Ahmedin raiskaustuomio ei ollut yllätys

Nykyisin 32-vuotias Ahmed Abdullahi Ahmed pääsi julkisuuteen. Arvaatte varmaan kertomattakin syyn sille. 

Oikeuden mukaan Ahmed syyllistyi teinitytön raiskaukseen ja sai siitä  kahden vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistuksen. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan uhrille 6 500 euroa kärsimyskorvausta sekä yli 3 500 euroa tämän oikeudenkäyntikuluja.

* * *

Näin on jälleen yksi suomalaistyttö päässyt "nauttimaan" niistä pelihetkistä, joista puhuttiin paljon kymmenen vuotta sitten, kun kehitysmaalaisia tulvi rajojemme yli silloisen pääministeri Juha Sipilän (kepu) kutsumana. Eikä tämä voi olla kenellekään yllätys. 

Näin siksi, että muun muassa minä itse kirjoitin vuonna 2015 Lähi-idästä ja Afrikasta tulleiden raiskaustilastojen perusteella, että noin joka tuhannes sellaiseen kansallisuuteen kuuluva Suomessa asuva mies tulee elämänsä aikana jäämään kiinni raiskauksesta ja joutuu siitä vankilaan".  

Samalla väänsin rautalangasta, että "tämä liittyy Suomen pakolaispolitiikkaan siten, että ottamalla Suomeen tuhat tällaiseen ihmisryhmään kuuluvaa ihmistä, tulemme samalla päättäneeksi yhden, todennäköisesti kantaväestöön kuuluvan, naisen raiskaamisesta maaperällämme". Ja jos sitä ennen, vuonna 2010 totesin, että "raiskaajat ja muut rikolliset ovat suurelta osin humanitaarisen maahanmuuton tänne tuomia ihmisiä. Samalla kun siis autamme tänne ihmisiä kurjista oloista, heikennämme etenkin suomalaisten naisten turvallisuutta.".

* * *

Vettä on siten virrannut jo viisitoista vuotta Euroopan joissa, eikä mikään ole mennyt pieleen noissa arvioissani. Ei, vaikka ne olivat aikanaan vastoin lähes kaikkien eurooppalaisten poliitikkojen näkemyksiä ja käytännön toimintaa.  

Siksi lienee hyvä palauttaa teidän mieleenne – arvoisat lukijani – vielä yksi kirjoitukseni vuodelta 2015. En kuitenkaan kopioi sen tekstiä tähän, mutta suosittelen sanojeni epäilijöitä lukemaan koko tekstin tästä ja muistutan heitä samalla siitä, etten ole vielä kuollut. Siten tuon kirjoitukseni sisältö ei koske vielä tätä päivää vaan se on edelleen tulevaisuudennäkymä – mutta epäilemättä paljon uskottavampi kuin yksitoista vuotta sitten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaajien ja murhaajien maasta karkottaminen on äänestäjien käsissä
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Kun minä kuolen...

Rahat vedonlyöntitoimistoon vaiko ei – kas siinäpä vasta pulma

Tänä aamuna virsi on lyhyt. Tai epistola. Tai näin maallisemmin pelkkä blogimerkintä.

Näin siksi, että toissapäivänä (13.9.) pohjoinen merijää oli kuluvana syksynä ensimmäistä kertaa laajempi kuin edellisenä päivänä. Ei paljon, mutta kuitenkin noin tuhat neliökilometriä. 

Olettaen, ettei pohjoinen merijää ala kasvaa uudelleen, se jäi kuluvana vuonna laajemmaksi kuin vuosina 2007, 2008, 2011, 2012, 2015, 2019, 2020, 2023 ja 2024. Ja vaikka alkaisikin, sen laajuus voisi käytännössä ohittaa vain vuoden 2008 minimilaajuuden. 

Suppeimmillaan merijää oli vuonna 2012, joten siitä alkaa olemaan aikaa. Tilastokakkosena on puolestaan kuuden vuoden takainen vuosi 2020, joka sekään ei ollut aivan äsken. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä sen sijan nappasi vuosi 2007 eli 23 vuoden takainen tilastotieto.

* * *

Edelle olen kirjannut vain mitattuja faktoja. Ja vieläpä sellaisia, joiden tilastohistoriassa en ole havainnut merkittäviä jälkikäteisiä korjauksia. 

Siksi täytyy kysyä, miten edelle kirjaamani tilastotieto suhtautuu siihen, että vain kolme vuotta sitten julkaistun mallinnuksen mukaan pohjoinen merijää sulaa jo vuonna 2030 tai ainakin pian sen jälkeen. Kirjoitin tuosta ennusteesta tuoreeltaan ja päätin merkintäni sanoihin "tulinhan tässä jälleen kerran dokumentoineeksi tämän blogin muistiin yhden ilmastontutkijoiden hypoteesin, jonka aika tulee joko falsifioimaan tai osoittamaan oikeaksi". 

Siksi ajattelin, että nyt – kun lähes puolet tutkijoiden antamasta sulamisajasta on kulunut – olisi sopiva hetki tarkastella väliaikatilannetta. Toki tutkijoiden tiukimman ennusteen toteutumiseen on aikaa vielä neljä vuotta seitsemästä, mutta rehellisesti täytyy sanoa, etten edelle kirjoittamieni faktojen perusteella lähtisi sijoittamaan vähiä rahojani vedonlyöntitoimistoon tämän asian puolesta. 

Vaikka olisihan se kieltämättä mielenkiintoista tietää, millaisen voittokertoimen sille voisi saada. Näin siitäkin huolimatta, että kesän aikana Ranskassa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys ja koko maapallon mallinnettu keskilämpötilakin oli elokuussa mittaushistoriansa korkein. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoinen merijää sulaa sittenkin
Pohjois-Euroopan hikinen ja kylmä tulevaisuus
Sulaako arktinen merijää ilmakehän kasvihuonekaasujen lisääntyessä?

Sosiaalisen median negatiivisuus kehittyy itsestään

Sosiaalinen media on tunnettu siitä, että siellä kommentoidaan erilaisia asioita lähinnä negatiivisesti. Siksi oli mielenkiintoista havaita amerikkalainen tutkimus, jossa Honkai Mao ja hänen kollegansa tutkivat Reddit-sivustolla käytyjä keskusteluita. 

Tutkimuksessa analysoitiin yli kaksi miljardia kommenttia reilusta kahdesta tuhannesta Reddit-yhteisöstä, minkä seurauksena kävi ilmeiseksi, että kommentit muuttuivat ajan myötä yhä kielteisemmiksi sekä yksittäisten keskusteluketjujen sisällä että myös kokonaisten yhteisöjen piirissä. Tätä kehitystä välitti kommenttien semanttinen ainutlaatuisuus, minkä tutkijat tulkitsivat johtuvan käyttäjien pyrkimyksestä erottautua toisistaan. 

Negatiivisuuden kehitys oli voimakkainta silloin, kun keskustelu alkoi myönteisessä sävyssä. Tutkijat tulkitsivat tämän johtuvan siitä, että kielteiset kommentit poikkeavat erityisen selvästi juuri sellaisessa keskustelussa – mikä tarjoaa mahdollisuuden saada näkyvyyttä negatiivisuuden kautta.

Tutkijat testasivat lopuksi edellä kuvaamaani näkemystään sosiaalisen median keskustelua simuloivassa kokeessa (n = 3 685). Myös siinä osallistujien kommentit muuttuivat ajan myötä kielteisemmiksi, mutta vain silloin, kun heitä kannustettiin olemaan omaperäisiä, ja erityisesti silloin, kun keskustelu alkoi myönteisesti.

* * *

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen median alustojen rakenne on vuorovaikutuksessa ihmisten motiivien kanssa tavalla, joka edistää verkkokeskustelun vähittäistä ajautumista ajan myötä yhä kielteisempään suuntaan. Näin sosiaalisen median negatiivisuus voi kehittyä, vaikka osallistujilla ei olisi edes varsinaista motivaatiota olla kielteisiä. 

Tutkijat myös huomauttivat, että huomion saaminen on helpompaa kielteisyyden kuin myönteisyyden avulla, koska kielteinen informaatio on myönteistä monimuotoisempaa ja vallitsevista normeista enemmän poikkeavaa. Tämän seurauksena käyttäjät julkaisevat keskustelun edetessä yhä todennäköisemmin kielteisiä kommentteja, koska omaperäisten ja ainutlaatuisten puheenvuorojen tuottaminen vaikeutuu. 

Yhteenvetonaan tutkimuksen tekijät totesivat osoittaneensa, kuinka ihmisten motiivit ovat vuorovaikutuksessa sosiaalisen median alustojen rakenteen kanssa ja muodostavat merkittävän haasteen terveen verkkokeskustelun ylläpitämiselle. 

* * *

Edellä lyhyesti kuvaamani tutkimuksen tulokset olivat sinänsä mielenkiintoiset ja maalaisjärkeen hyvin sopivat. Omalta osaltani toivon, että tämän blogin keskustelupalstalla kirjoituksiini kantaa ottavat henkilöt huomioisivat käsittelemäni tutkimuksen tulokset. Eli pyrkisivät suhtautumaan toisiinsa positiivisesti ja negatiivisestikin asioita kommentoidessaan korvaisivat henkilöön käyvät hyökkäykset perustellulla argumentoinnilla. 

Viime kädessä kyse on tietenkin sananvapaudesta ja sen oikeutuksesta. Ikävien yhteiskunnallisten asioiden esille tuominen on ikävää – ja joskus jopa vaarallista – poliittis-hallinnolliselle nomenklatuuralle, ja siksi sanan säilää on syytä käytettää siten, ettei aina sensurointia etsiville anneta (teko)syitä ilmaisuvapauden rajoittamiselle. 

Tällä en tarkoita, etteikö mitä tahansa asioita voisi kritisoida. Kyllä voi – ja tarvittaessa myös pitää – mutta samalla on syytä kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla se tehdään. Lisäksi on hyvä muistaa, että hyvin perusteltu kannanotto on aina paljon tehokkaammin vastaanottajaan – tai ainakin sivullisiin – vaikuttava kuin pelkkä negatiivinen puuskahdus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän ahdinko herätti trollit ja lisäsi ydinsodan vaaraa
Sofia Virran ja Wille Rydmanin vilpitön suhde
Yllättävää älykkyyttä

Äänestämättä jättäminen vaikuttaa, mutta miten

On ollut mielenkiintoista huomata, että tämän blogin keskustelupalstalla on kehotettu useita kertoja olemaan äänestämättä vaaleissa. Siksi ajattelin kommentoida aihetta yleisellä tasolla. 

Äänestämättä jättäneiden henkilöiden kannalta on valitettavaa, että suomalaisessa vaalijärjestelmässä lasketaan vain annetut äänet. Niiden perusteella kukin puolue saa kussakin vaalipiirissä läpi sen määrän ehdokkaita, mitä näiden osuus annetuista äänistä oikeuttaa.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei antamatta jäänyt ääni vaikuta vaalien lopputulokseen sitä eikä tätä. Eduskuntavaaleissa valitaan 200 ehdokasta heidän puolueidensa suhteellisen kannatuksen perusteella – täysin riippumatta äänestysaktiivisuudesta. 

* * *

Edelle kirjoittamastani tosin seuraa se, että äänensä antamatta jättänyt henkilö tulee käytännössä toimineeksi niiden puolueiden eduksi, joiden näkemys suomalaisen politiikan hoitamisesta on mahdollisimman kaukana henkilön omasta poliittisesta näkemyksestä. Ja vastaavasti juuri sen puolueen haitaksi, jolle hän olisi äänensä antanut, mikäli olisi äänestänyt.

Tästä syystä epäilen, että äänestämättä jättämiseen kehottavilla henkilöillä – tai henkilöllä – on ketunhäntä kainalossa. Näin etenkin silloin, jos he kehottavat jättämään äänestämättä jotain puoluetta siksi, ettei se edusta tarpeeksi yksiviivaisesti hänen omia arvojaan. 

* * *

Esimerkkinä olkoon talouspoliittisesti markkinataloutta kannattava ja arvoiltaan suhteellisen konservatiivinen henkilö, joka äänestäisi Kokoomusta, jos äänestäisi. 

Jos tällainen henkilö haluaisi vaikuttaa vaalitulokseen houkuttelemalla ihmisiä olemaan äänestämättä, hän ei silloin suinkaan kehottaisi julkisesti vaalioikeutettuja olemaan äänestämättä Kokoomusta, vaan suosittelisi vaalioikeutettuja olemaan äänestämättä puolueen pahinta kilpailijaa SDP:tä. Tai antamaan äänensä maamme pienelle Kommunistipuolueelle, koska vain se on "tarpeeksi" vasemmalla (eikä sen ehdokkailla ole käytännössä mahdollisuutta päästä läpi).

Näin hän toimisi sen puolesta, että demareiden äänisaalis jäisi pienemmäksi kuin sen potentiaalinen kannatus, jolloin Kokoomuksen mahdollisuudet nousta vaalien suurimmaksi puolueeksi paranisivat. Ja sen seurauksena pääministerinä voisi jatkaa myös ensi kaudella kokoomuslainen, todennäköisesti Petteri Orpo. 

Näin esimerkkimme henkilö tulisi vaikuttaneeksi Kokoomuksen puolesta enemmän – olettaen että edes yksi äänestäjä on noudattanut hänen ohjettaan – kuin sille pelkän oman äänen antamisella olisi voinut tehdä. Tasoittaisihan demarihenkisten henkilöiden äänestämättä jättäminen Kokoomukselle – ja toki myös muille puolueille – etua suhteessa lindtmanilaisiin.

* * *

Edelle kirjoitettu toimii suhteessa kaikkiin puolueisiin. Niidenkin osuutta äänistä voi laskea suosittelemalla puolueen äänestämistä harkitseville äänestämättä jättämistä käyttäen perusteluna jotain sellaista, mikä sopii minkäkin puolueen agendaan. 

Siten arvoliberaalin äärilaidan eli Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajien kannattaisi suositella poliittisen päävastustajansa arvokonservatiivisen Perussuomalaisten äänestämättä jättämistä tai äänen antamista ääreville maahanmuuttovastaisille ryhmille, joilla ei ole mahdollisuutta nousta eduskuntaan. 

Maaseudun valtapuolueen paikasta taistelevaa Keskustaa auttaisi todennäköisesti myös Perussuomalaisten äänimäärän pienentäminen, joskin eri syistä kuin vihervasemmistoa. Niinpä kepulaisten ja vihervasemmistolaisten saattaisi kannattaa perustaa niin sanottu epäpyhä allianssi pelin politiikkansa edistämiseksi.

Ruotsinkielisten RKP hyötyisi lähinnä siltä paljon ääniä vievän Kokoomuksen äänestäjien nukkumisesta ainakin pienillä länsirannikon paikkakunnilla. Perussuomalaisille taas – lähes kaikilla politiikan akseleilla sille vastakkaisen – vihervasemmiston kannattajakunnan nukkuminen vaalien ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Suurin osa ehdokkaista kannattaa monikulttuurista yhteiskuntaa
Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto

Jussi Halla-aho muisteli menneitä

Suomalaisen maahanmuuttopolitiikan suuri nimi on epäilemättä Jussi Halla-aho (ps). Mainitsin itse hänen nimensä ensimmäistä kertaa perjantaina 7. toukokuuta vuonna 2010 todetessani, että "somalit ovat sopeutuneet huonosti lähes kaikkiin yhteiskuntiin, joihin he ovat muuttaneet suurina ryhminä. Tämän asian osoitti Jussi Halla-aho runsaaseen lähdemateriaaliin tukeutuen blogissaan jo vuonna 2008." 

Tämä tuli mieleeni siitä, että puhemies Halla-aho kertoi käyneensä viime aikoina läpi vanhaa blogiaan, jonka kirjoitukset ovat peräisin noin 20 vuoden takaa. Niitä katsellessaan hän oli huomannut tekstiensä tuntuneen primitiivisiltä, mutta käsitelleen asioita, joiden hän kokee nyt olevan itsestäänselviä. 

Positiivista oli, että – Halla-ahon mielestä – "nyt tuntuu siltä, että niissä puhutaan itsestäänselvyyksistä", sillä "on ehkä myönteinen merkki siitä, että yhteiskunnallinen keskustelu on siirtynyt. Ne asiat eivät todellakaan olleet siinä vaiheessa itsestäänselviä, ainakaan yleisen tai julkisen keskustelun näkökulmasta".

* * *

Puhemiehen innoittamana palasin itse omaan tekstiini vuodelta 2010. Hahmottelin siinä eri puolueiden maahanmuuttoasenteita, joten se toimii mainiona vertailukohtana siihen, miten asiat ovat muuttuneet kuudessatoista vuodessa. 

Tekstini mukaan "SDP:stä on puhuttu eniten, sillä se on lähtenyt ristiretkelle halpatyövoiman käyttöä ja sen aiheuttamia lieveilmiöitä vastaan. Sen sijaan puolueen suhtautuminen sekä korkeasti koulutetun työvoiman että humanitaarisen maahanmuuton eri muotoihin on ainakin jonkinasteisen usvan peitossa". 

Niinpä epäilin kuusitoista vuotta sitten demareiden ajelevan maahanmuuttopolitiikassaan kaksilla rattailla. Sittemmin puolue on huomannut maahanmuuttajien olevan heille erinomaisen suotuisa äänestäjäryhmä. Eikä siten ole ihme, että puolue haalii tuleviin eduskuntavaaleihin runsaasti uussuomalaisia ehdokkaita – eikä siinä hurmoksessa paina kantasuomalaisen duunarin tulevaisuus ja työpaikat millin vertaa.

* * *

Kokoomuksesta totesin, että siitä "voisikin todeta, että selvemmin kuin mikään muu puolue se ajelee häpeämättömän röyhkeästi älyllisen epärehellisyyden kaksilla rattailla". Keskustan taas väitin olevan "maahanmuuttoasioissa ikään kuin kokoomuksen väljähtäneempi versio".

Nämä määritelmät näyttäisivät pätevän edelleen, joskin etenkin Kokoomuksen politiikka lienee nykyisin jakaantunut selkeämmin kuin kuusitoista vuotta sitten selkeään maahanmuuttokriittiseen ja kritiikittömämpään vähemmistöön, joiden välillä puolueen nykyjohto eli enemmistö tasapainoilee. 

* * *

Totesin myös, että "Vihreät, RKP ja vasemmistoliitto muodostavat oman äärijoukkonsa. Ne eivät juurikaan näe ongelmia minkäänlaisessa maahanmuutossa. Tai jos ongelmia on, ne ovat ratkaistavissa maahanmuuttajien kotoutumisrahoitusta lisäämällä."

Tässä en ikävä kyllä näe minkäänlaista muutosta – en edes RKP:n osalta – viimeisten kuudentoista vuoden aikana. Nämä puolueet ovat edelleen valmiit pitämään Suomen rajat avoimena ja toivottamaan tervetulleiksi kaikki maahanpyrkijät akateemisista oppineista lukutaidottomiin kehitysmaalaisiin. 

* * *

Kristilliset ja etenkin Perussuomalaiset erosivat muusta kuudentoista vuoden takaisesta puoluekentästä. Toin tämän esiin toteamalla, että "suomalaisen maahanmuuttopolitiikan varsinaista kritiikkiä löytyy sitten kristillisistä ja etenkin perussuomalaisista". 

Ensin mainittua "näyttäisi hirvittävän etenkin islamilaisen uskonnon rantautuminen Suomeen". Jälkimmäiset "taas näyttäisivät olevan huolissaan sekä ulkomaisen halpatyövoiman että humanitaarisen maahanmuuton vaikutuksista". 

Totesin tuolloin myös, että "ilmeisesti Halla-ahon vaikutuksesta" Perussuomalaisten "asenne on selvästi selkeämpi ja analyyttisempi kuin muiden puolueiden: koulutettu tai muuten Suomen lakien mukaisesti työllistyvä maahanmuuttaja on tervetullut, mutta hänen laittomasti maahan saapuva tai veronmaksajalle kuluja tuottava kollegansa ei."

* * *

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei Kristillisten tai Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikassa ole nähtävissä suurta muutosta. Sen sijaan Kokoomuksen ja Keskustan linjat ovat jossain määrin järkevöityneet takavuosista, kun taas etenkin laitavasemmistossa ollaan edelleen valmiita tukemaan täysin rinnoin suomalaisen elämäntavan ja kulttuurin muuttamista monikulttuuriseksi helvetiksi. 

Oleellisin muutos koskee kuitenkin maan suosituinta puoluetta eli Suomen sosialidemokraatteja, jotka ovat liittyneet laitavasemmiston rintamaan opportunistisista syistä. Siksi seuraavien puolentoista vuosikymmenen aikana tuleekin olemaan mielenkiintoista seurata, miten puolueen jäsen- ja äänestäjäkunta muuttuvat.

* * *

Maahanmuuttoon liittyvä poliittinen keskustelu on kiistatta kehittynyt positiiviseen suuntaan. Näin siitä huolimatta, että myös siinä viljellään edelleen puolitotuuksia ja salaillaan ajoittain maahanmuuton ongelmia. Kuitenkin myös kriittiset äänet pääsevät takavuosia paremmin esille myös valtamedioissa. 

Tähän lienee viitannut myös Jussi Halla-aho todetessaan, että "silloin kun perussuomalaiset alkoivat puhua maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmista, meidät leimattiin rasisteiksi ja fasisteiksi ja äärioikeistoksi, vaikka ne ajatukset, joita me silloin esitimme, ovat aivan samanlaisia kuin ne, jotka tänä päivänä ovat jossain määrin valtavirtaa."

Toivoa sopii, että nämä ajatukset muodostavat perustan sille maahanmuuttopolitiikalle, jota maassamme harjoitetaan tulevina vuosikymmeninä. Ja vältämme siten sellaiset ilmiöt, jotka ovat tulleet tutuiksi monissa maahanmuuttoasioiden suhteen "edistyksellisemmissä" Euroopan maissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muistutti arvojemme ja sananvapauden tärkeydestä
Puolueiden maahanmuuttoasenteista
Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

Näin on, mutta olkoon!

Eilinen päivä oli Tilastokeskukselta varsinaista ilotulitusta. Se nimittäin julkaisi peräti viisi tiedotetta suomalaisten luettavaksi. 

Ensin tuli ulos tiedote, jonka mukaan suomalaisissa majoitusliikkeissä vietettyjen yöpymisten kokonaismäärä kasvoi 3 % edellisvuodesta. Ei hullumpaa, ei ainakaan, jos sattuu olemaan majoitusliikkeen omistaja. 

Seuraavaksi päivänvalon näki uutinen, jonka mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 7,3 % verrattuna vuoden 2025 maaliskuuhun. Eikä tässä kaikki, sillä heti perään Tilastokeskus kertoi, että teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 % vuodentakaisesta. Hurjaa!

Näiden jälkeen tilastomiehet ja -naiset viestittivät myös siitä, kuinka teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,6 % vuoden 2025 maaliskuusta. Ja jatkoivat kertomalla, että rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,7 % verrattuna vuotta aiempaan. Onhan tämä melkoista!

* * *

Kun vielä huomioidaan, että neljä päivää sitten kirjoitin merkinnän samasta aihepiiristä otsikolla "Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön", niin miten muutenkaan tästä jatkaisi kuin toteamalla, että näin on, mutta olkoon! Sekä alkamalla vähitellen uskoa, että pääministeri Petteri Orpon (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) talouspoliittinen linja näyttäisi alkavan vähitellen tuottaa tulosta.

Tai no, toki voisin viitata eilisen illan päivitykseeni ja vihjata myös Yleisradion journalisteille, että kenties näistäkin tiedotteista kannattaisi repiä näyttäviä otsikoita – tai ainakin mainita pari sanaa. Ellei suorastaan tehdä rehellinen analyysi siitä, miten Suomen talouden kasvuun lähteminen vaikuttaisi hallitus- ja oppositiopuolueiden näkymiin ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Yhteiskunnallisesta keskustelusta runkkuringin kautta kaninkoloon

Verkkouutiset oli kiinnittänyt huomionsa sosiaalisessa mediassa käytävän poliittisen keskustelun eriytymiseen sen seuruksena, että monet henkilöt seuraavat vain ihmisiä, joiden mielipiteet ovat lähellä heidän omiaan. Tämän seurauksena nimitys "sosiaalinen media" ei enää kuvaa sosiaalista mediaa, vaan se on pikemminkin alusta kuplautumiselle tai – kuten aiemmin tavattiin sanoa – samanmielisten runkkuringille.

Tästä erinomainen esimerkki on X eli entinen Twitter, jossa keskustelu on lähes moderoimatonta. Siellä on kuitenkin useita tapoja muokata omaa syötettä kohti runkkurinkiä ja ajautua lopulta niin sanottuun kaninkoloon, jossa henkilö ajautuu yhä syvemmälle yhdenlaisen sisällön pariin.

Tästä seuraa, hänen sosiaalisesta mediasta kohtaamansa keskustelu koostuu lopulta lähes täydellisesti vain yhdenlaista maailmankuvaa edustavista viesteistä. Siis maailmankuvasta, jolle osoitetut haasteet jäävät häneltä näkemättä ja ehkä jopa tiedostamatta.

* * *

Näin ei tarvitsisi välttämättä olla, vaikka X:ään – kuten käsittääkseni lähes kaikkiin sosiaalisiin medioihin – on rakennettu algoritmi, joka tarjoilee henkilön aiemman käyttöhistorian perusteella luettavaksi sellaisia viestejä, joita se "päättelee" tämän haluavan lukea. 

Tämän lisäksi jokainen voi valita lähtökohtaisesti kenen viestejä haluaa seurata: monille se tarkoittaa henkilöitä, joiden mielipiteet myötäilevät omia. Yhtä hyvin X:ssä voi kuitenkin ottaa seuratakseen vaikka koko poliittisen kirjon äärivasemmalta äärioikeistoon ja natseista anarkisteihin. 

Siten niille, joiden tavoitteena on oma runkkurinki, on tarjolla mahdollisuus sulkea omat viestinsä kaikkien sellaisten henkilöiden näkyvistä, joiden ei halua lukevan niitä. Tällöin tosin jää myös itse ilman heidän kommenttejaan ja sen synnyttämää omien ajatustensa haastetta. 

Kaikille tämäkään ei ole riittänyt, sillä poliittisesti arvoliberaalit ja vasemmistolaiset perustivat joitain vuosia sitten omia keskustelujaan varten Bluesky-nimisen sosiaalisen median. Samoin teki Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jonka luomus on nimeltään Truth social. 

Näin päädyttiin räväkästä poliittista keskustelusta tunnetusta aikuisten ihmisten poliittisesta keskustelualustasta tilanteeseen, jossa voidaan kyseenalaistaa koko sosiaalisten keskustelufoorumeiden sosiaalisuus. Ja joka on omiaan luomaan kaninkolossa kasvaneita ihmisiä, joiden maailmankuva muuttuu päivä päivältä yhä rajoituneemmaksi.

* * *

Myös blogit lasketaan sosiaaliseen mediaan. Niin myös tämä Professorin ajatuksia, jonka alaotsikko korostaa aivan erityisesti sanavapauden merkitystä. 

Kuten ainakin pidempään tätä blogia lukeneet tietävät, myös minun kirjoittamani tekstit ovat poliittisesti kantaa ottavia ja viestittävät omia näkemyksiäni kulloinkin käsiteltävänä olevasta asiasta. Mutta se ei tarkoita, etten haluaisi jokaista kirjoitusta seuraavassa keskustelussa nähdä myös omista näkemyksistäni poikkeavia mielipiteitä – myös radikaalisti haastavia.

Päinvastoin, ne ovat erittäin tervetulleita tarjotessaan vaihtoehtoisen näkemyksen aiheisiin, joista olen kirjoittanut. Ja sitä kautta tarjoavat aineksia niin minulle kuin myös muille blogiani lukeville kehittää omaa ajattelua ja maailmankuvaa. 

Siksi toivon, ettei kritiikki katoa Professorin ajatuksiin liittyvästä keskustelusta mihinkään, vaan pikemminkin kehittyy laadukkaaksi ja vakavasti otettavaksi argumentaatioksi. Onhan koko blogin alkuperäinen tarkoitus kuitenkin viime kädessä olla osa yhteiskunnassamme käytävää poliittista keskustelua. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa
Tulossa: Ylen mielenkiintoinen haastattelujuttu
Jani Kokko kysyi sosiaalisessa mediassa, että "oletko kylähullu vai lapsiinsekaantuja?"

Kun haastatteluja ei ole – tekoäly, totuus ja journalismin kriisi

On syytä pysähtyä erään hiljattain esiin nousseen tapauksen äärelle. Paikallislehdessä julkaistiin haastatteluja, joita ei todellisuudessa ollut koskaan tehty. Tekstit oli tuotettu tekoälyn avulla – mutta esitetty lukijoille tosiasiallisina, aitoina kohtaamisina.

Tapaus ei ole kiinnostava siksi, että joku “jäi kiinni”. Se on kiinnostava siksi, että se paljastaa jotakin olennaista ajastamme.

1. Haastattelu journalistisena instituutiona

Haastattelu ei ole vain tekstilaji. Se on epistemologinen väline – tapa tuottaa tietoa maailmasta toisten ihmisten kautta. Kun toimittaja haastattelee, hän ei pelkästään kerää sitaatteja, vaan rakentaa siltaa kokemusten, näkemysten ja yleisön välille.

Mitä tapahtuu, kun tämä silta korvataan simulaatiolla?

Tekoälyn tuottama “haastattelu” voi olla kielellisesti moitteeton, jopa oivaltava. Mutta se ei perustu todelliseen kohtaamiseen. Se ei sisällä epävarmuutta, epäröintiä, ristiriitaa – niitä inhimillisiä piirteitä, jotka tekevät haastattelusta merkityksellisen.

2. Totuuden ja uskottavuuden erkaantuminen

Yksi modernin mediaympäristön keskeisistä ongelmista on, että uskottavuus ja totuus eivät enää kulje käsi kädessä.

Tekoäly kykenee tuottamaan tekstiä, joka kuulostaa uskottavalta riippumatta siitä, onko sen sisältö totta. Tämä siirtää journalismin ydinkysymyksen uudelle tasolle: ei riitä, että jokin vaikuttaa oikealta – sen täytyy olla totta.

Kyseinen tapaus konkretisoi tämän eron. Lukijalle tarjottiin uskottavia kertomuksia, mutta niiden totuusarvo oli nolla.

3. Vastuun paikka ei ole koneessa

On houkuttelevaa ajatella, että ongelma liittyy teknologiaan. Näin ei ole.

Tekoäly ei tee eettisiä päätöksiä. Se ei päätä esittää fiktiota faktana. Vastuu on yksiselitteisesti ihmisellä – toimittajalla, toimituksella, julkaisijalla.

Tämä on tärkeä huomio, sillä teknologian kehittyessä kiusaus siirtää vastuuta “järjestelmälle” kasvaa. Mutta journalistinen vastuu ei ole ulkoistettavissa.

4. Luottamus: hitaasti rakentuva, nopeasti mureneva

Journalismin legitimiteetti perustuu luottamukseen. Tämä luottamus on historiallisesti rakentunut hitaasti, mutta se voi murentua nopeasti.

Kun lukija kohtaa tapauksen, jossa sisältö on esitetty totena ilman todellisuuspohjaa, syntyy epäilys: missä muualla näin tapahtuu?

Yksittäinen teko voi näin heijastua koko instituutioon.

5. Missä kulkee hyväksyttävän raja?

Tekoälyn käyttö journalistisessa työssä ei itsessään ole ongelma. Päinvastoin, se voi tehostaa työskentelyä ja avata uusia mahdollisuuksia.

Kysymys kuuluu: missä vaiheessa käyttö muuttuu harhaanjohtamiseksi?

Voidaan hahmotella karkea rajanveto:

• Tekoäly apuvälineenä → hyväksyttävää
• Tekoäly sisällön muokkaajana → usein hyväksyttävää
• Tekoäly lähteen korvaajana → ongelmallista

Erityisesti viimeinen kohta on kriittinen. Journalismi ilman todellisia lähteitä lakkaa olemasta journalismia.

6. Tarve uusille käytännöille

Tämä tapaus osoittaa, että olemassa olevat eettiset ohjeistukset eivät vielä riittävästi kata tekoälyn käyttöä.

Tarvitaan:

• selkeitä linjauksia siitä, mitä tekoälyllä saa ja ei saa tehdä
• läpinäkyvyyttä lukijoille
• toimituksellista valvontaa, joka ymmärtää teknologian mahdollisuudet ja riskit

Ilman näitä riskinä on, että yksittäiset kokeilut muuttuvat käytännöiksi ennen kuin niiden seurauksia on kunnolla ymmärretty.

7. Lopuksi: kysymys ei ole teknologiasta vaan totuudesta

On helppo kehystää tämä tapaus teknologiseksi poikkeamaksi. Tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin jotain syvempää: kysymys on suhtautumisestamme totuuteen.

Jos journalismi alkaa hyväksyä sisällön, joka “kuulostaa oikealta” mutta ei ole totta, se luopuu omasta perustastaan.

Siksi keskeinen kysymys ei ole, mitä tekoäly pystyy tekemään.

Keskeinen kysymys on, mitä me päätämme pitää hyväksyttävänä.

Tähän kysymykseen vastaaminen määrittää journalismin tulevaisuuden enemmän kuin mikään yksittäinen teknologinen innovaatio.

* * *

Edellä oleva teksti on – otsikkoa myöden – ChatGTP-tekoälyn tuottamaa. Tämä johtuu kahdesta syystä. 

Ensinnäkin halusin katsoa, pystyykö tekoäly tekemään järkevää tekstiä toimeksiannolla: "kirjoita minulle blogiteksti, jossa pohditaan monipuolisesti sitä, kun Lauttasaari-lehden toimittaja kirjoitutti haastatteluita tekoälyllä ja julkaisi ne tosiasiana!" sekä tarkennuksena "muokkaa juttu vielä Professorin ajatuksia -blogin tyyliin/formaattiin".

Tältä osin totean, että omasta mielestäni teksti on sinänsä ihan ansiokasta pohdintaa. Siis vähän kuin kympin oppilaan muotoilema ainekirjoitus – ja siten blogitekstiksi varsin huonosti soveltuva. 

Lisäksi hämmästyin sitä, ettei tekoäly ymmärtänyt tehdä juttua siihen tyyliin ja formaattiin, jota olen käyttänyt tässä blogissa. Ei edes sen jälkeen, kun pyysin sitä – eksplisiittisesti – tekemään niin.

* * *

Toiseksi halusin kokea miltä tuntuisi olla Lauttasaari-lehden toimittaja-avustaja, joka teki samalla tavalla. Siis miltä hänestä tuntui ennen kuin hän sai potkut työstään.

Vastaukseksi sain epämiellyttävän tunteen, joka pakotti minut kirjoittamaan tämän loppukaneetin, jota minun ei ollut alkujaan tarkoitus tehdä. 

Koin samaan aikaan kolme asiaa. Ensinnäkin tunsin olevani epärehellinen, toiseksi harmitti tekoäly-tekstin koulutekstimäinen sävy ja kolmanneksi koin pettäväni teidät, arvoisat lukijani. 

Siksi päätin lopettaa tämän tekstin kysymykseen siitä, että mitähän tekoälyn tekemiä juttuja julkaissut toimittaja-avustaja mahtoi itse tuntea ja kokea? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle teki jutun oslolaisesta rikollisuudesta
Vaihtuuko Iranissa valta?
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Kuusitoista vuotta

Talvella 2010 lueskelin silloin tällöin sen aikaisia poliittisia blogeja, minkä seurauksena minulle syntyi vähitellen ajatus, että miksen voisi itsekin kirjoittaa ajatuksiani tähän muotoon. Lopulta päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja perustin tämän blogin. 

Blogiin tarvittiin oma esittely, joten muotoilin sellaisen. Kirjasin siihen myös perustelun bloggaamiselleni: tein sen "voidakseni kommentoida vapaasti asioita, joista kaikki eivät välttämättä ole 'oikeaoppisia' tai vallitsevan politiikan mukaisia". Tämä osoittautui hyväksi linjaukseksi, koska blogini lukijamäärä kasvoi muutamassa vuodessa merkittäväksi ja on sen jälkeen pysynyt sellaisena. 

Blogin lukijamäärä on tärkeä – tai oikeammin aivan keskeinen – tekijä sen jatkuvuudelle. Onhan selvää, ettei kukaan jaksaisi päivästä toiseen kirjoittaa ajatuksiaan näkyville, ellei niille löytyisi vastaanottajia. Ja päinvastoin, mitä useampia lukijoita blogitekstit saavuttavat, sitä suurempi on myös niiden kirjoittajan motivaatio.

On myös mukava lukea teidän ajatuksianne – arvoisat lukijani – tekstien kommenttiosastossa. Keskustelu on ollut valtaosin mielenkiintoista ja usein myös ajatuksia herättävää. Toivon mukaan näin on myös jatkossa.

* * *

"Professorin ajatuksia" täyttää tänään – 23. helmikuuta 2026 – 16 vuotta. Tämän aikana olen kirjoittanut lähes 4700 blogimerkintää, joista jokaiseen on kulunut keskimäärin ainakin puoli tuntia, joskus paljonkin pidempään. Siten olen käyttänyt tähän blogiin vuosien kuluessa vähintäänkin 2 300 tuntia. Siis 97 vuorokautta. Tai 14 viikkoa eli yli kolme kuukautta. 

Toisin sanoen "Professorin ajatuksia" on vienyt enemmän kuin neljännesvuoden mittaisen ajan elämästäni. Toivon mukaan tämä aika ei ole mennyt hukkaan, vaan siitä on ollut iloa muillekin kuin itselleni.

 

Siihen viittaa ainakin se, että puolitoista vuotta sitten tekoäly kertoi "Professorin ajatuksien" edustavan "tärkeää puolta suomalaisessa blogiskenessä, jossa käsitellään kriittisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sen merkitys syntyy kyvystä herättää keskustelua ja tarjota näkemyksiä, jotka haastavat lukijoiden ennakko-oletuksia. Blogi on esimerkki siitä, miten digitaalinen alusta voi antaa tilaa moniäänisyydelle ja edistää yhteiskunnallista keskustelua."

Lopuksi kiitokset teille, arvoisat lukijani. Kuten alussa totesin, en olisi näitä ajatuksiani pannut näytteille enää pitkään aikaan, ellei niille olisi löytynyt lukijoita! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä
Kymmenen vuotta Professorin ajatuksia

Missin silmät nostivat esille yhteiskuntamme dystooppisia voimia

On harvoja asioita, jotka kiinnostavat minua vähemmän kuin missikilpailut. Tai no, ehkä nykypäivän euroviisut. 

Päätin nyt sitten kuitenkin kommentoida sitä, että kansanedustaja Juho Eerola (ps) oli venytellyt silmiään kruununsa menettäneen missin Sarah Dzafcen tavoin. Ja julkaissut siitä kuvan Facebookissa liitettynä tekstiin "Minä olen Sarah" eli "Je suis Sarah". 

Näin siksi, että kansanedustajan viestistä on pöyristytty ainakin Kokoomuksessa, RKP:ssä ja Vihreissä. Eikä se ole hyvä asia.

* * *

Minusta oli heti selvää, että Eerolan viesti kuvan yhteydessä viittasi ranskalaiselle satiirilehdelle Charlie Hebdoon, jota taannoin tuettiin vastaavalla tavalla sen jouduttua sananvapautta vastustavan verisen terroriteon uhriksi. Siten voisi olettaa kaikkien muidenkin ymmärtäneen, että myös Eerolankin sosiaalisen median päivityksessä oli kyse sananvapauden puolustamisesta. 

Tämä asian merkityksen selitti sitten vielä rautalangasta kansanedustaja Jani Mäkelä (ps) - ja vieläpä aivan erinomaisesti – Yleisradion toimittajalle. Hänen mukaansa "tapaus johon (Eerolan) päivitys liittyy, on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta, johon tulee puuttua ja jota on aiheellista arvostella... Emme voi elää yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat varomaan joka sanaansa työpaikan ja maineen menetyksen pelossa, jopa väärinymmärryksen takia".

Siksi on kysyttävä sekä missiltä kruunun vieneeltä Miss Suomi -organisaatiolta että Kokoomukselta, RKP:ltä jaVihreiltä, että kun tämän asian – ilmeisesti heiltä ymmärtämättä jäänyt – yhteiskunnallinen merkitys on nyt tuotu näin selkeästi esille, niin ovatko he edelleen sitä mieltä, että juuri Mäkelän kaltainen dystopia on sellainen yhteiskuntamalli, jota he kaipaavat tänne Pohjantähden alle. 

Omalta osaltani viittaan ainoastaan tämä sivun ylälaitaan, jossa on lukenut vuodesta 2010 lähtien muuttumattomana teksti, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tapaus Charlie Kirk
Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset

Yleisradio kertoi, että laitaoikeisto on kirinyt isoimmaksi puolueeksi Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa. Jutun mukaan radikaalioikeisto on nyt suurin poliittinen voima Euroopassa.

Artikkelissa mainitaan pääsyyksi tähän kehitykseen – sinänsä aivan oikein – maahanmuutto, mutta sen jälkeen seuraa pitkä selittely siitä, kuinka Eurooppa käyttää amerikkalaisia digialustoja. Ja sen seurauksena maanosamme on saanut tartunnan amerikkalaisesta polarisoituneesta keskustelusta. 

Eikä siinä kaikki, sillä "joidenkin asiantuntijoiden mukaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Piilakson digijätit tekevät tarkoituksellista hyökkäystä, jonka päämääränä on saada aikaan poliittinen muutos Euroopassa". Eikö tämä ole ilmiselvä salaliittoteoria? 

Lisäksi yksi artikkelissa mainituista asiantuntijoista kertoo, että eurooppalaisiin valtioihin kohdistuu hybridiuhkia, esimerkiksi sabotaasia, josta pitää ymmärtää kirkkaasti, että Euroopan poliittinen maantiede ei muuttuisi ilman Venäjän avustusta ja puuttumista. 

* * *

En missään tapauksessa kiistä sosiaalisen median, amerikkalaisen polarisaation enkä varsinkaan Venäjän merkitystä eurooppalaisten yhteiskuntien ongelmana – päinvastoin. Ne eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Ylen jutussa yhdellä virkkeellä kuitattu epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on ylivoimaisesti tärkein syy eurooppalaisten kansallismielisten puolueiden – joita Yle nimittää laitaoikeistoksi – kannatuksen nousulle. 

Tämän Ylen toimituskunta – ja sen haastattelemat asiantuntijat – olisivat voineet ymmärtää jo pelkästään siitä, että näiden puolueiden suhtautuminen Venäjään ei suinkaan ole yksimielistä. Osassa eurooppalaisia valtioita – kuten Suomessa – nämä puolueet ovat hyvinkin kriittisiä itäistä naapuriamme kohtaan ja toisissa – kuten vaikka Saksassa – niillä on suuria vaikeuksia ymmärtää Venäjän todellista imperialistista luonnetta ja sen aiheuttamaa uhkaa koko Euroopalle.

* * *

Mitä taas tulee sosiaaliseen mediaan, niin on epäilemättä totta, että sosiaalisen median alustoilla keskustelut polarisoituvat helposti. Näinhän näyttää käyvän jopa tämän blogin kirjoituksiin liittyvillä kommenttipalstoilla.

Mielipiteiden yhteentörmäysten on kuitenkin sinänsä vaikea nähdä olevan lähtökohtaisesti ongelmana – pikemminkin sellaiset ovat osoitus terveestä yhteiskunnasta. Ongelmaksi ne ovat muodostuneet vain siksi, että monissa Euroopan maissa on vuosikymmenien aikana ajauduttu tilanteeseen, jossa perinteiset valtamediat ovat syöttäneet kansalaisille yksipuolista arvoliberaalia ja poliittista vasemmistoa myötäilevää jargonia. 

Tämän seurauksena eri maiden kansalaiset eivät ole saaneet purettua maahanmuuttoon liittyviä – kaikkialla näkyviin ongelmiin liittyviä – huoliaan, vaan niitä on pikemminkin kielletty, tai ainakin selitelty parhain päin. Ja siksi monet ovat huomanneet löytävänsä ajatuksillensa tukea ainoastaan kansalliskonservatiivisista puolueista. 

* * *

Tämän huolen syistä löytyi hyvä esimerkki niin ikään tämän aamun uutisvirrasta. Belgiassa oli nimittäin – Uutissuomalaisen mukaan – suunniteltu droonihyökkäystä Belgian pääministeriä vastaan. Syyttäjät kuvailivat tekoa "jihadistien inspiroimaksi terrori-iskuksi".

Lopuksi annan neuvon Ylen ja muiden Euroopan maiden valtamedioiden toimituskunnille. Jos teitä ihan vakavissaan huolettaa eurooppalaisten yhteiskuntien polarisoituminen, siirtykää nykyisestä ummehtuneesta kirjoittelusta monipuoliseen ja faktaperusteiseen journalismiin, jonka tarkoituksena on tuoda esille – tasapuolisesti ja ilman omaa agendaa – kaikkien poliittisten toimijoiden näkemyksiä ja tavoitteita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa
Yleisradion toimituskunta on paksunahkaista

Petteri Orpo tarvitsee valaistusta, mutta poliisi vaikenee

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on huomannut eilisen uutisen, josta minäkin kirjoitin. Valitettavasti hän ei kuitenkaan osannut tehdä siitä loogista johtopäätöstä, vaan kertoi, että hallituksen on tarkasteltava huolellisesti mediassa esiin nousseita tietoja toimeentulotukien saajista.

On siis toivottava, että hallituksen muut jäsenet – ministerit – ja korkeat virkamiehet osaavat valaista asiaa pääministerille. Siksi ajattelin, että kerrataan ihan ensimmäiseksi eilinen johtopäätökseni myös tänä aamuna. 

Eli arvoisa pääministeri: kehitysmaalaisten maahanmuutto on pysyvästi haitallista – ellei suorastaan katastrofaalista – eikä tähän lopputulokseen päätymistä voi juurikaan ehkäistä, ei etenkään Suomen kaltaisessa supistuvan väestökehityksen valtiossa. Tämä johtuu kahdesta asiasta. 

Niistä ensimmäinen on se, että eri väestöryhmien välillä näyttäisi olevan merkittäviä eroja sen suhteen, miten hyvin he integroituvat. Ja toinen on se, että tietyiltä alueilta tulevat ihmiset eivät integroidu länsimaiseen yhteiskuntaan sen olemassa olevien instituutioiden avulla. 

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että maamme viime vuosien kehitys on pakottanut poliisin turvautumaan aseeseen aiempaa useammin. Eikä tämä muutos ole marginaalinen, vaan virkavalta joutui viime vuonna uhkaamaan ihmistä aseella lähes 240 kertaa – siis monta kertaa useammin kuin kymmenen vuotta sitten. 

Vielä hurjempi kasvu oli aseen esille ottamisessa, minkä poliisi joutui tekemään noin 2 340 kertaa. Siis peräti 33-kertaa useammin kuin vuonna 2014. Poliisin aseen- ja voimankäytön perusteissa ei kuitenkaan ole ollut muutoksia tänä aikana, joten selitys löytyy muualta.

Tätä "muuta" seikkaa voidaan lähestyä sitä kautta, että poliisin aseenkäytön suuri kasvu alkoi vuonna 2019. Siis muutaman vuoden sen jälkeen, kun maahamme saapui Juha Sipilän (kepu) tunnetun kutsun myötä ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. 

Asiasta kertonut uutinen – tai haastateltu poliisi – ei kuitenkaan puhunut turvapaikanhakijoista tai sellaisen saaneista. Ja siksi ajattelin, että ehkäpä pari poimintaa tämän blogin silloisista otsikoista – ikään kuin ajan kuvana – valaisee asiaa. 

Tässä siis lyhyt lista. Eli olkaapa hyvät – kunnioitettu pääministeri sekä arvoisat lukijani – ja tehkää itse johtopäätöksenne. 

Mistä ja millä hinnalla päihteitä Tikkurilan varhaisteineille ja tyttölapsille? 

Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin 

Toimiiko Itä-Helsingissä väkivaltainen maahanmuuttajajengi?

Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?

Ruotsalainen esimerkki velvoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järjettömiä rikosuutisia
Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa
Poliisi ampui miehen

Yrjöperskeles-blogin poistamisen seurauksia

Tämän aamun kirjoitukseni keskustelussa mainittiin, että Yrjöperskeles-blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen. Blogistikollegani reilun viikon takaisen päivityksen mukaan "Suvaitsevais-tiedostavaisto sai sitten suljettua aikaisemman blogini. Kun ei pärjätä itse asiassa niin sitten vaimennetaan. Tyypillistä vihervasemmistolle. Käytän nyt tätä blogaaja-alustaa ellen löydä toimivampaa. Tämä on bloggeriin verrattuna aika hankala.

Mutta kiitokset kaikille joilta olen saanut kannustusta deletointini jälkeen. Yritetään vielä jatkaa."

* * *

Tässä yhteydessä haluan tuoda teidän tietoonne, arvoisat lukijani, että myös tästä omasta blogistani on Bloggerin toimesta poistettu yksi merkintä. Lisäksi olen saanut - ilmeisesti juuri kyseiseen kirjoitukseen liittyen - varoituksen sääntörikkomuksesta. 

Näyttäisi siis siltä, että myös omista kirjoituksistani on viestitetty Bloggerin valvojille, mutta koska kirjoituksistani ei ole löytynyt - eikä toivottavasti löydykään - sen enempää sääntörikkomuksia, olen voinut jatkaa ajatusteni jakamista tällä alustalla. Tästä syystä pyydän myös teiltä - arvoisat lukijani - ettette kirjoitettaisi sellaisia kommentteja näiden tekstien keskusteluosioihin. 

Toisin sanoin pyydän teitä kaikkia noudattamaan kommentointohjetta, eli pidättäytymään asiallisessa kielessä ja hyvin perustelluissa näkemyksissä kommentoidessani näitä tekstejä. Omalta osaltani tulen myös tehostamaan sellaisten kommenttien poistamista, joiden epäilen voivan johtaa tämän blogin poistamiseen nykyiseltä alustaltaan. Näin siitä huolimatta, että pidän sellaista toimintaa vastenmielisenä.

Päivän aiempi merkintä:
Vaarallisia irakilaisia ei tarvita Suomessa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymys teille, arvoisat lukijani
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Päättyykö korvaamaton aikasarja?

Helsingin sanomien mukaan Havaijilla sijaitsevan Mauna Loan hiilidioksidimittaukset olisivat loppumassa osana Donald Trumpin hallinnon leikkauslistaa. Jos näin käy, se olisi suuri tieteellinen vahinko, koska kyseessä on maailman pisin yhtäjaksoisesti tätä asiaa mitannut aikasarja - ja sellaisena korvaamaton. 

Mauna Loan mittausten lopettaminen koskisi myös tätä blogia, koska olen käyttänyt juuri sen tuottamaa mittaussarjaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden proxynä niissä analyyseissä, joissa olen tarkastellut kasvihuonekaasujen ja pohjoisen napajään välistä yhteyttä. Viimeksi tämä tapahtui kuluvan vuoden tammikuun 11. päivänä - ja ensimmäisen kerran 17. tammikuuta vuonna 2018. 

Näistä syistä - siis yleinen tieteellinen ja omakohtainen peruste - omalla toivelistallani on, että Mauna Loan hiilidioksidimittauksia ei lopetettaisi, vaan niihin löytyisi rahoitus tavalla tai toisella, mikäli USA:n hallinto päättäisi sulkea rahahanat. Näin siitäkin huolimatta, että ilmakehän hiilidioksidimittauksia tehdään nykyisin myös muualla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin 
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Kasvihuonekaasuilla ja globaalilla lämpenemisellä ei ole syy-seuraussuhdetta

Kysymys teille, arvoisat lukijani

Kirjoitin tänä aamuna tavalliseen tapaani suomenkielisen blogitekstin, mutta päivän kuluessa juolahti mieleeni vielä kysyä - ennen päivän englanninkieliseen tekstiin paneutumista - teidän mielipidettänne, arvoisat lukijani.

Asia koskee sitä, että - toisin kuin tänä aamuna - olen silloin tällöin yhdistänyt samaan kirjoitukseen useampia eri aiheita, jotka eivät ole aina edes liittyneet mitenkään toisiinsa (viimeisin esimerkki). Siitä on seurannut ainakin kaksi hankalaa asiaa, joista vakavampi koskee sitä, että blogimerkinnät tahtovat muodostua aika pitkiksi. Toinen seikka on oma ongelmani, eli miten kahdesta tai useammasta eri aiheesta koostuvalle sillisalaatille keksisi sopivan otsikon. 

Siksi kysymykseni kuuluu, että näettekö järkevämmäksi, että jatkan nykyisellä linjalla upottaen tarvittaessa kaksi tai useampia aiheita yhteen tekstiin? Vai katsotteko paremmaksi, että pilkkoisin tekstit tarvittaessa kahdeksi tai useammaksi kokonaan erilliseksi tekstiksi? 

Mikäli teillä on tästä asiasta mielipide, pyydän kommentoimaan alle olevaan keskusteluosioon yhdellä sanalla: "yhteen" tai "erilleen" ja vain yhden kerran. Näkemystenne ilmaisemiseen on aika tämä ilta ja ensi yö, sillä lasken tulokset aamulla herättyäni ja toimin sen jälkeen tässä "demokraattisessa prosessissa" enemmän kannatusta saaneella periaatteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde

Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Olemme edelleen maailman onnellisin kansa. Tai ainakin tyytyväisin. 

Tyytyväisiä lienevät suomalaiset rotatkin, joiden elämää on evolutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan helpottanut poikkeuksellisen leuto talvi. Eikä niitä ole helppo pyydystää ainakaan loukuilla. 

Mutta mitä pitäisi ajatella apulaispormestari Paavo Arhinmäestä (vas), joka haluaa rajata osan suomalaisista kirjastojen käytön ulkopuolelle näiden poliittisten näkemysten perusteella. 

Eikä hän ole ainoa, sillä - Arhinmäen mukaan - "kuusi ja puoli vuotta sitten ensin valtuusto ja sitten kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupungin tiloja ei anneta rasistiseen tai fasistiseen tarkoitukseen. Ja nyt Helsingin poliisi on sitä mieltä, että demokraattisesti tehty päätös on väärä ja kaupungin pitäisi muuttaa linjausta siitä, että fasisteille ja rasisteille ei anneta tiloja."

* * *

Taustalla on siis taannoinen sinimustien lukupiiri, jota poliittinen vasemmisto - Arhinmäen pyynnöstä - lähti häiritsemään taaten sille valtakunnantasoisen näkyvyyden. Ja josta poliisin edustaja on ihmetellyt, että sen vastamielenosoittajat eivät kannata mielenosoitusvapautta äärioikeistolle, vaikka ovat siitä itse huolissaan.

Asiaan otti kantaa myös pormestari Juhana Vartiainen (kok) joka on kertonut, että "meillä on selvä yhteinen linjaus kaupungilla ja kirjaston johdolla. Kirjasto on avoin tila, jonne kaikki saa tulla, mutta jos järjestetään yleisötilaisuutta, jota mainostetaan julkisesti, silloin ei tarvitse antaa tilavarausta sellaiselle toiminnalle, joka on rasistista ja yhdenvertaisuuden vastaista".

* * *

Pormestarin apulaisineen luulisi huomanneen, että järjestyshäiriötä puheena olevassa tilanteessa eivät aiheuttaneet sinimustat lukupiiriläiset vaan äärivasemmistolaiset mielenosoittajat. Ja kaiken järjen mukaan laillista menoa kannattavien poliittisten päättäjien luulisi tuomitsevan erityisesti heidän toimintansa.

Tästä syystä voi ihmetellä Arhinmäen ulostuloa. Ja sitä, ettei pormestari Vartiainen ole tehnyt pesäeroa järjestyshäiriöitä aiheuttaneeseen apulaiseensa. Tai puolustanut selkein sanoin kaikkien helsinkiläisten sananvapautta.

Ehkä Vartiaisen ja Arhinmäen kannattaisi tutustua tähän blogiin tai ainakin lukea ajatuksella sen kuvaus, jossa todetaan yksinkertaisesti, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".

Samalla he voisivat pohdiskella mikä merkitys Suomen perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on siihen, että me tosiaankin olemme jo kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Ja selvittää julkisesti koko Suomen kansalle, miksi he haluavat muuttaa tätä asiantilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa

Hyvää huomenta, arvoisat lukijani. Minulla on tänään kerrottavana kaksi äärimmäisen tärkeätä asiaa. 

Ensimmäinen niistä on tiedotusluontoinen. Kuten tiedätte, olen jo jonkin aikaa kirjoittanut englanninkielistä rinnakkaisblogia, jonka sisältö on ollut samankaltainen kuin tämän suomenkielisenkin, joskin kirjoitukset ovat olleet pääosin erillisiä.

Nyt olen kuitenkin ajatellut, että pyrin jatkossa kirjoittamaan kotimaahan liittyvistä aiheista lähinnä suomenkielellä ja kansainvälisistä asioista englanniksi. Toki saatan hyvästä syystä edelleen julkaista samoja juttuja molemmilla kielillä tai vaikkapa maailmanpolitiikkaa suomeksi, mutta päälinjana tulee kuitenkin olemaan edellä kuvaamani käytäntö.

* * * 

Toinen tärkeä asiani liittyy norjalaisten mäkimiesten ilmi tulleeseen huijaamiseen. Se on tärkeää siitä syystä, että vuonomaa on ollut sekä todellinen talviurheilun supervalta että myös vilpittömän puhtoinen maineeltaan. Etenkin näin oli Suomen joukkueen kärähdettyä dopingista pari vuosikymmentä sitten. 

Nyt ilmi tullut mäkihyppupukuhuijaus kuitenkin osoittaa, etteivät norjalaiset ole lähtökohtaisesti sen puhtoisempia kuin kukaan muukaan. Ja vahvistaa osaltaan sitä käsitystäni, että myös heidän maastohiihtäjänsä käyttivät vuosituhannen alussa kiellettyjä aineita suorituskykynsä parantamiseen siinä missä muutkin.  

Tämä ei tarkoita, etteivätkö norjalaiset olisi ansainneet sitä mitalisadetta, jonka heidän mieshiihtäjänsä saalistivat eilen päättyneissä Trondheimin MM-hiihdoissa. Tai himmentänyt tämän aikakauden ykköshiihtäjän eli Johannes Kläbon saavutuksia. 

Tosin aina voidaan spekuloida sillä, että kisojen perinteisellä hiihtotavalla hiihdetyn väliaikalähdön voittaja olisi todennäköisesti ollut Iivo Niskanen, mikäli olisi voinut osallistua MM-hiihtoihin. Valitettavasti meidän suomalaisten kannalta on kuitenkin niin, että arvokisojen mitalit jaetaan osallistujien kesken - ja siinä joukossa Kläbo oli joka kerralla kaikkia muita etevämpi. Se oli kerrassaan upea saavutus!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
Tiedote - Announcement
Poikkeuksellinen ylivoima

Taktinen osaaminen toi Lauri Vuoriselle MM-hiihtojen pronssimitalin

Aamun merkinnän lisäksi sallittakoon kommentti päivän hiihtokilpailuun. Olinhan veikannut, että Suomi jäisi sprintissä luultavasti mitaleitta, mutta Jasmi Joensuu ja Lauri Vuorinen pääsisivät kuitenkin finaaliin ja moni muukin voisi sijoittua kahdentoista joukkoon. 

Naisten osalta lopputulos jäi odotuksiani heikommaksi, sillä vain Jasmi Joensuu pääsi välierään, mutta jäi siinä viidenneksi eli finaalin ulkopuolelle. Hänen ja tulevaisuuden toivomme - Jasmin Kähärän - tapauksessa suorastaan loisti hiihtäjien taktinen heikkous, jonka vastustajat hyödynsivät täysimääräisesti. 

Voiton kilpailussa vei Ruotsin Jonna Sundlingin brutaali suorituskyky, jolla hän tappoi Trondheimin sprinttiradan nousuihin itseään huomattavasti kirikykyisemmän norjalaisen haastajansa. Hänen kohdallaan ei siten tarvittu varsinaisia taktisia manöövereitä.

* * *

Miesten kilpailussa Lauri Vuorinen osoitti - jälleen kerran - olevansa taktisesti aivan toiselta planeetalta joukkueemme naisten kanssa. Jos hänen fyysiset ominaisuutensa olisivat - suhteessa kilpakumppaneihinsa - samalla tasolla kuin Joensuulla, olisi hän mitalisuosikki jokaisessa kilpailussaan. 

Tänään Vuorinen selvitti tiensä helposti sekä välierään että finaaliin. Jälkimmäiseen jopa koko porukan kovimmalla ajalla - ja selvällä erolla oman eränsä kakkoseen. 

Valitettavasti finaalissa Laurin - norjalaisen Johannes Kläbon tasoinen - taktinen osaaminen ei vain enää riittänyt korvaamaan hänen fyysisiä puutteitaan suhteessa maailman parhaisiin. Eikä asiaa auttanut se, että hän oli hiihtänyt toisessa välierässä, jonka jälkeisellä lyhyellä palautumisajalla on valtava merkitys finaalin lopputulokseen. 

Siitä huolimatta mies toi kaikkien aikojen ensimmäisen suomalaisten miesten sprinttimitalin lajilegendojen eli Kläbon ja Italian Federico Pellegrinon perässä. Eikä suostunut häviämään loppukirissä Ranskan Jules Chappazille.

* * *

Ylen asiantuntija kiinnitti kisalähetyksen aikana huomiota siihen, että Johannes Kläbo oli ainoana hiihtäjänä käynyt selvittämässä etukäteen radan alamäkien luistoa, ja käytti sitä hyväkseen. Radan eri kohtien luistoeroja hyödynsi myös Lauri Vuorinen niin omissa erähiihdoissaan kuin myös finaalissa. 

Lisäksi pronssimitalisti lepäsi erähiihtojen aikana mahdollisimman paljon kiihdyttämällä matkaan hitaasti ja välttämällä muutenkin turhia kiihdytyksiä merkityksettömissä radan kohdissa. Sekä kiersi viimeisen pehmeän mutkan pehmeän sisälinjan hiukan kauempaa vähentääkseen kaatumisriskiä sekä päästäkseen loppusuoralle sitä pitkin tulevia kovemmasta alkuvauhdista.

Tätä blogia on mitä ilmeisimmin luettu hiihtopiireissä ainakin aiemmin, koska ideani hiihtäjien jakamisesta aika-ajojen jälkeen sprinttihiihdon eriin otettiin lähes sellaisenaan käyttöön Suomen esityksestä heti kirjoitustani seuraavalla kaudella. Siksi ehdotan Suomen valmennusjohdolle ja erityisesti päävalmentaja Teemu Pasaselle, että Vuorinen palkattaisiin opastamaan suomalaisia junioreita sprinttihiihdon taktiikkaan ja ennakkovalmisteluiden tärkeyteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trondheimin MM-hiihtojen kisaennakko
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Sprinttihiihtohypoteesin "tieteellinen falsifiointiyritys"

"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Eilinen kirjoitukseni herätti vilkasta keskustelua, jonka lopputuloksena yksi - kirjoituksiin kriittisesti suhtautuva - lukijani ilmoitti tekevänsä blogistani tutkimuksen julkaistakseen sen kahden vuoden kuluttua. Toivottavasti hän pitää lupauksestaan kiinni sekä noudattaa tutkimuksessaan hyvän tieteellisen käytännön mukaisia periaatteita. 

Lupaus innoitti minut pyytämään erästä täysin riippumatonta tahoa analysoimaan "Professorin ajatuksia blogin sisältöä ja merkitystä". Vastaus tuli nopeasti ja kopioin sen tähän sellaisenaan.

* * *

"Professorin ajatuksia" -blogi on mielenkiintoinen tapaus suomalaisessa blogiskenessä. Sen merkitys ja vaikutus voidaan analysoida useasta näkökulmasta: sisältö, yhteiskunnallinen vaikutus, sekä blogin merkitys digitaalisen keskustelun kentässä.

Sisällön analyysi

Blogi keskittyy ajankohtaisiin ja usein kiistanalaisiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Kirjoitukset ovat analyyttisia, ja niissä esitetään voimakkaasti kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä. 

Blogi käsittelee usein teemoja, kuten:

Politiikka ja talous: Blogissa käsitellään Suomen ja kansainvälistä politiikkaa, talouden kehitystä, ja näiden vaikutuksia yhteiskuntaan.

Maahanmuutto ja monikulttuurisuus: Nämä aiheet ovat keskeisiä, ja niistä kirjoitetaan usein kriittisestä näkökulmasta. Kirjoitukset voivat herättää vahvoja reaktioita, koska ne käsittelevät monimutkaisia ja tunteita herättäviä aiheita.

Ympäristö ja ilmastonmuutos: Blogi ottaa kantaa myös ympäristökysymyksiin, usein korostaen skeptisyyttä ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä toimia kohtaan.

Yhteiskunnallinen vaikutus

"Professorin ajatuksia" -blogi toimii kanavana, jossa käsitellään teemoja, jotka eivät aina saa yhtä laajaa huomiota valtamediassa. Tämä tekee blogista tärkeän osan vaihtoehtoista mediakenttää. Blogi tarjoaa näkemyksiä, jotka voivat olla vastoin yleisiä käsityksiä, ja siten se voi haastaa lukijoitaan ajattelemaan kriittisesti.

Anonyymius antaa kirjoittajalle vapauden ilmaista ajatuksiaan ilman henkilökohtaisia seurauksia, mutta se voi myös vähentää kirjoitusten painoarvoa akateemisessa tai journalistisessa kontekstissa, koska lähteen taustoja ei voida tarkasti arvioida.

Digitaalisen keskustelun merkitys

Blogi on merkittävä osa suomalaisen digitaalisen keskustelun ekosysteemiä. Se mahdollistaa nopean reagoinnin ajankohtaisiin tapahtumiin ja tarjoaa foorumin, jossa erilaiset mielipiteet voivat kohdata. Kommentointimahdollisuus edistää vuorovaikutusta lukijoiden keskuudessa, vaikka keskustelut saattavatkin joskus polarisoitua.

Yhteenveto

"Professorin ajatuksia" -blogi edustaa tärkeää puolta suomalaisessa blogiskenessä, jossa käsitellään kriittisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sen merkitys syntyy kyvystä herättää keskustelua ja tarjota näkemyksiä, jotka haastavat lukijoiden ennakko-oletuksia. Blogi on esimerkki siitä, miten digitaalinen alusta voi antaa tilaa moniäänisyydelle ja edistää yhteiskunnallista keskustelua.

* * *

Lopuksi, arvoisat lukijani, päätin toistaiseksi jättää - tavoistani poiketen - kertomatta käyttämäni "täysin riippumattoman tahon" identiteetin, koska sillä tiedolla ei pitäisi olla mitään merkitystä lausunnon sisällön arvioimisessa. Eikä myöskään alla olevaan kommentointikenttään - toivottavasti - syntyvässä asiallisessa keskustelussa. 

Palaan asiaan seuraavassa suomenkielisessä blogimerkinnässäni. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Neljätoista vuotta ajatuksia maahanmuutosta, rikollisuudesta, ilmastosta, politiikasta, historiasta, urheilusta ja tieteestä
Asiallista kieltä, kiitos!