tahtonut riittää isäntäväellekään.

Tästä pääsemmekin suurvalta-ajan rasituksiin. 1600-luvun Ruotsihan kävi jatkuvaa sotaa naapureitaan vastaan. Vaikka se olikin Pohjan sotaa lukuun ottamatta enimmäkseen voitokasta, vaati vähäväkisen valtakunnan äärimmilleen viritetty sotakoneisto miehiä syötettäväksi taudeille sekä vihollisen luodeille ja miekoille. Eikä niitä vähäväkisessä pohjolassa löytynyt muualta kuin - ilman väenottoakin ankarien olojen eli pienen jääkauden - rasittamista taloista.

Kaiken kaikkiaan 1600-luvulla täysi-ikäiseksi päässeistä suomalaisista miehistä kuoli armeijan palveluksessa noin 30 prosenttia. Kyse oli siis valtavasta tragediasta, joka tuskin on luonut tuolloin pohjolan perukoilla asuville ihmisille kovin auvoisia näköaloja tulevaisuudesta.

Pahimman välttämiseksi toki keksittiin keinoja. Esimerkiksi vauraimpiin taloihin oli tapana ottaa piikojen lehtolapsia, orpoja tai muuten vain kaupan olleita pikkupoikia, jotta nämä voisivat aikanaan astua armeijan rulliin isännän tai hänen poikiensa sijasta.

Toki isännät palkkasivat myös aikuisia miehiä sijaisikseen silloin kun sellaisia oli saatavissa. Koska armeijaan lähtö oli käytännössä kuolemantuomio, olivat luvatut palkkiotkin sen mukaisia.

1600-luvulla tällaisen rekryytin palkka vastasi siten korvaussummaa, joka määrättiin oikeudessa maksettavaksi tapetun miehen omaisille. Joissain tapauksissa myös ihmisen tappaminen kompensoitiin sillä, että syyllinen tai hänen sukulaisensa lähti uhrin talon puolesta sotaan.

Jos talossa ei ollut kasvattipoikia eikä palkkamiehiäkään ollut saatavilla, ei kruunu antanut armoa vaan vei talosta oman pojan tai sellaisen puuttuessa itse isännän. Tämän seurauksena kylmeni maastamme lukematon määrä savuja vain siirtyäkseen toisen perheen asutettavaksi kruunulle maksettavaa veroa - ja sotaväkivelvoitteita - vastaan.

Listaa voisi toki vielä jatkaakin, mutta koska pahimmat tragediat tuli jo mainituksi, niin riittäköön tämä tällä kertaa. Näin siksi, että jo edelle kirjoitettu tehnee selväksi sen, ettei suomalaisten elämässä ole ollut Ruotsin suurvalta-ajan valossa mainittavia vaikeuksia minun elämäni aikana. Eikä edes koronavirus ole sellainen.

Tässä suhteessa on hyvä huomata myös se, ettei nykyisten nuorten elämä ole kaikesta oppineiden valituksesta huolimatta oikeasti näköalatonta. Sen sijaan se on sikäli ongelmallista, ettemme me vanhemmat ole osanneet antaa heille realistisia elämän eväitä - syistä, joita itse kukin voi mielessään pohtia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa