Tutulta kuulostavia vaaliteemoja

Tänä aamuna luin valtiosta, jossa on viime vuosina ollut vasemmistovalta. Sen seurauksena siellä on noussut huoli turvallisuudesta, maahanmuutosta ja rikollisuuden kasvusta. 

Kyseiseen valtioon on viime vuosina ilmaantunut naapurimaista tulleita rikollisjengejä.  Tämän seurauksena oppositiossa ollut oikeisto on vaatinut toimia maahanmuuton kitkemiseksi ja laittomasti maassa olevien siirtolaisten karkottamista. 

* * *

Maassa käydään presidentinvaaleja, jonka toisella kierroksella ovat vastakkain laitaoikeiston ja laitavasemmiston ehdokkaat. Ennakkosuosikkina on oikeiston ehdokas.

Oikeiston ehdokas on kampanjoinut tiukemman turvallisuuspolitiikan puolesta sekä luvannut karkottaa paperittomia maahanmuuttajia. Lisäksi  hän aikoo lisätä poliisin resursseja ja on uhannut lähettää armeijan rikollisuuden riivaamille alueille sekä rakentaa muurin naapurimaansa rajalle.

Laitavasemmiston ehdokas on puolestaan kampanjoinut pikemminkin maltillisen vasemmiston kuin oman kommunistisen aatteensa teemoilla. Se tarkoittaa lupauksia minimipalkan nostamisesta ja ihmisten jokapäiväisen toimeentulon varmistamisesta - siis veronkorotuksista. Lisäksi hän on sanonut torjuvansa laitonta maahanmuuttoa ja yrittävänsä parantaa turvallisuutta, mikäli tulee valituksi.

* * *

Niin, arvoisat lukijani. Kuulostaako kovin tutulta?  

Kyseessä ei kuitenkaan ole Suomi vaan Etelä-Amerikassa sijaitseva Chile, jossa näyttää olevan samankaltaisia ongelmia kuin Suomessa. On kuitenkin selvää, etteivät ne ole identtisiä. 

Esimerkiksi Chilen maahanmuuttajien lähtöseudut eivät ole Lähi-idässä tai Afrikassa vaan etenkin Venezuelassa, mutta myös Perussa, Haitissa, Boliviassa ja Argentiinassa. Eikä sikäläinen immigraatio suinkaan ole napeilla pelaamista, sillä vuonna 2024 Chilessä eli noin 1.6 miljoonaa muiden maiden kansalaista, mikä tarkoittaa 8.8 prosenttia koko väestöstä. Sen seurauksena maa on muuttunut – Wikipedian mukaan – "etnisesti monimuotoisemmaksi".

* * *

Nähtäväksi jää, nouseeko Chilessa tämän kaiken seurauksena valtaan laitaoikeistolainen presidentti. Tämä olisi melkoinen uutinen ottaen huomioon 1970-luvulta 1990-luvulle jatkuneen Augosto Pinochetin verisen valtakauden. 

Suomalaisen wikipedian mukaan laitaoikeiston ehdokas, Jose Antonio Kast, "kannattaa vapaita markkinoita, konservatiivisia perhearvoja ja kovempia otteita maan sisäiseen turvallisuuteen sekä vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia". Toisaalta tänä aamuna lukemani artikkelin mukaan hän "on laitaoikeistojohtaja, mutta hän on chileläinen laitaoikeistojohtaja. Hän tuntee instituutiot erittäin hyvin ja on varautuneempi."

Lisäksi lienee syytä huomata se, että Chilen viimeisen reilun vuosikymmenen talouskasvun kehitys muistuttaa ikävällä tavalla Suomea, joskaan ei ole aivan yhtä ankea. Ja siinä mielessä voi hyvinkin olla niin, että maapallon eteläisen – ja köyhemmän – vuonomaan kansalaiset ovat huomanneet Argentiinan nousun Javier Milein aikana, ja päättäneet siksi nostaa presidentikseen saman aatesuunnan edustajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järki voitti oudossa näytelmässä
Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia
Mapuchet ja maahanmuutto

Koleaa, hellettä vai jäätävän kylmää?

Viime aikoina on kovasti kauhisteltu (esimerkki ja toinen) siitä, kuinka ilmastonmuutos on alkanut lopultakin vaikuttaa niin, että myös ihmiset huomaavat sen. Näin siitä huolimatta, että kesäkuun keskilämpö oli Suomessa selvästi alle pitkäaikaisen keskiarvon, eikä tämän päivän ennustekaan lupaa ennätyshelteitä. 

Syynä viime päivien kauhisteluun ei siten olekaan meidän oma lämpötilamme, vaan Keski- ja Etelä-Euroopan helteet. Eikä niiden ikävyyttä voi tietenkään vähätellä, sillä Espanjassa mitattiin viikko sitten kaikkien aikojen korkein kesäkuun lämpötila 

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että myös Argentiinassa ja Chilessä on nähty epätavallisia lämpötiloja. Tosin siellä ei ole ollut helteitä vaan pikemminkin ennätyksellisen kylmää. 

* * *

On siis kysyttävä, että miten ilmastomallien mukaan lämpenemiseen kaikista maapallon kolkista herkimmin reagoivan arktiksen jääpeitteen pinta-ala on kehittynyt kesäkuussa. Vastaus löytyy - kuten ennenkin - National Snow and Ice Data Centerin nettisivuilta, joten piirsin siitä kuvan.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, on pohjoisen jäämeren kesäkuisen jääpeitteen keskimääräinen pinta-ala (mitä kuva esittää) pienentynyt kahtena vuotena peräkkäin. Siitä huolimatta se oli jonkin verran suurempi kuin vuosina 2007, 2012 ja 2016. 

Kaiken kaikkiaan ylle piirretty kuva vahvistaa sitä käsitystä, että maapallon ilmasto olisi lämmennyt varsin nopeasti 1990-luvun ja vuoden 2007 välillä ja jäänyt sen jälkeen melko vakaasti uudelle tasolle. Tai ainakin, että maapallon pohjoisimpien merialueiden vesien lämpötila olisi tehnyt näin. 

* * *

Koska en ole ennustajaeukko enkä selvännäkijä, en uskalla ennustella sitä, miten pohjoinen merijää kehittyy tulevina kuukausina. Sanottakoon nyt kuitenkin tässä, että odotan suurella mielenkiinnolla syyskuun tilastoa, koska silloin puheen oleva napajää saavuttaa vuotuisen minimikokonsa, jonka "ennätys" on niinkin kaukaa menneisyydestä kuin vuodelta 2012. 

Siksi alkaisi vähitellen olla aika rikkoa tuo ennätys. Ainakin siinä tapauksessa, että maapallon ilmasto tosiaan lämpenee vuosi vuodelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuumat paikat pohjoisessa
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Onko tyhmyydellä jokin raja?

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat Ruotsin muinaisen valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan sanat, jotka hän sanoi pojalleen kannustaakseen tätä rauhanneuvotteluissa kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluissa. Ne kuuluivat: "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan".

Jos 1600-luvun hallitsijat olivatkin vähäjärkisiä, ovat sitä myös monet tavalliset ihmiset. Tästä kertoi myös tänä aamuna silmiini sattunut uutisvirta, joka pani minut epäilemään, että mahtaakohan tyhmyydellä olla minkäänlaista rajaa. 

Ensimmäinen epäilystäni herättänyt juttu kertoi siitä, kuinka joku vähäjärkinen on levittänyt tahallaan akvaariokaloja ja -kasveja noin neljäänkymmeneen varsinaissuomalaiseen lampeen. Koska kyseessä ovat Suomen luontoon kuulumattomat lajit, joiden ympäristöön levitessään tiedetään aiheuttavan ongelmia, on Paimiossa tyhjennetty kokonainen lampi, jotta niistä päästäisiin eroon. 

Tyhjennyksen hinnaksi on tähän mennessä tullut noin 120 000 euroa. Jos samanhintainen toimenpide toteutettaisiin kaikissa neljässäkymmenessä lammessa samalla kustannuksella, syntyisi veronmaksajille yhteensä lähes viiden miljoonan euron kustannukset. 

Toivoa siis sopii, että akvaariokalojen levittäjä jää kiinni ja saa maksettavakseen aiheuttamansa kulut. 

Tosin täytyy sanoa, ettei Varsinais-Suomen typeryksen hintalappu kuitenkaan pärjää muun maailman idiooteille. Chilessä nimittäin pidätettiin palomies, joka oli syystä tai toisesta innostunut sytyttämään metsäpaloja, joissa kuoli 137 ihmistä. Ja aiheutti samalla tietenkin myös valtavan määrän aineellista vahinkoa. 

Nähtäväksi jää, onko chileläispoliisin haaviin jäänyt oikea palojen sytyttäjä. Tämän kirjoituksen kannalta asialla ei kuitenkaan ole merkitystä, koska hengenmenot aiheuttanut metsäpalo oli joka tapauksessa tahallaan sytytetty. Ja ellei tekijä ole nyt epäiltynä pidätetty henkilö, on se joka tapauksessa ollut joku muu idiootti.

* * *

Toki tätä kahden tapauksen listaa voisi jatkaa monella tavalla, mutta jo edelle kirjoittamani osoittaa, että joukossamme kulkee ihmisiä, joiden toiminta on äärimmäisen tyhmää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he voisi menestyä esimerkiksi älykkyystesteissä. 

Siten kysymys on jostain muusta. Siis vähän samaan tapaan kuin äänestäjillä, jotka eivät halua ymmärtää tiettyjen ihmisryhmien maahanmuuton ja jengirikollisuuden välistä yhteyttä, vaan pettävät itseään äänestämällä puolueita, joiden toimet tukevat tämän yhteyden vahvistamista. 

Tai jopa länsimaiden nykyisillä poliittisilla johtajilla, jotka eivät halunneet tukea Ukrainaa nyt käynnissä olevan sodan alussa niin voimakkaasti, että hyökkääjä olisi lyöty silloin kun se oli heikoimmillaan. Siis aivan sodan alussa, ennen kuin Venäjä oli siirtynyt sotatalouteen. 

Tuon laiminlyönnin seurauksena Putinin pysäyttäminen vaatii moninkertaisen panostuksen puhumattakaan niistä inhimillisistä ja materiaalisista kustannuksista, jotka ovat kohdistuneet Ukrainaan ja sen kansaan pitkittyneen sodan aikana. Ja samalla länsimaiden velttous Venäjän suhteen on saanut ainakin Kiinan lisäämään aggressiivisuuttaan Taiwania kohtaan. 

* * *

Suomalaisten ja muiden eurokansalaisten edessä ovat pian vaalit, joissa valitaan poliitikkoja päättämään asioistamme Brysselissä. Siksi olisi hyvä, jos jokainen suomalainen käyttäisi hetken siihen, että arvioisi ehdokkaiden selväjärkisyyttä ennen äänestyspäätöstään. 

Ja huolehtisi omalta osaltaan siitä, etteivät edellä kuvailemani kaltaiset tyhmyyden lajit lisääntyisi europarlamentissa, vaan valituksi tulisi mahdollisimman paljon selväjärkisiä päättäjiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin

Järki voitti oudossa näytelmässä

Chilessä on viime aikoina nähty outo näytelmä, jossa kansa valitsi itseään huomattavasti vasemmistolaisemman joukon suunnittelemaan maalle uuden perustuslain. Nämä tekivät niin ja lakiehdotuksesta tuli suunnittelijoidensa näköinen: sitä kutsuttiin yhdeksi maailman edistyksellisimmistä perustuslaeista, mitä tulee esimerkiksi ympäristönsuojeluun, sukupuolten tasa-arvoon ja alkuperäiskansojen oikeuksiin.

Uusi perustuslaki olisi muuttanut valtion luonnetta huomattavasti nykyistä vasemmistolaisemmaksi. Niinpä chileläiset päättivät viikonlopun kansanäänestyksessä hylätä esityksen. Ja hyvä niin. 

Perustuslain muutostarve on syntynyt siitä, että nykyinen on suurelta osin peräisin diktaattori Pinochetin ajalta. Ja sen uusimisen kannalla on sinänsä ollut ylivoimaisesti suurin osa chileläisistä. 

Mutta on kuvaavaa, että kun kansa valitsi poliittista vasemmistoa tekemään perustuslakiehdotuksen, nämä päätyivät äärimmäisen arvoliberaaliin ja sosialismilta haisevan ehdotukseen. Siis sen sijaan, että olisivat tehneet poliittisesti tasapainoisen esityksen, jolla olisi ollut läpimenon edellytykset. 

Chilehän on sinänsä yksi niistä valtioista, joka on noussut viimeisten vuosikymmenien aikana taloudelliseen kukoistukseen ja yhä korkeampaan hyvinvointiin. Maan BKT on noussut 1980-luvulta peräti lähes yksitoistakertaiseksi. Samalla ihmisten taloudellinen tasa-arvo on parantunut, sillä siitä kertova Gini-indeksi on pudonnut 1990-luvun sinänsä korkeasta 55:stä kymmeniseen pykälää. 

Maa on toki edelleen talous- ja hyvinvointikehityksessään vaikkapa Suomea jäljessä, mutta siis oikein hyvällä tiellä. Sitä paitsi Venezuelan esimerkki sosialismin kyvyttömyydestä tuottaa hyvinvointia on saattanut olla chileläisten mielessä heidän käydessään äänestämässä. 

Nähtäväksi siis jää, mikä on seuraava askel Chilen pyrkimyksessä päivittää perustuslakiaan. Toistaiseksi esitetty näytelmä on kuitenkin ollut lievästikin sanottuna outo. 

Miksi ihmeessä chileläiset äänestivät vasemmistolaisjoukon suunnittelemaan perustuslakiaan? Ja mikseivät valitut edes yrittäneet tehdä järkevää ehdotusta, jolla olisi ollut läpimenon mahdollisuus? Tässä vaiheessa oleellista on kuitenkin vain se, että viime viikonloppuna järki vei loppujen lopuksi voiton. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Mapuchet ja maahanmuutto

Etelä-Amerikassa hurjia lämpökausia

Löysin uuden puiden vuosilustoihin perustuvan Laran ja kumppaneiden julkaisun, jossa oli selvitetty Etelä-Amerikan eteläosan ilmastohistoriaa 5 682 vuoden ajalta. Tutkittava puulaji oli patagoniansypressi, joka on aiemmin yleinen, mutta nykyisin erittäin uhanalainen puulaji.

Tämän tutkimuksen päätulos on kuvassa, joka kattaa vuodet 3672 eaa – 1977 jaa eli loppuu ennen globaalin lämpötilan nopeaa nousua 1980- ja 1990-luvuilla.

Kuvassa on sinisellä käyrällä merkittyä lämpötilarekonstruktion liukuva keskiarvo sekä vuosittainen data. Mielenkiintoisinta kuvassa ovat tietenkin suuret muutokset normaalista. Niistä erottuu useita erityisen kylmiä ajanjaksoja 3100-, 2800-, 2300- sekä 100-200 -luvuilla eaa sekä jälleen varhaiskeskiajalla eli vuoden 200 vaiheilla sekä 700-luvuilla.

Tutkitut vuosilustot selittivät ”vain” 49% vuosien 1959-2009 mitatuista kesälämpötiloista. Siten tässä käsiteltävän tutkimuksen tulosten laatu ei ole yhtä hyvä kuin Suomessa tuotetun metsärajamäntyjen vuosilustoihin perustuva lämpötilarekonstruktio. Syyksi siihen tiedetään patagoniansypressin kasvupaikkojen kuivuminen erityisen lämpimillä ajanjaksoilla, joten aikasarja aliarvioi niiden intensiteettiä - sama ei koske suomalaista metsärajamäntyä, jolle kosteuden tiedetään riittävän kaikilla pohjoisen Suomen säillä.

Ehkä matalia  lämpötilojakin mielenkiintoisempia ovat siitä huolimatta korkeiden lämpötilojen piikit, joista huomattavimmat osuvat 3000-luvulle eaa ja ajanlaskun alun ympärille. Näinä ajanjaksoina Etelä-Amerikan eteläosissa on ollut useita asteita lämpimämpää kuin nykyisin.

Lisäksi lämpimiä jaksoja on ollut keskiajan lopulla ja 1700-luvun lopulta 1800-luvun loppupuolelle. Tämä ajanjakso on myös puulustoista riippumattoman järvisedimentteihin perustuvan 600-vuotisen lämpötilarekonstruktion lämpimin ajanjakso.

Tutkimuksessa selvitetty lämpötilakäyrä päättyy vuoteen 2009 ja sen lopussa näkyy hyvin globaalin ilmaston viime vuosikymmenien lämpeneminen. Tämän lähiseudun mittauspisteen mukaan kesälämpötilat eivät ole juurikaan muuttuneet tutkimuksessa mukana olleella alueella käyrän päättymisen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan tässä esittelemäni tutkimus osoitti ilmaston vaihdelleen myös eteläisellä pallonpuoliskolla varsin paljon. Näinhän tiedetään tapahtuneen myös Suomessa, missä metsärajamäntyjen vuosilustojen mukaiset huippulämpötilat osuvat noin 7000 vuoden taakse Atlanttiselle lämpökaudelle.

Siten on selvää, ettei nykyinen ilmasto ole viimeisten vuosituhansien ilmastohistorian valossa erityisen äärevä sen enempää Suomessa kuin Chilen eteläosissakaan. Sen sijaan on epäselvää, aiheuttaako ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus Lapin metsärajalle tällä vuosisadalla vielä menneiden vuosituhansien äärijaksojakin korkeampia lämpötiloja - tai Etelä-Amerikan eteläosiin helteitä, joiden rinnalla tuhansien vuosien takaiset lämpökaudet kalpenevat.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
2010-luku on ollut mittaushistorian lämpimin vuosikymmen
Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista

Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia

Ranskassa taannoin velloneet keltaliivien mielenosoitukset osoittivat, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaaditut toimenpiteet tapahdu helposti. Toki suomalaiset ovat olleet johtajien edessä nöyriä, kuten kansamme tapoihin on kuulunut niin pitkään kunnes kamelin selkä on katkennut - siinä tilanteessa on sitten pantu pystyyn sisällissota, joita viimeisen 500 vuoden aikana on Suomessa käyty peräti kaksi.

Tässä suhteessa mielenkiintoisia ovat myös Chilen käynnissä olevat sotatilaa muistuttavat mielenosoitukset. Ne lähtivät liikkeelle metrolippujen muutaman prosentin hinnankorostuksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Nämä mielenosoitukset kuitenkin osoittivat, ettei myöskään chileläisillä ole valmiuksia likimainkaan sellaisiin uhrauksiin kuin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleisesti vaadittu.

Kolmas tuore esimerkki löytyi Libanonista, jossa hallitus on kaatunut veronkorotuksia vaativiin mielenosoituksiin. Asiasta kertonut uutinen ei kertonut veronkorotusten suuruudesta, mutta on selvää, etteivät myöskään sikäläiset ihmiset ole valmiita laskemaan elintasoaan kovin merkittävästi torjuakseen ilmastomallien ennustamia uhkakuvia.

Kolme maata on tietenkin vain kolme maata maailman lähes 200 itsenäisestä valtiosta, mutta niiden tapahtumat kertovat joka tapauksessa siitä, ettei maailman ja jääkarhujen pelastamistoimenpiteitä tule olemaan helppoa toteuttaa. Lienee myös syytä olettaa, ettei Suomen toimiminen hyvänä esimerkkinä saa ranskalaisia, chileläisiä tai libanonilaisia seuraamaan sitä elinkeinoelämän ja oman elintason alasajoa, jota meidän hallituksemme on ajamassa ainakin julkipuheiden vaan ei tekojen perusteella.

Kysymys kuuluukin, että onko edellisen virkkeeni - siihen sisältyvästä hyperlinkistä löytyvän asiantuntijalausunnon perusteella muotoiltu - loppuosa tulkittava siten, ettei meidän punavihreä hallituksemme uskalla ihmisten reaktioiden pelossa lähteä kovin radikaaleihin muutoksiin ilmaston muuttumista torjuakseen? Ja jos näin on, niin miksi heidän puheensa ovat kuitenkin niin kovia ja ehdottomia kuin ovat?

Blogin kirjoittajana joudunkin kysymään, että onko asia sittenkin niin, että punavihreiden hallitsijoidemme ilmastonmuutospuhe on vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään agitaattoreiden kannalta oikein? Eli eivätkö poliitikkomme puoluekentän vihervasemmalta laidalta edes itse usko väkevän retorisesti ajamiinsa asioihin ja niiden taustalla oleviin IPCC:n raportteihin?

Olemmehan me IPCC:n mukaan äärimmäisen vakavassa uhkatilanteessa, josta ulospääsy on mahdollista vain lopettamalla ilmastopäästöt seuraavan 30 vuoden kuluessa. Tämän narratiivin mukaan epäonnistumisen johtaisi ennennäkemättömään katastrofiin, josta kärsisivät kaikki maailman ihmiset ja suuret rantakaupungit sekä saarivaltiot hukkuisivat meriin. Ja jääkarhut kuolisivat sukupuuttoon.

Tällaisen uhkakuvan omaksuneen rehellisen poliitikon voisi siis olettaa ryhtyvän valtaan päästyään pikaisiin ja rajuihin toimenpiteisiin omasta suosiostaan välittämättä. Kaikki muuhan olisi vastuutonta. Näin siitä huolimatta, että on olemassa myös toisenlaisia satojen tiedemiesten jakamia tieteellisiä näkemyksiä, joita valtamediamme on parhaansa mukaan pyrkinyt pimittämään asiakkailtaan.

Siksi toistan, että onko asia sittenkin niin, että hallituksemme kovat ilmastonmuutospuheet ovat vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään pelon voimalla agitaattoreiden kannalta oikein?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

Mapuchet ja maahanmuutto

YLE:n uutisen mukaan Mapuche-intiaanit ovat Chilessä syytettynä metsäpalojen sytyttämisestä. Syytteet johtuvat paitsi metsäpaloista itsestään, niin myös siitä että intiannit ovat kampanjoineet saadakseen omistukseensa ne maat, joita heidän heimonsa ovat asuttaneet esihistoriasta alkaen.

Wikipedian mukaan Mapuche-heimo on eteläisimmän Amerikan alkuperäiskansa, joka onnistui voittamaan espanjalaiset sodassa 1600-luvulla ja saavutti sen seurauksena pitkäaikaisen autonomian. Ehkä juuri tästä syystä Mapuche-intiaaneilla on voimakas oma identiteetti ja kulttuuri - mukaan lukien oma kieli.

Mapuche-intiaanien autonomia murtui vasta 1800-luvulla, kun voittoisassa Perun ja Bolivian vastaisessa sodassa karaistuneet Chilen sotajoukot ryhtyivät kasvavan väestöpaineensa pakottamina alistamaan myös mapucheja valtansa alle. Tällä kertaa he paremmin varustautuneina ja uudenaikaista sotataitoa Perun ja Bolivian kanssa sodittuaan oppineina myös pystyivät lopulta lyömään intiaanit, joiden pariin levisivät samalla myös tuhoisat tautiepidemiat.

Mapuche-intiaanien alistamisen jälkeen (Wikipediasta suoraan lainattuna) "Chilen hallitus onnistui ryöstämään heimon maat". Tällä perusteella intiaanien tämän päivän vaatimuksilla näyttäisi siis olevan ainakin Wikipedian mukaan oikeutettu pohja, vaikka metsäpalojen systyttämistä ei keinona voikaan hyväksyä tai pitää järkevänä (siis mikäli intiaanit ovat paloihin syyllisiä, tätähän ei voi Suomesta käsiin saatavilla olevien tietojen perusteella tietää).

Nyt aktualisoitunut konflikti ei ole siis mikään uusi asia vaan pitkän historian viimeisin näytös. Mapuchet ovat ajaneet oikeuksiaan esimerkiksi vuonna 2010 nälkälakon avulla. Aika yksin näyttää kuinka intiaanien lopulta käy; ehkäpä he joskus saavat maistaan jonkinlaisen jälkikäteiskorvauksen, joka sitten joko jaetaan heimon jäsenille tasan tai laitetaan yhteisyrityksenä tuottamaan heimolaisille tuottoja kuten on tapahtunut joillekin intiaaniheimojen maistaan saamille korvauksille Pohjois-Amerikassa.

Täältä toiselta puolen maailmaa toivoisi kiistan päätyvän kaikkien kannalta onnellisesti. Täällä on myös syytä panna merkille, että tapahtumat kertovat jälleen kerran yhden luvun kontrolloimattoman maahanmuuton vaikutuksista vastaanottajayhteisöön: se mikä aikoinaan oli yksin intiaanien, on nyt jonkun toisen omaa. Ja vaikka intiaaneille korvattaisiinkin heidän menetyksenä, ei historiaa voi kuitenkaan muuttaa, eivätkä maat enää ainakaan kokonaisuudessaan palaa alkuperäisille omistajilleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matkailu jättää jälkensä
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
Maahanmuutolla on seurauksia, mutta myös hinta