Helsingin uutisia

Helsingin sanomat kysyi muutamilta poliitikoilta näkemyksiä siitä, mitä selkeän epäonnistuneelle hitas-järjestelmälle pitäisi tehdä. Kyseessähän on sosialistisluonteinen järjestelmä, jonka avulla kaupunkilaisille yritetään saada kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Asunnoille määritetään jo tontinluovutusvaiheessa korkein mahdollinen myyntihinta, jota asuntoa myöhemminkään myytäessä ei saa ylittää. 

Ongelma syntyy siitä, että keinotekoisen halpa hinta luo ylikysyntää ongelmineen. Asuntoja on päätynyt hitas-järjestelmän tarkoituksen vastaisesti hyvätuloisille ihmisille, ja koska asunnon saa panna vuokralle, on uusia hitas-asuntoja vuokrattu jopa välittömästi niiden luovutuksen jälkeen. Tällöin hitas-asunnon vuokratuotto on korkeampi kuin normaalin asunnon, koska itse vuokra määräytyy markkinoilla.

HS:n jutussa vihreä poliitikko totesi järjestelmän ajastaan jälkeen jääneeksi ja halusi suunnata verovaroja omistusasuntojen saamiseksi vuokratalovaltaisille alueille. Demaripoliitikko piti järjestelmää sinänsä hyvänä, mutta arveli sen kaipaavan korjauksia, joiden avulla voitaisiin huomioida yhteiskunnallisia näkökulmia. Vasemmistoliittolainen poliitikko halusi säilyttää pääkaupungissamme edelleen hintasäännellyn asuntotuotannon. 

Kaikkia kolmea edellä mainittua vihervasemmistolaista poliitikkoa siis yhdisti se, etteivät he halunneet ratkaista ongelmaa lisärakentamisella, vaan erilaisilla yhteiskunnallisilla manöövereillä. Siis puuttumalla markkinatalouden toimintaan suunnitelmataloudellisilla ratkaisuilla. 

Sen sijaan kokoomuslainen poliitikko tarjosi ongelmaan ratkaisua, jonka olisi voinut kuvitella olevan itsestään selvä kaikille vastaajille. Se on hitas-järjestelmän lakkauttaminen ja riittävä asuntorakentaminen, jolloin tarjonnan vastatessa kysyntää myös asuntojen hinnat laskevat. 

Tässä asiassa oleellista on huomata, että rakentaminen pääkaupunkiin riippuu täydellisesti maan kaavoituksesta. Ja se taas helsinkiläisistä paikallispoliitikoista. Siis juuri niistä ihmisistä, joista kolme neljästä ei jostain syystä edes maininnut asuntojen tarjonnan kasvattamista keinona kohtuuhintaisten asuntojen saamiseksi pääkaupunkiimme. 

* * *

Helsingin sanomat julkaisu pääkaupunkiimme liittyen toisenkin jutun. Sen otsikon mukaan "Suurin osa helsinkiläisistä kokee olonsa turvalliseksi asuin­alueellaan". 

Kun juttua lukee läpi, huomaa otsikon sisällön sinänsä vastaavan todellisuutta. Helsinkiläisistä nimittäin 60 prosenttia oli kertonut pitävänsä omaa asuin­aluettaan turvallisena viikon­loppu­iltaisin.

Jäin kuitenkin itsekseni tekemään vähennyslaskua. Jos 60 prosenttia ihmisistä pitää asuinaluettaan turvallisena, niin mitä ajattelee se 40 prosenttia? Eikö demokraattisessa valtiossa kotiseutuaan turvallisena pitävien ihmisten osuuden tulisi olla 60 prosentin sijaan 100 prosenttia?

Jos minä olisin helsinkiläinen poliitikko, kokisin epäonnistuneeni tulleeni turvallisuusasioissa täydellisesti. Sitä en kuitenkaan tiedä, mitä esimerkiksi tämän kirjoituksen alussa puheena olleet eri puolueiden poliitikot ajattelevat. Ja poikkeavatko heidän ajatuksensa omistani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eristäytyvä pääkaupunki
Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta

Palaako inflaatio?

Yhdysvallat on pumpannut talouteensa runsaasti rahaa COVID-19-pandemian käynnistyttyä. Ja samoin on tarkoitus tehdä EU:ssa, kuten hyvin tiedämme.

Lyhyellä tähtäimellä tarkoituksena on tietenkin se, että pandemian torjuntatoimet aiheuttaisivat mahdollisimman vähän tuhoa yrityskentässä. Tavoite on siis sinänsä hyvä.

Kaikilla teoilla on kuitenkin seurauksensa. Ja juuri nyt näyttää siltä, että Yhdysvalloissa on inflaatio lähdössä laukalle. Toki 4,2 prosentin lukema on vielä pieni meille, jotka olemme maksaneet asuntolainoistamme aikanaan jopa yli 10 prosentin vuotuista korkoa.

On todennäköistä, että inflaatio lähtee liikkeelle myös EU:ssa, joten siihen tilanteeseen on hyvä itse kunkin varautua. Siitä syystä kannattaa jo nyt palauttaa mieliin, mitä inflaatiosta seuraa. Otettakoon siksi apuun aina kaiken tietävä Wikipedia. 

Sen mukaan yksi inflaation suurimmista ongelmista on sen vaihteluiden yllätyksellisyys: esimerkiksi pankkitalletus menettää arvoaan inflaation kiihtyessä, mikä on epäoikeudenmukaista pankkitalletuksen tehnyttä kansalaista kohtaan. Siten kenenkään ei kannata makuuttaa rahojaan ainakaan kiinteäkorkoisissa määräaikaistalletuksissa tai velkakirjoissa. 

Sen sijaan juuri nyt saattaisi kannattaa ottaa kohtuuhintaista lainaa, sillä inflaatio laskee lainan reaaliarvoa. Tämän seurauksena takaisin maksettavan rahan arvo pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä - toki olettaen, että käytettävissä oleva raha (palkka, yrittäjätulo, eläke tai vaikkapa lainalla tehty sijoitus) ylittää inflaation.

Inflaatio ei sinänsä ole haitallista, sillä jatkuva ja ennakoitava hintojen nousu edistää kuluttamista, koska samalla rahamäärällä saa huomenna vähemmän kuin tänään. Toki kuluttamisen edistämisen siunauksellisuudesta voidaan esittää ympäristöperusteinen vastalause. 

Inflaation seurauksena syntyy myös kustannuksia. Esimerkiksi yritykset joutuvat jatkuvasti päivittämään hinnastojaan ja palkkoja on nostettava useammin, mikä aiheuttaa kuluja. 

Hintojen nostaminen tiheästi lisää myös yleistä tyytymättömyyttä ja vaihteleva inflaatio vaikeuttaa pitkän aikavälin taloussuunnittelua. Uhkapelihenkisille se tarjoaa nykyistä vakaan rahanarvon aikaa parempia mahdollisuuksia keinotteluun - vaikkapa tekemällä sijoituksia lainaa ottamalla.

Jos sitten käy niin, että rahan pumppaaminen yhteiskuntaan vie uskon koko rahajärjestelmään, saattaa inflaatio karata kokonaan käsistä. Tästä Wikipedia esittää esimerkkinä sen, kuinka Saksan markan arvon romahdus 1920-luvulla johti Hitlerin valtaannousuun. 

Tuoreempiakin esimerkkejä olisi ollut. Esimerkkinä vaikkapa Mugaben Zimbabwe tai tämän päivän sosialismin nimiin vannova Venezuela.

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle. Tulevat kuukaudet näyttävät kuinka Yhdysvaltain inflaation kehitys jatkuu. Ja sen seurauksena voimme ruveta ennakoimaan, miten EU:n talous reagoi keskuspankkinsa rahanpumppaamiseen. 

Täytyy siis toivoa, että EU:n hallinto pystyisi tarvittavasti reagoimaan viiveettä USA:n tapahtumiin, ja muuttamaan linjaansa mikäli rapakon takana joudutaan ongelmiin. Tässä mielessä on kuitenkin vaikea nukkua yönsä rauhassa, sillä ikävä kyllä esimerkit EU:n kyvystä reagoida asioihin nopeasti ja järkevästi ovat valitettavan vähissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta Nokiaa odotellessa
Onnistumisen ei pitäisi olla vaikeata Marinin hallitukselle
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova