SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa

Itä-Helsingissä sijaitseva Puhoksen ostoskeskus lienee Suomen tunnetuin maahanmuuttajien kauppapaikka. Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Helsingin sanomat oli tehnyt jutun siitä, kuinka siellä käydään huumekauppaa.

Sinänsä tässä jutussa ei ollut mitään uutta, koska Puhos on yleisesti tunnettu – ainakin pääkaupunkiseudulla – myös huumekaupan keskuksena. Sen sijaan oli yllättävää, että jutussa haastatellut maahanmuuttajataustaiset ihmiset ilmaisivat täysin avoimesti humeidenkäyttönsä. 

* * *

HS:n juttu oli tärkeä siksi, että se osoitti hyvin millaiseksi Suomi on muuttumassa kehitysmaalaisten tuodessa oman kulttuurinsa maahamme. Siinä ei ole päällimmäisenä ahkeruus ja työnteko – vaikka toki niitäkin hyveitä esiintyy – vaan huumepöhnässä oleskelu ja lakien rikkominen. 

Artikkelin mukaan huumekauppa on tuonut mukanaan väkivaltaa ja tappeluita, mikä haittaa rehellisten yrittäjien liiketoimintaa. Ja siksi he toivoisivat virkavallalta nykyistä tehokkaampaa toimintaa – itse pössyttelijät taas kummastelevat, miksei Suomessa voi ostaa huumeita kaupasta, ja paheksuvat poliisin harjoittamaa valvontaa. 

* * *

Puhos on tietenkin vain yksi kauppakeskus monien joukossa, ja sen sijainti – ehkä Suomen maahanmuuttajavaltaisimmalla alueella – on johtanut asiakaskunnan muotoutumiseen sellaiseksi kuin se on. Ja tästä syystä yleisilmeeltään kehitysmaalaiseksi.

Olisi kuitenkin hyvä, että tavalliset suomalaiset – Hangosta Nuorgamiin – ymmärtäisivät, että väestöllä on väliä. Jos haluat eurooppalaista järjestystä, on myös asukkaiden oltava eurooppalaistaustaisia. Mutta jos kaipaat afrikkalaista tai arabialaista menoa, on valintasi lisätä sikäläisistä kulttuuripiireistä tulevien ihmisten määrää maassamme.

* * *

Voidaan tietenkin kysyä, että miksi joku haluaa Suomen kehitysmaalaistuvan. Olen tietenkin väärä ihminen vastaamaan tähän kysymykseen, mutta olen aiemminkin pannut merkille, että erityisesti juuri puoluekokouksensa päättänyt SDP hyötyy maahanmuuttajista.

Tämä voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että viime vuoden vaaleissa Puhosta lähellä sijaitsevalla Vuosaaren Merilahden koululla ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi SDP peräti 43,2 prosentin ääniosuudellaan. Ei siis ihme, että puolue on vastustanut väkevästi Suomeen kohdistuvan humanitaarisen maahanmuuton kannusteiden vähentämistä. Ja tullee tekemään näin myös jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta
Itä-Helsingin kiusaavat tummat ja vaaleat tytöt
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Mari Rantanen ja Milan Jaff ovat samoilla linjoilla

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) kävi Irakissa ja totesi, että sen turvallisuustilanne on nykyisin paljon parempi kuin aiemmin. Maa kehittyy nopeasti ja "siellä rakennetaan paljon ja siellä on vireää yritystoimintaa... maata on saatu vakautettua, yleinen järjestys ja turvallisuus on parantunut. Sinne ovat pystyneet myös suomalaiset yritykset investoimaan."

Toisin sanoen laittomien maahanmuuttajien ja muiden rikollisten palauttamiselle Irakiin ei ole asiallisia esteitä. Ministerin näkemyksen vahvisti myös Suomesta rikosten takia karkotettu Milan Jaff, joka oli kertonut olevansa hyvin tyytyväinen siitä, että maassa on hyvin turvallista.

* * *

On siis syytä toivoa, että irakilaisten rikollisten palauttaminen ja laillista perustetta vailla olevien ihmisten paluu sukujensa kotimaahan vilkastuisi jatkossa. Ja että myös ne, jotka eivät ole kyenneet hankkimaan Suomessa toimeentuloaan omalla työnteollaan – tai eivät muuten vain halua omaksua suomalaisia arvoja ja elämäntapaa – ymmärtäisivät oma-aloitteisesti palata kaksoisvirtain maahan. 

Lisäksi on tietenkin itsestään selvää, ettei irakilaisille turvapaikanhakijoille ole enää syytä myöntää oikeutta turvapaikkaan Suomessa. Puhumattakaan perheiden yhdistämisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa

Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa

Helsingin uutiset kertoi, että huippukokki Jouni Toivanen järjestää sunnuntaina brunssin, jonka tuotot ohjataan ympäristöfasistisen Elokapinan aktivisteille heidän saamiensa sakkojen maksamiseksi. Tätä tarkoitusta varten järjestettävä vegaaninen ruokailutapahtuma on myyty loppuun.

On tietenkin jokaisen oikeus ja oma asia, minkälaista toimintaa haluaa tukea. Tämä koskee myös Toivasta ja hänen brunssilleen osallistuvia.  

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että Elokapinan kaltaisen rikollisjärjestön tukeminen on järjettömien touhua. Valitettavasti vain Toivanen ja brunssin osallistujat eivät ole yksinään sellaisessa joukossa, sillä taannoin myös Helsingin kaupungin työntekijät tukivat samoja anarkisteja - ja vieläpä työajallaan. 

Tosiasiassa olisi valtava katastrofi, mikäli Elokapinan kaltaiset laista ja järjestyssäännöistä piittaamattomat anarkistisia toimintatapoja käyttävät mielipideterroristit yleistyisivät yhteiskunnassamme. Näin siksi, että sellaisen kehityksen lopputuloksena olisi yhteiskunnallinen kaaos, jollaisessa pärjäävät vain kaikista vahvimmat ja röyhkeimmät - riippumatta anarkismin alkuperäisestä tarkoituksesta. 

Tästä syystä järjestäytynyt demokraattinen yhteiskunta on aina kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin Elokapinan kaltaisten ympäristöterroristien vaatima oman käden oikeus. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, ettei oma näkemys olisi se, jonka mukaan yhteiskunta kulloisessakin asiakokonaisuudessa toimii. 

Tätä eivät elokapinalaiset ja heidän tukijansa ilmeisesti ymmärrä - tai sitten he eivät vain välitä. Ja siksi he jatkavat muiden terrorisoimista laittomilla keinoilla niin kauan, kunnes sille laitetaan stoppi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu

Virallisen totuuden mukaan ihmisryhmillä ei ole eroa älykkyydessä tai muissakaan henkisesti tärkeissä asioissa. Tämä on sikäli merkittävää, että kyseisen "totuuden" perusteella voidaan kehitysmaiden kurjan tilanteen syynä pitää yli puoli vuosisataa sitten päättynyttä imperialismia. 

Olen silloin tällöin (esimerkki) kirjoittanut tähän aiheeseen liittyen afrikkalaistaustaisista ihmisistä, koska edellä mainitusta virallisesta totuudesta voidaan johtaa sellainen oletus, että kaikkien ihmisryhmien hallitsemat valtiot tulevat ajan myötä saavuttamaan samanlaisen elintason kuin vaikkapa Euroopassa on. Tai jos sellainen on olemassa jo valmiiksi, se säilyy sukupolvesta toiseen samaan tapaan kuin eurooppalaisillakin. 

Jälkimmäisen tapauksen "mannekiinina" toimii apartheidin vuonna 1993 taakseen jättänyt Etelä-Afrikka. Siellä valta on ollut mustaihoisella väestön enemmistöllä jo 30 vuotta, jonka aikana maan BKT:lla mitattu talouskehitys per asukas on jakaantunut kahteen osaan. 

Vuosina 1993-2011 maan talous kasvoi nopeasti, mutta viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tämä positiivinen kehitys on halvaantunut. Toisaalta maan taloudessa ei ole tapahtunut myöskään varsinaista romahdusta.

Jos sitten pyytää edellä linkitetyltä maailmanpankin tilastosivulta maita, joiden talous on kooltaan samankaltainen kuin Etelä-Afrikan, saa katsottavakseen Valko-Venäjän, Botswanan, Thaimaan sekä Bosnian ja Herzegovinan BKT-käyrät. Näistä erityisesti kahden ensin mainitun talouskehitykset muistuttavat selvästi Etelä-Afrikkaa nousuineen ja halvaantumisineen. 

Botswanan kohdalla syynä samankaltaisuuteen lienee maantieteellinen ja taloudellinen läheisyys Etelä-Afrikkaan, mutta Valko-Venäjällä syyn täytyy olla jossain muualla. Kyse lieneekin lähinnä Venäjän nykyisen stalinissimuksen eli Vladimir Putinin toimien negatiivisista vaikutuksista nukkevaltioonsa.

Siksi oli mielenkiintoista havaita Ilta-Sanomissa pikku-uutinen siitä, kuinka Etelä-Afrikan valtapuolue Afrikan kansalliskongressi on lähettänyt korkeita edustajiaan Venäjälle. Sen tarkoituksena on keskustella "maailmanjärjestyksen uudistamisesta" Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä-puolueen kanssa. 

 

Nähtäväksi jää, minkälaisiin maailmanjärjestyksen uudistamistoimiin eteläafrikkalaiset ja venäläiset lopulta ryhtyvät. Ja vielä mielenkiintoisempaa on nähdä, millä tavoin Saharan eteläpuolisen Afrikan vauraimman talouden tulevaisuus muotoutuu Putinin kainalossa. Ja mitä sen seurauksena voidaan mahdollisesti tulkita sitä hallitsevan ihmisryhmän älykkyydestä ja muista henkisesti tärkeistä asioista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi

Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?

Suomessakin on lopulta herätty siihen, että nuorisomme oppimistulokset ovat heikentyneet. Ja selvitystä asiaan vaaditaan aina ministeriötä myöden. 

Syytä onkin, sillä suomalaisten nuorten aikuisten koulutustaso on OECD-vertailussa pudonnut Turkin ja Chilen väliin. Eikä tämä luo hyvää pohjaa korkeaan osaamiseen perustuvan yhteiskunnan ylläpitämiselle - saati sen edelleen kehittämiselle. 

Näin vanhempana professorina minusta kuitenkin tuntuu, etteivät asiasta vastaavat - tai ainakaan siitä puhuvat - tahot halua katsoa tosiasioita silmiin. Vedotaan siihen, että julkiset koulutusmenot ovat maassamme pienentyneet kahdella promilleyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen tai että hyvinvointivaltiossamme sosioekonomiset erot ovat jonkin verran kasvaneet. 

Syyttävä sormi osoittaa myös yhteiskunnan teknologiseen muutokseen, joka on tunnetusti johtanut lasten ja nuorten vapaa-ajan mullistumiseen siten, etteivät he enää lue likimainkaan yhtä paljon kuin ennen. Tässä saattaa toki jo olla vähän perääkin, ainakin jos puhumme tekstin ymmärtämisestä ja tuottamisesta.

Jos minulta kysyttäisiin, nostaisin esille eli selvitettäväksi erityisesti kaksi seikka. 

Niistä ensimmäinen ja tärkeämpi on siirtyminen vanhoista opetusmenetelmistä uusiin. Siinä missä opettaja ennen vanhaan opetti ja piti kuria - ja oppilaat oppivat - on opetus yhtä enemmän painottunut lasten ja nuorten omaehtoiseen puuhasteluun tai siitä luistamiseen. Tämä sopii kyllä erinomaisesti niille, jotka ovat oman kehityksensä myötä siihen valmiita, mutta ei sellaisille, joiden aivot saavuttavat aikuisuuden asteen vasta kolmannen elinvuosikymmenensä puolivälissä.  

Tätä näkemystäni tukee se, että koulutuksessa on revennyt ero poikien ja tyttöjen välille jälkimmäisten hyväksi, joka korreloi vahvasti siihen, että poikien henkinen kehitys on tyttöjä hitaampaa. Ja sen seurauksena etenkin korkeakoluissa opiskelevien sukupuolijakauma on kääntynyt vuosi vuodelta yhä naisvaltaisemmaksi. 

Toinen seikka, johon kiinnittäisin erityistä huomiota on maamme etnis-kulttuurisen väestörakenteen muutos. Erityisesti olisi syytä tutkia kehitysmaataustaisten lasten heikon koulumenestyksen syiden lisäksi heidän vaikutustaan etnis-kulttuurisesti suomalaisten luokkakavereidensa menestykseen. Minulle kantautuneen ns. puskaradiotiedon mukaan vaikutus on valtava.  

 

Nähtäväksi siis jää, polkaiseeko Li Anderssonin (vas) ja Petri Honkosen (kepu) johtama opetus- ja kulttuuriministeriö pystyyn selvityshankkeen, jossa tutkitaan (myös) edellä mainitsemiani seikkoja, vai pidättäydytäänkö niiden huomioimisesta esimerkiksi jonkinlaisten poliittisen korrektiuden vaatimusten tähden. Ministeriössä olisi kuitenkin hyvä huomata, etteivät ikävät ongelmat katoa unohtamalla. Ja siksi edelle esittämieni seikkojen maton alle lakaiseminen olisi karhunpalvelus koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Veroeuroja huumeiden käyttöhuoneisiin?

Helsingin sanomat kirjoitti siitä, mitä kansalaisaloitteen esittämällä huumeiden käyttöhuoneilla saavutettaisiin. Sen mukaan niillä "arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia suonensisäisesti huumeita käyttävien terveyteen ja turvallisuuteen sekä samalla yleiseen järjestykseen ja julkisten tilojen siisteyteen".

Kuten arvoisa lukijani muistaa, velkaantuu Suomen valtio nykyisin miljardikaupalla vuodessa, eikä kuntienkaan talous ole useinkaan kovin vahvoissa kantimissa. Siksi veronmaksajalla on oikeus kysyä, että ovatko juuri huumeveikkojen ja -liisojen terveys ja turvallisuus niitä asioita, joihin häneltä kerättyjä varoja tulee sijoittaa nyt. Noille rahoillehan on monenlaisia vaihtoehtoisia käyttömuotoja vanhusten palveluista tieverkon kunnossapitoon ja terveydenhuollon ongelmien korjaamiseen.

Näin siitä syystä - kuten HS kirjoitti - etteivät käyttöhuoneet ratkaise huumeongelma, eivätkä ne myöskään vähennä huumeiden käyttöä tai kauppaa. Siten kysymykseksi jää, että riittävätkö sellaisiin sijoitettavien veroeurojen vastineeksi mahdollinen yleisen järjestyksen paraneminen, julkisten tilojen siisteyden kohentuminen ja narkomaanien terveystilan petraantuminen. 

Vastauksen etsimiseksi olisi selvitettävä kokemuksia Hollannista, Espanjasta, Tanskasta, Ranskasta, Norjasta ja Sveitsistä, joissa tällaisia huumeidenkäyttöhuoneita on jo nykyisin. Valitettavasti HS ei maininnut omalle lukijalleen sanaakaan niissä tehdyistä havainnoista suhteessa muihin samankaltaisiin maihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia
Krista Mikkonen valmistelutti selvityksen laittomuuden palkitsemisesta
Klaanirikollisuuden torjunnalla alkaa olla kiire

Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) toimitusjohtaja Juha Tuomisen mielestä ulkomaalaistaustaisten suosimat asuinalueet tulisi nostaa etusijalle koronarokotejärjestyksessä. Näin siksi, että juuri niissä koronavirus on levinnyt kaikista tehokkaimmin: pääkaupunkiseudun koronatartunnoista noin 40 prosenttia on todettu muilla kuin suomen- tai ruotsinkielisillä. Ongelma koskee erityisesti viron-, somalin-, kurdin- ja arabiankielisiä.

Tämä herätti mielessäni muutaman ajatuksen. Niistä ensimmäinen on se, ettei noita ryhmiä voi niputtaa millään tavalla yhteen. Virolaiset ovat Suomessa tekemässä työtä, kun taas muihin mainittuihin ryhmiin kuuluvat ovat maassamme pikemminkin vain kuluttamassa verovaroja - toki huomaten kurdien aktiivisuus kebabyrittäjinä. 

Siten olen sitä mieltä, että jos ihmisiä aletaan jaottelemaan taustansa mukaan, eivät somalit, arabialaiset tai kurdit todellakaan ansaitse paikkaa etuoikeutettujen joukossa. Päinvastoin, heidän rokottamisestaan viimeiseksi olisi vähiten haittaa yhteiskunnan taloudelle. 

Tässä yhteydessä teen kuitenkin selväksi, etten kannata minkäänlaista diskriminaatiota etnisen tai kulttuurisen taustan suhteen. En positiivista enkä negatiivista.

Toinen ajatus on se, että jos ja kun Suomessa annettavat rokotteet kustantaa lähinnä suomalainen veronmaksaja - siis suomea tai ruotsia puhuva väestö - olisi heidän sijoittamisensa rokotusjärjestyksen hännille kaukana oikeudenmukaisuudesta. Ja sitä kautta epäilemättä lisäisi suomalaisten tyytymättömyyttä verovarojen käyttöön ja yleisemminkin yhteiskuntamme toimintaan. 

Kolmanneksi on muistettava, että virus on sitä vaarallisempi, mitä iäkkäämpi tartunnan saanut ihminen on. Siksi Suomen käyttämä ikäluokittain etenevä rokotusjärjestys on perusteltua kuolemantapausten minimoimiseksi. Jos siitä poiketaan, tulisi ensin osoittaa kiistattomin tutkimuksin tällä säästettävän ihmishenkiä tai saavutettavan muuta erittäin suurta yhteiskunnallista hyötyä.

Neljänneksi on selvää, että jokainen ihminen voi omin toimin vähentää sairastumisriskiään. Näin erityisesti silloin, jos hän ei elantonsa hankkimisen eli työnsä takia joudu hakeutumaan riskitilanteisiin. Edellä mainituista ihmisryhmistä vain yhden voi ajatella kuuluvan tähän ryhmään - etenkään somalit tai arabiankieliset eivät siihen pääsääntöisesti kuulu, eikä heidän vastuutonta toimintaansa ole syytä tukea antamalla etuoikeuksia rokotusjonoissa.

Viidenneksi on joka tapauksessa selvää, että koronavirus SARS-CoV-2 on tappavana taudinaiheuttajana lähestymässä loppuaan. Viimeistään ensi syksystä alkaen voimme elää Suomessa mitä todennäköisimmin jälleen normaalia elämää, jossa koronavirus on pahimmillaankin "vain" kausi-influenssan tapainen riesa - ja todennäköisesti vähäisempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Pitäisikö jihadistit palkita etuoikeuksilla

Vihjeinä "Ruotsi" ja "kansainvaellus"

Jatkan vielä hiukan eilisestä aiheesta eli siitä kuinka Helsingin Sanomien julistama pyrkimys totuuteen toteutuu sen toimittajien jutuissa. Näin siksi, että tänään löysin kaksi tapaukseen liittyvää kirjoitusta.

Niistä ensimmäisessä kerrottiin järjestyshäiriöiden lisääntymisestä Helsingissä. Juttu loppui tunnetun poliisimies Jari Taposen kommenttiin, jonka mukaan "ne nuoret, joilla menee huonosti – heillä menee koko ajan huonommin. Se on pieni porukka nuorisosta, kun puhutaan ylisukupolvisesta syrjäytymisestä."

Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta jälleen kerran olisi ollut ehkä syytä pohtia sitä, onko tuon yhä syvemmin syrjäytyvän porukan olemassaololle muitakin syytä kuin se, että - kuten jutussa aiemmin todettiin - nuorisotyöttömyys on ollut tänä vuonna erityisen korkeaa koronaviruksen takia. Kolmen pisteen vihjeenä - jonka toimittajat ja Taponenkin varmasti tietävät - annan sanat "Ruotsi" ja "kansainvaellus".

Toisessa aihetta valaisevassa jutussa kerrottiin kahden taksinkuljettajan ottaneen Helsingissä rajulla tavalla yhteen. Aseina olivat mm. nyrkit ja auto. Avoimeksi jutussa jäi kysymys siitä, miksi takinkuljettajat toimivat nykyisin yhä useammin nyt nähdyn kaltaisella tavalla.

Lienee selvää, että medioissa aiemmin syylliseksi nostettu Sipilän hallinnon taksilakiuudistus on vaikuttanut asiaan - mutta se ei yksin selitä nyt nähtyä kehitystä. Siksi annan tähänkin tapaukseen vihjeiksi sanat "Ruotsi" ja "kansainvaellus", enkä todellakaan tarkoita sanalla "Ruotsi" kantaruotsalaisia vaan jotain ihan muuta.

Minusta olisi hienoa, että Helsingin Sanomat olisi totuuteenpyrkimisuhonsa jälkeen ryhtynyt myös noudattamaan sen edellyttämää linjaa eli kertonut tasapuolisesti puheena olevien asioiden kaikki puolet. Tai ainakin ne, jotka noihin seikkoihin selvimmin liittyvät - etenkin kun me sijoitamme vuosittain miljoonakaupalla rahaa saadaksemme maahamme lisää samankaltaista kehitystä kuin tämän aamun lehdestä poimimissani jutuissa kuvattiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pyrkiikö HS:n toimituskunta totuuteen
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Aloittiko Helsingin Sanomat asiallisen maahanmuutto-uutisoinnin?

Terroristi kuin terroristi

Eilinen uutinen kertoi kuinka Tampereella neljän kuorma-auton polttajaksi ovat ilmoittautuneet "ekoterroristit". Minusta oli hienoa, että henkilöt kutsuvat itseään oikealla nimellä.

Sillä samaan joukkoonhan he kuuluvat kuin Al-Qaidan tai ISIS-järjestön puuhamiehet. Eli muille ihmisille harmia ja vahinkoa omien uskomustensa pohjalta tuottaviin idiootteihin.

Tällä kertaa idiootit onnistuivat iskemään neljän kuorma-auto-yrittäjän ja heidän työntekijöidensä leipäpuuhun pyrkiessään häiritsemään Valion toimintaa. Eli pieleen meni jälleen kerran - tai kuten Irwin lauloi aikanaan irvaillessaan ihan toisenlaiselle ammattikunnalle: "tuntomerkit sopi, muuten väärä mies".

Tarkoitan tietenkin sitä, että autojen kyljessä oli Valion tekstit, mutta omistaja olikin joku aivan muu. Kuten terrorismiin sinänsä sopiikin - eiväthän Turun puukottajankaan uhrit olleet mitenkään syyllisiä islamilaisen maailman kehnoon tilaan. Sen muslimiterroristi olisi löytänyt helposti vilkaisemalla peiliin.

Mieleen tuli mainitun laulun lisäksi myös vuosien takainen Greenpeacen yllätysisku kloorivalkaisua vastaan Sunilan tehtaalla, jolla oltiin juuri kokeilemassa klooritonta valkaisumenetelmää. Tehtaanjohtajan kasvoilla loistanut vahingonilo jäi mieleeni hänen kertoessaan Greenpeacen aktivisteille ja TV-uutisille meneillään olleesta kokeilusta.

Sitä vain jäin miettimään, että olisiko lopultakin tullut aika suhtautua näihin ekoterroristeihin niin kuin terroristeihin pitäisi suhtautua. Enkä todellakaan tarkoita heidän palkitsemistaan etuoikeuksilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aikamme ääri-ilmiöt nousevat punavihreydestä
Vihatekojen sarja jatkuu Helsingissä
Oravatarina

Epäjärjestys luo stereotypioita

Uudessa tutkimuksessa hollantilaiset tutkijat Stapel ja Lindenberg osoittavat, että epäjärjestyksessä oleva ympäristö vähentää ihmisten erilaisuuden sietokykyä.

Ensimmäisessä kokeessaan tutkijat käyttivät hyväkseen rautatieaseman siivoajien lakon aiheuttamaa sotkua ja pyysivät ihmisiä täyttämään kaavakkeen, jossa pyydettiin arvioimaan miten hyvin eräät positiiviset, neutraalit ja negatiiviset asiat kuvaavat muslimeita, homoseksuaaleja ja hollantilaisia. Ihmisillä oli kaavakkeen kirjoittamista varten käytössään tuolirivi, jonka päässä istui joko valkoihoinen tai musta kaksikymmenvuotias henkilö. Sama toistettiin sen jälkeen kun lakko oli päättynyt ja paikat olivat jälleen siisteinä.

Tulokset olivat selviä: sotkuisessa ympäristössä kyselykaavakkeen vastaukset olivat stereotyyppisempiä kuin siistissä ympäristössä. Myös istumapaikkaa valittaessa asetuttiin kauemmas mustasta miehestä, vaikka ympäristön siistiydyttyä penkkijonon päässä istuvan miehen ihonvärillä ei ollut vaikutusta istumapaikan valintaan.

Toisessa kokeessa paikalle sattuneille henkilöille annettiin sama kyselykaavake sekä pikkurahoina viisi euroa, josta osa pyydettiin lahjoittamaan vähemmistöille (kuten maahanmuuttajille, kodittomille jne...). Koeasetelmia oli jälleen kaksi: siisti ja epäjärjestystilanne. Jälkimmäisessä katukivetystä oli rikottu, paikalla oli pari väärin pysäköityä autoa ja maassa lojui polkupyörä.

Epäjärjestystilanteessa asenteet olivat jälleen järjestynyttä tilannetta stereotyyppisempiä ja lahjoitukset merkittävästi pienempiä kuin järjestyksessä olevassa ympäristössä. Käyttäytymistä selitti siis nimenomaan epäjärjestys eikä yleinen ympäristön puhtaus (mikä olisi voinut olla vaihtoehtoinen selitys ensimmäisen kokeen tuloksille).

Kolmannessa kokeessa tutkijat antoivat koehenkilöille kuvia, joissa oli järjestyksestä ja epäjärjestyksestä sekä myös neutraalista tilanteesta kertovia kuvia, joihin pyydettiin tutustumaan hyvin myöhempiä kysymyksiä varten. Sen jälkeen kyseltiin heidän mielipiteitään ja tarvettaan järjestykseen liittyen sekä tarjottiin jälleen sama stereotypioita mittaava kaavake.

Tulokset olivat jälleen selviä: epäjärjestystä kuvaavia kuvia katseltuaan ihmiset sekä ilmoittivat järjestyksestä kertovia kuvia katselleita enemmän kaipaavansa järjestystä. Ja kuten aiempien kokeiden perusteella voitiin odottaa, he vastasivat myös kaavakkeeseen stereotyyppisesti. Vastauksia tarkemmin analysoitaessa todettiin, että stereotyyppiset vastaukset korreloivat voimakkaasti järjestyksenkaipuuseen.

Neljännessä kokeessa koehenkilöt altistettiin epäjärjestykselle heidän tietämättään: keinona oli eräänlainen näkökentän tarkkavaisuuskoe, jonka aikana he tulivat lukeneeksi eri tavoin järjestykseen liittyviä sanoja. Sen jälkeen he vastasivat jälleen kyselykaavakkeeseen samalla tavoin kuin edellisissä kokeissa. Epäjärjestykseen viittaava sanasto aiheutti koehenkilöille jälleen lisääntyneen järjestyksen tarpeen sekä voimisti stereotyyppisiä ajatuksia.

Tutkijoiden hypoteesi kokeiden selitykseksi oli seuraava: fyysinen epäjärjestys lisää järjestyksen tarvetta, jolloin ihmisille syntyy myös tarve järjestellä asioita yksinkertaisiin luokkiin - kuten ihmisiä stereotyyppisiin ryhmiin. Tämän testaamiseksi tutkijat altistivat kohenkilöt järjestyksessä ja epäjärjestyksessä olevilla abstrakteille kuvioille ja pyysivät heitä joko arvioimaan eurooppalaisten kaupunkien attraktiivisuutta tai täyttämään stereotypian mittaustehtävän.

Tulosten mukaan tilannetta edeltävä epäjärjestys lisäsi jälleen vastausten stereotyyppisyyttä. Sen jälkeen kohenkilöitä pyydettiin vielä arvioimaan tarvettaan järjetykselle. Tutkijoiden hypoteesin mukaisesti stereotypiatehtävän suorittaneiden järjestyksenkaipuu oli alhaisempi kuin kaupunkeja arvioineiden ihmisten. Näin siksi, että stereotyyppinen luokittelu oli jo tyydyttänyt osan kuvioiden katselusta syntyneestä järjestyksentarpeesta.

Aiemmin samainen Lindenberg kahden muun tutkijan kanssa osoitti, että epäjärjestys aiheuttaa myös piittaamattomuutta säännöistä ja jopa lisää epärehellisyyttä. En kuvaa tässä yksityiskohtaisesti koejärjestelyjä, mutta tutkimuksen mukaan esimerkiksi graffitit ja maassa lojuvat roskat lisäävät ihmisten epäsosiaalista käytöstä kuten luvatonta kauttakulkua tai vahingossa näkyvillä olevan rahan varastamista.

Epäjärjestyksellä näyttää siis olevan yhteiskunnan kannalta negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi aiheuttaessaan ihmisille tiedostamattoman järjestyksenkaipuun, he ryhtyvät luokittelemaan muita ihmisiä tavallista stereotyyppisemmin. Tämä voi tapahtua missä tahansa ja johtaa eriasteiseen syrjintään, jopa rasismiin.

Samalla tutkijat painottavat, ettei ole syytä ajatella eri ihmisryhmien käyttäytyvän tässä suhteessa eri tavalla, vaikka he käyttivätkin kokeissaan vastaajina vain valkoihoisia hollantilaisia. Poliittisille päättäjille tutkimusten sanoma on kuitenkin selvä: "elinympäristössä epäjärjestykseen kannattaa puuttua mahdollisimman nopeasti". Näin voidaan vähentää ihmisryhmien välisiä jännitteitä ja epäsosiaalista käyttäytymistä. 

Edellä kuvaamieni tutkimusten tulokset ovat ajatuksia herättäviä. Ne osoittavat esimerkiksi graffiteihin liittyvän nollatoleranssin tarpeelliseksi. Voisiko siis olla niin, että monet yhteiskunnalliset ongelmat syntyvät eri asioiden aiheuttamana kierteenä, jossa välinpitämättömyys johtaa epäjärjestykseen ja sitä kautta vahvistaa epäsosiaalista käyttäytymistä, joka edelleen lisää elinympäristön sotkuisuutta? Tai voisivatko esimerkiksi viime aikoina lisääntyneeksi väitetyn rasismin taustalla olla julkisen sektorin säästötoimet, joiden seurauksena myös paikkojen siisteydestä ja korjaamisesta huolehtimiseen on riittänyt vähemmän varoja?

En tiedä vastauksia edelle kirjoittamiini kysymyksiin, mutta  olisi hienoa jos meilläkin asuinalueistaan kiinnostuneet ihmiset tutustuisivat edellä referoimiini hollantilaistutkimuksiin. Näin vältyttäisiin esimerkiksi tämän nettisivun kaltaisilta disinformaatiopaketeilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Älytöntä ilkivaltaa

Lajityypillistä käytöstä

Suomalaisuusko vain lainaa?

Elämme kolmen sekunnin jaksoissa