Unkarilainen vallanvaihto nosti esille kysymyksiä

Unkarilaiset päättivät sunnuntain vaaleissa vaihtaa maan poliittista linjaa vaihtamalla pitkään hallinneen Victor Orbánin johtaman Fidesz-puolueen Péter Magyarin Tiszaan. Tämä tarkoittaa maan paluuta normaaliksi EU-maaksi. 

Tämä tuskin tarkoittaa oikeisto-vasemmisto-akselilla kovin suuria muutoksia, koska Magyar on aiemmin edustanut Fidesziä. Sen sijaan arvoasteikolla tullaan näkemään siirtymä orbanilaisista arvokonservatismista kohti -liberalismia, vaikkei siirtymää äärilaitaan olekaan odotettavissa. 

Meidän muiden eurooppalaisten kannalta on joka tapauksessa erinomaista, että Unkarin EU- ja ulkopolitiikka irtautuu vaalituloksen jälkeen Venäjän talutusnuorasta ja sitä kautta erityisesti Ukrainan tukeminen EU:n kautta helpottuu. Ja samalla Putinin kolmen päivän erityisoperaation onnistuminen käy entistäkin epätodennäköisemmäksi. 

Tässä suhteessa on erityisen oleellista se, miten Unkarin energiantarve järjestetään: jos maan siirtymä tavalliseksi EU-demokratiaksi halutaan varmistaa, on asia hoidettava kuntoon hyvin ja nopeasti. Nähtäväksi kuitenkin jää, pystyykö EU:n tunnetusti kyvytön poliittinen apparaatti saamaan tässä asiassa parempia tuloksia kuin jo kauan sitten tragikomediaksi ja samalla koko Unionin huonoksi vitsiksi muuttaneessa kesäaika-kysymyksessä.

Koko Unkarin poliittisen muutoksen ja maan tulevaisuuden kannalta oleellisin kysymys liittyy kuitenkin vaalit voittaneen Tisza-puolueen maahanmuuttopolitiikkaan. Eli avaavatko unkarilaiset rajansa kehitysmaalaisten kansainvaellukselle vai toimivatko he rationaalisesti jatkaen Orbánin nuivalla linjalla?  

Lopuksi on syytä huomata, ettei amerikkalaisten lobbaus Orbánin tueksi vaikuttanut tämän kannatusta lisäävästi, vaan pikemminkin päinvastoin. Tämä olisi hyvä muistaa niin rapakon toisella puolella kuin myös EU:n komissiossakin – ja pidättäytyä jatkossa sotkeutumassa kansallisvaltioiden politiikkaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ystävämme Donald Trump
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Balkanin ruutitynnyri kytee jälleen

Onhan meillä varaa

Euroopan Unionin alueella siirretään jälleen ensi yönä kellon viisareita yhdellä tunnilla, jotta ne voitaisiin palauttaa takaisin keväällä. Touhu on siis yhtä järkevää kuin hölmöläisten yritys viedä taloonsa valoa säkillä. 

Kirjoitin tämän blogin alkumetreillä listan asioista, joiden perusteella aioin tehdä päätöksen siitä, ketä äänestän vuoden 2011 vaaleissa. Sen viimeisen kappaleen mukaan "annan vielä bonuspisteen, jos puolue/ehdokas lupaa toimia jokavuotisen kellonsiirtelyn lopettamiseksi".

Vuonna 2017 tulin nostaneeksi esille faktoja kertomalla, että "kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä."

Lokakuussa 2019 saatoinkin sitten ilokseni todeta, että "Unionissa on tehty päätös kellonaikojen muuttamisesta pysyviksi. Jälkimmäiselle on 84 prosentin kannatus EU:n kansalaisten parissa..."

Samalla ihmettelin Euroopan Unionin kyvyttömyyttä toteamalla, että "toki päätös kellonsiirtelyn lopettamisesta tehtiin siten, että sen on tarkoituskin astua voimaan vasta vuonna 2021. On kuitenkin syytä ihmetellä EU:n todellista päätöksenteko- tai pikemminkin toimeenpanokykyä, jos näinkin yksinkertaisen asian implementointi kestää kaksi vuotta."

Tänään on sitten syytä panna merkille, että yliarvioin rajusti EU-päättäjien kyvykkyyden, sillä eihän kaksi vuotta tietenkään riittänyt heille, vaan aikaa on tähän mennessä kulunut kahden sijasta kuusi vuotta. Eikä itse asia ole vielä edennyt mihinkään, koska EU-komissaari Apostolos Tzitzikostas kertoi torstaina kellojen siirtelemisestä tehtävän parhaillaan lisäselvitystä. 

* * *

Kellon siirtelyn lopettamisessa näkyvä päätöksenteon vaikeus näkyy tietenkin kaikissa muissakin Euroopan Unionin asioissa. Sekä edelleen siinä, että EU jää jälkeen muun maailman kehityksestä. Siitä antaa hyvä kuvan esimerkiksi alle kopioimani kuva EU:n (sininen) ja USA:n (vihreä) bruttokansantuotteen per henki kehityksestä osoittaa. 

Sama EU:n hallinnon kyvyttömyys näkyy myös siinä, ettei Unioni ole vieläkään saanut pysäytetyksi kehitysmaalaisten elintasopakolaisten virtaa Välimeren yli: sieltä tuli tämän vuoden tammi-helmikuussa yhteensä 71 389 ihmistä, joiden tavoitteena oli päästä elelemään eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla. Eivätkä tähän lukuun edes sisälly maata pitkin tulleet ihmiset.

Mutta mitäs pienistä. Kyllä me suomalaiset siirtelemme kelloja kahdesti vuodesta – vaikka välillä vähän marisemmekin – ja otamme vastaan kehitysmaalaisia, koska onhan meillä varaa. Tai ainakin luottoa maailman rahoittajien parissa. Eikä meillä tietenkään ole kiire vaurastua, sillä kyllähän sitä tullaan toimeen vähän vähemmälläkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jäsenmaksu nousee
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi

Kykeneekö EU mihinkään?

Nyt käynnissä oleva koronapandemia vaikuttaa monella tavalla ihmisten ja valtioiden elämään. Niin myös Euroopan Unionin alueella.

Nähtäväksi jää, kuinka EU selviää niistä haasteista, joita virus on tuonut ja tuo mukanaan. Tarkoitan ensin akuuttia rajojen muodostumista Unionin alueelle ja pidemmällä tähtäimellä niitä taloudellisia vaikeuksia, joita pandemia tuo ihmisten, yritysten ja julkisten sektoreiden taloudelle.

Ainakin valmiiksi heikoissa kantimissa oleva Italia on jo syöksymässä ennennäkemättömään talouskurimukseen. Sama saattaa olla edessä Espanjalla. Ja tuskinpa Ranska tai taloudellisesti muutenkin heikot itäisen Keski-Euroopan maat tulevat selviämään kunnialla koronaepidemiasta, mikäli se saavuttaa niissä samanlaiset mittasuhteet kuin Italiassa ja Espanjassa.

Tässä tilanteessa ainakin minun luottamukseni EU:n kykyyn ratkaista ongelmia on nollassa. Sehän ei kyennyt ratkaisemaan edes Turkin yhdelle pienelle EU:n rajanpätkälle luomaa turvapaikanhakijaongelmaa, vaan Kreikan oli tehtävä se itse. Näin siitä huolimatta, että Unionin haavoittuvuus kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä on ollut tiedossa jo lähes viiden vuoden ajan.

Ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen.

Edelle kirjoittamani perusteella onkin kysyttävä, että kykeneekö nykymuotoinen EU yhtään mihinkään? Ja jos kykenee, niin onko se jotain sellaista, joka veisi tavallisten Unionin kansalaisten elämää parempaan suuntaan?

Ja ellei ole, niin miksi ihmeessä me pidämme yllä tällaista kallista ylikansallista byrokraattisentahmeaa apparaattia. EU:n tämän vuoden hintalappuhan on lähes 170 miljardia euroa, josta toki osa jaetaan takaisin EU-maille käsittämättömän laajan byrokraattisen mekanismin kautta - jolla silläkin on hintansa.

Kerrottakoon tuosta mekanismista yksi omakohtainen esimerkki. Olen nimittäin hakenut yhdessä kollegoideni kanssa useita kertoja tutkimusrahoitusta EU:n puiteohjelmista, joiden kautta myönnetään yhdelle tai useammalle projektille tyypillisesti yhteensä useiden miljoonien eurojen rahoitus.

Haun ensimmäiseen vaiheeseen lähetetään yleensä kymmeniä hakemuksia, joista kunkin pituus on noin 10 sivua. Yhden tällaisen hakemuksen keskimääräinen valmisteluaika - siihen käytettynä työpanoksena (esim. 10 partneria kertaa kunkin käyttämä työaika) - lienee yhteensä vähintäänkin pari-kolme kuukautta eli sivu- ja yleiskustannuksineen hyvinkin noin 20 000 euroa EU-maiden veronmaksajien rahaa. Tämä kun kerrotaan muutamalla kymmenellä hakemuksella päästään yli puoleen miljoonaan euroon.

Jatkoon päässeet puolen tusinaa hakemusta ovatkin sitten jo maksimissaan (eli käytännössä täsmälleen) 70-sivuisia, joten niiden jokaisen valmisteluun kuluu vielä enemmän aikaa. Näitä toisen vaiheen hakemuksia tehdään tyyppillisesti noin viisi kappaletta, joten tämäkin kustantaa sen verran, että veronmaksajien piikistä kuluu yhtä myönnettyä rahoitusta kohden hyvinkin lähes miljoona euroa. Lisäksi veronmaksajien rahaa kuluu niiden virkamiesten palkkoihin, jotka arvioivat ja käsittelevät kaikki nuo hakemukset.

Toisin sanoen se raha, jonka EU jakaa alueensa tutkijoille poltetaan suurelta osin rahoitushakemuksia valmistellessa. Tuon rahan - eli tutkimusajan - olisivat EU:n puiteohjelmahakuihin osallistuneet tutkijat voineet käyttää vaihtoehtoisesti tutkimuskohteidensa tieteelliseen analysointiin. Eli edistämään niitä asioita, joita varten veronmaksaja on omistamiensa yliopistojen tai tutkimuslaitosten kautta heidät palkannut.

Kerroin tämän esimerkin siksi, että se kuvastaa hyvin sitä, mitä monikerroksinen byrokratia aiheuttaa veronmaksajien kustannuksina - ei vain tieteessä vaan koko yhteiskunnassa. Siksi olisi kaikessa politiikassa pyrittävä välttämään monikerroksista byrokratiaa mahdollisimman pitkälle. Ja siirrettävä kellojen siirtelyn kaltaiset pienet asiat kunkin jäsenmaan oman päätöksenteon varaan.

Näin olisi tehtävä erityisesti silloin, kun tuo ylikansallinen apparaatti on moneen kertaan osoittanut heikon kykynsä tehdä kansalaistensa taloutta ja hyvinvointia edistäviä päätöksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?

Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa

Kolumnisti Juha-Pekka Raeste kirjoitti tänä aamuna gerbiilistä peräaukossa. Jutun oleellinen sisältö oli siinä, että ihmiset ovat valmiita ottamaan vahvasti kantaa asioihin, joiden todenperäisyydestä heillä ei ole aavistustakaan.

Raeste lopetti kirjoituksensa toteamalla että "emme osaa erottaa, missä oma tietämyksemme loppuu ja muiden tieto alkaa. Kun lisäksi valetieto muuttaa pysyvästi näkemyksiä, ei pidä ihmetellä, jos maailman meno tuntuu välillä nimenomaan järjettömältä."

Raeste lienee totuuden jäljillä. Itse hämmästelin maaliskuussa 2015 sitä, kuinka tosiasiat tuntuvat vain vahvistavan monien maahanmuuttouskovaisten asenteita. Näin siitä huolimatta, etteivät mitkään faktat puolla heidän uskomustaan humanitaaristen maahanmuuttajien hyödyllisyydestä suomalaiselle yhteiskunnalle.

* * *

Näin kellonsiirtelyn jälkeisenä aamuna on hyvä kirjata kaksi hyvää esimerkkiä Raesteen esille nostamasta paradoksista. Kellon siirtely on mainittava siksi, että sitä jatketaan vuosi toisensa jälkeen, vaikka sen on moneen kertaan todettu olevan haitallista.

Viimeksi eilen meille kerrottiin, että kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä.

Itse olen tavannut kysyä kellon siirtelyä puolustelevilta niitä etuja, joita itse kellon siirtämisestä kahdesti vuodessa saavutetaan. Vastaukseksi olen saanut puhetta mahdollisista tuntia aikaisemmin alkavasta päivästä koituvia etuja, mutta en kertaakaan itse kellon siirtelyn hyötyjä.

Ikään kuin keskustelukumppanini ei edes ymmärtäisi mistä puhun. Siis kellon siirtelystä. Toistan: siirtelystä.

* * *

Toinen hyvä esimerkki löytyi aamun lehden mielipidesivulta, missä Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri kumppaneineen arveli, ettei paperittomien ja seurakuntien rankaiseminen ratkaise lainsäädännön luomaa ongelmaa. Heidän mukaansa "kirkot huolehtivat lähimmäisten hyvinvoinnista ja heidän ­oikeuksiensa edistämisestä silloinkin, kun valtio ei myönnä paperittomalle oleskeluoikeutta".

Mainittu lainsäädännön ongelma on pääsihteerin ja kumppaneiden mukaan se, että säädös humanitaarisesta suojelusta poistettiin laista toukokuussa 2016, minkä seurauksena Suomeen on syntynyt kasvava laittomien maassaolijoiden joukko.

Minun nähdäkseni he ovat sikäli oikeassa, ettei laittomien maassaolijoiden ongelmaa olisi, mikäli Suomeen voisivat asettua kaikki ne, jotka haluavat. Sen sijaan heiltä on jäänyt mitä ilmeisimmin ymmärtämättä, että sellaisen politiikan lopputuloksena suomalainen yhteiskunta muuttuisi peruuttamattomasti tavalla, jota suurin osa kantaväestöstä ei halua.

Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Ruotsista olisi nähtävissä laajamittaisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksia ja Lontoossa koettiin juuri äsken vielä raflaavampi esimerkki. Lisäksi suomalaisilta on juuri äsken kysytty mielipidettä näiden laittomien maassaolijoiden kohtelusta: heidät halutaan poistaa Suomesta.

* * *

Listaa voisi toki jatkaa pidempään. Erityisen skeptisesti suhtaudutaan moniin tieteen ja tutkimuksen kautta saavutettuihin asioihin kuten geenitekniikan avulla tuotettuun ruokaan, rokotuksiin tai tehometsätalouteen.

Näin siitä huolimatta, että jopa miljardi ihmistä on jo vuosia syönyt geenitekniikalla tuotettua ruokaa ilman tavanomaisia elintarvikkeita suurempia haittavaikutuksia, rokotukset ovat hävittäneet maailmasta isorokon (ja melkein kokonaan muitakin tauteja kuten polion) ja 1950-luvulta alkanut metsätalouden tehostaminen on kaksinkertaistanut suomalaisten metsien puuntuotannon.

Toki itse kukin vastaa omista käsityksistään ja näkemyksistään. Tosiasia kuitenkin on, että tieteen ja tutkimuksen tuloksia hyödyntämällä on länsimaissa saavutettu parempi elämänlaatu kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

Näin tullaan toivottavasti tekemään jatkossakin, vaikka poliittiset realiteetit tulevat hidastamaan tätä kehitystä, kuten on tapahtunut aiemminkin. Kaikkihan muistanevat esimerkiksi sen, kuinka 1800-luvun Iso-Britanniassa rautatieliikenteen vaikuttajat onnistuivat vaikeuttamaan autoliikennettä erityisellä punaisen lipun lailla, jonka mukaan autojen edessä tuli aina liikkua jalankulkija heiluttamassa punaista lippua vaaran merkiksi.

Nähtäväksi jää, voittavatko tosiasiat myös teknisen kehityksen ulkopuolisissa asioissa. Siis sellaisissa kuin kellojen järjenvastainen siirtely tai koko yhteiskunnan toimivuuden vaarantava maahanmuuttopolitiikka. Tosin ainakin toistaiseksi maahanmuuttopolitiikassa on kyseessä poliitikkojen kansanvastainen toiminta - ei niinkään tavallisten ihmisten järjettömyys.

Sen sijaan kellojen siirtelyssä myös kansalaiset tahtovat jatkaa käytännön aiheuttamia haittoja. Ellei kysymys sitten ole siitä, etteivät he ole tulleet ajatelleeksi, että kellonsiirtelyn kaikki väitetyt hyödyt voitaisiin saavuttaa myös jättämällä siirtymättä talviajaksi normaaliaikaan. Ongelmathan eivät aiheudu aamun tai keskipäivän ajankohdasta vaan sen muuttamisesta kahdesti vuodessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?

Allekirjoita aloite kansanterveyden parantamiseksi!

Ensi yönä Suomessa siirrellään taas kelloja. Sen seurauksena suuri osa väestöstä kärsii väsymystä - omalla kohdallani aamuvirkkuna ihmisenä tämä tapahtuu vähitelleen siten, että noin kahden viikon kuluttua olen täysin uuvuksissa.

Syynä on se, että iltaohjelmani määräytyy muiden ihmisten lailla kellon mukaan, mutta kesäajasta normaaliaikaan siirtymisen jälkeen en saa aamulla nukutuksi kuin noin viiteen koska sisäinen kelloni käy edelleen kesäaikaa. Näin minulle syntyy kasautuvaa univelkaa tunti vuorokaudessa siihen asti, kunnes elimistö lopulta reagoi krooniseen väsymykseen ja nukun kuin tukki läpi koko yön.

Niinpä allekirjoitan kansalaisaloitteen, jossa todetaan seuraavaa.

"Kellon päivitys Keski-Eurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen antaisi meille jokaiselle todellista pääomaa, monessa mielessä. Nykyinen kesä-talviaika vaihtelu tutkimusten mukaan tarkoittaa sitä, että ihmisen biologinen vuorokausirytmi häirintyy. Siitä on seurauksena pitkäaikaisia väsymystiloja ja terveysriskejä. Esimerkiksi sydän- verisuoniterveyshaitat ja oppimiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät, sekä vaikutukset elämän, arjen ja työelämän haasteisiin. Myös koneiden käyttö- ja liikenneonnettomuusriskit lisääntyvät.

Kesä-talviaika vaihdos lisää aamun pimeyttä, jonka takia tekeminen siirtyy myöhemmälle iltaan. Seurauksena on usein univelkaa, mitä terveysriskien lisäksi pitää maksaa pois myös menettämällä rahaa ja työaikaa.

Sovittaisiin, että Suomessa kellot käyvät ympäri vuoden Keski-Euroopan aikavyöhykkeen mukaista aikaa ilman kesäajan käyttöä. Näin aamut olisivat syksyisin ja talvisin nykyistä valoisampia. Suomessa asuvat saisivat sisäisen kellonsa tahdistumaan nykyistä paremmin valoisan ja pimeän vuorotteluun. Univaikeudet siitä johtuvat terveysriskit ja kaamosoireet vähentyisivät."

Tässä aloitteessa on huomattava erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin tarkoituksena ei ole siirtyä pysyvästi oman aikavyöhykkeemme normaaliaikaan (talviaika), vaan Keski-Euroopassa käytössä olevaan normaaliaikaan, jolloin syksy- ja talviaamut olisivat nykyistä valoisampia.

Itse olisin valmis tekemään pikemminkin toisin päin, eli siirtymään nykyiseen kesäaikaan. Näin aamujen sijaan illat olisivat nykyistä valoisampia.

Näin siksi, etten Suomen valoilmastossa usko valoisuuden säätelevän nykyajan ihmisten elämänrytmiä juuri lainkaan, vaan se riippuu enemmän sellaisista yhteiskunnan aikatauluista kuin työajoista, televisio-ohjelmista ja vapaa-ajan palveluista. Tästä huolimatta katson, että kellon siirtelystä luopumisen hyödyt ovat merkittävästi suuremmat kuin omalta kohdaltani sinänsä epämiellyttävän pysyvän kellonajan haitat.

Toinen merkittävä muutos aloitteessa liittyy sen perusteluihin. Kellon siirtelyn on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan huomattavaia terveyshaittoja. Aloitteen taustalla ei siis ole pelkkä kellon siirtelystä tympääntyneiden ihmisten mielipide vaan vankka tieteellinen näyttö. Oleellista on myös huomata, ettei kellon säännöllisestä siirtelystä ole osoitettu koituvan minkäänlaisia hyötyjä.

Kaikkiaan nyt käsillä olevassa kansalaisaloitteessa on kyse ennen kaikkea kansanterveyden parantamisesta. Toissijaisesti työelämän tehostamisesta.

Tässä vielä suora linkki kansalaisaloitteeseen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1596

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset

Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?

Taas on tullut aika vääntää kellon viisareita tunti taaksepäin. Siis kohti kesää.

Tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista. Syksyllä siirrosta kärsivät erityisesti minun kaltaiseni aamuvirkut ja keväällä puolestaan iltavirkut ihmiset.

Minusta on tutkijana harmillista, ettei selvällä tutkimustiedolla ole mitään merkitystä kellon siirtelyn kannalta. Sen sijaan usein kuulee käytäntöä perusteltavan sillä, että kesäillat ovat näin toimien pidempiä kuin normaali- eli talviaikana.

Valitettavasti sama toimii myös syksyllä; tosin käänteisesti eli valoisat illat muuttuvat pimeiksi. Niinpä minäkin kuljen ylihuomisesta alkaen töihin ja takaisin kotiin pimeässä, kun vielä viime viikolla oli illalla hetken aikaa valoisaa.

Tätä taustaa vastaan minusta olisi mielenkiintoista kuulla jotain niistä hyödyistä, joita liittyy kellon siirtämiseen kesäajasta normaaliaikaan. Itse en keksi ensimmäistäkään. Ellei niitä keksi kukaan muukaan, miksi ihmeessä emme luovu välittömästi normaaliajasta ja siirry kokonaan ympärivuotiseen kesäaikaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Talven merkkejä

Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi

Kuulun niihin, jotka kärsivät kohtuuttomasti kellojen siirtämisestä kahdesti vuodessa. Jopa niin paljon, että olen kirjoittanut tästä problematiikasta yhden ja toisenkin kerran. Ja nyt huomasin ilokseni, että parhaillaan on meneillään nimien kerääminen kansalaisaloitetta varten.

Tämän tekstin kirjoitan lisätäkseni ihmisten tietoisuutta aloitteesta. Samalla toivon mahdollisimman monen tätä lukevan allekirjoittavan sen. On itsestään selvää, että kaltaiseni kellojen siirtelystä kärsivät tekevät näin, mutta toivon että myös sellaiset, jotka eivät kellojen siirtelystä itse kärsi, allekirjoittaisivat aloitteen siitä yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen takia. Ja että kaikki tämän kirjoituksen lukevat välittäisivät tietoa aloitteesta mahdollisimman laajalti.

Itse aloite löytyy täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3 ja se kuuluu näin: "Eduskunta kumotkoon valtioneuvoston asetuksen kesäajasta (753/2001) ja säätäköön lain, joka kieltää vastaavien asetusten antamisen jatkossa. Lisäksi eduskunta sanoutukoon irti direktiivistä kesäaikasäännöksistä (2000/84/EY)"

Aloitteen perusteluissa puolestaan todetaan: "Kaksi kertaa vuodessa toistuva kellojen siirto aiheuttaa useita selkeitä haittoja. Ihmisen sisäinen kello voi mennä sekaisin jopa useiden viikkojen ajaksi kellojen siirron jälkeen, mikä aiheuttaa unihäiriöitä ja väsymystiloja.

Kellojen siirto altistaa myös aikatauluvirheille, kuten voidaan havaita esimerkiksi usein toistuvista uutisista milloin minkin valmistajan kännyköiden sekoilevista kelloista. Kellojen siirrosta johtuviin aikatauluongelmiin varautumiseen joudutaan käyttämään työaikaa, mikä aiheuttaa yrityksille turhia kustannuksia.

Kesäaikaan siirtymisen hyödyt sen sijaan ovat minimaaliset. Usein kesäaikaa perustellaan energiansäästösyillä, mutta tutkimustulokset eivät tue merkittävien säästöjen saamista tällä keinolla.

Lisäksi Suomessa kesät ovat niin valoisia, että mahdollisista hyödyistä voidaan nauttia vain vajaan kuukauden ajan keväällä ja syksyllä. Kesällä on joka tapauksessa niin valoisaa, että kesä- ja normaaliajalla ei ole merkittävää eroa.

Näistä syistä johtuen kesäajasta aiheutuva kellojen siirtäminen pitäisi lopettaa.

Tavoitteenamme on turhan ja vahingollisen kellojen siirtelyn lopettaminen. Tässä aloitteessa siihen pyritään kumoamalla kesäaika-asetus. Keskustelu "pysyvästä kesäajasta", eli siirtymisestä toiseen aikavyöhykkeeseen, voidaan käydä sitten erikseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Talven merkkejä

Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset

Huomenta.

Yleensä laitan kännykkäni herättämään itseni sillä viimeisellä hetkellä, joka mahdollistaa töihin menemisen ajoissa. Käytännössä heräilen yleensä vartista puoleen tuntia ennen kännykän herätysääntä. Virkeänä,  hyvin nukkuneena ja täynnä tarmoa aloittamaan päivän työt.

Tänä aamuna olemme siirtyneet kesäajasta normaaliaikaan. Minulle tämä merkitsee seuraavia asioita.

Tästä illasta alkaen menen kellon siirtämisen takia nukkumaan tuntia myöhemmin kuin sisäinen kelloni arvelee sopivaksi. Aamulla kuitenkin alan heräillä reilua tuntia ennen kuin se olisi välttämätöntä, koska sisäinen kelloni ei tietenkään ymmärrä ajan siirtyneen. Käytännössä öinen uneni siis jää toista tuntia lyhyemmäksi kuin normaalisti.

Aluksi tämä ei haittaa, koska minulla ei ole ennestään kertynyttä univelkaa. Nyt sitä kuitenkin alkaa syntyä, minkä seurauksena tulen hiljalleen väsyneemmäksi. Mutta sisäinen kello ei anna periksi; aamuinen herätys ei siirry hiljalleen eteenpäin niin kuin luulisi.

Viimeistään tämän viikon lopulla väsymys alkaa vaikuttaa työni tekemiseen ja muuhunkin elämään. Ajatukset eivät luista, työnteko muuttuu tavallista tehottomammaksi ja hermot kiristyvät. Perhe saa keskuuteensa ikävän mörököllin, joka tosin syyn tiedostaessaan yrittää käyttäytyä ihmisiksi.

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että noin kahden viikon kuluttua väsymys lopulta murtaa sisäisen kellon vallan ja alan nukkua pidempään. Sen jälkeen nukun muutaman päivän joka aamu sikeästi kännykän herätykseen asti, kunnes pahimman univelan alkaessa kadota vietän yhden yön sängyssäni  kiemurrellen ja unen päätä etsiskellen. Sen jälkeen unirytmini palautuu parin päivän kuluessa normaaliksi, herään hiukan ennen kännykän herätysääntä ja olen virkeä. Myös työnteko alkaa vähitellen luistaa ja elämän huumori palautuu.

Myös perhe huoahtaa helpotuksesta kun äreä mörökölli on taas normalisoitunut. Ja jää odottamaan, mitä tapahtuu keväällä kun kelloja taas siirrellään.

Edellä kuvaamani tapahtumasarja alentaa selkeästi elämäni laatua syksyisin. Ja hiukan samantapainen tapahtumasarja keväisin. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä sopeutuu huomattavasti minua paremmin kellon siirtelyyn, mutta myös itseni kaltaisia on paljon. Ja heidän lisäkseen ainakin lapsiperheet, eläinten omistajat ja vanhukset. Hyötyjä kellon siirelystä ei ilmeisesti ole, ei ainakaan kovin merkittäviä.

Edustuksellisen demokratian keinoin tähän asiaan ei ilmeisesti saa parannusta, sillä asia on liian merkityksetön noustakseen esille vaalien yhteydessä. Näin siitä huolimatta, että unitutkijat lopettaisivat tämän hölmöilyn.

Pitäisikö minun siis alkaa kannattaa Muutos 2011 -puoluetta, joka ottaisi demokraattisen prosessin oleelliseksi osaksi sitovat kansanäänestykset? Sellaisen voisi sitten järjestää kellojen siirtelystäkin - ja vapauttaa minut tästä turhasta riesasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Talven merkkejä

Talven merkkejä

Talvi tulee ja sen myötä tavalliset muutokset. Ilma jäähtyy, valoisan aika lyhenee, maa routaantuu ja lopulta sataa lumi. Järvet peittää jää, oravat muuttuvat harmaiksi ja ihmiset piiloutuvat talvivaatteisiinsa.

Talvi vaatii myös toimenpiteitä.

Liikenteen siirtäminen talvikauteen aiheuttaa kaksi suurta urakkaa. Niistä talvirenkaiden vaihtaminen oli tarpeen jo jokin aika sitten ja nyt vaihtuivat myös nopeusrajoitukset. Tällä kertaa niistä riitti jonkin verran pulinaa, kun ministeri ehdotti talvirajoituksista sään mukaan vaihtuvia. Minusta ehdotus on periaatteellisella tasolla kannatettava, koska meillä vallitsee talvisin useimmiten kesää vastaava ajokeli, ja korkeammat nopeudet voisivat olla voimassa ainaoastaan valoisaan aikaan.

Käytännössä kuitenkin vastustan ministerin ehdotusta, sillä uudistus tulisi turhan kalliiksi veronmaksajalle, joka muutenkin joutuu tämän sukupolven ajan makselemaan vanhoja velkoja.

Talvirenkaista vielä sen verran, että tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan kitkarenkailla on melkein puolet suurempi riski joutua kuolonkolariin kuin nastoilla. Tämä on hyvä tietää, mikäli harkitsee kitkoilla ajamista: niillä kyllä pärjää, mutta kuljettajan on syytä olla jatkuvasti tietoinen mahdollisista yllättävistä riskeistä.

Monen ihmisen elämässä suurin talven tuloon liittyvä muutos tapahtuu kuitenkin ensi yönä. Jälleen kerran kelloja siirrellään. Tästä toimenpiteestä ei ole osoitettu olevan mitään hyötyä varsinkaan pimeässä pohjolassa, vaan pikemminkin haittoja. Monelee se kuitenkin aiheuttaa turhaa univajetta ja stressiä. Itse kuulun tähän joukkoon.

Keväinen kellon siirto poistaa yhden tunnin yöstä, ja sen seurauksena syntyy tunnin univaje. Tämän ongelman varmasti tiedostavat kaikki.

Mutta näin syksyllä yöhön lisätään yksi tunti, joka saa monen ajattelemaan, että sehän on vain mukavaa. Omalla kohdallani syksyisestä kellon siirtämisestä kuitenkin seuraa se, että herään (siirrettyyn kellonaikaan nähden) tuntia aiemmin aamulla kunnes univelka kasvaa niin suureksi, että lopulta nukun univelkani pois. Käytännössä toimin parin viikon ajan puoliteholla: paljon pidempään kuin keväällä.


Olen joinain vuosina ratkaissut asian yksinkertaisesti olemalla muuttamatta vuorokausirytmiäni. Se on kuitenkin hankalaa, kun yhteiskunta toimii omaan tahtiinsa ja sen ehdoilla on elettävä.

Lopuksi anekdootti. Kiinalainen ystäväni ja kansainvälisesti tunnettu oman alansa erityisasiantuntija, professori ja Suomen ystävä kertoi minulle, että myös Kiinassa siirryttiin aikanaan länsimaista mallia ottaen kesäaikaan. Kansa kuitenkin vastusti muutosta, joten kommunistipuolue teki asiasta oikean johtopäätöksen ja lopetti älyttömän kellonsiirtelyn. Ehkäpä puolueen valintaan vaikutti myös kokemus siitä, ettei kellon siirtelystä ollut mitään hyötyä?

Koskahan suomalainen demokratia pystyy samaan?

Ilolla panen merkille että ainakin Vantaan kokoomuksen nuorissa asian typeryys on tajuttu, mutta entä emäpuolue? Tai muut puolueet? Tässä olisi tarjolla ainakin allekirjoittaneen äänestyskäyttäytymiseen vaikuttava vaalitäky!