Rasismia Pohjois-Karjalassa ja muualla

Yleisradio teki jutun Rustik-hankkeeseen sisältyneestä kyselystä jonka mukaan Pohjois-Karjalassa asuvat maahanmuuttajat ovat kohdanneet rasimia. Näin oli kertonut 30 prosenttia vastanneista. 

Rasismilla oli monenlaisia ilmenemismuotoja. Ylen juttuun oli kerätty seuraavia esimerkkejä.

"Minun päälle kaadettiin likaista vettä liikkuvasta autosta ja minua kutsuttiin apinaksi".

"Autoin erästä henkilöä nostamaan hänen hattunsa maasta, mutta hän kieltäytyi ottamasta sitä minulta".

"Ihmiset huutavat, että et kuulu tänne ja niin edelleen".

"Kaupassa esimerkiksi huomaan, että ihmiset irvistävät, kun seisot heidän takanaan jonossa. Enimmäkseen vanhat ihmiset".

"Kun puhuin toisella kielellä kahvilassa, viereisessä pöydässä istuva nuori nainen kutsui minua ryssäksi".

"Minulle on sanottu, ettei venäläisiin voi luottaa".

"Minua ei palkata, koska olen venäläinen".

Ei käy kieltäminen, etteikö jokainen näistä kokemuksista kuulostaisi ikävältä. Tosin pari noista vaikuttaa sen verran ihmeellisiltä, että ne saattavat hyvinkin olla vailla todellisuuspohjaa, sillä kyselyissä saattaa helposti käydä näin.

Toisaalta 30 prosenttia vastaajista on niin suuri osuus, ettei pohjoiskarjalaisen rasismin olemassaoloa ole syytä epäillä. Tämä pätee siitäkin huolimatta, että ainakin itsestäni tuntuu todennäköisemmältä, että rasismia kokemaan joutuneet ovat vastanneet kyselyyn todennäköisemmin kuin muut.

Toisaalta on positiivista, ettei 70 prosenttia vastanneista ollut joutunut kokemaan rasismia. Siitä voidaan päätellä, ettei etnisyyteen perustuva syrjintä, huutelu tai kaltoinkohtelu ole Pohjois-Karjalassa mitenkään jokapäiväistä vaan pikemminkin poikkeus.

* * * 

On myös syytä huomata, ettei Ylen artikkeliin sisältyneissä kuvauksissa ollut mitään niin vakavaa kuin vaikkapa Itä-Helsingin tyttöjengin tai Pasilan 40-henkisen maahanmuuttajajengin touhut. Hyvä niin, sillä sellainen käytös olisi häpeäksi Pohjois-Karjalan etnisesti suomalaisille ihan yhtä lailla kuin itähelsinkiläisen ja pasilalaisen nuorisoporukan teot ovat Helsingin maahanmuuttajayhteisölle.

Edellä ilmaistut rasistiset teot eivät myöskään ole – onneksi – yhtä iljettäviä ja vakavia kuin esimerkiksi Abdul Azizin tai Milan Jaffin tekemiset suomalaisessa yhteiskunnassa. Tosin jälkimmäisiä ei jostain syystä kutsuta rasimiksi, vaikka ne kohdistuvatkin tekijästään etnisesti poikkeavaan ihmisryhmään tavalla, joka toisin päin tapahtuneena luokiteltaisiin ilman muuta sellaiseksi – ja vieläpä täysin anteeksiantamattomaksi.

* * *

Tällä kirjoituksellani en tietenkään halua vähätellä Pohjois-Karjalassa asuvien maahanmuuttajien kokemuksia. Päinvastoin, tarkoitukseni on pikemminkin muistuttaa siitä, että rasismi ja muu erilaisiin ihmisiin kohdistuva syrjintä ja väkivalta on ehdottomasti tuomittavaa. 

Lisäksi halusin muistuttaa siitä, ettei rasismi – kutsuttiin sitä sitten sillä nimellä tai oltiin kutsumatta – ole valitettavasti minkään ihmisryhmän etuoikeus, vaan sitä esiintyy läpi yhä monimuotoisemmaksi muuttuvan yhteiskuntamme. Eikä minkään kansanosan kannata siksi syytellä toisia ihmisryhmiä rasismista. Ei etenkään silloin, jos samalla jää huomaamatta omaan viiteryhmän kuuluvien ihmisten rasistinen käytös.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustamaalausta liike-elämässä ja eduskunnassa
Rasismia Kontiolahdella
Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ihmiset tasa-arvoisempia kuin toiset?

Vaihto-opiskelija Abdul Aziz muistutti suomalaisia harjoitetun maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Abdul Aziz, 23 vuotta, sai yhdeksän vuoden vankeustuomion törkeästä lapsenraiskauksesta ja kolmesta väkivaltaisesta raiskauksesta. Nuorin uhreista oli vain 14-vuotias ja tapahtumapaikkoina Kuopio sekä Jyväskylä. 

Lusimaan lähtenyt henkilö oli vaihto-opiskelija, joka aloitti seksuaalirikostensa sarjan pian Suomeen saapumisensa jälkeen. Ja toivottavasti palautetaan suoraan vankilasta takaisin kotimaahansa. 

* * *

Tämä tapaus ei ole mitenkään erikoinen. Sen sijaan se kertoo pienen osan siitä kärsimyksestä, jonka maamme poliitikkojen aiemmin harjoittama maahanmuuttopolitiikka on tuottanut suomalaisille. 

Onni onnettomuudessa on se, että Petteri Orpon (kok) hallitus on tehnyt lainsäädäntöömme muutoksia, joilla tätä kärsimystä yritetään vähentää. Jos – ja toivottavasti kun – se onnistuu, on kansankunnan muistiin kuitenkin syytä kirjoittaa, ettei aiempaan käytäntöön kannatta palata, eikä sellaista kannattavia puolueita pidä päästää valtaan tulevissa vaaleissa. 

Tukea tälle näkemykselle saamme muualta Euroopasta – josta osa saattaa tosin suistua sisällissotiin ennen kuin järki voittaa. Ja siksi täällä Suomessa on syytä huolehtia siitä, että aiemmin harjoitetun politiikan virheet siivotaan pois demokratian keinoin. 

Erityisen tärkeää tämän huomaaminen ja ymmärtäminen olisi nuorten naisten keskuudessa. Näin siksi, että aiemmin harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on johtanut juuri tämän ryhmän suurimpaan vaaraan, ja – sinänsä epäintuitiivisesti – sen kannatus on suurinta juuri heidän parissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista
Nuoret naiset äänestävät seksuaalirikosten lisääntymistä ajavia puolueita
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019