Pekka Poudan ennuste ja pohjoinen merijää

MTV3:n käyttämä meteorologi Pekka Pouta kertoi, että Suomessa jatkuu edelleen joissakin paikoissa niin sanottu terminen kesä. Se tarkoittaa, että vuorokauden keskimääräinen lämpötila pysyttelee pääosin kymmenen asteen yläpuolella. 

Tämä on poikkeuksellista, sillä elämme jo lokakuuta eli olemme keskellä kalenterin mukaista syksyä. Lisäksi Suomeen saapuu – Poudan ennusteen mukaan – myös lähipäivinä lämpimiä ilmavirtauksia, joten suviset säät sen kuin jatkuvat. 

* * *

Tämän perusteella voisi kuvitella, että pohjoisen jäämereen jääkenttien sulaminen jatkuisi niin ikään nopealla vauhdilla. Näin ei kuitenkaan ole, vaan viimeisten päivien aikana arktinen merijää on laajentunut nopealla vauhdilla siten, että sen laajuus oli tuoreimman tiedon (toissapäivänä) mukaan ajankohtaan nähden suurempi kuin kertaakaan vuoden 2014 jälkeen. 

Itse asiassa pohjoinen napajää alkaa vuosittain – myös kuluvana vuonna – kasvaa syyskuussa. National Snow and Ice Data Centerin mukaan pohjoisen merijään syyskuinen keskipinta-ala oli suurin sitten vuoden 2022, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. 

Kuvasta näkee myös sen, ettei arktisen merijään syyskuinen keskipinta-ala ole käytännössä sen enempää kasvanut kuin supistunutkaan sitten vuoden 2007. Ja siten – etenkin venäläisten – into käyttää koillisväylää tavarakuljetuksille ei näyttäisi olevan helpottumassa, ellei merijään laajuuden kehitys palaa vuosina 1995-2007 nähdylle lasku-uralle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Luvassa on pitkä ja kuuma kesä

Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma

Tänä aamuna virsi on lyhyt. Tai epistola. Tai näin maallisemmin pelkkä blogimerkintä.

Näin siksi, että toissapäivänä (13.9.) pohjoinen merijää oli kuluvana syksynä ensimmäistä kertaa laajempi kuin edellisenä päivänä. Ei paljon, mutta kuitenkin noin tuhat neliökilometriä. 

Olettaen, ettei pohjoinen merijää ala kasvaa uudelleen, se jäi kuluvana vuonna laajemmaksi kuin vuosina 2007, 2008, 2011, 2012, 2015, 2019, 2020, 2023 ja 2024. Ja vaikka alkaisikin, sen laajuus voisi käytännössä ohittaa vain vuoden 2008 minimilaajuuden. 

Suppeimmillaan merijää oli vuonna 2012, joten siitä alkaa olemaan aikaa. Tilastokakkosena on puolestaan kuuden vuoden takainen vuosi 2020, joka sekään ei ollut aivan äsken. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä sen sijan nappasi vuosi 2007 eli 23 vuoden takainen tilastotieto.

* * *

Edelle olen kirjannut vain mitattuja faktoja. Ja vieläpä sellaisia, joiden tilastohistoriassa en ole havainnut merkittäviä jälkikäteisiä korjauksia. 

Siksi täytyy kysyä, miten edelle kirjaamani tilastotieto suhtautuu siihen, että vain kolme vuotta sitten julkaistun mallinnuksen mukaan pohjoinen merijää sulaa jo vuonna 2030 tai ainakin pian sen jälkeen. Kirjoitin tuosta ennusteesta tuoreeltaan ja päätin merkintäni sanoihin "tulinhan tässä jälleen kerran dokumentoineeksi tämän blogin muistiin yhden ilmastontutkijoiden hypoteesin, jonka aika tulee joko falsifioimaan tai osoittamaan oikeaksi". 

Siksi ajattelin, että nyt – kun lähes puolet tutkijoiden antamasta sulamisajasta on kulunut – olisi sopiva hetki tarkastella väliaikatilannetta. Toki tutkijoiden tiukimman ennusteen toteutumiseen on aikaa vielä neljä vuotta seitsemästä, mutta rehellisesti täytyy sanoa, etten edelle kirjoittamieni faktojen perusteella lähtisi sijoittamaan vähiä rahojani vedonlyöntitoimistoon tämän asian puolesta. 

Vaikka olisihan se kieltämättä mielenkiintoista tietää, millaisen voittokertoimen sille voisi saada. Näin siitäkin huolimatta, että kesän aikana Ranskassa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys ja koko maapallon mallinnettu keskilämpötilakin oli elokuussa mittaushistoriansa korkein. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoinen merijää sulaa sittenkin
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?

Atlantin valtameren välivesi lämpenee

Uutisten mukaan maailman valtameret ovat lämmenneet viime aikoina kovasti muualla kuin napa-alueilla. Siksi oli mielenkiintoista huomata tieteellinen tutkimus, jossa tutkittiin Itä-Grönlannin syrjäisten rannikkovesialueiden niin sanotun välikerroksen veden lämpötilaa hyödyntäen sarvivalaisiin kiinnitettyjä antureita. 

Nämä arktiset eläimet ovat tunnettuja kyvystään sukeltaa syvälle merenpinnan alle, aina 1,5 kilometrin syvyyteen asti. Siten niihin kiinnitetyt tallentavat instrumentit mahdollistivat tietojen keruun noin 250 metrin syvyydestä alaspäin sijaitsevan Atlantin välikerroksen veden lämpötiloista Itä-Grönlannin rannikoilla. Jo aiemmin tiedettiin, etteivät napa-alueiden jäätiköt juurikaan vaikuta näihin syvyyksiin.

Näin saatujen tulosten mukaan tutkimuksen kohteena olleen Blossevillen altaan veden lämpötila nousi vuosina 1960–2021 yli 500 metrin syvyydessä noin 0,047 °C vuodessa. Lisäksi veden suolaisuuden havaittiin muuttuneen. 

Tutkijoiden mukaan nämä muutokset väliveden lämpötiloissa – "Grönlanninmeren atlantifikaatio" – ulottuu nykyään syvälle merenpohjan altaisiin mereen päättyvien jäätiköiden edustalla jopa 300 kilometrin päähän sisämaahan. Tämä näkyy Scoresby Soundin ja Kangerlussuaqin syviä vuonoja ympäröivissä jäätiköissä, jotka altistuvat huomattavasti lämpimämmille ja suolaisemmille vesille kuin matalammalla Blossevillen rannikolla sijaitsevat jäätiköt. 

Nämä havainnot osoittavat, että lämpenevä Atlantin välivesi kuljettaa lämpöä suoraan jäätiköiden edustalle, mikä edistää jäätiköiden vedenalaista sulamista ja nopeuttaa niiden massan menetystä. Toisin sanoen yli 200 metrin syvyydessä nousevat lämpötilat – ja myös suolapitoisuudet – selittävät jäävuorien runsaan irtoamisen Scoresby Soundissa ja Kangerlussuaqissa. 

* * *

Tämä lyhyesti referoimani tutkimus osoittaa tekijöiltään melkoista luovuutta menetelmien kehittämisessä. Valaiden valjastaminen  jo kymmeniä vuosia sitten mittareiden kuljetusalustoiksi on ollut loistavat idea, jota ilman edellä välittämääni tietoa ei olisi saatu. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, jatkuuko Atlantin väliveden lämpeneminen myös tulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa Grönlannin ilmastoon. Ja onko sillä lopulta vaikutusta myös Pohjoisen jäämeren kasvamiseen kaupallisten kuljetusreittien valtaväyläksi. 

Jälkimmäisen osalta tilanne ei kuitenkaan juuri nyt vaikuta kovin lupaavalta, vaikka maailmanpolitiikan turbulenssit ovatkin nostaneet – vaikeuksista huolimatta – arktisen reittiä käyttävien kuljetusten määriä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Luvassa on pitkä ja kuuma kesä
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista