Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina

Yle kertoi, että Oulussa käy yhä useammin siten, että bussit ajavat kyytiin haluavien ohi, koska ne ovat täynnä. Asiaan saataisiin luonnollisesti korjaus, mikäli busseihin ja niiden henkilöstöön investoitaisiin enemmän rahaa. 

Syynä ongelmaan eivät ole itse bussiyhtiöt, vaan niitä työllistävän Oulun kaupungin rahapula. Tämä ongelma juontaa puolestaan juurensa siitä, etteivät bussilippujen hinnat määräydy markkinoilla, vaan ovat yhteiskunnan sääteleminä, eivätkä siksi kata palvelusta aiheutuneita kuluja - saati liikennöitsijöiden liikevoittoja. 

Niinpä kaupunki maksaa liikennöitseville bussiyhtiöille lippujen todellisen tuoton ja rahantarpeen välisen erotuksen verovaroista. Mutta valitettavasti kaupungilla ei juuri nyt ole varaa panna nykyistä suurempia rahasummia joukkoliikenteeseensä, eikä asiasta päättävillä poliitikoilla ole halua nostaa lippujen hintoja, koska sellainen saattaisi vaikuttaa negatiivisesti heidän kannatukseensa.

Tästä tarjosi tuoreen esimerkin Helsingin joukkoliikenne, jonka matkalippujen hintojen nostopaine on kova, mutta etenkin poliittinen laitavasemmisto pyrkii estämään sen. Nähtävästi kaupungin vihreiden ja vasemmistoliittolaisten päättäjien mielestä olisi parempi sisällyttää entistä suurempi osa joukkoliikenteen kuluista verovaroista kustannettavaksi - eli piiloon äänestäjiltä.

* * *

Otin asian esille siksi, että edellä kuvaamani oululainen bussiongelma on suorastaan klassinen esimerkki siitä, miksi sosialismi ja jopa vain sen osittainenkin soveltaminen - Oulun tapaan - johtaa kerta toisensa jälkeen ongelmiin. Sekä siitä, miksi sosialismiin perustuvat yhteiskunnat ovat historian kuluessa aina muuttuneet kansalaisilleen helvetinloukuiksi, joissa vallanpitäjät pyrkivät säilyttämällä asemansa rajaamalla ihmisten vapauksia ja tiedonvälitystä. 

Vain yksi asia on outoa. Nimittäin se, miksi Suomessakin noin neljä kymmenestä äänestysikäisestä ihmisestä antaa vaali toisensa jälkeen tukea sellaisille ehdokkaille, jota pyrkivät rakentamaan yhteiskuntamme sosialismin perustalle. 

Onhan suomalaisten koulutustaso kuitenkin OECD-maiden keskitasoa ja kansan älykkyyskin on ihan kelvollinen, joten luulisi näinkin ilmeisen asian tulevan ymmärretyksi kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kateusjournalismia
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Sosialistinen ja kapitalistinen kateus

Mikseivät suomalaiset saa eutanasiaa kotimaassaan?

Ikääntymisen aiheuttaman hitaasti etenevän raihnaistumisen - eli suorituskyvyn alenemisen ja erilaisten pienten ja vähän suurempienkin vaivojen - myötä on elämän rajallisuus käynyt yhä useammin omassa mielessäni. Erityisesti olen pohtinut sitä mahdollisuutta, että kuolema ei saavukaan äkkiä ja pyytämättä vaan hitaasti ja kiduttaen?

Tämän asia on itselleni hyvinkin konkreettinen, sillä olen elämäni aikana kuullut muistiansa menettämässä olevan itselleni rakkaan vanhuksen sanovan ja rukoilevan useamman kerran, että "ottaisi Jumala jo tykönsä". Ja seurannut toisen aiemmin äärimmäisen toimeliaan - mutta vakavan sairauden murtaman - sukulaiseni viimeisiä surun täyttämiä elinvuosia. Sekä hänen epäonnistuneita yrityksiään elämän päättämiseksi ennen kuin sairaskohtaus lopulta teki sen hänen puolestaan.

Olen myös nähnyt Alzheimerin sairauden tekevän ihanasta ja valoisasta ihmisestä lähes tuntemattoman ja äksyn, kunnes hän vaipui apatiaan ja kituutti siinä tilassa useita vuosia. Ilman että kukaan olisi antanut hänelle vapautusta siitä kärsimyksestä.

Siksi olen kysynyt itseltäni, että mitä haluaisin itse, jos tietäisin, ettei elämällä ole minulle enää mitään annettavaa. Ja vastannut siihen yhdellä sanalla: armokuolemaa.

Tämä tuli mieleeni lukiessani pikku-uutista, jonka mukaan Slovenia on laillistanut eutanasian selväjärkisille, parantumattomasti sairaille sekä kovista kivuista kärsiville ihmisille, joiden tilanteen korjaamiseksi on jo kokeiltu kaikki mahdolliset parannuskeinot. Ja päädyin sitä lukiessani ihmettelemään jälleen kerran, miksei tätä mahdollisuutta suoda meille suomalaisille. 

Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi vuonna 2015 tehdyn kyselyn mukaan peräti 75 prosenttia suomalaisista hyväksyisi eutanasian. Eli asian pitäisi olla demokraattisessa - eli kansanvaltaisessa - yhteiskunnassa läpihuutojuttu. Mutta miksi se ei ole, vaan vielä tänä armon vuotta 2025 on eutanasiaa varten edelleen matkustettava ulkomaille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla 
Kuinka haluaisit kuolla?
Armokuolema ja kansanvalta

Järjestelmien kilpailu johti huippunopeuksiin

Verkkouutiset kertoi, että ääntä nopeammat matkustajakoneet saattavat tehdä paluun 2030-luvulla. Näin voi olla tai olla olematta, vaikka yliäänilennot ovatkin epäilemättä tavallisia lentokoneita enemmän ympäristöä saastuttavia.

En kuitenkaan kirjoita tästä syystä, vaan tartuin aiheeseen siksi, että jutussa oli melkoinen virhe. Tarkoitan sitä, että artikkelin mukaan "tähän mennessä maailman ainoa matkustajakäytössä ollut yliäänikone on ranskalais-brittiläinen Concorde. Vuonna 1973 käyttöön otettu kone lensi Pariisista New Yorkiin kolmessa tunnissa, kun tavalliselta lentokoneelta matka vei noin kahdeksan tuntia."

Jutun epäilemättä minua paljon nuorempi kirjoittaja ei muistanut eikä ollut vaivaantunut selvittämään yliäänilentokoneiden historiaa. Concorde ei nimittäin ollut ainoa eikä edes ensimmäinen sellainen. 

Se kunnia kuului neuvostoliittolaiselle Tulpolev Tu-144:lle, jonka ensilento tehtiin - Wikipedian mukaan - "31. joulukuuta 1968, kaksi kuukautta ennen brittiläis-ranskalaista Concordea, mikä teki siitä ensimmäisen yliäänimatkustajakoneen maailmassa". Tu-144 ei ollut mikään menestys: sillä tehtiin ainoastaan 55 matkustajalentoa, joilla kuljetettiin vain reilut 3 000 matkustajaa.

Tämä johtui siitä, ettei sosialistisessa Neuvostoliitossa ollut rikkaita ihmisiä, jotka olisivat kyenneet maksamaan lennoistaan korkeita hintoja. Eikä yliäänilennoille siitä syystä ollut sellaista kysyntää, jonka varassa Concordelle riitti matkustajia. 

* * *

Verkkouutisten toimittajan virhe puolestaan kertoo siitä, kuinka selvästi länsimaat voittivat niin sanotun kylmän sodan. Tu-144 ei nimittäin ollut mikään tuntematon asia, vaan yksi keskeinen aihe niissä lukemattomissa ihmisten välisissä keskustelussa, joita käytiin Suomessakin vasemmiston ja oikeiston kannattajien välillä sosialistisen ja kapitalistisen järjestelmän paremmuudesta.

Eikä se ollut yksin kapakka-iltojen tai kotibileiden keskusteluasia, vaan myös syy koko Tu-144:n olemassaololle. Tämän asian kuvaa muun muassa Wikipedia nasevasti: "koneen suunnittelua ja kehitystyötä kiirehdittiin, sillä pääasia oli voittaa Concorde ja osoittaa siten Neuvostoliiton olevan länsimaita kehittyneempi. Sillä oli koneen luotettavuuteen, käytännöllisyyteen, matkustusmukavuuteen ja viimeistelyn laatuun negatiivinen vaikutus."

* * *

Tu-144:llä ja Concordella voitiin lentää hiukan yli kaksinkertaisella äänennopeudella. Ensin mainitun huippunopeus oli hiukan suurempi, noin 2 500 kilometriä tunnissa eli 2,35-kertaisella äänennopeudella. 

Tätä voi verrata taisteluhävittäjien huippunopeuksiin. Niistä ykkönen on - tämän artikkelin mukaan - jo vuonna 1967 esitelty MiG-25, jolla pystyi lentämään peräti 2,83-kertaisella äänennopeudella. Samaan yltää 1970-luvun lopulla esitelty Mig-31. 

Neuvostoliittolaista lentävää rautaa seuraa amerikkalainen - vuonna vuonna 1976 esitelty - F-15-hävittäjä, jonka huippunopeus on 2,5 kertainen äänennopeus. Todettakoon, että Suomen nykyisellä hävittäjällä - F-18:lla - pääsee 1,8-kertaista äänennopeutta ja tulevalla F-35:llä "vain" 1,6-kertaista. 

Tästä voitaneen päätellä, ettei hetkellinen huippunopeus ole enää nykyisin oleellinen ominaisuus taisteluhävittäjille. Sen sijaan niiltä vaaditaan ennen kaikkea ketteryyttä, nousunopeutta ja aseidenkantokykyä sekä kykyä lentää pitkiä aikoja - eli taloudellisesti - ääntä nopeammin. 

Maailman nopein sarjavalmistuksessa ollut lentokone ei kuitenkaan ole ollut taisteluhävittäjä vaan amerikkalainen tiedustelukone Lockheed SR-71.  Sen ensilento tapahtui jo vuonna 1966 ja koneella pääsi peräti 3,35-kertaista äänennopeutta. SR-71 ei ole ollut käytössä enää tällä vuosituhannella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset - maailman parhaita
Liikahduksia järjettömässä sodassa
Freudilainen lipsahdus ja teknologian taso

Ahne saa palkkansa

Eduskunnan kansliatoimikunta päätti yksimielisesti esittää valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin erottamista. Päätös oli odotettu ja oikea sen perusteella, mitä tiedämme hänen yliviikaroinnistaan korkeassa virassa.

Tältä osin tapaus on siis jonkinlainen epäuutinen. Sen sijaan mielenkiintoista on Yli-Viikarin haluttomuus tunnustaa tekosiaan ja sen sijaan teeskennellä väärinkohdeltua pyhimystä. Tästä kertovat omaa karua kieltään seuraavat Yli-Viikarin kommentit.

"Katson, että kansliatoimikunta ei ole tuonut esille selkeitä juridisia perusteita lausunnossaan, jossa se esittää pääjohtajan irtisanomista".

"Totean, kuten vastineessani kansliatoimikunnalle, että tarkastusviraston taloudenhoidossa ei ole tapahtunut sellaisia puutteita, jotka vaatisivat kenenkään tarkastusviraston virkamiehen osalta virkamiesoikeudellisia toimia".

"Minun kantani on se, että juridisia perusteita sälyttää sitä vastuuta yksinomaan tai pelkästään pääjohtajalle ei ole. Asiathan pitää katsoa niin, että pääjohtaja vastaa strategisesta johtamisesta, kokonaisuudesta."

Yli-Viikarin erottamisesta täydellisen luottamuspulan takia päättää eduskunnan täysistunto tänään keskiviikkona. Tätä luottamuspulaa tuskin ainakaan vähentää pian entiseksi muuttuvan pääjohtajan edelle kopioimistani kommenteista heijastuva arrogantismi ja haluttomuus tai kyvyttömyys ottaa minkäänlaista vastuuta tolkuttomasta ahneudesta. 

Päinvastoin. Ne suorastaan alleviivaavat niitä syitä, miksi pääjohtaja on menettänyt luottamuksensa. 

Niinpä tämän päivän jälkeen avoimeksi jää oikeastaan vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on se, onko Yli-Viikarilla luottamusta hoitaa pakastevirkaansa, vai onko hän menettänyt myös siihen tarvittavan luottamuksensa. Ellei, kaipaisin kyllä julkisuuteen hyviä perusteluita hänen tulevalta esimieheltään, sillä tietoon tulleiden seikkojen perusteella en itse palkkaisi häntä edes kotini siivoojaksi. 

Toiseksi. Avoimeksi jäänevät ikuisiksi ajoiksi ne syyt, miksi nykyinen oikeuskansleri Tuomas Pöysti on vuosien kuluessa ajanut Yli-Viikaria yhä korkeampiin tehtäviin. Saiko mies jotain hyvää tämän vastineeksi? Vai onko tapahtunut ainoastaan osoitus oikeuskanslerin kauniisti sanoen rajallisista kyvyistä arvioida ihmisten valmiuksia korkeiden virkojen hoitamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin aamiaiset paljastivat
Ahneus ja kateus
Tilaisuus teki varkaita myös juristeista

Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista

Iltalehti kertoi, ettei eduskunnassa ole kannatusta lentoverolle. Vain 18 prosenttia kiinni saaduista 108 parlamentaarikosta kannatti sitä.

Matkustajakohtaista lentoveroa on vaadittu kansalaisaloitteessa, joka on saanut 55 000 allekirjoittajaa. Aloitteen mukaan "lentoveroa koskevan lain valmistelussa tulee selvittää, voidaanko matkustajakohtaisen lentoveron suuruudessa ottaa huomioon erityyppisten lentojen ilmastovaikutukset ja voidaanko verotuottoja ohjata ympäristöpoliittisesti. Matkustajakohtaisen lentoveron tulee määräytyä siten, että sillä saavutetaan mahdollisimman tehokas ympäristöpoliittinen ohjausvaikutus."

Käytännössä tällaista ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävää veroa kannattivat vain Vasemmistoliiton ja Vihreiden kansanedustajat. Sen sijaan suurin osa Perussuomalaisten, Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajista oli sitä vastaan.

Koska suomalaisten lentäminen lomille kotimaamme rajojen ulkopuolelle on ollut kovassa kasvussa, on siitä tullut yksi merkittävimmistä suomalaisten kasvihuonekaasujen tuottamistavoista. Sen mukaisesti kasvoivat päästöt esimerkiksi vuonna 2017 viitisen prosenttia ja suomalaisten ulkomaanmatkailusta aiheutuvat päästöt lähentelevät nykyisin henkilöautoilla tehtävien matkojen päästöjä.

Tästä pääsemmekin toiseen aiheeseen. Jos lomamatkailu ulkomaille ei olekaan välttämätöntä, on henkilöautolla ajaminen sitä varsin monelle. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - hallituksella ja eduskunnalla on vahva tahtotila sen entistä rajumpaan verotukseen.

Polttoaineen verotusta on aiemmin kiristetty esimerkiksi vuosina 2012, 2014, 2015 ja 2017 ja verojen osuus bensiinin hinnasta on nykyisin noin kaksi kolmasosaa. Sen sijaan lentokoneiden kerosiini on verotonta.

Vaikka pidänkin hyvänä sitä, että kehitys kehittyy ja autoilussakin päästään eroon fossiilisista polttoaineista, on minusta Keskustan vahva tuki pitkien etäisyyksien maaseudulta tukensa saavalle kannattajiensa elämää hankaloittavaan polttoainepolitiikkaan mielenkiintoista. Se on ehkä vieläkin kiehtovampaa kuin saman puolueen ultraliberaali maahanmuuttopolitiikka, joka niin ikään on aika huonosti sen kannattajakuntaa miellyttävää.

Mutta toki kukin puolue valitsee poliittiset linjansa. Näin sen pitää ollakin - mutta samaa aikaan olisi toivottavaa, että myös äänestäjät olisivat hereillä ja osaisivat antaa äänensä sille puolueelle, joka edistää heidän omaansa ja isänmaan asiaa parhaiten.

Huomioiden Keskustan kannatuksen kehityksen viime vaalien jälkeen näyttäisi tämä toteutuneen Katri Kulmunin puolueen kohdalla. Minusta se on erinomaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastaako tietämättömyys Kulmunin Keskustan
Onko kepulaisuus katoamassa?
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä

Puolueensa lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen (vihr) yritti matkia nuorta ruotsalaisnaista ja häiriköi Finnairin lentoa protestoidessaan elintasopakolaisen poistamista kotimaahansa. Asiasta kertoneen Ylen uutisen mukaan hän halusi tempauksellaan herättää keskustelua pakkopalautuksista.

Noudatan tässä hänen toivettaan ja totean haluavani viranomaisten poistavan Suomesta kaikki sellaiset ihmiset, joilla ei ole hyväksyttävää syytä oleskella maassamme. Katson myös, että perusteltaessa oleskelua turvapaikalla pitäisi näyttövastuun sen tarpeesta olla hakijalla itsellään ja epäselvissä tapauksissa asia tulkittaisiin aina veronmaksajien hyväksi. Eli henkilö poistettaisiin maasta aina, mikäli hän ei pysty kiistatta osoittamaan turvapaikan tarvetta.

Lisäksi toivon, että mikäli Pennasen tempauksesta aiheutui ihmisille taloudellisia menetyksiä - esimerkiksi jatkolennoilta myöhästymisen muodossa - hän korvaa ne täysimittaisina kanssamatkustajilleen. Tai ellei tee sitä, oikeus velvoittaa häntä näin tekemään.

Yle kertoi edelleen, että Touko Aalto (vihr) twiittasi Pennasta tukevan viestin tapauksen johdosta. En ole siitä sinänsä yllättynyt, sillä kyllähän Aalto on jo muutenkin karvansa osoittanut.

Toivon kuitenkin arvoisan lukijani ja muiden suomalaisten huomaavan Vihreän puolueen puheenjohtajan toiminnan osoittavan johtamansa liikkeen vastuuttomuuden ympäristöasioiden suhteen: kehitysmaiden holtittoman väestönkasvun purkamisesta korkean elintason länsimaihinhan ei seuraa maapallon kantokyvyn kannalta muuta kuin ihmiskunnan ympäristöjalanjäljen kasvaminen ja luonnonvarojen käytön kiihtyminen. Länsimaille itselleen siitä toki näyttäisi seuraavan myös yhteiskunnallisia ongelmia, kuten veronmaksajien taakan kasvamista sekä seksuaali- ja väkivaltarikosten lisääntymistä.

Pikanttina sivuhuomiona totean lopuksi vielä sen, että Pennanen ja Aalto tekivät tempauksensa/kannanottonsa vielä juuri nyt, kun WWF:n lanseeraama sinänsä harhaanjohtava maailman ylikulutuspäivä on jälleen käsillä. Tämä osoittaa jälleen kerran, ettei vihreän aatteen kannattajilta voi oikein odottaa muuta kuin loogisuuden puutetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin

Rasismia vai vaikenemista - kas siinäpä vasta kysymys

Iltalehti uutisoi siitä, kuinka huoltoasemaketjun kaupan henkilökunnan tilassa oli intialaisperäisen ja yleisesti kansallispukua käyttävän vähemmistömme parissa tunnetusti yleiseen epäsosiaaliseen käytökseen liittyvä viesti. Kyseisen huoltoasemaketjun vastaava toimialajohtaja kertoi, että "teksti ei missään nimessä vastaa meidän arvojamme eikä eettisiä periaatteitamme".

Tämän hän sanoi ehkä rehellisesti tai sitten vaikeni julkisen paineen alla - en tiedä. Selvää on kuitenkin, että lehdistössämme olisi syntynyt varsinainen kalabaliikki, mikäli toimialajohtaja olisi lähtenyt puolustamaan alaistaan ja sanonut, että henkilökunnan tilassa ollut kirjoitus johtui aiemmista huonoista kokemuksista sekä yleisesti tiedossa olevasta kyseisen vähemmistön joukossa yleisestä epäsosiaalisesta käytöksestä.

En puolusta tässä mahdollista kylttiin liittyvää rasismia tai etnistä profilointia. Totean kuitenkin, etten halua joutua maksumieheksi etnisten vähemmistöjemme epäsosiaalisen käytöksen enkä siitä johtuvan valvonnan takia. Avaimet ongelman ratkaisemiseksi ovat etnisellä ryhmällä itsellään.

Aamulla lukemani juttu palasi mieleeni istuttuani alkuillasta junassa. Vaunuun sattuivat matkalippujen tarkastajat, jotka joutuivat toteamaan erään Suomessa uudempaan etniseen ryhmään kuuluvan poikkeuksellisen päivettyneen henkilön matkalipun "jääneen kotiin".

Yksittäistapauksestahan siinäkin oli kyse, mutta jostain syystä samalta maailmankolkalta tulleista ihmisistä on aika ajoin uutisoitu mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita, joissa matkalippua vaatineesta henkilöstä on jopa sukeutunut rasisti ja työtön.

Onneksi tänään ei käynyt niin, vaan tarkastajat selvittivät tilanteen päivettyneen henkilön kanssa ja pääsivät jatkamaan työtään ilman, että kukaan olisi syyttänyt heitä rasismista. Mutta eihän tämä asia oikeastaan kuulu minulle, satuin vain olemaan paikalla.

Totean kuitenkin, että vaikeneminen tosiasioiden edessä on älyllistä epärehellisyyttä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla. Yksilölle se voi olla pienemmän riesan tie, mutta yhteiskunnalle lähes varma tie monikulttuuriseen helvettiin. Eikä sellainen ole edes etnisten vähemmistöjen etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistileiman julma seuraus?
Vihapuhetta Helsingin rautatieasemalla
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Murtuuko norjalaisten hiihtäjien ylivoima 2020-luvulla?

Hiihdon maailmacup on tällä kaudella ollut lähes pelkkää norjalaisten juhlaa. Esimerkiksi Salpausselällä viime viikonvaihteessa miesten yhdistelmähiihdossa vuonomaan mieshiihtäjät ottivat käsittämättömältä tuntuvan viitoisvoiton. Naisten puolella he sentään joutuivat tyytymään "vain" neloisvoittoon Riitta-Liisa Roposen onnistuttua tunkeutumaan ennen kahta seuraavaa vuonomaan hiihtäjätärtä viidenneksi.

Vuonomaan hiihtäjien murskaava ylivoima ei tietenkään ole ollut hyväksi maastohiihdolle. Yhdessä umpitylsien yhteislähtöjen kanssa se on ollut omiaan syömään hiihdon kiinnostavuutta penkkiurheilijoiden keskuudessa. Ollaanko siis tultu siihen, että norjalaisten ylivoima on hävittämässä maastohiihdon vähitellen penkkiurheilevan kansan mielistä.

Tähän kysymykseen voidaan hakea vastausta nuorista. Parhaillaan ovat nimittäin käynnissä junioreiden eli alle 20-vuotiaiden hiihdon maailmanmestaruuskilpailut. Niissä suomalainen Lauri Lepistö otti eilen perinteisen hiihtotavan 10 kilometrin matkalla pronssimitalin. Onnittelut siis hänelle.

Samoin onnittelut Johanna Matintalolle, joka onnistui hienosti tyttöjen vitosella ja saalisti neljännen sijan vain muutaman sekunnin mitalista jääneenä. Sekä Lauri Gummerukselle joka assisteerasi hienosti Lepistöä sijoittumalla seitsemänneksi.

* * *

Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota norjalaisten hiihtäjien ylivoimaiseen määrään ja sitä kautta syntyvään kovaan tasoon, sekä pitänyt sitä selityksenä heidän ylivoimalleen maailmancupissa. Nuorten MM-hiihdot tarjoavat nyt mielenkiintoisen vertailukohdan aikuisten kilpailuille. Näkyykö Norjan ylivoima myös siellä?

Poikien kilpailun kymmenen parhaan listan muodostaa seuraava maaluettelo: NOR, KOR, FIN, SUI, GER, NOR, FIN, CZE, SWE, EST. Ei siis tietoakaan samanlaisesta läntisten viikinkien jälkeläisten ylivoimasta kuin aikuisten miesten puolella.

Entä tyttäret. Heidän puolellaan vastaava lista on seuraava: NOR, NOR, GER, FIN, NOR, SWE, RUS, RUS, RUS, ITA. Tyttöjen puolella näyttäisi siis olevan ainakin melkein samanlainen vuonomaan hallinta kuin Therese Johaugin komennossa kulkevan aikuisten naisten hiihdossa.

* * *

Laajennetaan tarkastelukulmaa vielä niin ikään parhaillaan käynnissä oleviin alle 23-vuotiaiden MM-hiihtoihin. Eilen siellä kisattiin miesten viidellätoista ja naisten kymmenellä kilometrillä. Suomalaisille ei valitettavasti tullut mitaleita, mutta Lauri Vuorinen oli sentään yhdeksäs. Hieno suoritus ottaen huomioon, että hänen saa osallistua näihin kekkereihin vielä kahtena seuraavanakin vuotena.

Nuorten miesten kymmenen parhaan hiihtäjän kotimaiden lista oli tässä ikäluokassa seuraava: SWE, RUS, NOR, FRA, RUS, NOR, FRA, NOR, FIN, NOR. Tällä listalla ei näyttäisi olevan tietoakaan siitä norjalaisten ylivoimasta, joka näkyy aikuisten sarjassa.

Ja lopuksi nuorten naisten kymmenen parhaan hiihtäjättären kotimaiden lista: RUS, GER, CZE, SLO, SWE, NOR, GER, SWE, ITA, NOR. Eli tässä otoksessa norjalaiset - kuten suomalaisetkin, jätettiin kokonaan mitaleiden ulkopuolelle.

* * *

Kaikkiaan näyttäisikin siltä, että norjalaisten nykyinen ylivoima aikuisten maastohiihdossa tulee murtumaan muutaman vuoden kuluessa ainakin miesten puolella. Ja ainakin osittain myös naisissa.

Toki norjalaisten nykyiset hiihtäjätähdet ovat vahvasti mukana vielä useita vuosia: esimerkiksi Heidi Weng on vasta 24-vuotias ja tullee olemaan Therese Johaugin lopettaessa uransa vaikeasti voitettavasti. Myös tänä vuonna itsensä normaalimarkoilla maailman huipulle nostanut Invild Östberg on Krista Pärmäkosken tavoin häntä vain vuoden vanhempi. Mielenkiintoista kyllä: kaikki kolme ovat entisiä nuorten maailmanmestareita.

Toinen mahdollisuus on se, että Norjassa osataan jalostaa muiden maiden kanssa samantasoisista nuorista kovempia aikuisia kuin muualla hiihtourheilevassa maailmassa. Ehkäpä he harjoittelevat jotenkin eri tavalla kuin muut.

Harjoittelun kovuudesta ei kuitenkaan liene kysymys, koska tänä vuonna esimerkiksi Sami Jauhojärvi harjoitteli itsensä täysin tukkoon ja Iivo Niskanen ylikuntoon ja sen seurauksena tautikierteeseen. Jopa miehistä parhaiten tällä kaudella hiihtänyt Matti Heikkinenkin rikkoi selkänsä liiallisella harjoittelulla.

Mahdollinen norjalaisten ja suomalaisten ero harjoittelussa ei siis luultavasti ole määrällinen vaan pikemminkin laadullinen. Jos tämä selitys pitää paikkansa, ei tilanne ole mahdoton. Reijo Jylhän ja muiden valmentajien tehtävänä on nyt "vain" suunnitella hiihtäjien toteutettavaksi nykyistä paremmat harjoitteluohjelmat.

Tai ehkäpä vuoristoinen maa tarjoaa viikinkien jälkeläisille arkiliikunnassa sellaisia virikkeitä, jotka auttavat hiihtäjiä kehittymään korkeammalle tasolle kuin muualla maailmalla - tosin tämän selityksen mukaan ei olisi pitänyt olla mahdollista, että niin suomalaiset kuin ruotsalaisetkin ovat aikoinaan hallinneet maastohiihtoa lähes yhtä suvereenisti kuin norjalaiset nykyisin.

Kolmas selitys on sitten se monien suomalaisten vakiokäsitys siitä, että vuonomaalla on jonkinlainen salainen ase, jota muilla ei ole. Ja joka ei ole säännöissä sallittu. Itse en usko siihen, vaan olen lähes varma että nuorten ja alle 23-vuotiaiden MM-hiihdoissa näkyvä norjalainen taso kuvaa hiihdon tulevaisuutta 2020-luvulla varsin hyvin.

Silloin vahvoja ovat norjalaisten lisäksi ainakin venäläiset ja ranskalaiset. Sen sijaan suomalaisten huippumenestys jäänee valitettavasti myös silloin yksittäisten onnistumisten varaan. Ellei meillä sitten onnistuta muita paremmin omien lahjakkuuksiemme nostamisessa maailman ehdottomalle huipulle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Norjalainen tasatyöntö
Kohti Lahtea norjalaisten viedessä ja suomalaisten vikistessä
Happo palaa - ja Messias myös