Suomen luova tuho

Metsäteollisuusyritys Metsä Group aikoo sulkea Äänekoskella yli satavuotiaan vaneritehtaan. Syitä on ilmeisesti useita. 

Ensinnäkin tehtaan tuottavuus on ollut heikko, toiseksi vanerin suosio rakennusmateriaalina on vähentynyt, kolmanneksi raaka-aineen saanti on vaikeutunut sen jälkeen, kun puun tuonti Venäjältä loppui. Ja neljänneksi yhtiö investoi vaneria paremmalla katteella kaupaksi käyvään kertopuuhun. 

Markkinatalous toimii juuri näin eli tuotantoresursseja siirtyy heikosti kannattavista tuotteista paremman tuloksenteon mahdollistaviin silloin, kun saatavilla on parempi kate ja/tai tulevaisuus näyttää seesteisemmältä. Tässä tapauksessa korvaava uuden tuotteen tehdas tulee vieläpä samalle paikkakunnalle, joten työntekijöille on tulossa myös korvaavia työpaikkoja. 

* * *

Metsä Groupin ilmoitus uudesta tehtaasta Suomeen ei ole millään lailla yllättävä, sillä yhtiön omistavat suomalaiset metsänomistajat. Ja siksi sen ensisijaisena tarkoituksena on huolehtia näiden kasvattamien metsien kysynnästä ja jatkojalostuksesta. 

Suomessa toki toimii muitakin metsäyhtiöitä, suurimpina UPM ja Stora-Enso. Niistä jälkimmäinen on viime vuosina investoinut merkittäviä rahasummia Ouluun. Sen sijaan UPM on rakentanut metsäteollisuutta lähinnä muualle Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan, mutta vain vesi- ja mahdollisesti aurinkovoimaa Suomeen.

Siksi suomalaisten poliitikkojen olisi syytä huomata UPM:n pohdiskelu uuden sellutehtaan rakentamisesta. Ja muotoilu, jonka mukaan "jos kaikki Suomen kilpailukykyyn vaikuttavat asiat loksahtavat kohdalleen, ei uusi sellutehdas ole poissuljettu asia".

Epäilen nimittäin, että UPM:n metsäteollisuuden tulevaisuuden Suomessa ratkaisee yhteiskuntamme suhtautuminen metsien talouskäyttöön. Jos niiden käyttöä tullaan - kansalaisjärjestöjen ja ehkä myös EU:n vaatimusten mukaisesti - jatkossa rajoittamaan voimakkaasti, löytyy yhtiön investointeihin käytettäville rahoille parempiakin kohteita. 

Näin toimii niin sanottu luova tuho, jossa vanhat yritykset, tuotteet ja ammatit häviävät uusien, parempien ja tuottavampien tieltä johtaen pitkällä aikavälillä taloudelliseen kasvuun. Globaalisti toimivan metsäteollisuuden osalta kyse on siitä, onnistuuko Suomi houkuttelemaan uusia tuotteita tekeviä yrityksiä - Metsä Groupin lisäksi - vai löytävätkö ne kotinsa vapaamman toiminnan suovista talouksista - ja synnyttävät niihin tarjolla olevat työpaikat ja verotettavat tulot. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anemialääkettä
Metsien hyödyntämistä ja älyllistä epärehellisyyttä
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Putinin sodan taloudellinen hinta

"Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle" todetaan Raamatun sananlaskujen kirjan 26 luvun 27 jakeessa. Tämä kuvaa erinomaisesti Vladimir Putinin toimintaa Ukrainassa sekä sen seurauksia Venäjälle. 

Enkä tarkoita nyt pelkästään Venäjän armeijan hyvin tunnettuja vastoinkäymisiä voimattomaksi luullun vihollisen kanssa, vaan myös niitä toimia, joihin bunkkerimies Putin on ryhtymässä pelastaakseen itsensä. Esimerkkinä siitä on uhkaus maasta poistuvien ulkomaalaisten yritysten omaisuuden kansallistamisesta. 

Sen seurauksena venäläiset voivat toki jollain tavalla voimaantua, mutta samalla Putinin valtakunta voi olla varma siitä, etteivät länsimaalaiset rahamiehet sijoita tulevaisuudessa rahaansa Venäjän markkinoille kovin helpolla. Ja että siitä seuraa vuorenvarmasti investointilama itänaapurissa. 

Samaan aikaan länsimaat etsivät keinoja päästä eroon erityisesti öljyn ja maakaasun tuonnista Venäjältä. Tämä vie epäilemättä jonkin verran aikaa, mutta lopputuloksena on joka tapauksessa venäläisten merkittävimmän vientituotteen elinkaaren oleellinen lyheneminen. Yhdessä investointilaman kanssa se tarkoittaa venäläisten elinolosuhteiden selvää heikkenemistä tulevina vuosikymmeninä.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Suomessa tiettyjen taloustoimien arvo tulee nousemaan oleellisesti, koska länsimaat pyrkivät eroon venäläisestä tuontitavarasta. Esimerkiksi Talvivaaran nikkelin arvo tulee nousemaan oleellisesti. 

Suomalaisen metsäteollisuuden lopettaessa venäläisen puun tuonnin, seuraa siitä suomalaisten metsien arvonnousu. Tämä tarkoittaa suoraa varainsiirtoa metsänomistajille eli suurelta osin maaseudulle. Samalla suomalaisen metsäteollisuuden kotimaisuusaste nousee entisestään, vaikka venäläispuulle toki haetaan korvaajaa aina Etelä-Amerikan eukalyptusta myöden. 

Tässä on tosin se riski, että venäläiset saattavat sulkea metsäteollisuuden tarvitseman maakaasun toimituksen. Se olisi toki suuri ongelma suomalaiselle teollisuudelle, mutta Venäjän ja sen vientitulojen kannalta vastaisi omaan jalkaan ampumista - ellei suorastaan venäläistä rulettia - eikä kaasuhanojen sulkeminen liene siitä syystä kovin todennäköistä.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Vladimir Putin on siirtämässä Venäjää laskevan talouden kaarelle, josta nouseminen vaatisi kokonaan uudenlaista politiikkaa ja sille johtajaa. Mutta jos sellainen löytyisikin, olisi edessä valtava tehtävä korjata se vahinko, jonka Putin on suurelle isänmaalleen tuottanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Aikamme tyhmyyksiä

Kanootilla Amerikkaan

Polynesialaiset ovat kansoja, jotka asuttavat suurta osaa Tyynen valtameren saarista Havaijilta Uuteen Seelantiin ja Pääsiäissaarille. He siis kehittivät jo ammoin kyvyn matkata suurilla purjekanooteillaan pitkiä etäisyyksiä. Heidät tunnetaan myös denisovalaisista geeneistään.

Science-lehdessä kerrottiin polynesialaisten genomista löytyneistä Amerikan alkuperäiskansojen geeneistä. Toisin sanoen polynesialaisten esi-isät olivat matkanneet kanooteillaan vielä kauemmaksi itään kuin aiemmin on luultu.

Myös rantautumisen tai ainakin intiaanien kanssa pariutumisen sijainti on saatu selville. Polynesialaisten amerikkalaiset geenit ovat nimittäin eniten samankaltaisia erään nykyisen Kolumbian alueella elävän intiaaniheimon geenien kanssa. On siis todennäköistä, että muinaisten merenkulkijoiden retki oli suuntautunut juuri sinne.

Lisäksi intiaaniperäisten geenialueiden pilkkoutumisen asteesta polynesialaisten genomiin voitiin päätellä, että risteytyminen oli tapahtunut 28 sukupolvea eli lähes tuhat vuotta sitten. Tämä tarkoittaa, että merenkulkijat ulottivat matkansa Etelä-Amerikkaan samoihin aikoihin, kun he muutenkin asuttivat Tyynen valtameren saaret.

Noilta retkiltä toki jäi muistoksi muutakin kuin geenejä. Polynesialaiset nimittäin viljelivät saarillaan bataattia - joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta - jo silloin kun ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat. Siksi polynesialaisten amerikkalaisgeenejä ei voi pitää varsinaisena yllätyksenä.

Kysymys tietenkin kuuluu, että mitä hyötyä tästä tiedosta on. Ja siihen oikea vastaus on, että se tyydyttää ihmisten tiedonhalua. Se taas on perimmäinen syy sille, ettemme edelleen kuljeskele harvalukuisena joukkona metsissä ja savanneilla etsiskellen ruuaksi kelpaavia marjoja, hedelmiä tai raatoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko poliittisen korrektiuden arvo suurempi kuin tieteen
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Ihmiskunnan populaatiogenomiikkaa

Älykkyyden rapistumisesta

Evolutiivinen luonnonvalinta tarkoittaa sitä, että jos eliöiden välillä on perinnöllisistä eroista johtuvaa vaihtelua runsastuvat populaatiossa ne geenimuodot, joiden kantajat saavat muita enemmän jälkeläisiä.  Uusia geenimuotoja eliölajeihin syntyy puolestaan mutaatioiden sekä sukusolujen kehityksen aikana tapahtuvan geenien uudelleenjärjestäytymisen eli rekombinaation seurauksena.

Luonnonvalintaan kuuluu myös se, että sellaiset ominaisuudet, joista ei ole hyötyä katoavat populaatiosta. Tämä johtuu siitä, että mutaatioita ja rekombinaatiota tapahtuu eliöissä joka tapauksessa jatkuvasti, jolloin sellaiset ominaisuudet, joista eliölle ei ole hyötyä rapistuvat, vaikka niistä ei olisi varsinaisesti haittaakaan. Tästä esimerkkinä toimivat vaikkapa pimeisiin luoliin sopeutuneiden sokkokalojen näön katoaminen.

* * *

Biology letters -lehdessä oli tutkimusraportti, jossa oli selvitetty noin 10 miljoonaa vuotta sitten eläneen 80-kiloisen jättijyrsijän aivojen koko. Se oli eläimen kokoon suhteutettuna suunnilleen puolet siitä, mitä jyrsijöillä on tavallisesti.

Vaikka eläimen aivojen koko ei suoraan kerrokaan sen älykkyydestä, täytyy näin suuren eron suhteessa sukulaislajeihin merkitä sitä, että jättijyrsijä on ollut varsin tyhmä. Näin ehkä siksi, ettei yli kymmenen miljoonan vuoden takaisessa Etelä-Amerikassa ollut sellaisia petoja, jotka olisivat aktiivisesti saalistaneet näitä jättijyrsijöitä. Siten voidaan olettaa, ettei luonnonvalinta suosinut sen aivojen kehitystä koska pelkkä koon kasvu riitti turvaamaan eläimen turvallisuuden ja siis myös lisääntymisen.

* * *

Aivojen pieneneminen niitä ylläpitävien valintatekijöiden kadotessa tunnetaan hyvin myös kotieläimiltä. Villisian aivot ovat noin kolmanneksen suuremmat kuin kesytetyn sian. Vastaavasti kotikissojen aivot ovat pienet verrattuna niiden luonnonvaraisiin sukulaisiin. Helppo elämä on siis tehnyt kätieläinten selviytymisen vähemmän aivoista riippuvan ja ne ovat siksi alkaneet rapistua.

Tämä herättää tietenkin kysymyksen ihmisen evoluutiosta. Tarkoittaako kehityksen kehittymisen ja erilaisten elämän apuneuvojen lisääntymisen ansiosta yhä helpommaksi käynyt elämä sitä, että myös meidän älykkyytemme ja aivomme tulevat jatkossa rapautumaan?

Asiaa voidaan tarkastella lähinnä pohtimalla valintapaineita. Eli onko tulevaisuuden yhteiskunta sellainen, jossa älykkyys ei takaa ihmiselle lapsia, vaan niitä saadaan joko satunnaisesti tai jopa siten, että tyhmyys lisää lapsilukua?

Suomen osalta tiedämme, että korkeakoulutetuilla naisilla on noin yhdeksän prosenttia vähemmän lapsia kuin kaikilla naisilla keskimäärin. Toisaalta miesten syrjäytyminen ja alhainen koulutustaso ehkäisevät vahvasti jälkeläisten saamista.

Jos siis pidämme nyky-Suomea malliesimerkkinä tulevaisuuden yhteiskunnallisesta kehityksestä ja oletamme koulutustason korreloivan perinnöllisen älykkyyden kanssa, voidaan päätellä, että naisten lisääntymistietojen perusteella luonnonvalinta ei nyt eikä tulevaisuudessa enää edistäisi älykkyyden kehittymistä. Toisaalta miesten osalta toimisi älykkyyden rapistumista ehkäisevä luonnonvalinta. Tulevien sukupolvien nähtäväksi jää siten sen toteaminen, miten ihmiskunnan älykkyydelle käy jatkossa.

Mieleeni tuli ainakin kaksi loogista evoluutioskenaariota tässä suhteessa. Ensinnäkin saattaa olla, että ihmisten älykkyyden kehitys pysähtyy nykyiselleen, eli ei sen enempää lisäänny kuin vähenekään vastakkaisten evoluutiopaineiden takia. Toisaalta sukupuolten välinen ero saattaa myös synnyttää sukupuolidimorfian, jossa ajan myötä miesten älykkyys kasvaa, mutta naisten alenee.

Tosiasia on kuitenkin, että johtaa nykyisen kaltainen yhteiskunta minkälaiseen älykkyyden evoluutioon tahansa, tapahtuu se hitaasti. Tämä tarkoittaa mitä todennäköisimmin myös sitä, että luonnonvalinnan suunta ehtii vaihtua kauan ennen kuin mitään kovin dramaattista ehtii tapahtua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Älykkyyden evoluutiosta
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin

Etelä-Amerikassa hurjia lämpökausia

Löysin uuden puiden vuosilustoihin perustuvan Laran ja kumppaneiden julkaisun, jossa oli selvitetty Etelä-Amerikan eteläosan ilmastohistoriaa 5 682 vuoden ajalta. Tutkittava puulaji oli patagoniansypressi, joka on aiemmin yleinen, mutta nykyisin erittäin uhanalainen puulaji.

Tämän tutkimuksen päätulos on kuvassa, joka kattaa vuodet 3672 eaa – 1977 jaa eli loppuu ennen globaalin lämpötilan nopeaa nousua 1980- ja 1990-luvuilla.

Kuvassa on sinisellä käyrällä merkittyä lämpötilarekonstruktion liukuva keskiarvo sekä vuosittainen data. Mielenkiintoisinta kuvassa ovat tietenkin suuret muutokset normaalista. Niistä erottuu useita erityisen kylmiä ajanjaksoja 3100-, 2800-, 2300- sekä 100-200 -luvuilla eaa sekä jälleen varhaiskeskiajalla eli vuoden 200 vaiheilla sekä 700-luvuilla.

Tutkitut vuosilustot selittivät ”vain” 49% vuosien 1959-2009 mitatuista kesälämpötiloista. Siten tässä käsiteltävän tutkimuksen tulosten laatu ei ole yhtä hyvä kuin Suomessa tuotetun metsärajamäntyjen vuosilustoihin perustuva lämpötilarekonstruktio. Syyksi siihen tiedetään patagoniansypressin kasvupaikkojen kuivuminen erityisen lämpimillä ajanjaksoilla, joten aikasarja aliarvioi niiden intensiteettiä - sama ei koske suomalaista metsärajamäntyä, jolle kosteuden tiedetään riittävän kaikilla pohjoisen Suomen säillä.

Ehkä matalia  lämpötilojakin mielenkiintoisempia ovat siitä huolimatta korkeiden lämpötilojen piikit, joista huomattavimmat osuvat 3000-luvulle eaa ja ajanlaskun alun ympärille. Näinä ajanjaksoina Etelä-Amerikan eteläosissa on ollut useita asteita lämpimämpää kuin nykyisin.

Lisäksi lämpimiä jaksoja on ollut keskiajan lopulla ja 1700-luvun lopulta 1800-luvun loppupuolelle. Tämä ajanjakso on myös puulustoista riippumattoman järvisedimentteihin perustuvan 600-vuotisen lämpötilarekonstruktion lämpimin ajanjakso.

Tutkimuksessa selvitetty lämpötilakäyrä päättyy vuoteen 2009 ja sen lopussa näkyy hyvin globaalin ilmaston viime vuosikymmenien lämpeneminen. Tämän lähiseudun mittauspisteen mukaan kesälämpötilat eivät ole juurikaan muuttuneet tutkimuksessa mukana olleella alueella käyrän päättymisen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan tässä esittelemäni tutkimus osoitti ilmaston vaihdelleen myös eteläisellä pallonpuoliskolla varsin paljon. Näinhän tiedetään tapahtuneen myös Suomessa, missä metsärajamäntyjen vuosilustojen mukaiset huippulämpötilat osuvat noin 7000 vuoden taakse Atlanttiselle lämpökaudelle.

Siten on selvää, ettei nykyinen ilmasto ole viimeisten vuosituhansien ilmastohistorian valossa erityisen äärevä sen enempää Suomessa kuin Chilen eteläosissakaan. Sen sijaan on epäselvää, aiheuttaako ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus Lapin metsärajalle tällä vuosisadalla vielä menneiden vuosituhansien äärijaksojakin korkeampia lämpötiloja - tai Etelä-Amerikan eteläosiin helteitä, joiden rinnalla tuhansien vuosien takaiset lämpökaudet kalpenevat.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
2010-luku on ollut mittaushistorian lämpimin vuosikymmen
Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista