Kuka on syyllinen Suomen hiilinieluongelmiin?

Viime päivinä on taitettu paljon peistä Luonnonvarakeskuksen (Luke) hiililaskelmista, koska niihin tehtyjen muutosten jälkeen Suomen metsät ovat palanneet hiilinieluiksi. Samalla laskelmia tehneet tutkijat ovat joutuneet suorastaan sylkykupin asemaan. 

Siksi ajattelin vähän valaista, mistä tässä ongelmassa on perimmältään kysymys. Ja samalla paljastaa todelliset syylliset, sillä he eivät ole tutkijoita. 

* * *

Hiilitaselaskelmat muuttuivat merkittäviksi YK:n ilmastosopimuksen (1992) ja Kioton pöytäkirjan (1997) myötä. Niissä velvoitetaan sopimuksiin sitoutuneet maat raportoimaan LULUCF-sektorin nielut ja päästöt vuosittain. Lyhenne tarkoittaa maankäyttöa, maankäytön muutosta ja metsätaloussektorin hiilitasetta.

Luke perustettiin vuonna 2015 ja sen tehtäväksi keskitettiin samalla kasvihuonekaasupäästöjen laskenta, jota oli aiemmin tehty useammassakin organisaatiossa. Toisin sanoen kyse on ollut ja on edelleen poliittisen päätöksentekokoneiston Lukelle ja sen tutkijoille määräämästä tehtävästä, eikä laitoksessa työskentelevien tutkijoiden tai edes laitoksen johdon omaehtoisesta tieteellisestä tutkimuksesta. Eikä myöskään heidän aloitteestaan, sillä tuskin kukaan tutkija haluaisi vielä käytäntöön pahasti keskeneräisten tutkimustensa tuloksia.

Todellisuudessa kasvihuonekaasulaskelmien taustalla ovat poliitikot, jotka sopivat keskenään hienolta kuulostavasta asiasta – ymmärtämättä sen teknisen suorittamisen vaikeutta. Ja Luken tutkijat pantiin tekemään näitä laskelmia riippumatta siitä, uskoivatko he itse tulostensa olevan jonkinlaista tieteellistä faktaa. 

Lienee myös niin, että Luken tutkijat ovat tehneet tämän työn saatuaan parhaansa, jotta laskelmia saataisiin tarkemmiksi. Tämän seurauksena hiililaskennan menetelmiä ja käytäntöjä on aika ajoin muutettu vastaamaan tuoreinta tieteellistä käsitystä. 

Kuten – arvoisat lukijani – olette huomanneet, ne ovat herättäneet valtavasti huomiota johdettuaan jopa arvioiden etumerkin muuttumisiin. Ja tultuaan samalla osoittaneeksi kuinka tolkuttoman hatarista lähtökohdista kasvihuonekaasulaskentaan lähdettiin. 

* * *

Tämän ongelman puki pari päivää sitten sanoiksi Luken professori Annika Kangas kahdessa sosiaalisen median viestissään. Ensimmäisessä hän kirjoitti, että "muutos tulee siitä, että tässä välissä valmistui täydennetystä aineistosta uusi malli, jolla lasketaan puiden biomassat. Ja uusi malli ennustaa isompia latvusbiomassoja kuin vanha tietyn kokoisille puille. Eikä tämä jää viimeiseksi muutokseksi."

Toisessa viestissään hän totesi myös – epäilemättä todenmukaisesti – että "ei kukaan väitä NASAn tuloksia vääriksi. Ne eivät vaan mittaa sitä, mitä Luke mittaa. Eikä varsinkaan kukaan pidä Ruotsin tuloksia väärinä. Meidän vaan olisi pitänyt mitata 10000 maaperäkoealaa enemmän vuodessa kuin nyt jo 80-luvulta, jotta voitaisiin käyttää samoja menetelmiä kuin ne."

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, on tähän tekstiin lisättävä vielä yhden professorin – eli Luken Hannu Ilvesniemen – perusteellisesti laadittu kommentti, jossa hän totesi, että "koska maan hiilivarastojen muutoksesta on mahdotonta saada tarkkoja arvioita, olisi tarkoituksenmukaista siirtyä kvantitatiivisiin lukuihin perustuvasta raportointikäytännöstä kuvailevampiin tarkasteluihin". 

* * *

Lupasin aluksi paljastaa todelliset syylliset. Itse asiassa tulin jo tehneeksi sen, sillä todelliset syylliset nyt käsillä olevaan ongelmaan ovat ne poliitikot, jotka ovat päättäneet kasvihuonekaasujen laskennasta ennen kuin siihen on ollut päteviä tieteellisiä keinoja. 

Tarkennettakoon tässä kuitenkin sen verran, että Suomi allekirjoitti Kioton pöytäkirjan vuonna 1998. Silloin maata johtivat SDP-taustainen presidentti Martti Ahtisaari (sd) ja pääministeri Paavo Lipponen (sd). Ympäristöministerin salkku oli Pekka Haavistolla (vihr).

YK:n ilmastosopimuksen aikana 1992 maatamme johtivat puolestaan presidentti SDP-taustainen Mauno Koivisto ja pääministeri Esko Aho (kepu). Ympäristöministerinä toimi Sirpa Pietikäinen (kok).

Ikävintä tässä kaikessa on se, että luotettavan tieteellisen tiedon puuttuessa edellä mainitut poliitikot ovat päättäneet – tai heidän johdollaan on päätetty – myös siitä, että näihin puutteellisin tiedon tehtyihin – tai jos uskomme professori Ilvesniemeä, jopa teoriassa mahdottomiin – laskelmiin on kytketty valtavien rahavirtojen ohjailu paikasta toiseen. Ja sen seurauksena rakennettu byrokratia-automaatti, joka tuottaa epäreiluja päätöksiä valtioille, niiden yrityksille ja kansalaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
Hiilinieluja vai veroeuroja?

Muslimien maahanmuutto hyödyttää Putinin Venäjää

Itävallan hallitusneuvottelut päätyivät umpikujaan. On siis tullut aika katsoa, mitä tähän asti hallitusneuvotteluista ulkona pidetyllä Vapauspuolueella on tarjottavana muille puolueille. Ja tarkkailla sitä, että hyväksyvätkö maan poliitikot kansalaisten päätöksen nostaa puolue sikäläisen parlamentin suurimmaksi. 

Wikipedia muistuttaa meitä siitä, että Vapauspuolue menestyi hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa jo vuonna 1999 saaden 26,9 % äänistä. Silloin se muodosti hallitukseen nyt parlamentin toiseksi suurimman ryhmittymän eli Kansanpuolueen kanssa. Toisin sanoen näiden kahden puolueen hallituskoalitio ei olisi mitenkään uusi asia.

Sikäli tilanne on kuitenkin muuttunut, ettei Itävalta luultavasti joutuisi nyt neljäntoista Euroopan maan julistamaan boikottiin. Eikä Suomessa olisi enää Paavo Lipposen tapaista epädemokraattista pääministeriä tekemään boikottipäätöstä yksinään ja kuulematta muita ministereitä, presidenttiä tai edes eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, kuten neljännesvuosisata sitten tapahtui.

* * *

Tässä yhteydessä on huomattava, että muslimien ja muiden kehitysmaalaisten kansainvaelluksella on tässäkin suhteessa valtava vaikutus Euroopan kehitykseen. Näin siksi, että Itävallassa elää sen seurauksena noin 750 000 muslimia, mikä on epäilemättä tärkein syy sille, että Vapauspuolue on maan suurin poliittinen liike. 

Valitettavasti Vapauspuolue ei ole ulkopoliittisesti mikään Perussuomalaiset, vaikka vastustaakin holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa. Europarlamentissa se nimittäin kuuluu Euroopan patriootit -ryhmittymään yhdessä muun muassa Unkarin Fideszin kanssa, ja suhtautuu sen mukaisesti myönteisesti Venäjään ja vastustaa Ukrainan tukemista. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos Vapauspuolue onnistuu hallituksen kokoamisessa, tulee EU-maiden yhtenäisyys Venäjän hybridi- ja muita operaatioita vastaan olemaan entistäkin heikompaa. Ja se taas tulee aikanaan näkymään myös Venäjän Suomeen kohdistuvassa toiminnassa. 

Siten on selvää, että eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka on hyödyttänyt - ja hyödyttää jatkossa vieläkin enemmän - Putinin Venäjää. Eikä se ole meidän suomalaisten kannalta hyvä asia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Itävallan ympäristöministeri järjesti suomalaisille yli 700 000 000 euron vuosilaskun
Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Marinin aamiaiset paljastivat

Viime päivinä on kovasti päivitelty pääministeri Sanna Marinin (sd) veronmaksajien piikkiin syömiä aamiaisia. Tapauksessa on ilmeisesti ollut kyse virkamiesten epäasiallisista ohjeista, joita pääministeri ei ymmärtänyt olla noudattamatta, vaikka olisi kannattanut. 

Tapaus vahvisti siten käsitystä siitä, ettei SDP:n äärimmäistä vasemmistoa edustava pääministeri ole ainakaan aivan ruudinkeksijöiden terävimmästä päästä, vaan yksinkertaisesti tyypillinen omia etujaan maksimoiva poliitikko. Asialla ei olisi muuten merkitystä, mutta tämä lienee yksi selittävä tekijä joillekin Marinin ihmetystä herättäneille toimille (esimerkki, toinen).

Marinin inhimillistä luonnetta koskevan vahvistuksen lisäksi aamiaistapaus paljasti karusti Suomen Sosialidemokraattisen puolueen jakaantumisen. Se tapahtui entisen pääministeri Paavo Lipposen (sd) vaimon Päivi Lipposen (sd) suulla, kun tämä ilmoitti, että "minä maksoin perheemme ruuat. Siivosin, kokkasin ja pyykkäsin – ihan itse. Maksoimme jopa vuokraa asunnosta, mitä ei ole kukaan jälkeemme tehnyt."

Lausunto on sikäli ymmärrettävä, että Paavo ja Päivi Lipponen ovat edustaneet SDP:n Kokoomukselle läheistä oikeistosiipeä siinä missä Marinia ei erota Vasemmistoliitosta kuin puolueen jäsenkirja. Toistaiseksi puolueen jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon ei kuitenkaan ole juuri näkynyt hallitustyöskentelyssä - ehkä siksi, ettei siellä ole kuin vihervasemmistoa, yhden asian ruotsalaiset ja aina pettävä pönkäpuolue.

Tilanne on kuitenkin mielenkiintoinen seuraavaa hallitusta aikanaan koottaessa. Siinähän pääministeriksi ovat tarjolla demareiden lisäksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen puheenjohtajat. Siinä joukossa tulipunainen Marin ei nyt varsinaisesti herätä luottamusta, eikä hallitusohjelman muodostaminen hänen kanssa siten tule olemaan helppoa. 

Tästä syystä meidän kaikkien suomalaisten kannalta olisi parasta, jos SDP:n sisäinen valtataistelu johtaisi puheenjohtajan vaihtumiseen lipposlaista ajatusmaailmaa edustavaan oikeistodemariin. Näin maahan olisi mahdollista synnyttää vahva hallituskoalitio korjaamaan sitä tuhoa, jonka Marinin kauhukabinetti joka tapauksessa jättää jälkeensä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tietämätön populistinen sosialisti
Voi että me naurettiin...
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille

Paavo Lipponen on vanha mies

Paavo Lipponen (sd) palasi eilen julkisuuteen. Tarkalleen ottaen hän halusi kertoa Kokoomukselle ja koko Suomen kansalle omana näkemyksenään, että Jussi Halla-ahon johtama Perussuomalaiset olisi "äärioikeistoa".  Lisäksi hän vaati, että Kokoomuksen johdon tulisi hävetä sitä, mitä se oli tehnyt omalla hallitustaipaleellaan vuosina 2007-2015.

Juha Sipilän (kepu) hallitusta (2015-2019) hän ei kuitenkaan ottanut muistellakseen - ehkäpä siksi, että se suurelta osalta palautti Suomen kilpailukyvyn ohjelmallaan, jota olivat laatimassa monet sekä Perussuomalaisissa että Kokoomuksessa edelleen vaikuttavat poliitikot.

Kaikki kunnia vanhalle herralle, joka sai valtavaa poliittista nostetta siitä, että maamme koki 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Nokian ihmeen joko hänen kymmeniä vuosia sitten johtamansa hallituksen ansiosta tai ehkä pikemminkin siitä huolimatta. Mies itse joka tapauksessa luki eilen koko Nokian nousun oman hallituksensa ansioksi, vaikka tiettävästi suomalaisen kännykkäihmeen rakentamisen aikaan yksikään demaripoliitikko - saati Lipponen itse - ei ollut tekemässä nokialaisten tuotekehitystä, tuotantorakenteita tai markkinointia.

Lipponen on kuitenkin jo vanha mies ja eläköön siis rauhassa omissa kuvitelmissaan. Siitä huolimatta on ikävää, että hän saa julkisuudessa mustamaalata valtamedian tuella demareilta kannatusta vienyttä Perussuomalaista puoluetta, vaatia toista pääoppositiopuolueetta pyytelemään anteeksi tai väittää omalla muinaisella hallituksellaan olleen ansioita, joita sillä ei todellisuudessa ollut.

Niinpä on syytä antaa Lipposelle sana tässäkin blogissa. Ehkäpä se kuvaa parhaiten sitä, kuinka syvälle omiin päiväuniinsa tämä ikämies on jo ehtinyt vajota.

"Kokoomuksen puheenjohtajan ja koko orkesterin kauhuskenaariopropagandassa huipentuu porvareiden pitkään jatkunut ryöpytys, jossa elinkeinoelämän eräät johtajat ovat myös kunnostautuneet. Suomen poliittisesta ja taloudellisesta kehityksestä on tehty valheellista, SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen vastaista tarinaa."

Tämä on siis Lipposen sanoma tässä tilanteessa, jossa Suomen talous supistui demaripääministerin johdolla viimeisen vuosineljänneksen aikana 4,5 prosenttia ja viennin volyymi pieneni 8,7 prosenttia  (ja 13,8 prosenttia koko vuodessa). Myös investoinnit vähenivät 0,6 prosenttia.

Toisaalta ihan kaikki ei ole mennyt Sanna Marininkaan (sd) aikana alamäkeen: demarivetoisen hallituksen saavutuksiin voitaneen lukea myös työttömyyden kasvaminen 47 000 henkilöllä vuoden takaisesta sekä valtion budjetin alijäämän kasvaminen tuoreen budjettiehdotuksen mukaan seitsemään miljardiin euroon.

Ottaen huomioon koko maailman talouden sekoittaneen koronaviruspandemian, ei tämä kaikki tietenkään ole pelkästään demareiden syytä. Mutta se on, ettei nykyinen hallituskoalitio ole sen enempää Antti Rinteen (sd) kuin Sanna Marininkaan johdolla saattanut voimaan ensimmäistäkään päätöstä, jolla voisi edes kuvitella olevan positiivista vaikutusta Suomen talouteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Niko Kettunen: matelijoista ja sosiaalidemokraateista
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
So what?

SDP vahvisti asemaansa

Veijo Baltzar on tunnettu romani ja kulttuurihenkilö, jonka suhde yhteisten asioiden hoitamiseen on sosialistinen. Sen seurauksena hänen taannoinen pyrkimyksensä politiikan pariin tapahtui valtakunnan ykkösdemareiden suojeluksessa.

Iltalehden mukaan Baltzarin tukena ovat olleet esimerkiksi Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari ja Paavo Lipponen. Heistä viimeksi mainittu totesi aikanaan että "Veijo Baltzar on suuri suomalainen ja eurooppalainen kulttuuripersoona. Monipuolisten kirjallisten ja taiteellisten ansioidensa ohella hän on dynaaminen toimija. Baltzar on yksi harvoista suomalaisista, joilla on kantavuutta Euroopan kulttuurielämässä, erityisesti monikulttuurisuuden edistäjänä."

Huomiotani kiinnitti tuo viimeinen eli monikulttuurisuuden edistäminen. Näin siksi, että siihenhän liittyy tunnetusti monenlaisia ongelmia - eikä vähiten demareiden piirissä, jotka ovat vuosien kuluessa keränneet piiriinsä ainutlaatuisen omituisten otusten kerhon.

Tuohon kerhoon näyttäisi olevan liittymässä myös romanivaikuttaja Veijo Baltzar, joka vangittiin 21. marraskuuta 2019 Helsingin käräjäoikeudessa todennäköisin syin törkeästä ihmiskaupasta ja muista rikoksista epäiltynä. Tosin IL:n mukaan hänet oli tuomittu kahdesti jo ennen nimeämistään ehdolle vuoden 2015 vaaleihin, mutta tästä eivät nykydemarit muista mitään.

Toistaiseksi Baltzar on kuitenkin virallisesti syytön törkeään ihmiskauppaan, sillä syylliseksi hän muuttuu vasta, mikäli oikeus näin toteaa. Siitä huolimatta on selvää, että nyt käynnissä oleva prosessi vahvistaa SDP:n asemaa täysin kritiikittä etnisiin vähemmistöihin suhtautuvana puolueena.

Kysymys tietenkin kuuluu, että ulottuuko tämä sinisilmäisyys myös valtakunnan huipulle nyt, kun maan pääministeri sattuu olemaan demari ja puheena olevan puolueen puheenjohtaja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sinisilmäinen pääministeripuolue
Malminkartanon ammuskelu ja romanikulttuuri
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Toimittaja Niko Kettunen: matelijoista ja sosiaalidemokraateista

Tänä aamuna olin Erkkomedian lippulaivaa lukiessani erityisen huvittunut. Lehden Perussuomalaisten vastainen vaalikampanjointi kun näyttää ulottuvan jopa lehden tiedesivuille.

Sinne oli toimittaja Niko Kettunen nimittäin kirjoittanut jutun kreikkalaisesta liskosta käyttäen noin kolmanneksen saamastaan palstatilasta verratakseen europarlamentaarikko Jussi Halla-ahoa kirjoituksensa aiheena olevaan liskoon. Ilahtuivatkohan viikon eläimestä aidosti kiinnostuneet lehden tilaajat siitä?

Kuten jo totesin, itse huvituin ja assosioin Kettusen kirjoituksen välittömästi Halla-ahon blogikirjoitukseen vuosien takaa. Silloinhan tämä kirjoitti pohjoismaisista sosiaalidemokraateista selkärangattomina matelijoina seuraavista syistä.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen ulkoministeri Laila Freivalds ja samaa puoluetta edustanut pääministeri Persson eivät olleet pitäneet valehtelua ja perustuslain rikkomista syynä erota hallituksesta. Halla-aho ei edes maininnut Freivaldsin poliittiselta uralta jo aiemmin ministerinpestistä eroamiseen johtaneita talokauppoja, vaikka se olisi vahvistanut hänen havaintoaan Freivaldsin ja tämän ulkoministeriksi nimittäneen Perssonin poliittisesta selkärangattomuudesta.

Myös ruotsalaisella ministeri Mona Sahlinilla, niin ikään demari, meni aikanaan omat ja valtion rahat sekaisin. Tämän seurauksena pääministeri Persson pani hänet hetkeksi jäähylle palauttaakseen myöhemmin takaisin politiikan keskiöön, hallitukseen ja puolueensa puheenjohtajaksi.

Suomessa sosiaalidemokraattien taannoisen puheenjohtajan Ulf Sundqvistin rikosvelat puolestaan mitätöitiin demaritoveri Arja Alhon ja pääministeri Paavo Lipposen yhteistyöllä: näistä Alho oli yhden vaalikauden ajan syrjässä politiikan keskiöstä palatakseen sittemmin takaisin.

* * *

Niko Kettunen osoitti ilmeisesti omasta mielestään toimituksellista oivaltavuutta käyttäessään Halla-ahosta samankaltaista vertausta kuin tämä itse oli käyttänyt sosiaalidemokraateista. Erona näillä kahdella on kuitenkin se, että siinä missä Halla-ahon vertaus johtui sosiaalidemokraattien moneen kertaan nähdyistä ja dokumentoiduista vakaviin väärinkäytöksiin liittyneistä poliittisen vastuun välttelyistä, oli toimittajan motiivina halu mustamaalata europarlamentaarikko tämän esittämän poliittisen näkemyksen takia. Yhtään asiaperustettahan Kettunen ei vertaukselleen maininnut.

Tämä herättää minussa kysymyksen siitä, että mahtaisiko toimittaja Kettunen olla aatteeltaan lähellä sosiaalidemokraatteja? Vai onko Helsingin Sanomien päätoimittaja määrännyt hänet kirjoittamaan kyseisen vertauksen?

Niin tai näin: vaalikamppailu jatkuu ja sen yhtenä osana erkkolainen media tekee kaikkensa vaikuttaakseen vaalikarjan äänestyskäyttäytymiseen. Siinä pelissä ovat näköjään kaikki keinot sallittuja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Benin lista mediapolitikoinnin uhrina
Auttaako media etnisiä rikollisia tappamaan ja raiskaamaan?
HS ajaa maahanmuutto-asioissa vähemmistön diktatuuria

Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa

Ensimmäinen tärkeä asia.

Suomen perustuslakiin on tulossa mainita, joka tekee Suomen suhteesta Euroopan unioniin merkittävästi tähänastista tiiviimmän: maan jäsenyys Unionissa aiotaan nimittäin kirjata perustuslakiin. Se tarkoittaa kirjaimellisesti tulkittuna sitä, että jatkossa Suomen eroaminen Unionista onnistuu vain perustuslain säätämisjärjestystä noudattamalla, kun tähän asti siihen on riittänyt eduskunnan yksinkertainen enemmistö.

Asiaa aikanaan esitellyt edellinen oikeusministeri väitti kuitenkin toisin, Unionista eroamiseen ei hänen mukaansa ole tulossa muutosta. Siten asiaa esitelleen ministerin käsityksen ja lain kirjaimellisen tulkinnan välillä on ero. Käytännössä se, kumpi tulkinta on oikein, ratkeaa tarvittaessa vasta Suomen Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Oma veikkaukseni on se, että johtuen laillisuusperiaatteeseen läheisesti liittyvän täsmällisyysvaatimuksen kunnioittamisesta, valiokunta tulisi tehtävään jouduttuaan suurella todennäköisyydellä lukemaan lakia niin kuin se on kirjoitettu.

Oleellista nyt käynnissä olevassa lainmuutoksessa on se, ettei kukaan ole vaatinut Suomea tekemään tällaista muutosta. Mutta toki muutos voidaan tehdä, jos kerran niin halutaan ja toimitaan perustuslain säätämisjärjestyksessä. Siis aivan kuten nyt ollaan tekemässä.

Kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen merkittävä lakimuutos, etenkin nyt kun EU:n tulevaisuus näyttää aiempaa sumeammalta. Siksi olisi hienoa jos kansakuntaa vielä ennen asian lopullista päätöstä informoitaisiin muutoksen eduista ja mahdollisista haitoista. Sekä käytäisiin niin eduskunnassa kuin tiedotusvälineissäkin vapaata ja argumentteihin perustuva keskustelua. Näin kansakin saisi käsityksen tekeillä olevan muutoksen siunauksellisuudesta.

Toinen tärkeä asia.

EU:n ulkoministerit pitivät juuri kokouksen Puolassa - odotetuin, mutta huonoin tuloksin. Kreikan kriisi ei yhtään helpottanut, vaan maan ajautuminen kohti velkakriisiä jatkuu entiseen malliin. Tilanteen ovat todenneet niin markkinavoimat, kuin sekä akateemiset että käytännön taloustietäjät. Suomen Pankin Erkki Liikanenkin vaati jo luottoja antaneiden pankkien pääomittamista, todeten vastuun olevan omistajilla, ei veronmaksajilla. Käytännössä vain veronmaksajat voivat kuitenkaan tämän vastuun kantaa - ja nyt käydään taistelua siitä, osallistuvatko pääomittamiseen omistajien sijasta/lisäksi vain pankkien kotimaiden vai koko EU:n veronmaksajat.

Tilanteeseen käytännössä osaton Suomi, jonka rahalaitokset eivät ole lainoittaneet Kreikan velkaantumista, on ymmärrettävästi vaatinut rahojensa turvaksi vakuuksia. Ne ovat kuitenkin vastatuulessa, sillä niistä vaaditaan hintaa.  Siis haloo!?!? Onpa törkeää!

Jos EU-maat haluavat Suomen avusta mitään hintaa, pyydän Urpilaista tai Kataista ystävällisesti toteamaan, että "selvittäköön riskejä ottaneiden pankkien kotimaat kriisin sitten ilman Suomen rahoja, ellei apu kerran kelpaa". Näin yksinkertaista se on - niin kauan kuin rahat ovat suomalaisilla itsellään. Tämän sanomiseksi maan hallitus tarvitsee koko kansan ymmärryksen ja tuen!

Kolmas tärkeä asia.

Suomessa on epäilty tapahtuneen pitkästä aikaa ensimmäinen terrorismirikos. Maamme on siten astunut uuteen aikaan suhteessa kansalaisten turvallisuuteen. Tai oikeastaan tavallaan palaamassa rauhattomalle 1920-luvulle, jolloin Lapuan liike terrorisoi eri tavalla ajattelevia.

Tuolloinen terroritoiminta pääsi eskaloitumaan kun siihen suhtauduttiin aluksi ymmärtäväisesti, eikä laittomuuksiin puututtu ajoissa. Lapualaisten terrori loppui vasta 1930-luvun alussa kun osin tämän terroriliikkeen tuella valtaan päässyt presidentti Svinhufvud petti tukijansa, ja sai järjen palaamaan yhteiskuntaan. Tästä oppineena luulisi nykyisen eduskunnan tarttuvan alkamassa olevaan terrorismiongelmaan mitä pikimmin ja pohtivan tarkasti, miten terrorismikehitys saadaan tällä kertaa pysähtymään nopeasti.

***

Huolimatta edelle hahmotelluista poikkeuksellisen suurista ja kauaskantoisista asioista on suomalaisen poliittisen keskustelun keskiöön viime ja tällä viikolla asemoitunut perussuomalaisen kansanedustajan Jussi Halla-ahon huonosti muotoiltu facebook-teksti, jonka kirjaimellisella tulkinnalla mies saatiin demonisoitua räiskyvin sanakääntein fasismin ihailijaksi ja hänen kanssaan samanmieliset suorastaan peruspelkureiksi. Näin siitä huolimatta, että hän selitti tarkoituksensa heti väärinkäsityksen tultua ilmeiseksi.

Asia näytti jo hiukkasen laantuvankin, kunnes poliittisia irtopisteitä lähti etsiskelemään entinen pääministeri ja nykyinen presidenttiehdokas Paavo Lipponen. Hän ymmärsi joko tahallaan tai tahattomasti väärin Halla-ahon tekstin ja lähti hyökkäämään luomaansa olkiukkoa vastaan heinähanko tanassa niin jyhkeästi kuin jo varhain senilisoitunut ja ylimielinen entinen valtakunnansalaisuuksien vuotaja vain voi tehdä. Täytyy myöntää, että olin vaikuttunut vanhan miehen performanssista.

Vaan eipä aikaa, kun myös toinen entinen pääministeri, Mari Kiviniemi, päätti lähteä samoille apajille. Valitettavasti hänen pasmansa olivat, vaikka se mahdottomalta tuntuukin, vielä Lippostakin pahemmin sekaisin. Tämän osoitti se, että hän suorastaan vaati perussuomalaisia soutamaan "pois kansanvallan sameilta vesiltä". Siis mitä, vaatiiko Kiviniemi soinilaisia luopumaan demokratiasta?

Vai olisiko demokratian vastainen kutsu perussuomalaisille sittenkin harmiton lipsahdus? Ehkä Kiviniemi tarkoitti Halla-ahon ja hänen lähipiirinsä kannattavan sotilasjunttaa. Tämä tulkinta kuitenkin johtaa ojasta allikkoon, sillä näin ymmärtämällä Kiviniemi siis edelleen väittää Halla-ahon ehdottaneen sotilasjunttaa Kreikalle, vaikka tähän mennessä kaikille olisi pitänyt jo tulla selväksi, että Halla-aho vain totesi demokraattiselle yhteiskunnalle olevan vaikeaa toteuttaa ikäviä päätöksiä. Tämänhän Kreikan tapahtumat ja Jyrki Katainen ovat juuri todistaneet.

Kiviniemen lausahdus voidaan siis tulkita kolmella tavalla. Joko hän pitää kansanvaltaa edelleen pahana, valehtelee tietoisesti tai on tietämätön asiasta johon kuitenkin näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa. Olen aika hämmästynyt, ehkä lainkaan varma, mikä näistä vaihtoehdoista on nykyisen oppositiopoliitikon kannalta pahin.

Näyttää siis siltä, ettei tärkeiden asioiden kiertäminen ole johtanut poliittisten toimijoiden kannalta mihinkään hyvään. Siksi kaiken tämän jälkeen toivon ja pyydän suomalaisilta poliitikoilta ja medialta: tulkaa pois sieltä lillukanvarsista ja keskittykää Suomelle tärkeiin asioihin. Siis niihin, jotka uhaavat juuri nyt yhteiskuntaamme sekä meidän ja meidän lastemme tulevaisuutta!

Tosin Lipposen ja Kiviniemen ulostulojen jälkeen epäilen, että ehkä juuri heidän olisi kuitenkin paras pysyä kaukana tärkeistä asioista - ihan suomalaisten tulevaisuuden takia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?
Pelin politiikkaa

So what?

Tuore Wikileaks-paljastus osoittaa hienosti, mistä SDP:n nykyinen uskottavuuskriisi johtuu. Paavo Lipponen on aina ollut kansaa halveksuva ylimielinen tyranni, jonka jälkeensä jättämien raunioiden päälle hänen seuraajansa eivät ole vieläkään pystyneet rakentamaan uskottavaa sosialidemokratiaa. Sääliksi käy Jutta Urpilainen. Mutta so what?