Vaihtuuko Iranissa valta?

Kuten arvoisat lukijani tietävät, iskivät Yhdysvallat ja Israel eilen Iraniin tappaen suuren joukon maan johtajia ajatollah Ali Khameneista alkaen. Iran on puolestaan lähettänyt omia ohjuksiaan ainakin Arabiemiraatteihin, Kuwaitiin, Jordaniaan, Qatariin, Syyriaan, Irakiin ja Bahrainiin sekä tietenkin Israeliin. Lisäksi se on sulkenut Hormuzinsalmen.

Iranilaiset ovat reagoineet tapahtumiin – ainakin Suomessa asuvien iranilaisten mukaan – juhlimalla tapahtumia kaduilla. Naiset symbolisesti hiukset vapaana ja ainakin jotkut huutaen maan entisen monarkistisuvun nykyisen johtajan Reza Pahlavin nimeä. 

Toisaalta sosiaalisesta mediasta löytyy videomateriaalia myös Iranin hallintoa kannattavista mielenosoituksista. Joukot näissä mielenosoituksissa ovat näkemäni perusteella varsin suuria.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne Iranissa jatkuu tästä eteenpäin. Tässä suhteessa aivan keskeinen tekijä on Iranin armeija: pysyykö se islamistihallinnolle uskollisena vai siirtyykö se muutosta vaativien puolelle. Tai kuten voisin hyvin kuvitella: hajoaako se kahteen leiriin, jotka ryhtyvät käymään keskenään sisällissotaa. 

Joka tapauksessa on selvää, ettei sen enempää Yhdysvallat kuin Israelkaan tule lähettämään maavoimiaan Iraniin. Ja siksi maan tulevaisuus on edelleen täysin avoinna, eikä olisi ihme, vaikka se jatkaisi eloaan keskiaikaisessa ilmapiirissä myös tulevaisuudessa. 

Tämä vaihtoehto tulee sitä todennäköisemmäksi, mitä kauemmin vapauttaa vaativa kansa on ilman sotilaallista voimaa. Eli mitä pidempään maan hallinto saa aikaa toipua menetyksistään. 

* * *

Selvittääkseni tilannekuvaa pyysin Gemini-tekoälyltä aivan uusimpia tietoja. Sen vastasi, että "on saatu raportteja, joiden mukaan osa Iranin vakinaisesta armeijasta ja paikallisista turvallisuusjoukoista on kieltäytynyt noudattamasta määräyksiä tai jopa liittynyt mielenosoittajien puolelle. Wikipedia-lähteet ja uutistoimistot mainitsevat nyt 'aseistetut siviilit' ja 'poliisi- ja sotilasloikkarit' osana jatkuvaa liikehdintää."

Lisäksi Geminin mukaan "Kurdistanin ja Balutšistanin alueilla on raportoitu paikallisista yhteenotoista. Erityisesti kurdiryhmät (kuten PJAK ja PDKI) ovat siirtyneet valmiustilasta aktiiviseen asemien ottamiseen omilla alueillaan". Myös "maan sisällä on raportoitu tuhopoltoista ja iskuista hallinnon symboleita sekä IRGC:n paikallisia toimistoja vastaan".

Tulkitsen tämän niin, ettei vielä ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä Iranin tulevaisuudesta. Mutta joka tapauksessa iranilaisilla on juuri nyt mahdollisuus vaihtaa islamistinen teokratiansa sivistyneempään valtiomuotoon – mutta aikaikkuna sen tekemiselle ei välttämättä ole kovin pitkä.  

* * *

Lopuksi yksi huomio mahdollisen vallanvaihdon vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan. Saattaa nimittäin käydä niin, että maasta lähtee pakolaisia kohti Eurooppaa. 

Tässä mielessä olisi ymmärrettävä, etteivät nämä ihmiset ole tavallisia iranilaisia, sillä sellaiset pikemminkin palaavat kotimaahansa, mikäli sen olot normalisoituvat. Heidän sijaansa liikkeelle saattaakin lähteä maan hirmuhallintoa palvelleita ja/tai sitä kannattaneita islamisteja. 

Tästä syystä Suomen olisi syytä ilmaista hyvin selkeästi jo nyt, ettei maassamme tulla myöntämään turvapaikkoja mahdollisille iranilaispakolaisille hallinnon vaihtuessa, vaan Iranin katsotaan olevan turvallinen maa sen kaikille kansalaisille – eivätkä tätä muuta mahdolliset tiedot islamistihallinnon edustajien joutumisesta vastuuseen puolen vuosisadan aikana tekemistään rikoksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet
YK:n pääsihteeri onnitteli Iranin islamistihallinto
Tahallaan ja tarkoituksella

Helsingin sanomat ja jatkosodan alun tapahtumat

Sallittakoon pieni kommentti yhdestä eilisen ja tämän päivän aiheesta. Tarkoitan sitä kun Helsingin sanomat teki jutun otsikolla, jonka mukaan "Elina Valtonen unohti jatkosodan televisiossa". 

Siinä väitettiin, että Suomi olisi hyökännyt Neuvostoliittoon vuonna 1941 eli jatkosodan alussa. Tämä herätti monella taholla parranpärinää ja ehkä huulipunan roiskettakin, koska on kiistaton tosiasia, että jatkosodan sotatoimet aloitti Neuvostoliitto.

* * *

Wikipedian kertoo asiasta  – heti väliotsikon "Sota alkaa" alla – näin. "Neuvostoliiton hyökkäykset Suomea vastaan alkoivat 22. kesäkuuta 1941 kello 6.05 aamulla, jolloin Neuvostoliitto aloitti tykistötulituksen Hangon tukikohdasta suomalaisiin kohteisiin saaristossa ja mantereella sekä lentoiskut suomalaisia laivoja vastaan merellä. Samana päivänä Neuvostoliitto suoritti useita tykistöiskuja itärajalla.

Saman lähteen mukaan "tämän jälkeen samana päivänä Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen. Saksa oli aloittanut Operaatio Barbarossan kello 3.00 ja Itä-Preussista Leningradin alueelle miinoituslentoja suorittaneet saksalaiskoneet lensivät paluumatkalla Utin lentokentälle tankkaukseen. Neuvostoliitto jatkoi ilma- ja tykistöiskuilla suomalaisiin sotilaskohteisiin Suomessa. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa."

Sekä edelleen Wikipediaa lainaten: "kesäkuun 25. päivänä 1941 Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua, Heinolaa ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta. Näiden pommitusten ja aiempien tapahtumien perusteella eduskunnalle antamassaan tiedonannossa hallitus oli tehnyt sen johtopäätöksen, että maa oli joutunut sotatilaan. Tämän kannanoton eduskunta hyväksyi. Vielä samana päivänä 25.6. pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.... Sota julistettiin 26. kesäkuuta 1941. Suomen armeija ja Suomessa olleet saksalaiset joukot aloittivat maahyökkäyksen."

* * *

Tänään HS on sitten pyrkinyt korjaamaan virheensä lisäyksellä, jonka mukaan "Suomi julisti sotatilan vasta Neuvostoliiton pommitettua Suomea, mutta Suomi oli tehnyt jo ennen tätä laajoja hyökkäysvalmisteluja liittyäkseen sotaan Saksan rinnalla. Suomen tavoitteena oli miehittää laajoja alueita Neuvostoliitosta myös talvisodassa menetettyjen alueiden ulkopuolella."

Tämä oikaisu on kyllä oikean suuntainen, mutta edelleen harhaanjohtava. Olihan Neuvostoliitto se, joka yksiselitteisesti aloitti jatkosodan. Ja sivumennen sanoen teki ainakin nykyajan mittapuulla vakavan rikoksen ihmisyyttä vastaan, sillä terroripommitukset – edes sotaan väitetysti varustautuvien valtioiden – siviiliväestöä vastaan ovat kiistatta sellaisia. 

Puna-armeijan ilmavoimien pommitukset 25. kesäkuuta olivat kuitenkin kiistatta juuri sellaisia – siis valtiollista terrorismia. Ja yhtä kiistatonta on, että Suomi aloitti omat hyökkäystoimensa vasta niiden jälkeen. 

Sodan kolmen ensimmäisen päivän ajan kaikki suomalaisten sotatoimet olivat olleet puolustuksellisia. Eikä siinä kaikki, sillä – kuten edelle lainaamistani Wikipedia-teksteistäkin näkee – jopa sellaisista oli osin pidättäydytty.

* * *

On toki todettava kiistattomaksi se, että Suomeen oli saapunut saksalaisia sotilaita. Samoin on hyvin tunnettua, että monilla Suomen silloisista poliittisista johtajista oli halu ottaa revanssi talvisodan tappiosta. 

Itse pidän varsin todennäköisenä Heikki Ylikankaan näkemystä, jonka mukaan tähän ajatukseen oli päädytty – Hermann Göringin taivuttelun tuloksena – jo talvisodan lopulla. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä totuutta, että Suomi ei ollut jatkosodan hyökkääjä, vaan se oli Stalinin Neuvostoliitto. Tosiasia on myös se, että koska historia ei ole kokeellinen tiede, emme voi kääntää aikaa taaksepäin ja katsoa olisiko Suomi hyökännyt Neuvostoliittoon ilman Stalinin aloittamaa sotaa. 

Edelleen olisi ymmärrettävä jatkosodan luonteesta se, että vaikka Suomen useita päiviä puna-armeijan sotatoimien jälkeen alkanut hyökkäys Neuvostoliittoon oli kiistatta valloitussotaa, se ei ollut kommunistivaltiolle eksistentiaalinen uhka. Näin siksi, että armeijan ylipäällikkö Carl Gustaf Mannerheim kieltäytyi aktiivisesta hyökkäyssodasta Leningradiin eikä myöskään komentanut valloitusretken jatkamista Suomenlahdelta Laatokan ja Äänisen kautta Seesjärvelle ulottuneen kolmen kannaksen taakse. Tähän olisi kuitenkin ollut tuolloin hyvät edellytykset. 

* * *

Kaiken tämä perusteella minun täytyy ihmetellä syvästi sitä, miksi HS ei edes juttuaan korjatessaan antanut kesäkuun 1941 tapahtumista oikeaa kuvaa. Sen sijaan se antoi tukea Putinin Venäjän ja sen trollien viime aikoina pitkin sosiaalista mediaa levittämälle valheelliselle propagandalle (esimerkki), jonka mukaan Suomi olisi ollut natsivaltio, joka hyökkäsi viatonta Neuvostomaata vastaan. Tosiasia on, ettei Suomen eduskunnassa ole koskaan edes ollut natsipuoluetta.

* * *

Samalla on syytä korjata se käsitys – suorastaan urbaani legenda – ettei Neuvostoarmeija olisi valmistautunut Saksan hyökkäystä vastaan. Itse asiassa, sen armeijaa oli talvisodan jälkeen vahvistettu todella voimaperäisesti, joten kesällä 1941 se oli – ainakin paperilla – paljon vahvempi kuin Saksan sotavoimat. Eikä Hitlerin tiedustelu ollut saanut selville tätä tosiasiaa. 

Pidän itse jopa mahdollisena sitä, että juuri tämä seikka – Neuvostoarmeijan oletettu vahvuus – selittäisi puna-armeijan hyökkäyksen Suomeen heti Barbarossan alettua. Onhan sinänsä järjetöntä, että Stalin avasi uuden rintaman – uutta vihollista vastaan – jouduttuaan puolustussotaan saksalaisia vastaan. 

Perustelen tätä sillä, että Stalin saattoi kuvitella ennennäkemättömän vahvan puna-armeijansa kykenevän pysäyttämään ja tuhoamaan hyökkäävän Saksan armeijan toisin kuin ranskalaiset edellisenä vuonna. Ja kuten tiedämme, niinhän se lopulta tekikin – tosin vasta vuosien kuluttua ja massiivisten amerikkalaisen avustuspakettien tukemana. 

Suomen armeija sen sijaan jäi Stalinilta lyömättä ja Helsinki valloittamatta. Ja siksi historiaamme ei sisälly 50 vuoden ajanjaksoa kommunistisen diktatuurin kurjuudessa.

Päivän aiempi merkintä:
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Onko Suomi koskaan uhannut Venäjää?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää

Tämä aamun uutiset kertoivat Puolan ilmapuolustuksen tuhonneen venäläisiä lennokkeja. Eikä tämä tapahtunut Ukrainan vaan NATO:n jäsenmaan Puolan ilmatilassa. 

Ottaen huomioon vähän aikaa sitten tapahtuneen komission puheenjohtajaa kuljettaneen lentokoneen häirinnän sekä aiemmin tapahtuneet amerikkalaisten Ukrainassa omistaman tehtaan pommituksen sekä EU:n ja Iso-Britannian rakennusten vaurioittamisen, alkaa olla selvää, ettei kyse ole vahingoista, vaan tahallisesta toiminnasta. Eikä sellaiselle voi olla muuta tarkoitusta kuin eurooppalaisten ja etenkin NATO:n yhtenäisyyden ja taisteluvalmiuden testaaminen. 

Samalla on selvää, että mitä löperömmin länsimaat vastaavat venäläisten toimiin, sitä varmemmin venäläiset jatkavat niiden haastamista. Kyse on vain siitä, että missä ja millä tavalla. 

Tässä tilanteessa suurimmassa vaarassa ovat pienimmät rajavaltiot eli Baltian maat. Niistä Viro on joutunut viime aikoina useiden ilmatilaloukkausten kohteeksi, viimeksi vain pari päivää sitten. 

Niinpä kysymys kuuluu, että mikäli länsi vastaa veltosti tai jättää kokonaan vastaamatta venäläisten Ukrainan sotaan liittyviin provokaatioihin, voisiko edessä olla yllätyshyökkäys? Eli esimerkiksi johonkin Baltian maahan suuntautuva salamasota, jolla koko maa pyrittäisiin miehittämään niin lyhyessä ajassa, ettei taistelemaan haluton NATO ehtisi mukaan tilanteeseen? 

Tämän tilanteen estämiseksi olisi tärkeää, että länsimaat ryhdistäytyisivät, tunnustaisivat ilmeiset tosiasiat ja vastaisivat voimalla venäläisten Ukrainassa ja sen rajojen välittömässä läheisyydessä tekemiin provokaatioihin. Ja osoittaisivat näin mahdollisimman selkeästi Vladimir Putinille, ettei hänelle ole tarjolla EU- ja NATO-maissa helppoja voittoja, vaan ainoastaan karvas tappio.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa