Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste himo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste himo. Näytä kaikki tekstit

lauantai 31. toukokuuta 2025

Pelihimo ja takapiru

Jokainen suomalainen tietää minkälainen on pelihimoinen ihminen. Siis henkilö, joka pelaa rahapeliä häviten kerta toisensa jälkeen. Ja kuvittelee, että onni saattaisi kääntyä pelaamalla vielä kierroksen tai kaksi - ja hän voisi voittaa takaisin menettämänsä rahat.

Tämä tuli mieleeni, kun luin uutista, jonka mukaan Israel kertoi perustavansa 22 uutta siirtokuntaa Länsirannalle. Ja maan puolustusministeri puhui jopa alueen muuttamisesta juutalaisvaltioksi.

Ja ei, en tarkoittanut pelihimoisella Israelia, sen puolustusministeriä tai maan juutalaisia asukkaita, vaan Palestiinan arabeja, jotka olisivat vuonna 1947 saaneet noin puolet nykyisen Israelin alueista. Tämä ei kuitenkaan käynyt heille, vaan he päättivät ottaa riskin.

Se tarkoitti sodan aloittamista Israelia ympäröivien arabimaiden kanssa tarkoituksena ajaa juutalaiset mereen. Siksi Palestiinan arabeja pyydettiin poistumaan kodeistaan, minkä seurauksena syntyi valtava palestiinalaispakolaisten joukko, joilla ei ole ollut enää asiaa Israelin alueelle. 

Noiden tapahtumien jälkeen alueella käytiin useita sotia arabivaltioiden ja Israelin välillä. Niissä palestiinalaisten asema ei ollut suoranaisena syynä, mutta se lienee useimmissa ollut kuitenkin taustalla. 

Sitten tulivat vuodet 1993-2000, jolloin käydyn Oslon rauhanprosessikin aikana palestiinalaiset olisivat saaneet Länsirannasta ja Gazasta koostuvan itsenäisen valtion. Heidän johtajansa Jasser Arafat kuitenkin kieltäytyi saavutetun sopimuksen allekirjoittamisesta, koska tahtoi valtiolleen vuoden 1947 rajat. Ja niinpä hän ja hänen johtamansa palestiinalaiset päättivät jälleen pelata uhkapeliä ja jatkoivat erilaisten terroritekojen linjalla.

Kuten arvoisat lukijani tietävät, onnistuivat palestiinalaisterroristit erityisen hyvin vuoden 2023 lokakuun terrori-iskussaan, joka johti Gazan alueen joutumiseen Israelin hallintaan. Ja sen seurauksena Israel uhkasi jokin aika sitten jopa tyhjentää sen asukkaista. 

Ja nyt ihan viimeisenä tuli siis vielä puolustusministerin kommentti Länsirannasta, jonka mukaan "me rakennamme Israelin juutalaisvaltion tänne paikan päälle". Jos se toteutuu, tilanne vastaa normaalin pelihimoisen ihmisen tilannetta siinä vaiheessa kun rahat on pelattu, puoliso on lähtenyt, työpaikka mennyt ja asuntoakin ollaan jo myymässä velkojen kuittaamiseksi.

Mitä siis palestiinalaiset tekevät tässä tilanteessa? No päättävät tietenkin kaikkien muidenkin pelihimoisten tapaan pelata vielä kerran kierroksen peliä, jossa heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin hävitä. Paitsi tietenkin pelihimoa sairastavan mielikuvituksessa. Että jos onni sittenkin kääntyisi?

* * *

Sivumennen sanoen suurinta hallaa palestiinalaisille ovat todennäköisesti tehneet heitä vuosi vuodelta yhä tiukemmin tukeneet länsimaiden vasemmistolaiset, vihreät ja feministit. Ilman heidän jatkuvaa kannustustaan olisi järki saattanut voittaa pelihimoisenkin päässä.

Valtavat tuen ilmaisut ovat kuitenkin saattaneet näyttäytyä palestiinalaisjohtajille toivon tuojina. Että vaikka rintamilla tuleekin kerta toisensa tappioita, niin ehkäpä länsimaissa tapahtuu lopulta vallanvaihto ja ne rientävät heidän tuekseen. 

Ja ehkä he kaiken edelle kirjoittamani kärsittyään sittenkin voisivat saada jopa jättipotin - jackpotin - ja voisivat ajaa juutalaiset mereen. Eikö siihen voisi uskoa, kun länsimaiden yliopistoilla, turuilla ja toreilla liehuvat yhä näyttävämmin palestiinalaisten liput ja plakaatit, joissa lukee selvällä kirjoituksella "from the river to the sea".

Toisin sanoen länsimaiden palestiinalaismielisten ihmisten toiminta on kuin lännenelokuvasta, jossa saluunaan palkattu pelipöydän takapiru yllyttää muukalaista jatkamaan vilpillistä korttipeliä niin pitkään, kunnes häneltä on kynitty viimeinenkin dollari.  

Valitettavasti - palestiinalaisten kannalta - länsimaiden vasemmistolaisten, vihreiden ja feministien näyttää olevan liian vaikeaa ymmärtää tätä. Eikä saluunaan ole myöskään ratsastamassa sitä jaloa sankaria, joka ampuisi vilpillisen korttihuijarin ja upporikkaan saluunanomistajan.

sunnuntai 5. helmikuuta 2023

Sanna Marinin epädemokraattiset haaveet

Pääministeri Sanna Marinin (sd) käytös on hänen valtakautensa lopulla alkanut vihjata yhä yksiselitteisemmin epädemokraattiisiin haaveisiin. Ensin hän suunnittelutti salassa pääministerille omaa turvallisuuspoliittista asiantuntijaa, joka oli tarkoitus asettaa virkaansa vielä tämän hallituksen aikana. 

Suunnitelma kaatui presidentin, ulkoministeriön ja puolustusministeriön vastustukseen, eikä Marin saanut seuraaville pääministereille sosiaalidemokraattista päällepäsmäriä, mikä lienee ollut hänen perimmäinen tarkoituksensa. Tai ainakin hänen touhuihinsa on vaikea löytää muuta perustetta, koska pääministerillä ovat jo nyt käytössään sekä ulko- että puolustusministeriön turvallisuuspoliittiset asiantuntijat. Eikä hän edes johda Suomen ulkopolitiikkaa. 

Vallan tunteen humalluttaman Marinin vaikeus luopua korkeasta asemastaan sai kuluneella viikolla myös toisen ilmentymän, kun hän ryhtyi julkisesti haaveilemaan SDP:n muodostamasta vähemmistöhallituksesta. Epäselväksi kuitenkin jäi, mihin eduskuntaryhmiin sen valta tukeutuisi. 

Marinin oma puoluehan näyttäisi saavan tulevissa vaaleissa vajaan viidenneksen kannatuksen ja sillä toiseksi tai kolmanneksi suurimman puolueen aseman. Puolueen veronkorostuksia korostavien ja julkisten varojen käyttöä maksimoivien talouspoliittisten linjausten perusteella on selvää, etteivät nykyopposition suuret puolueet eli Perussuomalaiset tai Kokoomus lähde tukemaan Marinin vallankipeää haavetta. 

Eivät myöskään Kristillisdemokraatit, Liike nyt tai jonkin verran huomiota herättäneen julkisten kulujen leikkauslistan tehnyt Liberaalipuolue, joka on ilmeisesti nostanut gallupeissa ryhmän "muut" kannatusta sekä saanut ehdokkaikseen kohtuullisen tunnettuja henkilöitä, kuten Suomen pankin Sanna Kurrosen.  Siten SDP:n tukipuolueiksi voisivat ryhtyä edes teoriassa vain nykyiseen hallitukseen kuuluvat puolueet.

On tietenkin hyvä kysymys, että miksi ihmeessä nämä puolueet luopuisivat mahdollisuudestaan päästä valtaan tukeakseen Sanna Marinin yksinvaltiutta. Ainakin maan vallanhimoisimpien puolueiden eli Keskustan ja RKP:n osalta ajatus on täysin mahdoton. 

Lisäksi nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu gallupkannatus ylittää juuri nyt vain niukasti 50 prosentin rajan. Se tuskin kuitenkaan riittää kansanedustajien enemmistöön, koska suomalainen vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita eli demareiden lisäksi Kokoomusta ja Perussuomalaisia, joiden yhteenlaskettu 40 prosentin kannatus tuonee lähes 90 paikkaa eduskuntaan. 

Tämän voi päätellä esimerkiksi vuoden 2015 vaaleista, joissa kaksi suurinta puoluetta saivat alle 39 prosentin kannatuksella 87 paikkaa (43,5 prosenttia kansanedustajista). Tai vuoden 2011 vaaleista, joissa kahden puolueen yhteenlaskettu 40 prosentin kannatus riitti 86 paikkaan (43 prosenttia kansanedustajista).  

Niinpä joudun valitettavasti tekemään sellaisen johtopäätöksen, että kaunis pääministerimme on vallanhimossaan menettänyt sen vähäisenkin järkensä, jonka avulla hän on noussut puolueensa puheenjohtajaksi ja edeltäjänsä kömpelöinnin seurauksena pahasti epäonnistuneeksi maan pääministeriksi. Ja siksi ajatus hänestä myös tulevana pääministerinä alkaa tuntua vähintäänkin kammottavalta, joskin onneksi yhä epätodennäköisemmältä, vaihtoehdolta. 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!