Tamperelainen äärivasemmisto osoitti, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu

Oikeiston ja vasemmiston yläpuolella toimivaksi kansallismieliseksi puolueeksi itsensä kuvaava - ja Wikipedian määritelmän mukaan suomalainen uusfasistinen, nationalistinen ja traditionalistinen yhdistys - Sinimustat - on Suomessa käytännössä täysin merkityksetön. Näin siitä huolimatta, että se on - ainakin oman ilmoituksensa mukaan - onnistunut keräämään riittävästi kannatuskortteja palatakseen rekisteröityjen puolueiden joukkoon. 

Eilisenä vapunpäivänä ilmeni kuitenkin, että Suomesta löytyy yksi taho, joka tahtoo ehdottomasti nostattaa sinimustien kannatusta. Enkä suinkaan tarkoita oikeistolaisesti ajattelevia vaan äärivasemmistolaisia Josif Stalinin henkisen perinnön seuraajia. 

Kiinnitin tähän asiaan huomiota lukiessani eilisen päivän tapahtumista Tampereen Jugend-torilla, jossa poliisin arvion mukaan 50-100 Sinimustan liikkeen kannattajaa oli järjestänyt kulkueen ja tapahtuman. Se nimitäin sai liikkeelle pari sataa vastamielenosoittajaa, jotka tahtoivat välttämättä ottaa yhteen sinimustien kanssa sillä seurauksella, että poliisi joutui taltuttamaan heitä etälamauttimella. 

Tampereen äärivasemmistolaiset vastamielenosoittajat eivät ilmeisesti ole tietoisia siitä, kuinka 1920- ja 30-luvuilla saksalaiskommunistien militantti toiminta ja vallankumouksellisuus loivat olosuhteet, joissa natsit näyttäytyivät monille pelastajina kaaokselta. Erityisesti Weimarin tasavallan aikana yleiset katutappelut äärivasemmistolaisten ja natsien välillä lisäsivät levottomuuksia.

Tämän seurauksena yhä useampi saksalainen alkoi pitää Hitleriä ainoana keinona palauttaa järjestys ja rauha maahan. Ja lopputuloksenhan me kaikki normaalit ihmiset toki tiedämme, mutta äärivasemmistolaiset tamperelaiset ilmeisesti eivät - ja nostattavat siksi sinimustien kannatusta samaan tapaan kuin saksalaiset kommunistit sata vuotta sitten. 

Tälle ilmiölle on olemassa myös suomalainen - sananlaskuksi puettu - viisaus. Sen mukaan "ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma

Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Olemme edelleen maailman onnellisin kansa. Tai ainakin tyytyväisin. 

Tyytyväisiä lienevät suomalaiset rotatkin, joiden elämää on evolutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan helpottanut poikkeuksellisen leuto talvi. Eikä niitä ole helppo pyydystää ainakaan loukuilla. 

Mutta mitä pitäisi ajatella apulaispormestari Paavo Arhinmäestä (vas), joka haluaa rajata osan suomalaisista kirjastojen käytön ulkopuolelle näiden poliittisten näkemysten perusteella. 

Eikä hän ole ainoa, sillä - Arhinmäen mukaan - "kuusi ja puoli vuotta sitten ensin valtuusto ja sitten kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupungin tiloja ei anneta rasistiseen tai fasistiseen tarkoitukseen. Ja nyt Helsingin poliisi on sitä mieltä, että demokraattisesti tehty päätös on väärä ja kaupungin pitäisi muuttaa linjausta siitä, että fasisteille ja rasisteille ei anneta tiloja."

* * *

Taustalla on siis taannoinen sinimustien lukupiiri, jota poliittinen vasemmisto - Arhinmäen pyynnöstä - lähti häiritsemään taaten sille valtakunnantasoisen näkyvyyden. Ja josta poliisin edustaja on ihmetellyt, että sen vastamielenosoittajat eivät kannata mielenosoitusvapautta äärioikeistolle, vaikka ovat siitä itse huolissaan.

Asiaan otti kantaa myös pormestari Juhana Vartiainen (kok) joka on kertonut, että "meillä on selvä yhteinen linjaus kaupungilla ja kirjaston johdolla. Kirjasto on avoin tila, jonne kaikki saa tulla, mutta jos järjestetään yleisötilaisuutta, jota mainostetaan julkisesti, silloin ei tarvitse antaa tilavarausta sellaiselle toiminnalle, joka on rasistista ja yhdenvertaisuuden vastaista".

* * *

Pormestarin apulaisineen luulisi huomanneen, että järjestyshäiriötä puheena olevassa tilanteessa eivät aiheuttaneet sinimustat lukupiiriläiset vaan äärivasemmistolaiset mielenosoittajat. Ja kaiken järjen mukaan laillista menoa kannattavien poliittisten päättäjien luulisi tuomitsevan erityisesti heidän toimintansa.

Tästä syystä voi ihmetellä Arhinmäen ulostuloa. Ja sitä, ettei pormestari Vartiainen ole tehnyt pesäeroa järjestyshäiriöitä aiheuttaneeseen apulaiseensa. Tai puolustanut selkein sanoin kaikkien helsinkiläisten sananvapautta.

Ehkä Vartiaisen ja Arhinmäen kannattaisi tutustua tähän blogiin tai ainakin lukea ajatuksella sen kuvaus, jossa todetaan yksinkertaisesti, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".

Samalla he voisivat pohdiskella mikä merkitys Suomen perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on siihen, että me tosiaankin olemme jo kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Ja selvittää julkisesti koko Suomen kansalle, miksi he haluavat muuttaa tätä asiantilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan

Suomen perustuslaissa linjataan seuraavasti. "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".   

Perustuslaki kertoo myös, että "jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin... Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. "

* * *

Viime itsenäisyyspäivänä nähtiin Helsingin Oodissa arvoton näytelmä, jossa äärivasemmistolaiset mielenosoittajat huusivat muun muassa iskulauseita "Helsinki ilman natseja" ja "äärioikeisto tappaa" häiritäkseen siellä lukupiiriä pitäneitä sinimustan liikkeen jäseniä. Sen lisäksi he rummuttivat kirjahyllyjä ja pitivät kirjoja ylhäällä häiriten kirjaston muita asiakkaita. 

Syynä äärivasemistolaisten riehumiselle oli halu sabotoida sinimusta liikkeen järjestämää lukupiiriä eli estää heiltä perustuslain takaamat - kirjoituksen alkuun listaamani - vapaudet. Näin he varmistivat, että kyseinen liike sai maksimaalisen huomion suomalaisissa medioissa. 

Ehkä tästä innostuneena sinimustat ovat sittemmin järjestäneet eri paikkakunnilla muitakin lukupiirejä, joista yksi keskeytettiin punaisella Tampereella. Loppiaisena eli viime maanantaina he palasivat Helsingin Oodiin, jonne kerääntyi heitä häiritsemään - poliisin mukaan noin sata - vasemmistolaista pitämään ennalta ilmoittamatonta - eli laitonta - mielenosoitusta.

* * *

Tämän seurauksena Helsingin kaupungin julkisissa tiloissa on nyt linjattu tiukemmasta yleisötilaisuuksien sääntelystä turvallisuuden takaamiseksi. Toimialajohtaja Juha Ahosen mukaan Helsingissä "katsotaan, että avoimesti koolle kutsuttavat tapahtumat, kuten lukupiirit, ovat yleisötilaisuuksia ja sitä kautta tilaisuuksien järjestäjien täytyy saada myös kaupungilta lupa tilojen käyttöön. Linjauksen mukaan tiloilla on oltava myös vastuuhenkilö, jolta lupa pyydetään."

Kaupungin uusi linjaus koskee kaikkia tapahtumia niiden aatemaailmasta riippumatta ja - Ahosen mukaan - "kohtelemme kaikkia tilaisuuksia samojen periaatteiden mukaan. Tietysti tilojen haltija keskustelisi näiden toimijoiden kanssa, ei se tavallaan sen kummempaa ole".

Näin toteutuessaan kaupungin linjaus ei ole perustuslaissa taattujen sananvapauden ja ihmisten tasa-arvon vastaista tai muutenkaan ongelmallista. Tilaisuuden järjestäjä vain ilmoittaa kirjastolle tapahtumasta ja kutsuu sitten sen koolle. Samalla vastuu tilaisuuden turvallisuusjärjestelyistä siirtyy entistä selvemmin kirjaston henkilöstölle ja sen mahdollisesti avuksi kutsumalle virkavallalle.

* * *

Sen sijaan yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin kannanotto oli poikkeuksellisen typerä. Hän nimittäin otti asiaan kantaa sanomalla, että Helsingin kaupungilla on hyvät perusteet kieltää sinimustan liikkeen lukupiirit kirjastoissa, "jos kirjaston seinien sisällä on sellaisia tilanteita, joihin sisältyy lain vastaista syrjintää ja yhdenvertaisuuden loukkauksia". 

Tämän seurauksena yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan esimerkiksi lukupiirin kaltaisia tilaisuuksia ei saisi järjestää, mikäli järjestäjille vihamielisen tahon arvellaan aiheuttavan ongelmia. Hän siis legitimoisi nyt äärivasemmistolta kirjastoissa nähdyn kaltaisen väkivaltaisen käytöksen ja antaisi sille veto-oikeuden kanssaan eri mieltä olevien tilaisuuksiin. 

Tämä johtaisi varsin todennäköisesti Oodissa nähdyn kaltaisten vihamielisten mielenosoitusten eskaloitumiseen politiikan molemmilla laidoilla eli yhteiskunnan polarisoitumiseen. Näin yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaisen toimintatavan voittajia olisivat väkivaltaiset ääriliikkeet ja tappion kärsisi koko suomalainen yhteiskunta sanan- sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden heikentyessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä

Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma

Suomalaiset poliitikot ja mediat olivat ennen itsenäisyyspäivää kovasti huolissaan ihmisten kokoontumisista Helsingin keskustakirjasto Oodiin ja 612-kulkueeseen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että huoli olisi kannattanut suunnata ihan toiseen poliittiseen laitaan.

Ensin saatiin nimittäin tietoja Oodista, jossa äärivasemmistolaiset mielenosoittajat huusivat muun muassa iskulauseita "Helsinki ilman natseja" ja "äärioikeisto tappaa" häiritäkseen siellä lukupiiriä pitäneitä Sinimustan liikkeen jäseniä. Sen lisäksi he rummuttivat kirjahyllyjä ja pitivät kirjoja ylhäällä häiriten kirjaston muita asiakkaita. 

Muutamia aggressiivisesti käyttäytyviä ihmisiä poistettiin kirjastosta, mutta suuremmilta väkivaltaisuuksilta vältyttiin. Ilmeisesti siksi, että paikalla oli useita poliiseja. 

* * *

Myöhemmin samana päivänä poliisi otti kiinni yli 40 aggressiivisesti käyttäytyvää "Helsinki ilman natseja"-mielenosoituksen osallistujaa epäiltynä virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, virkamiehen vastustamisesta sekä niskoittelusta. Yksi äärivasemmistolainen oli yrittänyt myös varastaa poliisin virka-aseen. 

Mielenosoituksen järjestäjät väittivät, että "perusteet, joilla rauhanomaista ja ihmisarvoa puolustavaa mielenosoitusta vastaan käytettiin väkivaltaa, olivat täysin mielivaltaisia... Fasistinen ja rasistinen tapahtuma sen sijaan sallittiin olkaa kohauttamatta. Tämä on kieltämättä varsin epämiellyttävä viesti poliisin prioriteeteista."

On kuitenkin selvää, ettei poliisi ota kiinni yli 40 ihmistä ilman perusteltua syytä. Ja siksi nämä kommentit osoittivat "Helsinki ilman natseja"-mielenosoittajien olevan vain aggressiivisia sekä sanan- ja kokoontumisvapautta vastustavia totalitaristeja. Ja sujuvasti valehtelevia huligaaneja.

* * *

Paljon huomiota herättänyt kansanedustaja Teemu Keskisarjan puhe 612-kokoontumisessa sisälsi toteamuksen siitä, että "epäinhimillistäminen on aina väärin. Ääri-ihmisetkin ovat ihmisiä". Lisäksi hän kehotti osallistujia "kantamaan rakkauden sanomaa". 

Ero edellä kuvattuun äärivasemmistolaiseen huliganismiin on huikea.  

* * *

Kaiken kaikkiaan suomalaisessa yhteiskunnassa olisi nyt nähdyn perusteella otettava tosissaan äärivasemmiston jatkuva pyrkimys rikkoa lakia ja järjestystä. Mikäli kyseessä olisi vain kymmenien tai muutamien satojen ihmisten toiminta, voisi asian ehkä ohittaa olan kohautuksella. 

Valitettavasti totalitaristisia natsinvastustajia oli kuitenkin noin kaksi tuhatta, joten kyse on varsin suuresta aggressiivisesti käyttäytyvästä joukosta. Siksi olisi hyvä, mikäli Suomessa käytäisiin perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miksi maahamme on muodostunut nähdyn kaltaista epädemokraattista toimintaa harjoittava arvoton ääriaines. 

Erityisesti olisi pohdittava millä keinoin heidät saataisiin ajamaan tavoitteitaan ilman pyrkimystä aggressiiviseen vastakkainasetteluun muiden ihmisten kanssa. Sekä kunnioittamaan kanssaihmisiään edes sen verran, että sallisivat näille sanan- ja kokoontumisvapauden ilman väkivallan uhkaa. 

Olisi hienoa, mikäli presidentti Alexander Stubb ottaisi tämän asian omakseen. Ja osoittaisi näin jo takavuosien edeltäjänsä Tarja Halosen aikanaan peräänkuuluttamaa arvovaikuttajuutta tai peräti -johtajuutta. 

JK kello 10.02. Tästä linkistä pääsee iranilaisen silminnäkijän kertomukseen 612-marssista. Kannattaa lukea.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita
Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"

Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Päijät-Hämeen käräjäoikeus on päättänyt vangita 28-vuotiaan miehen epäiltynä terrorismirikoksista. Asiasta kertoneet uutiset (esimerkki ja toinen) ovat maininneet, että mies on kantasuomalainen ja osallistunut äärioikeistolaiseen toimintaan.  Lisäksi uutisissa on mainittu, että mies on aikanaan toiminut Perussuomalaisissa ja sittemmin Sinimustassa liikkeessä, vaikka tapaus on vasta esitutkintavaiheessa.

Toki epäilyt kuulostavat vakavilta. Niiden mukaan mies olisi tehnyt terroristisessa tarkoituksessa törkeän ampuma-aserikoksen ja kouluttautunut terrorismirikoksen tekemistä varten. 

Asiaa kommentoinut rikoskomisario kuitenkin on todennut, "ettei poliisilla ole tiedossa kenenkään henkeen tai terveyteen kohdistuvaa akuuttia uhkaa". Eikä varsin tarkasti kuvattua miestä ole tuomittu epäillystä rikoksesta, joten häntä on ainakin toistaiseksi - syyttömyysolettaman perusteella - pidettävä syyttömänä. 

Asiaan liittyvä median tiedotus on kuitenkin joka tapauksessa ollut esimerkillisen avointa ja antanut epäillyn teoista ja hänen taustastaan melko tarkan kuvan. Ja siihen olen mediatietojen kuluttajana voinut olla sikäli tyytyväinen, ettei tällä kertaa ole tarvinnut arvailla, minkälaisesta ihmisestä tapauksessa on ollut kyse.

Toivonkin siksi, että edellä kuvaamani uutinen edustaa muutosta medioiden suhtautumisessa rikosuutisointiin. Tarkoitan, että jatkossa kerrottaisiin yhtä tarkasti myös muista vakavista rikoksista ja niiden tekijöistä - esimerkkinä vaikkapa ympäristöään terrorisoineiden katujengien jäsenten teoista ja taustoista - jo esitutkintavaiheessa toisin kuin aiemmin on ollut tapana toimia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin vaaleissa meno oli kuin kehitysmaassa
Lähes koko valtamedia vaikeni Rikosylikomisarion viestistä
Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus