Maahanmuuttajien tekemä vallankumous

Yksi eurovaalien mielenkiintoisista tuloksista oli Ranskan ja Saksan johtajien puolueiden heikko menestys. Sen seurauksena Ranskan Emmanuel Macron päätti hajottaa maansa parlamentin. 

Akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta arveli, että tämä saattaa muuttaa Macronin ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa aiempaa kriittisemmäksi. Ja saattaa mahdollisesti vaikuttaa jopa Ursula von der Leyenin jatkoon komission puheenjohtajana.

Myös Saksan liittokansleri Olaf Scholzin hallitus saattaa kaatua heikon vaalituloksen seurauksena. Miettisen mukaan tällä saattaisi puolestaan olla negatiivinen vaikutus Ukrainan saamalle tuelle, koska vaalit voittaneessa AfD:ssä on paljon niitä, jotka haluaisivat maansa pysyvän erillään sodasta. 

Nähtäväksi siis jää, toteutuvatko Miettisen ennusteet. Selvää on joka tapauksessa se, ettei EU ole vaalien jälkeen enää entisensä, vaan tulee keskittymään aiempaa enemmän sellaisiin asioihin, joita varten Unioni on alkujaan luotu. Ja mikäli Saksa todellakin vähentää tai lopettaa ukrainalaisten tukemisen, hymyilee eräs Kremlissä majaansa pitävä entinen KGB:n tiedustelu-upseeri maireasti. 

Ei siis niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Mutta vasta tulevat vuodet näyttävät, johtaako nyt nähty vaalitulos EU:n uuteen nousuun vai jatkuuko sen alakuloinen alamäki myös seuraavat viisi vuotta. Varmaa on ainoastaan se, ettei suomalaisen äärivasemmiston entistäkin suuremmasta parlamenttiryhmästä ole tässä asiassa kuin haittaa.

* * *

Tässä kaikessa ehkä mielenkiintoisinta on se, että Eurooppaan suuntautunut kehitysmaalaisten kansainvaellus haittavaikutuksineen ei ole jääneet vaille vaikutusta maanosan politiikkaan. Ja etteivät suomalaiset mediat suostu selkeästi kertomaan tätä tosiasiaa omassa uutisoinnissaan.

Tästä esimerkkinä toimikoon Yle, joka Ranskan vaalivoittajaa analysoidessaan kirjoitti kyllä, että puheenjohtaja Jordan Bardella "pukeutuu huolitellusti ja puhetyyli on rauhallinen ja harkittu" sekä mainitsee, että "maahanmuuton rajoittaminen ja rikollisuuden ehkäisy ovat puolueen kärkiteemoja. Puolue myös väittää, että maahanmuutto vaarantaisi 'ranskalaisen kulttuurin'" 

Toisin sanoen verorahoitteinen mediamme antaa ymmärtää, että ranskalaiset olisivat äänestäneet Kansallista rintamaa epätosien väitteiden, vaatteiden tai puhetyylin takia. Ja yrittää siten harhauttaa lukijaa huomaamasta, että syynä heidän äänestyspäätöksiinsä olivat ennen kaikkea tavallisten ranskalaisten elämää yhä enemmän häiritsevät maahanmuuttaja-ongelmat.

Tämä herättää kysymyksen siitä, onko nykyinen toimittaja-sukupolvi niin nuorta ja omassa kuplassaan elänyttä, etteivät he tiedä tosiasioiden tunnustamisen olevan kaiken viisauden alku. Eivätkä siksi halua tuoda esille sitä syytä, joka selittää nyt käytyjen vaalien koko Unionin alueella - pohjoismaita lukuun ottamatta - nähdyn lopputuloksen, jota voisi hyvinkin kutsua maahanmuuttajien tekemäksi vallankumoukseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Äärivasemmistolle kaikkien aikojen vaalivoitto
Massamaahanmuutto on EU-nuorison suurin huoli

Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Sosiaalinen oikeudenmukaisuuden ajatus perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen

Argentiinan presidentti Javier Milei antoi haastatelun amerikkalaismedialle. Se kannattaa toki lukea kokonaisuudessaan, mutta päätin kääntää tähän kuitenkin vain siihen sisältyvän vertauskuvallisen selityksen siitä, mitä sosialismi on ja miksi se saavuttaa suosiota poliitikkojen ja äänestäjien parissa. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

"Oletetaan, että juoksemme kilpaa. Meitä on 20, mutta kuinka moni voi voittaa? Vain yksi. 

Mitä sosialismi siis tekee? Se keskittyy jäljelle jääviin 19 juoksijaan, puhuen salajuonesta, jonka mukaan joku voitti ja alistaa muita. Se ruokkii ja vaalii kaunaa ja vihaa. On helpompi uskoa, että kyseessä oli salaliitto kuin hyväksyä, että toinen oli parempi. 

Juuri tästä on kyse kulttuuritaisteluissa. Osoittaa, että nämä moraaliset arvot ovat vastenmielisiä ja että ne johtavat hirvittäviin instituutioihin, ja että kun näitä instituutioita toteutetaan, valtiot romahtavat ja vajoavat kurjuuteen."

Näiden sanojensa jälkeen Milei otti esimerkin omasta kotimaastaan: "Argentiina omaksui vapauden ajatukset vuonna 1860 oltuaan barbaarien maa. Ja 35 vuodessa siitä tuli maailman rikkain kansakunta. 

1900-luvun alussa Argentiina omaksui sosialistiset ideat ja siitä tuli kurja maa, joka tuottaa ruokaa 400 miljoonalle ihmiselle, mutta verorasitus on 70 prosenttia kyseisellä sektorilla. Tätä roskaa sosialismi on. 

Ja miten he tekivät tämän? Istuttamalla 'sosiaalisen oikeudenmukaisuuden' ajatuksen, joka perustuu vihaan, epätasa-arvoiseen kohteluun lain edessä ja varkauteen. Ja tämä moraalisten arvojen rappeutuminen johtaa lahoamiseen. 

Meidän on siis taisteltava sekä taloudellisella, poliittisella että kulttuurisella rintamalla. Jos epäonnistut jollakin näistä osa-alueista, sosialismi hiipii sisään ja voittaa."

* * *

Arvoisat lukijani: edelle kääntämäni teksti avaa erinomaisesti sitä, mitä sosialismi on ja miksi se on suosittua. Mutta kertoo myös sen, miten siitä voidaan päästä eroon. Ja miksi se on välttämätöntä, mikäli haluamme Suomen ja Euroopan olevan hyvä paikka asua ja elää myös tulevaisuudessa. 

Ja jotta tämä ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi, muistutan siitä, mihin Suomen historiallinen nousu 1800-luvun aikana ja jälkeen perustui. Ensin Johan Snellman johdolla ja valistuneen keisarin suostumuksella ja tuella luotiin suuriruhtinaskuntaan liberalistinen lainsäädäntö, joka salli vapaan taloudellisen toiminnan, mutta sitoi hallinnon ja lainkäytön lakiin. Ja lopulta vuonna 1879 toteutettiin elinkeinovapaus. 

Näin Suomen talous kasvoi nopeasti ja saavutti ja jopa ohitti 2000-luvun alkuvuosina entisen emämaan, kunnes lopulta tukehtui omien hallitusten - erityisesti Jäätteenmäen, Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen/Stubbin - sekä Euroopan Unionin johdolla rakennettuun keskusjohtoiseen ja yhä byrokraattisempaan taloudenpitoon, jossa poliittista suosiota ostettiin yhä hulppeammilla verovaroin kustannetuilla palveluilla. 

Ja kuten tiedämme, ei Suomi ole vieläkään pystynyt nousemaan siitä suosta, johon se ajettiin. Päinvastoin, vuosina 2019-2023 hallinnut Rinteen/Marinin kabinetti käänsi Sipilän hallituksen aloittamien oikeansuuntaisten toimien vaikutukset uudeksi ja entistä vaikeammaksi stagnaatioksi, jonka seurauksena suomalaisten taloudellinen toimeliaisuus ja rahavirrat ovat suurelta osin suuntautuneet Suomesta muuhun maailmaan.  

Tässä työssä kauniin ex-pääministerimme työtä auttoi samaan suuntaan puhaltanut Ursula von der Leyenin johtama brezhneviläistä byrokratiaa ilmeisenä esikuvanaan pitänyt "greenpeace-komissio". Ja siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että myös tuleva europarlamentti ja komissio lukisivat ja ymmärtäisivät edelle kääntämäni Javier Milein ajatuksen sosialismin syistä ja vaaroista. Ja että ne palauttaisivat Euroopan Unionin kansallisvaltioiden hyvinvointia tukevaksi vapaan kaupan liitoksi sen sijaan, että se toimii brezhneviläisen stagnaation sylttytehtaana.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ay-liike ja vasemmisto ajavat USA:n talouden tukemista suomalaisella rahalla
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Ammattikalastajien tappolinjalta 1970-luvun vappumarssille

Kuten olen ennenkin todennut, on EU:n nykyinen komissio vahvasti Greenpeacen talutusnuorassa. Tähän on syynä se, että varapuheenjohtaja Frans Timmermansia ohjaa ympäristöjärjestön entinen kampanjapäällikkö Diederik Samsom.

Tämän tilanteen absurdiudesta ollaan saamassa jäälleen näyttöä, kun komissio on kieltämässä silakan kalastamisen Itämerellä. Syyksi on mainittu sen kannan pienentyminen.

Tosiasia kuitenkin on, että kansainvälinen merentutkimusneuvosto olisi sallinut silakankalastuksen jatkuvan Itämerellä. Näin siksi, että vaikka vuonna 2020 alkanut silakoiden - erityisesti kookkaampien yksilöiden - nälkiintyminen on johtanut kannan pienentymiseen, on silakkakantojen havaittu jo viime syksynä alkaneen toipua. Sen merkkinä kalat olivat keväällä jo hyvässä kunnossa ja kutukin onnistui mainiosti.

Greenpeace Komissio kuitenkin näyttää haluavan lopettaa suomalaisen ammattikalastuksen nyt tehdyllä päätöksellä. Siksi Suomen ja Itämeren rantavaltioiden hallitusten on syytä olla hereillä lokakuun lopulla, kun ministerineuvosto kokoontuu tekemään lopullisen päätöksen lokakuun lopulla. 

Hereillä on oltava myös ensi vuonna, kun Ursula von der Leydenin komissiolle nimitetään seuraajaa. Olisihan Suomen ja koko EU:n kannalta suorastaan kohtalokasta, mikäli myös sen seuraaja olisi jonkin Greenpeacen tapaisen fanaattisen kansalaisjärjestön ohjailtavissa. 

* * *

Fanatismista puheen ollen katselin eilen Ylen uutisia ja koin hyvin vahvan Déjà-vu-ilmiön. Verorahoitteisen median pääuutisessa nimittäin näytettiin elävää kuvaa Helsingissä järjestetystä yli 10 000 ihmisen rasisminvastaista mielenosoituksesta. 

Näkymä ja iskulauseet nimittäin toivat erittäin voimakkaasti mieleeni 1970-luvulla voimissaan olleiden äärivasemmiston vappumarssit puolen vuosisadan takaa. Ja niistä paljastui, että rasismi näytti olevan marssijoille pelkkä keppihevonen maamme hallituksen vastustamiseksi. 

Vai mitä muuta voisi ajatella iskulauseesta "tiedonanto - pelkkää sumutusta! Hallitus - me nähdään läpi susta!" Tai Senaatintorilla pidellyn plakaatin tekstistä "Hallitus alas"? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus irtisanoutui rasismista, mutta pitäisikö Herlinien suvun julistautua epädemokraattisiksi totalitaristeiksi?
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Rasistinen tiedekunta

Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio

Maaseudun tulevaisuudessa oli juttu, jonka mukaan europarlamentin suurimman ryhmän EPP:n jäsen Christine Schneider olisi todennut Unionin komission ja etenkin ympäristökomissaari Frans Timmermansin toimineen räikeästi toimivaltansa ulkopuolella ajaessaan valmistelemaansa ennallistamisasetusehdotusta voimaan. Näin siksi, että ympäristöasioiden pääosasto oli lähettänyt lobbausdokumentin, jossa oli listattu vaikutuskeinoja, joilla ihmiset ja yritykset voisivat houkutella meppejä äänestämään ehdotetun asetuksen puolesta.

Schneiderin mukaan komissio oli tajunnut, ettei sen tekemä esitys ole myötätuulessa, joten ”he pyrkivät vaikuttamaan parlamentin jäseniin” lobbareiden kautta. Eikä tämä ole tietenkään EU:n toimielinten vallanjaon mukaista. 

Noista elimistä Eurooppa-neuvosto eli epävirallisesti EU:n huippukokous - johon kuuluvat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden valtionpäämiehet ja komission puheenjohtaja - on muodollisesti korkein. Sen tehtävä on antaa EU:lle sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet sekä määritellä yleiset poliittiset suuntaviivat. Se on EU:n ylin poliittinen elin ja kokoontuu neljästi vuodessa tarkoituksena linjata keskeisiä poliittisia suuntaviivoja ja kehittää toimintaa

Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto edustaa jäsenvaltioiden hallituksia ja on EU:n tärkein päätöksentekoelin. Se säätää lakeja yhdessä parlamentin kanssa, hyväksyy budjetin yhdessä parlamentin kanssa, on päävastuussa unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja kokoontuu kymmenessä eri kokoonpanossa käsiteltävästä asiasta riippuen.

Sen kokouksiin osallistuu kustakin jäsenmaasta yksi ministeri käsiteltävän asian mukaan. Äänestyksissä eri jäsenvaltioiden ministereillä on kuitenkin eri määrä ääniä käytettävissään eli suuremmilla valtioilla enemmän ja pienemmillä vähemmän.

Komissio taas muodostuu vajaasta 30 komissaarista, jotka valitaan EU-vaalien jälkeen ja jotka parlamentin on hyväksyttävä. Siihen valitaan yksi komissaari jokaisesta jäsenvaltioista ja sen tehtävänä on edustaa koko unionin etua.

Sitä varten komissiolla on Unionissa aloite- ja toimeenpanovalta, se valvoo varojen käyttöä ja EU-lakien noudattamista sekä pitää komissaarien ja virkamiesten avulla koko unionin käynnissä. Jäsenvaltiot valitsevat omat komissaarinsa, joiden toimikausi on 5 vuotta ja asiat hyväksytään enemmistöpäätöksinä

Sitten on vielä Euroopan parlamentti, joka edustaa periaatteessa EU-kansalaisia ja valitaan vaaleilla joka 5. vuosi. Europarlamentaarikot toimivat osana eurooppalaisia sisarpuolueita ja säätävät lakeja yhdessä ministerineuvoston kanssa. Parlamentilla ei kuitenkaan ole aloiteoikeutta, mutta sillä on valta erottaa komissio.

Tässä mielessä Schneiderin esille tuoma Timmermansin toiminta on tosiaankin ehdottoman epädemokraattista ja EU:n valtarakenteiden vastaista. Ja siksi näkisin, että tässä tilanteessa europarlamentin tulisi toimia päättäväisesti ja kaataa – ei pelkästään ennakointiesitystä – vaan koko Ursula von der Leyenin läpimädäksi osoittautunut komissio.

Tämä toimenpide palauttaisi vallanjaon EU:ssa sovittuihin raameihin ja lisäisi samalla kansalaisten luottamusta koko Unioniin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jäsenmaiden on skarpattava seuraavissa komissaarinimityksissä
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta