Venäjän armeija palasi panssarijunien aikaan

Tuore uutinen kertoi, että Venäjällä on käytössään raskaasti aseistettuja panssarijunia. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että luulin sellaisten vaipuneen jo aikoja sitten historiallisiksi anekdooteiksi. 

Vuonna 1918 Suomen sisällissodan alussa maan eteläosien rataverkko ja suurin osa junaliikenteeseen liittyvistä konepajoista jäivät punaisten haltuun. Niinpä vallankumouksen tavoittelijat aloittivat panssarijunien valmistamisen ja hankkivat venäläisiltä kokemuspohjaista tietoa niiden käytöstä.

Rautateihin sidottujen junien sotilaallinen hyöty jäi kuitenkin toivottua pienemmäksi, vaikka bolsevikki-Venäjältä tuli ammattitaitoisia panssarijunan käyttäjiä, jotka opastivat ja antoivat vinkkejä, millä tavalla niitä pitää käyttää. Merkityksettömiä ne eivät kuitenkaan olleet, joten asetta kehitettiin myös Suomessa edelleen ennen toista maailmansotaa. 

Sen alettua kävi kuitenkin selväksi, että ilmavoimien kehitys oli tehnyt panssarijunista helposti haavoittuvia, joten niiden käyttöarvo jäi olemattomaksi jo 1940-luvulla. Niinpä ne muutettiin jo vuonna 1942 tärkeitä joukkojen ja materiaalin kuljetuksia, purkausasemia ja ratapihoja suojaaviksi ilmatorjuntapattereiksi sijoittamalla niihin ilmatorjuntatykkejä. 

Panssarijunien vanhenemista ei ilmeisesti ole kuitenkaan havaittu Venäjällä, koska siellä ne ovat edelleen käytössä. Tai sitten maan armeija arvelee hallitsevansa ilmatilaa riittävän suvereenisti, jotta rautatiekiskoihin sidotut "hirviöjunat" voisivat toimia edelleen ainakin turvaamassa kotilinjoja kaukana varsinaisesta taistelurintamasta.

On toki toinenkin mahdollisuus. Nimittäin se, että panssarijunien ilmaantuminen Venäjän armeijan käyttöön kertoisi vain niistä hankaluuksista, joiden voittaminen alkaa käydä venäläisille yhä hankalammaksi mies- ja kalustotappioiden kasvaessa ja ukrainalaisten iskiessä yhä kauempana sijaitseviin infrastruktuurikohteisiin. 

Tässä mielessä Putinin erikoisoperaatiota toteuttavan armeijan tilannetta ei ainakaan helpota se, että USA:n presidentti Donald Trump on ilmoittanut asettavansa sanktioita kahdelle suurimmalle venäläiselle öljy-yhtiölle, Rosneftille ja Lukoilille. Eikä tämän toimen tehokkuutta vähennä ainakaan se, että päivä päivältä lähestyy jäisen kylmä ja pimeä Venäjän talvi, jonka aikana ihmiset ovat tavallistakin riippuvaisempia toimivasta energianjakelusta. 

Päivän aiempi merkintä:
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha Ukrainassa olisi riski Putinille
Verinen sisällissota

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Tieverkoston rapautuminen pysähtyi

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Sen seurauksena sekä ihmisten että tavaroiden kuljettaminen edellyttää toimivaa liikenneverkostoa, joka koostuu sekä rautatie- että maantieverkostosta. Näistä ensin mainittu on viime aikoina ollut keskustelun keskiössä, koska se halutaan - lähinnä sotilaspoliittisista syistä - muuttaa kapearaiteisemmaksi kuin nykyisin. 

Harvaan asutussa maassa rautatiet eivät kuitenkaan yksinään riitä kattamaan ihmisten liikkumis- ja tavaroiden kuljetustarpeita, vaikka ne ovatkin tehokkaita väyliä suurten asutuskeskusten välillä. Maantiet sen sijaan johtavat jokaiseen kylään ja kaikkien talojen nurkille, joten myös rautatie- ja jopa lentokuljetusten perille pääsemiseen tarvitaan maanteitä. 

Lisäksi yksi Suomen tärkeimmistä teollisuudenaloista on metsäteollisuus, jonka raaka-aineet kasvavat hajautetusti ympäri valtakunnan. Eikä niitä voi saada sieltä jalostettavaksi tehdaspaikkakunnille kuin metsäautoteistä ja paikallisteistä alkavia liikenneverkostoja pitkin. 

* * *

Edellä mainitsemistani syistä on ollut äärimmäisen lyhytnäköistä, että suomalainen tieverkosto on päästetty rapautumaan. Vielä vuonna 2016 maassamme oli "vain" noin 8 ooo kilometriä heikkokuntoisia teitä. 

Tämä määrä oli noussut vuonna 2021 eli edellisen hallituskauden puolivälissä noin 9 000 kilometriin. Eikä siinä kaikki, sillä seuraavan kahden vuoden aikana niiden määrä lisääntyi reilusti yli tuhannella kilometrillä, koska asia ei kiinnostanut silloista Sanna Marinin (sd) vihervasemmistolaista hallitusta.

Nykyinen Petteri Orpon (kok) hallitus lähti kuitenkin eri linjoille ja sen seurauksena vuoden 2024 aikana huonokuntoisten teiden määrä laski karvan verran. Eniten parannusta tapahtui vilkkailla tieverkon osilla, mutta vähäliikenteisten teiden kunto heikkeni edelleen. 

Hinnan teiden heikosta kunnosta maksavat tiellä kulkevien ajoneuvojen omistajat rikkoontuneina renkaina, joiden vaihtamisesta aiheutuu helposti satojen eurojen ylimääräinen kustannus. Lisäksi heikkokuntoisilla teillä olevat vaaran paikat lisääntyvät vaarantaen kaikkien teillämme liikkuvien ihmisten turvallisuuden, eikä merkityksetöntä liene myöskään teollisuuden raaka-ainekuljetusten ajallinen pidentyminen. 

Kaiken tämä lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei tässä puheena oleva ongelma ole pelkästään lineaarinen, vaan pikemminkin eksponentiaalinen, koska teiden alkava rapautuminen - kuten vettä imevät reiät asfaltissa - kiihdyttävät entisestään teiden kunnon heikkenemistä. Tämän seurauksena suomalaisen tieverkoston ylläpitäminen maksaa ajan myötä sitä enemmän, mitä huonommassa kunnossa niiden pinnoitteet pidetään.  

Toivoa siis sopii, että maanteiden kunnon parantaminen jatkuisi myös tulevina vuosina ja hallituskausina, jotta ihmisten ja tavaran liikkuminen harvalukuisessa ja pitkien yhteyksien Suomessa säilyisi siedettävänä. Eivätkä tieverkoston hoitokustannukset kasvaisi mahdottomiksi hallita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Liikahduksia järjettömässä sodassa

Venäjä on viimeisten kuukausien aikana ottanut aloitteen Ukrainan sodassa ja edennyt jonkin verran Harkovan suunnalla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tilanne on jälleen muuttumassa. 

Ensinnäkin Ukraina on tuhonnut tehokkaasti venäläisten sotatoimia tukevaa infrastruktuuria yhä syvemmällä sen maaperää. Viimeisin isku tapahtui öljyjalostamoon sosiaalisen Visegrád 24 sosiaalisen median uutissivuston mukaan Komin tasavallassa, yli 2 000 kilometrin päässä Ukrainasta. 

Kenraali ja europarlamentaarikko Pekka Toverin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän ilmapuolustus olisi "vaikeuksissa". Samaan viittaa myös se, että viime päivinä Ukraina on onnistunut tuhoamaan venäläisiä sotilaslentokoneita suoraan lentokentälle.

Eikä venäläisten joukoissa taida herättää suurta riemastusta sekään, että Ukraina on lopultakin saanut käyttöönsä amerikkalaisia F16-hävittäjiä, vaikka niiden mahdollinen vaikutus tapahtumiin jääkin nähtäväksi. Ja on joka tapauksessa rajallinen USA:n asettamien käyttörajoitusten takia.

Lisäksi Ukrainasta hyökättiin Venäjän rajan yli - toisen maailmansodan ehkä ratkaisevimmasta taistelusta tunnettuun - Kurskiin. Se pakottaa hyökkääjää siirtämään joukkojaan omalle puolelleen rajaa, minkä voi olettaa helpottavan Ukrainan puolustautumista Harkovan suunnalla. 

Edelleen sosiaalisen median tietojen mukaan Ukrainan tykistö on tuhonnut useita panssaroitujen ajoneuvojen saattueita, jotka ovat olleet matkalla vahvistamaan Venäjän joukkojen Kurskin aluetta. Toisaalta Venäjä on saanut valmiiksi uuden rautatieyhteyden Rostovista miehitettyyn Mariupolin kaupunkiin, mikä helpottaa sen armeijan huoltoa.

Nähtäväksi siis jää, miten Ukrainan tapahtumat etenevät jatkossa. Jatkuuko ensimmäisen maailmansodan kaltainen kulutussota, vai syntyykö rintamille lopulta repeämiä, joista seuraa suurempia muutoksia. Selvää on vain se, että tämän Putinin järjettömyydessään aloittaman Putinin sotaretken seurauksena kuolee joukoittain ihmisiä myös tulevina päivinä ja kuukausina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Impotenssi, häpeä ja nöyryytys
Jussi Halla-aho ja Suna Kymäläinen ihmis- ja lastenoikeuksien puolesta
Ukrainan vaikeuksista on otettava oppia myös Suomessa

Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Venezuelan vaalit päättyivät odotetusti. Opposition mukaan ääniä sai eniten heidän ehdokkaansa, mutta voiton vei maan istuva presidentti Nicolas Maduro. Näin olleen maan asukkaat jatkavat elämäänsä sosialistisessa helvetissä myös tulevina vuosina.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että meillä Suomessa noin kaksi viidestä äänestysikäisestä ihmisestä tahtoisi samaa. Erona Venezuelaan on kuitenkin se, että ainakin toistaiseksi hallitus muodostetaan meillä annettujen äänien perusteella. 

* * *

Viime aikoina on nähty outoja tapahtumia monissa maissa. Saksassa kemikaalitehtaassa, Ranskassa rautateillä ja Suomessa matkapuhelinverkostossa. Lieneekö kyseessä sattumien summa vai Putinin Venäjän organisoima matalan intensiteetin sota?

Jälkimmäinen vaihtoehto on asia, josta europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri on muistuttanut meitä. Ja josta kirjoitetaan myös kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa. Ja joka toivottavasti otetaan vakavasti myös Suomen poliittisessa johdossa.

* * *

Tämän viikon jännitysnäytelmä nähdään kuitenkin mitä todennäköisimmin Libanonissa. Sikäläinen Iranin islamistihallinnon haarakonttori eli Hizbollah on ärsyttänyt Israelia - viimeksi tappamalla Golanissa israelilaisia lapsia ja nuoria.

Vaikka iranilaisten haarakonttori onkin maailman vahvimmin aseistettu terroristijärjestö, se jää täysimittaisessa sodassa juutalaisvaltion armeijan jalkoihin. Valitettavasti sodan jalkoihin jäävät myös aikanaan maan enemmistön muodostaneet libanonilaiset kristityt, joilla ei ollut järkeä huolehtia siitä, ettei sen maaperää käytettäisi terroristiseen toimintaan. 

Nykyisin Libanonin väestöstä 32 prosenttia on kristittyjä ja 68 prosenttia muslimeita. Eikä maan tulevaisuus näytä sen valoisammalta kuin minkään muunkaan muslimienemmistöisen valtion. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Will Russia Test NATO's Article Five?
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Uusia "palestiinalaisia"

Elämä ilman kunnossapitokulttuuria

Etelä-Afrikka on mielenkiintoinen antropologis-kulttuurinen seurantakohde. Olihan maan talous erinomaisessa kunnossa kun valkoinen vähemmistövalta vaihtui mustan enemmistön hallintoon. 

Tästä syystä olen silloin tällöin (esimerkki) kirjoittanut maan tapahtumista. Ja tänään teen sen nojautuen Al Jazeeran artikkeliin maan tilanteesta. 

Arabimaailman pravdan mukaan Etelä-Afrikassa on toiminut sähkönjakelu yhtämittaisesti 57 päivän ajan, mikä on pisin yhtenäinen jakso yli kahteen vuoteen. Tämä on sikäli merkittävää, että viime vuonna sähkökatkot aiheuttivat maan keskuspankin mukaan tehtaiden, toimistojen ja kauppojen sulkemisten takia tappiota peräti 51 miljoonan dollarin verran päivässä. 

Sähköongelmat eivät kuitenkaan ole ainoa haaste 62 miljoonan asukkaan maassa vaan vuosikymmeniä jatkuneet laiminlyönnit infrastruktuurin huollossa ja investoinneissa ovat johtaneet myös liikenneverkkojen ja vesihuollon rappeutumiseen. Tämä saattaa johtaa siihen, että vuodesta 1994 - eli apartheidin päättymisestä lähtien - vallassa ollut Afrikan kansalliskongressi (ANC) menettää parlamentaarisen enemmistöasemansa ensi viikon vaaleissa. Näin ainakin mielipidekyselyiden mukaan.

Etelä-Afrikassa on suuri julkinen sähköntuottaja - Eskom - jonka käytössä on lähinnä vanhentuneita ja huonosti ylläpidettyjä hiilivoimaloita, jotka ovat kärsineet myös hiili- ja kuparivarkauksista sekä korruptiosta. Niiden seurauksena presidentti Cyril Ramaphosa joutui viime helmikuussa jopa julistaman hätätilan sähkökatkojen venyessä jopa 12 tuntiin päivässä. 

Sittemmin Etelä-Afrikkaan on syntynyt yksityisiä investointeja tuulivoimaloihin ja ydinvoimaloihin, minkä seurauksena yksityinen sektori tuottaa nykyisin noin kolmanneksen Etelä-Afrikan sähköstä. Se selittää osittain sähkökatkojen viimeaikaisen vähenemisen.

Sähkökatkot ovat myös estäneet vedenpuhdistamoita käyttämästä pumppujaan, mikä on johtanut ihmisten jäämiseen ilman talousvettä. Lisäksi - Johannesburgin vesilaitoksen mukaan - lähes puolet kaikesta putkistovedestä hukkuu vuotoihin. Se tarkoittaa 70 miljoonaa litraa juomavettä joka päivä. Syynä on kunnallisten jakelujärjestelmien korkea ikä: esimerkiksi Johannesburgissa ne on suunniteltu maailmansotien välisenä aikana.

Vesilaitokset ovat alttiita myös vandalismille. Rosvot ottavat kaiken metalliosista pumppuihin ja myyvät ne eteenpäin. Eikä Etelä-Afrikassa ole sellaista infran kunnossapitokulttuuria kuin länsimaissa. Ja vaikka olisikin, on vesilaitoksilla vaikeuksia saada tuloja, koska ihmisillä ei ole varaa maksaa. 

Etelä-Afrikan vesitilannetta saattaisi sähkön tapaan auttaa siirtyminen yksityiseen vedenjakelujärjestelmään. Ja sama koskee Etelä-Afrikan valtion tukemaa rautatieyhtiötä, joka on myös joutunut huonon hallinnon ja korruptiosyytösten keskelle.

Viime vuonna ränsistyneet rautatiet aiheuttivat maan valtiovarainministeriön mukaan taloudelle menetyksiä, jotka vastaavat jopa 6 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2023. Eikä siinä kaikki, sillä julkinen rautatieyhtiö varoitti äskettäin, ettei se pysty hoitamaan 130 miljardin randin (7,2 miljardia dollaria) velkaansa ilman suoraa valtion apua. Niinpä presidentti Ramaphosa on vihjannut myös rautatieliikenteen yksityistämisen suuntaan.

* * *

Etelä-Afrikassa on ensi viikolla vaalit tilanteessa, jossa infrastruktuuri on pettämässä sekä lisäksi kolmannes koko väestöstä ja lähes puolet kaikista nuorista on työttömänä, 56 prosenttia koko väestöstä elää köyhyydessä ja talouskasvu on olematonta (tälle vuodelle on ennakoitu 0,9 prosentin kasvua).  Ja samaan aikaan rikollisuusluvut ja korruptioskandaalit ovat jokapäiväistä heinää.

Viime vuonna maan velka/BKT-suhde kasvoi 74 prosenttiin (Suomessa 75,8 prosenttia!) ja nykyinen hallitus joutuu sen takia käyttämään yli viidenneksen verotuloistaan velan korkojen maksuun. Se vie rahaa muilta aloilta – kuten koulutukselta, terveydenhuollolta ja infrastruktuurilta.

Siksi maan työttömyys olisi saatava laskuun, jotta tuloja saataisiin nykyistä enemmän. Niinpä seuraavan hallituksen - riippumatta sen kokoonpanosta - olisi keskityttävä talouden piristämiseen ja työpaikkojen luomiseen. Se voisi tapahtua esimerkiksi tarjoamalla kannustimia yksityisille infrastruktuuri-investoinneille, jotka heijastuisivat positiivisesti maan vientiteollisuuteen ja muuhun yrityselämään. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko Etelä-Afrikka nousemaan siitä alamäestä, jota se on ANC:n johtaman keskusjohtoisen taloutensa vetämänä lasketellut viimeiset puolitoista vuosikymmentä. Vai onko sen kohtalona vaipuminen tavanomaiseksi mustan Afrikan takapajulaksi, jossa mikään muu ei toimi kuin korruptio ja rikollisuus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi
HS historiallisten vääryksien äärellä
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?

Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus

Ihmettelin muutama päivä sitten sitä, että ovatko suomalaiset mediat heränneet ulkomaalaistaustaisten miesten suomalaisnaisiin kohdistaman väkivallan yleisyyteen, ja tahtoneet siten varoittaa epäsuorasti kaikkia kauniimpaan sukupuoleen kuuluvia. En edelleenkään tiedä vastausta, mutta eilen mediamme (esim. Iltalehti, MTV3, Yle ja Helsingin Sanomat) kertoivat laajalti myös ulkomaalaistaustaisten nuorten Helsingin rautatieasemalla tekemästä henkirikoksesta, jossa 24-vuotias mies puukotettiin kuoliaaksi. 

Lehtitietojen mukaan kyse oli kahden pääosin ulkomaalaistaustaisista koostuvan joukon sanaharkasta lähteneestä tilanteesta, joka päätyi joukkotappeluun, jossa käytettiin myös astaloita. Muille yhteenottoon osallistuneille kuin puukotetulle ei aiheutunut merkittäviä vammoja. 

Tilannetta valaisi Iltalehden jutussa rikostarkastaja Jari Koski, jonka mukaan "puhutaan henkilöistä, joille koulu ei maistu. Heillä voi olla sosiaalitoimen asiakkuus... Varsin usein nuorten tekemien juttujen selvittämisessä käytetään tulkkeja. Erityisesti ryöstörikoksissa ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen osuus on huomattava. Tätä asiaa on turha kiistää. Siitä, että olemme siirtymässä jonkinlaisen jengiytymisen polulle on näkyvillä merkkejä nimenomaan ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa."

Hänen mukaansa on oltava huolissaan, "jos tästä nuorten vakavasta väkivaltarikollisuudesta tulee trendi ja se yleistyy entisestään... jos meille kasvaa sukupolvi, jossa pikkupojasta asti on normaalia tuikkia toisia puukolla ja ampua, niin silloin ollaan pulassa." 

Se, mihin valtamediamme eivät näytä edelleenkään taipuvan liittyy maahanmuuttopolitiikkamme seurausten samankaltaisuuteen Ruotsissa aiemmin tapahtuneen kehityksen kanssa. Siellähän ulkomaalaistaustaisten nuorten jengiytyminen on johtanut alueellisen segregaation syvenemiseen aina sille tasolle, ettei valtiovallalla ole enää otetta kaikkiin ruotsalaisiin lähiöihin. 

Samalla nämä jengit käyvät keskenään valtataistelua, jossa käytetään jopa raskaita tuliaseita, pommeja ja käsikranaatteja. Jopa virkavalta joutuu lähes säännöllisesti hyökkäysten kohteeksi, eivätkä edes sivulliset ole turvassa.

Siksi juuri nyt olisi - viimeistään - aika ottaa maahanmuuttopolitiikkamme ongelmat vakavasti myös maamme hallituksessa. Ensimmäisenä askeleena olisi huolehdittava siitä, ettei ongelmakulttuureista maahamme tulevien henkilöiden määrä nouse jälleen kasvuun COVID-19 pandemian jälkeen. 

Toiseksi olisi huolehdittava siitä, etteivät maassa ilman oleskelulupaa olevat henkilöt olisi tekemisissä muun väestön kanssa, vaan heidän palauttamisestaan kotimaihinsa olisi huolehdittava. Tai ellei se ole mahdollista, heidät pidettäisiin jollain muulla tavalla erossa muista ihmisistä. 

Kolmanneksi olisi muutettava humanitaarisen maahanmuuton käytäntöjä siten, että päätös olisi aina määräaikainen ja palauttaminen automaattista, mikäli turvapaikan tarve on kadonnut. 

Neljänneksi olisi huolehdittava, että maamme vetovoimatekijöitä kehitysmaalaisten parissa vähennettäisiin esimerkiksi työntekovelvoitteella ylläpitoa vastaan. Toisin sanoen heiltä olisi evättävä kantaväestön vastikkeeton sosiaaliturva.

Viidenneksi kotoutumista olisi edistettävä suomalaisen kielen (suomi tai ruotsi) ja kulttuurin opiskelupakolla, jossa maassaolon edellytyksenä olisi testein mitattu edistyminen. Ei ole kohtuutonta vaatia kielen alkeiden oppimista muutamassa kuukaudessa ja sen käytännön tarpeisiin riittävän sujuvaa käyttöä vuoden opiskelun jälkeen. Tai suomalaisten käytöstapojen omaksumista ennen oleskeluluvan myöntämistä.

Kuudenneksi tulisi lainkuuliaisuutta edistää säätämällä maasta poistaminen automaattiseksi seuraukseksi kaikista rikoksista, joista annettava maksimirangaistus olisi laissa säädetty yli vuoden mittaiseksi vankeudeksi. Tämän pitäisi koskea myös sellaisia Suomessa syntyneitä rikoksentekijöitä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla.

On selvää, että mikäli Sanna Marinin (sd) tai sitä seuraavat hallitukset eivät ryhdy edellä kuvaamani kaltaisiin lainsäädännöllisiin toimiin - tai eduskunta ei sellaisia hyväksy - on Suomen tulevaisuus nähtävissä Pohjanlahden länsipuolella. Tätä tuskin kukaan suomalainen haluaa, joten toimettomaksi jääminen on katsottava hyökkäykseksi suomalaisten tulevaisuutta vastaan. 

Tätä asiaa ei muuta miksikään se, että suurin osa suomalaisista näyttää vaaleista toiseen äänestävän ruotsalaistyyppisen kehityksen puolesta. Syyksi sille epäilen vaalikarjan harhaanjohtamista tosiasioita salailemalla sekä sen seurauksena muiden asioiden pitämistä maahanmuuttoa tärkeämpinä perusteina äänestyskopissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo ja ruotsalaistyyppisen jengirikollisuuden torjunta
Ei uutta pohjoismaiden kehitysmaalaistumisrintamalta
Valikoiva uutisointi vääristää