Onko Yleisradion toimituksella juttupula?

Nyt on Ylellä paikka näyttää ja tehdä syväluotaava juttu siitä, miksi tummahipiäisten nuorten joukko pahoinpiteli itselleen tuntemattoman valkoihoisen nuorukaisen. Vieläpä erittäin raa´asti.

Ja samalla haastatella niiden puolueiden edustajia, jotka ovat ilmaisseet poliittisin teoin tahtonsa sen puolesta, että maahamme saapuisi yhä enemmän tummahipiäisiä nuoria. Sekä kysyä erityisesti heidän perusteluitaan, koska ongelmaan liittyvät tilastotiedot ovat olleet selkeät jo ainakin kymmenen vuoden ajan.

* * *

Tai voisihan Yle kertoa siitä järisyttävästä vaalituloksesta, joka nähtiin eilen Iso-Britannian paikallisvaaleissa. Nousihan kahden puolueen temmellyskenttänä tunnetun saarivaltion suosituimmaksi puolueeksi aiemmin lähes merkityksetön Reformi-liike. 

Ylen tutkivan journalismin harjoittajat voisivat ottaa ja selvittää mistä tässä vallankumouksessa on oikein kyse. Minua kiinnostaisi esimerkiksi valtavasti kuulla syy sille, miksi vanhat valtapuolueet jäivät Reformi-jyrän alle. 

* * *

Koska valtionmediamme ei ole tarttunut näihin aiheisiin – vaan on niiden sijaan tehnyt viime päivinä jo melkoisen määrän juttuja (yksi, kaksi, kolme, neljä) ilmeisen epäonnistuneesta teekkarihuumorista – ajattelin, että yleläisillä vaikuttaisi olevan äärimmäisen paha pula vakavammista uutisoinnin aiheista. Ja siksi ehdotan tässä maamme näkyvimmälle tarttumista esimerkiksi nuorten harjoittamaan – ihonvärin perusteella tapahtuvaan – pahoinpitelyyn tai eurooppalaisen suurvallan poliittiseen muutokseen. 

Saa nyt sitten nähdä, tarttuuko Ylen toimituskunta ehdotuksiini vai katsooko se paremmaksi julkaista vielä viidennen jutun lappeenrantalaisesta teekkariporukasta. Olihan se – Ylen mukaan – vuosia sitten keksinyt kirjoittaa SSK (Skinnarilan SikaKlupi) tunnuksen kaksi ensimmäistä kirjainta natsi-Saksan puolisotilaallisten SS-joukkojen tai Kiss-nimisen amerikkalaisen orkesterin tapaan. Ja päättänyt jo myös luopua siitä.

JK kello 19:00. Tätä tekstiä kirjoittaessani Yle näytti julkaisseen jutun Iso-Britannian vaaleista. Se ei kuitenkaan edes vihjannut niistä syistä, miksi kansa hylkäsi vanhat valtapuolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä
Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Kuinka metsiemme käy tulevaisuudessa?

Suomessa on viime aikoina uutisoitu useammastakin metsätaollisuuslaitoksen sulkemisesta, viimeksi Lappeenrannassa. Syynä siihen lienevät paperin käytön globaali väheneminen sekä venäläisen tuontipuun loppumisesta seurannut raaka-aineen hinnannousu. 

Näin metsien hyödyntäminen Suomessa on jälleen uudessa tilanteessa. Ja siksi ajattelin näin viikon aluksi palauttaa teidän mieleenne – arvoisat lukijani – metsiemme tuottaman puumäärän vuosittaisen kasvun viimeisten noin sadan vuoden aikana.

Kuvasta näkyy, että metsiemme kasvu on muuttunut todella radikaalisti itsenäisyytemme aikana. Syynä sille on vielä 1900-luvun alkupuolella tavallisesti tehdyistä poimintahakkuista ja metsien luontaisesta uudistamisesta niin sanottuun tehometsätalouteen, jossa metsikön kaikki puut poistetaan kerralla ja niiden tilalle istutetaan tai viljellään uusi puusukupolvi, joka on yhä useammin saanut alkunsa valikoidusta siemenestä ja jonka kasvuolosuhteista pidetään huoli maanmuokkausten, vesakonraivausten ja harvennusten kautta. 

Näin suomalaiset metsät muuttuivat 1950-luvulta alkaen nopeasti kasvaviksi nuoriksi puustoiksi, joista ensimmäisten nopeimman kasvun aika alkoi olla ohi 2010-luvulla. Tämä kaikki näkyy erinomaisesti yllä olevasta kuvasta. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla vaatimukset niin sanotusta jatkuvapeitteisestä metsätaloudesta – jossa palattaisiin poimintahakkuisiin ja metsien luontaiseen uudistamiseen – vaikuttavat maamme metsien kasvuun. Se kuitenkin tiedetään jo nyt, että näin toimien metsien puut kasvavat näissä metsissä noin viidenneksen nykyistä hitaammin, metsämme muuttuvat entistä kuusivaltaisemmiksi ja metsänhakkuita tehdään vuosittain nykyistä suuremmassa osassa metsistämme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Itärajan sulkemisella on vahva kansalaisten tuki, mutta metsätieto on hakusessa
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka

Ilmastopaneelin toive toteutumassa

Suomi rypee tunnetusti järkyttävän pitkässä talouslamassa, joka alkoi jo vuodesta 2008. Tämä ei kuitenkaan näytä vaikuttavan maamme ilmastopaneelin kannanottoihin, sillä sen uusimman ulostulon mukaan Suomessa pitäisi vähentää metsien taloudellista hyödyntämistä. 

Tosiasia kuitenkin on, että maamme metsät ovat kasvaneet ja kasvavat edelleen selvästi enemmän kuin niistä poistetaan puuta. On kuitenkin totta, että turvemailta eli metsitetyiltä soilta vapautuu enemmän hiiltä kuin niissä kasvavaan puustoon sitoutuu – mutta myös se, että tähän asiaan ollaan jo tekemässä korjausliikettä. 

Toinen tosiasia on sitten paljon ikävämpi. Se on suomalaisen metsäteollisuuden parissa käynnistynyt nopea alasajo. Lista on pitkä, sillä siihen kuuluvat ainakin Stora Enso Anjalassa, Metsä Group Suolahdella ja Tampereella, UPM Lappeenrannassa ja Sappi Lohjalla.

Samaan aikaan metsäteollisuuden tulokset ovat romahtaneet. Ja viimeisimmän tiedon mukaan puukauppa on jopa lähes pysähtynyt, mikä on ajamassa metsäkoneyritykset peruuttamattomasti alas. 

Voidaan siis sanoa, että Ilmastopaneelin toive on jo toteutumassa. Siksi avoimeksi jää vain kaksi kysymystä. 

Millä Suomi korvaa metsäteollisuutemme menetetyt vientitulot? Ja mistä saadaan töitä suomalaisille – etenkin haja-asutusalueilla eläville ihmisille, joiden tuloista suuri osa liittyy metsien hyödyntämiseen. 

Ellei ratkaisuja löydy, saattaa meillä olla paluu takaisin 1960-luvulle, jolloin suomalainen työvoima muutti maalta kaupunkeihin ja osa karkasi Ruotsin autotehtaille, koska Suomi ei pystynyt heitä elättämään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Virheellistä argumentointia

Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista

UPM kertoi jokin aika sitten sulkevansa Kaukaan paperitehtaan, joka on osa tehdasintegraattia, jolla valmistetaan sellua, paperia, sahatavaraa, biopolttoaineita, biokemikaaleja ja energiaa. Lisäksi Kaukaalla sijaitsevat UPM:n suurin tutkimus- ja tuotekehityskeskus sekä yhtiön metsäosaston Itä-Suomen puunhankinnan johto ja Lappeenrannan metsäpalvelutoimisto.

Peperitehtaan sulkemisen Suomesta ja juuri kaakkoisesta Suomesta ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Näin siksi, että paperin kulutus vähenee jatkuvasti ympäri maailmaa ja vaikka suomalaiset metsät kasvavat edelleen enemmän kuin niitä hakataan, näin ei ole Kaakkois-Suomessa, eikä venäläisen puun paluusta raaka-aineeksi ole näkyvissä minkäänlaisia merkkejä.

Siten UPM:n päätös on nähtävä niin sanottuna luovana tuhona, joka edistää talouselämämme uudistumista ja samalla vähentää maamme riippuvuutta venäläisistä raaka-aineista. Tämän suuntaisesti näyttää ajattelevan myös työministeri Matias Marttinen (kok), jonka mukaan työttömäksi jääneiden tukemisessa keskeiseen rooliin - ja siis verovaroin tuettavaksi - nostetaan heidän uudelleenkoulutuksensa uusiin tehtäviin. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Kaakkois-Suomen yrityselämä ottaa vastaan ilman työtä jääneet. Eli taipuvatko tunnetusti kovapalkkaiset paperimiehet ja -naiset uudenlaisiin tehtäviin, joita voisi kaupunginjohtajan mukaan löytyä esimerkiksi sähkö- ja energiatekniikan alalta. Ja suostuvatko mahdolliset työnantajat rekrytoimaan uusia työntekijöitä juuri heidän joukostaan, vai sittenkin suoraan esimerkiksi paikallisten koulujen (yliopisto, ammattikorkeakoulu ja ammattiopisto) vastavalmistuneiden joukosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Suomen luova tuho

Alkeelliset uskomukset vai tieteellinen maailmankuva - kas siinäpä vasta kysymys

Koululaisten valinnat ovat tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta

Etnisten suomalaisten määrä on tunnetusti kääntymässä laskuun. Samaan aikaan yhteiskunnan arvot ovat muuttumassa yhä teknologiakielteisemmiksi, mikä näkyy koululaisten kurssivalinnoissa siten, että pitkän matematiikan suosio on kääntynyt laskuun. Samoin on käynyt tekniikan alan ammattikoulutukselle.

Yhtälö on teknologiateollisuuden kannalta tuhoisaa. Niinpä se on päästänyt hätähuudon, johon sisältyy myös vaatimus työperäisen maahanmuuton kasvattamisesta. Humanitaarisista muuttajistahan vain murto-osa on soveltuvia teknologiateollisuuden tarpeisiin.

Ongelman laajuudesta kertoo se, että teknologiateollisuus vastaa yli puolesta Suomen vientituloja ja työllistää noin 30 prosenttia työvoimasta. Lisäksi on selvää, etteivät arvoiltaan pehmentyneen yhteiskunnan tavoittelemat vihreät teknologiaratkaisut synny ilman korkeaa teknologista osaamista. Niitä eivät luo ekologit, lääkärit, taiteilijat eivätkä humanistit vaan insinööritiedon ja -taidon osaajat.

Siksi suomalaisen yhteiskunnan kannattaa ottaa vakavasti teknologiateollisuuden hätähuuto. Osinhan näin on jo tehtykin, kuten Lappeenrannan teknillisen yliopiston avaama tutkintoon johtava linja myös Turkuun on osoittanut. Sen tarkoituksena on vastata Lounais-Suomen teknologiayritysten työvoimatarpeeseen.

Yliopistojen ratkaisut eivät kuitenkaan riitä korjaamaan syntynyttä ongelmaa, mikäli nuorten ratkaisut jo peruskoulussa ja lukiossa sulkevat tien kovien luonnontieteiden ja niiden sovellusten pariin. Erityisesti lahjakkaiden tyttöjen soisi hylkäävän haaveet perinteisistä naisten matalapalkka-aloista ja tekevän jo lukioajan kurssivalintansa ajatellen tulevaisuuttaan tekniikan parissa.

Ehkäpä tähän kannustaa myös se, että tänä päivänä teknisten alojen koulutukseen on usein varsin helppo päästä ja palkkataso on varsin kelvollinen. Lisäksi työttömyysaste on rakennetyöttömyyden tasolla, eli käytännössä kaikille halukkailla ja työntekoon kykenevillä on töitä.

Siksi on omituista, että hankalapääsyisimpiä opiskelualoja nuorten parissa ovat kuvataide, teatteri- ja tanssiala sekä psykologia. Ja niiden jälkeen liikuntatieteelliset, taideteolliset ja eläinlääkinnälliset alat. Niiden varaan Suomi tuskin kuitenkaan pystyy jatkossakaan rakentamaan hyvinvointiaan, vaikka myös niiden alojen ammattilaiset ovat tärkeitä yhteiskuntamme osasia.

Siksi tarvitsemme kokonaisvaltaista uutta ajattelua niin politiikan, peruskoulu- ja lukio-opetuksen kuin mediankin parissa. Pitkällä tähtäimellä olisi parasta, että uusien ikäluokkien koulutusvalinnat tukisivat mahdollisimman hyvin yhteiskuntamme tulevaisuutta sekä määrällisesti että laadullisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen

Monikulttuurista elämänmenoa

Monikulttuurisuus on tunnetusti rikkaus ja voimavara. Tänään töistä kotiin palattuani katselin hiukan lehtien antia. Kokosin tähän muutamia rikkaudesta ja voimavarasta kertovia uutisia, jotka valaissevat hiukan sitä, mistä monikulttuurisuudessa lopultakin on kysymys.

Tapaus yksi eli monikulttuurinen kohtaaminen. 28-vuotias mies tönäisi myöhään tiistai-iltana naisen lähestyvän metrojunan alle Berliinin Charlottenburgissa. Nainen kuoli saamiinsa vakaviin vammoihin Ernst-Reuter-Platzin metroasemalla.

Hampurissa syntynyt mies oli saapunut vain tunteja aiemmin Berliiniin. Hän oli pyrkinyt pääkaupungissa asunnottomien suojakotiin tuloksetta. Koska miestä ei ollut otettu suojakotiin sisään, hän oli raivostunut silmittömästi ja tönäissyt nuoren naisen metron alle. Nainen valikoitui uhriksi täysin summittaisesti, sillä tekijä ja uhri eivät tunteneet toisiaan.

Saksassa syntyneellä tekijällä on Iranin kansalaisuus, ja myös uhri oli maahanmuuttajataustainen saksalainen.

Tapaus kaksi eli monikulttuurinen voima. Yksi ihminen pidätettiin tapon yrityksestä epäiltynä ja kaksi loukkaantui vastaanottokeskuksessa sattuneessa välikohtauksessa tänä aamuna eteläisessä Ruotsissa.

Poliisin mukaan välikohtauksessa haavoittuneita oli isketty puukon kaltaisella esineellä riidan päätteeksi vastaanottokeskuksessa. Riidan syy on vielä epäselvä eikä silminnäkijöiden kuulusteleminen ole edennyt kielimuurin takia.

Tapaus kolme eli monikulttuurin paikallinen purkaminen. Pohjois-Irakissa terroristijärjestö Isisiltä alueita valloittaneet kurditaistelijat ovat tuhonneet arabien koteja. Amnestyn mukaan toiminnalla on pyritty saamaan arabisiviilit lähtemään valloitetuilta alueilta. Asialla ovat olleet kurdien aluehallinnon peshmerga-joukot sekä paikalliset kurdimilitanttiryhmät.

Puskutraktorien, räjäytysten ja polttamisten kohteeksi on päätynyt tuhansia koteja. Lisäksi Isisiä paenneita siviilejä on joissain tapauksissa estetty palaamasta koteihinsa.

Tapaus neljä eli monikulttuurinen rikkaus. Saksan ja Turkin poliisit ovat pidättäneet kymmeniä ihmiskaupasta epäiltyjä, jotka kuuluvat rikollisverkostoon, joka lähetti hankkimillaan laivanrähjillä yli 1 700 ihmistä kohti Eurooppaa.

Syytteiden mukaan ihmiskauppiaat ostivat kolme rapistunutta rahtilaivaa, täyttivät ne pakolaisilla ja lähettivät alukset automaattiohjauksella kohti Italian rannikkoa. Jokainen laivaan noussut maksoi matkastaan noin 5 500 euroa. Ihmiskauppiaat nettosivat kolmesta täydestä laivasta yhteensä noin 8,7 miljoonaa euroa.

Tapaus viisi eli monikulttuurinen käsitys seksuaalisuudesta. Turvapaikanhakijalle luettiin syyte törkeästä raiskauksesta Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa tiistaina. Epäilty ja rikoksen uhri ovat molemmat turvapaikanhakijoita.

Epäilty törkeä raiskaus tapahtui Lappeenrannassa marraskuussa. Myös uhri on sukupuoleltaan mies. Tekijän ja uhrin ikää, kansallisuutta tai rikoksen tarkempaa tekopaikkaa ei julkisteta.

Tapaus kuusi eli näin naapurissa. Ruotsin keskusrikospoliisi käyttää vastaanottokeskuksien uhkauksista, väkivallasta, tuhopoltoista ja muista rikoksista erityiskoodia 291. Tietoa ei anneta julkisuuteen vaan kaikki 291-koodattu tieto on määrätty salassa pidettäväksi.

Koodilla on lokakuun lopusta lähtien merkitty rikosilmoitukset, joissa kantaja, epäilty tai kuulusteltava on siirtolainen. Koodia käytetään myös rikoksista, jotka tehdään turvapaikanhakijoihin liittyvissä paikoissa tai kiinteistöissä.

Rikosten lisäksi poliisi salaa myös turvapaikkakysymyksiin käyttämänsä resurssit. Kaikki poliisilaitokset ovat kutienkin siirtäneet henkilökuntaa turvapaikanhakijoihin liittyvään Alma-satsaukseen. Se on Keskusrikospoliisin alainen projekti, joka vastaa niin rajatarkastuksista kuin turvapaikanhakijoiden turvallisuudesta.

Kaikki ylle kokoamani tapaukset löytyivät alle puolessa tunnissa sanomalehtien tämän päivän nettisivuilta. Tapaukset eivät vaatine sen kummepaa kommentointia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?
Ongelmista vaikenemalla muutamme Suomen paskastaniksi
Pilkahdus suvaitsevaa ajattelua

Monikulttuurinen kansallisraati ja muut maahanmuuttajien kotoutumista ehkäisevät ratkaisut

Lappeenrannassa on päätetty perustaa maahanmuuttajille oma kansallisraati. Raadin tehtävänä on pohtia sitä, miten Lappeenrantaan muuttaneet maahanmuuttajat kokevat asumisen kaupungissa ja kuinka he haluaisivat osallistua Lappeenrannan arkeen sekä madaltaa maahanmuuttajien osallistumiskynnystä ja kannustaa heitä ottamaan osaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen.

Mikkelissä puolestaan maahanmuuttajat ovat saaneet oman asiakaspalvelijan kertomaan yhteiskunnan heille tarjoamista palveluista. Äänekoskelle sen sijaan on avattu maahanmuuttajia varten neuvontapiste. Ja kaikkihan muistamme syrjimättömät uimavuorot maahanmuuttajanaisille. 

Näistä maahanmuuttajien omista palveluista voidaan päätellä kaksi asiaa. 1) Maahanmuuttoon liittyy merkittäviä ongelmia, jotka 2) halutaan ratkaista eristyistoimenpiteillä.

Tässä yhteydessä minua ihmetyttää se, miksi suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa ei oteta mallia siitä amerikkalaispolitiikasta, jonka avulla somalit ovat kotoutuneet hyvin Fort Morganin kaupunkiin. Siellä onnistuminen on perustunut siihen, ettei maahanmuuttajia varten luoda uusia rakenteita, joissa on etuliite "pakolais-sitä" tai "maahanmuuttaja-tätä", vaan asiat hoidettaan samalla tavoin kuin kantaväestölläkin". 

Eli maahanmuuttajien kotouttamisongelmalle on jo olemassa käytännössä hyväksi osoitettu ratkaisu. Mutta miksi sitä ei sovelleta Suomessa? Siksikö, ettei sellaisen ratkaisun varaan voi kukaan rakentaa verorahoilla pyörivää maahanmuuttobisnestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset

Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan

Suomalaisnuorukainen lensi paratiisiin nauttimaan 72 neitsyen suloista