Putinin harhautus, eskalaatio vai kuolema?

Uutissuomalaisen mukaan Venäjän hallinnon äänitorvi Dmitri Peskov oli eilisiltana kertonut toimittajille Venäjän vallanneen ukrainalaisen Kostjantjnivkan kaupungin kokonaan. Amerikkalainen Insitute for the Study of War puolestaan kiisti tiedon todeten, että venäläiset joukot ovat kyllä saavuttaneet taktisia edistysaskeleita Kostjantjnivkassa, mutta "suurin osa venäläisestä läsnäolosta kaupungissa koostuu pienistä tunkeilijaryhmistä, jotka ovat hajallaan Ukrainan joukkojen asemien seassa".

Syyksi Peskovin liioitteleville puheelle ISW väitti pyrkimyksen vaikuttaa länsimedian sotauutisointiin tänä viikonloppuna, koska Yhdysvalloissa on maan 250-vuotisjuhlat. Nähtäväksi siis jää, onko venäläisten erityisoperaatio edistynyt, vai onko Kostjantjnivkan valtausväitteissä kyse pelkästä Putinin hallinnon propagandasta. 

* * *

Iltalehden pääkirjoituksessa Lauri Nurmi puolestaan spekuloi sillä, että Valdimir Putin saattaa kokea Nicolae Ceaușescun kohtalon. Tällä kommentillaan hän asettui samalle kannalle, kuin tein itse joitakin aikoja sitten todetessani, ettei "Putinilla olisi enää tulevaisuutta, mikäli Venäjä palaisi Ukrainasta tappion kärsineenä".

Toki Ukrainassa käytävän sodan tapahtumia on vaikea seurata – kuten Kostjantjnivkankin tapaus osoittaa – koska liikkeellä on paljon molempien osapuolen tiliin disinformaatiota levittäviä tahoja. Näin erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa sana on vapaa jokaiselle halukkaalle. 

Joka tapauksessa jo pitkään on ollut selvää, ettei Putinin kolmen päivän erityisoperaatio ole onnistunut yhtään paremmin kuin Stalinin puna-armeijalleen määräämä "kahden viikon sotaretki Helsinkiin" vuonna 1939. Tästä syystä on mahdollista – ellei jopa todennäköistä – että Putin joutuu julkistamaan ainakin jonkinasteisen liikekannallepanon maassaan. 

Sen seurauksia voidaan vain arvailla. Selvää kuitenkin on, että mikäli pakkorekrytointi toteutetaan, on lopputuloksena paljon lapsensa ja puolisonsa menettäneitä Venäjän kansalaisia, jotka tuskin kiittävät tapahtuneesta maansa johtajaa. Ja vähintäänkin mielessään hautovat samankaltaisia ajatuksia kuin Nurmi tai allekirjoittanut. 

* * *

Tämä saattaa myös olla syy sille, että Venäjän diktaattori on painostanut valkovenäläistä kollegaansa liittymään sotaan. Näin hän voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: venäläisiä kuolisi taisteluissa – ehkä – nykyistä vähemmän ja ukrainalaisten asema vaikeutuisi rintaman pituuden kasvaessa pidemmäksi. 

Toisaalta presidentti Aljaksandr Lukashenka epäilemättä ymmärtää, etteivät ukrainalaiset nostaisi käsiään pystyyn, vaan panisivat vastaan parhaan kykynsä mukaan. Eli ryhtyisivät kasvattamaan perheenjäseniään menettäneiden valkovenäläisten määrää. 

Se lisäisi entisestään pelkoa vallankaappauksesta tai ainakin kapinasta, koska maassa on jo vanhastaan tyytymättömyyttä hänen hallintoonsa. Ja siksi hän pyrkinee myötäilemään Putinia kaikilla muilla tavoilla paitsi lähettämällä sotilaitaan eteläiseen naapurimaahansa.

Jos Putin kuitenkin lopulta pakottaa valkovenäläiset mukaan sotaan, on meillä eurooppalaisilla totinen paikka: hyväksymmekö tapahtuneen taivastellen vai teemmekö asialle jotain konkreettista. Siis jotain, joka on enemmän kuin puheenpärinää ja materiaalisen avun toimittamista ukrainalaisille?

* * *

Kun soppaan liitetään vielä Ilta-Sanomien julkaisemat spekulaatiot siitä, että Venäjän armeija saattaisi tehdä Valko-Venäjän tai Kaliningradin kautta – "erehdykseksi verhotun" – sotilaallisen iskun Puolaan, näyttäytyy tilanne entistä vakavampana. Ja siten eurooppalainen turvallisuustilanne lievästi sanottuna arveluttavalta. 

Erityisen vakava tilanne on siksi, ettemme tiedä mikä on ydinasemahti Venäjän vastaus tilanteessa, jossa sillä on jo nyt vaikeuksia konventionaalisin asein käytävissä taisteluissa? Voisiko se turvautua tehokkaimpiin aseisiinsa, mikäli maan tilanne Ukrainassa vaikeutuisi entisestään, eikä Valko-Venäjä lähtisi etelärajansa yli helpottamaan venäläisten tilannetta?

Entä jos puolalaiset teurastaisivat rajan yli "erehdyksessä" tulleen venäläisosaston? Miten venäläiset vastaisivat siihen? Ja miten reagoisivat läntiset johtajat?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin Venäjän tulevaisuus
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa
Sodankäynnin suuri muutos

Venäläinen koettelee, mutta miten sille pitäisi vastata?

Vladimir Putinin Venäjä koetteli jälleen Viron ilmatilan puolustuksen toimintaa lähettämällä pimeinä eli ilman transponderia lentäviä hävittäjälentokoneita kohti Tallinnaa. Koneet kuitenkin lähtivät kotimatkalle sen jälkeen, kun ensin suomalaiset ja sen jälkeen italialaiset hävittäjäkoneet näyttäytyivät niille. 

Kohtaamisen yksityiskohtia ei kuitenkaan ole julkaistu, joten emme tiedä riittikö NATO-maiden lentokoneiden ilmaantuminen venäläisten perääntymiseen, vai pitikö niiden tavalla tai toisella osoittaa olevansa tosissaan. Siis esimerkiksi käyttäen jonkinlaista merkkikieltä – tai jopa ampuma-aseita – tehdäkseen asian selväksi.

Tapaus oli joka tapauksessa neljäs tämä vuoden aikana, joten kyse ei voi olla suunnistusvirheestä, vaan tarkoituksellisesta toiminnasta. Ja sellaisena vaarallisesta pelistä, jossa luotetaan siihen, ettei ilmatilan loukkaajia ryhdytä ampumaan alas. 

* * *

Tilanne on luonnollisesti äärimmäisen hankala Viron ja koko NATO:n puolustukselle. Aiemmat ilmatilan loukkaukset ovat olleen noin minuutin mittaisia, mutta nyt aikaa oli venytetty nelinkertaiseksi. Ja kuten edelle kirjoitin, suuntana oli Tallinna. 

Kysymys luonnollisesti kuuluu, että onko NATO:n piirissä sovittu jonkinlainen raja, jonka jälkeen venäläishävittäjiä ryhdytään aktiivisesti torjumaan. Eli ne ammutaan alas samaan tapaan kuin Puolan ilmatilassa taannoin lentäneille drooneille tehtiin.

Tällaisen toimen kynnys on luonnollisesti äärimmäisen korkea, koska lentokoneiden alas ampuminen johtaisi varmuudella äärimmäiseen sotilaspoliittiseen jännitykseen. Samalla on kuitenkin myös selvää, ettei pimeinä ja ilman lupaa lentäviä venäläisiä hävittäjälentokoneita voi päästää Tallinnan yläpuolelle, vaan ne on pysäytettävä ajoissa ja tarvittaessa millä tahansa keinolla. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, että jatkuvatko ja pitenevätkö venäläisten harjoittamat Viron ilmatilaloukkaukset tulevina päivinä ja viikkoina. Ja suuntautuvatko ne mahdollisesti myös Suomen ilmatilaan, jonka puolustusvalmiuden testaaminen saattaa olla yhtä lailla venäläisten mielenkiinnon kohteena. 

Tähän saattaisi viitata Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin väite, jonka mukaan Suomen hallituksen "neutraaliuden julkisivu on kuoriutunut", ja että kostopolitiikka olisi "kirjaimellisesti noussut" maassamme. Samaa tavoitetta näyttäisi palvelevan myös se, että itänaapurista on esitetty – ilmeisesti suomalaisten yhtenäisyyden horjuttamiseksi esitettyjä – puheenvuoroja, joiden mukaan Suomen väestö olisi tyytymätön maamme hallitukseen, ja että  Itä-Suomessa venäläisten turistien puuttuminen olisi johtanut "väestön vähenemiseen" sekä talouden heikkenemiseen Kaakkois-Suomessa.

Amerikkalaisen ajatushautomon Institute for the Study of Warin (ISW) mukaan nämä puheenvuorot muistuttavat niitä kommentteja, joita Putinin hallinto käytti oikeuttaakseen täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Siksi Suomen – ja NATO:n – viestinnän Venäjän suuntaan on syytä olla päättäväistä ja yksiselitteistä sekä osoittaa, ettei Venäjällä ole mitään voitettavaa luoteisten rajojensa ulkopuolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää
The War in Ukraine Came Close to Me
Did a Finnish Fighter Jet Rush to Intercept a Russian Sukhoi Yesterday?