Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?

Nykymaailmassa on monilla tahoilla tarve kertoa ihmisille valeuutisia - esimerkkinä vaikka presidentti Putin tai erilaiset salaliittoporukat. Näin siitä huolimatta, että kokonaisuuden kannalta olisi kaikkien etu, että ihmiset ja yhteisöt tekisivät päätöksiään tosiasioiden perusteella. 

Siksi kaikissa vähänkin vauraammissa maissa on organisoitu tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Toisaalta ihmiset ovat taipuvaisia täyttämään tiedontarvettaan myös erilaisilla uskomuksilla tai kokonaisilla uskonnollisilla oppirakennelmilla. Niinpä maailmassa on tuhansia erilaisia uskontoja suurista maailmanuskonnoista mitä omituisempiin lahkoihin, erilaisiin uususkontoihin ja kaikenlaisten gurujen vetämiin yhden asian oppirakennelmiin. 

Nämä seikat tulivat mieleeni kun eteeni sattui tutkimus, jossa oli selvitetty erilaisten tietolähteiden luotettavuutta ihmisten silmissä. Siinä haluttiin ymmärtää, kuinka yksittäisten ihmisten uskonnolliset maailmankuvat vaikuttavat heidän luottamukseensa erilaisiin tiedonlähteisiin. 

Asiaa selvittääkseen tutkijat pyysivät yli 10 000 internetin käyttäjää 24 maasta lukemaan fiksulta kuulostavia, mutta kuitenkin todellisuudessa merkityksettömiä lausuntoja näyttäen samalla kuvaa tekstin oletetusta lähteestä. Kuvat taas oli valittu siten, että niissä oleva henkilö oli ulkonäöltään helposti tunnistettavissa joko hengelliseksi tai tieteelliseksi auktoriteetiksi. 

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että maasta tai uskonnollisuudesta riippumatta osallistujat pitivät tutkijaksi tunnistetun hahmon absurdeja väitteitä uskottavampina kuin henkiseltä johtajalta tuleviksi kuvittelemiaan väitteitä. Tämä lainalaisuus oli kuitenkin heikompi niillä ihmisillä, jotka olivat ilmoittautuneet vahvasti uskonnollisiksi - eli heidän luottamuksensa tieteeseen, verrattuna uskonnollisiin väitteisiin, oli heikompi kuin muilla ihmisillä. Lisäksi tutkijat havaitsivat viitteitä siihen, että ihmiset ponnistelisivat enemmän sellaisen viestin tulkitsemiseen, jonka lähteeseen he luottavat.

Tutkijat nimesivät havaintonsa Einstein-ilmiöksi. Ja loppukaneetissaan he totesivat, että on runsaasti esimerkkejä, jotka osoittavat, että tiede toimii tärkeänä uskottavuuden vihjeenä. Esimerkiksi Donald Trumpin veljentyttären sukuhistoriakirjaa koristaa uskottavuutta lisäävä teksti "Mary L. Trump, PhD", kosmeettisten tuotteiden mainokset sisältävät usein tieteeseen viittavia väitteitä kuten "kliinisesti todistettu" tai "ihotautilääkärien suosittelema" ja jopa tupakkateollisuus on vedonnut tieteeseen esimerkiksi maniostamalla, että "lääkärit polttavat Cameleita enemmän kuin muita savukkeita". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Hölynpölyä
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle

Hienoja tavoitteita

Eilinen oli Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin julkaisupäivä. Sen suhteen minut teki tyytyväiseksi yhden ison kissan nostaminen pöydälle.

Perussuomalaiset nimittäin budjetoisi reilun puolen miljardin euron leikkauksen kehitysapuun ja vajaan 300 miljoonan säästön maahanmuuttoon liittyviin menoihin verrattuna hallituksen linjauksiin - eli esitti lähes miljardin euron hyväntekeväisyyspotin uudelleenallokointia. Lisäksi puolue linjasi, että kehitysapua tulisi tulevaisuudessa maksaa vain ja ainoastaan budjetin ylijäämästä, ja että turvapaikanhakijoiden määrä pitäisi laskea nollaan.

Nämä ovat hienoja tavoitteita. Ja poikkeavat oleellisesti siitä, mihin Sanna Marinin (sd) hallitus on sitoutunut.

Hyvä tavoite on myös valtion velkaantumisen vähentäminen. Siltä osin Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti vähentäisi - verrattuna hallituksen budjettiesitykseen - valtion menoja 728 miljoonaa euroa ja tuloja 681 miljoonaa, jolloin velanottotarve pienenisi 47 miljoonaa euroa. Toisin sanoen puolueen esittämä muutos valtion velkaantumiseen olisi lähinnä kosmeettinen suhteessa hallituksen budjettiesityksen lähes 7 000 miljoonan euron alijäämään.  

Oleellista tässä on kuitenkin huomata se, että Perussuomalaisten varjobudjetista käytettäisiin lähes yksi miljardi hallituksen esitystä enemmän suomalaisten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden edistämiseen sen sijaan, että veronmaksajien selkänahasta revitty raha vain lahjoitettaisiin muualle. Ja juuri tämän periaatteen toivoisi olevan kaikkien puolueiden johtotähtenä sitten, kun jälleen käydään hallitusneuvotteluita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Annika Saarikko kuuro, ymmärtämätön vai epärehellinen?
SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää