Henri, Mikael ja "äijä" Jennan kimpussa

Kirjoitin neljä vuotta sitten Iltalehden artikkeliin perustuen siitä, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Viittaan tähän kirjoitukseeni siksi, että siinä haastatellun rikostarkastajan mukaan "näitä ryhmiä eivät yhdistä liivit, vaan sama etninen tausta ja yhteinen kieli".

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata, että Helsingin sanomissa oli tarinaa huumepiireihin sotkeentuneista tytöistä, Jennasta ja Tiiasta, jotka auttavat nykyisin vastaavassa asemassa olevia kanssasisariaan. 

Heidän ja monien muiden tyttöjen elämää on ollut kovaa. Heidät on addiktoitu huumeisiin, sotkettu rikoksiin, käytetty seksuaalisesti hyväksi ja pahoinpidelty huumepiirien miesten toimesta. 

Jutussa näitä miehiä kutsuttiin niin ikään etunimillä. Oli 16-vuotiasta tyttöä pari vuotta vanhempi Henri, joka teki väkivalta- ja huumerikoksia. Ja hakkasi itseensä rakastunutta Jennaa.

Parikymppisenä Jenna rakastui puolestaan vankilassa olevaan Mikaeliin. Tämä käytti teki huume- ja väkivaltarikoksia sekä petoksia, joista nuori nainen joutui pelastamaan hänet harhauttamalla poliisia.

Palkkioksi tästä Mikael pahoinpiteli naista kunnes lastensuojelun kriisipäivystäjät tulivat pariskunnan kotiin, jolloin heidän pieni lapsensa otettiin huostaan, ja Jenna jäi selvittelemään lainoja, joita Mikael oli ottanut hänen nimissään.

Seuraavaksi Jenna otti yhteyden "äijään", joka pakotti hänet heti alkajaisiksi seksiin ja puolen vuoden hyväksikäyttöön. Lopulta mies joutui livistämään maasta koska oli jäänyt velkaa jengille. 

Jutun loppua lähestyessäni ihmettelin yhä enemmän, että minkähän takia kahden Jennan poikaystävän nimet ovat suomalaisia, vaikka muistin poliisin sanoneen jo muutama vuosi sitten, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Kunnes luin pienellä präntätyn lopputekstin, jonka mukaan "kukaan jutun henkilöistä ei esiinny tekstissä nimellään asian arkaluontoisuuden takia". 

Niinpä niin. Ilmeisesti HS:n toimittajille on liian vaikeaa puhua joistakin asioista niiden oikeilla nimillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa

Ylen ja MTV3:n uutisissa Oulun uudesta puukotuksesta on arveluttavia piirteitä

Oulun Valkean kauppakeskuksessa on jälleen tökitty puukolla ihmisen lihaan. Onneksi kukaan ei tällä kertaa kuollut ja tekijä saatiin kiinni. Tämän motiivista ei kuitenkaan ole saatavilla mitään tietoa. 

Myöskään puukottajasta tai uhrista ei ole kerrottu mitään. Silmiini pisti kuitenkin pahasti se, että MTV3:n jutussa kerrottiin ensin tuoreesta tapauksesta - ilman yksityiskohtia - ja sen jälkeen siirryttiin aiempaan puukotustapaukseen, jonka yhteydessä mainittiin, että "molemmat uhrit ovat ulkomaalaistaustaisia, ja keskusrikospoliisi kertoi pian tapahtuneen jälkeen, että epäillyllä miehellä on äärioikeistotaustaa". 

Näin huolimaton lukija saattaa hyvinkin jäädä siihen käsitykseen, että myös nyt olisi ollut kyseessä mahdollisesti äärioikeistolaisen hörhön tekemä rasistinen teko. Tarkasti lukemalla on kuitenkin mahdollista huomata, että sanoilla "molemmat uhrit" tarkoitetaan pelkästään aiempaa tapausta, jolla oli kaksi uhria. 

Myös Ylen tuoreesta puukotuksesta kertovassa uutisessa mainittiin aiempi tapaus sekä sen maahanmuuttokytkös ja tekijän äärioikeistolaisuus. Se tehtiin kuitenkin siten, ettei edes huolimaton lukija voi sekoittaa tapauksia keskenään. Silti voidaan kysyä, että oliko uhrin maahanmuuttajataustan ja tekijän äärioikeistolaisuuden esilletuonnilla tarkoitus ohjata lukijoiden ajatuksia harhaan.  

En tietenkään tiedä oliko MTV3:n tai Ylen uutistoimituksilla tarkoitus johtaa lukijoitaan harhaan, mutta joka tapauksessa niiden uutisointi kertoo siitä, kuinka lehdistömme taipumus kertoa väkivaltaisten tekojen maahanmuuttajakytköksistä vain silloin kun uhri on niin sanotusti uussuomalainen saattaa johtaa harhaan. 

Eihän Valkean ensimmäisen puukotustapauksen kanssa samana päivänä tapahtuneen toisenkaan henkirikoksen tekijän maahanmuuttajataustaisuutta ole tähän päivään mennessä uutisoitu valtamedioissamme. Ei ainakaan siten, että olisin huomannut.

Lopuksi esitän toiveen siitä, ettei viime aikoina Oulussa nähtyihin väkivaltarikoksiin liity jengisodan piirteitä. Näin siksi, että jokin aika sitten meille uutisoitiin siitä, kuinka huumekauppaa pyörittäneiden jengien välit ovat kiristymässä myös Suomessa Pohjanlahden takaisten rikollisten pyrkiessä myös meidän markkinoillemme. 

JK kello 11:30. Aamupäivän aikana on ilmennyt, että eilisen puukotuksen uhri oli maahanmuuttajataustainen ja että tekijä oli ilmeisesti pyrkinyt kopioimaan aiemman samassa kauppakeskuksessa äärioikeistolaisen hörhön tekemän rikoksen. Tämä on yksiselitteisesti typerää.

Myös presidentti Stubb ja pääministeri Orpo ovat tuominneet tapauksen ja rasismin. Presidentin mukaan "rasistiselle väkivallalle ei saa olla Suomessa minkäänlaista sijaa" ikään kuin hän hyväksyisi jonkinlaisen muun väkivallan. Toivottavasti näin ei ole. 

Pääministeri puolestaan ymmärsi tuomita sekä rasismin että kaikenlaisen väkivallan. Ja hyvä niin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

Suomen hallitus teki sen, mitä siltä odotettiin. Eli laati ohjelman, jonka seurauksena Suomen valtion tulojen ja menojen välinen ero supistuu noin kolmella miljardilla eli kolmella tuhannella miljoonalla eurolla. 

Petteri Orpon (kok), Riikka Purran (ps) ja kumppaneiden listaa voidaan toki moittia - mihin oppositiopuolueet ovat jo ryhtyneetkin - mutta tosiasia on, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut lähes valtiopetos. Ja johtanut Suomen tulevina vuosina entistä suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin ellei suorastaan Euroopan Unionin tarkkailuluokalle. 

Hallituksen säästölinjaukset ovat kuitenkin ehdottomasti tasapainoisia ja oikeansuuntaisia, vaikka olisinkin itse suunnannut joitakin säästötoimia toisin. Erityisesti ihmettelen niin sanottujen yleishyödyllisten yhteisöjen verollepanon jättämistä kokonaan paketin ulkopuolelle, sillä ainakin puolueiden tukisäätiöt ja työmarkkinajärjestöt olisi ollut syytä ottaa mukaan talkoisiin. 

Samoin olisi ollut järkevää suunnata paketti enemmän julkisen sektorin supistamiseen kuin nyt nähtiin. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä luopua kokonaan myös hoitotakuun määräämistä vasteajoista, koska se on johtanut hyvinvointialueella henkilöstön rekrytointivaikeuksiin ja sen paikkaamiseen moninkertaisesti kalliimpia - ja asialla keinottelevia - keikkalääkäreitä palkkaamalla. Sama koskee myös hoitajamitoituksia.

Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, eikä niistä sen enempää. Oleellista ja kiitoksen arvoista eilisessä päivässä on joka tapauksessa se, että hallitus sai sovituksi vähintäänkin kohtuullisen kokonaispaketin.

Tulevaisuuden kannalta sen tärkein osa on kasvupaketti, joka sisältää tukea investoinneille sekä rahoitusta vihreän siirtymän edellyttämän infrastruktuurin rakentamiselle ja taloutta tukevalle soveltavalle tutkimukselle/tuotekehitykselle. Jostain syystä tämä - siis tulevaisuuden kannalta koko eilisen paketin tärkein asia - näyttää unohtuneen Suomen suurimpien medioiden toimituskunnilta ainakin otsikkotasolla. Enkä usko, että se on sattumaa, vaan poliittinen kannanotto. 

Nähtäväksi jää, onko Orpon kabinetin paketilla toivottu vaikutus Suomen talouteen. Tätä on syytä toivoa - myös rakkikoiran lailla räksyttävässä oppositiossa ja sitä tukevassa valtamediassa. Näin siksi, ettei vaihtoehtona suinkaan ole marinilainen holtiton jakopolitiikka, vaan ulkopuolelta eli EU:sta tuleva Suomen julkisen talouden kuriin paneva pakkovalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?
Veronika Honkasalon harhautus meni metsään
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Vasemmiston työtavat: lahjonta ja harhautus

Helsingin sanomien kolumnisti pohti vasemmiston ennen viime kevään vaaleja tekemää virhettä. Hän nosti siinä esille niin sanotun modernin rahapolitiikan, jonka mukaan valtionvelalla ei ole merkitystä, koska rahaa voi painaa lisää aina tarvittaessa. 

Tämän teorian kaikuina kuultiin ennen vaaleja monilta vasemmistopoliitikoilta Suomen velkatilanteen vähättelyä. Heistä Paavo Arhinmäki (vas) päästi suustaan jopa sellaisen lausahduksen, että "eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois". 

Tämän aamun kolumnissa mainittiin myös, että "kun raha oli halpaa, moni valtavirran taloustieteilijäkin sanoi, ettei valtion kannata pelätä velkaa, jos sen käyttää investointeihin". Ja juuri tätä reunaehtoa Sanna Marinin (sd) hallitus ei ymmärtänyt, vaan käytti lainarahaa omien taloudellisesti tuottamattomien tai jopa tappiollisten fantasioidensa toteuttamiseen eli suomeksi sanottuna kannattajakuntansa lahjomiseen - ja tuli samalla romuttaneeksi Suomen valtiontalouden pohjan.

Onni tässä asiassa oli se, että suomalaisten enemmistö on edelleen jalat maassa ja äänesti Marinin ja kumppanit pois vallasta. Ja sen seurauksena Suomi sai hallituksen, joka edes pyrkii korjaamaan maan talouden ja kääntämän jatkuvan velkaantumisen taloudelliseksi tasapainoksi. 

Nähtäväksi jää, kuinka hallitus onnistuu työssään. Kesän aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että oppositio ja sitä tukeva lehdistö pyrkivät harhauttamaan julkisen keskustelun vihervasemmistohallituksen jäljiltä katastrofaalisessa tilassa olevista talousasioista epäoleellisuuksiin ja luomalla sitä kautta painetta koko hallituksen kaatamiseksi. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös kaikissa hallituspuolueissa. Och samma på svenska: det här skulle vara bra att förstå också i alla regeringspartier.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Kovaa peliä veronmaksajien rahoilla

Ukrainan vastahyökkäys näyttää etenevän heikosti - vai eteneekö?

Suomalaislehdistö ja ilmeisesti muutkin länsimaiden mediat ovat julkaisseet näyttävästi juttuja Ukrainan alkaneesta vastahyökkäyksestä. Niiden mukaan venäläiset ovat onnistuneet tuhoamaan myös ihmeidentekijäksi mainostettuja Leopard-panssarivaunuja. Lisäksi suomalaisupseeri arvosteli tiukasti ukrainalaisten sotilaallista osaamista, eikä Ukraina vaikuta muutenkaan menestyvän erityisen hyvin. 

Tämä on tietenkin karvasta kalkkia meille suomalaisille, jotka toivomme lähes yksimielisesti ukrainalaisten voittoa. Ja jotka olemme uskoneet sodan aiempien tapahtumien perusteella sekä länsimaisen aseistuksen että ukrainalaisen sotilaallisen osaamisen paremmuuteen suhteessa venäläisiin. 

Pienen poikkeuksen teki kuitenkin Yleisradio, joka huomautti venäläisbloggareiden olleen varsin vaisuja hyökkäyksen lähdettyä käyntiin. Ja arveli, että tämä saattaisi tarkoittaa sitä, että ukrainalaiset olisivat sittenkin menestyneet sodassa paremmin kuin on annettu ymmärtää. Samassa jutussa haastateltu asiantuntija totesi myös, ettei Ukraina ole vielä sitonut kaikkia joukkojaan taisteluihin.

Nähtäväksi jää, tarkoittaako tämä sitä, että nyt nähdyt hyökkäykset eivät sittenkään ole sen enempää kuin hämäysoperaatioita, joiden tarkoituksena on pakottaa vihollinen siirtämään rintaman muista osista miehitystä ukrainalaisten nyt ahdistelemille puolustuslinjoille. Siis samaan tapaan kuin viime kesänä ukrainalaiset saivat venäläiset uskomaan hyökkäyksen kohdistuvan rintaman eteläosaan Hersoniin, kun se lopulta käyntiin lähdettyään suuntautuikin itään päin ja johti nopeaan menestykseen - ja sen jälkeen vielä sekasortoisten venäläisten ajamiseen pois myös Hersonista.

Mikäli edelle kirjoittamani spekulaatio osoittautuu oikeaksi, saattaa läntisten medioiden valtavirran harjoittaman negatiivissävytteisen uutisoinnin tarkoituksena olla venäläisten harhaanjohtaminen lankeamaan samankaltaiseen ansaan kuin vuosi sitten. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei minulla ole kristallipalloa. Ja vaikka olisikin, se tuskin kertoisi tulevaisuudesta yhtään mitään. 

Tästä huolimatta on syytä toivoa, että rintamatilanne Ukrainassa on vastahyökkääjille valoisampi kuin nyt käytettävissä olevien lehtijuttujen valossa näyttää. Mutta samalla on muistettava, että huolimatta neuvostoliittolaisten murskatappioista Saksaa vastaan vuonna 1941, pystyivät he loppujen lopuksi voittamaan Hitlerin armeijan vuoteen 1945 mennessä - toki yhdessä muiden liittoutuneiden kanssa - eikä venäläisiä tule siitä syystä aliarvioida myöskään nyt käytävässä sodassa. 

Totesihan sotamarsalkka Mannerheimkin talvisodan aluksi taktisesti kyvyttömistä neuvostojoukoista taisteluiden loppuvaiheissa, että "venäläiset olivat nyt oppineet ´orkestroimaan´ eri aselajien yhteistoiminnan".  Toisin sanoen he ovat kyllä oppimiskykyisiä, eikä Putinin armeijankaan voi odottaa olevan yhtä kädetön Ukrainan tämänvuotisen vastahyökkäyksen edessä kuin vuosi sitten. Ja siksi on toivottava, että myös ukrainalaiset ovat kehittäneet uusia konsteja heidän lyömisekseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viikon jännitysnäytelmä vaatii paljon poppareita
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?
Venäjän erikoisoperaation erikoisin vaihe on alkamassa