Mennyt maailma avautuu vähitellen

Neandertalilaiset ja denisovalaiset olivat esihistoriallisia ihmisiä, jotka risteytyivät jossain määrin myös nykyihmiseen johtaneen ihmislinjan jäsenten kanssa. Tähän liittyen, kansainvälinen tutkimusryhmä – Diyendo Massilani ja kumppanit – on nyt julkaissut noin 110 000 vuotta sitten eläneen neandertalilaisen fossiilista eristetystä DNA:sta koko perintöaineksen. Se on ensimmäinen tästä lajista määritetty miehen genomi. 

Kyseinen neandertalilaismies oli kuollut Denisovan luolassa Altai-vuorilla, eli samassa paikassa, jossa on aika ajoin elänyt myös denisovalaisia. Tutkijaryhmän tulosten mukaan mies kuului ihmisryhmään, joka oli läheisempää sukua toiselle, noin 10 000 vuotta aiemmin eläneelle – mutta samasta luolasta löytyneelle neandertalilaiselle – kuin Euroopassa eläneelle lajitoverilleen tai noin 80 000 vuotta sitten elämeelle toisesta Altai-vuorten luolasta löytyneelle neandertalilaiselle. 

Kummankin nyt sekvensoidun Denisovan luolan neandertalilaisen genomissa oli denisovalaisilta peräisin olevia geenejä, eli lajit risteytyivät keskenään ainakin Altai-vuoriston alueella yli 100 000 vuotta sitten. Tämä oli yllättävää, koska myöhemmissä Altai-alueen tai Länsi-Euroopan neandertalilaisissa ei ole viitteitä tällaisesta risteytymisestä. 

DNA:n perusteella voitiin – homotsygoottisten kromosomialueiden laajuuden perusteella – päätellä myös, että 120 000 – 80 000 vuotta sitten Altai-alueella elävät neandertalilaiset elivät pienemmissä ja eristyneemmissä ryhmissä kuin myöhemmät Euroopan neandertalilaiset (54 000–40 000 vuotta sitten). Lisäksi tutkijat huomasivat, että näihin populaatioihin kuuluneiden neandertalilaisten genomisekvenssit poikkesivat toisistaan enemmän kuin nykyihmisten toisistaan kauimmas eriytyneiden populaatioiden (Keski-Afrikan Mbuti-kansa ja Uuden Guinean ylänköpapualaiset) perimät.

* * *

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimus ei liene suoraan hyödynnettävissä kaupallisiin tarkoituksiin. Sen sijaan se tyydyttää uteliaisuuttamme ja täyttää tiedontarvettamme: onhan menneen maailman avautuminen kieltämättä mitä kiehtovinta tietoa. 

Ehkäpä uteliaisuutta ja tiedontarvetta tärkeämpää on kuitenkin se, että tieteen edistyessä ihmiskunnan tietoisuus omasta itsestään ja maailmasta lisääntyy. Ja samalla se vaikuttaa aikanaan siihen näkemykseen, joka meillä on itsestämme ja siitä maailmasta, missä elämme. 

On toki totta, ettei tämä näkemys vaikuta kaikkiin maailman ihmisiin: onhan siinä suuri ero, miten esimerkiksi Afganistanin talebanit tai sekularisoituneet eurooppalaiset näkevät maailman. Siinä missä ensin mainittujen elämää ohjaavat 600-luvulla eläneen profeetan ja sotapäällikön sekavat kirjoitukset, tekevät jälkimmäiset jokapäiväisiä päätöksiään modernin tieteellisen tiedon perusteella – joskin sitä yleensä erikseen tiedostamatta. 

Paleogenomiikan – jota kuvaamani tutkimus edustaa – panos tähän kokonaisuuteen ei ehkä ole kovin ratkaiseva, muttei myöskään häviävän pieni. Luohan tietoisuus muinaisten sukulaislajitovereidemme elämästä pienissä erillisissä populaatioissa, pariutumisesta keskenään – ja meidän esi-isiemme kanssa – sekä niiden sukulinjojen sammumisesta taustaa nykyisen ihmiskunnan ja sen kansojen ymmärtämiselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?
Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen

Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Suomessa on jokin aika sitten annettu uuden ravintosuositukset. Niiden mukaan ruokamme tulisi sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljavalmisteita, kalaa ja tyydyttymättömiä rasvoja sekä kohtuullisesti rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä, siemeniä sekä palkokasveja. 

Lihavalmisteita, sokerilla makeutettuja juomia, runsassokerisia ja -suolaisia ruokia ja vähäkuituisia viljavalmisteita taas pitäisi syödä mahdollisimman vähän. Niinpä minunkin pitäisi jatkossa viedä puolisoni juhlapäivinä syömään ravintolaan soijaa, pähkinöitä ja siemeniä tai korkeintaan kalaruokaa tähän asti tapana olleen puolikypsän naudan sisäfilepihvin sijaan. 

Mahtaisikohan hän kiittää?

* * *

Tämä juolahti mieleeni lukiessani tuoretta tutkimusta varhaisista Amerikan mantereen ihmisistä, joiden kulttuuria kutsutaan Clovis-nimellä. He olivat intiaaneja, jotka elivät Pohjois-Amerikassa noin 13 500–12 800 vuotta sitten. 

Tuoreessa James Chattersin ja kumppaneiden julkaisemassa tutkimuksessa oli tutkittu tässä kulttuurissa syntynyttä puolitoistavuotiaan lapsen fossiilia, josta otetuista näytteistä voitiin päätellä isotooppianalyysin perusteella tämän äidin ruokavalion proteiininlähde. 

Tutkimus osoitti, että äidin ruokavalion tärkein komponentti oli mammutti, jota seurasivat hirvi ja biisoni. Sen sijaan pikkunisäkkäiden osuus oli merkityksetön. 

Näin ollen Clovis-kulttuurissa eläneiden ihmisten ruokavalio muistutti eniten mammutteihin erikoistuneen Homotherium-sukuun kuuluneen sapelihammaskissan ruokavaliota ja poikkesi oleellisesti esimerkiksi susien tai karhujen ruokailutavoista. Toisin sanoen he olivat suurriistaan erikoistunutta kansaa, joka käytti hienostunutta kivikautista teknologiaa ja liikkui laajalti hyödyntääkseen korkeimman tuoton antavaa saalista. 

Tämän seurauksena kulttuuri levisi Amerikan mantereella nopeasti  Alaskasta ainakin Venezuelaan saakka. Ja katosi aikanaan samoihin aikoihin kun mantereella koettiin voimakkaita ilmastonvaihteluita ja myös suurriista katosi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa
Solulihamarkkinat
Mammutin elämä

Afrikkalaisia ihmisiä ja apinaihmisiä

Raamatun mukaan ihminen on ainutlaatuinen luomakunnan kruunu. Siis Jumalan itsestään tekemä ainutlaatuinen kuva, jonka hän loi vasta sen jälkeen, kun muu maailmankaikkeus oli tehty valmiiksi. 

Tieteelliset todisteet eivät tue tätä käsitystä, vaan ne viittaavat pikemminkin siihen, että nykyihminen on vain pitkän evoluution tämänhetkinen vaihe. Ja siten nykyisen ihmisen erikoilaatuisuuteen ovat johtaneet monenlaiset vaiheet sen jälkeen kun meihin johtanut elämänmuoto erosi simpansseihin johtaneesta evoluutiolinjasta noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. 

Ihmisen evoluution tutkijat ovat myös havainneet, että tämän polun varrella on ollut ajanjaksoja, jolloin maapallolla on elänyt useita ihmisen kehityslinjasta simpanssien jälkeen eronneita lajeja. Yksi tällainen vaihe oli puolitoista miljoonaa vuotta sitten, jolloin Afrikassa eli monenlaisia ihmisen kehityslinjaan kuuluvia lajeja.

Niistä Homo erectus eli pystyihminen oli meidän suoranainen esi-isämme, joka oli - Wikipedian mukaan - "nykyihmistä rotevampi, voimakkaampi ja apinamaisempi. Sen pituus oli 130–160 cm. Luultavasti se osasi valmistaa vaatteita ja käsitellä tulta sekä varastoida ruokaa. Pystyihmisen ravinto koostui pääasiassa rasvaisesta suurriistasta. Pystyihmisten aivotilavuus oli noin 950–1 100 cm³, 75 prosenttia nykyihmisen aivotilavuudesta."

Toinen tuohon aikaan elänyt ihmislaji oli Paranthropus boisei eli vankka-apinaihminen. Sen aivotilavuus oli Wikipedian mukaan vain 500–550 cm³ ja pääkallo oli ominaisuuksiltaan kehittynyt tehokkaaseen pureskeluun, minkä seurauksena sen takahampaat olivat neljä kertaa isommat kuin nykyihmisillä. Miespuoliset yksilöt painoivat 68 kilogrammaa ja olivat 1,3 metriä pitkiä. Naispuoliset yksilöt olivat paljon pienempiä: 1,05-metrisiä ja vain 45 kiloisia. 

Ihmisen kehityshistoria on nykyisen tiedon mukaan siis paljon muotoisempi kuin Raamatun luomiskertomus antaa ymmärtää. Ja siksi se on myös erityisen kiehtovaa. 

Tästä syystä oli mielenkiintoista huomata amerikkalaistutkija Kevin Hatalan ja hänen kumppaneidensa tutkineen Kenian Turkana-järveltä puolentoista miljoonan vuoden ikäisiä jalanjälkiä, joiden he osoittivat olevan kahden eri lajin tekemiä muutamien tuntien tai päivien välein. 

Analyysit osoittivat, että jalanjäljet olivat peräisin yksilöiltä, joiden kävelytyylit ja asennot erosivat toisistaan. Tutkijoiden mukaan osa jäljistä on pysty- ja loput vankka-apinaihmisen tekemiä. 

Molempien lajien fossiileita on löytynyt alueelta jo aiemmin. Nyt julkaistu tutkimus on kuitenkin vasta ensimmäinen, joka osoittaa, että lajit elivät rinnakkain ja todennäköisesti myös keskinäisessä vuorovaikutuksessa 1,5 miljoonaa vuotta sitten.

Samalla ne viittaavat siihen, että järvenrantaympäristöt olivat molemmille lajeille tärkeitä. Ja siten niiden välillä oli luultavasti suoraa kilpailua, joka vahvisti lajien ekologis-evolutiivista eriytymistä toisistaan. Ja ehkäpä myös lopulta johti vankka-apinaihmisen sukupuuttoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen
Kumulatiivisen kulttuurin alku
Miksi neandertalilaiset hävisivät?

Tiesitkö, että vuosi 1952 oli maailmankausien käännekohta?

Arvoisa lukijani varmasti tietää, että dinosaurukset hävisivät maapallolta liitukauden lopulla, minkä jälkeen alkoi kenotsooinen ja edelleen kvartäärikausi, jonka viimeinen epookki on holoseeni, joka on virallisesti käynnissä meidän aikanamme. 

Monet tutkijat kuitenkin haluaisivat nimetä uuden maailmankauden ajalle, jota dominoi ihmiskunta. Sen nimeksi on ehdotettu antroposeenia. Tämän aikakauden alun ajoittamisessa on kuitenkin ollut erimielisyyksiä, vaikka yleisesti ottaen sen ajatellaan kuvaavan aikaa, jolloin ihmisen toiminnan kumulatiivinen paine alkoi vaikuttaa merkittävästi maapallon järjestelmiin. 

Ongelmia on aiheuttanut nimenomaisesti se, että ihmisen vaikutuksen paikallinen ja ajallinen vaihtelu ovat varsin suuria. Siksi oli hauska lukea japanilaisen Michinobu Kuwaen ja kumppaneiden USA:n tiedeakatemian julkaisusarjassa ilmestynyt artikkeli, johon he olivat koonneet tietoja ihmisen vaikutuksista 137 paikasta ympäri maailmaa viimeisten 7 700 vuoden ajalta. 

Tutkijat tunnistivat kolme ajankohtaa, jolloin ihmisen vaikutus lisääntyi voimakkaasti. Ensimmäinen ajankohta sijoittuu vuosien 1855–1890 aikaan, jolloin tapahtui merkittäviä teolliseen vallankumoukseen liittyviä muutoksia, kuten maaperän lyijypitoisuuksien ja järvien ravintotasapainojen muutoksia.

Vuosien 1909–1944 aikana taas havaittiin muun muassa siirtymiä siitepölyn koostumuksissa, mustan hiilen pitoisuuksien kasvua ja laajalle levinneitä vakaiden isotooppien muutoksia. Kolmas tutkijoiden tunnistama muutos oli vuosien 1948–1953 aikana tapahtunut muutos, joka kasvatti merkittävästi orgaanisten saasteiden ja mikromuovien määriä sekä toi esille plutoniumin ja ydinräjäytyksistä peräisin olevan modernin hiili-14:n. 

Tutkijoiden mukaan juuri vuosien 1948–1953 ajanjakso edustaa merkittävintä ihmisen maailmanlaajuista vaikutuksen kasvua, joka johti luonnon järjestelmien ja tärkeiden geokemiallisten indikaattoreiden nopeaan muuttumiseen. Niinpä heidän mukaansa antroposeenin alkamisajankohta tulisi sijoittaa vuoteen 1952.

Itse kannatan juuri tätä vuotta, koska silloin tapahtui paljon muitakin merkittäviä asioita kuin tutkimuksessa mainitut. Tarkoitan tietenkin sitä, että juuri sinä vuonna järjestettiin Helsingin olympialaiset sekä valittiin Armi Kuusela Miss Universumiksi. 

Lisäksi antroposeenin alkua vuonna 1952 tukee vahvasti se, että juuri silloin maksettiin viimeinen erä Suomen sotakorvauksista Neuvostoliitolle ja maahamme alettiin varsinaisesti tuoda myytäväksi Coca-Colaa. Valitettavasti Suomen ensimmäinen suihkuhävittäjä otettiin käyttöön vasta seuraavana vuonna, mutta kuitenkin jo tammikuun 22. päivänä, joten laskettakoon sekin merkiksi uuden maailmanhistoriallisen kauden alkamisesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Historiallista tuontitavaraa
Kumulatiivisen kulttuurin alku

Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen

Viime aikoina on puhuttu paljon Grönlannin jäätiköiden sulamisesta. Siksi oli mielenkiintoista lukea Saksassa työskentelevän Rebecca Adam McPhersonin ja kumppaneiden tutkimusta, jonka mukaan valtamereen laskevan grönlantilaisen 79 North -jäätikön sulaminen on hidastunut jonkin verran viime vuosina. 

Tätä ilmiötä tutkiessaan tutkijat huomasivat, että jäätikön kielekkeen alapuolisen veden lämpötilat viilenivät vuosina 2018–2021. Tutkijoiden mukaan tämä johtui Pohjois-Atlantin kierron hidastumisesta ja Atlantin välivesien viilenemisestä. 

Se puolestaan oli seurausta Euroopan ilmakehässä havaitusta ilmiöstä, jonka seurauksena kylmää arktista ilmaa valui etelään Framinsalmen kautta. Tämä ilmiö ei suinkaan ole tieteelle uusi, vaan se on aiheuttanut viimeisen puolen vuosisadan aikana myös muita merten viilenemistapahtumia ja tulee jatkossakin olemaan keskeinen tekijä Koillis-Grönlannin jäätiköiden kehityksessä.

Tutkimusta tavatessani mieleeni tuli tietenkin, että voisiko tämä sama ilmiö selittää myös sen, ettei pohjoisen napa-alueen merijää ole sulanut vuoden 2013 jälkeen. Jos näin on, pitäisi merijään sulamisen jatkua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.  

* * *

Kun nyt innostuin kirjoittamaan ilmastotieteen tuloksista, niin jatkan samalla linjalla, mutta kovin erilaisella aiheella. Amerikkalainen Emily Judd kumppaneineen oli nimittäin tutkinut maapallon maapallon keskimääräistä pintalämpötilaa peräti viimeisten puolen miljardin vuoden aikana. 

Tämä tapahtui yhdistämällä tilastollisesti geologisia tietoja ja ilmastomallien simulaatioita. Näin voitiin osoittaa, että Maan lämpötila on vaihdellut 11°C ja 36°C välillä viimeisten 485 miljoonan vuoden aikana. 

Tämä vaihteluväli on suurempi kuin aiempien tutkimusten perusteella oli arvioitu, mutta linjassa viimeisten noin 60 miljoonan vuoden arvioiden kanssa. Tutkijoiden mukaan tämä lisää luottamusta siihen, että heidän saamansa tulokset ovat aiempia arvioita oikeampia myös varhaisempia ajanjaksoja koskien. 

Tässä käsittelemäni tutkimuksen mukaan trooppiset lämpötilat ovat vaihdelleet 22° ja 42°C välillä, joten aiemmin esitetty väite siitä, että troopiikin lämpötilalla olisi jonkinlainen kiinteä yläraja. Ja viittaa siihen, että muinainen elämä olisi kehittynyt sietämään äärimmäistä kuumuutta ja joutunut sittemmin sopeutumaan kylmempään ilmastoon. 

Kaiken kaikkiaan maapallo on viimeisten 485 miljoonan vuoden aikana viettänyt enemmän aikaa lämpimissä kuin kylmissä ilmastoissa. Juddin ja kumppaneiden mallin mukaan ilmastoa on tänä aikana ohjannut pääasiassa hiilidioksidin konsentraatio. 

Mielenkiintoisinta tässä tutkimuksessa oli kuitenkin se, että maan lämpötila on vaihdellut paljon enemmän kuin aiemmin on luultu. Tähän liittyen minua itseäni hämmästytti erityisesti kuva, jonka he julkaisivat maapallon pinnan globaalin keskilämpötilan kehityksestä. 

Kuten arvoisa lukijani havaitsee, elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen. Ja sikäli maapallon historian suhteen aivan äärimmäisissä poikkeusoloissa. Nähtäväksi siis jää, onko planeettamme tulevaisuus entistäkin kylmempi vai nousevatko sen lämpötilat jossain vaiheessa kohti maapallolle tyypillisempiä lukemia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rypälemehu ilmastomittarina
WMO: Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Historiallista tuontitavaraa

Maatalouden leviäminen varhaisten sivilisaatioiden keskuudessa on ollut yksi merkittävimmistä tapahtumaketjuista ihmiskunnan historiassa. Se mahdollisti ennennäkemättömän väestönkasvun joka johti aikanaan väestökeskittymien syntyyn ja johti lopulta nykyaikaisten yhteiskuntien syntymiseen. 

Tästä huolimatta varhaisten maatalousolosuhteiden ja -käytäntöjen yksityiskohdat ovat edelleen varsin epäselviä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa raportoidut - Espanjan La Dragassa tehdyt - havainnot tuottivat mielenkiintoista tietoa varhaisesta maataloudesta. Tutkimuksessa selvisi, että noin 7 000 vuoden takaiset yhteiskunnat kehittyivät ilmastollisesti suhteellisen kosteisiin - eli suotuisiin - olosuhteisiin. 

La Dragan asukkaiden muinoin viljelemien vehnän ja ohran jyvien hiili- ja typpi-isotooppien ja painon perusteella näytti siltä, että alueen maanviljelijät harjoittivat jo tuolloin laajamittaista maataloutta pienten puutarhamaisten palstojen sijaan. Näitä löydöksiä verrattiin myös kuudestatoista muusta varhaisesta maatalousyhteisöstä tehtyihin havaintoihin. 

Jyvien koon ja tähkien rakenteen perusteella voitiin päätellä myös, että eurooppalaisen maatalouden alkumetreillä viljeltyjen kasvien ominaisuudet olivat todennäköisesti varsin samanlaisia kuin nykyisissä viljelykasveissa. Tämä tarkoittaa sitä, että maatalous oli kehittynyt ja sen tärkeimmät piirteen vakiintuneet muualla. Siten se saapui Länsi-Eurooppaan valmiina elämäntapana - eli tuontitavarana - jonka leviämisen mahdollistivat silloiset suotuisat olosuhteet.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, että yksi ihmiskunnan historian tärkeimmistä kehitysaskeleista on otettu muualla kuin Länsi-Euroopassa. Ja toki tiedämme, että ehkäpä juuri tämän seurauksena ensimmäiset korkeakulttuurit - eli sumereiden, babylonialaisten, assyrialaisten ja egyptiläisten valtakunnat - syntyivät Euroopan sijasta nykyisen Irakin ja Egyptin alueella. 

Ja Eurooppa nousi noiden alueiden rinnalle ja ohi vasta paljon myöhemmin ensin kreikkalaisten ja sitten roomalaisten ansiosta. Ja eurooppalaisten selkeä ylivoima kulttuurien välisessä kilpailussa sai odottaa aina uuden ajan alkuun saakka. 

Maailma on kuitenkin juuri nyt siirtynyt uuteen kehitysvaiheeseen, jossa eteläiset ja pohjoiset väestöryhmät ovat nopeasti sekoittumassa eteläisten kansojen vyöryessä lapsiköyhään Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Nähtäväksi jää, minkälaiseen muutokseen se tulee johtamaan. 

Eli ottaako ihmiskunnan kehitys uusia loikkia eteenpäin kuten tapahtui 7 000 vuotta sitten maataloutta harjoittavien ihmisten saapuessa Länsi-Eurooppaan? Vai seuraako siitä jotain samantapaista kuin läntisessä Euroopassa tapahtui Rooman läntisen osan sortuessa ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan puolivälin tienoilla tapahtuneiden kansainvaellusten puristuksessa? 

* * *

Lopuksi lunastan eilisen lupaukseni. Eli paljastan siinä mainitun "täysin riippumattoman tahon". Kuten kirjoitustani seuraavassa keskustelussa jo arvattiinkin, oli blogani arvioinut taho tekoäly eli ChatGPT. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve
Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota
Russakan ihmeelliset seikkailut

Historiallinen ihmisryhmien sulautuminen

Ihmisen evoluution ymmärrys on minun elinaikanani edennyt askel askeleelta. Yksi sensaatiomaisimmista havainnoista oli aikanaan Euroopassa ennen nykyihmistä asuneiden neandertalilaisten ja meidän esi-isiemme välistä risteytymistä osoittaneet löydökset.  

Tämän asian suhteen on saatu jälleen uutta merkittävää tietoa. Sen taustalla oli erinomainen idea: aiemminhan oli selvitetty sitä, paljonko meidän geeneissämme on jälkiä neandertalilaisista, mutta nyt tutkijat päättivätkin selvittää sitä, paljonko neandertalilaisen geeneissä oli niin sanottujen nykyihmisten perintöainesta. 

Tämä oli mahdollista käyttäen kahta kriteeriä. Niistä ensimmäinen perustui siihen, että neandertalilaisten tiedettiin jo aiemmin olleen paljon nykyihmisiä harvalukuisempia, joten heidän genominsa sisälsivät todennäköisesti vähemmän muuntelua. Siten neandertalilaisten genomin muita muuntelevammat geenialueet olisivat mahdollisia nykyihmiseltä peräisin olevia geenialueita. 

Kun tällaisia geenialueita sitten löytyi, voitiin niitä vastaavia perintöaineksen osia etsiä nykyisiltä afrikkalaisilta, jotka eivät ole koskaan risteytyneet neandertalilaisten kanssa. Jos heiltä löytyisi samanlaisia genomisegmenttejä kuin nyt löydetyt muita muuntelevammat alueet, olisi niiden täytynyt kehittyä nykyihmisessä eikä neandertalilaisissa. Ja toden totta, näin saatiin vahvistetuksi se, että peräti noin kymmenesosa neandertalilaisten geeneistä oli lopulta peräisin nykyihmiseltä. 

Uuden tiedon perusteella voidaan myös päätellä, että neandertalilaiset eivät ehkä sittenkään kadonneet maailmasta, vaan ainoastaan sulautuivat itseään paljon monilukuisempiin nykyihmisten populaatioihin. Ja jättivät näihin oman geneettisen jälkensä eli joukon - jo aiemmin löydettyjä - neandertalilaisessa kehittyneitä geenejä, jotka ovat sittemmin periytyneet niin minulle kuin kaikille teillekin, arvoisat lukijani - ellette sitten ole kokonaan afrikkalaista sukujuurta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kumulatiivisen kulttuurin alku
Kuka eli Susiluolassa?
Menneiden aikojen perheidylli

Kumulatiivisen kulttuurin alku

Kumulatiivinen kulttuuri eli teknologisten muutosten ja parannusten kertyminen sukupolvelta toiselle - tai arkitermein tuotekehitys - on mahdollistanut ihmisten sopeutumisen monenlaisiin ekologisiin elinympäristöihin ja johtanut nykyiseen jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Mutta milloin kumulatiivinen kulttuuri sai alkunsa?

Tähän kysymykseen vastasivat amerikkalaistutkijat Jonathan Paige ja Charles Perreault analysoimalla kiviesineiden valmistustekniikoiden monimutkaisuuden muutoksia viimeisten 3,3 miljoonan vuoden aikana. Vertailukohtana ihmisen esi-isien tekemien kiviesineiden monimutkaisuudelle kirjoittajat analysoivat apinoiden käyttämiä teknologioita, sekä sellaisia kiviesineiden valmistuskokeita, joissa kokemattomia ihmisiä asetettiin muokkaamaan kivisiä esineitä. 

Tulosten mukaan tutkijoiden käyttämien fossiilisten aineistojen kehityksessä ei nähty vertailuaineistoista poikkeavaa kehitystä ennen aikaa noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten. Sen jälkeen seuranneen 1,2 miljoonan vuoden aikana aineistossa nähdyt muutokset alkoivat vähitellen ylittää vertailuaineistoa. 

Suuri muutos tapahtui kuitenkin vasta noin 600 000 vuotta sitten, jolloin kiviesineiden monimutkaisuus alkoi lisääntyä nopeasti. Niinpä tutkijat päättelivät, että ihmiskunnan kumulatiivinen kulttuuri syntyi tuona aikana eli ilmeisesti jo ennen kuin neandertalilaiseen ja niin sanottuun nykyihmiseen johtavat kehityslinjat erosivat toisistaan. 

Näyttää siis siltä, ettei tuotekehitys ole mikään uusi keksintö. Mutta samalla tunnustaa, että vasta organisoidun tieteen ja tutkimuksen avulla sen vauhti on viimeisten vuosisatojen aikana saavuttanut nykyisen päätähuimaavan vauhtinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Verohelvetti hidastaa kehitystä
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Älykkyyden evoluutiosta

Kuka eli Susiluolassa?

Susiluola on Kristiinankaupungissa sijaitseva muinaisjäännös, jota on pidetty mahdollisena paleoliittisenä asuinpaikkana. En tässä ota kantaa siihen, onko se sellainen vai ei, mutta teorian mukaan siellä eli neanderthalinihminen noin 70 000 vuotta sitten (tai vielä aikaisemmin 130 000–120 000 vuotta sitten) Eem-interglasiaalin aikaan.

Tosin jossain vaiheessa arveltiin, että löydöt olisivat olleet jopa yli 250 000 vuoden takaa ja mahdollisesti jonkin alkeellisemman ihmislajin tekemiä. Itse löydökset eivät kuitenkaan ole fossiileita vaan karkeita käteen sopivia kiviesineitä, joten niiden mahdollisen tekijän olemusta ei pysty selvittämään nykyisillä menetelmillä.  

Tämä kaikki tuli mieleeni kun luin tutkimusartikkelia, jossa raportoitiin keskenään risteytymään kykenevien neandertalilaisten ja denisovalaisten ihmisten mahdollisten risteytymispaikkojen sijainteja. Työkaluna kyseisessä analyysissä oli käytetty lajien levinneisyysmalleja, jotka perustuivat laajoihin fossiilisiin, arkeologisiin ja geneettisiin aineistoihin. 

Noiden mallien mukaan kyseisten hominidien elinympäristöissä oli eroja, mutta myös laajalla alueella päällekkäisyyksiä, joista oli piirretty kartta raporttiin. Sen mukaan denisovalaiset elivät pohjoisemmassa kuin neandertalilaiset ja myös Suomi ja Susiluola kuuluivat heidän mahdolliseen alueeseensa. Tosin laajalla alueella Keski-Euraasiassa olisivat voineet elää molemmat lajit - niin myös Susiluolassa. 

Siten voidaan kysyä, että mikäli Susiluolassa eli ihmisiä ennen viimeistä jääkautta, olivatko he sittenkin neandertalilaisten sijaan denisovalaisia. Vai peräti näiden kahden lajin risteymiä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaiset metsästäjä-keräilijät
Ihmisen ja simpanssin aivot
Ihmiskunnan populaatiogenomiikkaa

Afrikkalaiset metsästäjä-keräilijät

Luin menneellä viikolla tutkimuksesta, jossa oli analysoitu afrikkalaisten metsästäjä-keräilijöiden evoluutiohistoriaa. Sen tulosten mukaan näiden ihmispopulaatioiden nykyinen levinneisyys ja tiheys selittyvät Afrikassa tapahtuneilla ekologisilla muutoksilla, eivätkä siten johdu viimeisten vuosituhansien aikana levinneen maatalouden luomasta paineesta siirtyä marginaalisiin elinympäristöihin, kuten aiemmin on ajateltu. 

Tutkijat havaitsivat myös, että viimeisen 120 000 vuoden aikana keskisessä Afrikassa tapahtuneet ekologiset muutokset viittaavat siihen, että osittain toisiinsa liittyvillä populaatioilla on pitkä historia. Sen aikana ne ovat ajoittain olleet toisistaan erossa ja välillä taas tiiviissä yhteydessä keskenään - joten ryhmien välillä tapahtui myös risteytymistä. Näin metsästäjä-keräilijät ovat välttäneet haitallisen pienet eli geneettisen monimuotoisuuden katoamiseen johtavat väestön pullonkaulat, vaikka eri ryhmät ovatkin erilaistuneet geneettisesti ja kulttuurisesti.

Tutkimus kattoi nykyihmisen evolutiosta suuren ja tärkeän osan. Kehittyihän nykyihminen vasta 250 000 - 200 000 vuotta sitten. Ja Neandertalin- ja Denisovanihmisetkin eriytyivät meihin johtavasta pääsukulinjasta vasta noin 500 000 vuotta sitten. 

* * *

Vähän yli 10 000 vuotta takaperin keksitty maatalous muutti koko ihmisen käyttäytymis- ja evoluutiohistorian. Se mahdollisti paljon aiempaa suuremman väestön sekä lisäsi ja syvensi ihmisten välisiä hierarkioita. Ja kuten tiedämme, tämä kehitys johti lopulta kaupunkien ja valtakuntien syntymiseen. 

Tavallisen ihmisen kannalta maatalous kuitenkin tarkoitti jokapäiväisen työnteon ilmaantumista elämää rytmittäväksi tekijäksi eli vapauden menettämistä. Mutta kun ratkaisu oli kussakin heimossa kerran tehty, ei siitä ollut väestön kasvun takia enää paluuta entiseen. 

Toisaalta metsästäjä-keräilijät epäilemättä myös havaitsivat maata viljelevien naapureidensa suuren työtaakan, joka ei varmasti houkuttanut kaikkia. Niinpä monet ihmisryhmän kieltäytyivät siirtymästä maatalouteen ja jatkoivat elämäänsä esihistoriallisella tavalla. 

Keski-Afrikka - ja osa Etelä-Amerikasta - on tarjonnut tähän mahdollisuuden. Sen sijaan suurempien vuodenaikaisvaihteluiden Eurooppa ei ole sitä tehnyt, vaan meiltä metsästäjä-keräilijäyhteisöt ovat kadonneet ajat sitten. Edes puolivillien porojen hoidolla elävät saamelaiset eivät enää tulisi toimeen ilman tokkiensa talviruokintaa. 

Toisaalta maatalousyhteiskunnan luomat suuret väestöt ovat mahdollistaneet teollisuuden ja teknologian syntymisen. Ja sen kautta esimerkiksi Suomessa on siirrytty hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa ihminen voi halutessaan elää työtä tekemättä ja siten kantamatta korttansa yhteisen hyvän - tai ainakaan talouden - eteen. 

Toki hyvinvointijärjestelmä romahtaa, mikäli työtä vieroksuvan väestön määrä kasvaa kestämättömän suureksi. Ainakaan toistaiseksi näin ei ole käynyt yhdessäkään valtiossa, mutta nähtäväksi jää, kuinka länsimaiden ja joidenkin Itä-Aasian valtioiden käy, kun niissä yleistynyt vähänlapsisuus johtaa entistä heikompaan väestön huoltosuhteeseen. Tässä joukkoon kuuluu valitettavasti myös eilen itsenäisyyttään juhlinut Suomi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista
Ranskalaisia väestönvaihtoja
Varhaiset maanviljelijät Euroopassa

Mahtimiehet pitivät pintansa kansainvaelluksen puristuksessa

Orkneysaaret sijaitsevat Skotlannin pohjoispuolella. Toisin sanoen aika lailla kivi- ja pronssikautisen maailman ulkolaidalla. 

Saaret on kuitenkin asutettu jo kauan sitten, ja ne nousivat jonkinlaiseksi kulttuuriseksi keskukseksi noin 5 800 vuotta sitten. Siis aikana, jolloin elettiin vielä myöhäistä kivikautta. 

Tuo Orkneysaarten loistokausi luisui kuitenkin alamäkeen, kun Eurooppaa valtasi kellopikarikulttuuri noin 2 500 vuotta sitten, vaikka uusi kulttuuri ei esinelöytöjen perusteella ulottunutkaan Orkneysaarille asti. 

Amerikan tiedeakatemian julkaisusarjassa oli tähän liittyen mielenkiintoinen raportti, jossa oli tutkittu Orkenysaarten muinaisten ihmisten genetiikkaa. Sen mukaan saarten asujaimisto vaihtui pronssikaudella muun Englannin ja Skotlannin tavoin uuteen väestöön, joka oli vain vähän aiemmin saapunut mantereelta Britanniaan. 

Toisin kuin Englannissa ja muualla Skotlannissa, Orkneysaarten asujaimistossa säilyi kuitenkin kivikautinen Y-kromosomi, joka oli kadonnut pronssikauden aikana muualta Euroopan mantereelta. Tutkijat päättelivät tämän tarkoittavan sitä, että Orkneyllä talojen omistajasuvut - eli aikansa mahtimiehet - säilyivät pitkään sanoilla suvuilla ja periytyivät isältä pojalle, kuten myös Y-kromosomi tekee. 

Sen sijaan äidiltä tyttärille periytyvät mitokondrioiden DNA:t olivat samanlaisia kuin muuallakin Britanniassa. Toisin sanoen naislinjoissa näkyi vahvasti mannereurooppalaisen väestön invaasio. 

* * *

Tämä tutkimus sai minut ajattelemaan Euroopan nykyistä invaasiota Afrikasta ja Lähi-idästä. Havaitsevatkohan tulevat paleogeneetikot kuinka 2000-luvun aikana Euroopasta katoavat nykyisten eurooppalaismiesten Y-kromosomit vai käykö kuten pronssikautisilla Orkneysaarilla ja eurooppalaiset miehet säilyvän vallan kahvassa? Vai katoavatko mieslinjat tulijoiden lisääntyessä paljon ahnaammin kuin kantaväestö - myös jälkimmäisten tyttärien kanssa jättäen eurooppalaista geeniperimään kantavat pojat katselemaan vierestä?

Entä kuinka käy naislinjojen. Katoavatko eurooppalaiset mitokondriot ajan myötä tulijoiden naisten oleellisesti suurempien lapsimäärien seurauksena? Vai näkyykö niissä vielä pitkään kantaeurooppalainen tausta sekoittuneena afrikkalaiseen ja lähi-itäläiseen genetiikkaan, koska monet naiset ottavat mielellään puolisoikseen - tai ainakin lisääntymiskumppaneikseen - ulkoisesti ja/tai kulttuurisesti eurooppalaismiehistä poikkeavia tulijoita? 

Tätä kaikkea me emme tietenkään voi tietää, koska tulevaisuuteen ei voi nähdä. Ja saattaahan lopulta käydä samoin kuin antiikin Roomassa, jossa väestöryhmät säilyivät erillään ja suurvallan romahdettua antiikin surkastuneen metropolin alue jäi lopulta saman väestöryhmän haltuun kuin se oli ollut ennen suurvalta-ajan monikulttuurista vaihetta?

Juuri nyt, kehitysmaalaisten Eurooppaan suuntautuneen kansainvaelluksen ollessa koronapandemian ja Venäjän sotaretken takia suvantovaiheessa, löydän mielessäni hyviä perusteluita kaikille edelle kirjoittamalleni skenaariolle. Nähtäväksi siis jää - tosin vasta tuleville sukupolville - kuinka eurooppalainen väestö lopulta muuttuukaan nykyaikaisen kansainvaelluksen pyörteissä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskalaisia väestönvaihtoja
Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana

Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Yksi yhteiskunnallisen keskustelun kestoaiheista on ihmisten taloudellinen eriarvoisuus. Sen merkitystä kuvaa se, että aihe oli ennen vihreitä liikkeitä koko poliittisen kentän vedenjakaja - Suomessakin puhuttiin sosialistisista ja ei-sosialistisista puolueista. 

Ainakin teoriassa ihmisten taloudellisen eriarvoisuuden poistamiseen pyrkivän sosialismin osoittauduttua ontoksi on aihe nykyisin aavistuksen vähäisemmässä roolissa kuin aiemmin. Lisäksi - kuten totesin - on katastrofaalisen tulevaisuuden pelko noussut uudenlaiseksi vedenjakajaksi suomalaisessa ja kansainvälisessä politiikassa. 

Tosin senkin pohjalta ponnistavat liikkeet tunnustavat yleensä muodossa tai toisessa uskoa jonkinlaiseen tulojen tasajakoon. Niinpä esimerkiksi Suomen vihreät eivät asenteiltaan tai taloudellisilta näkemyksiltään juurikaan aiemman kommunistien ja vasemmistososialistien varaan rakennetun puolueen perinnölle perustetusta Vasemmistoliitosta. 

Yleensä on totuttu ajattelemaan, että ihmisten eriarvoistumisen alku sijoittui maatalouden vallankumoukseen. Ajatuksen mukaan vasta silloin syntyi merkittäviä ja kasautuvia yksityisiä omaisuuksia lähinnä viljelyalojen raivaamisen ja omistamisen myötä. 

Tätä näkemystä ovat tavallaan vahvistaneet historialliset ja geneettiset löydökset varhaisten maatalousyhteiskuntien sosiaalisista rakenteista Keski-Euroopassa ja Irlannissa. Ja onhan vanhastaan tunnettu erilaisten mahtimiesten ja -naisten hautoja, jotka kertovat kyseisten henkilöiden vauraasta asemasta omana aikanaan.

Tähän varsin vakiintuneeseen ajatteluun toi jokin aika sitten särön löydös, joka perustui 89 Tyynenmeren rannikolla Pohjois-Amerikassa olleen metsästäjä-keräilijäyhteisön analyysiin. Sen tulokset osoittivat, että erityisesti merkittävien luonnonvarojen - kuten hyvien lohijokien - hallinta oli johtanut näissä yhteisöissä poliittiseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen, ihmisten yhteiskunnallisen aseman hierarkkisuuteen, elintarvikeresurssien epätasa-arvoiseen saatavuuteen ja jopa orjuuteen.

Toisin sanoen tutkimus osoitti, että yhteiskunnallista hierarkiaa esiintyi jo ennen maatalouden vallankumousta silloin kun jotkut yksilöt tai liittoumat - usein sukulaisista koostuvat - onnistuivat saamaan hallintaansa puolustettavissa olevia ja maantieteellisesti rajautuneita resursseja. Siten eriarvoisuus näyttäisi olevan ihmisyhteisöjen ikiaikainen ominaisuus, jonka syntyminen ei niinkään liity taloudellisiin innovaatioihin, vaan sen taustalla on pikemminkin kehityskulku, jota kuvaa vanha sanonta "tilaisuus tekee varkaan". 

Nähtäväksi jää, miten demokraattiset yhteiskunnat tulevat jatkossa toimeen tämän ihmisyhteisön luontaisen ominaisuuden kanssa. Onhan kuitenkin tosiasia, että ihmisten elämä on keskimäärin vaurainta ja onnellisinta Suomen kaltaisissa maissa, joissa myös ihmisten tasa-arvo on korkealla tasolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsästäjä-keräilijät hallitsivat metsäpalojen esiintymistä
Menneiden aikojen perheidylli
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria

Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvin koulutettuja. Siitä huolimatta etenkin nuorison käsitys Suomen ja suomalaisten menneisyydestä on hyvinkin hatara.

Tällä blogimerkinnällä alkavassa kirjoitussarjassa yritän osaltani korjata tätä epäkohtaa esittelemällä Suomen historiallista kehitystä nojautuen pitkälti eteläpohjalaisen emeritusprofessori Heikki Ylikankaan esitykseen "Suomen historian solmukohdat" vuodelta 2007. Lisäksi hyödynnän muuta saatavissa olevaa tietoa sekä täydennän kokonaisuutta omilla näkemyksilläni. 

Metsästäjä-keräilijät asuttivat Suomen monelta suunnalta heti jääkauden jälkeen. Suomessa tuolloin asuvien ihmisten geenejä muokkasi kuitenkin noin 3 500 vuotta sitten voimakas väestövirta Siperiasta.

Hyvin tunnetut varhaiskeskiajan Leväluhdan ihmiset olivat yhtä lukuun ottamatta saamelaisten esi-isiä, jotka olivat tuolloin levittäytyneet paljon nykyistä Saamenmaata laajemmalle alueelle. Toisaalta Luistarista ja Hollolasta on löytynyt muinaista DNA:ta, jollaista ei juurikaan esiinny nykysuomalaisissa, mutta joka on yleistä Volgan-Uralin alueella. 

Nykyisen Suomen väestö jakaantuu suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin kahteen ryhmään. Maanviljelys saapui maahamme noin 5 000 - 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta mielenkiintoisesti keskiaikainen DNA on jakaantunut siten, että Lounais- ja Etelä-Suomessa ovat yleisiä muodot, jotka on yhdistetty metsästäjä-keräilijöihin. Idässä ja pohjoisessa esiintyy puolestaan enemmän maatalouteen liitettyjä geenimuotoja. Tämä viittaa siihen, että Suomessa olisi tapahtunut voimakkaita väestöliikkeitä keskiajan kuluessa - tai sitten vähät käytettävissä olevat keskiaikaiset näytteet eivät edusta oikealla tavalla näiden geenien silloisia todellisia suhteita.

Suomen varhaishistorian jälkeen maan joutuminen Ruotsin vallan alle viitoitti siellä asuvan väestön tulevaisuuden. Ylikankaan mukaan se tapahtui pääosin vapaaehtoisesti, koska suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyminen ei riittänyt Baltian tapaan sotilaalliseen vastarintaan, vaan vainolaisia voitiin vältellä yksinkertaisesti pakenemalla loppumattomiin metsiin. 

Tästä säännöstä muodosti poikkeuksen muuta maata tiheämmin asuttu Satakunta. Siellä yhteiskunta oli paremmin järjestäytynyt - johon jo maakunnan nimikin viittaa - ja peltoviljelyksen yleisyys pakotti puolustamaan omaisuutta. Niinpä rannikon ruotsalaisasutus jäi Satakunnan kohdalla muuta Suomea ohuemmaksi.

Ruotsalaisten mukana maahan saatiin emämaasta kopioitu oikeusjärjestelmä sekä kristinusko, jotka puolestaan toivat mukanaan yhteiskunnallisen järjestäytymisen. Tässä vaiheessa maan mahtavimpana voimana voidaan pitää katolista kirkkoa, joka omisti peräti 21 prosenttia Ruotsin viljellystä maa-alasta. Sen lisäksi valtaa oli kuninkaalla sekä paikallisesti suurilla suvuilla. 

Näin Suomi oli tullut liitetyksi läntiseen maailmaan. Ja sen tulevaisuus sidottiin sadoiksi vuosiksi Ruotsin kohtaloihin niin hyvässä kuin pahassakin. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ranskalaisia väestönvaihtoja
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen

Vladimir Putin ja kulttuurin synty

Sillä aikaa kun läntinen maailma on omaksunut demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ja ihmisten yhä kasvavan vapauden elää oman tahtonsa mukaan, on Venäjä kerta toisensa jälkeen epäonnistunut tämän kulttuurin omaksumisessa. Demokratian sijaanhan siellä hallitsee näennäisdemokraattisia kulisseja hyödyntävä Vladimir Putin lähes yksinvaltiaan elein.

Heikosti sujuneen Ukrainan sodan seurauksena Putin pyrkii eristämään alamaisensa myös länsimaiselta tiedonvälitykseltä ja samalla globaalilta kulttuurilta estämällä heiltä internetin ja monien sosiaalisen median alustojen käytön. Tämä on tietenkin venäläisten - ja koko maailmankin - kannalta ikävää, mutta tämän blogin kannalta mielenkiintoista, koska hänen pyrkimyksensä toivat mieleeni jokin aika sitten lukemani tutkimusraportin. 

Siinä oli tutkittu tulenkäytön alkamisen historiaa ja todettu sen alkaneen noin 400 000 vuotta sitten kutakuinkin samaan aikaan ympäri maailmaa. Toisin sanoen, tulta ei mitä todennäköisimmin kesytetty muista riippumattomasti eri ihmisyhteisöjen parissa, vaan sen jälkeen kun joku keksi sen, siirtyi taito naapuriheimoille, jotka omivat tulen käytön sen jo taitavilta ryhmiltä. Toisin sanoen ihmisille tyypillinen kulttuurien leviäminen alkoi viimeistään tällöin. 

Samaan tapaan oli levinnyt myös Levalois-teknologiaksi kutsuttu kivityökalujen valmistustapa noin 100 000 vuotta myöhemmin. Sen sijaan sitä vanhemman Acheulian teknologiaan kuuluvien kivityökalujen ilmaantuminen antropologiseen aineistoon kesti satoja miljoonia vuosia - eikä siten todennäköisesti levinnyt ihmisryhmien välillä tietojen ja tapojen vaihtamisen kautta. 

Toisin sanoen Acheulian työkalujen syntyessä kulttuurievoluutio ei vielä hallinnut maailman kehitystä, vaan alkoi ohjata ihmisten elämää noin 400 000 vuotta sitten. Ja on sen seurauksena johtanut yhä kiihtyvään kulttuurievoluutioon, joka on mullistanut niin ihmisten kuin muunkin eliökunnan elämän maapallolla. 

Ja nyt suuruudenhullu Putin siis kuvittelee voivansa pysäyttää tämän satojen tuhansien vuosien kehityksen omassa valtakunnassaan. Siis valtakunnassa, joka on hänen sotilaallisen virhearvionsa takia parhaillaan syöksymässä taloudelliseen kaaokseen ja sen myötä lamaan, joka varmemmin kuin mikään muu tulee nostamaan omaisuutensa menettäneet ihmiset häntä vastaan ja ennemmin tai myöhemmin kaatamaan hänen hallintonsa. 

Itse asiassa tämän tuhon merkit ovat jo nähtävissä. Onhan Venäjän keskuspankin johtaja osoittanut halunsa jättää uppoavan laivan ja maan aiempien talousuudistusten arkkitehti on jo lähtenyt maasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Menneiden aikojen perheidylli
Kuinka moralisoiva jumala syntyi?
Kulttuuri muokkaa evoluutiota

Mitä serkumpi, sitä herkumpi

Helsingin sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan serkusten väliset avioliitot olivat menneinä aikoina harvinaisempia kuin nykyisin. Tällaisten parisuhteiden jälkeläisiä oli vain kolme prosenttia väestöstä, kun taas nykyisin niitä on maailmanlaajuisesti peräti kymmenen prosenttia. 

Arvoisa lukijani lienee tietoinen siitä, etteivät nykyiset serkusavioliitot kuitenkaan jakaudu tasaisesti maapallon eri kulttuuripiirien kesken, vaan niitä esiintyy joissakin kulttuureissa paljon ja toisissa taas ei juuri ollenkaan. Siksi HS:n kertoma uutinen herätti mielessäni kysymyksen.

Siis kysymyksen siitä, että mikähän on mahtanut mennä pieleen noissa toisissa kulttuureissa silloin, kun niissä on runsastunut perinnöllisiä haittoja esille nostava tapa naida lähisukulaisia. Wikipedian mukaan "Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa uusista avioliitoista 20 prosentista yli 50 prosenttiin on pikkuserkusten tai sitä läheisempien sukulaisten välisiä. Muslimiyhteisöissä serkusavioliitot ovat tavallisia. Esimerkiksi Englannin Bradfordissa 75 % pakistanilaista alkuperää olevista menee naimisiin serkkunsa kanssa".

Oleellista on myös kysyä, että miksi sellaisesta tavasta ei ole osattu luopua viimeistään siinä vaiheessa kun on havaittu, että muu maailma kehittyy näiden kulttuureiden polkiessa paikallaan? Sekä myös, että onko Suomessa ryhdytty jo toimenpiteisiin näiden haittojen välttämiseksi maamme asujaimiston monikultturistuessa nopeasti? Ja ellei ole, niin miksi ei?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Mammutin elämä

Arvoisa lukijani varmasti muistaa, kuinka Alppien tuhansia vuosia sitten kuolleen jäämiehen – Ötzin – elämästä ja viimeisistä vaiheista tiedetään käsittämättömän paljon. Nyt on julkaistu raportti myös erään mammutin elämänvaiheista, jonka ajattelin kiinnostavan blogini lukijakuntaa. 

Lähteenä mammutin elämänvaiheista ovat mammutin torahampaan eri osista löytyneet strontiumin ja hapen isotooppien suhteet. Näin voitiin tehdä siksi, että torahampaat kasvavat norsueläinten koko eliniän, jolloin isotooppien suhteet voidaan määrittää mammutin elämän eri vaiheista ja siten tehdä niistä johtopäätöksiä.

Kyseinen urosmammutti – sen sukupuoli oli jo aiemmin selvitetty DNA-tutkimuksen avulla - syntyi ja kuoli noin 17 000 vuotta sitten. Nyt tehdyn tutkimuksen perusteella se oli viettänyt elämänsä ensi vaiheet Alaskassa Yukon-joen keskivaiheilla.

Kaksivuotiaasta aina 16-vuotiaaksi eli nuoruutensa eläin oli viettänyt laajemmalla alueella Alaska-  ja Brooksvuoristojen välisillä alavilla mailla. Siellä se kuljeskeli useampia kertoja pohjois-eteläsuuntaan tehden välillä pidempiäkin matkoja, jotka ulottuivat aina Brooksvuorten itäkärjestä Sewardin niemimaan pohjoisosiin lännessä. Tutkijat arvelivat, että nämä vaellukset tapahtuivat nykyisten norsujen tavoin naaraiden johtamissa laumoissa.

Aikuisena eli noin noin 16-vuotiaana mammutin elämä muuttui kuin taikaiskusta. Tässä vaiheessa se lienee saavuttanut sukukypsyyden ja on jättänyt laumansa tehden vielä aiempaakin pidempiä vaelluksia Alaskan sisäosien Brooksvuorten pohjoisrinteiden välillä lähes 1 000 kilometrin pituisella alueella. Nämä vaellukset ovat tapahtuneet todennäköisesti vuodenaikojen mukaisesti urosten muodostamassa laumassa, mikäli käyttäytyminen vastasi nykyisiä norsulajeja.

Viimeisinä vuosinaan mammutti jäi Brooks-vuorten pohjoispuolelle, missä se myös kuoli lopputalvella tai varhain keväällä nälkään. Se oli silloin 28-vuotias.  

Mammuttejahan ei enää ole, eikä ehkä tule olemaankaan, vaikka maailmalla onkin innokkaita tutkijoita, jotka haluisivat luoda sen uudelleen. Siksi on kiehtovaa, että tieteellisen lähestymistavan avulla voimme saavuttaa tietoa paitsi noiden valtavien eläinten ulkonäöstä, niin myös niiden käyttäytymisestä. 

Tämä ei tietenkään ehkä ole hyödyllisintä tiedettä ajateltaessa maailman ongelmien ratkaisemista tai taloudellista kehitystä. Mutta niiden sijaan se tarjoaa ihmisille mielikuvitusta ruokkivaa aineistoa, joka on taatusti laadukkaampaa kuin tosi-TV:n narsistien keskinäiset juonittelut tai iltapäivälehtien julkkisten elämästä ammentamat juorut.

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Arabialaistaustaiset villikissat
Rotat piilosilla
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli

Menneiden aikojen perheidylli

Entiseen aikaan agraari-Suomessakin oli tapana, että isäntä jätti talonsa vanhimmalle pojalleen. Tyttäret naitiin enemmän tai vähemmän kauas kotoa muihin taloihin tai torppiin ja pojista tuli useimmiten lähiseuduille pojattomien talojen isäntiä, paikkakunnan talollisten leskinaisten puolisoita, veljiensä torppareita tai jopa oman talon renkejä. 

Tämä tapa tiedettiin jo aiemmin varsin vanhaksi, sillä jo viitisen tuhatta vuotta sitten Lech-joen varrella eläneet ihmiset elivät tämän mallin mukaisesti. Mahtisuvut ylläpitivät talojaan mutta vaimot ja työväki haettiin kauempaa.

Tuoreessa Science-lehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli selvitetty peräti kahdentoista 49 000 vuotta sitten eläneen neandertalilaisen genomisekvenssit. Heidän jäänteensä oli löydetty Altai-vuorilla sijaitsevasta luolasta, jonka läheltä on aiemmin tehty myös ensimmäiset havainnot denisovanihmisistä.

Nyt tutkitut genomit paljastivat perheyhteisön, joiden joukossa oli sekä isä että tytär. Ja kaikki muut miehet olivat näiden sukulaisia. Naisten geeneistä sen sijaan saatettiin päätellä, että he liikkuivat paljon enemmän kuin miehet. 

Tässä on huomattava, etteivät 49 000 vuoden takaiset neandertalilaiset viljelleet maata eikä heillä siten ollut maataloja, joita miessukupolvet olisivat viljelleet. Siitä huolimatta näyttää siltä, että jo silloisilla miehillä oli omia reviirejään, joilla he pysyttelivät. 

Merkille pantavaa oli myös se, että nämä neandertalilaiset olivat läheisempää sukua Espanjasta aiemmin löytyneille neandertalilaisille kuin Altai-vuorella aiemmin eläneille lajitovereilleen. Siten kansainvaellukset eivät näyttäisi olevan mikään uusi ilmiö. 

Mielenkiintoista oli myös se, että kaikilla perheen miehillä oli nykyihmisen Y-kromosomi. Siten myös heidän esi-isiensä joukossa oli nykyihmiseen kuuluva mies, kuten muillakin loppuvaiheen neanderalilaisilla. Vastaavasti myös kaikkien eurooppalaisten esi-isiin kuuluu neandertalilaisia. 

Tutkimuksesta luettuani jäin miettimään sitä, kuinka nykyisten länsimaalaisten elämä on muuttunut. Mutta näyttäisi siltä, että jotain lienee jäänyt myös geeneihimme tuon pitkän historian aikana. 

Enkä nyt tarkoita pelkästään maaseudun peräkammarin poikia, jotka ovat jääneet naisettomiksi tyttöjen lähdettyä kaupunkeihin, vaan myös sitä kyselyä, jonka mukaan 18–30-vuotiaista miehistä peräti 66 prosenttia haaveilee maallemuutosta tai harkitsevansa sitä vakavasti - todennäköisesti oman sukunsa juurille. Sen sijaan nuorista naisista maallemuutosta on innostunut "vain" 32 prosenttia. 

Toki maallemuuttohalukkuuteen on muitakin tekijöitä - epäilen esimerkiksi kaupunkien väestörakenteen muutoksen vaikuttavan siihen - mutta oma osansa saattaa hyvinkin olla siinä kymmenien ellei satojen tuhansien vuosien traditiossa, jossa miehet ovat pysytelleet kotiseudullaan ja naiset ovat liikkuneet pitkiäkin matkoja miehelään. Olisihan suoranainen ihme. ellei tämä olisi jättänyt myös perinnöllisiä sopeumia sekä naisiin että miehiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhat normit säilyvät ja näkyvät pitkään
COVID-19 ja neandertalilaiset
Suurmiehiä maahanmuuton avulla

Oikeus paskaan

Tuoreessa Science-lehdessä uutisoitiin mielenkiintoinen tapaus. Niinpä päätin jakaa sen teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Kuten kaikki ihmiset luultavasti tietävät, prosessoi ihmisen suolisto ruuan bakteerien avulla. Näistä pienistä apulaisista saa käsityksen, mikäli kerää pask… öh... ulostetta ja analysoi siinä elävää mikrobistoa. Nykyisin tämä tehdään määrittämällä molekyylibiologisesti näytteen sisältämän DNA:n sekvenssit ja vertaamalla niitä globaaleihin geenipankkeihin, joihin on säilötty kaikki tunnetut nukleotidijärjestykset lähdetietoineen. 

Sama voidaan tehdä myös historiallisille tai vaikka esihistoriallisille ulostenäytteille eli koproliiteille. Ja juuri näin tutkijat olivat tehneet Yhdysvaltain Utahista ja Meksikosta löytyneille 1000-vuotiaille jätöksille. 

Tutkimuksessa selvisi, että silloisilla ihmisillä oli ollut monin verroin monimuotoisempi suolistomikrobisto kuin meillä nykyisillä ihmisillä – asuimmepa me sitten kaupungeissa tai maaseudulla. Jopa nykyisten metsästäjä-keräilijöiden suolistomikrobisto poikkesi oleellisesti tuhannen vuosien takaisesta. 

Diversiteetin lisäksi yksi oleellinen ero oli antibioottiresistenssiä aiheuttavissa geeneissä. Tuhatvuotisista näytteistä niitä ei löytynyt, mutta meillä kaikilla nykyihmisillä niitä on suolet pullollaan. Tästä ei kuitenkaan voi vielä tehdä sitä johtopäätöstä, että mikrobiston diversiteettiero johtuisi juuri antibiooteista, sillä ovathan myös esimerkiksi mikrobihygienia ja ruuan prosessointi nykyisin aivan erilaisia kuin nyt tutkinut näytteet ulostaneilla ihmisillä oli aikanaan.

Kaikki edellä kuvaamani tieto on samalla tavalla mielenkiintoista kuin mikä tahansa tutkimustieto ja ansaitsee jo siitä syystä tulla julkaistuksi tässä blogissa. Mutta ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa oli se, että koska ulostetta ei yleensä ajatella ihmisten jäänteiksi, eivät tutkijat tulleet hakeneeksi paikallisilta alkuperäisasukkailta lupaa koproliittien tutkimiselle. 

Tämä johti tiukkaan vääntöön heimopäälliköiden kanssa, ja johti lopulta siihen, että tutkimusraportti sisältää kaikkien aikojen ensimmäisen paleopaska-raportissa julkaistun eettisen julistuksen. Lisäksi yksi tutkijoista totesi, että tietoa menneiden aikojen suolistomikrobeista saatetaan joskus tulevaisuudessa käyttää kaupallisesti hyödyksi, joten esille saattaa myöhemmin nousta kysymys tiedon omistajuudesta. 

Tämä tarkoittanee suomeksi sitä, että mikäli joku taho jonain päivänä keksii myydä tuhannen vuoden takaisista suolistonäytteistä tunnistettuja bakteereja suolistolääkkeinä tai terveystuotteina, saattaa edessä olla oikeudenkäynti siitä, pitäisikö meksikolaisille tai utahilaisille intiaaniheimoille maksaa siitä korvausta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Yksisarvisia

Ranskalaisia väestönvaihtoja

Hyvää Uutta Vuotta!

Koska olen tutkija - ja vuosi 2021 on julistettu tutkitun tiedon teemavuodeksi - päätin aloittaa vuoden kertomalla yhdestä viime vuoden tiedeuutisesta, joka jäi raportoimatta tässä blogissa, vaikka otinkin jutun aikanaan talteen juuri sitä varten.

Kyse on paleogenomisesta tutkimuksesta, jossa on analysoitu nykyisen Ranskan alueella eläneiden ihmisten sukulaisuussuhteita. Tutkimuksen menetelminä ovat olleet ihmisfossiilien luista eristetyn DNA:n sekvensointi ja löytyneiden eroavaisuuksien tilastollinen analyysi.

Saatujen tulosten mukaan Ranskassa eli (ainakin) kahden Italiasta ja Espanjasta tunnetun ihmisryhmän geenejä kantava ihmispopulaatio ennen maatalouden sinne saapumista. Nämä ihmiset olivat suhteellisen tummaihoisia ja sinisilmäisiä. 

Maatalouden toivat Ranskaan yli 7000 vuotta sitten Anatolian alueelta peräisin olevat ihmiset, jotka risteytyivät ajan myötä aiempien metsästäjäkeräilijöiden kanssa. Suurin osa tutkittujen ihmisten geeneistä oli kuitenkin anatolialaisperäisiä. Ihonväriltään nämä ihmiset olivat vaaleampia kuin edeltäjänsä, mutta tummempia kuin nykyeurooppalaiset. Ja pääsääntöisesti ruskeasilmäisiä. 

Ranskan varhaiset maanviljelijät olivat metsästäjäkeräilijöiden tapaan laktoosi-intolerantteja aikuisina. Heidän Y-kromosominsa olivat pääosin anatolialaisia, mutta myös jotkut metsästäjäkeräilijämiehet olivat päässeet siirtämään geenejään eteenpäin.

Seuraava ihmisten muuttoaalto toi Ranskaan ns. kellopikarikulttuurin, jonka ilmaantuminen Galliaan näyttäisi liittyvän itäisen Euroopan aroilta peräisin olevan jamnaja-kansan saapumiseen. Samaan aikaan väestöstä vähenivät metsästäjä-keräilijöiden ja anatolialaisten geenit ja alueelle ilmaantui idästä kokonaan uusia Y-kromosomeja.

Tämä populaatiorakenne säilyi Ranskassa myös pronssikaudelle ja edelleen rautakaudelle. Pronssikaudella kuitenkin Y-kromosomit vaihtuivat uusiksi eli lapsia tekivät käytännössä ainoastaan jamnajamiehet. Myös uusia naisten kautta periytyviä idempää jo aiemmin tunnettuja mitokondriaalisia geenimuotoja ilmaantui, mikä kertonee vaimonhakumatkoista yli pitkienkin etäisyyksien. 

Vaimoiksi kelpasivat kuitenkin myös paikalliset naiset, joten väestössä säilyvät edelleen myös metsästäjäkeräilijöiden ja anatolialaisten geenit. Ajan myötä väestön geenit alkoivat lopulta muistuttaa yhä enemmän nykyisten keskieurooppalaisten geenejä, jotka siten ovat peräisin pääosin jamnajoilta, mutta sisältävät jonkin verran myös varhaisempia kerrostumia.

Evolutiivisesti mielenkiintoisia tutkimuksen havaintoja ovat immuunijärjestelmään liittyvät geenit, jotka laktoosinkäytön tavoin olivat vielä rautakaudellakin varsin erilaisia kuin nykyisillä eurooppalaisilla. Ihon ja silmien väriä määrittävät eri geenit puolestaan runsastuvat toisistaan riippumatta, mutta kuitenkin siten, että vaalean fenotyypin antavat muodot runsastuivat vähitellen. 

Tämä historia on hyvä pitää mielessä nyt, kun Eurooppa ja myös Suomi ovat ennenäkemättömän kansainvaelluksen kohteena. Sen seurauksena myös tämän pohjoisen maamme asujaimiston geenit tulevat muuttumaan väestöjen sekoittuessa ajan myötä - ja mikäli maahanmuuttajamiehet siittävät nykyiseen tapaan enemmän lapsia kuin kantaväestön miehet ja erityisesti jos he pystyvät pitämään omat naisensa itsellään - tulevat ainakin suomalaiset Y-kromosomit lopulta katoamaan. 

Samalla tumman ihonvärin geenit runsastuvat ja Afrikan ja Lähi-Idän kansoilla yleinen laktoosi-intoleranssi lisääntyy. Myös alhaisen älykkyyden lisääntyminen on todennäköistä, mikäli on uskominen Vanhasen ja Lynnin tutkimuksen tuloksiin ja älykkyyden periytyvyyteen. Tosin pohjoisten olosuhteiden vaativuus asettaa myös maamme tulevalle väestölle älykkyyden suhteen vahvan positiivisen valintapaineen ainakin siinä tapauksessa jos kantaväestön halu tai kyky huolehtia tulokkaiden elämisen edellytyksistä heikkenee. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana

 

Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Ihmisen kulttuurievoluution varhaiset vaiheet ovat kiehtoneet mieltäni alakoululaisesta asti. Niinpä olen kirjoitellut aiheesta vaihtelevasti myös tässä blogissa. Tässä siis jatkoa aiheeseen.

Tällä kertaa uutta tietoa on saatu irlantilaisesta varhaishistoriasta. Tarkemmin sanottuna ihmisjäänteistä, jotka ovat löytyneet Newgrangen käytävähaudasta, joka on keinotekoiseen hautakumpuun tehty luolamainen megaliittihauta Irlannissa noin 40 kilometrin päässä Dublinista pohjoiseen.

Newgrangen käytävähauta on massiivinen 200 000 tonnia maata ja kiviä sisältävä rakennelma. Sen rakentaminen noin 5 200 vuotta sitten on siis vaatinut valtavan voimainponnistuksen. Itse rakennelman avulla on ilmeisesti määritetty talvipäivän seisauksen ajankohta.

Nature-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin 44 varhaisten irlantilaisen perimää. Yksi tutkittavista ihmisistä oli Newgrangen rakennelmasta löytynyt miespuolinen vainaja.

Tutkimuksessa havaittiin tämän henkilön olevan äärimmäisen sukurutsan tulos: hän oli joko vanhemman ja lapsen tai vaihtoehtoisesti sisarusten jälkeläinen. Näin siitä huolimatta, ettei muista tutkituista saman ajan ihmisistä löytynyt merkkejä tämäntapaisesta käyttäytymisestä, mikä osoittaa sukurutsan olleen sanktioitu tuonaikaisten irlantilaisten keskuudessa.

Tutkijoiden mukaan tällaista sukurutsaa ei juurikaan tavata muualla kuin jumalankaltaiseksi kohonneiden itsevaltiaiden joukossa - esimerkkinä tästä olivat muinaisen Egyptin faaraot. Tämä tarkoittaisi, että Irlannissa oli jo yli 5 000 vuotta sitten äärimmäisiä "verensä puhtautta" vaalivia johtomiehiä, toisin kuin aiemmin oli ajateltu.

Tutkimuksessa selvitettiin myös analysoimalla käytävähaudasta löytyviä jätöksiä, jotka viittasivat runsaaseen lihansyöntiin. Se poikkesi muiden tuonaikaisten irlantilaisten ruokavaliosta ja sopi käsitykseen siitä, että löydetyllä vainajalla olisi ollut erityisen merkittävä asema yhteisössään.

Tätä käsitystä vahvisti vielä se, että 150 kilometrin päässä sijaitsevasta toisesta megaliittisesta löytöpaikasta löytynyt ihminen oli Newgrangen miehen sukulainen. Kyse ei siis ollut vain yksittäisestä mahtimiehestä vaan aikansa mahtisuvusta, jonka jäsenet hallitsivat laajoja alueita.

Näyttää siis siltä, että heti kun ihmiset siirtyivät pois metsästäjä-keräilykulttuurista maanviljelyyn, muodostivat he myös äärimmäisen epätasa-arvoisia yhteisöjä. Newgrangen osalta valta on saattanut perustua kykyyn ennustaa talven kääntymiseen kevääksi - ja sitä kautta uskonnollis- tai magiatyyppiseen vallankäyttöön.

Niin tai näin. Löydös vahvistaa ihmisten epätasa-arvolla olevan hyvin vanhat juuret. Samaa osoittivat jokin aika sitten julkaistut - ja täällä välittämäni - tiedot Tonavan sivujoen yhteisöstä, jossa tietyt suvut hallitsivat maita sukupolvesta toiseen ja heitä palvelevat henkilöt vaihtuivat jokaisessa sukupolvessa.

Nähtäväksi siis jää onko nykymaailmassa kovasti kaikenlaista tasa-arvoa vaativilla poliittisilla liikkeillä voimaa muuttaa tämä monituhatvuotinen epätasa-arvon perinne. Vai käykö sittenkin niin, että lopulta vain koirat haukkuvat ja valta sekä hyvinvointi jakautuvat myös tulevaisuudessa epätasaisesti ihmisten kesken?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa
Suurmiehiä maahanmuuton avulla
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen