Tuoreessa Alexanderin ja Christian tutkimuksessa selvitettiin erilaisten pelien avulla koulutaustan ja ryhmän etnis-uskonnollisen koostumuksen vaikutusta nuorten halukkuuteen investoida yhteiseen hyvään. Tutkimus tehtiin Bosniassa ja Herzegovinassa, jossa koulut ovat joko etnis-uskonnollisesti monokulttuurisia tai sellaisia, joihin on integroitu sekä muslimeja että kristittyjä. Oppilaat eivät kuitenkaan voi valita koulujaan, vaan heidät sijoitetaan niihin muilla kriteereillä. Tämä asetelma tarjosi tutkijoille mainion "koejärjestelyn".
Tutkimuksissa tarkasteltiin neljän oppilaan ryhmiä, joihin kuuluvat tiesivät toisistaan vain uskonnon. Ennakko-odotusten mukaisesti halukkuus investoida yhteiseen hyvään oli merkittävästi pienempi, mikäli tutkittavaan ryhmään kuului eri uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia nuoria. Näin kävi sekä sellaisissa ryhmissä, jonka jäsenet oli kerätty monokulttuurisista kouluista kuin myös sellaisissa ryhmissä, jotka koottiin integroivaa koulua käyvistä.
Tutkimuksen yllätys sen sijaan oli se, että eri etnis-uskonnollisiin ryhmiin kuuluvia nuoria integroivissa kouluista kerättyjen nuorten halukkuus investoida yhteiseen hyvään palasi, mikäli heillä oli käytössään myös heille itselleen kustannuksia aiheuttava rangaistusmahdollisuus väärin toimivia kohtaan. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut niissä ryhmissä, joihin osallistuneet oli kerätty monokulttuurisista kouluista.
Integraation ja toimivien rangaistusten avulla voitiin siis palauttaa monikulttuuriseen ryhmään halu toimia yhteisen hyvän puolesta.
Tämä on erittäin mielenkiintoista myös jatkuvasti monikulttuuristuvan Suomen kannalta. Alexanderin ja Christian tutkimushan ilmiselvästi viittaa siihen, että nykyinen väestökehitys, jossa väestöryhmät segregoituvat eri asuinalueille tulee johtamaan pohjoismaisen yhteistä hyvää tuottavan hyvinvointivaltion perusteiden rapautumiseen.
Turun Varissuon tai Helsingin Vuosaaren kehittymistä Ruotsin Rosengårdin kaltaisiksi maahanmuuttajien hallitsemiksi alueiksi tulisi siis pyrkiä välttämään kaikin voimin. Samoin tulisi pyrkiä välttämään maahanmuuttajavaltaisten koulujen tai edes koululuokkien syntymistä.
Tämä on kuitenkin ongelmallista ilman, että puututaan ihmisten oikeuteen valita asuinkuntansa ja sitä kautta myös lastensa koulu. Olemme siis tahtomattamme joutuneet vakavaan ristiriitatilanteeseen ihmisten perusoikeuksien kunnioittamisen ja maahanmuuton hyvinvointivaltiolle aiheuttamien riskien torjunnan välillä.
On myös huomattava, että Alexanderin ja Christian tutkimus käsitteli ihmisryhmiä, jotka käytännössä eroavat toisistaan vain uskonnon suhteen. Sen sijaan Suomessa suuri osa maahanmuuttajista tulee lähes täysin suomalaisista kulttuuri- ja uskontokäsityksistä poikkeavista kulttuureista. Tämä tuskin helpottaa näiden maahanmuuttajien sopeutumista suomalaisiin ihmisiin tai päinvastoin.
Alexanderin ja Christianin tutkimus yhdessä edelle kirjoittamieni seikkojen kanssa vahvistaakin selvästi käsitystä, että nykyisen kaltainen maahanmuutto on todellinen uhka suomalaiselle yhteisen hyvän varaan rakennetulle yhteiskunnalle. Ainakin ongelmien torjumiseksi asiaan tulisi suhtautua rehellisesti ja vakavasti. Siis siten, ettei ratkaisuja etsittäisi sotkemalla keskenään yleviä ihanteita ja raadollisia tosiasioita, vaan pitäydyttäisiin pelkästään jälkimmäisissä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Hirvisaari hovioikeuden tuomiolla
Maltillista islamismia ei ole, väittää tunisialainen radiopersoona
Terrorismirikos-epäily Suomessa
Tekstit
-
Näistä lähtökohdista päästään todella mielenkiintoiseen tilanteeseen, kun huomioidaan että nykyisen väestönkehityksen seurauksena huoltosuhde aiheuttaa tulevaisuudessa kestävyysvajeena hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisen. Kaikkine ongelmineenkin maahanmuutto voi siis tuoda suurempaa hyötyä väestörakenteen tervehtymisen kautta. Voisivatko maahanmuuton ongelmatkin lieventyä, jos syntyperäiset suomalaiset alkaisivat nähdä maahanmuuttajat tulevaisuuden resurssina uhkan sijaan?
VastaaPoistaEnnustettua väestön huoltosuhde-ongelmaa voidaan tosiaan ratkoa tänne kohdistuvalla työperäisellä maahanmuutolla. Näinhän meillä itse asiassa jo tehdäänkin esimerkiksi terveydenhuollon tai marjanpoiminnan osalta.
VastaaPoistaSen sijaan niin sanottu humanitaarinen maahanmuutto on toistaiseksi vain pahentanut huoltosuhde-ongelmaa, koska iso osa sen mukanaan tuomista ihmisistä ei ole työllistynyt odotetusti, vaan on jäänyt sosiaalituvan elätettäväksi. Tämän korjaaminen vaatinee koko kotouttamisjärjestelmän uudelleen rakentamista, jotta tilanne muotoutuisi hyväksyttäväksi sekä suomalaisen yhteiskunnan että täältä turvaa hakeneiden kannalta.
Sinänsä itse päätekstissä käsittelemääni ongelmaa ei ole olemassa kuin monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Tekstin tärkein johtopäätös minun mielestäni on se, että rakentamalla yhteiskunnan infrastruktuurin oikein (siis esimerkiksi estämällä väestöryhmien segregoituminen ja puuttumalla päättäväisesti molemminpuolisiin väärinkäytöksiin), voitaisiin monikulttuurin aiheuttamia lieveilmiöitä ehkä hallita nykyistä paremmin. Sitä kautta (ainakin siteeraamani tutkimuksen tulosten valossa) mainitsemasi kaltaiset asenneongelmat poistuisivat tai ainakin vähenisivät. Toisaalta samalla jouduttaisiin ehkä rajoittamaan joitakin (tai ainakin joidenkin) ihmisten perusoikeuksia. Olemme siis vaikean arvovalinnan edessä.
Maahanmuuttajien työttömyydessä iso ongelma piilee varmasti kysyntäpuolella, kun samantasoisessa hakijaryhmässä ollaan haluttomia rekrytoimaan maahanmuuttajia. Suomalainen sosiaaliturva vaikuttaa sopivan huonosti maahanmuuttoon, koska maahanmuuttajien tyypillisesti työllistämät työtehtävät ovat pienipalkkaisia pätkätöitä, joiden vastaanottaminen on kannattamatonta tuloloukkujen vuoksi. Maahanmuuttajien työttömyyden pitäisi mielestäni herättää enemmän keskustelua sosiaaliturvajärjestelmän uudistamistarpeesta, koska samoja piirteitä sisältävä nuorisotyöttömyys yleisesti vaikutttaa vahvalta signaalilta siihen, että sosiaaliturvajärjestelmä ei ole riittävän joustava pätkätöiden yleistyessä. Vastikkeellinen perusturva tai negatiivinen tulovero saattaisi ratkaista nämä ongelmat, mikäli ne toteutettaisiin niin, että työn vastaanottaminen ei ainakaan vähentyisi ja järjestelmä ei sinänsä jakaisi tuloja vaan antaisi vähimmäistoimeentulon kitkattomammin.
VastaaPoistaTaloustieteen Nobelin muistopalkinnolla palkittu George Akerlofin artikkeli The Market for Lemons mainitsee arvopapereissa merkittävän seulontaongelman ilmenevän myös vähemmistöjen keskuudessa. Rekrytoijat, asunnonostajat tai kouluun hakijat arvostavat maahanmuuttajavaltaisen hakija-aineksen, alueen tai koulun opiskelijat näiden kantaväestöä heikomman keskiarvon mukaan. Kyvykkäät maahanmuuttajat seuloutuvat aliarvostettuina parempiin oloihin, jolloin alkuperäisen kohteen arvostus romahtaa, kun se ei vastaa edes odotettua tasoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Market_for_Lemons