Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste tehtävät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tehtävät. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. lokakuuta 2025

Huvittavan yksinkertainen ratkaisu

Joskus ratkaisut ovat huvittavan yksinkertaisia. Sellainen sattui silmiini tänään kun huomasin, että hallitus on päässyt yksimielisyyteen määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottamisesta.

Uudistuksen tarkoituksena on madaltaa pienyrittäjien kynnystä palkata palkallista aputyövoimaa, sillä sen esteenä on tähän asti ollut pelko siitä, ettei pysyvään työsuhteeseen palkattavasta henkilöstä pääse helposti eroon, mikäli yrityksen taloustilanne vaikeutuu tai työntekijä osoittautuu odotuksia huonommaksi. Toisaalta työntekijöiden edustajat pelkäsivät, että uudistus johtaisi määräaikaisten työsuhteiden täyttämiseen aina eri henkilöillä. 

Ratkaisun avain oli yksinkertainen. Työministeri Matias Marttisen (kok) mukaan "jos työnantaja haluaa vuoden jälkeen jatkaa saman tai vastaavan työn teettämistä, työtä tulee tarjota samalle työntekijälle, joka on jo ollut vuoden määräaikaisuudessa. Näin samaa työtehtävää ei voi täyttää toistuvasti eri ihmisillä".

Nähtäväksi siis jää, onko määräaikaisten työsuhteiden helpottaminen se hopealuoti, joka avaa runsaasti työpaikkoja pienimmissä yrityksissämme ja kohentaa oleellisesti maamme työttömyyslukuja. Ja samalla nostaa vuodesta 2008 madelleen taloutemme lopultakin nousuun – sekä helpottaa samalla julkisen sektorin rahoitustilannetta.

Päivän aiempi merkintä:
Saksassa afgaani- ja syyrialaismiesten työllisyysaste on korkea, mutta miksei se kelpaa saksalaisille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Isojen kaupunkien väestökehityksen korrelaatio työllisyys- ja työttömyyasteen muutokseen on korkea
Viipalointia vai kasvatusta?

torstai 4. syyskuuta 2025

Elokuvasäätiön rahoitusleikkaus oli hyvä, mutta vaatii tuekseen lakimuutoksen

Elokuvat ovat kiistatta tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Siksi Petteri Orpon (kok) hallituksen päätös vähentää uusia tuotantoja tukevan elokuvasäätiön rahoitusta noin kolmanneksella oli merkittävä päätös.

Elokuvasäätiö on tukenut suurta osaa suomalaisista elokuvista, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Osa näistä tuotannoista on löytänyt mukavasti katsojakuntansa - esimerkiksi viime vuoden katsotuin säätiön tukema elokuva "Myrskyluodon Maija" sai yli 400 000 katsojaa. Tähän vaikutti epäilemättä se, että samasta aiheesta - Suomen saaristolaisten karusta elämästä - on tehty aikanaan suosittu TV-sarja. 

Vastineeksi elokuvasäätiö on rahoittanut elokuvia, jotka eivät kiinnosta juuri ketään. Sellainen oli esimerkiksi – jo aiemmin käsittelemäni – "Parvet", joka sai vain 725 katsojaa. Sen tarkoituksena oli antaa erilaisista taustoista tuleville ihmisille mahdollisuus tuoda julki kokemuksiaan Suomesta, joten tekijöinä oli moninainen joukko, jota yhdisti ajatus suomalaisesta kansallisidentiteetistä osana koloniaalisuutta - eli suomalaisten mustamaalaaminen kaikesta mahdollisesta ja jopa mahdottomasta.

Saman katsojamäärän sai myös elokuva "Sebastian". Se kertoo nuoresta miehestä, joka pyrkii Lontoon kirjallisuuspiirehin ja viettää öitään myyden palveluita miehille maksettuna seuralaisena käyttäen salanimeä ja etsien samalla inspiraatiota esikoisromaaniinsa. Eikä lämpökameralla kuvattu – eli erikoisuudentavoittelu ja tekijöidensä egotrippailun takia tehty – elokuva "tyhjyys" vetänyt katsomoihin edes sen vertaa väkeä. 

* * *

Edelle kirjoittamieni esimerkkien valossa on selvää, että iso osa elokuvasäätiön rahoituksesta menee sellaisiin elokuviin, joiden tiedetään jo etukäteen jäävän lähes ilman katsojia. Ja siksi hallituksen päätös rahoituksen merkittävästä supistamisesta on ilman muuta sen - ja koko elokuva-alan - toimintaa tervehdyttävä. 

Tässä suhteessa on kuitenkin syytä panna merkille, että johtaja Lasse Saarisen mukaan elokuvasäätiön pitää lain mukaan tukea varsinaisen elokuvatuotannon ohella myös muun muassa elokuvien käsikirjoittamista, markkinointia ja jakelua sekä elokuvateattereita ja -festivaaleja, ja kaikki tämä pitää tehdä monimuotoisuus huomioiden. 

Saarisen näkemys on ilman muuta perusteltu, sillä tuollainen lista on kokonaisuutena järjetön. Ja siksi Orpon hallituksen olisi pikaisesti tehtävä nykyiseen lainsäädäntöön muutos, jossa elokuvasäätiön velvoitteita kevennetään poistamalla sellaiset vaatimukset, joiden perusteella rahaa käytetään tuotantoihin, joiden tuloksilla ei ole nähtävissä juuri minkäänlaista kysyntää suomalaisessa yhteiskunnassa eli koko lystin maksajien joukossa. 

lauantai 2. elokuuta 2025

Trump irtisanoi tilastojohtajan - mutta mitä sitten?

Suomessa on tiedetty jo presidentti Paasikiven ajoista, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Siksi tuntui vähintäänkin oudolta lukea siitä, että USA:n presidentti Donald Trump on erottanut maan työministeriön alaisen työtilastoviraston johtajan Erika McEntarferille kuultuaan odotettua huonommista työllisyysluvuista - väittäen niitä manipuloiduiksi ilman todisteita. 

Tällainen poliitikon käytös on luonnollisesti silkkaa tyhmyyttä, mikäli tilastot pitävät paikkansa, kuten sopii odottaa. Eikä amerikkalaisten elämä ainakaan parane tosiasiat kieltämällä.

Toisaalta on tietenkin selvää, että virastojen tehtävänä on tuottaa tosiasioihin pohjautuvia tilastoja. Eikä niiden minkäänlaista manipulointia voi pitää vähääkään hyväksyttävänä. 

Siksi on mielenkiintoista nähdä, mitä USA:n työllisyystilastoille tapahtuu sen jälkeen, kun presidentti on korvannut erotetun johtajan "jollakulla paljon pätevämmällä ja osaavammalla". Eli muuttuvatko tilastot takautuvasti siitä, mitä ne ovat tällä hetkellä. 

Ja jos muuttuvat, niin millaisilla perusteilla ja seurauksilla. Onhan selvää, että mikäli tilastomanipulointia on todella tapahtunut, tulee moni muukin kuin pelkkä johtaja saamaan kengänkuvan takapuoleensa.
 

lauantai 28. kesäkuuta 2025

Tutkijatohtori Daria Krivonos, kansanedustaja Wille Rydman ja Suomen Akatemian tehtävä

Suomen Akatemian päätös rahoittaa Daria Krivonosin tutkimsta "Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa" on herättänyt suurta huomiota. Siihen on ottanut kantaa myös kansanedustaja Wille Rydman, jonka mukaan "vähempikin ´tieteen ja tutkimuksen vapaus´ riittäisi tässä maassa". 

Rydmanin kommenttiin otti kantaa myös tutkimushankkeen vetäjä, jonka mukaan kansanedustajan kommentit kumpuavat naisvihasta ja rasismista. Samalla hän perusteli tutkimushankkeensa tarpeellisuutta varsin erikoisella tavalla.

Krivonos nimittäin ilmoitti, että "heti kun yritetään tuoda näkyvyyttä maahanmuuttajien ja naisten tekemälle työlle, katsotaan, että rahaa käytetään väärin... Euroopassa alalla työskentelee nimenomaan itäeurooppalaisia ja Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevia naisia. Tutkimus on siksi täysin perusteltu." Lisäksi hän perusteli tutkimuksensa tarvetta sillä, että kauneusala on maailmanlaajuisesti monien miljardien eurojen suuruinen, kasvava ala. 

Rydman puolestaan vastasi, että "nähdäkseni hänen kommenttinsa on syytä antaa puhua puolestaan". Ja arveli, että "emme nähtävästi voi luottaa siihen, että Suomen Akatemia täysin vapaasti harkitessaan ohjaisi rahoitusta kohteisiin, joihin rahoitus on tarkoitettu".

* * *

Minun nähdäkseni Krivonos teki kommenteillaan jättimäisen karhunpalveluksen tieteelle.  Näin siksi, ettei hän - eikä myöskään hankkeen julkinen kuvaus - kertonut käytännössä mitään niistä hyödyistä, joita puheena olevan hankkeen odotetaan tuottavan tieteelle tai yhteiskunnalle. 

Tämä on äärimmäisen ikävää, sillä asian noustua esille hänellä olisi ollut tilaisuus puolustaa näkyvästi hankettaan ja perustella yleisemminkin vapaata perustutkimusta, joka on Suomen Akatemian tutkijatohtorirahoituksen virallinen viitekehys. Sen sijaan hän valitsi lapsellisen uhriutumisen keinokseen vastata esitettyyn kritiikkiin. 

* * *

Onneksi Krivonosilla - ja luultavasti myös Suomen Akatemialla - on edelleen mahdollisuus tarkentaa vastausta kiinnittäen huomiota esille nostamiini seikkoihin. Toivon näin myös tapahtuvan jo siitäkin syystä, että vapaa perustutkimus on aivan liian hyödyllinen ja arvokas asia menettääkseen rahoitusta vain siitä syystä, ettei sitä osata puolustaa asiallisin argumentein.

Tietenkin toinen mahdollisuus on, ettei hankkeeseen sisälly tutkimuksellista uutuusarvoa eikä siitä odoteta seuraavan käytännön hyötyjä. Näin ei pitäisi kuitenkaan olla - ei ainakaan sen varsin runsaan kokemuksen perusteella, joka itselläni on aivan toisen Akatemian toimikunnan rahoituspäätösten kriteereistä.

Jos näin kuitenkin olisi, pitäisi Suomen Akatemian Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan ryhdistäytyä ja tarkistaa, että sen toiminta - ja rahoituspäätökset - vastaavat suomalaisen yhteiskunnan sille asetettamia tehtäviä ja tavoitteita. 

Ne ilmenevät Akatemian omasta ilmoituksesta, jonka mukaan se "tukee korkealaatuista, vastuullista ja vaikuttavaa tutkimusta kaikilla tieteen ja tutkimuksen aloilla sekä sen hyödyntämistä yhteiskunnan parhaaksi". Minun nähdäkseni tämä on erinomaisesti sanottu ja sitä tulee käyttää johtavana periaatteena kaikissa rahoituspäätöksissä - myös kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksessa.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Hyvän omantunnon ostamisesta

maanantai 29. toukokuuta 2023

Tekoäly vastasi kuopiolaiselle aineenopettaja Tomi Nissiselle

Kuopiolainen aineenopettaja kertoi oppilaidensa hyödyntävän tekoälyä koulutehtäviensä tekemisessä. Se on tietenkin nokkelaa, mutta opittavaksi tarkoitetut asiat jäävät helposti oppimatta. Lisäksi tekoälyä luvatta käyttävät saavat ansiottoman edun suhteessa muihin oppilaisiin.

Ongelma on tietenkin luotu sillä, että kouluissamme on vuosien saatossa siirrytty yhä enemmän erilaisten koulutöiden arvosteluun kynällä ja paperilla tehtävien kokeiden sijasta. Yksi ratkaisu olisi siten paluu minun koulunkäyntiaikoihini, jolloin osaamista mitattiin lähes pelkästään ilman apuvälineitä tehtävien kokeiden kautta.

Kysyin asiaa kuitenkin itse ongelmalta, eli esitin ChatGPT-tekoälysovellukselle kysymyksen siitä, "mitä opettajan pitäisi tehdä, kun oppilaat käyttävät tekoälyä koulutehtäviensä tekemiseen". Vastaus oli ajatuksia herättävä, joten välitän sen kuopiolaisen opettajan nähtäväksi ja hyödynnettäväksi tämän blogin kautta. 

"Kun oppilaat käyttävät tekoälyä koulutehtäviensä tekemiseen, opettajan kannattaa harkita seuraavia toimenpiteitä:

Tietoisuuden lisääminen: Opettajan tulee ensin olla tietoinen siitä, että oppilaat käyttävät tekoälyä tehtäviensä avuksi. Seuraa kehitystä teknologiassa ja ymmärrä erilaisia tapoja, joilla tekoäly voi tukea oppilaita tehtävien ratkaisemisessa.

Selkeät ohjeet ja säännöt: Laadi selkeät ohjeet oppilaille tehtävien tekemiseen. Kerro heille, mitkä työkalut ja apuvälineet ovat sallittuja ja mitkä eivät. On tärkeää asettaa selkeät rajat tekoälyn käytölle, jotta oppilaat eivät väärinkäytä sitä.

Korosta oppimisprosessia: Keskity oppimisen tärkeyteen eikä pelkästään lopputulokseen. Kannusta oppilaita ymmärtämään tehtävät ja pohdiskelemaan niitä syvällisemmin. Kehitä tehtäviä, jotka edellyttävät luovuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, joihin tekoäly ei välttämättä pysty vastaamaan.

Arvioinnin sopeuttaminen: Ottaen huomioon tekoälyn käytön, harkitse arviointimenetelmiä, jotka pystyvät erottamaan oppilaiden oman osaamisen ja tekoälyn avulla tuotetun tiedon. Voit esimerkiksi järjestää suullisia esityksiä, ryhmätyöprojekteja tai muita luovia tapoja arvioida oppilaiden osaamista.

Ohjaa eettiseen käyttöön: Puhu oppilaille tekoälyn eettisestä käytöstä. Keskustele siitä, miksi tiedon plagioiminen tai väärentäminen ei ole hyväksyttävää. Korosta rehellisyyden, luotettavuuden ja oman työn arvon merkitystä.

Koulutus ja tuki: Tarjoa opiskelijoille koulutusta tekoälyn käytöstä ja sen hyödyntämisestä opiskelussa. Auta heitä ymmärtämään, miten tekoäly voi olla hyödyllinen työkalu, mutta myös mitkä ovat sen rajat ja rajoitukset.

Muista, että tekoälyn käyttö opiskelussa voi olla myös positiivinen asia, kun sitä käytetään oikein ja hyödyllisesti. Tärkeintä on edistää oppilaiden oppimista ja kehittää."

lauantai 6. toukokuuta 2023

Sebastian Tynkkynen on väärässä Yle-asiassa

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) otti kantaa Ylen journalistiseen linjaan. Sitä voi toki kuka tahansa - myös poliitikko - arvostella, mutta medioiden journalistiset valinnat eivät kuulu sen enempää Suomen hallituksen kuin eduskunnankaan tehtäviin.

Tuo valta kuuluu toimittajille itselleen - ja viime kädessä siitä vastaa kunkin median päätoimittaja. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää myöskään Tynkkyselle. 

Mitalin toinen puoli liittyy medioiden toimeentuloon. Jos jonkin median linjaukset miellyttävät ihmisiä, sen käyttäjäkunta kasvaa ja sitä kautta myös toimituksen mahdollisuudet toteuttaa journalistista linjaansa.

Yle on tässä suhteessa tietenkin hiukan erikoinen media, koska sen rahoittamiseksi on säädetty erillinen vero, jonka tason määrittää poliittinen valtakoneistomme - eli viime kädessä hallituksen esityksestä päätöksen tekevä eduskunta. Ja siinä pelissä on Tynkkysellä luonnollisesti täsmälleen samanlainen vaikutusvalta kuin muillakin kansanedustajilla.

Käytännössä Yle on kansan omistama media, jonka tehtävät on määritetty laissa. Sen mukaan "yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Edellä mainittuja ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti."

Edelle kopioimaani tekstiä seuraa tarkennus, jonka mukaan Ylen tulee

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; 

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; 

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille; 

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Siten Tynkkysen kaltaisten poliittisten päättäjien tulee seurata, kuinka hyvin kansallinen mediatalomme hoitaa näitä tehtäviä. Ja mikäli niitä ei noudateta, ottaa asia esille sekä vaatia lain noudattamista. 

Poliitikoilla on myös oikeus Ylen palveluista maksavien suomalaisten edustajana päättää siitä rahoitustasosta, jolla kyseistä mediaa rahoitetaan. Tähän vaikuttaa tietenkin Ylen toiminnan laadukkuus suhteessa sitä ohjaavaan lainsäädäntöön, mutta myös kansalaisten maksukyky. 

Siksi on tärkeää, että nämä molemmat seikat huomioidaan nyt käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Omalta osaltani olen kantanut tässä suhteessa vastuuta selvittämällä ja raportoimalla Ylen tärkeimmän ajankohtaisohjelmasarjan eli A-studion (ja A-talkin) toimintaa suomalaisen kansanvallan edistäjänä - eivätkä tulokset ole ainakaan lisänneet omaa maksuhalukkuuttani, vaikka havaitsemani epäkohta poistuikin juuri ennen vaaleja. 

Myös kansanedustaja Tynkkynen näyttää havainneen jonkinlaisia epäkohtia Ylen toiminnassa. Siten hän voi hyödyntää niitä määritellessään omaa kantaansa Yle-veron suuruuteen, mutta hänen tehtäviinsä ei kuulu - poliittisen päättäjän roolissa - ottaa yksityiskohtaista kantaa siihen, mitä ohjelmia verorahoitteinen mediamme tuottaa jatkossa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!