Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen

Helsingin käräjäoikeus tulkitsi Suomen lakia siten, että liikenteen mielivaltainen katkaiseminen pääkaupungin valtaväylällä on laillista, eikä poliisilla ole oikeutta avata katua. Tämä linjaus seurasi ympäristöterroristijärjestö Elokapinan viime vuonna järjestämästä mielenosoituksesta, jossa estettiin tarkoituksella autoliikenne Helsingin Mannerheimintiellä ilman, että siitä olisi ilmoitettu etukäteen viranomaisille.

Käräjäoikeuden mukaan mielenosoitus ei aiheuttanut välitöntä vaaraa, joten mielenosoittajilla ei ollut velvollisuutta totella poliisin käskyjä. Eikä Mannerheimintietä kaupungissa käyttävillä ihmisillä oikeutta käyttää väylää siihen, mitä varten se on rakennettu. 

* * *

Käräjäoikeuden tuomiosta voi toki vielä valittaa, ja toivottavasti valitetaankin. Puuttuisin kuitenkin tuohon näkemykseen, ettei tien tukkimisesta aiheutunut välitöntä vaaraa. 

On tietenkin totta, ettei laittomasta mielenosoituksesta olisi aiheutunut vielä 1980-luvun Suomessa minkäänlaista vaaraa kenellekään. Nyt eletään kuitenkin 2020-lukua, jonka erottaa puolen vuosisadan takaisesta ajasta väestön etnisen rakenteen osittainen muuttuminen sekä länsimaisten yhteiskuntien ilmapiirin polarisoituminen äärimmäisen arvoliberalismin nousun takia. 

Näiden seurauksena on huomattu, että mielenosoituksiin kokoontuneet väkijoukkokeskittymät näyttäytyvät joillekin länsimaiden nykyisille asukkaille hyvänä kohteena demonstroida omaa mielipidettä. Näin kävi Münchenissä ja Virginiassa viime vuonna, joten malli mieleltään häiriintyneille on jo annettu, enkä siksi näe, että oikeuden peruste Elokapinan tapauksen välittömän vaaran puuttumisesta olisi uskottava.

Siksi olisi tärkeää, että syyttäjä vie tapauksen hovioikeuteen, jotta poliisia vastaan niskoittelun lainmukaisuudesta saadaan yhtä käräjätuomaria laajempi laintulkitsijoiden näkemys. Ja kenties jopa ratkaisu, joka linjaa tavalla tai toisella laittomasti toimivien mielenosoittajien oikeutta aiheuttaa kanssaihmisille sellaista haittaa, joka saattaa johtaa huonosti harkittuihin tekoihin. 

JK kello 7:54. Huomasin, että tekstissä puheena olleen päätöksen teki tuomariharjoittelija eli käräjänotaari, eikä varsinainen tuomari. Se korostaa tarvetta hakea ratkaisua hovioikeudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harvinaisen typerää toimintaa
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa

Älä koskaan aliarvioi inhimillisen typeryyden voimaa

Alkujaan tieteiskirjallisuudesta peräisin olevan sanonnan mukaan ihmisen typeryyden voimaa ei pidä koskaan aliarvioida. Tästä tarjosi tuoreen esimerkin Hausjärvellä autoillut nuori BMW-kuljettaja. 

Hän nimittäin ajeli autollaan vasta ajetulla ladulla, mikä on jo sinällään tyhmää. Bemarimies päätti kuitenkin osoittaa pystyvänsä parempaan, ja kiisti tehneensä mitään väärää.   

Luulisi, ettei tästä pystyisi enää parantamaan. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti, sillä seuraavaksi tämä kaikkien idioottien sankari otti ja ajoi latukoneen kuljettajan päälle pyrkiessään karkaamaan. 

Ilmeisesti hän ei vähäisellä järjellään ymmärtänyt, että hänestä ja autosta oli jo hyvät tuntomerkit. Ja siksi voi vain kuvitella sitä, mitä tapahtuu poliisin hakiessa häntä vastaamaan teostaan. 

Puhumattakaan siitä, kun hän aikanaan kuulee oikeuden määräämän rangaistuksen teoistaan, joista vakavin lienee vähintäänkin Rikoslaissa mainittu vaaran aiheuttaminen, josta voi päästä parhaimmillaan lukemaan tiilenpäitä jopa kahdeksi vuodeksi.

Päivän aiempi merkintä:
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyhmyys tiivistyy Helsingin yliopiston opiskelijoissa
Harvinaisen typerää toimintaa
Tuhma, tyhmä ja hölmö

Helsingin Tapaninkylässä leimahti

Helsingin Tapaninkylässä leimahti tuleen pysäköity sähköauto. Syytä sen syttymiseen ei asiasta kertoneen uutisen mukaan tiedetä. 

Onni onnettomuudessa oli, että auton vieressä ollut asuinrakennus oli suurimmaksi osin tiiliverhoiltu, joten tuli tuhosi kulkuneuvon itsensä lisäksi ainoastaan ulkoseinän puupanelointia, eikä levinnyt rakennuksen sisälle. Kukaan ei siis menettänyt kotiaan eikä henkeään. 

Auto ei ilmeisesti ollut palon syttyessä myöskään latauksessa, eikä sen syttymissyystä ole tietoa. Siksi on kysyttävä, että ovatko sähköautot lähtökohtaisesti paloherkkiä eli yksikseen syttyviä?

* * *

Aiemmin on uutisoitu sähköautoista (esimerkki, toinen), jotka ovat syttyneet palamaan ajossa. Ja nyt sellainen on siis syttynyt aivan omia aikojaan. 

Siksi on kysyttävä, että tarkoittaako autoliikenteen nopeasti etenevä sähköistyminen autojen muuttumista lähtökohtaisesti palovaarallisiksi. Ja jatkoksi pohdittava mitä tapahtuu sitten, jos sähköauton palo saa alkunsa esimerkiksi ruuhka-aikaisessa täpötäydessä pysäköintihallissa ja leviää siellä autosta toiseen? Ja lopulta ehkä jopa hallin rakenteisiin. 

Tällainen ajatusleikki ei tietenkään ole miellyttävää, mutta se on kuitenkin aiheellista, koska autot tulevat joka tapauksessa sähköistymään. Ja siksi tulipaloriski on otettava huomioon paitsi autojen, niin myös niiden pysäköintipaikkojen suunnittelussa sekä kotioloissa että julkisilla paikoilla. 

Samaan aikaan sähköautojen valmistajien tulee paneutua vakavasti autopalojen syihin ja niiden poistamiseen, jotta ne pystyvät tuottamaan kuluttajille kulkuvälineitä, jotka ovat turvallisia sekä ajossa että pysäköityinä. Eiväkä autojen odottamattomat leimahdukset aiheuta vaaraa myöskään sivullisille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sähköautoilu on rikkaiden huvia Norjassa
Melkoista peliä kulkupeleillä?
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta

Tieverkoston rapautuminen pysähtyi

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Sen seurauksena sekä ihmisten että tavaroiden kuljettaminen edellyttää toimivaa liikenneverkostoa, joka koostuu sekä rautatie- että maantieverkostosta. Näistä ensin mainittu on viime aikoina ollut keskustelun keskiössä, koska se halutaan - lähinnä sotilaspoliittisista syistä - muuttaa kapearaiteisemmaksi kuin nykyisin. 

Harvaan asutussa maassa rautatiet eivät kuitenkaan yksinään riitä kattamaan ihmisten liikkumis- ja tavaroiden kuljetustarpeita, vaikka ne ovatkin tehokkaita väyliä suurten asutuskeskusten välillä. Maantiet sen sijaan johtavat jokaiseen kylään ja kaikkien talojen nurkille, joten myös rautatie- ja jopa lentokuljetusten perille pääsemiseen tarvitaan maanteitä. 

Lisäksi yksi Suomen tärkeimmistä teollisuudenaloista on metsäteollisuus, jonka raaka-aineet kasvavat hajautetusti ympäri valtakunnan. Eikä niitä voi saada sieltä jalostettavaksi tehdaspaikkakunnille kuin metsäautoteistä ja paikallisteistä alkavia liikenneverkostoja pitkin. 

* * *

Edellä mainitsemistani syistä on ollut äärimmäisen lyhytnäköistä, että suomalainen tieverkosto on päästetty rapautumaan. Vielä vuonna 2016 maassamme oli "vain" noin 8 ooo kilometriä heikkokuntoisia teitä. 

Tämä määrä oli noussut vuonna 2021 eli edellisen hallituskauden puolivälissä noin 9 000 kilometriin. Eikä siinä kaikki, sillä seuraavan kahden vuoden aikana niiden määrä lisääntyi reilusti yli tuhannella kilometrillä, koska asia ei kiinnostanut silloista Sanna Marinin (sd) vihervasemmistolaista hallitusta.

Nykyinen Petteri Orpon (kok) hallitus lähti kuitenkin eri linjoille ja sen seurauksena vuoden 2024 aikana huonokuntoisten teiden määrä laski karvan verran. Eniten parannusta tapahtui vilkkailla tieverkon osilla, mutta vähäliikenteisten teiden kunto heikkeni edelleen. 

Hinnan teiden heikosta kunnosta maksavat tiellä kulkevien ajoneuvojen omistajat rikkoontuneina renkaina, joiden vaihtamisesta aiheutuu helposti satojen eurojen ylimääräinen kustannus. Lisäksi heikkokuntoisilla teillä olevat vaaran paikat lisääntyvät vaarantaen kaikkien teillämme liikkuvien ihmisten turvallisuuden, eikä merkityksetöntä liene myöskään teollisuuden raaka-ainekuljetusten ajallinen pidentyminen. 

Kaiken tämä lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei tässä puheena oleva ongelma ole pelkästään lineaarinen, vaan pikemminkin eksponentiaalinen, koska teiden alkava rapautuminen - kuten vettä imevät reiät asfaltissa - kiihdyttävät entisestään teiden kunnon heikkenemistä. Tämän seurauksena suomalaisen tieverkoston ylläpitäminen maksaa ajan myötä sitä enemmän, mitä huonommassa kunnossa niiden pinnoitteet pidetään.  

Toivoa siis sopii, että maanteiden kunnon parantaminen jatkuisi myös tulevina vuosina ja hallituskausina, jotta ihmisten ja tavaran liikkuminen harvalukuisessa ja pitkien yhteyksien Suomessa säilyisi siedettävänä. Eivätkä tieverkoston hoitokustannukset kasvaisi mahdottomiksi hallita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?

Yksi yleinen Ukrainan ja Venäjän väliseen sotaan liittyvä ihmettelyn aihe on ollut se, ettei Ukraina ole julistanut yleistä liikekannallepanoa, vaikka sillä on rintamalla liian vähän miehiä. Näkökulma on kuitenkin liian suomalainen. 

Näin siksi, ettei liikekannallepanosta ole hyötyä, elleivät kutsuttavat joukot ole saaneet koulutusta sodankäyntiin. Suomessa tämä ei ole ongelma, koska meillä on miehillä yleinen asevelvollisuus ja naisetkin saavat niin tahtoessaan sotilaskoulutuksen. 

Ukrainassa sen sijaan ei ole yleistä asevelvollisuutta, joten yleisestä liikekannallepanosta ei sellaisenaan olisi minkäänlaista hyötyä. Sen sijaan ukrainalaisten kannattaisi - ja olisi kannattanut jo kauan sitten - alkaa kouluttaa miehiä ja naisia sotilaiksi. 

Toiseksi sotilaille pitää olla asianmukainen varustus, jotta heistä olisi hyötyä. Ukrainan osalta näin ei ole ilmeisesti ollut, joten tästäkään syystä liikekannallepano ei ole ollut ajankohtaista - eivätkä ukrainalaiset ole harrastaneet metsästystä samaan tapaan kuin talvisodan suomalaiset, jotka saattoivat ottaa sotaan omia vaatteita ja muita varusteita "malli Cajander" sekä ainakin suojeluskuntalaiset myös omia kivääreitään.

* * *

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä Ylen eilinen uutinen kertoi Ukrainan aikovan kasvattaa armeijaansa 160 000 sotilaalla. Uusien sotilaiden värvääminen olisi tarkoitus toteuttaa seuraavan kolmen kuukauden aikana ja mikäli se onnistuu, annettaisiin rekrytoiduille ilmeisesti jonkinlainen sotilaskoulutus ja tarvittavat varusteet.

160 000 sotilasta on ainakin paperilla merkittävä voima. Vertailuksi käy esimerkiksi Suomen armeijan sodanajan vahvuus 280 000 taistelijaa, joten ukrainalaisten lisärekrytointi vastaisi parhaimmillaan yli puolta Suomen sodanajan joukoista.

 

Nähtäväksi kuitenkin jää se, että onnistuuko värväys. Ja jos onnistuu, niin minkälaiseksi muodostuu uusien ukrainalaisjoukkojen taistelukyky.

Tässä suhteessa erityisen oleellista on joukkojen koostumus - eli onnistuvatko ukrainalaiset värväämään joukkoihinsa motivoituneita, hyväkuntoisia ja terveitä henkilöitä, vai enemmän tai vähemmän ongelmallista väkeä. Toiseksi on muistettava, että annettavan koulutuksen laadulla on aivan oleellinen merkitys joukkojen kykyyn suorittaa niille määrättyjä tehtäviä. 

Kolmanneksi on huomattava, ettei hyvätkään lähtökohdat saanut sotilasosasto ole ennen ensimmäistä taistelua valmis. Se tarvitsee niin sanotusti onnistuneen tulikasteen, jossa sotilaat voittavat luonnollisen pelkonsa sekä säilyttävät toimintakykynsä tilanteessa, jossa kuolemanvaara on vihollisen takia välitön. 

Neljäs oleellinen seikka on värvättyjen sotilaiden varustaminen. Eli pystyykö Ukraina nykyisessä tilanteessa huolehtimaan joukkojen aseistuksesta ja huollosta siten, että se voi toimia täysipainoisesti vihollisen jatkuvan painostuksen alla? Arvoisan lukijani muistissahan lienevät ukrainalaisten taannoiset valitukset asetäydennysten puutteista.

Jos ja kun kaikesta edelle kirjoittamastani selvitään kunnialla, saatetaan ukrainalaisten päätöksen huomata hyvinkin johtavan taistelutilanteen oleelliseen muutokseen. Eli Venäjän armeijan joutumiseen puolustuskannalle ja jopa tappion kierteeseen. 

Tätä sopii tietenkin toivoa, mutta vielä ei ole syytä mennä asioiden edelle, vaan odottaa kuinka Ukraina onnistuu joukkojensa vahvistamisessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Odottamaton pelko
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Ukraina antoi kovia iskuja, mutta riittävätkö ne kaatamaan Venäjän armeijan?