Henri, Mikael ja "äijä" Jennan kimpussa

Kirjoitin neljä vuotta sitten Iltalehden artikkeliin perustuen siitä, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Viittaan tähän kirjoitukseeni siksi, että siinä haastatellun rikostarkastajan mukaan "näitä ryhmiä eivät yhdistä liivit, vaan sama etninen tausta ja yhteinen kieli".

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata, että Helsingin sanomissa oli tarinaa huumepiireihin sotkeentuneista tytöistä, Jennasta ja Tiiasta, jotka auttavat nykyisin vastaavassa asemassa olevia kanssasisariaan. 

Heidän ja monien muiden tyttöjen elämää on ollut kovaa. Heidät on addiktoitu huumeisiin, sotkettu rikoksiin, käytetty seksuaalisesti hyväksi ja pahoinpidelty huumepiirien miesten toimesta. 

Jutussa näitä miehiä kutsuttiin niin ikään etunimillä. Oli 16-vuotiasta tyttöä pari vuotta vanhempi Henri, joka teki väkivalta- ja huumerikoksia. Ja hakkasi itseensä rakastunutta Jennaa.

Parikymppisenä Jenna rakastui puolestaan vankilassa olevaan Mikaeliin. Tämä käytti teki huume- ja väkivaltarikoksia sekä petoksia, joista nuori nainen joutui pelastamaan hänet harhauttamalla poliisia.

Palkkioksi tästä Mikael pahoinpiteli naista kunnes lastensuojelun kriisipäivystäjät tulivat pariskunnan kotiin, jolloin heidän pieni lapsensa otettiin huostaan, ja Jenna jäi selvittelemään lainoja, joita Mikael oli ottanut hänen nimissään.

Seuraavaksi Jenna otti yhteyden "äijään", joka pakotti hänet heti alkajaisiksi seksiin ja puolen vuoden hyväksikäyttöön. Lopulta mies joutui livistämään maasta koska oli jäänyt velkaa jengille. 

Jutun loppua lähestyessäni ihmettelin yhä enemmän, että minkähän takia kahden Jennan poikaystävän nimet ovat suomalaisia, vaikka muistin poliisin sanoneen jo muutama vuosi sitten, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Kunnes luin pienellä präntätyn lopputekstin, jonka mukaan "kukaan jutun henkilöistä ei esiinny tekstissä nimellään asian arkaluontoisuuden takia". 

Niinpä niin. Ilmeisesti HS:n toimittajille on liian vaikeaa puhua joistakin asioista niiden oikeilla nimillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa

Onnistuuko Antti Kaikkonen luomaan Keskustan nahan uudelleen

Keskusta vaihtoi puheenjohtajansa ja siirtyi jälleen miehiseen valtaan. Uusi johtotähti, Antti Kaikkonen on aiemminkin toiminut johtotehtävissä, sillä toimiessaan Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana hän korruptoitui jakaen vaalitukirahaa itselleen kunta-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa.

Sen seurauksena Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Kaikkosen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen luottamusaseman väärinkäytöstä. Ja nyt hän siis pyrkii perinteikkään eduskuntapuolueen puheenjohtajana saamaan kansan luottamuksen johtaakseen koko Suomea. 

Tässä tehtävässä häneltä odotetaan tupailloissa ennen kaikkea Maalaisliiton perillisen nostamista jälleen suurten puolueiden joukkoon. Tehtävä on kuitenkin vaikea, sillä viime vuosien aikana Keskustan kannalta turhan monet syvän maaseudun miehet ovat tykästyneet Perussuomalaisiin ja osa kuvittelee edelleen, että poliittisella vasemmistolla olisi syrjäkulmille jotain annettavaa. 

Toivoa Kaikkoselle ja hänen puolueelleen antaa kuitenkin se, että eurovaaleissa maalaiset vetivät tukensa pois perussuomalaisilta ehdokkailta ja jäivät vaali-iltana nukkumaan. Siksi Kaikkosen suuri kysymys kuuluukin, että olisivatko he valmiita palaamaan jälleen Keskustan äänestäjiksi. 

Puolueen tilannetta kuvaa kuitenkin parhaiten luonnehdinta, jonka mukaan sillä ei ole oikein minkäänlaista linjaa. Lisäksi maine tahraantui Marinin (sd) hallituksessa, mutta toisaalta nykyisenkään hallituksen politiikka ei oikein jaksa innostaa.

Tämän lausui sanoiksi eräs keskustalainen nuori, jonka mukaan "Keskusta tuntuu olevan tällä hetkellä sekä hallituksen että opposition apupuolueena. Keskustan pitäisi kasvattaa selkärankaa ja olla oma-aloitteisempi. On uskallettava sanoa, että nämä ovat meidän asioitamme ja tällä lailla saa meidän tukemme hallituksen esityksille."

Niin tai näin. Heti ensimmäisissä puheenvuoroissaan Kaikkonen on ilmaissut suhtautuvansa edeltäjäänsä suopeammin yhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, jää nähtäväksi.

Selvää on kuitenkin, että Marinin hallituksen muistojen ja Orpon hallituksen toimien ollessa edelleen äänestäjien mielissä, on Kaikkosen oltava kieli keskellä suuta linjatessaan puolueensa politiikkaa. Seuraavat vuodet osoittavat, onnistuuko hän tässä eli löytämään keskustalle oman poliittisen linjan - tai luomaan sen nahan uudelleen - saamaan sille kannatusta sekä viemään puolueensa osaksi vuoden 2027 vaalien jälkeistä hallitusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan
Minkä peluri luonteelleen voi?
Katoaako hyödyllinen idiootti politiikastamme?