Noiden asuntojen kappalemyyntihinta on nimittäin lähes miljoona euroa. Aika harvalla on sellaiseen varaa, ja jos onkin, niin moni ei halua käyttää sellaista euromäärää kerrostaloasuntoon kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella.
HU:n jutun mukaan ongelma on tiedostettu ja nyt rakennetaan isoja asuntoja, joita tuetaan kaupungin veronmaksajien rahoista. Niiden hinnaksi – ostajalle – tulee "vain" 590 000 euroa.
Vaihtoehtona veronmaksajien tukirahoille olisi tietenkin antaa markkinamekanismin toimia, jolloin miljoona-asuntojen hinnat laskisivat ennemmin tai myöhemmin. Samalla rakennuttajat oppisivat, että ennen rahojen panemista kiinni asuntorakentamiseen kannattaisi selvittää paljonko ihmisillä on oikeasti varaa ja halua sijoittaa asuntoonsa suunnitellulla paikalla.
Toinen mieleeni tullut kysymys koskee sitä, että onko veronmaksajien tuki tosiaan ihan välttämätöntä silloin, kun ihminen on halukas ja kykenevä sijoittamaan asuntoonsa 590 000 euroa. Sen verran sosialistia nimittäin löytyy minustakin, etten pidä noinkin rikkaille ihmisille kohdistettuja tulonsiirtoja järkevinä.
Kolmas kysymys on sitten se, että mikä on kaavoituksen rooli Helsingin kaupungin – ja koko pääkaupunkiseudun – asuntojen hinnanmuodostuksessa. Oma käsitykseni on, että se on varsin suuri. Ellei suorastaan ratkaiseva.
Positiivista HU:n jutussa oli se, että se päättyi sanoihin "Helsingin kaupunki on päättänyt luopua hitas-järjestelmästä".
Tekstit
