Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Seksi ei jakaudu tasaisesti - eikä siitä seuraa lapsia

Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan korkeakoulutetuista yli 30-vuotiaista suomalaisista 80 prosenttia elää parisuhteessa. Peruskoulutetuista näin tekee vain 36 prosenttia, vaikka myös heistä suurin osa tahtoisi kumppanin. Ero on kieltämättä suorastaan järkyttävän suuri ja kertoo yhteiskunnan meritokratisoitumisen ulottuvan jopa parisuhteisiin asti. 

Kyselyn mukaan naisilla on edelleen päävastuu sekä kotitöistä että lastenhoidosta. Tähän jakoon ovat tyytymättömimpiä ne naiset, jotka huolehtivat oman arvionsa mukaan suurimman osan lastenhoidosta. Tosin kyse saattaa olla myös siitä, että lastenhoitoon tyytymättömimmät naiset yliarvioivat omaa osuuttaan. 

Kun puhutaan itse seksistä, niin miehet haluavat oman kertomansa mukaan sitä enemmän kuin naiset. Ja vanhemmat ihmiset vähemmän kuin nuoret.  

Kysely osoitti myös, että nykyiset nuoret ovat seksuaalisesti vanhempia ikäluokkia vapaamielisempiä. Erityisesti suurta osaa nuoria naisia kiinnostaa seksi niin miesten kuin naistenkin kanssa, sillä heistä vain puolet on kiinnostunut pelkästään vastakkaisesta sukupuolesta. Myös nuoret miehet ovat tässä suhteessa vanhempia vapaamielisempiä, mutta ikäisiään naisia lievemmin. Eläimistä ei kysytty. 

Mielenkiintoinen tulos oli myös se, että nuoret naiset (alle 50-vuotiaat) ilmoittivat harjoittaneensa seksiä useammin kuin ikäisensä miehet, kun taas vanhemmissa ikäluokissa (yli 50-vuotiaat) miehillä oli oman kertomansa mukaan useammin seksiä kuin saman ikäisillä naisilla. Jäin miettimään, että liittyykö tämä outo jakauma siihen, että nuoret naiset harjoittaisivat seksiä vanhempien miesten kanssa vai siitä, että nuorilla naisilla olisi tapana harjoittaa lesbosseksiä, mihin edellisessä kappaleessa käsittelemäni vastaukset saattaisivat viitata. 

Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, kuten itse raportissa arvellaan, että ikäisiään miehiä harvemmin parisuhteessa elävät vanhemmat naiset elävät ilman seksiä. Ja vastaavasti miehiä useammin parisuhteessa elävät nuoret naiset saavat seksiä ikäisiään miehiä useammin.

Toki kyselystä paljastui monenlaisia muitakin asioita, mutta nämä olivat omasta mielestäni kiinnostavimpia, joten käsittelin niitä tässä kirjoituksessa. Suosittelen kuitenkin aiheesta kiinnostuneita lukemaan koko raportin jo siitäkin syystä, että tätä aamulla kirjoittaessani ehdin katsella lähinnä vain raportin kuvia.  

* * *

Kaiken kaikkiaan kysely osoitti, ettei suomalaisten heikko lisääntyminen johdu lastensaamiseen tarvittavien aktien vähäisyydestä. Eikä se liity myöskään siihen, etteivät suomalaiset haluaisi saada nykyistä enemmän lapsia.  

Sen sijaan lasten määrään vaikuttavat muut asiat, joista tärkeimmäksi arvellaan usein työstä aiheutuvaa stressiä, maailmantuskaa tai nuorten taloudellista epävarmuutta. Nämä syyt ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet asiaan, mutta epäilen vahvasti, että niiden rinnalla tai jopa edellä asiaan vaikuttaa myös nykyinen vapaata nuoruutta ihaileva kulttuuri, joka on tehnyt vielä yli kolmekymppisistä aikuisista yli-ikäisiä teinejä, joille parisuhteeseen ja omaan perheeseen sitoutuminen on vierasta. 

Tämä asia on ongelma, jota valaisee alla oleva Tilastokeskuksen julkaisema kuva, joka osoittaa Suomen väestön vanhenevan nopeasti. Eli vaurautta luovien työikäisten ikäluokkien vähenevän samalla kun yhteiskunnan resursseja kuluttavien vanhojen ihmisten määrä kasvaa.

Jos ja kun tätä väestörakennetta pidetään ongelmallisena - eikä Suomi houkuta taloudellista lisäarvoa tuottavia maahanmuuttajia - kannattaisi myös tähän asiaan kiinnittää huomiota. Ja pohtia - niin poliitikkojen kuin muidenkin suomalaisten parissa - mitä sen muuttamiseksi olisi tehtävissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aggressiivisilla uroilla on pienempi pippeli
Miksi nainen pettää miestään?

Venäläisten stressi kasvaa kunnes Ukraina iskee

Ylen mukaan Ukrainan varapuolustusministeri oli sanonut vastahyökkäyksestä, että sitten kun se tapahtuu, on Venäjä paniikissa. Tämä on jatkoa ukrainalaisten aiemmille kommenteille (esimerkki), joissa on vihjailtu hyökkäyksen alkavan pian. Sekä demonstraatiolle, joka osoitti ukrainan pystyvän ylittämään Dnepr-joen, jota venäläiset (ja muutkin) ovat pitäneet lähes mahdottomana tehtävänä. 

Mitään suurhyökkäystä ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten mistä on kysymys? Propagandasta tietenkin. Siis toimista, jotka aiheuttavat epätietoisuutta ja levottomuutta niissä venäläisissä sotilaissa, poliitikoissa ja ehkäpä itse Putinissakin, jotka ovat kuulleet näistä viesteistä. 

Epätietoisuuden luominen taas on tärkeää siksi, että sen kautta lisätään jännitystä venäläisten parissa. Eikä pelkästään päiväksi tai kahdeksi, vaan pidemmäksi aikaa, jolloin vihollisen stressi kasvaa lopulta hallitsemattomaksi. Ja sen seurauksena Putinin armeijan kykyä tehokkaaseen puolustukseen saadaan murretuksi.  

Tosiasia kuitenkin on, ettei Ukraina voita pelkästään luomalla stressiä venäläisten keskuuteen. Sen lisäksi stressiä on kyettävä käyttämään hyväksi. 

Eikä siinä tarpeessa mikään auta enempää kuin venäläisiin nähden ylivoimaisen läntisen aseistuksen saapuminen Ukrainaan - sekä siihen liittyvä venäläiset saavuttava epätarkka tieto sen laadusta ja määrästä. Ja kuin taivaan lahjana mahdottomaksi torjuttavaksi mainostetun ohjuksen tuhoaminen.

Tämä taktiikka on myös toiminut. Sen osoittaa esimerkiksi paniikinomainen asutusten evakuoiminen Zaporizzjan ydin­voimalan lähellä. Ja ilmeisesti myös Venäjän sodanjohdon yhä paheneva sekoilu.

Oma tulkintani Ukrainan sodan tämänhetkisestä tilanteesta on siis se, että Ukraina varustautuu ja valmistautuu hyökkäykseensä kuumeisesti ja materiaalisesti samaan aikaan kun se levittää stressaavia, mutta epätarkkoja tietoja venäläisille. 

Tätä ukrainalaiset tulevat tekemään niin kauan, kuin se tuottaa selvää tulosta. Ja sen jälkeen maataan puolustava ja hyvin motivoitunut Zelenskiyn armeija iskee hetkellä ja paikassa, jota venäläiset eivät osaa ennakoida. Ja jonka määrittämisessä ukrainalaisia auttavat läntiset tiedustelupalvelut.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 

Twitteriläistä viisautta
Viinaa Bakhmutiin, Pernod Ricard!
Vasemmiston suosikki vaati länsimaita lopettamaan Ukrainan kannustaminen sotaan

 

USA:n henkirikokset rajussa nousussa

Yle teki jutun siitä, kuinka murhien määrä on kasvanut Yhdysvalloissa. Philadelphiassa kuvatuissa haastatteluissa näkyi käytännössä pelkästään tummaihoisia ihmisiä, mutta itse jutussa ei sanottu sanaakaan ihmisryhmien välisistä eroista. Tämä jäi kaivelemaan mieltäni. 

Katsoin ensin Wikipedian englanninkieliseltä nettisivulta. Sen mukaan vuoteen 2019 mennessä pohjoiseurooppalaista alkuperää olevien Philadelphian valkoisten määrä oli pudonnut vuoden 1970 63,8 prosentista 34,2 prosenttiin. Samana aikana mustaihoisten määrä oli noussut 33,6 prosentista 43,8 prosenttiin ja latinojen 2,4 prosentista 15,2 prosenttiin. 

Toisin sanoen kaupunki on viime vuosikymmeninä monikulttuuristunut voimakkaasti. Samaan aikaan sen väestö on pienentynyt yli 1,9 miljoonasta noin 1,6 miljoonaan. Toisin sanoen se on kärsinyt rajusta pohjoiseurooppalaisperäisten valkoihoisten poismuutosta. 

USA:n rikoksista kertovan Wikipediasivun perusteella afroamerikkalaiset tekevät 55,9 prosenttia kaikista henkirikoksista. Valkoisten osuus on 41,1 prosenttia. Uhreista puolestaan 54,7 prosenttia on mustia ja 42,3 prosenttia valkoisia. Näitä lukuja voi verrata vaikkapa mustaihoisten osuuteen kaikista yhdysvaltalaisista: se on noin 13 prosenttia. 

Palatakseni Philadelphiaan. Löysin siitä kertovan tuoreen lehtijutun, jonka mukaa sikäläisten henkirikosten määrä on noussut vuoden takaiseen - jo silloin korkeaan lukumäärään - verrattuna 13 prosentilla ja nousseet peräti 55 prosentilla aiemmasta. Sen sijaan esimerkiksi raiskausten määrä on samaan aikaan laskenut. 

Ylen mukaan murhien eskaloitumisen syynä on pandemian aiheuttama yhteiskunnan stressitila, jossa monen amerikkalaisen elämä meni raiteiltaan, kun koulut sulkeutuivat ja työt loppuivat. Samalla poliisin ja kansalaisten suhde muuttui George Floydin murhan seurauksena. 

Ylen mukaan myös kansalaisten luottamus poliisiin heikkeni ja hätänumerosoittojen määrä väheni merkittävästi. Lisäksi poliisin toiminta on muuttunut, kun sen rikollisiin kohdistama väkivalta on saanut paljon huomiota. Sen seurauksena esimerkiksi epäilyttäviä autoja pysäytetään aiempaa vähemmän.

Näiden lisäksi edellä siteeraamani amerikkalainen lehtijuttu mainitsi, että kaupungilla on satoja poliiseja vähemmän kuin pitäisi - asia josta Yle ei kertonut mitään. Näin siksi, että poliisit ovat eronneet palveluksesta tai jääneet varhaiseläkkeelle, eikä uusia ole saatu rekrytointihaasteiden takia tilalle. Tämän taustalla ovat taannoiset poliisien toimintaan kohdistuneet valtakunnalliset moitteet. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka tilanne kehittyy jatkossa. Joka tapauksessa kyse on laajasta ongelmasta, koska Philadelphian lisäksi henkirikosten määrä on noussut rajusti myös esimerkiksi Chicagossa, Detroitissa, Houstonissa, Oaklandissa ja Las Vegasissa. Tunnettuja suurkaupunkeja kaikki. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä USA:n väestöryhmien koulutuserot kertovat intersektionaalisesta feminismistä
Raskaana olevat mustat naiset kuolevat valkoisen miehen takia
Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta

Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden

Suomeen on povattu merkittävää väestömuutosta. Ennusteen mukaan väestö kasvaa vuosien 2020–2040 aikana, mutta kotimaisia kieliä puhuvien määrä alenee noin 450 000 henkilöllä. Vastaavasti vieraskielisten määrä kasvaa noin 490 000 henkilöllä.

Näin Suomi tulee muuttumaan peruuttamattomasti siitä mitä se on nykyisin, sillä nopea väestömäärän muutos ehkäisee tulijoiden kotoutumista eli suomalaisen kulttuuriperinnön omaksumista. Tästä muutoksesta olemme saaneet jonkinlaista esimakua, kuten tuoreet uutiset kertovat.

Niistä kokonaisuuden kannalta ehkä vakavin oli Turun Varissuon tapaus, jossa on halveksittu länsimaista demokratiaa pyrkimällä pakottamaan maahanmuuttajia äänestämään tiettyä ehdokasta viemällä heitä äänestyspaikalle ja uhkailemalla. Meno on siis aivan kuin jossain kehitysmaiden epädemokraattisissa näennäisdemokratioissa. 

Kulttuurinmuutoksista kertoi myös uutinen, jonka mukaan 22-vuotias Barzan tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen törkeästä lapsenraiskauksesta, törkeästä raiskauksesta ja alkoholirikoksesta. Tästä ei sen enempää, koska näitä tapahtuu siksi usein, että me väkisinkin turrumme tähän karuun todellisuuteen samalla tavalla kuin olemme turtumassa islamistien terroritekoihin. 

Seppo Oikkonen on kommentoinut tämän blogin aiempiin kirjoituksiin usein siitä, kuinka vahvasti kulttuuri vaikuttaa ihmisiin. Tästä aiheesta sattui silmiini tuore USA:n tiedeakatemian julkaisusarjassa ollut tutkimusraportti, jossa oli tutkittu amerikkalaisten sotilaiden ja Kenian turkanalaisten taistelijoiden kokemaa posttraumaattista stressiä. 

Siinä ilmeni, että molemmissa ryhmissä esiintyi samankalaisia vaaratilanteisiin liittyviä oireita, mutta depressioon liittyvät oireet selittyivät parhaiten niistä kärsivien ihmisten kulttuurispesifisten normien rikkomisella. Eli siinä missä amerikkalaissotilaat kärsivät ihmisten - ja etenkin mahdollisten sivullisten - tappamisesta, eivät turkanalaiset kärsineet juurikaan sellaisesta.

Selitykseksi havaitulle erolle tutkijat tarjosivat sitä, että länsimaissa ihmisen tappaminen jopa sotatilanteessa on moraalisesti arveluttava teko. Näin etenkin kun se kohdistuu siviilihenkilöön. Turkanalaisten kulttuurissa taistelijat ovat puolestaan kunnioitettuja ja suurta arvostusta nauttivia ihmisiä - ja tämä arvostus kasvaa sen perusteella, mitä useamman ihmisen soturi on onnistunut päästämään hengiltä. 

En tässä väitä, että ihmisen henki muuttuisi Suomen tulevaisuudessa vääjäämättä entistä arvottomammaksi - vaikka etenkin viime aikojen nuorisoväkivallasta päätellen sellainenkin mahdollisuus näyttää ilmeiseltä. Sen sijaan totean vain, että edellä siteeraamani tutkimus osoittaa kulttuurin olevan meissä jokaisessa niin syvässä, että se ennakoidun väestömuutoksen myötä tulee väkisinkin vaikuttamaan tulevaisuuden suomalaiseen yhteiskuntaan aivan kaikilla tasoilla.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?
Ranskalainen hätähuuto vai rasistinen möläytys?
Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus