Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä

Iltalehti kertoi eilen, että Perussuomalaisten kansanedustaja ja everstiluutnantti evp. Tomi Immonen on häiriköinyt Finnairin lennolla. Hän oli saapunut lennolle humalassa ja jäänyt poistumiskehotuksen saatuaan väittelemään koneen henkilökunnan kanssa 40 minuutin ajaksi siten, että paikalle piti kutsua poliisi. Tämän seurauksena lento myöhästyi.

Immonen kertoi myöhemmin oman näkemyksensä, jonka mukaan "eilen illalla lentohenkilökunta katsoi minun olevan liian päihtynyt, jotta voisin nousta Thaimaan koneeseen. Arvio yllätti minut ja koska samalla lennolla ollut muistisairas ystäväni joutui nyt lähtemään Thaimaahan yksin, yritin neuvotella lennolle pääsystä henkilökunnan kanssa. Pyysin paikalle poliisia puhalluttamaan itseni, joka ei alkometritestaukseen suostunut." 

Myöhemmin hän oli kuitenkin käynyt puhaltamassa alkometriin, joka oli näyttänyt 0,69 promillen humalatilaa. Tätä ei ole vahvistettu miltään taholta, mutta kyseessä ei tämän tiedon mukaan olisi ollut mikään kaatokänni. 

Ylen toimittajalle kansanedustaja oli lisäksi kertonut, että "jokainen voi miettiä, että en ole kykenevä lentämään lentokonetta, mutta ehkä pystynyt kumminkin matkustamaan ja istumaan paikallani". Hän oli myös pyytänyt "vilpittömästi anteeksi" muilta matkustajilta sekä Finnairin henkilökunnalta. 

* * *

Tapaus on sinänsä vähäinen, mutta sikäli merkittävä, että se on yksi tapaus lisää siihen listaan, joka syö Perussuomalaisten uskottavuutta poliittisena liikkeenä. Enkä tarkoita tällä mitään kravattisyytöksiä, vaan esimerkiksi Timo Vornasen tai Teuvo Hakkaraisen tapauksia.

Heidän kummankaan tai Immosen teot eivät ole olleet mitään äärimmäisen vakavia rikoksia - murhia, raiskauksia, maanpetoksia tai muuta sellaista, jollaisiin esimerkiksi jotkut demarikansanedustajat (esimerkki, toinen) ovat syyllistyneet - mutta ne ovat olleet omiaan poliittisten vastustajien käytettäväksi puoluetta vastaan. Ja kun vielä lehdistökin on innokkaampi nostamaan tikun nokkaan perussuomalaisia kuin muiden puolueiden jäseniä, niin uskon, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä. 

* * *

Toistaiseksi olen nähnyt perussuomalaisista vain eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän kommentoineen tapausta. Ja hänkin oli varsin lakoninen ottaessaan kantaa tapahtuneeseen. 

Mäkelän sosiaalisessa mediassa julkaiseman viestin mukaan "julkisuudessa olleet tiedot ryhmämme edustajan toiminnasta lennolla ovat ikäviä. Olemme olleet asian merkeissä yhteyksissä. Toivon hänen itse selvittävän tapahtumat lentoyhtiön ja muiden mahdollisesti asiaan liittyvien tahojen kanssa."

Nähtäväksi siis jää, miten Immosen tapaus etenee. Ja kuinka paljon se saa näkyvyyttä suomalaisissa valtamedioissa. Ja ennen kaikkea - onko sillä vaikutusta hänen puolueensa kannatukseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) on joutunut julkisen lynkkauksen kohteeksi käyttäydyttyään äärimmäisen huonosti ja rikottuaan kollegansa ihmisarvoa vastaan puolueensa pikkujoulujen yhteydessä. Asialla ovat herkutelleet niin lehtimiehet kirjoituksissaan kuin tavalliset kansalaisetkin keskusteluissaan.

Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmä reagoi Hakkaraisen käytökseen. Seksuaalisen häirinnän uhriksi joutunut kansanedustajakollega, Veera Ruoho (kok), puolestaan teki kollegansa toimista rikosilmoituksen kuten pitääkin. Hakkaraisen tilanteen vakavuutta korostaa, että hän on jo aiemminkin käyttäytynyt kansanedustajakollegoitansa kohtaan sikamaisesti.

Hakkaraisen suurin ongelma on epäilemättä hänen kyvyttömyytensä hallita alkoholinkäyttöään. Sen seurauksena hän on tehnyt typeryyksiä kansanedustajauransa alkuajoista lähtien, eikä näytä oppineen niistä juuri mitään. Siksi on erinomainen asia, että edustaja on julkisesti ilmaissut hakevansa apua ongelmaansa - toivottavasti hän on tässä asiassa niin vakavissaan, että nyt esillä olevan kaltaiset uutiset siirtyvät tulevaisuudessa pois päiväjärjestyksestä.

Kuten me kaikki tiedämme, alkoholi liittyy Suomessa erittäin usein kaikenlaiseen väkivaltaan ja huonoon käytökseen. Tässä mielessä Hakkaraisen toiminta juovuspäissään ei ole mikään yllätys. Onhan meillä lähes kaikilla sukulaisissa tai lähipiirissä alkoholiongelmaisia ihmisiä, myös minulla. Heillä on aivan sama ihmisarvo kuin meillä muillakin siitä huolimatta, etteivät he ole osanneet hallita ryyppäämistään.

Tämän on todennut myös Hakkaraisen uhriksi joutunut Päivi Räsänen (kd). Hänen mukaansa Hakkaraisen "kuoren sisällä voi olla aika herkkä ihminen". Lisäksi tämä on todennut, että "täytyy muistaa, että hänelläkin on läheisiä ja sukulaisia". Viisaasti sanottu.

Hakkaraisella on ihmisarvo myös minun mielestäni. Näin siitä huolimatta, ettei hän ole osannut kunnioittaa kollegoidensa ihmisarvoa. Sen mukaisesti hänen toimiensa jatkotuomitseminen ei ole bloggareiden, katukäräjien tai toimittajien, vaan ensin oikeuden ja myöhemmin hänen äänestäjiensä tehtävä.

Niiden osalta on toivottava, että kumpikin ymmärtää suorittaa tehtävänsä kuten pitääkin: oikeus Suomen lakiin ja äänioikeutetut Hakkaraisen koko poliittiseen toimintaan nojautuen. Niitä molempia tärkeämpää on kuitenkin se, että Hakkaraisen suurin tuomari - hänen oma järkensä - pysyy voitolla viinan himosta ja torjuu sitä kautta hänen elämäänsä ja poliittista uraansa varjostavat ongelmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Sukulaiseni on alkoholisti

Venäjän metron räjähdys ja suomalainen oikeus

Venäjän Pietarissa räjähti metrossa. Interfaxin mukaan räjäyttäjä oli keskiaasialainen mies. Lisäksi se kertoi viranomaisten etsivän kahta henkilöä. Kuolleita oli ainakin yksitoista. Tekijöillä epäillään olleen linkkejä radikaaliin islamiin.

Toisaalta Venäjällä on kiehunut jo yli viikon ajan maan opposition järjestettyä mielenosoituksia ja turvallisuusviranomaisten vastattua niihin kovalla kädellä. Kukaan ei kuitenkaan ole julkisuudessa epäillyt Pietarin räjähdyksellä olleen yhteyksiä tähän liikehdintään.

Ajallinen yhteys ei tarkoita, että Venäjän oppositiolla olisi mitään tekemistä iskun kanssa. Se ei myöskään tarkoita, että isku olisi Putinin hallinnon järjestämä ihmisten huomion kiinnittämiseksi pois Navalnyin saavuttamasta menestyksestä.

Nämäkin ovat kuitenkin mahdollisuuksia, jotka olisi huomioitava tutkinnassa. Ainakin sitä todellisuutta vastaan, että Suomessa annettiin äskettäin oikeudessa tuomio siitä kun eräs istuva kansanedustaja oli letkauttanut, etteivät kaikki muslimit ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeita.

Suomalaisen oikeusjärjestelmän ratkaisuja voidaan siis tarkastella Pietarin tapahtumien luomassa viitekehyksessä. Kun sen tekijä ja tämän motiivi varmistuvat, voidaan juhlia joko maamme oikeuslaitosta tai sen tuomitsemaa kansanedustajaa suurena näkijänä. Tietenkin riippuen siitä kuka lopultakin oli Pietarin iskun takana.

Pelottavaa tässä on se, että terrorismi tuli jälleen yhtä askelta lähemmäs Suomea. Pietarista on matkaa Helsinkiin 384 ja Lappeenrantaan 195 kilometriä. Se ei ole paljon terroristin tai hänen aatteensa kuljettavaksi.

Onneksi viikonloppuna on vaalit, joissa voi osoittaa näkemyksensä terrorismiriskin kasvattamisen tai vähentämisen puolesta. Vaikka tätä asiaa ei ratkaistakaan kunta-, vaan pikemminkin eduskunnan ja EU:n päättäjien tasolla. Kannattaa silti äänestää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Venäjä ja Suomi - perheväkivallan sisarukset
Teuvo Hakkarainen ja poliittinen oikeus
Maailmanparantaminen johti kiristykseen

Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan

Helsingin Sanomissa anonyymi pääkirjoittaja otti kantaa Teuvo Hakkaraisen saamaan 20 päiväsakon suuruiseen käräjäoikeuden tuomioon. Siis siihen, jonka perusteena oli kansanedustajan somessa Allahin nimeen Nizzassa tehdyn terroriteon herättämässä tunnekuohussa julkaisema teksti, jonka mukaan "kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja".

Hakkaraisen lausahdus ei ollut Nizzan terrori-iskun aikana uusi etenkään some-todellisuudessa. Ja vaikka se ei ollutkaan kirjaimellisesti totta, muodosti se  kuitenkin hyvän approksimaation viime vuosien terrorismista länsimaissa.

Sikäli suomalainen oikeusjärjestelmä on looginen, että se perusteli jo Jussi Halla-ahon saamaa tuomiota uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan toteamalla, ettei logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ole tuomiota annettaessa merkitystä. Tarkalleen ottaen rikoslaissamme lukee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan seuraavasti.

"Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Lukijani kiinnitti epäilemättä huomionsa edelle kopioimani pykälän 14. sanaan. Se vahvistaa Halla-ahon tuomion perustelun lainmukaisuuden ja lienee toiminut myös juridisena perusteena Hakkaraiselle annetulle tuomiolle. Toki sillä erolla, ettei Hakkaraisen kirjoitus vastaa kirjaimellisesti todellisuutta toisin kuin Halla-aholle aikanaan tuomion tuonut blogiteksti.

* * *

Päätoimittajan mielipidekirjoituksesssa ehkä mielenkiintoisinta oli se, että hän näytti ymmärtäneen ihmisten oikeudentajua loukkaavien tuomioiden olevan kaksiteräinen miekka: vaikka poliittisella tuomiolla voidaankin näpäyttää toisinajattelijoita, saattaa tavallinen kansa hyvinkin tulkita sellaisen epäoikeudenmukaiseksi ja siten jopa poliittiseksi ansioksi.

Oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta korosti jo 1500-luvulla vaikuttanut Olaus Petri, joka totesi tuomarinohjeissaan, että "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan". Ohje lienee tarkoitettu ohjaamaan jäykkien lakien tulkitsemista siten, ettei juridisten kiemuroihin hukkumalla tulla päätyneeksi käytännön kannalta järjettömiin ratkaisuihin.

Aika näyttää onko Hakkaraisen saamalla tuomiolla ja sen tuomalla marttyyrin sädekehällä sen suurempaa yleispoliittista merkitystä. Ehkä on, ehkä ei.

Omalla kohdallani oikeuden ratkaisu joka tapauksessa vahvisti kahta jo aiemmin itsessäni tunnistamaa ajatusta. Ensimmäisen mukaan rikoslakimme sisältää sananvapautta rajoittavan elementin, jollaiset ovat demokratioita yleisemmin käytössä erilaisissa diktatuureissa. Se ei ole hyvä asia, sillä kuten tämän blogin tunnuslauseessa todetaan: jokaisesta mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sanavapaus.

Toinen Hakkaraisen tapauksen vahvistama käsitykseni koskee suomalaista oikeusjärjestelmää: se on etääntynyt Olaus Petrin linjaamasta tehtävästään oikeuden ja kohtuuden vaalijana sekä myös renessanssifilosofi Montesquieun luomasta vallan kolmikantaopista, jonka mukaan tuomiovallan pitäisi olla riippumaton poliittisista toimijoista.

Tämän periaatteistaan etääntyneen tuomiolinjan vaarana on ajan myötä järjestäytyneen oikeusjärjestelmän nauttiman luottamuksen rapiseminen ja sitä kautta oman käden oikeuden vahvistuminen. Sellainen ei olisi hyväksi oikeastaan kenellekään, paitsi pahimmille kansankiihottajille - joihin ei voi lukea sen enempää Hakkaraista kuin Halla-ahoakaan - tai suoranaisille rikollisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus haluaa pitää kroonisen väkivaltarikollisen uhkana ihmisille
Teuvo Hakkarainen ja poliittinen oikeus
Onko oikeus väkivaltaan Suomessa suurempi kuin oikeus turvallisuuteen?

PS: monikulttuurisuuden edistäminen pois Ylen tehtäväkentästä

Suomen Uutiset kertoi eilen, että Perussuomalaisten edustajat (Teuvo Hakkarainen ja Ritva Elomaa) Yleisradion tulevaisuutta ja tehtäviä käsittelevässä parlamentaarisessa työryhmässä haluavat poistaa yhtiön tehtävälistalta monikulttuurisuuden tukemisen. Jutussa on haastateltu kansanedustaja Teuvo Hakkaraista.

"Monikulttuurisuuden tukeminen on poistettava Yle-laista. Tässä asiassa emme nyt aio antaa periksi, linjaus on täysin tarpeeton."

Edelle kirjatusta on helppo olla täsmälleen samaa mieltä ja toivoa, että Hakkaraisen sana asian ehdottomuudesta pitää loppuun asti. Onhan täysin käsittämätöntä ja epädemokraattista, että kaikkien suomalaisten verovaroilla pakkorahoitettu yhtiö on saanut ohjeekseen edistää pienen punavihreän klikin mieleistä poliittista propagandaa. Itse asiassa, olisi mukava tietää, kenen ehdotuksesta ja hyväksynnällä moinen tehtävä on aikanaan annettu Ylen hoidettavaksi sekä nostaa asianomaiset häpeäpaaluun.

Hakkarainen haluaisi Ylen myös vähentävän ruotsinkielisen ohjelmiston tuotantokuluja. Tämä on tietyllä tavalla ymmärrettävää, koska kyse on sittenkin varsin pienen vähemmistön palvelemisesta.

Toisaalta on niinkin, että ohjelmien tekeminen maksaa saman verran riippumatta siinä käytetystä kielestä. Siten ruotsinkielisen ohjelmiston tuotantokulujen vähentäminen näkyisi suoraan ruotsinkielisen ohjelmiston määrässä ja heidän saamansa palvelun tasossa.

Tämä asia taas olisi selvässä ristiriidassa sen Hakkaraisen näkemyksen kanssa, että Ylen tuotannossa tulisi säilyttää vähemmistöryhmille tehdyt ohjelmat. Mitä muuta ruotsinkielinen ohjelmisto on kuin juuri sitä?

Kolmas Hakkaraisen linjaus koskee Ylen viihdeohjelmistoa. Hänen mielestään ne pitäisi poistaa ja jättää koko huvitusbisnes kaupallisille toimijoille.

Tämä on kaksipiippuinen juttu. Ymmärrän Hakkaraisen vaatimuksen, koska nimenomaisesti viihde on sellaista ohjelmistoa, jolla on edellytykset tulla rahoitetuksi kaupalliselta pohjalta.

Toisaalta on niinkin, että Yle on merkittävä suomalaisten viihdeohjelmien tekijöiden asiakas. Siten Hakkaraisen linjaus kaiken viihteen poistamiseksi yhtiön kanavilta väistämättä kaventaisi näiden leipää.

Itse näkisin viihteen osalta hyväksi linjan, jossa Yle lopettaisi puhtaasti ulkomaisten viihdeohjelmien ja -sarjojen ostamisen ja keskittäisi ajanvieteohjelmistoon käytettävissä olevat varansa suomalaisten tai kansainvälisten yhteistyöprojektien tuotantojen hankkimiseen. Näin viihdetoiminta säilyisi osana yhtiön ohjelmapolitiikkaa sekä tukisi maksimaalisesti suomalaista ohjelmatuotantoa ja jopa kannustaisi sen kansainvälistymiseen.

Jälkimmäisen seurauksena voisi parhaassa tapauksessa toivoa jopa kansainvälisesti menestyvälle Angry Birds -elokuvalle seuraajia ja sitä kautta lisäeuroja suomalaisen verokarhun pohjattomaan kitaan. Enkä tarkoita tällä mustia Mannerheimeja.

Näillä ajatuksilla toivotan Ylen tulevaisuutta pohtivalle työryhmälle viisautta ja menestystä linjanvedoissaan. Sekä odotan onnistunutta lopputulemaa - ja ennen kaikkea poliittisesti vinoutuneen Ylen muuttumista lopultakin koko kansan palvelijaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lehdistöllä on valta ja vastuu
Soini vaatii Yleisradiolta väärää asiaa
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?

Kissa hyppäsi jälleen pöydälle

Lopultakin!!!

Lopultakin Suomalaisessa lehdistössä on nostettu kisaa pöydälle. Se sama kissa, jota jo perussuomalaisten kansanedustaja Immonen yritti esitellä ja hänen puoluetoverinsa Hakkarainen käsitteli laillisuuden rajamailla toimien facebook-sivuillaan.

Kissana tässä pelissä on tietenkin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kohtuuttoman suuresta osuudesta maassamme tehdyistä raiskauksista. On suorastaan käsittämätöntä, että Aamulehden mukaan 0,1% kokoinen irakilaisten ryhmä tekee 5% kaikista raiskauksista. Sehän tarkoittaa 50-kertaista yliedustusta. Siis sitä, että irakilaisen miehen todennäköisyys raiskata on 50-kertaa suurempi kuin muiden miesten.

Toivon sydämestäni, että tällä kertaa kissan karvat syynätään läpi viimeistä häntätupsua myöden, ja raiskaus-ongelman korjaamiseksi keksitään tehokkaat keinot. En minä kaipaa irakilaisten tai muiden raiskausherkkien ryhmien demonisoimista tai mustamaalaamista, vaan yksinkertaisesti heidän raiskaustensa lopettamista; johtuivat ne sitten heidän geneetiikastaan, kulttuuristaan tai "vain" henkilökohtaisista syistä.

Sinänsä joidenkin väestöryhmien syyllistyminen merkittävästi muita useammin raiskauksiin ei ole mitenkään uusi asia; olen jopa itse kirjoittanut asiasta jo pari vuotta sitten, eikä asia ollut silloinkaan uusi. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tahdon nyt kiittää Immosta ja Hakkaraista pohjatyöstä, Aamulehteä asian esille nostamisesta ja ministeri Räsästä asiaan tarttumisesta. Seuraavaksi toivon, että vielä joskus saisin kiittää sitä henkilöä, joka ratkaisee tämän ongelman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?
Miksi Sven ja Åke näpistelevät ja raiskaavat?
Kissa pöydälle

Miksi lehdistö halveksii lukijakuntaansa?

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen on päässyt jälleen uutisiin kertoessaan kahden oikeudessa tuomitun raiskaajan nimet. Saapa siis nähdä minkälainen Hakkaraisjahti tästä seuraa. Erottaako eduskuntaryhmä miehen joukostaan, vai asettuuko lopultakin puolustamaan omaansa? Avaimet lienevät Pirkko Ruohonen-Lernerillä.

Sitä odotellessa voidaan pureskella median roolia. Itse jutussa Hakkarainen nimittäin kertoo, että oikeuden asiakirjat ovat julkisia, joten tiedot ovat kenen tahansa saatavissa. Tämän osoittaa sekin, että asiasta oli yksityiskohtaisia tietoja eräällä maahanmuuttajan perustamalla facebook-sivulla ilmeisesti jo kauan ennen Hakkaraista.

Noilla sivuilla levitettiin myös uhria halventavia mielipiteitä, häntä syyllistettiin tapahtuneesta ja itse asiassa koko facebook-ryhmä oli perustettu raiskaajien tueksi (näihin en laita linkkiä, koska sivusto on nyttemmin poistettu ja siitä on käsittääkseni myös tehty rikosilmoitus). Tästä kaikesta ei lehdistö tietääkseni ole hiiskunut sanaakaan.

Hakkaraisen facebook-tekstin nostaminen julkisuuteen herättääkin, jälleen kerran, ihmettelyn lehdistön moraalista. Tarkoitan sitä, että alkuperäisessä raiskausuutisessa ei kerrottu lainkaan tämän törkeän alaikäiseen suomalaiseen tyttöön kohdistuneen raiskauksen liittyvän (ilmeisesti toisen polven) maahanmuuttajiin, joista toinen oli oikeuden pöytäkirjan mukaan tulossa koraanikoulusta.

Näyttääkin siltä, että jutun julkisuuteen nostanut Keskisuomalainen-lehti ja yleisemminkin suomalainen lehdistö kantaa suurempaa huolta rikollisten suojelusta kuin niiden uhreista. Samoin se tuntuu pitävän tärkeämpänä "jeesustella" kansanedustaja Hakkaraisen kertomista tosiasioista kuin kertoa julkisuuteen tiettyyn osaan humanitaarista maahanmuuttoa liittyvästä asenteesta raiskauksia ja naisia kohtaan.

Eipä tämän perusteella näytä myöskään siltä, että suomalaisia toimittajia kiinnostaisi etsiä ratkaisuja siihen, miten suomalainen yhteiskunta saataisiin myös tulevaisuudessa pysymään turvallisena, kuten taannoinen keskustelu poliisien määrärahojen käyttötavoista osoitti. Tärkeämpää näyttää olevan kaiken maahanmuuttoon liittyvän kritiikin vaimentaminen ja sen ongelmista kertovan faktatiedon pimittäminen suomalaisilta.

Haluaisinkin tämän kaiken jälkeen kysyä, miksi lehdistömme halveksii näin syvästi lukijakuntaansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ulkomaalaisperäisen rikoskierteen seurauksista Suomessa
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Linnanmäki

JK Lopuksi toivotan uhrille jaksamista, ja voimaa kestää edessä oleva julkinen jauhaminen. Kaiken sen keskellä toivon hänen muistavan, että hän on tähän kaikkeen täysin syytön ja ainoita syyllisiä ovat rikoksen tehneet maahanmuuttajat, joiden suojelusta toimittajat näyttävät kantavan huolta, mutta onneksi ei sentään eduskunnan sylykykupin paikalle nostettu Hakkarainen.