Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste pride. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pride. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. elokuuta 2026

Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Detroitin ympäröimä Hamtramck on Amerikan ensimmäinen muslimienemmistöinen kaupunki, vaikka vielä vuonna 1970 puolalaiset muodostivat lähes 90 % sen väestöstä. Toisin sanoen Hamtramck on esimerkki eurooppalaisperäisen väestön vaihtumisesta kristityistä muslimeihin.

Tämä etnis-uskonnollinen muutos ei ole tapahtunut ilman näkyviä seurauksia. Sellainen on esimerkiksi kaupungin pelkästään muslimimiehistä koostuvan valtuuston päätös nimetä Holbrook Avenue – yksi Hamtramckin pääväylistä – uudelleen Palestine Avenueksi 

Samalla kaupungin katukuva on muuttunut. Naiset eivät enää kulje kaduilla minihameissa tai hiukset vapaana vaan ovat verhoutuneet päästä varpaisiin mustiin niqabeihin. Myös liikkeiden kyltit on kirjoitettu uusväestön kotimaissa käytetyillä kirjaimilla ja koulut ovat korvanneet pääsiäisloman ramadanin päättymisen aikaan pidettävällä vapaalla. Ja äänimaailmaan on tietenkin ilmaantunut useita kertoja päivässä kajahtava islamilainen rukouskutsu.

Myös alkoholin käyttö on kielletty, mutta eläinten uskonnollisin menoin tapahtuva teurastaminen kotioloissa on sallittu. Ja mikä suomalaistenkin seksuaalivähemmistöjen parissa kannattaa panna merkille: pelkistä muslimimiehistä koostuva valtuusto on kieltänyt pride-lipun julkisen käyttämisen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, onko Hamtramck esimerkki länsimaiden – siis myös maahanmuuttajia auliisti vastaanottavan Euroopan – tulevaisuudesta vai ainoastaan uusamerikkalainen kuriositeetti. Mutta oli se sitten kumpaa tahansa, on ihmisten syytä olla tietoisia siellä tapahtuneista muutoksista – aivan erityisesti silloin, kun he kannattavat liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Suomessa Hamtramckin kaltaiseen tulevaisuuteen on mahdollisuus ottaa kantaa seuraavan kerran ensi kevään eduskuntavaaleissa. Onhan meillä silloin tarjolla sekä ehdokkaita että puolueita, joiden ajama maahanmuuttopolitiikka johtaa ennemmin tai myöhemmin nykyhamtramckilaiseen elämänmenoon, mutta myös sellaista tulevaisuutta vastustavia poliittisia liikkeitä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Allah lähetti idiootin puukottamaan naisia
SDP:llä on veret seisauttava kannatus lähi-itäläisten ja pohjoisafrikkalaisten parissa

sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

"Abdul B" ajoi Saksassa autolla

Saksalainen pride-väki sai tuntea konkreettisesti sen, miltä tuntuu elää seksuaalivähemmistönä islamistisessa kulttuurissa kun "Abdul B" ajoi heidän juhlaansa ja ryhtyi sen jälkeen riehumaan machete veitsellä. Sen seurauksena yksi nainen sai surmansa ja ainakin 15 vammoja.

Abdul B (kuva alla) tunnetaan virkavallan piirissä jo ennestään islamistisia ajatuksia omaavana henkilönä. Siitä huolimatta hän on saanut – monien kaltaistensa tavoin – elellä vapaasti Berliinissä. 


* * *

Pride-juhlaan kohdistunut terroriteko voidaan tietenkin luokitella yksittäistapaukseksi jos niin halutaan. Tai pikemminkin: koska niin halutaan. 

Yhtä hyvin sen voisi ajatella olevan vääjäämätön seuraus Saksassa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta, jossa islamilaista ääriajattelua ei ole huomioitu millään tavalla. Tätä tukee erityisesti se, ettei kyse ole ainutkertaisesta tapahtumasta, vaan islamistit ovat aiemminkin kohdistaneet saksalaisiin terroritekoja (esimerkki, toinen, kolmas).

Viimeöisen terroriteon keskeisin seuraus lieneekin maahanmuuttokriittisen AfD-puolueen kannatuksen nouseminen Saksassa. Tällä hetkellä sitä kannattaa mielipidekyselyiden mukaan noin 28 prosenttia saksalaisista eli se on maan suosituin puolue. 

Lisäksi Saksassa vaikuttaa vasemmistolainen BSW-puolue, joka on niin ikään maahanmuuttokriittinen. Sen kannatus on kuitenkin vajonnut noin kolmeen prosenttiin oltuaan pari vuotta sitten peräti yhdeksässä prosentissa. Nähtäväksi siis jää, palaavatko vasemmistolaisesti taloudesta ajattelevat sen kannattajiksi "Abdul B":n ansiosta.

* * *

Berliinin uutista lukiessani en voinut olla ajattelematta, kuinka hyvä asia on ollut suomalaisen maahanmuuttopolitiikan järkevöityminen maamme nykyisen hallituksen – ministeri Mari Rantasen (ps) johdolla – tekemien toimien ansiosta. Nähtäväksi kuitenkin jää, saavatko sen tekemät uudistukset jatkoa seuraavan hallituksen valtakaudella vai ryhtyykö se perumaan saavutettua edistystä. 

Tämä on todellinen vaara, sillä Petteri Orpon (kok) hallituksen suosio on mielipidekyselyiden mukaan laskenut 39,1 prosenttiin ja vastaavasti suurimmasta oppositiopuolueesta SDP:stä on tullut ylivoimaisesti suosituin puolue. Tässä sitä on auttanut puolueen valtava kannatus vieraskielisten parissa, mikä on omiaan tukemaan puolueen vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli suomalaiset demareiden kannattajat pysähtyisivät hetkeksi pohtimaan sitä, minkälaisen Suomen he haluavat jättää jälkeläistensä elettäväksi. Olisiko se suomalaiseen kulttuuriin pohjautuvan oikeusvaltio, jossa vallitsee laki, järjestys ja ihmisten välinen tasa-arvo. 

Vai monikulttuurisen helvetin, jossa erilaiset järjestyshäiriöt ovat jatkuvia ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisten asemaa uhkaavat 600-luvun ajatuksiin perustuvat ääri-islamilaiset motiivit. 

tiistai 9. syyskuuta 2025

Linna vai Pride - kas siinäpä historiallinen kysymys kaupunginjohtajalle!

Suomen uutiset kertoi, ettei Savonlinnan kaupunginjohtaja näyttäytynyt kaupunkinsa merkittävimän rakennuksen - eli Olavinlinnan - 550-vuotisjuhliin. Päätös ei liene johtunut kyläpäällikön ujoudesta, sillä hän osallistui kyllä kaupungin pride-juhlaan ja piti siellä oikein puheenkin. 

Ottamatta kantaa savolaisten prioriteetteihin, ajattelin linnan 550-vuotisjuhlan kunniaksi kerrata muutamalla sanalla sen historiaa. Sehän on ollut jo alusta alkaen erikoinen, sillä linnaa alettiin rakentaa vuonna 1475 Kalmarin Unioniin kuuluneen Ruotsin itärajan turvaksi - mutta venäläisten mukaan heidän puolelleen rajaa. 

Tästä huolimatta linna valmistui tanskalaissyntyinen ritarin ja Viipurin käskynhaltijan Erik Akselinpoika Tottin johdolla. Nimensä se sai – mielestäni hiukan omituisesti – Norjan muinaisen kuninkaan Pyhän Olavin mukaan. 

Uusi sotalinna ei saanut olla kauaa rauhassa, sillä jo vuonna 1495 puhjenneen vanhana vihana tunnetun sodan jälkeen venäläisjoukot tekivät sitä vastaan kolme epäonnistunutta hyökkäystä. Tämän jälkeen linnassa taisteltiin useita kertoja 1500- ja 1600-luvuilla, mutta vuonna 1617 solmitun Stolbovan rauhan yhteydessä Ruotsin raja siirtyi itään päin ja linna alkoi menettää sotilaallista merkitystään. 

Suuren pohjan sodan aikana Olavinlinna ja sen väki joutuivat jälleen tositoimiin, mutta kärsivät tappion kesällä 1714. Tästä huolimatta linna palautettiin takaisin ruotsalaisille – tappiollisesta sodasta johtuneen isovihan päättäneessä – Uudenkaupungin rauhassa. 

Ruotsalaiset kuitenkin menettivät linnan pian uudelleen hyökättyään 1740-luvun alkuvuosina Venäjää vastaan hattujen sodassa, josta kovaa hintaa kantoivat etenkin sotajoukkojen liikkeistä ja venäläisten terrorista rankasti kärsimään joutuneet kaakkoissuomalaiset – toki myös ruotsalaiset sotapäälliköt, Lewenhaupt ja von Buddenbrock, saivat Tukholmassa kaulaansa hirttosilmukan. Samalla Olavinlinna siirtyi venäläisten omistukseen ja heidän varuskunnakseen, kunnes se menetti senkin merkityksen vuonna 1847 ja rakennusta hyödynnettiin enää jonkin aikaa vankilana. 

Nykyisin Olavinlinna on saavuttanut uuden kukoistuksen. Onhan se yksi suomalaisen kulttuurin kansainvälisesti tunnetuimmista näyttämöistä, kiitos Savonlinnan oopperajuhlien. Nähtävästi se – tai sen historia – ei kuitenkaan ole riittävän merkittävä asia, jotta paikallisella kyläpäälliköllä olisi kiinnostusta osallistua sen 550-vuotisjuhliin.



Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!