Helsingin uutisia

Helsingin sanomat kysyi muutamilta poliitikoilta näkemyksiä siitä, mitä selkeän epäonnistuneelle hitas-järjestelmälle pitäisi tehdä. Kyseessähän on sosialistisluonteinen järjestelmä, jonka avulla kaupunkilaisille yritetään saada kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Asunnoille määritetään jo tontinluovutusvaiheessa korkein mahdollinen myyntihinta, jota asuntoa myöhemminkään myytäessä ei saa ylittää. 

Ongelma syntyy siitä, että keinotekoisen halpa hinta luo ylikysyntää ongelmineen. Asuntoja on päätynyt hitas-järjestelmän tarkoituksen vastaisesti hyvätuloisille ihmisille, ja koska asunnon saa panna vuokralle, on uusia hitas-asuntoja vuokrattu jopa välittömästi niiden luovutuksen jälkeen. Tällöin hitas-asunnon vuokratuotto on korkeampi kuin normaalin asunnon, koska itse vuokra määräytyy markkinoilla.

HS:n jutussa vihreä poliitikko totesi järjestelmän ajastaan jälkeen jääneeksi ja halusi suunnata verovaroja omistusasuntojen saamiseksi vuokratalovaltaisille alueille. Demaripoliitikko piti järjestelmää sinänsä hyvänä, mutta arveli sen kaipaavan korjauksia, joiden avulla voitaisiin huomioida yhteiskunnallisia näkökulmia. Vasemmistoliittolainen poliitikko halusi säilyttää pääkaupungissamme edelleen hintasäännellyn asuntotuotannon. 

Kaikkia kolmea edellä mainittua vihervasemmistolaista poliitikkoa siis yhdisti se, etteivät he halunneet ratkaista ongelmaa lisärakentamisella, vaan erilaisilla yhteiskunnallisilla manöövereillä. Siis puuttumalla markkinatalouden toimintaan suunnitelmataloudellisilla ratkaisuilla. 

Sen sijaan kokoomuslainen poliitikko tarjosi ongelmaan ratkaisua, jonka olisi voinut kuvitella olevan itsestään selvä kaikille vastaajille. Se on hitas-järjestelmän lakkauttaminen ja riittävä asuntorakentaminen, jolloin tarjonnan vastatessa kysyntää myös asuntojen hinnat laskevat. 

Tässä asiassa oleellista on huomata, että rakentaminen pääkaupunkiin riippuu täydellisesti maan kaavoituksesta. Ja se taas helsinkiläisistä paikallispoliitikoista. Siis juuri niistä ihmisistä, joista kolme neljästä ei jostain syystä edes maininnut asuntojen tarjonnan kasvattamista keinona kohtuuhintaisten asuntojen saamiseksi pääkaupunkiimme. 

* * *

Helsingin sanomat julkaisu pääkaupunkiimme liittyen toisenkin jutun. Sen otsikon mukaan "Suurin osa helsinkiläisistä kokee olonsa turvalliseksi asuin­alueellaan". 

Kun juttua lukee läpi, huomaa otsikon sisällön sinänsä vastaavan todellisuutta. Helsinkiläisistä nimittäin 60 prosenttia oli kertonut pitävänsä omaa asuin­aluettaan turvallisena viikon­loppu­iltaisin.

Jäin kuitenkin itsekseni tekemään vähennyslaskua. Jos 60 prosenttia ihmisistä pitää asuinaluettaan turvallisena, niin mitä ajattelee se 40 prosenttia? Eikö demokraattisessa valtiossa kotiseutuaan turvallisena pitävien ihmisten osuuden tulisi olla 60 prosentin sijaan 100 prosenttia?

Jos minä olisin helsinkiläinen poliitikko, kokisin epäonnistuneeni tulleeni turvallisuusasioissa täydellisesti. Sitä en kuitenkaan tiedä, mitä esimerkiksi tämän kirjoituksen alussa puheena olleet eri puolueiden poliitikot ajattelevat. Ja poikkeavatko heidän ajatuksensa omistani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eristäytyvä pääkaupunki
Voiko vihervasemmiston luoman ongelman torjua vihervasemmiston keinoin?
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta

Turvallisuuskysymyksiä ja seurauksia

Helsingin Sanomat kertoi muiden lehtien tavoin, että presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren (ps) kodin ikkunoita oli rikottu hänen lomansa aikana. Tekoa ei tietenkään voi ymmärtää muuten kuin tekijän fanaattisella äärimmäisestä tyhmyydestä nousevalla poliittisella viha-agendalla ja hänen kieroutuneista arvoistansa nousevalla ihmisoikeuksien kieltämisellä.

Toisessa HS:n turvallisuuteen liittyvässä uutisessa kerrottiin, että Berliinissä on uudenvuoden yleisötilaisuutta varten varattu naisille oma turva-alue. On tietenkin hyvä, että toisin kuin muutama vuosi sitten, nyt ahdistelun kohteeksi joutuneiden on mahdollista päästä karvaisia ressukkamiesten ruumiinosia pakoon.

Tosin samaa ajatusmallia soveltaen voidaan nähdä myös niin, että jos saksalaisnaiset haluaisivat olla aivan varmasti turvassa, he voisivat asettua alun alkaen turva-alueelle, jonne ahdistelijoilla - tai muillakaan miehillä - ei ole pääsyä. Silloinhan olo olisi vähän kuin naisten vessassa tai moskeijassa.

Berliinin uutinen on merkittävä ennen kaikkea siksi, että se kertoo kuinka tasa-arvoinen länsi on muuttumassa. Olemme antamassa periksi kaikkien oikeudesta liikkua missä tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa.

Toki emme kutsu Berliinissä tehtävää järjestelyä tasa-arvosta luopumiseksi vaan turvallisuusjärjestelyksi. Enkä missään tapauksessa kiellä, etteikö järjestely lisäisi berliiniläisnaisten turvallisuutta vuodenvaihteen tienoilla. Kyllä se lisää, aivan varmasti.

Tosin vieläkin paremmin turvallisuus voitaisiin taata, mikäli naiset jäisivät kotiinsa tai liikkuisivat pelkästään kokovartalohuntuun verhottuina ja sukulaismiehen saattelemana. Niin pitkällä emme kuitenkaan ole vielä yhteiskuntamme muutoksessa, paitsi mahdollisesti joidenkin maahanmuuttajaryhmien osalta, mutta siitähän me emme halua julkisesti diskuteerata.

Diskuteeraus viekin meidät lopuksi HS:n kolmanteen ja neljänteen uutiseen. Niiden mukaan diskuteerauksen mallimaan monikulttuurisimmassa kaupungissa, Malmössä, on nähty lyhyen ajan sisällä jo neljäs joukkoraiskaus ja poliisiauton räjäytys. Jälkimmäisen osalta epäilty tekijä on saatu kiinni, mutta raiskaajien olemuksesta ei kukaan tunnu tietävän mitään.

Kaupungin poliisin edustaja totesi, että "poliisi tai mikään muukaan viranomainen ei pysty takaamaan turvallisuutta täydellisesti. Mutta ohjeistamme kansalaisia liikkumaan kuten tavallisesti. Se on myös tapa ehkäistä rikoksia."

Kaikkien HS:n tänään julkaisemien - ja edellä referoimieni - uutisten taustalla on nähdäkseni yksi ainoa syy. Enkä tarkoita tällä syyllä maahanmuuttoa, vaan niiden ihmisten välinpitämättömyyttä, joiden seurauksena yhteiskunnan viimeaikainen kehitys - maahanmuuton lieveilmiöineen - on käynyt mahdolliseksi.

Selvemmin sanottuna kaikki edelle kirjoitettu on seurausta niiden ihmisten vaikutusvallasta, jotka jakavat samankaltaisen maailmankuvan kuin Huhtasaaren kotia tuhonneet henkilöt. Juuri he - vieläpä suvaitsevaisuuteen vedoten - ovat aiheuttaneet sen yhteiskunnallisen muutoksen, joka lienee peruuttamaton.

Heidän aloittamansa yhteiskunnan muutosprosessin päästä löytyy voimakkaasti segregoitunut yhteiskunta, jossa etnisesti leimautuneet ylä- ja alaluokka asuvat erillisillä asuinalueilla, käyvät erilaisia kouluja, saavat erilaiset terveyspalvelut, elävät vastakkaisissa taloudellisissa realiteeteissa ja pelkäävät toisiaan.

Toivottavasti kyseiset ihmiset ymmärtävät itse, mihin he ovat de facto pyrkimässä, jotta lopputulos ei sitten aikanaan olisi yllätys. Minulle se ei ole - mutta toki toivon kuin lottovoittoa, että olen itse väärässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta 

Onko irakilaisilla mielessä hätä vai elintaso?

Suomi on asettanut Irakiin uuden suurlähettilään. Se on hyvä asia ja osoittaa maamme hallituksen katsovan, että Irakin tilanne on kehittymässä oikeaan suuntaan.

Suurlähettiläs Päivi Laine rohkaisee suomalaisyrityksiä aktivoitumaan Irakin suuntaan. Hän näkee, että maan alkaessa nousta sinne avautuvat merkittävät markkinat, joista leijonanosan vievät jo varhain mukana olevat.

Tämä pitänee paikkansa, mutta Irakiin meneminen edellyttää yritykseltä riittävää riskinottokykyä ja -halua? Vaakakupissa ovat siis isot potentiaaliset mahdollisuudet ja valtava riski epäonnistumisesta - uskon kuitenkin halukkaita löytyvän.

Uudella suurlähettiläällä on myös sellainen näkemys, että mikäli ihmiset tuntisivat paremmin Irakin oloja, he suhtautuisivat nykyistä positiivisemmin irakilaisten maahanmuuttoon. Sanatarkasti lainattuna: "keskustelussa tuntuu painottuvan, että tänne tultaisiin taloudellisten etujen vuoksi, vaikka monella on sotien runtelemassa Irakissa oikea hätä".

* * *

Suurlähettilään kannanotto vaatii kommentin, koska lienen niitä, jotka hänen näkemyksensä mukaan suhtautuvat kylmästi irakilaisiin. Selvyyden vuoksi joudun siis toteamaan, ettei minulla ole epäilystä siitä, että monilla irakilaisilla on hätä.

Hätä on varmasti esimerkiksi Mosulissa tappiolla olevien ISISin jäsenten parissa. He näkevät islamistihallinnon lopun olevan tulossa ja tietävät kiinni jäädessään saavansa ankaran rangaistuksen; ehkä jopa kuolemantuomion.

Siitä huolimatta en missään tapauksessa halua heitä Suomeen. Enkä epäile heidän mahdollisen Suomeen tulonsa liittyvän ensisijaisesti maamme elintasoon.

Hätä on myös edelleen ISISin hallitsemilla alueella elävillä siviileillä. He ovat joko ääri-islamistien uhkaamia tai näitä tukevia.

Kalifaatin tappion tullen näiden kahden ryhmän erottelu saattaa olla vaikeaa. Se ei silti ole hyvä peruste lähteä Suomeen, vaan kaikkien mosulilaisten tulisi sopia keskinäiset riitansa, tunnustaa mahdolliset virheensä ja ryhtyä yhdessä rakentamaan kotikaupunkiaan.

Eihän kyvyttömyys anteeksiantoon ja tosiasioiden tunnustamiseen voi olla peruste sille, että Suomi tarjoaisi ihmiselle loppuiäksi elämän. Sellaisella asenteella olisi Suomen verisen sisällissodan jälkeen syntynyt sekasortoinen äärioikeiston hallitsema Suomi, joka olisi viimeistään 1940-luvulla jäänyt osaksi sosialistista kansojen vankilaa.

Hätää kokevat varmasti myös sunni-alueilla asuvat shiiat tai shiia-alueilla asuvat sunnit. Heihin pätee sama kuin mosulilaisiin. Jos uskonkiihko on niin kova, ettei pysty elämään toisuskoisten kanssa, ei se tarkoita turvapaikkaoikeutta Suomessa. Ratkaisu heille löytyy lähempää, eli muutto samaa uskonlahkoa tunnustavien pariin.

Lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei koko Irak - sen enempää kuin edellä mainittu Mosulkaan - koskaan nouse uuteen kukoistukseen, ellei riittävän suuri enemmistä irakilaisista tahdo sitä itse. Kaksoisvirtain maan kannalta olisi siis aivan keskeistä, että maltilliset ihmiset ryhtyisivät uskonnosta tai etnisestä jaottelusta riippumatta rakentamaan kotimaataan yhdessä. Tässä mielessä pahin karhunpalvelus koko Irakia kohtaan olisi tukea maltillisimpien ihmisten muuttoa länsimaihin.

Vielä pahempi karhunpalvelus Irakille olisi houkutella maasta koulutetuin väestönosa länsimaihin. Toki heillä saattaisi olla muita parempia edellytyksiä integroitua vaikkapa Suomeen, mutta kuka siinä tapauksessa rakentaisi uuden Irakin talouden ja infrastruktuurin?

Lopuksi vielä pari sanaa suurlähettilään mainitsemasta elintasopakolaisuudesta. En minä epäile kaikkien irakilaisten tulleen Suomeen lihapadat ja sosiaaliturva mielessä. En edes kuviteltujen työmarkkinoiden takia.

Mutta kyllä irakilaisten maahanmuutossa Suomeen on myös elintasopakolaisuuden juonne, sillä jokainen Suomeen saapunut on kulkenut meitä vähemmän pakolaisille etuja tarjoavien turvallisten maiden kautta. Siten on päivänselvää, että useimmat irakilaiset ovat ainakin osittain elintasopakolaisia. En ymmärrä miksi tämä tosiasia pitäisi kieltää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta
Monikulttuurisen sotajoukon syvin olemus
Irakissa pätevyys syrjäyttää sopivuuden

Pelko valtaa alaa Ruotsissa

Helsingin Sanomat otsikoi tänään näyttävästi, kuinka "turvattomuuden tunne yleistyy Ruotsin kaduilla". Itse jutussa kerrottiin kyselytutkimuksesta, joka on osoittanut asian.

Tarkalleen ottaen tutkimus osoitti noin kolmanneksen ruotsalaisnaisista kokeneen turvattomuuden tunnetta kulkiessaan kotikulmillaan myöhään illalla. Turvattomuuden syitä ei kovin tarkasti pohdittu, mutta jutussa mainittiin muun muassa rikollisjengien välienselvittelyt ja seksuaalirikosten määrän viimeaikainen lisääntyminen.

Tutkimuksen tehnyt viranomainen oli neuvoton. Hänen omien sanojensa mukaan "mitä tarkasti pitäisi tehdä emme osaa sanoa".

Ruotsissa päivystävä toimittaja Elina Kervinen puolestaan halusi nähdä asiat toisin. Hänen mukaansa varjoon on jäänyt todellinen Ruotsi, "jossa talous kasvaa kovaa vauhtia, työttömyys vähenee ja koulutulokset ovat yhä parempia. Kaduillakin yli 80 prosenttia kokee yhä olevansa turvassa."

Meillä Suomessa vuoden 2015 turvapaikkasirkus on tunnetusti rauhoittunut. Tosin tulijatulvan jäljiltä maahan on jäänyt epämääräinen joukko laittomia maassaolijoita, jotka aiheuttavat sisäministerin Paula Risikon (kok) mukaan turvallisuusuhan.

Vaikka tämän kirjoituksen alussa linkitetty juttu ei sitä suoraan mainitsekaan, aiheuttaa tietyistä kulttuureista tuleva maahanmuutto joka tapauksessa turvallisuusuhan naisille. Sen osoittaa esimerkiksi Suomen tuore tilasto, jonka mukaan ilmoitettujen ulkomaalaisten tekemien seksuaalisten ahdistelujen määrä kasvoi maassamme viime vuonna peräti 202 prosenttia.

Tätä taustaa vasten aamun lehden huolestuttavin uutinen kertoi Italiasta. Sen mukaan Eurooppaan Italian kautta tulevia oli viime vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin - kaikkiaan 181 000 ihmistä. Kreikan kautta tulijoita oli melkein yhtä paljon, yhteensä 175 000.

Eurooppaa uhkaava tulijavyöry ei siten ole suinkaan loppunut, vaikka Turkin kanssa tehty sopimus onkin toiminut tehokkaasti. Riskinä kuitenkin ovat sekä muiden reittien vilkastuminen, että varsinkin Turkin kanssa tehdyn sopimuksen kaatuminen ja sinne patoutuneiden tulijoiden vyöry Unionin alueelle.

Suomen osalta on siksi tärkeää, että maamme vetovoimatekijät pidetään minimissään. Onneksi tämän tuntui ymmärtäneen myös sisäministeri, jonka mukaan "emme voi ajatella, että nykyinen toimeentulotukilaki koskisi laittomasti maassa olevia".

Lisäksi hän linjasi omia periaatteitaan näin: "jos me rupeamme kovasti täällä jakamaan tukimuotoja, se on signaali. Sana kiirii. Ei Suomen pidä olla houkuttelevampi kuin muiden maiden, mutta meidän pitää kantaa vastuumme ja auttaa kantokykymme mukaan."

Juuri nyt tuo vastuu ja kantokyky on loppuun asti käytetty. Sopii siis toivoa, että maamme poliittisilla päätöksentekijöillä ja viranomaisilla on valmius pysäyttää mahdollinen uusi tulijaryntäys riittävillä keinoilla, jotta vuoden 2015 tapahtumat jälkiseurauksineen eivät toistu.

Tai että Suomen vetovoimatekijät on saatu pudotetuksi niin alas, ettei elintason perässä tulevia enää kiinnosta edes pyrkiä tänne. Tai että EU-maiden väliset rajat pitävät niin, etteivät tulijavirrat edes ulotu tänne pohjolan perukoille.

Lisäksi olisi hyvä, jos seuraavasta talvesta syntyisi laittomasti Suomeen jääneille sen verran karu kokemus, että he päättäisivät suunnata kulkunsa kohti etelää - joko kotimaihinsa tai muualle EU-maihin. Jälkimmäistä voidaan edistää minimoimalla laittomasti maassa oleskeleville suunnattava hätäapu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Ruotsiin maahanmuuttovaalit, entä Suomeen?

Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa

Suomesta on lähtenyt ISISin hallitsemille alueille ainakin 70 ihmistä. Vaikka joukossa on varmasti myös jonkin verran muslimiksi kääntyneitä kantasuomalaisia, on suurin osa näistä terroristeista maahanmuuttajataustaisia. Tämä osoittaa, ettei suomalainen turvapaikanhakijoiden arviointijärjestelmä eikä myöskään tulijoiden integrointitoiminta pysty torjumaan maastamme militanttia islamismia.

Ei siis ole mikään ihme, että suomalaisten turvallisuudentunne on järkkynyt mm. terrorismin, turvapaikanhakijoiden suuren määrän, uskonnollisten ääriliikkeiden ja Suomessa asuvien maahanmuuttajien suuren määrän takia. Etenkin kun myös monien maahanmuuttajiemme suuri innokkuus naisten ahdisteluun on lopultakin ylittänyt kunnolla valtamedian uutiskynnyksen.

Jos minä olisin päättäjä, tekisin paljon radikaalimpia tekoja kuin nyt esille noussut terroristien avuksi matkustamisen kriminalisointi. Näin siksi, ettei lainmuutoksella tule käytännössä olemaan minkäänlaista vaikutusta hurmahenkisten islamistien toimintaan.

Valitettavasti en ole poliitikko, eikä minulla ole sellaista vaikutusvaltaa, jolla voisin lopettaa maahamme tulvivien terrorismista ja seksuaalirikoksista viehättyneiden ihmisten maahantulon ja radikalisoitumisen. Eikä Suomen kansakaan näytä peloistaan huolimatta kaipaavan oleellista muutosta nykymenoon.

Turvaa näet haetaan hallitustakin paljon suopeammin maahanmuuttoon suhtautuvista SDP:stä ja Vihreistä. Ja hallituspuolueistakin lepsuimmin tulijoihin suhtautuva Kokoomus näyttää pysäyttäneen kannatuksensa laskun.

Maahanmuutto, islamismi tai naisiin kohdistuva joukkoseksuaalirikollisuus eivät siis näyttäisi aiheuttamastaan turvattomuudentunteesta huolimatta vaikuttavan juurikaan ihmisten puoluepoliittisiin näkemyksiin. Tämä on erittäin mielenkiintoista, joskin suomalaisten tulevaisuuden kannalta onnetonta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Miksi valtiojohtomme ja Poliisihallitus puhuivat roskaa terroristeista?