perjantai 9. lokakuuta 2020

Yhteiskuntavastuu ja verokiila

Suomessa on viime aikoina käyty kovaa poliittista keskustelua metsäteollisuuden yritysvastuusta eli käytännössä työpaikkojen säilyttämisestä ja työehtoneuvottelujen muodosta. Sen johtotähtenä on häärinyt pääministeri Sanna Marin (sd), joka on penännyt erityisesti metsäjätti UPM:ltä yhteiskuntavastuuta.

Törmäsin sattumalta internetissä laskuriin, jonka avulla jokainen voi tutkia tuon yritysvastuun hintaa. Siis sitä, minkä verran armaassa kotimaassamme yrityksen täytyy käyttää rahaa maksaakseen työntekijälleen palkkaa. 

Esimerkiksi lopetetun Jämsän Kaipolan tehtaan kirkkoon kuuluvan ja viikon vuodessa sairastavan viisikymppisen paperimiehen 5 100 euron palkan maksaakseen yritys joutuu pulittamaan 7 659 euroa, jolla työntekijän käteen jää veronmaksun jälkeen 3 331 euroa. Verojen osuus eli verokiila on puolestaan 3 125 euroa. Tai Sanna Marinia mukaillen myös palkanmaksajan yhteiskuntavastuuksi.

Lisäksi on syytä huomata, ettei tuo verokiila suinkaan ole koko totuus, vaan kun paperimies käyttää rahojaan, joutuu hän maksamaan myös ostoksiinsa sisällytetyt verot. Siten yhden "nettopalkkaeuron" ostovoima ei suinkaan ole yhtä euroa vaan selvästi pienempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmistossa ei ymmärretä jakopolitiikan ja verotuksen yhteyttä
Verotuksesta ja sen oikeutuksesta
Verotuksen oikeutus ja pimittäminen

10 kommenttia:

  1. Pääministeri on tuonut johtamiseen äidin roolin. Sormi pystyssä neuvoo kansalaisia kuin holhokkeja. Kansalaisille voi myös tarpeen vaatiessa valehdella, etteivät nämä tyhmyyttään ahdistuisi tosiasioista. Kuinka kauan tuotakin ylimielistä median lellikkiä pitää vielä kestää?

    VastaaPoista
  2. Ikävä kyllä koko vaalikausi, sillä kepu roikkuu vallassa kuin iilimato. Ellei sitten petä hallituskumppaneitaan...

    VastaaPoista
  3. Kepu pettää äänestäjänsä.
    Marinin piilotavoite on palkkojen nostaminen ja siten palkkaverojenverojen lisääntyminen. Alamainen jaksaa taas maksaa verojen takia kallistuvia kulutushyödykkeitä.
    Hölmöläisen peitonjatkamista.

    VastaaPoista
  4. Eipä hätää. Hallituksen talouden neuvonantajiin kuuluu mm Vasemmistoliiton Emilia Palonen, joka tosin ei ole ekonomisti tai muuten talousoppinut, mutta on ollut myös Kommunistipuolueen jäsen (ja on tosiasiassa nytkin). Ylen (jossa hän on vakiokasvo) aamutelevisiossa hän kutsui "vanhakantaisiksi" niitä, jotka vastustavat EU-tukia. Alkaa taas palata käyttöön nuo vanhat kommarisanatkin. Varmaan ne, jotka kannattavat tukia, ovat "edistyksellisiä".
    Kyllähän tämä kommunistihallitus tuhoaa Suomen talouden, siitä ei ole epäilystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 50 vuotta sitten "edistyksellisyys" oli pienen piirin hiekkalaatikkoleikki, perimmiltään, vaikka ääntä lähtikin.

      Nyt "edistykselliset" ovat johtopaikoilla. Veikkaan, että he yllättyvät itsekin, kun näkevät mitä ovat saaneet aikaan.

      Näin "edistyksellisyys" edistyy ja "kehitys" kehittyy.

      Poista
    2. Taistolaisten lapset hallitsevat Suomen yleistä ilmapiiriä ja ovat jo äidinmaidostaan imeneet kyltymättömän Suomi-vihan.

      Poista
  5. Tuota yhteiskuntavastuuta on kahdenlaista,,kapitalistista jossa voiton tavoittelu määrää tuotannon suunnan ja sitten sitä toista jota PM peräänkuuluutti,feodaalista jossa maaorjille käskettiin herrojenvtaholta tuotettavat hyödykkeet tai sosialismi jossa keskuskomitea päättää mitä työläiset tehtaissaan tuottaa,,,vaikkapa öljylamppuja 2000-luvulla.
    Btw erään "kyselyn" mukaan 75% suomalaisista haluaa teollisuudelta laajempaa yhteiskuntavastuuta,,,siis tajuamattaan vaativat siirtymistä sosialismiin ja suunnitelmatalouteen. Minkähänlaisia vastaukset olisivat olleet jos kysyttäisiin suoraan haluatteko teollisuuden sosialisoitavaksi ja tuotannon siirtymistä suunnitelmatalouteen?

    VastaaPoista
  6. Eihän tämä varsinaiseen asiaan, eli verokiilaan mitenkään liity.
    Mutta tuolla 7659 € saa kuitupuuta n. 400 m3
    eli 8 rekkalastillista, joka taas riittää
    pyörittämään isoa sellutehdasta n. 45 min
    (+- 10 min)

    VastaaPoista
  7. Yhteiskuntavastuu on niitä fraaseja, joita mielellään viljellään, mutta vähemmän löytyy niitä, jotka määrittelevät, mitä se tarkoittaa ja vielä vähemmän niitä, jotka paneutuvat asian arviointiin ihan käytännön tasolla.

    Jos yhteiskuntavastuun käsitettä rajusti yksinkertaistetaan, siinä on kyse leivän antamisesta, ihmisten pitämisestä kiinni levän syrjässä niin tänään kuin huomennakin.

    Firmojen kohdalla yhteiskuntavastuun osoittaminen on varsin yksinkertaista. Ne maksavat palkkoja ja ne maksavat veroja. Ne hoitavat talouttaan ja kehittävät tuotteitaan ja tuotantotapojaan, jotta voisivat tehdä tuota samaa tulevaisuudessakin.

    Valtion kohdalla yhteiskuntavastuun konkretisointi on jo paljon vaikeampaa. Siksi siitä puhumista yleensä vältetäänkin. Valtiolla nimittäin ei ole omaa rahaa, vaan se kerää rahansa veroina, niin yrityksiltä kuin niiden työntekijöiltäkin. Sen tulisi saada keräämillään rahoilla aikaan enemmän hyvää kuin olisivat aikaansaaneet ne, joilta se raha kerättiin. Valtio voi myös ottaa lainaa, mutta lainat pitää aikanaan maksaa ja niiden maksuun tarvittavat rahat on myös kerättävä veroina yrityksiltä ja niiden työntekijöiltä. Vastuullinen taloudenpito on niin muodoin valtion yhteiskuntavastuuta ja siitä harvoin puhutaan. Kerrotaan kyllä mielellään mitä kaikkea hauskaa ja hyödyllistä niillä kerätyillä rahoilla on tarkoitus tehdä, mutta vaietaan visusti siitä, mitä ikäviä ja vahingollisia vaikutuksia siitä rahan keräämisestä ja lainaamisesta seuraa.

    VastaaPoista
  8. Yritysten yhteiskuntavastuusta tuli mieleen entisen Neukkulan systeemi, jossa esim jokaisessa hotellissa oli kerrosvalvojat. Hannu Karpo kertoi Neuvosto-Viron lossinkuljettajista, joiden työ jatkui, vaikka lossi oli varastettu jo vuosia aiemmin. Siinäpä sitä oli yhteiskuntavastuuta, jollaista varmaan tämä nykyhallituskin arvostaisi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!