13-vuotiaat rikolliset osoittavat, että Suomen kannattaa astua pois Ruotsin tieltä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Ruotsi muuttunut monin paikoin maahanmuuttajataustaisten rikollisten temmellyskentäksi. Tästä syystä länsinaapurimme hallitus aikoo laskea rikosoikeudellista ikärajaa kolmeentoista vuoteen. 

Tähän on tultu siksi, että sikäläiset väkivaltaiset jengit ovat ottaneet tavakseen värvätä 15–16-vuotiaita nuoria vakaviin rikoksiin. Ja nyt tälle toiminnalle halutaan loppu. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ikärajan alentaminen ei kuitenkaan kelpaa kaikille, sillä joukko nykyisiä ja entisiä syyttäjiä on epäillyt sitä, että 13-vuoden ikäraja olisi jonkinlainen takuu väkivaltaisuuksien vähenemiseen. Heidän mukaansa "lapsia hyväksikäyttävät rikollisjengit eivät tunne mitään alaikärajoja. Eikö kymmenvuotiaskin voi jo kantaa asetta?"

Minun nähdäkseni syyttäjät ovat oikeassa. Toki sillä varauksella, että kuvittelen kymmenvuotiaan olevan merkittävästi epäluotettavampi tappaja kuin 15-vuotias. Ja siksi sellaisten käyttö saattaa olla vähemmän houkuttelevaa – tai ellei ole, niin ainakin vähemmän ruumiita tuottavaa.

Meidän suomalaisten kannalta tämäkin tapaus osoittaa, ettei meidän kannata seurata länsinaapuriamme Ruotsin tiellä, vaan poistua siltä, kun se on – toivottavasti – vielä mahdollista. Ja jatkaa sitä työtä, jota Petteri Orpon (kok) hallitus on jo tehnyt, jotta Suomi olisi vähemmän houkutteleva muuttamiskohde kaikille sellaisille kansainvaeltajille, joilla on riski ajautua rikolliseen elämäntapaan länsimaisessa yhteiskunnassa.

Päivän aiempi merkintä:
Toistaako Orpon hallitus Milein ihmeen ja korjaa suomalaisen arvopohjan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta
Mafiamaista ammuntaa ja ymmärtämättömyyttä Ruotsissa ja Suomessa
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Lapset tekevät naisista konservatiiveja

Verkkouutiset teki jutun ruotsalaispoliitikon näkemyksestä, jonka mukaan naiset ja kaupunkilaiset äänestävät vihervasemmistoa täsmälleen niin kauan kuin heillä ei ole lapsia. Lapsen synnyttyä poliittiset mielipiteet kuitenkin muuttuvat ja poliittinen arvomaailma kääntyy kohti oikeistoa. 

Poliitikon mukaan kyse on ihmisen henkisestä asemasta elämänkaarella: "kun ihmiset ovat lapsia, he ovat huolissaan, he ovat idealistisia ja välittävät Gretasta, ilmastosta ja rauhasta", mutta "kun he hankkivat lapsia ja kasvavat, he alkavat välittämään minkälaisia jengejä hengailee kuntosalin ulkopuolella myymässä huumeita, millaiselta tulokset näyttävät kouluissa ja niin edelleen".

* * *

Näkemys on kieltämättä mielenkiintoinen, ja siksi päätin katsoa, onko sille olemassa tieteellistä perustetta. Ja sellainen tosiaan löytyi – vieläpä ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä tehtynä. Sen mukaan uusien äitien arvot siirtyivät lapsen synnyttyä kohti konservatismia sekä heidän omiensa että puolisoiden mielestä. 

Tämän perusteella voisi siten ennustaa, että mikäli suomalaisten lapsiluku pysyy viime vuosien tavoin matalana ja ensisynnyttäjien ikä korkeana, on poliittinen vihervasemmisto vahvoilla. Sen sijaan, mikäli lasten hankinta nähdään jossain vaiheessa jälleen keskeisenä asiana elämässä, siirtyy yhteiskunta kohti perinteisiä konservatiivisia arvoja.

Päivän aiempi merkintä:
Onhan meillä varaa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Fanatismi on vaarallista
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa

Ymmärtämisen vaikeudesta

Uutissuomalainen on julkaissut hauskoja yksityiskohtia sisältävän kyselytiedon liikennemerkkien ymmärtämisen vaikeudesta. Sen mukaan noin 36 prosenttia suomalaisista pitää maksullisesta pysäköinnistä kertovia kylttejä selkeinä, kun taas noin kolmasosa 32 prosenttia ajattelee, että kyltit ovat epäselviä.

Maalaiskunnissa asuvista noin 43 prosenttia autoilijoista pitää maksullisuudesta, aikarajoituksista ja maksutavoista kertovia kylttejä epäselvinä, kun taas pääkaupunkiseudulla elävistä vain 26 prosentilla on vaikeuksia ymmärtää, mitä kyltit tarkoittavat. Kylttien tulkintaerojen arveltiin artikkelissa johtuvan siitä, että kaupunkilaiset ovat tottuneempia näkemään pysäköintiin liittyviä liikennemerkkejä. 

Toinen tuloksiin vaikuttanut seikka oli koulutustaso, sillä yliopistokoulutuksen suorittaneista peräti 40 prosenttia piti kylttejä epäselvinä kun taas peruskoulutaustaisista tällä kannalla oli vain 29 prosenttia. Ilmeisesti koulutus tyhmentää tai vaihtoehtoisesti koulutetut arvioivat kylttejä koulutettuja kriittisemmin.

Näiden lisäksi kyselyn perusteella voitiin todeta, että yli 65-vuotiaista suomalaista peräti 36 prosentille kyltit näyttävät epäselviltä,  kun taas 18–24-vuotiaista vain viidesosalla on tulkintaongelmia. Opiskelijat olivat kuitenkin kaikista ymmärtämättömimpiä, sillä heistä ainoastaan 57 prosenttia piti kylttejä selkeinä.

Koko jutun hauskimmaksi kukkaseksi nostaisin kuitenkin siihen valitun kuvan. Siinä on pysäköintipaikasta kertova liikennemerkki, jonka alla olevan kyltin on tehnyt ilmiselvästi suomea osaamaton henkilö. Vai miten pitäisi tulkita se, että yhdyssanan "asiakaspysäköinti" sijaan kyltissä esiintyy sanapari "Asiakas pysäköinti". 

Siksi on syytä pysähtyä pohtimaan, että miten tämä lisäkyltti pitäisi tulkita? Oman kielikorvani mukaan kyltissä ilmoitetaan eksplisiittisesti, että asiakkaan tulisi pysäköidä itsensä puoleksi tunniksi kyltin kohdalle. Vai miten te – arvoisat lukijani – tulkitsisitte tämän tekstin: "Asiakas pysäköinti 30 min".

Vai onko sanaparin tarkoitus sittenkin sama kuin kielellisesti oikealla  – edellä mainitsemallani – yhdyssanalla? Silloinhan se tarkottaisi sitä, että auton voi pysäköidä liikennemerkin ilmaisemalle alueelle puoleksi tunniksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maanantai-aamun puiset jalat
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Ikivanha kanadalaiskallio

Maapallo alkoi syntyä 4,7 miljardia vuotta sitten, kun Auringon syntyessä ylijääneestä materiaalista syntyneet planetesimaalit alkoivat vetää puoleensa hiukkasia ympäröivästä avaruudesta ja muodostaa planeettoja. Tämä kehitys johti noin 4,6 miljardia vuotta sitten sen kiviplaneetan syntymiseen, jolla kirjoitan tätä tekstiä. 

Tämä tieto on aikanaan opetettu minun ikäisilleni suomalaisille. Samalla meille painotettiin isänmaallisessa hengessä, että Suomen kallioperä on hyvin vanhaa, jopa noin kolmen miljardin vuoden ikäistä - vaikka näin tuskin tehdään enää maailmankansalaisiksi ohjattaville nykynuorille

Itse suomalaiskallioiden pitkä ikä pätee kuitenkin edelleen, sillä maamme vanhin tunnettu kallio on noin 3,5 miljardin vuoden ikäinen. Se sijaitsee hiukan Suomen maantieteellistä keskipistettä pohjoisempana Pudasjärven kunnassa. 

Maapallon varhaisimmasta kuoresta on tosiasiassa hyvin vähän suoraa tietoa, koska hadeeisen kauden kivien ja mineraalien esiintyminen on harvinaista. Siitä huolimatta tiedämme nykyisin, että Pudasjärven kiviaineksen ikä kalpenee kanadalaisen kallioperän rinnalla. 

Tätä käsitystä vahvisti tuore kanadalaistutkimus, jossa vaahteranlehtimaassa sijaitsevan Nuvvuagittuqin vihreäkivivyöhykkeen iäksi määritettiin peräti noin 4,156 miljardia vuotta. Se tarkoittaa, että kyseinen kallioperä on syntynyt maan historian vanhimmalla kaudella eli Hadeeisellä eonilla. Ja siksi kanadalaiskiviaineksen tutkiminen antaa meille uutta tietoa siitä, minkälainen oli vastasyntynyt maapallo. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Tiesitkö, että vuosi 1952 oli maailmankausien käännekohta?
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen

Maaliskuussa Suomessa syntyi 3 734 lasta ja tänne saapui 3 122 maahanmuuttajaa

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja heidän lapsilleen!

Äidit ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille kansoille, sillä he ovat ennen kaikkea ihania. Lisäksi heidän - ja vain heidän - ansiostaan syntyy uusia ihmisiä. Ja siksi ilman äitejä ei olisi myöskään kansoja - eikä suomalaisia. 

* * *

Tilastokeskuksen mukaan 687 523 suomalaista äitiä - eli 44 prosenttia kaikista äideistä - on kahden lapsen äitejä. Yhden lapsen äitejä on vajaa neljännes ja kolmen lapsen äitejä runsas viidennes äideistä. Kymmenellä prosentilla äideistä on neljä lasta tai enemmän.

Viime vuonna suomalaiset naiset tulivat äideiksi ensimmäistä kertaa keskimäärin 30,4-vuotiaina eli ihmisen biologiaan nähden kohtuullisen iäkkäinä. Toki monet saivat lapsia vielä paljon myöhemminkin: peräti 221 lasta syntyi 45-vuotiaille äideille. 

Valitettavasti Suomen väestö ei kuitenkaan uusiudu pelkästään suomalaisäitien voimaalla, vaan esimerkiksi tuoreimman tilastotiedon mukaan suomalaisäidit saivat maaliskuussa vain 3 734 lasta, kun taas elämä loppui 5 121 ihmiseltä. Näin olleen maamme luonnollinen väestönkehitys jäi peräti 1 387 ihmistä alle uusiutumisrajan. 

* * *

Suomen väestö ei kuitenkaan pienentynyt, sillä Suomeen saapui 3 122 maahanmuuttajaa. Heistä 639 tuli EU- tai Pohjoismaista ja loput 2 483 muualta. Suomesta puolestaan muutti pois 1 725 ihmistä, joten nettomaahanmuuton määrä oli 2 158 henkeä eli Suomen koko väestö kasvoi alhaisesta syntyvyydestä huolimatta 771 asukkaalla. 

Todettakoon tässä yhteydessä myös se, että Suomeen myönnettiin maaliskuussa 125 turvapaikkaa sekä tehtiin 591 positiivista päätöstä tilapäisestä suojelusta. Niistä 589 eli ylivoimaisesti suurin osa koski ukrainalaisia. 

Niin sanotuista kolmannen maailman kansoista suurimmat myönteisten päätösten määrät olivat 22 somalia ja 21 afgaania. Huomattakoon tässä yhteydessä, että irakilaisista vain kaksi sai myönteisen päätöksen.

* * *

Arvelen, että arvoisaa lukijaani kiinnostaa verrata näitä lukuja vaikkapa neljän vuoden takaiseen Sanna Marinin (sd) hallituksen saman vaiheen aikaisiin lukuihin eli maaliskuuhun 2021. Tuolloin maahanmuuttovirasto teki myönteisen päätöksen 44 afgaanille (109 prosenttia enemmän kuin vuoden 2025 maaliskuussa), ja 34 somalille (62 %), mutta suurin ryhmä olivat tuolloin irakilaiset, joista peräti 74 (3 600 %) sai positiivisen päätöksen joko turvapaikasta tai tilapäisestä suojelusta. Ukrainalaisia ei suojeltu, koska ainoa hakemus hylättiin.

Jätän kuitenkin teidän, arvoisat lukijani, itse pääteltäväksi, mikä osa on näiden lukujen välisistä eroista johtuu Marinin ja Orpon hallituksen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan eroista - vai onko niillä mitään vaikutusta. Omasta mielestäni vastaus on ilmiselvä ja pidän siitä syystä äärimmäisen tärkeänä sitä, että Orpon hallitus pysyisi vallassa ja toimintakykyisenä koko vaalikauden ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?

Riikka Purra jakaa ihmisiä ikäluokkien mukaan

Uutissuomalainen teki kyselytutkimuksen puoluejohtajien onnistumisesta. Kärkisijat menivät siinä odotetusti oppositiojohtajille järjestyksessä Antti Lindtman (sd), Minja Koskela (vas) ja Antti Kaikkonen (kepu). 

Kirjoitin odotetusti siksi, että oppositiossa ollaan vailla vastuuta, joten kansaa on paljon helpompi miellyttää kuin vastuullisessa hallituksessa. Tässä yhteydessä sana "vastuullinen" on oleellinen, sillä olihan edellisen pääministerin, Sanna Marinin (sd), suosio kansan parissa aivan huikea - mutta hänen hallituksensapa ei toiminutkaan vastuullisesti. 

Tässä suhteessa raskain taakka on näkyvimmillä hallituksen jäsenillä eli pää- ja valtiovarainministerillä. Heistä Petteri Orpo (kok) pärjäsi Riikka Purraa (ps) selvästi paremmin ja onnistui sentään voittamaan pahasti epäonnistuneen Sofia Virran (vihr).

Näistä kahdesta Purran tilanne oli varsin valaiseva, sillä häntä piti onnistuneimpana puheenjohtajana lähinnä keski-ikäinen ja vanhempi väestö. Sen sijaan alle 40-vuotiaiden - ja erityisesti kolmekymppistä nuorempien - parissa vain aniharva katsoi hänen katsoi onnistuneen puheenjohtajana.

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että valtiontalouden tasapainoon saattamisesta - mihin Purra pyrkii hallituksessa ja siten myös puolueensa puheenjohtajana - hyötyisivät ennen kaikkea nuorimmat suomalaiset, joilla on edessään vielä pitkä työura. Ilmeisesti tämä logiikka ei kuitenkaan avaudu nuorille tai nuorehkoille suomalaisille. Sen sijaan yli nelikymppiset suomalaiset näyttäisivät arvostavan hänen työtään.

Toinen mielenkiintoinen piirre Uutissuomalaisen kyselyssä oli se, että kaikkien puheenjohtajien kohdalla heitä parhaiten onnistuneena pitäneet olivat oman puolueen väkeä. Toisin sanoen suomalaiset eivät osaa tai halua erottaa toisistaan puoluejohtajien onnistumista oman puolueen vetäjinä näiden poliittisista linjauksista. 

Tämä tukee edelle kuvaamaani analyysiä poliittisen vastuun vaikutuksesta Riikka Purran alhaiseen suosioon. Häntä lienee arvioitu enemmän yleispolitiikan kuin puolueen johtamisen kannalta eli ihmisten vastauksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat, kuin varsinainen kysymyksen sisältö/tarkoitus. Mutta tämänhän te - arvoisat lukijani - jo tiesittekin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Paljastava näytelmä
Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Onko maallamme malttia vaurastua?

Markkinatalous johtaa eroihin ihmisten varallisuuteen - joskaan ei likimainkaan yhtä tehokkaasti kuin aikanaan teki 1600-luvun ruotsalainen feodaalivaltio. Tästä syystä perityt omaisuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti, mikä näkyy myös valtiolle maksettavissa perintöveroissa. 

Tuoreen tiedon mukaan noin 42 prosenttia perinnönsaajista joutui vuonna 2021 maksamaan saamisistaan perintöveroa. Heistä vain alle kymmenen prosenttia sai vähintään 200 000 euron perintöosuuden, mutta he maksoivat vajaat 60 prosenttia kaikkien perintöverojen yhteenlasketusta arvosta. Jos katsotaan kaikista suurimpia perintöjä, niin noin 0,2 prosenttia kaikista perinnönsaajista maksoi 19 prosenttia perintöveroista. 

Alla olevaan kuvaan (lähde) on merkitty maksuosuudet ikäluokan mukaan jaoteltuna. Siitä nähdään, että suurimmat perinnöt ja siten myös kovimmat verot osuvat 45-64-vuotiaille suomalaisille. 

Toisin sanoen juuri nämä työelämän loppupuolelle ehtineet suomalaiset saavat sekä suurimmat perinnöt että maksavat niistä eniten rahaa valtion kassaan. Samalla he tulevat tasoittaneeksi suomalaisten välistä tulonjakoa.  

* * *

Veroista saatua rahaa käyttävät Suomessa ennen kaikkea valtio, hyvinvointialueet ja kunnat. Näistä ensimmäinen ja viimeinen keräävät menoihinsa veroja, mutta hyvinvointialueet elävät valtion budjettirahoituksella. 

Siksi juuri maan hallituksen johtamalla valtionhallinnolla on keskeinen asema julkisessa rahankäytössä. Siis sekä menojen hallinnassa, että myös verotettavien tulojen tuottamisessa. Viimeksi mainittujen osalta keskeistä on talouskasvu - joka hyvin hyrrätessään luo lisätuloja, mutta takkuillessaan aiheuttaa rahanpuutetta. 

Siksi on hyvä huomata, että nykyinen - Petteri Orpon hallitus - aloitti valtakautensa kesäkuun 20. päivänä vuonna 2023. Sekä nähdä alle kopioimani tuore tilastokuva, jonka mukaan Suomen työpäiväkorjattu talouskasvu syöksyi juuri silloin negatiiviseksi. 

Saman tilaston mukaan Suomen talous kääntyi lopulta jonkinlaiseen kasvuun kesäkuussa 2024. Näistä kahdesta käänteestä ensimmäinen johtui Sanna Marinin (sd) ja jälkimmäinen Orpon hallituksen aikaisista tapahtumista. Tämä on kiistämätöntä, joskin muutoksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat kuin näiden hallitusten toimet.

Nähtäväksi siis jää, miten nämä tilastot vaikuttavat suomalaisten sekä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Pysyykö maan talouden nenä pinnalla jatkossakin - kuten pääministeri eilen vakuutti - vai vaipuuko se uudelleen pinnan alle. 

* * *

Tässä suhteessa yksi keskeinen seikka on suomalaisten työllistyminen. Tilastojen mukaan työttömyysaste on kasvussa ja noussut viimeisen 12 kuukauden aikana 7,5 prosentista 8,4 prosenttiin. Talouden kannalta sitäkin merkittävämpi on kuitenkin työllisyysaste, joka on samana aikana laskenut 77,8 prosentista 76,4 prosenttiin - eivätkä lähiaikojenkaan odotukset ole kummoiset, vaikka julkisen sektorin keventäminen parantaakin yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä. 

Tämä kevennys on kuitenkin tärkeä parannus aiempaan, sillä työllisyystilastojen ja sitä kautta talouskasvun kannalta keskeistä osaa näyttelevät yritysten investoinnit sekä innovaatio- ja kilpailukyky. Niiden suhteen varsin oleellisia ovat myös alkaneet työmarkkinaneuvottelut, joissa määritetään suomalaisen työn kustannustaso lähivuosiksi. Sekä toisaalta myös työnteon motivaatio, jota osaltaan ylläpitää reilu tulonjako.

Jos lopputulos on linjassa yritysten tuottavuuden kanssa, saattaa muutos Suomen taloudessa tapahtua hyvinkin nopeasti. Ja päinvastoin, mikäli palkkataso nostetaan yli työn tuottavuustason tai ajaudutaan pitkiin työtaistelutoimiin, saadaan Suomen talouden nousua odottaa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi on kysyttävä presidentti Kekkosen tapaan, että onko maallamme malttia vaurastua. Tosin tällä kertaa keinona ei voi olla jo valmiiksi korviaan myöden velkaantuneen valtion rahoittama teollistaminen, vaan yksityisen sektorin toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Ja suomalaisten yhteen hiileen puhaltaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

Lapsiavioliitot ja islam

Suomalaisessa yhteiskunnassa on selvää, että ihmiset asettuvat pysyvään parisuhteeseen vasta aikuisena. Ja jo pelkälle seksisuhteellekin on olemassa alaikäraja. 

Näin ei ole kuitenkaan kaikkialle, vaan monissa maissa tyttöjä naitetaan miehille jo lapsina. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan "noin 32 miljoonaa 10–17-vuotiasta tyttöä elää niissä kymmenessä maassa, joissa lapsiavioliittojen tilanne on pahin. Siis Keski-Afrikan tasavallassa, Tshadissa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Eritreassa Jemenissä ja Afganistanissa.

Koska suomalaisilla - ja itsellänikin - lienee sellainen käsitys, että lapsiavioliitot on lähinnä islamilainen perinne, jonka profeetta Muhammedin esimerkki pyhittää, katsoin mitä näiden maiden uskonnollisesta tilanteesta kerrotaan Wikipediassa. 

Keski-Afrikan väestöstä 35 % tunnustaa paikallisia uskontoja, 25 % on protestanttisia kristittyjä, 25 % katolisia kristittyjä ja 15 % islamia. 

Tshadin pohjois- ja itäosan väestö on pääasiassa muslimeja ja etelässä kristittyjä tai perinteisiä animisteja. Kristittyjen määräksi on eri lähteissä arvioitu 5–35 prosenttia.

Etelä-Sudanin väestöstä väestöstä 37,2% on roomalaiskatolisia kristittyjä ja 36,5% episkopaalisiin kirkkoihin tai muihin kristillisiin ryhmiin kuuluvia. 19,7% väestöstä on animisteja tai perinteisiä uskontoja harjoittavia ja 6,25 % muslimeja.

Somaliassa asuvat ovat lähes yksinomaan sunni-muslimeja.

Eritrean väestöstä on kristittyjä noin 50 %, muslimeja 48 % ja heimouskontojen harjoittajia kaksi prosenttia. 

Jemenin väestö koostuu lähes kokonaan muslimeista.

Afganistanin väestöstä 99,7 % on muslimeita.

Näyttää siis siltä, että pahimmat lapsiavioliittohelvetit eivät ole pelkästään islamilaisia yhteiskuntia, vaikka toki muslimeilla on ilmiselvästi suhteellinen yliedustus tämän vastenmielisen perinteen harjoittajana. 

Arvoisan lukijani on tässä mielessä hyvä huomata, ettei Wikipediatieto kerro minkä uskontojen harjoittajat syyllistyvät lasten naimiseen sellaisissa valtioissa, joissa väestö ei ole puhtaasti islamilaista. Ja että listalla mukana olevista maista etenkin Etelä-Sudanissa muslimien osuus on varsin pieni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitokset Turun hovioikeudelle
Sairas sulttaani
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Halpa henkivakuutus

Vantaan Kuusijärvellä kaksi pientä lasta - 4- ja 7-vuotiaat - joutuivat pitkäksi aikaa veden alle. Sen seurauksena he taistelevat juuri nyt elämästään sairaalassa. Toivottavasti he selviävät tapauksesta hengissä ja ilman pysyviä vammoja. 

Kuusijärvi on hyvin valvottu uimaranta ja ainakin lasten isä oli paikalla. Lisäksi paikka on suosittu, joten sen rannalla on paljon ihmisiä. Kaikesta tästä huolimatta lapset onnistuivat kenenkään huomaamatta poistumaan matalalta laiturilla ympäröidyltä leikkirannalta syvään veteen. 

Siksi lehdistössä on muistutettu sen tärkeydestä, että vanhemmat valvoisivat lapsiaan tauotta uimarannalla ja ylipäänsä veden äärellä. Tämä on tietenkin erinomainen neuvo. 

Sen sijaan en ole huomannut missään toista neuvoa, joka on mielestäni vieläkin erinomaisempi. Lapset nimittäin kannattaa opettaa uimaan pienestä pitäen. Mieluummin neli- kuin viisivuotiaana. Ja viimeistään ennen kouluikää. 

Valitettavasti näin ei ole, vaan vuoden takaisen tiedon mukaan vain 55 prosenttia kuudesluokkalaisista osaa uida kunnolla. Toisin sanoen lähes puolet murrosikään saapuvista nuorista on veden äärellä alttiina hukkumiselle. 

Siksi on syytä toivoa, että Kuusijärven järkyttävä onnettomuus herättäisi vanhemmat ymmärtämään uimaopetuksen tärkeyden ja motivoisi heidät joko itse opettamaan jälkeläisilleen uimataidon tai ainakin viemään heidät ohjattuun uimaopetukseen jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Tai jos se on jäänyt tekemättä varhaislapsuudessa, niin opettamaan uimataidon edes koululaisena, sillä se on paras ja vielä halpakin henkivakuutus hukkumista vastaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Petteri Orpo (kok) kertoi eilen, ettei hallitus aio nostaa suomalaisten eläkeikää, mutta eläkkeitä tullaan tarkastelemaan yhtenä budjetin tasapainottamisen mahdollisuutena. Hänen mukaansa on kuitenkin niin, että "työeläkkeiden osalta ongelma on se, että... se ei... auta tähän akuuttiin budjettitalouden ongelmaan".

Tämä on varmaankin hyvä uutinen niille ihmisille, joiden työura alkaa olla lopuillaan tai nuorille jotka ovat juuri astumassa työelämään siirtyen eläkkeelle lähteviltä ihmisiltä vapautuviin työpaikkoihin. Tai ainakin sellaisiin tehtäviin, joista työurallaan pidemmälle ehtineet siirtyvät eläköityvien ihmisten tilalle.

Tämä pieni pala yhteiskunnallista keskustelua herätti mielessäni ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos ja kun valtion budjettia on tarve tasapainottaa, joudutaan arvottamaan erilaisia yhteismitattomia meno- ja tulopuolen asioita. Siis tietyllä tavalla valitsemaan kumpi on parempi: lihapulla vai hajuvesi.  

Esimerkkinä toimikoon se, että onko parempi pakottaa vanhenevat ihmiset työskentelemään pidempään tuottaakseen verotettavia työtuloja vai supistaa niitä palveluja, joita tarjotaan laittomasti maassa oleville ihmisille. Tai olisiko parempi vähentää kehitysmaiden diktaattoreiden pankkitileille päätyvää kehitysapua sen sijaan, että nostettaisiin suomalaisille myytävän ruuan arvonlisäveroa.

Toki edelle kirjaamissani esimerkeissä voidaan paperittomat maahanmuuttajat tai kehitysmaalaiset korvata myös kantasuomalaisia koskevilla julkisilla menoilla. Vaikkapa sellaisilla kuin ammattiyhdistysliikkeen veroedut, jotka pienentävät valtion verokertymää puolella miljardilla eurolla tai puolustusvoimien miljardihankinnat. 

Ihmisten näkemykset näihin kysymyksiin heijastavat luultavasti heidän poliittisia näkemyksiään. Eli arvoliberaali vasemmistolainen vastaa keskimäärin eri tavalla kuin arvokonservatiivi oikeistolainen. Eikä objektiivisesti oikeaa vastausta tietenkään ole edes olemassa. 

Oma näkemykseni on, että Suomi on olemassa suomalaisia varten ja siitä syystä suomalaisten tarpeiden tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Toki julkista rahaa voidaan ohjata myös muualle, mikäli se voidaan osoittaa suomalaisten kannalta järkeväksi. Tästä esimerkkinä toimikoon Ukrainan tukeminen, koska Venäjän voitto käynnissä olevassa sodassa johtaisi erittäin suurella todennäköisyydellä Suomeen kohdistuvan aggression uhan kasvamiseen. 

Omaan näkemykseeni liittyy myös se, että viime kädessä suomalainen julkinen talous - eli hallituksen jakovara - määräytyy maamme yritysten kilpailukyvystä. Ja siksi yksi hallituksen keskeisistä tehtävistä on huolehtia sen säilymisestä - tai mieluummin kasvattamisesta - suhteessa kilpailijamaihin. 

Talouspoliittisen päätöksenteon onnistumisen näkee onneksi helposti, sillä sen seurauksena sekä kansainväliset että suomalaiset yritykset tekevät investointeja tänne Pohjantähden alle. Epäonnistumisiksi voidaan puolestaan kirjata esimerkiksi Luulajaan, Paso de los Torosiin tai Rotterdamiin suuntautuvat investoinnit, jotka olisi vaihtoehtoisesti voitu tehdä myös Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä

Raskaana olevat mustat naiset kuolevat valkoisen miehen takia

Vallitsevan dotriinin mukaan kaikki ihmisryhmät tai kulttuurit ovat erilaisia, mutta yhtä arvokkaita. Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehden kirjoitus raskaana olevien naisten kuolleisuudesta Yhdysvalloissa. 

Suomihan on näissä tilastoissa maailman turvallisin maa äideille, kiitos kattavan neuvolajärjestelmän ja ehkäpä raskaana oleviin naisiin kohdistuvan kohtuullisen suuren arvostuksen takia. Sen sijaan Yhdysvalloissa äitiyskuolemat ovat yli kaksinkertaistuneet 1980-luvun lopulta vuoteen 2013 tultaessa.

Naturen jutun mukaan raskauden aikana tai 42 päivän kuluessa synnytyksen jälkeen kuolleista amerikkalaisnaisista yli kaksi kertaa enemmän kuolee murhaan kuin raskauteen liittyvään verenvuotoon tai istukkahäiriöön. Itse asiassa USA:ssa naisen riski kuolla raskauden aikana nousee 16 prosentilla raskauden aikana. Tekijöinä "kunnostautuvat" naisten puolisot.

Asia tarkemmin selvitettäessä paljastui, että raskaana olevilla tai äskettäin raskaana olleilla mustilla naisilla oli rapakon takana lähes kolminkertainen riski kuolla murhaan verrattuna niihin, jotka eivät olleet raskaana. Tämä ero on suurempi kuin millään muulla tutkitulla etnisellä ryhmällä - tässä tapauksessa pohjoiseurooppalaista juurta olevilla valkoisilla tai latinoilla, koska vain heistä oli mustaihoisten lisäksi käytettävissä riittävästi tilastotietoa.

Jutun mukaan raskaana olevat tai äskettäin raskaana olleet mustat naiset kuolivat raskauteen liittyvistä syistä 2,5 kertaa niin usein kuin pohjoiseurooppalaista alkuperää olevat valkoiset naiset. Ja nuorilla 10–24-vuotiailla naisilla oli suurempi riski joutua murhaan raskaana ollessaan kuin vanhemmilla äideillä. Niinpä yhden jutussa kuvatun tutkimuksen tekijän mukaan kyseessä "on iän ja rodun tarina". 

Toisen haastatellun tutkijan mukaan taas "osasyy siihen, että mustat naiset ovat suuremmassa vaarassa voi olla se, että rasismin kokemukset ovat saaneet heidät luottamaan vähemmän lainvalvontaviranomaisiin ja esittämään siksi vähemmän todennäköisesti valituksia perheväkivallasta". Niinpä jutun sanoman voinee tiivistää siten, että raskaana olevien USA:n mustien naisten puolisoidensa taholta kokema väkivalta näyttäisi pohjimmiltaan olevan valkoisen miehen syy.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta
USA:n murhapääkaupungit

Elorannan uusi avaus murtaisi työnantajan asemaa

Ammattiyhdistysjohtaja Jarkko Eloranta ehdotti 55 vuotta täyttäneille subjektiivista oikeutta lyhentää työpäiviään omalla kustannuksellaan. Ehdotus on mielenkiintoinen, sillä Elorannan mukaan sitä seuraisi "myöhempi eläköityminen, vähemmän tarvetta työkyvyttömyyseläkkeelle, parempi työssä jaksaminen, kohoava työhyvinvointi ja tuottavuus"

Niinpä hän väitti, että ehdotuksen kiinnostaisi myös työnantajaa. Ja kyseli että "onko uskallusta lähteä katsomaan kortit".

Erityisen mielenkiintoisen Elorannan ehdotuksesta tekee se, että siinä puututtaisiin työn maksajan oikeuteen määrittää yksi aivan oleellinen työnteon ehto. Tähän astihan se on ollut työnantaja, joka on määrittänyt työpäivän pituuden ja sitä kautta organisoinut yrityksensä toiminnan. 

Jos nyt työntekijälle tulisi subjektiivinen oikeus päättää työpäivänsä pituudesta, päädyttäisiin helposti vaikeuksiin tehtävissä, jotka edellyttävät yhdeltä - ja vain yhdeltä - henkilöltä täyden työpäivän tekemistä. Yksinkertaisimmillaan tämä näkyisi hyvin pienissä eli yhden palkatun henkilön yrityksissä, jollaisissa työnantaja joutuisi työntekijän päätettyä lyhentää työpäiväänsä joko pidentämään omaa työpäiväänsä tai palkkaamaan toisen henkilön tekemään tekemättä jääneet työt - vaikkapa parin tunnin työpäivälle saattaisi kuitenkin olla vaikea palkata sitoutuvaa työvoimaa. 

Samankaltainen ongelma syntyisi myös isompiin yrityksiin, mikäli niissä olisi yhden ihmisen työpanoksella pyöritettäviä tehtäviä. Myös niiden organisointia olisi muutettava samaan tapaan, eli allokoitava tehtävään liittyviä töitä muille työntekijöille. Erityisen hankalaa tämä olisi erityistä ammattitaitoa vaativissa tehtävissä. 

Toki suurimmalle osalle suuria yrityksiä - joissa on useita henkilöitä hoitamaan kutakin ammattitaitoa vaativia tehtäviä, Elorannan ehdotus toimisi todennäköisesti ilman ongelmia. Mutta luulisin, että sellaisissa tehtävissä työajan lyhentämisestä omalla kustannuksella on mahdollista ja jopa helppoa sopia työnantajan kanssa jo nyt. Siten muutoksen ainoa todellinen seuraus olisi työnantajan oikeuksien kaventaminen siirtämällä hänelle kuuluvaa päätöksentekoa työntekijöille. 

Ja tämä kai Elorannan perimmäinen tarkoitus olikin? Siis työnantajan aseman murtaminen omassa yrityksessään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymyksiä Jarkko Elorannalle (SAK)
Ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu kaikille sen maksajille
Jarkko Eloranta keksi oivan sloganin