Talvisodan henki

Petteri Orpon (kok) hallitus ilmoitti eilen sulkevansa neljä itärajan eteläisintä rajanylityspaikkaa vastineena Venäjän masinoimaan kehitysmaalaisten virtaan. Lisäksi se kertoi panevansa kiinni lisää raja-asemia, mikäli itänaapuri jatkaa vehkeilyään. 

Tieto rajojen sulkemisesta on levitetty myös arabiankielisiin maihin ja myös sosiaalisessa mediassa on oltu aktiivisia. Tämä toivottavasti vähentää muslimien intoa lähteä venäläisten tarjouksiin löytää korkeampaa elintasoa Suomesta ja sen sosiaaliturvasta. 

Asian tärkeys näytetään ymmärrettävän lähes kautta Suomen poliittisen kentän. Tähän viittaa se, että Uutissuomalaisen mukaan eduskunnan kyselytunnilla asiaan suhtautuivat positiivisesti niin vasemmistoliiton Jussi Saramo kuin rajavartiolaitoksen rahoituksesta tässä tilanteessa kiinnostuneet demarit. Vain Merja Kyllönen (vas) näytti olevan jossain määrin kriittinen kysellessään Venäjän hyväksikäyttämien kehitysmaalaisten ihmisoikeuksien toteutumisen perään. 

Näyttää siis siltä, ettei Venäjä pysty hybriditoimillaan horjuttamaan Suomen turvallisuuspoliittista yhtenäisyyttä edes nyt, kun hallituksen ja opposition välillä on esiintynyt laajoja erimielisyyksiä maan talouspoliittisesta linjasta. Jollain tavalla tämä asia tuo mieleen vuoden 1939 Josif Stalinin, joka oli täysin varma siitä, että vain kaksi vuosikymmentä aiemmin verisessä kapinassaan kukistettu suomalainen työväki liittyisi puna-armeijaan sen hyökätessä maahamme. 

Näin ei tunnetusti käynyt talvisodassa, eikä siis myöskään nyt. Toivoa sopii, että sanoma talvisodan hengestä on mennyt perille myös Moskovaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairaalassa komentokeskus ja hybridisotaa itärajalla
Venäjä järjesti perussuomalaisille näytön paikan
Ilta-Sanomia lukiessani juolahti mieleen, että...

Irtopisteiden keräämistä isänmaan asialla

Suomen hakemus liittymisestä NATO:on lähestyy päivä päivältä, niin nopeasti kuin parlamentaarisen demokratian synnyttämä tahmeus vain sallii. Samalla tasavallan johto varmistelee, että maamme ilmaus kiinnostuksesta sotilasliittoon ei kohtaa vastustusta. 

Eilen saavutettiinkin yksi tärkeimmistä etapeista tällä matkalla. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli nimittäin selvittänyt, että Unkari tulee puoltamaan maamme kutsumista NATO:n jäseneksi. 

Erityisen merkille pantavaa on ollut kotimaisten poliitikkojemme sopuisuus käydyssä keskustelussa. Tosin aina löytyy joku, joka ei voi vastustaa irtopisteiden keruuta edes isänmaan turvallisuuden kannalta keskeisissä asioissa. 

Tästä antoi esimerkin Vasemmistoliiton ryhmänjohtaja Jussi Saramo, joka syytti perussuomalaisia siitä, että nämä olisivat olleet aiemmin Venäjän suurimpia tukijoita ja nyt siis takinkääntäjiä. Tämä sai Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran toivomaan, "ettei salissa haukuttaisi ketään putinisteiksi tai sotahulluiksi. Mutta mikäli näitä termejä joku kokee välttämättömäksi käyttää, niin toivoisin, että niitä silloin edes käytettäisiin oikein."

Myös Sari Essayah (krist) otti kantaa Saramon käytökseen. Hänen mukaansa "kun eduskunta nyt aloittaa tämän ajankohtaisselonteon käsittelyn, niin varmasti meidän tässä salissa tulee ennen kaikkea näyttää esimerkkiä siitä kansallisesta yhtenäisyydestä ja miettiä sanavalintojamme".

Nähtäväksi jää, saavuttiko Saramo kommentillaan kannatusta omiensa keskuudessa, vai ymmärrettiinkö jopa siellä, ettei isänmaan asioilla kannata yrittää keräillä ylimääräisiä pisteitä. Selvää on kuitenkin se, ettei hän kommentillaan ainakaan vähentänyt oman puolueensa ja purralaisten välistä polarisaatiota. 

Näin etenkin, kun Vasemmistoliitolla on ollut ja on suuria vaikeuksia ymmärtää Venäjän aiheuttamaa uhkaa Suomelle siinä, missä perussuomalaiset ovat olleet sen suhteen jakautuneina. Vasemmistoliitto sen sijaan on edelleen vahvasti NATO-vastainen, vaikka sielläkin on nähty säröilyä. 

Perussuomalaisten osalta analyysi on sen sijaan ollut tilanteen muuttuessa analyyttistä, kuten jokainen voi havaita Jussi Halla-ahon juuri ennen Naton kannatuksen rajua nousua eli Venäjän hyökkäystä esittämästä näkemyksestä. Emmekä toki ole unohtaneet sitä ryöpytystä, jonka Halla-aho sai vain puolitoista kuukautta sitten lausuttuaan ajatuksia, jotka tällä hetkellä olisivat puhdasta valtavirtaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit
Halla-aho älyllisesti rehellisenä
Jussi Saramo puhui muunneltua totuutta

Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit

Ukrainaan tunkeutunut Venäjän armeija on kokenut odottamattomia vaikeuksia ja on käytettävissä olevien tietojen mukaan siirtymässä siviilien terrorisointiin. Esimerkiksi Harkovassa Venäjä on tulittanut kaupunkia raketinheittimillä ja risteilyohjuksilla. Lisäksi se on ilmeisesti käyttänyt myös termobaarista asetta siviilejä vastaan. 

Tämän kaiken jälkeen olemme nähneet mielenkiintoisia reaktioita. Niistä oudoin on Saksan entisen demariliittokanslerin Gerhard Schröderin asettuminen Vladimir Putinin terroristiseen leiriin. 

Suomessa Jussi Halla-aho (perus) puolestaan asettui siviilien puolelle vaatimalla Natoa, YK:ta ja EU:ta pysäyttämään "venäläisten lauman ennen kuin meillä on uusi Groznyi ja Aleppo keskellä Eurooppaa". Tämä herätti monissa suomalaispoliitikoissa närää. 

Erkki Tuomioja (sd) piti Halla-ahon vaatimusta järkyttävänä arvioiden sen johtavan kolmanteen maailmansotaan. Jussi Saramon (vas) puolestaan kertoi oman näkemyksensä, jonka mukaan "ei ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja saa tuollaista sanoa". 

Pääministeri Sanna Marin (sd) taas kommentoi, että "tämä oli kovasti sanottu valiokunnan puheenjohtajalta. Uskon että eduskunta omalta osaltaan arvioi, onko tässä millä tavalla menetelty".

Nähtäväksi jää, mihin Halla-ahon ulostulo lopulta johtaa. Tähän mennessä näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, ettei suomalaispoliitikoilta - häntä lukuun ottamatta - heru juurikaan myötätuntoa Putinin sotajoukkojen terrorisoimia ukrainalaissiviilejä kohtaan. Tai ainakaan pyrkimystä lopettaa heihin kohdistuvaa joukkotuhontaa nyt, kun se ehkä olisi vielä mahdollista.

Sama koskee mitä todennäköisimmin myös Halla-ahon mainitsemia Natoa, YK:ta ja EU:ta. Ne eivät tule sotkeentumaan Ukrainan tapahtumiin sotilaallisilla interventioilla, vaan katsovat mieluummin sivusta, kun siviilejä tapetaan joukoittain. Syynä on luonnollisesti Tuomiojan mainitsema ydinsodan pelko ja toive siitä, että vähäisemmätkin toimet riittäisivät lopulta lannistamaan Putinin.

Toivon toki olevani väärässä ja ehkäpä Marinin odottamassa eduskuntakeskustelussa ilmaantuu julkisuuteen myös ukrainalaisia siviilejä puolustavia suomalaispoliitikkoja. Ainakin toivon niin. Ja samalla pyydän kaikkia suomalaispoliitikkoja lukemaan ajatuksella Eino Leinon runon "Kumpi on kauniimpi?"

Kumpi on kauniimpi:

uskoa, että vapaus koittaa,

toivoa, että valkeus voittaa,

ja taistella valkeuden eestä, –

vai taistella

tietäen, ettei valkeus koita,

tietäen, ettei vapaus voita,

ja sentään taistella?

Kumpi on kauniimpi:

aatella: ellei vapaus voita,

tuumia: ellei valkeus koita,

miksi ma taistelen sitten?

vai aatella:

laps olen auringonlaskun, en koiton,

mies olen valkeuden, vaikka en voiton,

siksi mun murtua täytyy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen
Aamu-uutinen Venäjältä antoi toivoa paremmasta
Maan ystävien puolustusdoktriini jäi epäselväksi

Sote-uudistuksen kustannus unohtui laskea

Yle julkaisi eilen tiedon, jonka mukaan sote-alueiden perustamiseen liittyvä terveydenhoitoalan työntekijöiden palkkojen harmonisointi kunkin alueen korkeimpien nykypalkkojen mukaisiksi maksaisi enemmän kuin siihen on varattu budjetissa varoja. Työntekijäpuolen sopimusasiantuntijan mukaan "suurinkaan esitetty summa, 434 miljoonaa, ei riitä". 

Itse asiassa palkkaharmonisoinnin rahoitusta pidetään sosiaali- ja terveysalan työntekijäjärjestöissä täysin riittämättömänä. Avoimeksi siis jää mikä riittää ja kuka maksaa. 

Tai no. Lisäkustannusten kuittaaja ei jää epäselväksi: se on veronmaksaja joko lisäverona tai muista palveluista tinkimisenä. Mutta varojen riittävyyttä voidaan vain arvailla, koska Ylen jutun mukaan edes valtiovarainministeriöllä ei ole siitä käsitystä. 

Tästä voidaan päätellä, että sotealueet perustettiin tietämättöminä syntyvistä kustannuksista. Jokainen arvioikoon itse, oliko tämä maan johdolta eli Sanna Marinin (sd) hallitukselta vastuullista toimintaa. 

* * *

Aina voidaan leikkiä ajatusleikkejä, joten tehdään niin. 

Jos palkankorotusten summa on kaksinkertainen verrattuna siihen varattuun 434 miljoonaan euroon, vastaa se suunnilleen kuluvalle vuodelle arvioitua perintö- ja lahjaveron tuottoa (855 miljoonaa euroa). Jos se taas olisi kolminkertainen, puhuttaisiin jo tupakkaveron arvioidusta tuotosta (1 212 miljoonaa euroa).

Menopuolella kaksinkertaistuminen tarkoittaisi suuruusluokaltaan suunniteltuun kansainväliseen kehitysyhteistyöhön budjetoituja menoja (noin 849 miljoonaa euroa). Kolminkertaistuminen puolestaan veisi rahaa yhtä paljon kuin on ajateltu käyttää koko ammatilliseen ja lukiokoulutukseen (1 281 miljoonaa euroa). 

Oman mielenkiintonsa asialle luo se, etteivät nyt aluevaaleihin valmistautuvat puolueet puhu halaistua sanaa siitä, millä keinoin ne rahoittaisivat sote-uudistuksen. Tosin eilisessä Ylen vaalikeskustelussa vihervasemmiston Jussi Saramo (vas) ja Atte Harjanne (vihr) ilmoittivat halunsa lisätä maakuntaveron julkisten varojen keruun repertuaariin. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla veronmaksaja maksaa hoitonsa ja muiden palveluiden kustannukset. Tapahtuuko se yleisen valtionverotuksen vai ehdotetun maakuntaverotuksen kautta? Vai päädytäänkö lopulta tinkimään joistain muista julkisista menoista - ja jos, niin mistä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
Hoidetaanko vai annetaanko kuolla?
Ollako sosialisti vai ei, kas siinäpä vasta kysymys!

Jussi Saramo puhui muunneltua totuutta

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo väitti sosiaalisessa mediassa, että Suomen  veroaste olisi matala verrattuna muuhun Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan. Väite on helppo tarkistaa. 

Näin siksi, että Veronmaksajien keskusliiton nettisivulta löytyy OECD:n keräämä tilasto ja sen mukaan Tanskan, Ranskan, Belgian, Ruotsin, Italian ja Itävallan kokonaisveroasteet ovat tosiaan hiukan korkeammat kuin Suomen. Sen sijaan hänen mainitsemansa maantieteellisen alueen maista Norjan, Alankomaiden, Luxemburgin, Saksan, Islannin, Portugalin, Espanjan, Iso-Britannian ja Sveitsin veroasteet ovat matalammat.

Toisin sanoen OECD:n tilaston mukaan Suomen veroaste ei ole, toisin kuin Saramo - epäilemättä vastoin parempaa tietoaan - väitti, matala verrattuna muuhun Länsi- ja Pohjois-Eurooppaan, vaan pikemminkin kohtuullisen korkea. Samalta nettisivulta löytyvän tilaston mukaan Suomen veroaste on myös ollut nousussa vuosina 2020 ja 2021 eli Marinin kabinetin valtakaudella. 

Edellä olevan faktantarkastuksen jälkeen olisikin mielenkiintoista esittää Jussi Saramolle kysymys siitä, miksi hän tahtoi valehdella julkisesti asiasta, jonka kuka tahansa saattaa helposti tarkistaa. Ja jatkoksi tiedustella, että miten hän arvelee tällaisen valehtelemisen vaikuttavan hänen puolueensa ja ylipäänsä politiikanteon luotettavuuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?

AlfaTV

Helsingin sanomat kirjoitti pitkän jutun AlfaTV:stä, joka pyrkii kasvamaan merkittäväksi tekijäksi suomalaiseen mediatodellisuuteen. Jutussa korostettiin erityisesti kanavan konservatiivikristillistä taustaa sekä epäiltiin vahvasti sen menestymismahdollisuuksia. Merkittävin asia jutussa oli kuitenkin AlfaTV:n suunnittelema oma uutistuotanto, jossa on tarkoitus nostaa esille myös sellaisia seikkoja, jotka jäävät nykyisissä uutistoimituksissa ilman huomiota. 

Omalta osaltani kokemukset AlfaTV:n ajankohtaisohjelmista rajoittuvat yhteen mielenkiintoiseen keskusteluohjelmaan, jossa juontajana toimi Hjallis Harkimo (liik). Lisäksi olen katsonut vain joitain kanavalta tulleita konsertti- ja/tai elokuvataltiointeja, enkä näillä perusteilla ryhdy tekemään syväanalyysiä sen enempää itse kanavasta kuin siitä kertovasta HS:n jutustakaan. 

Sen sijaan kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, että kanavan taustalle on ilmaantunut joukko nimekkäitä julkisuuden henkilöitä - joista Harkimo on vain yksi - sekä myös mediatalo Keskisuomalainen. Lisäksi se on hakenut julkisen sanan neuvoston jäsenyyttä. Siten näyttäisi siltä, että AlfaTV:llä on aito pyrkimys korkeatasoiseen tarjontaan erityisesti ajankohtaisohjelmien puolella. 

Tämä on hyvä asia, sillä nykyinen televisioitu uutistarjontamme on mediasta riippuen enemmän tai vähemmän kallellaan vasemmalle. Se ei kuitenkaan ehkä johdu niinkään TV-kanavien tiedostetuista linjauksista, vaan suomalaisen toimittajakunnan voimakkaasta poliittisesta vinoumasta. 

Heistähän ylivoimaisesti suurin osa on ainakin opiskeluvaiheessa vasemmistolaisia ja sielläkin vasemman laidan kulkijoita eli Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajia. Ja tämä tietenkin näkyy heidän ammatillisessa otteessaan poliittisena vääristymänä.  

Yksi AlfaTV:n suurista haasteista tuleekin olemaan alan ammattikunnan poliittisen suuntautumisen vaikutuksen välttäminen ohjelmien tuotannossa. Sitä vaikeuttaa erityisesti se, että äärimmäinen vasemmisto on viime vuosina luisunut yhä syvemmälle totalitaristiseen suohon, jonka ääriesimerkki on ns. cancel-kulttuuri, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan mielipiteistään. 

Aamun lehti julkaisi myös tästä aiheesta kolumnin, jossa pohdittiin onko suvaitsevaistosta kuoriutunut uusia puritaaneja, jotka sallivat vain omat mielipiteensä. Eivätkä siksi kykene rakentavaan keskusteluun edes niiden kanssa, joiden näkemykset poikkeavat vain hiukkasen heidän omistaan.

Suomessa cancel-kulttuuri ei ole ainakaan vielä saanut samanlaista vaikutusvaltaa kuin rapakon takana - eikä toivottavasti saakaan, sillä me emme sitä kaipaa. Tässä suhteessa HS:n AlfaTV-jutun päättyminen Jussi Saramon (vas) ajatuksiin oli rohkaisevaa. 

Hän nimittäin sanoi, että "aidosti ajattelen, että on todella hyvä, että meillä on useampia vakavasti otettavia uutis- ja ajankohtaiskanavia... ehkä pitää antaa mahdollisuus ennen kuin itse tuomitsee". Näin aion tehdä itsekin, sillä näkemäni Hjalliksen ohjelma ainakin antoi uskoa siihen, että AlfaTV:llä on todellinen mahdollisuus monipuolistaa suomalaisille tarjolla olevaa uutis- ja ajankohtaisohjelmistoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Oikea Media

Jatkuvatko ekonomistien vieroksumat punavihreät bileet?

Helsingin sanomat oli teettänyt ekonomisteilla mielipidekyselyn, jossa selvitettiin heidän näkemystään siitä, kuinka Suomen velkavetoista taloutta tulisi hoitaa jatkossa. Selvä enemmistö eli peräti 71 prosenttia ekonomisteista leikkaisi julkista taloutta. Noin puolet kannatti verotuksen kiristämistä.

Sanna Marinin (sd) punavihreää hallitusta taustalla ilmiselvästi tukevan HS:n jutun otsikko oli totutun harhaanjohtava. Sen mukaan "puolet ekonomisteista aloittaisi leikkaukset tai veronkiristykset jo tällä vaalikaudella".

Otsikko ei sinänsä valehdellut, mutta siitä syntyi vaikutelma, jonka mukaan ekonomistit olisivat kovinkin erimielisiä toimenpiteiden kiireellisyydestä. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä vain 13 prosenttia halusi siirtää leikkauksia tai veronkiristyksiä pidemmälle tulevaisuuteen. Loput eivät osanneet tai halunneet ottaa asiaan kantaa.

Toisin sanoen otsikointi tuki Marinin hallituksen vasemmistosiiven näkemyksiä, joiden mukaan julkisen talouden tasapinottamisella ei ole sen suurempaa kiirettä. Tragikoominen esimerkki tästä oli ministeri Jussi Saramon (vas) äskettäinen ulostulo, jonka mukaan hallitus on sitoutunut vastuullisesti hoitamaan asian sen jälkeen kun se on luopunut vallasta. 

Tämä on yksi niistä asioista, joista vihervasemmiston apupuolue Keskustan ministerit ovat kipuilleet, mutta eivät ryhtyneet toimenpiteisiin. Nähtäväksi jää, saako puolueen kenttäväki ministeristöään ruotuun ensi viikonlopun puoluevaltuuston kokouksessa.

Jos näin käy, on puolueella ja maan hallituksella kaksi vaihtoehtoa. Joko Keskustan joihinkin vaatimuksiin suostutaan tai vaihtoehtoisesti maalaisliittolaisten perilliset joutuvat jättämään hallituksen ja se kaatuu eduskuntakannatuksen puutteeseen. Siten on todennäköistä, että saarikkolaiset saavat läpi joitakin vähemmän merkittäviä vaatimuksiaan - kuten vaikkapa turvetuottajien jonkinlaisen alasajo-avustuksen. 

Samoilla linjoilla oli oppositiojohtaja Jussi Halla-aho (ps), joka arveli eilen keskustan saavan joitakin vaatimuksiaan läpi, jotta Marinin hallitus pysyisi pystyssä. Tosin hän samaan hengenvetoon epäili pääministerin rationaalisia kykyjä eli taktista osaamista houkutella porkkanaa tarjoamalla Keskustaa jatkamaan hallituksen käynnissä olevia punavihreitä "bileitä" - viimeinen sanavalinta suoraan Halla-aholta.

Omalta osaltani oletan Marinin ymmärtävän asian, etenkin kun Halla-aho on sen nyt hänelle rautalangasta vääntänyt. Mutta ei kuitenkaan vielä nuolaista, sillä myös meillä äänestäjillä on mahdollisuus tuoda näkemyksemme esiin. Sen saamme kesäkuulle siirretyissä kunnallisvaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee
Poliittinen kytkykauppa
HS:n väite: Keskusta ei ole vihervasemmiston apupuolue

 

    

Punavihreät vievät ja Keskusta vikisee

Suomen hallituksessa vallitsee tunnetusti selvä marssijärjestys: vihervasemmisto vie ja Keskusta vikisee. Jälkimmäisestä saimme uuden esimerkin eilen, kun puheenjohtaja Annika Saarikko (kepu) valitti turpeen alasajon tapahtuneen liian nopeasti.

Oikeassahan Saarikko on itse asiassa, eli hallituksen täydellisessä epäonnistumisessa turpeen hallitussa alasajossa. Sen seurauksena turvealan yrittäjät ovat vaarassa joutua puille paljaille, kun tulovirta katkeaa ja käsiin jää turpeennostoon hankittu kalusto, jolle ei ole käyttöä millään muulla toimialalla. Pahimmillaan laitteiden ostamiseen otetut lainat ovat vielä maksamatta.

Sikäli Saarikon vikinä on kuitenkin aiheetonta, että itsehän hän ja hänen puolueensa ovat saaneet turpeen alasajon aikaiseksi. Vai unohtiko hän olevansa asiasta päättäneen hallituksen ministeri? 

Nähtäväksi jää miten turveasiassa käy. Helppoa turveyrittäjien auttaminen ei kuitenkaan ole, sillä Emma Kari (vihr) ehti jo viikko sitten sanoa, että "on tärkeää, että ihmisiä tuetaan, vaikka itse alaa ei tueta." 

Tällä hän tarkoitti esimerkiksi turveyrittäjien uudelleenkouluttautumisen tukemista. Ja painotti, ettei hallitus tule tekemään turpeen energiapolttoa tukevia päätöksiä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, onko Saarikolla puoluetovereineen lihaksia vihreiden ministereiden ylikävelyyn.

Koko tapaus on joka tapauksessa nykyistä hallitusta hyvin kuvaava. Ympäristö- ja maailmanparannusasiat on asetettu kaikessa toiminnassa etusijalle Keskustan vikinästä huolimatta. Laskun maksavat sitten aikanaan veronmaksajat. 

Jotain hallituksesta kertonee sekin, että ministeri Jussi Saramo (vas) totesi julkisen talouden tasapainottamisesta seuraavasti: "hallitus on sitoutunut siihen, että se tapahtuu tän vuosikymmenen loppuun mennessä". Kun toimittaja totesi, ettei nykyinen hallitus ole silloin enää vallassa, hän vastasi seuraavasti: "ei kyllä, mutta totta kai pitää aina vastuullisesti katsoa eteenpäin".

Aika mielenkiintoinen näkemys ministeriltä sitoutuneisuudesta ja vastuullisuudesta. Mutta tämäkään ei näyttäisi hillitsevän saarikkolaisten ministeriautohimoa. Tämä nähtäneen valitettavasti myös alkaneella viikolla, kun ministerit kokoontuvat päättämään valtion tulevasta rahankäytöstä - vaikka toivonkin hartaasti olevani tällä kertaa väärässä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voi että me naurettiin...
Ei-vasemmistolaisen Suomen johtava puolue
Punavihreä Suomi

Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?

Kirjoitin pari päivää sitten valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kepu) haastattelun innoittamana siitä, kuinka "nähtäväksi siis jää, haluaako koko hallitus peruuttaa jo tekemänsä päätökset lisärahoista esimerkiksi eläkeläisille, korkeakouluille, vanhustenhoitajille, kouluille, kehitysmaille ja pakolaisille. Eli saavatko tällaiset päätökset myös vasemmistoliittolaisten ja vihreiden ministereiden ja eduskuntaryhmien tuen."

Vastauksen olemme jo saaneet, sillä siitä kirjoittavat molemmat iltapäivälehtemme (Iltalehti, Ilta-Sanomat). Niiden mukaan kumpikaan mainitsemistani puolueista ei halua perua uudistuksia, vaan haluaa pitää niistä kiinni.

Myös pääministeripuolueen kansanedustaja Matias Mäkynen (sd) on samoilla linjalla, sillä hän kertoi näkemyksekseen, että "Katri Kulmunin ehdottamat leikkauslistat eivät ole ainut vaihtoehto, vaan mahdollisuus (ja tarve) tuottavuutta kasvattaviin investointeihin myös huomioitava”. Myös Jussi Saramo (vas) halusi kiristää verotusta, koska "helpot hedelmät kannattaa poimia ensin. Esimerkiksi osinkoverojärjestelmä on haitallinen markkinoiden normaalille toiminnalle".

Sisäministeri Maria Ohisalolla on puolestaan näkemys siitä, että talouden elvytystoimien on tuettava ihmisten työllistymistä sekä Suomen siirtymää hiilineutraaliksi hyvinvointivaltioksi. Työllistämisen nimissä tulisi esimerkiksi tehdä raideinvestointeja, jotka luovat työpaikkoja, mahdollistavat kaikille liikkumisen ja auttavat Suomea pääsemään ilmastotavoitteisiin.

Tässä tilanteessa olin siis varsin pettynyt hallituksemme vasemman siiven linjauksiin. Kukaan ei maininnut sanallakaan siitä, että koronalamasta meidät voi nostaa ainoastaan yksityinen yritystoiminta. Siten koronan jälkeistä aikaa suunniteltaessa keskeistä olisi sen toimintaedellytyksistä huolehtiminen sekä nyt että koronakriisin jälkeen.

Sitä ei ole julkisen sektorin kasvattaminen eli yksityisten ihmisten ja/tai yritysten verotuksen kiristäminen. Mutta juuri sitä näyttäisivät kuitenkin tahtovan niin vasemmistoliittolaiset, vihreät kuin sosialidemokraattisetkin edustajat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katri Kulmuni ja poliittinen realismi
Älyllisesti epärehellisen palkka
Uusi vero vaatii kompensaation