Yle uutisoi muunneltua totuutta - mutta itse tilasto on mielenkiintoinen

Jokin aika sitten meille kerrottiin Siirtolaisuusinstituutin selvityksestä, jossa oli tutkittu opiskelijoiden suhtautumisesta maahanmuuttoon. Jutun mukaan "korkeakouluopiskelijat suhtautuvat maahanmuuttoon pääosin myönteisesti", mutta että "joka kymmenes korkeakouluopiskelija suhtautuu erittäin kielteisesti maahanmuuttoon. Valtaosa kielteisesti maahanmuuttoon suhtautuvista on ammattikorkeakouluissa opiskelevia miehiä."

Lisäksi uutisessa todettiin, että "puolet perussuomalaisia äänestäneistä oli maahanmuuttoasenteiltaan niin sanottuja totaalikielteisiä." Tämä viimeinen väite oli sen verran kiinnostava, että päätin tarkastella jutun perustana olevia tilastoja tarkemmin. Näin siksi, etten ollut koskaan tavannut edes internetin pahamaineisissa syövereissä sellaista henkilöä, joka olisi totaalikielteinen eli ei hyväksyisi lainkaan Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa.

Tilastojen joukosta löysinkin taulukon, jossa opiskelijat oli eritelty äänestyskäytöksensä perusteella. Sen pohjalta piirsin seuraavan varsin havainnollisen kuvan:

Kuviossa silmiin pistää ensimmäisenä se, että kaikkien puolueiden kannattajien suhtautuminen eri maista saapuviin maahanmuuttajiin vaihtelee merkittävästi. Siinä missä vain vasemmistoliiton ja SDP:n äänestäjistä yli puolet suhtautui myönteisesti somalialaisiin tai romanialaisiin maahanmuuttajiin, niin kaikkien puolueiden äänestäjistä enemmän kuin neljä viidestä suhtautui myönteisesti ruotsalaisiin, saksalaisiin tai britannialaisiin maahanmuuttajiin.

Toisin sanoen YLE:n (vai lieneekö itse Siirtolaisuusinstituutin) väite siitä, että yli 50% perussuomalaisten äänestäjistä suhtautuisi maahanmuuttoon totaalikielteisesti on ilmiselvästi muunneltua totuutta - tai suoremmin sanottuna perussuomalaisvastaista propagandaa.

Sen sijaan kuvion perusteella voidaan hyväksyä YLE:n uutisen toinen väite, että todellakin joka kymmenes opiskelija suhtautuisi maahanmuuttoon erittäin kielteisesti. Tämä joukko ei kuitenkaan kaikesta päätellen ole puoluetaustaltaan yhtenäinen, sillä minkään puolueen äänestäjistä kaikki eivät suhtaudu myönteisesti yhdestäkään maasta tuleviiin maahanmuuttajiin. Itse asiassa erot suhtaustumisessa länsimaisiin maahanmuuttajiin eivät juurikaan erotu puoluekannan mukaan.

Sen sijaan, kuten edellä jo oikeastaan todettiin, suhtautuminen sellaisiin maahanmuuttajaryhmiin, joiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut heikointa vaihtelee rajusti. Erityisesti puoluekannaltaan perussuomalaiset suhtautuvat heihin negatiivisesti.

Suhtautuminen näihin maahanmuuttajiin on kuitenkin mieluummin negatiivista kuin positiivista myös melkein kaikkien muidenkin puolueiden kannattajilla. Vain vasemmistoliiton tai vihreiden kannattajat suhtautuvat heihin positiivisesti, mutta hekään eivät ole tässä suhteessa yksimielisiä, vaan noin kolmannes heistäkin on suhtautumiseltaan kielteisiä.

Kolmas huomiotani herättänyt piirre kuviossa on suhtautuminen tyypillisesti Suomessa halpatyövoimana toimiviin kansallisuuksiin: virolaisiin, puolalaisiin ja venäläisiin. Kaikkien näiden suhteen perussuomalaisten kannattajien ja äänestämättä jättäneiden suhtautuminen on suhteellisesti ottaen (eli verrattuna muiden puolueiden kannattajiin) negatiivisempaa kuin muista maista tuleviin.

Nähdäkseni tämä kertoo siitä, että opiskelijoista vain perussuomalaisten kannattajat ja poliittisesti epäaktiiviset ovat huolissaan suorittavien töiden siirtymisestä suomalaisen työvoiman tavoittamattomiin. Erityisen silmiinpistävää tässä suhteessa on vanhojen työväenpuolueiden (SDP, vas) kannattajien välinpitämättömyys. Se osoittanee työväestön ja heidän tavallaan ajattelevien nuorten irtautuneen näiden puolueiden kannattajajoukosta ja siirtyneen tukemaan perussuomalaisia.

Yhteenvetona on siis todettava, että vaikka Ylen uutinen oli pitkälti muunneltua totuutta, oli itse tutkimuksen aineisto hyvinkin mielenkiintoinen. Kannattaa siis aina kurkistaa uutisten taakse, totuus kun on usein tarua ihmeellisempi!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen
Muut syyt hukassa

Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?

Tilastokeskus raportoi, että maamme kantaväestöön kuuluvista yli 15-vuotiaista ihmisistä 76 % on suorittanut jonkin tutkinnon perusasteen jälkeen. Ulkomaalaistaustaisista tällaisen tutkinnon on suorittanut vain 51 %. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, että kuinka monella ulkomaalaistaustaisella oli perusastekin suorittamatta. Eikä erotellut toisistaan eri maahanmuuttajaryhmiä.

Korkea-asteen tutkinto oli puolestaan 36 %:lla kantaväestöstä ja 26 %:lla ulkomaalaistaustaisista. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, miten nämä tutkinnot jakautuivat maahanmuuttajaryhmien välillä.

Tämä tilasto kertoo siitä ongelmasta, joka meillä on tilastotiedon keräämisessä. Tietoa ei kerätä tutkittavien henkilöiden etnisen taustan perusteella ja melko harvoin edes äidinkielen mukaan. Siksi tilastotieto jää merkityksettömäksi, kun samaan nippuun pakataan esimerkiksi länsimaalais-, itäeurooppalais-, itäaasialais-, arabi- ja negroiditaustaiset maahanmuuttajat.

Kysymys kuuluu, että mikä on se hinta, jonka me maksamme siitä, etteivät nämä tilastot auta meitä tunnistamaan niitä ongelmakohtia jotka liittyvät yksittäisiin väestöryhmiin. Eivätä siten myöskään löytämään niihin ratkaisuja.

Kysymyksen jatke puolestaan kuuluu, että miksei yhteiskunnassamme käydä keskustelua sen poliittisen korrektiuden hinnasta, jonka yhtenä ilmentymänä ovat edellä linkittämäni kaltaiset taulukot. Ja vielä vakavampana seurauksena ns. vihapuhelainsäädäntö, joka nykyisen oikeustulkinnan mukaan estää jopa tosiasioiden ääneen sanomiseen, mikäli ne ovat negatiivisia suhteessa juuri niihin ihmisryhmiin, joiden asemaa suhteessa muuhun yhteiskuntaan pitäisi saada kohennetuksi siten, että myös he osallistuisivat täysipainoisesti maamme talouden ja toiminnan ylläpitoon. Tai mikäli ratkaisuja ei löydy, joiden määrää kotimaassamme tulisi rajoittaa perustellusti ja tehokkaasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

Romanit, vietnamilaiset, albaanit ja kurdit erottuvat henkirikostilastoissa

Aamulehti avasi hiukan tilastotietoja suomalaisista henkirikoksista. Lehden mukaan Suomessa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten suhteellinen rikollisuustaso on sama kuin syntyperäisillä suomalaisilla eli noin 1,9 henkirikosta 100 000 asukasta kohti. Helsingissä osuus on tosin tätä suurempi.

Jutussa haastatellun tutkija Markku Lehden mukaan "Helsingissä maahanmuuttajien henkirikollisuuden taso on ollut neljänneksen korkeampi kuin muun väestön. Aika näyttää, syntyykö osasta tätä väestönosaa uusia riskiryhmiä ja miten ne vaikuttavat koko alueen rikollisuuteen."

Suomen etnisistä ryhmistä suhteellisesti eniten henkirikoksia tekevät romanit. Heidän kontolleen tuli tutkitulla aikavälillä 20 rikosta 100 000 asukasta kohtaan eli yli kymmenkertainen määrä koko väestöön verrattuna.

Muita henkirikosten saralla "kunnostautuneita" ryhmiä olivat vietnamilaiset yli kolminkertaisella sekä albaanit ja kurdit noin kaksi ja puolikertaisella yliedustuksella. Korkein henkirikoskuolleisuus on puolestaan suomalaisilla romanimiehillä ja Thaimaassa syntyneillä naisilla.

Mielenkiintoinen tieto on myös se, että viime vuonna henkirikoksia teki Suomessa kaikkiaan kahdeksan maahanmuuttajataustaista miestä, jotka yhtä lukuun ottamatta asuivat vakituisesti maassa. Neljä oli tullut Suomeen aikanaan turvapaikkaprosessin kautta ja kolme muun syyn vuoksi. Yksi oli ulkomailla asuva keikkatyöläinen.

En löytänyt mistään vuoden 2015 henkirikosten määrää, mutta vuonna 2014 se oli 78. Jos taas kerrotaan 1,9 henkirikosta 100 000 asukasta koti Suomen väkiluvulla (noin 5,5 miljoonaa) saadaan tulokseksi noin 104 henkirikosta. Näiden lukujen perusteella maahanmuuttajat olisivat vastuussa noin 8-10 prosentista maamme henkirikoksista, joista puolet, eli 4-5 prosenttia, olisi siis hätää ja vainoa paenneiden tekemiä.

Samasta tilastosta muuten paljastui, että Suomen lähihistorian väkivaltaisin kausi henkirikollisuudella mitattuna oli ajanjakso suurlakkovuodesta 1905 kieltolain kumoamisvuoteen 1932. Maassamme surmattiin tuolloin vuosittain kolminkertainen määrä ihmisiä asukasta kohti nykyiseen verrattuna. Toinen lyhyempi väkivaltapiikki oli välittömästi toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1945-1947.

Tunnetun historiamme väkivallattomin jakso osui puolestaan 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle päättyen alkoholireformiin vuonna 1969. Sitä seurasi jälleen väkivaltaisempi kausi, joka on nyt siis päättymässä.

Aamulehti julkaisi myös kartan henkirikosten alueellisesta jakautumisesta. Siinä koko pohjoinen Suomi on sysimustaa aluetta, jossa henkirikoksia tapahtuu väestömäärään suhteutettuna yli kaksinkertaisesti koko maahan verrattuna. Muita ongelma-alueita ovat Keski-Suomi ja Kymenlaakso.

Ikävä tilasto sai jatkoa Tampereella pari päivää sitten, kun ex-avomiestään parkkipaikalle tapaamaan saapunut 31-vuotias nainen tuli tapetuksi; tai ehkä jopa murhatuksi. Kaikki tiedot tekijöistä tai motiiveista ovat vielä salaisuuksia. Toivoa kuitenkin sopisi, että tämäntyyppiset uutiset vähenisivät viime vuosien tapaan myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kelvotonta juridista toimintaa
Kaikki muslimit eivät hyväksy murhaamista
Joukkoväkivaltaa Pirkanmaalla

Erään uutisen anatomia - tiedonvälitystä vai mielipidevaikuttamista?

Kaikki tiedostavat, että puolueiden äänenkannattajat uutisoivat asioita omasta näkökulmastaan. Sen sijaan yleisesti ajatellaan, että laadukkaina pidetyt poliittisesti sitoutumattomat mediat pyrkivät objektiiviseen, eli maailmalla tapahtuneiden asioiden mahdollisimman todenmukaiseen, uutisointiin.

Yksi tällaisen uutisoinnin tuottaja on monien mielestä Sanoma-konserni. Mutta onko asia todellisuudessa näin?

Otan tässä käsittelyyn yhden toissakesäisen tapahtuman, joka liittyy vahvasti tunteita herättävään maahanmuuttopolitiikkaan. Näin siksi, että internetin keskuspalstalla nimimerkki "Roope" huomasi aiheen uutisoinnissa tähän asiaan erinomaisesti valoa tuovan uutisparin. 

* * * 

Ensimmäinen vertailtava uutinen on Ilta-Sanomista. Se kertoi eräästä ikävästä tapahtumasta 13.8.2012 otsikolla "Kaasusuihku isän naamaan ratikassa – taltutetun miehen purkauksesta nettihitti". Jutussa mainitaan että "ulkomaalaissyntyinen mies nousi raitiovaunuun kahden lapsensa kanssa eikä ostanut kännykkälippua heti kyytiin astumisensa jälkeen. Tarkastajat eivät hyväksyneet lippua, koska se oli ostettu liian myöhään"

Samaan aiheeseen palasi tänä syksynä Helsingin Sanomat otsikolla "Perheenisä kiisti pahoinpidelleensä lipuntarkastajia", jättäen kokonaan mainitsematta pahoinpiteystä epäillyn ulkomaalaistaustaisuuden. Jutun kirjoittanut toimittaja Kerkelä siis jätti jutussaan mainitsematta yhden oleellisen yksityiskohdan noudattaen näin Sanoma-konsernissa maahanmuuttajien aiheuttamiin häiriöihin yleisesti sovellettua linjaa toisin kuin kollegansa Ilta-Sanomissa.

Pikaisesti tarkasteltuna näyttäisi siis siltä, että Sanoma-konsernin palveluksessa työskentelevillä toimittajilla olisi erilaiset työskentelytavat. Tai ainakin erilainen suhtautuminen maahanmuuttoon liittyvään uutisointiin. 

Ilta-Sanomien toimittajilla eli parivaljakolla Hietala & Varpela ei tämän mukaan olisi ohjelmassaan monikulttuurisuusagendan edistämistä, joten sen mukaisesti heitä ei epäilytä kertoa matkustajan ulkomaalaisuudesta. Sen sijaan Helsingin Sanomat näyttäisi pyrkivän monikulttuurin edistämiseen salaamalla uutisoinnistaan oleellisen tiedonpalan. Näin tarkasteltuna Hietala ja Varpela näyttäisivät toimivan lähinnä tiedonvälittäjinä ja Kerkelä omaa totuuttaan julistavana mielipidevaikuttajana.

* * * 

Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole, vaan sekä IS:n että HS:n juttu noudattaa monikulttuurisuutta edistävää Sanoma-konserin linjaa. 

HS:n Kerkelä nimittäin kertoo tapahtumien kulun siten, että jokainen lukija varmasti huomaa kolmikymppisen perheenisän käyttäytyneen sikamaisesti naispuolisia tarkastajia kohtaan sekä teoissaan (" mies riuh­toi, yrit­ti lyö­dä ja pus­kea pääl­lään se­kä pot­kai­si tar­kas­ta­jaa sää­reen... yk­si tar­kas­ta­jis­ta jou­tui saa­mien­sa vam­mo­jen vuok­si sai­raus­lo­mal­le kuu­dek­si vii­kok­si") että puheissaan ("mies sa­noi, et­tei van­hem­pien nais­ten pi­täi­si työs­ken­nel­lä li­pun­tar­kas­ta­ji­na"). 

Voidaan siis nähdä, että HS:n uutisessa kolmikymppisen perheenisän ulkomaalaistaustaisuutta ei mainita, koska näin negatiivisen tapauksen yhteydessä sellainen lähes varmasti vahvistaisi ihmisten negatiivisia asenteita harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. 

IS:n juttu sen sijaan antaa ymmärtää, että koko ongelma johtui siitä, ettei kielitaidoton ulkomaalainen ymmärtänyt kuinka hänen tulisi toimia Helsingin julkisessa liikenteessä: "mies ei näyttänyt lipuntarkastajille henkilöllisyystodistustaan, ja oli poistumassa vaunusta lastensa kanssa päätepysäkillään, kun tarkastajat pysäyttivät miehen matkan. Loppujen lopuksi tarkastajat käyttivät geelimäistä kaasua...mies syyttää HSL:n lipuntarkastajia nöyryyttämisestä ja fyysisen väkivallan käyttämisestä...paheksuu sitä, ettei virkavalta hänen mukaansa missään vaiheessa kuullut hänen versiotaan tapahtuneesta ja vei hänet paikalta raudoissa kuin rikollisen....kyseessä on ulkomaalainen, joka asuu Suomessa, eikä hän puhu suomea yhtä hyvin kuin syntyperäiset suomalaiset". 

Toisin sanoen IS viestittää, että tapahtumien taustalla on ulkomaalaisen miehen huonosta kielitaidosta johtunut väärinkäsitys, jonka vähäisyyteen nähden virkavallan ja lipuntarkastajien toiminta on kolmikymppisen tekoon nähden kohtuutonta. Toisin sanoen tapaus viittaa virkavallan ja lipuntarkastajien kohtuuttomaan ellei suorastaa rasistiseen käytökseen uhriksi joutunutta ulkomaalaistaustaista kohtaan. 

Tällaisen uutisen yhteydessä kolmekymppisen perheenisän ulkomaalaisen taustan mainitseminen luonnollisesti herättää sympatiaa uhria kohtaan ja lisää lukijoiden suopeutta avointa maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.

* * *

Kun tähän tapaukseen liittyvä uutisointi on näin avattu, nähdään että koko toimittajakolmikon (Hietala, Varpela & Kerkelä) tapa uutisoida on looginen Sanoma-konsernin avoimeen maahanmuuttopolitiikkaan ja monikultturisuuden edistämiseen pyrkivän toiminnan kannalta tarkasteltuna. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää, vaan yksityisessä omistuksessa olevalla lehdellä on toki oikeus toimia haluamallaan tavalla. 

Toisaalta avoimessa tiedonvälitysilmapiirissä myös lehteä lukevilla kansalaisten olisi syytä tiedostaa, ettei median uutisointi aina ole viatonta ja objektiivisuuteen pyrkivää tiedonvälitystä. Sen sijaan se on monissa asiakokonaisuuksissa taitavasti toteutettua tietyn ideologian edistämiseen tähtäävää mielipidevaikuttamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Yle uutisoi muunneltua totuutta - mutta itse tilasto on mielenkiintoinen

Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?

Sodassa, rakkaudessa ja tiedonvälityksessä kaikki on sallittua

JK 12.10.2013: Tiedoksi kiinnostuneille, että Helsingin käräjäoikeus tuomitsi perheenisän 330 euron sakkoon tarkastajan pahoipitelystä sekä määräsi maksamaan tarkastajalle 1200 euroa korvausta ansionmenetyksestä, oikeudenkäyntikuluista ja särystä.