Vihreiden kissojen sota

Sofia Virta (vihr) katsoi tosi-TV:ssä esiintymisen tärkeämmäksi kuin politiikan. Koska kyse on lähtökohtaisesti hyvästä asiasta – vihreiden puheenjohtaja on poissa päättämässä suomalaisten asioista – en ole itse tarttunut asiaan. 

Enkä tarttuisi nytkään, ellen olisi huomannut toisen vihreän naisen hermostuneen kilpailijattarensa suosionkalastelusta. Kyse on eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltolasta (vihr), joka antoi Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan "mä todella odotan ja toivon sellaista vihreää puoluetta, jonka johto edistää oman uransa sijaan täysillä vihreitä arvoja. Ja on esimerkiksi paikalla silloin, kun eduskunnassa äänestetään porsaiden kastraatiosta."

Huomionarvoista oli myös se, että Aaltola kaipasi vihreiden johtoon jälleen kollia eli Ville Niinistöä (vihr). Lisäksi on syytä huomata asiasta kertoneen toimittajan lisähuomio, jonka mukaan molemmat kissatappelijat kilpailevat ensi kevään vaaleissa saman vaalipiirin äänistä. 

Ettei vain taustalla luuraisi suorastaan kissojen reviiritaistelu? 

Joka tapauksessa olisi koko Suomen etu, jos tästä kehkeytyisi todellinen vihreiden sisällissota, jossa vyön alle suunnatut verbaaliset lyönnit ylittäisivät kaikki uutiskynnykset ja naukuminen kuuluisi läpi sosiaalisen ja perinteisen median. Niin, että ainakin älykkäin osa vihreiden kannattajista ymmärtäisi, millaista joukkoa he ovat kannattaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Mielipidevaikuttamisen kustannukset eivät kuulu veronmaksajalle

Wille Rydman (ps) ja Sofia Virta (vihr) kävivät taannoin kiivaan keskustelun Ylen ajankohtaisohjelmassa. Molemmat puhuivat toistensa päälle ja väittivät vastapuolen valehtelevan. Puheenaiheena olivat hallituksen aikomukset leikata julkista tukea erilaisilta järjestöiltä. 

Ottamatta kantaa tuohon keskusteluun, oli mielenkiintoista, että Helsingin sanomat haastatteli pian sen jälkeen valtionapua noin 29 miljoonaa euroa vuodessa saavan Suomen sosiaali ja terveys -yhdistyksen eli Sosten pääsihteeriä Vertti Kiukasta siitä, mitä veronmaksaja saa – tämän mielestä – rahojensa vastineeksi. Onhan tässä tuloistaan 85 prosenttia valtiolta saavassa järjestössä mukana paljon erilaisia poliitikkoja.

* * *

Kiukaksen mukaan "ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta meidän perustuotteemme on ministeriöille ja eduskunnan valiokunnille annettava lausunto. Tietyissä piireissä kauheasti demonisoidaan vaikuttamistoimintaa, mutta sitä se ennen kaikkea on."

Kyse on siis järjestöstä, jonka tärkein tehtävä on ajaa taustaorganisaatioidensa etua. Toisin sanoen, se ei aja kustannuksistaan suurimman osan kuittaavien veronmaksajien eikä siis myöskään koko Suomen väestön asiaa. 

Jutusta selvisi, että Sosten lausunnot lähetetään joko ministeriöille tai puolueille. Kiukaksen mukaan tämä on ensin mainitun kannalta positiivinen asia, koska "sen sijaan, että ministeriö saa kolmekymmentä lausuntoa, se saa yhden, jossa on huomioitu jäsenjärjestöjen näkökulmat".

* * *

Professorina olen ollut silloin tällöin mukana omaa tutkimusalaani hyödyntävän ministeriön lainsäädäntötyössä sekä tehnyt uusista laeista myös tieteelliseen tietoon perustuvia lausuntoja. Siksi lienee syytä kertoa, mitä se tarkoittaa.

Omien kokemusteni perusteella itse lainsäädäntötyö lähtee liikkeelle hallitusohjelmasta, jonka pohjalta ministeriö ryhtyy valmistelemaan hallituksen haluamia muutoksia Suomen lakeihin ja asetuksiin. Se tapahtuu ministeriön virkamiesten ja heidän kutsumiensa asiantuntijoiden yhteistyönä. Ainakaan itse en ole huomannut, että tässä vaiheessa mukana olisi ollut minkään tahon edunvalvojia tai mielipidevaikuttajia. 

Näissä kokouksissa sorvataan itse lakiteksti sekä kirjataan ylös lainsäädännön perustelut. Jälkimmäinen teksti on huomattavasti pidempi kuin itse laki, ja tutkijana olen osaltani huolehtinut, että muutoksissa on huomioitu ajantasainen tieteellinen tieto. 

Tämän työn jälkeen ministeriö lähettää lakiluonnoksen lausuntokierrokselle, jossa varsinaisten toimijoiden – niin julkisten kuin yksityistenkin – lisäksi myös Sosten kaltaiset järjestöt ovat voineet kertoa mielipiteensä. Ne ovat yleensä varsin ristiriitaisia, sillä yhden tahtoessa lakiin "valkoista" vaatii toinen "punaista" ja kolmas "vihreää". 

Siten niillä – eri tahojen mielipiteillä – ei ole juurikaan vaikutusta itse lakiin, ellei esille ole noussut faktuaalisia eli todellisia ongelmia, jotka ovat jääneet valmistelutyössä huomaamatta. Sellaiset luonnollisesti korjataan, koska juuri näiden havaitsemisen varmistaminen on koko lausuntokierroksen tarkoitus. 

* * *

Palatkaamme siis Sosten tarpeellisuuteen. Se toimittaa lainsäätäjälle lobbaustietoja taustajärjestöiltään ajaakseen niiden yhteiskunnallista etua – tarvittaessa vaikka tieteellisen ja kokemusperäisen tiedon vastaisesti. Kootessaan yhteen kaikkien jäsentensä näkemykset, se joutuu sovittamaan niitä yhteen eli harjoittamaan enemmän tai vähemmän ennakkosensuuria. Tämä vähentää lakiesityksestä lausuttujen näkemysten kirjoa.

Erityisesti on huomattava, että ajaessaan jäsenjärjestöjensä etua Soste toimii väistämättä päärahoittajansa eli veronmaksajien tahtoa vastaan, mikä puolestaan näkyy parhaiten eduskunnan poliittisissa voimasuhteissa. Eikä siis Sosten kaltaisissa järjestöjen järjestöissä, jotka edustavat vain omaa jäsenistöään ja niiden intressejä. 

Tämä on samalla perustelu sille, miksi Sosten kaltaisten järjestöjen tukeminen verovaroista ei ole järkevää eikä oikeastaan edes hyväksyttävää, sillä mielipidevaikuttamisen rahoittaminen kuuluu lobbajalle itselleen. Ja siksi on hyvä, että Sosten kaltaisille järjestöille osoitettu julkinen tuki pääsee hallituksen leikkauslistalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Iltalehti unohti kertoa vihreän asiantuntijan taustan

Iltalehti julkaisi eilen varoituksen, joka koski Petteri Orpon (kok) hallituksen Perussuomalaisten johdolla ajamaa uutta koetta, jossa testattaisiin kansalaisuutta hakevan ihmisen yhteiskuntatietoisuutta. Siis arvioitaisiin suomalaiseksi haluavan henkilön ymmärrystä sellaisista asioita kuin suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja keskeisestä lainsäädännöstä, perus- ja ihmisoikeuksista, yhdenvertaisuudesta, sukupuolten tasa-arvosta sekä Suomen historiasta ja kulttuurista.

Jutussa oli haastateltu keskuskauppakamarin maahanmuuton ja osaamisen johtavaa asiantuntijaa, Suvi Pulkkista, joka tyrmäsi uuden kokeen ja sen tarpeellisuuden. Erityisesti hän kaipasi sellaisia kansalaisuuskokeita, joissa testattaisiin asioiden ja suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteiden ymmärtämisen sijaan erilaisten yksityiskohtien ulkoa opettelemista – esimerkkinä kyky nimetä Suomen pääkaupunki tai maamme itsenäistymisvuosi. 

Jutussa jäi kertomatta, että asiantuntija Suvi Pulkkinen on vihreä aktiivipoliitikko ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Enkä siksi ole lainkaan hämmästynyt hänen lausunnostaan, sillä onhan se kuin suoraan vihreiden poliittisesta pelikirjasta otettu.

Siihen Pulkkisella on tietenkin oikeus, ei siinä mitään. Mutta Iltalehden olisi rehellisyyden nimissä pitänyt kyllä kertoa haastateltavansa poliittisesta aktiivisuudesta. Tai ainakin mainitsevan, miksi se on salattu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisuuskoe
Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Ilta-Sanomat valaisi eilen, minkälaista elämää vaikeuttavaa byrokratiaa Suomeen on luotu. Koko lista on järkyttävä, mutta liian pitkä käsiteltäväksi kokonaisuudessaan yhdessä blogikirjoituksessa. Siksi otan esimerkiksi vain muutamia kohtia.

IS:n listalla oli ensimmäisenä lakritsipiipun aseman selkeyttäminen muuna kuin tupakkatuotteena. Pienen Googlehaun jälkeen löysin viiden vuoden takaisen jutun, jonka mukaan "tupakkalakiin tuli muutos kaksi vuotta sitten, jonka myötä lakupiippu määriteltiin tupakkaa muistuttavaksi tuotteeksi. Kaupat eivät saa enää myöntää bonusta lakupiipusta, eikä niitä saa myydä itsepalvelukassoilla."

Tekstin luettuani jäin ihmettelemään, että mitä ihmettä tämän asian lainsäädäntöön vuonna 2017 vienyt ministeri tai hänen avustajansa on mahtanut ajatella. Tuskin ainakaan suomalaisen elintarvikeketjun toimivuutta ja tehokkuutta - saati julkisen hallinnon kustannuksia. Vallassa oli tuolloin - uskomatonta kyllä - Juha Sipilän (kepu) johtama porvarihallitus eikä suinkaan punavihreä valtioneuvosto. 

Viidentenä listalta löytyy kohta, jonka mukaan hallitus poistaa vaatimuksen toimittaa vuosittain lääkärinlausunto todisteeksi kehitysvammasta, jonka lääkäri on todennut elinikäiseksi. Tämän byrokratian kukkasen lainsäädäntöön toimittanutta hallitusta en löytänyt googlaamalla, eikä sitä tekoäly ChatGTP:n mukaan olekaan erikseen säädetty vaan kyse on siitä, että "käytännössä palveluiden myöntämisessä hyödynnetään lääkärinlausuntoja osana yksilöllistä tarvearviointia". 

Selvää kuitenkin on, ettei vuosittain toistuva turha vaatimus lääkärintodistuksesta elinikäisen vamman kohdalla ainakaan nopeuta julkisen terveydenhuollon sujuvuutta tai vähennä sen kustannuksia veronmaksajalle. Ja siksi on aivan erinomaista, että tämä käytäntö on nyt joutumassa historian roskatunkiolle.

Kohdassa yhdeksän taas myönnetään apteekin työntekijöille lupa kuljettaa potilaan vanhentuneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi. Tämänkään säädöksen taustaa en löytänyt itse, mutta ChatGPT kertoi, että "käytäntö perustuu lääkejätteiden turvalliseen käsittelyyn liittyviin ohjeistuksiin ja lainsäädäntöön, ei erilliseen kieltoon". 

Joka tapauksessa on erinomaista, että hallitus antaa apteekin työntekijöille mahdollisuuden - ei siis velvollisuutta - ottaa matkaansa potilaiden lääkkeitä silloin, kun heiltä sitä pyydetään. Ja ties vaikka joku apteekki ottaisi tämän mahdollisuuden jopa yhdeksi liiketoimintansa osaksi?

* * *

Nämä - ja muut IS:n listaamat - esimerkit riittänevät osoitukseksi siitä, että Suomessa on valtava määrä tarpeetonta säätelyä, jonka tuottamiseen ja valvomiseen kuluu julkisen sektorin työntekijöiden aikaa. Samalla se lisää yritysten ja veronmaksajan kustannuksia sekä vähentää yrittäjien mahdollisuuksia kehittää liiketoimintaansa. 

Siksi on erinomaista, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tarttunut aiheeseen, vaikka listan jokainen kohta itsessään onkin vain vähäinen vaiva meille suomalaisille ja julkiselle sektorille. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen suuri joki alkaa pienistä puroista. 

Näin on myös hallinnon ja byrokratian kohdalla, joiden jokaisella säädöksellä on pieni vaikutus ihmisten elämään ja talouden toimintaan. Ja joiden kertyminen vuosikymmenestä toiseen kerryttää taakkaa, jota olisi syytä tarkastella paljon useammin kuin suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut tapana tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Ruotsalais-somalialainen lapsi, rangaistukset ja maamme vetovoimatekijät

Suomessa luettiin eilen kovia tuomioita suurelle joukolle järjestäytyneeseen rikollisuuteen syyllistyneitä henkilöitä. Asiasta kertoneen Ylen jutun mukaan Nassar Abdouraman Moussa sai 10 vuotta vankeutta, Zakaria Said Mohamed 10 vuotta vankeutta, Hassan Abdulkadir Mohammed 10 vuotta vankeutta, Mohamed Abdulkadir Okashe 10 vuotta vankeutta, Farhaan Mohamed Omar 10 vuotta vankeutta, Mazen Omer 10 vuotta vankeutta, Abdiwahab Abdirahman Shekul 9 vuotta vankeutta, Arlind Sokoli 9 vuotta vankeutta ja Subeir Abdi Qalib 6 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Lisäksi oikeus tuomitsi alle kuuden vuoden rangaistuksiin yhteensä 13 henkilöä. Yksi henkilö sai sakkoja ja kolmen henkilön syytteet hylättiin.

Kuten arvoisa lukijani huomasi jo edelle kopioimastani nimiluettelosta, on nyt tuomittu järjestäytynyt huumekauppiasjoukko pohjoismaisen maahanmuuttopolitiikan somalialainen lapsi ja seuraus. Ja että nyt tuomitut henkilöt ovat päätyneet maahamme tekemään rikoksia Suomen - ja myös Ruotsin - aiempien hallitusten tekemien tietoisten päätösten seurauksena. 

* * *

Toinen juuri nyt ajankohtainen harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraus on katujengien harjoittama rikollisuus, jota voisi luonnehtia muiden - useimmiten nuorten - ihmisten terrorisoimiseksi. Myös sen Suomessa esiintyminen johtuu aiemmin maatamme johtaneiden poliitikkojen tietoisista päätöksistä. 

Onneksi nykyinen - Petteri Orpon (kok) johtama - hallitus on valmistellut sisäministeri Leena Meren (ps) johdolla esityksen, jossa katujengitoiminnasta, uhrin nöyryyttämisestä ja alle 15-vuotiaiden käyttämisestä rikoksen teossa tulee rangaistuksen koventamisperuste. Se on valmistunut ja lähdössä asiantuntijalausunnoille. 

Toivoa sopii, että asiantuntijalausunnoissa huomataan kaikki sellaiset seikat, jotka saattaisivat heikentää valmistellun lainmuutoksen vaikuttavuutta katujengien toimintaan. Ja että ne saataisiin korjatuksi ja uusi lainsäädäntö voimaan mahdollisimman nopeasti. 

* * *

Kolmas ajankohtainen kokonaisuus liittyy maahanmuuttajille maksettavan vastaanottorahan pienentämiseen sekä kansainvälinen suojelun muuttamiseen väliaikaiseksi. Myös nämä uudistukset ovat jo pitkällä ja odottavat vain hyväksymistään eduskunnassa. 

Vaikka vastaanottorahan määrä tai suojelun muuttaminen väliaikaiseksi eivät suoranaisesti liitykään rikollisiin tai rikollisuuteen, niiden voi voimaan astuttuaan odottaa vähentävän Suomen houkuttavuutta elintaso- eli sosiaaliturvaperusteisten maahanmuuttajien joukossa. Ja siten vähentävän ajan myötä aivan oleellisesti potentiaalisten maahanmuuttajarikollisten määrää Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt
Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

Ensikertalainen rikollinen

Yksi suomalaisen oikeusjärjestelmän omituisimmista piirteistä on se, että henkilö voi tehdä eläessään useita rikoksia siten, että ne tulkitaan aina ensikertalaisen tekemiksi. Tämä johtuu siitä, että tekijää pidetään ensikertalaisena, jos hän ei ole suorittanut rikoksesta tuomiota vankilassa käsiteltävänä olevaa rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

Tälle outoudelle on nyt kuitenkin tulossa loppu, sillä Petteri Orpon (kok) esitys siitä, että rikoksentekijä voi vankeusrangaistusta suorittaessaan olla ensikertalainen ainoastaan kerran, lähti lausuntokierrokselle tällä viikolla. Sen tavoitteena on muuttaa ehdonalaisen vapauttamisen järjestelmää siten, että se on yleisesti hyväksyttävä ja ymmärrettävä sekä uskottava ja oikeudenmukainen.

Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti laki tulee muutetuksi, vai tuleeko lainkaan. Sille löytyy nimittäin myös vastustajia - muuallakin kuin sarjarikollisten joukossa. Esimerkiksi vuonna 2018 aie pidentää ensikertalaisuuden palauttamiseen vaadittavaa aikaa kolmesta viiteen vuoteen kohtasi kovaa vastustusta.

Iltalehden tuolloisen jutun mukaan "seitsemän asiantuntijan antamassa lausunnossa lakiesitykseen suhtaudutaan avoimen kriittisesti, neljässä siihen suhtaudutaan positiivisesti ja neljässä lakiesityksen sisältöä ei kommentoida esimerkiksi siksi, ettei esitys kosketa tuomioistuinten toimivaltaa".

Esille tuotiin muun muassa epäily siitä, ettei uudistuksella olisi juurikaan ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Lisäksi arveltiin, että sen aiheuttamiin kustannuksiin tarvittavat parin miljoonan euron rahat olisi parempi käyttää mieluummin lisäämään tuomioistuinten tai vankien kuntouttamisen resursseja. 

Orpon hallituksen esityksessä muutos olisi siis radikaalimpi kuin aiemmassa esityksessä ja siksi myös lausuntokierrokselta lienee odotettavissa mielenkiintoista kritiikkiä. Tosiasia kuitenkin on, että demokraattisen valtion lainsäädännön keskeinen tehtävä on muuntaa kansalaisten yleinen oikeuskäsitys muodolliseksi oikeusjärjestykseksi. 

Siten tässä asiassa on oleellista vain se, että esitys rikoksentekijän ensikertalaisuuden palauttamisen poistaminen täyttää juuri tämän tavoitteen. Lisäksi se muuttaa Suomen lainsäädännön vastaamaan paremmin muiden maiden ehdonalaisten vankien vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä, mikä ei liene merkityksetön asia sekään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

14-vuotiaan tytön monikulttuurinen pahoinpitely
Outo uutinen
Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma

Halla-ahon raiskaukset, Stubbin kommentit ja Haaviston terroristit

Helsingin sanomien gallupin mukaan presidenttiehdokas Jussi Halla-ahon (ps) kannatus on noussut kuukauden aikana kolmestatoista kahdeksaantoista prosenttiin ja on vain kahden prosenttiyksikön päässä Pekka Haaviston (vihr) kannatuksesta. Kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna ero näiden kahden ehdokkaan välillä oli supistunut peräti 78 prosentilla ja sopii tällä hetkellä selvästi kyselyn virhemarginaaliin.

Tämä vahvistaa, että jo aiemmin nähtävissä ollut trendi näiden kahden ehdokkaan kannatuksen kehityksessä on toteutumassa ja Halla-aho on nousemassa Alexander Stubbin (kok) haastajaksi vaalien toiselle kierrokselle. Tosin se edellyttää sitä, että nyt nähty kannatuksen kehityssuunta jatkuu ja hänen kannattajansa käyvät ilmaisemassa tahtonsa myös vaaliuurnilla.

Lisäksi Halla-ahon nouseminen toiselle kierrokselle edellyttää, että hänen taakseen asettuu vähintään yhtä paljon taktisia äänestäjiä kuin Haavistonkin. Eli nyt on tullut Olli Rehnin (kepu), Harry Harkimon (liik) ja Mika Aaltolan kannattajille aika siirtää äänensä omalta suosikkiehdokkaaltaan Halla-aholle, jotta Suomen välttyminen uudelta tarjahalos-tyyppiseltä presidenttikaudelta voitaisiin varmistaa jo vaalin ensimmäisellä kierroksella. 

* * *

Suomalainen media on varsin usein (esimerkki, toinen ja kolmas) tuonut esille sitä, että Jussi Halla-aho herättää monissa suomalaisissa vastustusta. Ja sen seurauksena maamme toimittajilla on selkeä näkemys siitä, ettei hänellä ole mahdollisuuksia vaalin toisella kierroksella. 

Halla-ahon vastustaminen taas johtuu paljolti siitä, että hänen vanhoja kirjoituksiaan on julkisuudessa esitetty kerta toisensa jälkeen virheellisesti. Yksi tunnetuimmista vääristellyistä kannanotoista koskee hänen kommenttiaan siihen, että yhteiskuntamme monikulttuuristuminen johtaa lisääntyviin raiskauksiin. 

Sen väitetään kerta toisensa jälkeen sisältäneen toivomuksen tiettyjen naisihmisten raiskaamisesta. Eikä tämä toisteltu väite suinkaan sisällä sellaista toivetta, kuten kyseisen tekstin asianomainen kohta ilmaisee: "raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan."

Tämä näkemys perustuu luonnollisesti tilastotietoihin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien korkeasta osuudesta raiskauksiin. Eikä tuoreitakaan esimerkkejä ole vaikea löytää, kuten Babacar Fayen eilen uutisoitu raiskaustuomio osoittaa.

* * *

Mikäli Halla-aho etenisi presidentinvaalin toiselle kierrokselle, käytäisiin sen jälkeen vaalikamppailu, jonka aikana hänen ja Alexander Stubbin (kok) väliset erot tulisivat nykyistä selkeämmin esille. Mikäli siinä tilanteessa jompikumpi ehdokkaista osoittautuisi ylivertaiseksi suhteessa toiseen, saattaisi vaalitulos kääntyä kumman tahansa eduksi - siis myös Halla-ahon. 

Omalta osaltani uskon, että jälkimmäisen vaalivoitto ei ole pelkästään mahdollinen vaan jopa todennäköinen. Onhan Stubb ehtinyt - kaikesta varovaisuudestaan huolimatta - jo nyt antamaan kommentteja, jotka tasavallan presidentin sanomana olisivat suorastaan vaarallisia Suomelle. Eivätkä hänen puutteelliset johtamistaitonsakaan ole jääneet huomaamatta, kuten Harry Harkimo totesi eilen.

Sama asetelma nousee esille tietenkin myös siinä tapauksessa, että Stubbin vastustajaksi vaalin toisella kierroksella nousee Pekka Haavisto. Hänen kannatuksensa on toki ollut alamäessä, mutta mikäli Stubb jatkaa outojen kommenttiensa laukomista ja Haavisto onnistuu vaalitenteissä, saattaa jälkimmäinen lopulta voittaa äänestäjien enemmistön puolelleen. 

Valitettavasti myös Haavisto on osoittanut menneinä vuosina todellisen karvansa, kuten erityisesti omien valtuuksien ylittäminen terroristinaisten maahamme tuomiseksi osoitti. Siksi hän olisi presidenttinä Suomelle yhtä lailla vaarallinen kuin Stubb. 

Edelle kirjoittamistani syistä olisi erinomainen asia, mikäli vastuulliset suomalaiset huolehtisivat jo ensimmäisellä kierroksella siitä, että presidentinvaalin toisella kierroksella olisi mahdollista äänestää sellaista ehdokasta, jonka harkintakykyyn voitaisiin luottaa myös kriisitilanteessa. Eli jos ja kun ulkopoliittinen tilanteemme kiristyy seuraavien kuuden vuoden aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalitaktikoinnin aika
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?
Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa

Tutkijan tehtävänä on yrittää ymmärtää todellisuutta täsmälleen sellaisena kuin se on. Tämä tarkoittaa tieteellisten teorioiden ja hypoteesien muodostamista niistä tiedoista, joita kulloinkin on käytettävissä sekä koejärjestelyiden suunnittelemista niiden koettelemiseksi. 

Erityisen tärkeää on pyrkimys osoittaa vallitsevia teorioita vääräksi. Tällöin keskeiseksi seikaksi nousee sen varmistaminen, että koejärjestely vastaa varmasti juuri haluttuun kysymykseen, eikä vääristy jonkin suunnittelussa huomaamatta jääneen ilmiön takia. Ja tämän välttämiseksi on palattava tämän kirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen, eli suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon mahdollisimman tarkoin kaikki jo aiemmin tiedossa olevat asiat, jotka voisivat vaikuttaa kokeen tulokseen. 

Edellä kuvattu on yleensä mahdollista useimmilla tieteenaloilla. Poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi historia, jonka kulkua ei voi toistaa. 

Olen itse omalla tieteellisellä urallani muotoillut tutkimuskohteisiini liittyen monenlaisia hypoteeseja ja testannut niitä. Usein hypoteesini ovat saaneet vahvistusta, mutta toisinaan olen myös joutunut tunnustamaan ne vääräksi. Jälkimmäisessä tapauksessa olen joutunut tunnustamaan vajaan tietämykseni tutkittuun asiaan ja muotoilemaan tutkitun ilmiön selityksen uudelleen.

* * *

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan hämmästyin lukiessani uutista siitä, kuinka Puola on ottanut maaperälleen peräti 2,5 miljoonaa ukrainalaista, mutta kieltäytyy edelleen päästämästä rajan yli Lähi-Idästä saapuvia turvapaikanhakijoita. Samassa jutussa nimittäin lainattiin Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kristiina Silvania, jonka mukaan tähän eroon "ei ole muuta selitystä kuin että nämä ovat valkoisia ja kristittyjä".

Koska kyseessä on tutkija, ihmisten pitäisi periaatteessa voida luottaa siihen, että näin selkeän kannan taustalla on kiistatonta tutkimustietoa. Siis esimerkiksi tutkimuksia siitä, millä tavalla puolalaiset suhtautuvat erivärisiin tai eriuskoisiin ihmisiin. Ja mistä syistä he suhtautuvat siten kuin suhtautuvat.

* * *

Siksi selvittelin hiukan tähän liittyvää tieteellistä kirjallisuutta ja tein aihepiiriin liittyen seuraavia havaintoja. Täydellinen kirjallisuuskatsaus tämä ei kuitenkaan ole. 

Yksi. Korkeamman koulutuksen ja ammattitaidon omaavat ihmiset suosivat maahanmuuttoa todennäköisemmin kuin matalan koulutuksen saaneet riippumatta maahanmuuttajien ammattitaidon tasosta. Asenne on samanlainen sekä työssä olevien että työtä tekemättömien parissa, joten suhtautumisella tulijoihin ei ole juuri lainkaan tekemistä sen kanssa, että ihmiset pelkäisivät tulijoiden vievän työpaikat heidän edestään. Sen sijaan selitys ihmisten asenteisiin tulijoita kohtaan tuntuisi löytyvän heidän omista arvoistaan ja uskomuksistaan.

Kaksi. Ihmisten maahanmuuttoasenteita muokkaavat huolet tulijoiden kulttuurivaikutuksista – ja vähemmässä määrin sen taloudellisista vaikutuksista – koko kansakuntaan.

Kolme. Rodulliset tai kulttuuriset ennakkoluulot ovat tärkeä osa maahanmuuttoa koskevia asenteita. Tämä rajoittuu kuitenkin maahanmuuttoon maista, joissa on etnisesti erilainen väestö.

Neljä. Kantaväestöön kuuluvat ihmiset suhtautuvat maahanmuuttoon negatiivisesti erityisesti sellaisilla alueilla, joilla asuvista ihmisistä suuri osa on syntynyt EU:n ulkopuolella ja joilla maahanmuuttajaväestön työttömyysaste on korkea. Asiaan vaikuttaa myös kantaväestön työttömyysaste: jos se on korkea, ovat myös asenteet EU:n ulkopuolelta tulevaan maahanmuuttoon vähemmän negatiivisia.

Viisi. Kontaktit maahanmuuttajiin vähentävät heihin kohdistuvia negatiivisia mielipiteitä, erityisesti ammattitaitoisten ihmisten kohdalla. Maahanmuuttajavirrat saavat kuitenkin keskitasoisesti ja matalasti koulutetut ihmiset arvioimaan negatiivisesti maahanmuuton taloudellisia seurauksia. Kaiken kaikkiaan ihmisten koulutustaso selittää suurimman osan maahanmuuttajien taloudellisen merkityksen kognitiivisesta arvioinnista, ainakin korkean tulotason maissa.

Kuusi. Belgiassa sekä yksityiset vuokranantajat että kiinteistönvälittäjät syrjivät marokkolaisen nimen omaavia ihmisiä. Alueiden kantaväestön omat asenteet tai heidän kokemansa uhka ei kuitenkaan vaikuttanut syrjintään sen enempää alueilla, joilla väestön asenteet olivat kielteisempiä tai koettu uhka oli suurempi. Asuntoja vuokraavat kutsuivat kuitenkin vähemmän sekä belgialaisnimisiä että marokkolaisnimisiä ehdokkaita paikkakunnille, joilla asenteet ovat negatiivisia tai koettu uhka maahanmuuttajien taholta on suurempi. 

Seitsemän. Ihmiset osaavat yhdistää ihonvärin sävyn eri maahanmuuttajaryhmiin ja heidän välisensä erot tässä kyvyssä liittyvät heidän ennakkoluuloihinsa ja mielipiteisiinsä maahanmuutosta. 

* * *

Tieteellistä kirjallisuutta - tutkimusraportteja ja yhteenvetoartikkeleita - olisi ollut todella paljon enemmänkin, mutta riittäköön tämä satunnaisotos tähän. Totean kuitenkin, etten löytänyt tukea ulkopoliittisen instituutin tutkijan näkemykselle ihonvärin merkityksestä puolalaisten erilaiselle käyttäytymiselle eri maahanmuuttajia kohtaan. 

Lähimmäksi Silvanin näkemystä osui tuo seitsemäs tutkimusraportti, jossa todettiin ihmisten olevan tietoisia eri maahanmuuttajien ihonväreistä sitä paremmin, mitä negatiivisempia heidän asenteensa tulijoihin olivat. Mutta siinäkään ihonväri ei siis ollut asenteita selittävä tekijä, vaan seurausta ihmisten muista syistä johtuvista asenteista.

Ja noissa kuudessa ensimmäisessä artikkelissa oli sitten valotettu mitä nuo muut syyt voisivat olla. Ja siltä osin ulkopoliittisen insituutin tutkijan väite kristinuskosta saa jonkinlaista tukea. Mutta siinäkään kyse ei liene itse uskonnosta vaan yhteys lienee pikemminkin tulkittava mittatikuksi vastaanottavan väestön ja maahanmuuttajien välisen kulttuurisen eron suuruudesta.

* * *

Koska olen itse tutkija, olen aina tarkka siitä, mitä sanon omaan tieteenalaani kuuluvista asioista julkisuudessa - oli kanavana sitten perinteinen tai sosiaalinen media tai esiintyminen erilaisissa tilaisuuksissa. Se tarkoittaa pyrkimystä siihen, että puhun vain tietoa, jolle on olemassa vahva tutkimuksellinen peruste. 

Jos sitten kuitenkin vaikka MTV3:n toimittaja pyytää vastauksia asioista, jotka ovat heikommin tunnettuja, annan toki hänelle parhaaseen ymmärrykseeni perustuvan vastauksen. Mutta tuon samalla esille näkemykseeni liittyvän epävarmuuden. Ja näinhän tein myös tässä kirjoituksessa kirjaamalla sanat "täydellinen kirjallisuuskatsaus tämä ei kuitenkaan ole". 

Siksi en voi tutkijana sietää sellaisia perusteettomia lausuntoja, jollaisen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kristiina Silvan oli antanut MTV3:lle. Näin erityisesti siksi, että tieteen kaapuun verhottuina niitä ei voi pitää eettisesti hyväksyttävinä. Ja lisäksi ne hämärtävät tieteellisen ja arkitiedon välistä eroa ja sellaisina heikentävät tutkitun tiedon merkitystä ja arvostusta yhteiskunnassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?