Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) otti kantaa Ylen journalistiseen linjaan. Sitä voi toki kuka tahansa - myös poliitikko - arvostella, mutta medioiden journalistiset valinnat eivät kuulu sen enempää Suomen hallituksen kuin eduskunnankaan tehtäviin.
Tuo valta kuuluu toimittajille itselleen - ja viime kädessä siitä vastaa kunkin median päätoimittaja. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää myöskään Tynkkyselle.
Mitalin toinen puoli liittyy medioiden toimeentuloon. Jos jonkin median linjaukset miellyttävät ihmisiä, sen käyttäjäkunta kasvaa ja sitä kautta myös toimituksen mahdollisuudet toteuttaa journalistista linjaansa.
Yle on tässä suhteessa tietenkin hiukan erikoinen media, koska sen rahoittamiseksi on säädetty erillinen vero, jonka tason määrittää poliittinen valtakoneistomme - eli viime kädessä hallituksen esityksestä päätöksen tekevä eduskunta. Ja siinä pelissä on Tynkkysellä luonnollisesti täsmälleen samanlainen vaikutusvalta kuin muillakin kansanedustajilla.
Käytännössä Yle on kansan omistama media, jonka tehtävät on määritetty laissa. Sen mukaan "yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Edellä mainittuja ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti."
Edelle kopioimaani tekstiä seuraa tarkennus, jonka mukaan Ylen tulee
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.
Siten Tynkkysen kaltaisten poliittisten päättäjien tulee seurata, kuinka hyvin kansallinen mediatalomme hoitaa näitä tehtäviä. Ja mikäli niitä ei noudateta, ottaa asia esille sekä vaatia lain noudattamista.
Poliitikoilla on myös oikeus Ylen palveluista maksavien suomalaisten edustajana päättää siitä rahoitustasosta, jolla kyseistä mediaa rahoitetaan. Tähän vaikuttaa tietenkin Ylen toiminnan laadukkuus suhteessa sitä ohjaavaan lainsäädäntöön, mutta myös kansalaisten maksukyky.
Siksi on tärkeää, että nämä molemmat seikat huomioidaan nyt käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Omalta osaltani olen kantanut tässä suhteessa vastuuta selvittämällä ja raportoimalla Ylen tärkeimmän ajankohtaisohjelmasarjan eli A-studion (ja A-talkin) toimintaa suomalaisen kansanvallan edistäjänä - eivätkä tulokset ole ainakaan lisänneet omaa maksuhalukkuuttani, vaikka havaitsemani epäkohta poistuikin juuri ennen vaaleja.
Myös kansanedustaja Tynkkynen näyttää havainneen jonkinlaisia epäkohtia Ylen toiminnassa. Siten hän voi hyödyntää niitä määritellessään omaa kantaansa Yle-veron suuruuteen, mutta hänen tehtäviinsä ei kuulu - poliittisen päättäjän roolissa - ottaa yksityiskohtaista kantaa siihen, mitä ohjelmia verorahoitteinen mediamme tuottaa jatkossa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus