Atlantin valtameren välivesi lämpenee

Uutisten mukaan maailman valtameret ovat lämmenneet viime aikoina kovasti muualla kuin napa-alueilla. Siksi oli mielenkiintoista huomata tieteellinen tutkimus, jossa tutkittiin Itä-Grönlannin syrjäisten rannikkovesialueiden niin sanotun välikerroksen veden lämpötilaa hyödyntäen sarvivalaisiin kiinnitettyjä antureita. 

Nämä arktiset eläimet ovat tunnettuja kyvystään sukeltaa syvälle merenpinnan alle, aina 1,5 kilometrin syvyyteen asti. Siten niihin kiinnitetyt tallentavat instrumentit mahdollistivat tietojen keruun noin 250 metrin syvyydestä alaspäin sijaitsevan Atlantin välikerroksen veden lämpötiloista Itä-Grönlannin rannikoilla. Jo aiemmin tiedettiin, etteivät napa-alueiden jäätiköt juurikaan vaikuta näihin syvyyksiin.

Näin saatujen tulosten mukaan tutkimuksen kohteena olleen Blossevillen altaan veden lämpötila nousi vuosina 1960–2021 yli 500 metrin syvyydessä noin 0,047 °C vuodessa. Lisäksi veden suolaisuuden havaittiin muuttuneen. 

Tutkijoiden mukaan nämä muutokset väliveden lämpötiloissa – "Grönlanninmeren atlantifikaatio" – ulottuu nykyään syvälle merenpohjan altaisiin mereen päättyvien jäätiköiden edustalla jopa 300 kilometrin päähän sisämaahan. Tämä näkyy Scoresby Soundin ja Kangerlussuaqin syviä vuonoja ympäröivissä jäätiköissä, jotka altistuvat huomattavasti lämpimämmille ja suolaisemmille vesille kuin matalammalla Blossevillen rannikolla sijaitsevat jäätiköt. 

Nämä havainnot osoittavat, että lämpenevä Atlantin välivesi kuljettaa lämpöä suoraan jäätiköiden edustalle, mikä edistää jäätiköiden vedenalaista sulamista ja nopeuttaa niiden massan menetystä. Toisin sanoen yli 200 metrin syvyydessä nousevat lämpötilat – ja myös suolapitoisuudet – selittävät jäävuorien runsaan irtoamisen Scoresby Soundissa ja Kangerlussuaqissa. 

* * *

Tämä lyhyesti referoimani tutkimus osoittaa tekijöiltään melkoista luovuutta menetelmien kehittämisessä. Valaiden valjastaminen  jo kymmeniä vuosia sitten mittareiden kuljetusalustoiksi on ollut loistavat idea, jota ilman edellä välittämääni tietoa ei olisi saatu. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, jatkuuko Atlantin väliveden lämpeneminen myös tulevaisuudessa ja miten se vaikuttaa Grönlannin ilmastoon. Ja onko sillä lopulta vaikutusta myös Pohjoisen jäämeren kasvamiseen kaupallisten kuljetusreittien valtaväyläksi. 

Jälkimmäisen osalta tilanne ei kuitenkaan juuri nyt vaikuta kovin lupaavalta, vaikka maailmanpolitiikan turbulenssit ovatkin nostaneet – vaikeuksista huolimatta – arktisen reittiä käyttävien kuljetusten määriä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailman valtameret ovat kuin Riku Illukka tai Pekka Haavisto
Luvassa on pitkä ja kuuma kesä
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista

Uhkauksia ja huumoria

Iranin hallinto uhkasi tuhota Persianlahden maiden vedenpuhdistuslaitokset, mikäli USA ryhtyy tuhoamaan sen energialaitoksia. Tämän seurauksena miljoonat ihmiset joutuisivat hirvittävään tilanteeseen – olettaen, että vedentuotanto kärsisi pahasti – sillä alueen luontaiset vesivarat eivät riitä heidän tarpeisiinsa. 

Tällä uhkauksella – tai ainakin sen toteuttamisella – iranilaiset rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, jotka kieltävät hyökkäykset siviilien elintärkeään infrastruktuuriin, kuten juomavesijärjestelmiin ja patoihin. Siis toimisivat samoin kuin venäläiset ovat tehneet Ukrainassa – ilman, että siitä on ollut heille sen kummempia seurauksia. Ja ovat tekemässä edelleen. 

Näin ollen Putinin kolmen päivän erityisoperaatiossa on luotu ennakkotapaus, joka rohkaisee iranilaisia toimimaan kyseenalaisella tavalla. Ja joka samalla osoittaa kansainvälisen lainsäädännön hampaattomuuden siviilien suojelemisen suhteen.

* * *

Jemenin huthikapinalliset on yksi merkittävimmistä Iranin proxytoimijoista alueen muita valtiota ja niiden hallintoja vastaan. Se on kuitenkin ollut suorastaan merkillisen passiivinen "isäntäänsä" kohdistuneen hyökkäyksen aikana – ehkä puhtaasti itsesuojeluvaiston pakottamana. 

Nyt huthit ovat kuitenkin ilmoittaneet aikovansa liittyä sotaan Iranin hallinnon puolella, mikäli Yhdysvallat tai Israel käyttävät Punaistamerta sitä vastaan. Käytännössä huthien kyvykkyys rajoittuisi kuitenkin vain merta kulkevien laivojen terrorisointiin. 

Valitettavasti on kuitenkin niin, että pelkästään sillä olisi merkittäviä taloudellisia seurauksia maailmankauppaan. Ja siksi – mikäli näin kävisi – joutuisi muu maailma pohtimaan, että olisiko lopultakin tullut aika ryhtyä todellisiin toimiin terroristisen huthi-hallinnon tuhoamiseksi? 

* * *

Jos kaksi edelle kirjoittamaani uhkausta ovatkin äärimmäisen vakavia, on kolmas huomiotani kiinnittänyt tapaus pikemminkin huvittava. Tarkoitan Venäjän uhkausta lopettaa bensiinin vienti ulkomaille. Tämä siis sen jälkeen kun sen öljyinfraa on kerta toisensa jälkeen tuhottu – viimeksi jopa Suomenlahden rannikon satamissa.

Toki venäläisten uhkaus osoittaa, että he ovat ymmärtäneet käyttää tapahtunutta hyväkseen. Ja keräävät pisteitä tekemällä välttämättömyydestä hyveen. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko sen uhkauksella jonkinlaista vaikutusta sodan taisteluihin, joissa Ukraina on tämän vuoden aikana päässyt selvästi niskan päälle ja näyttäisi sittenkin selviävän sodan voittajaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Halpa henkivakuutus

Vantaan Kuusijärvellä kaksi pientä lasta - 4- ja 7-vuotiaat - joutuivat pitkäksi aikaa veden alle. Sen seurauksena he taistelevat juuri nyt elämästään sairaalassa. Toivottavasti he selviävät tapauksesta hengissä ja ilman pysyviä vammoja. 

Kuusijärvi on hyvin valvottu uimaranta ja ainakin lasten isä oli paikalla. Lisäksi paikka on suosittu, joten sen rannalla on paljon ihmisiä. Kaikesta tästä huolimatta lapset onnistuivat kenenkään huomaamatta poistumaan matalalta laiturilla ympäröidyltä leikkirannalta syvään veteen. 

Siksi lehdistössä on muistutettu sen tärkeydestä, että vanhemmat valvoisivat lapsiaan tauotta uimarannalla ja ylipäänsä veden äärellä. Tämä on tietenkin erinomainen neuvo. 

Sen sijaan en ole huomannut missään toista neuvoa, joka on mielestäni vieläkin erinomaisempi. Lapset nimittäin kannattaa opettaa uimaan pienestä pitäen. Mieluummin neli- kuin viisivuotiaana. Ja viimeistään ennen kouluikää. 

Valitettavasti näin ei ole, vaan vuoden takaisen tiedon mukaan vain 55 prosenttia kuudesluokkalaisista osaa uida kunnolla. Toisin sanoen lähes puolet murrosikään saapuvista nuorista on veden äärellä alttiina hukkumiselle. 

Siksi on syytä toivoa, että Kuusijärven järkyttävä onnettomuus herättäisi vanhemmat ymmärtämään uimaopetuksen tärkeyden ja motivoisi heidät joko itse opettamaan jälkeläisilleen uimataidon tai ainakin viemään heidät ohjattuun uimaopetukseen jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Tai jos se on jäänyt tekemättä varhaislapsuudessa, niin opettamaan uimataidon edes koululaisena, sillä se on paras ja vielä halpakin henkivakuutus hukkumista vastaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Elämä ilman kunnossapitokulttuuria

Etelä-Afrikka on mielenkiintoinen antropologis-kulttuurinen seurantakohde. Olihan maan talous erinomaisessa kunnossa kun valkoinen vähemmistövalta vaihtui mustan enemmistön hallintoon. 

Tästä syystä olen silloin tällöin (esimerkki) kirjoittanut maan tapahtumista. Ja tänään teen sen nojautuen Al Jazeeran artikkeliin maan tilanteesta. 

Arabimaailman pravdan mukaan Etelä-Afrikassa on toiminut sähkönjakelu yhtämittaisesti 57 päivän ajan, mikä on pisin yhtenäinen jakso yli kahteen vuoteen. Tämä on sikäli merkittävää, että viime vuonna sähkökatkot aiheuttivat maan keskuspankin mukaan tehtaiden, toimistojen ja kauppojen sulkemisten takia tappiota peräti 51 miljoonan dollarin verran päivässä. 

Sähköongelmat eivät kuitenkaan ole ainoa haaste 62 miljoonan asukkaan maassa vaan vuosikymmeniä jatkuneet laiminlyönnit infrastruktuurin huollossa ja investoinneissa ovat johtaneet myös liikenneverkkojen ja vesihuollon rappeutumiseen. Tämä saattaa johtaa siihen, että vuodesta 1994 - eli apartheidin päättymisestä lähtien - vallassa ollut Afrikan kansalliskongressi (ANC) menettää parlamentaarisen enemmistöasemansa ensi viikon vaaleissa. Näin ainakin mielipidekyselyiden mukaan.

Etelä-Afrikassa on suuri julkinen sähköntuottaja - Eskom - jonka käytössä on lähinnä vanhentuneita ja huonosti ylläpidettyjä hiilivoimaloita, jotka ovat kärsineet myös hiili- ja kuparivarkauksista sekä korruptiosta. Niiden seurauksena presidentti Cyril Ramaphosa joutui viime helmikuussa jopa julistaman hätätilan sähkökatkojen venyessä jopa 12 tuntiin päivässä. 

Sittemmin Etelä-Afrikkaan on syntynyt yksityisiä investointeja tuulivoimaloihin ja ydinvoimaloihin, minkä seurauksena yksityinen sektori tuottaa nykyisin noin kolmanneksen Etelä-Afrikan sähköstä. Se selittää osittain sähkökatkojen viimeaikaisen vähenemisen.

Sähkökatkot ovat myös estäneet vedenpuhdistamoita käyttämästä pumppujaan, mikä on johtanut ihmisten jäämiseen ilman talousvettä. Lisäksi - Johannesburgin vesilaitoksen mukaan - lähes puolet kaikesta putkistovedestä hukkuu vuotoihin. Se tarkoittaa 70 miljoonaa litraa juomavettä joka päivä. Syynä on kunnallisten jakelujärjestelmien korkea ikä: esimerkiksi Johannesburgissa ne on suunniteltu maailmansotien välisenä aikana.

Vesilaitokset ovat alttiita myös vandalismille. Rosvot ottavat kaiken metalliosista pumppuihin ja myyvät ne eteenpäin. Eikä Etelä-Afrikassa ole sellaista infran kunnossapitokulttuuria kuin länsimaissa. Ja vaikka olisikin, on vesilaitoksilla vaikeuksia saada tuloja, koska ihmisillä ei ole varaa maksaa. 

Etelä-Afrikan vesitilannetta saattaisi sähkön tapaan auttaa siirtyminen yksityiseen vedenjakelujärjestelmään. Ja sama koskee Etelä-Afrikan valtion tukemaa rautatieyhtiötä, joka on myös joutunut huonon hallinnon ja korruptiosyytösten keskelle.

Viime vuonna ränsistyneet rautatiet aiheuttivat maan valtiovarainministeriön mukaan taloudelle menetyksiä, jotka vastaavat jopa 6 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2023. Eikä siinä kaikki, sillä julkinen rautatieyhtiö varoitti äskettäin, ettei se pysty hoitamaan 130 miljardin randin (7,2 miljardia dollaria) velkaansa ilman suoraa valtion apua. Niinpä presidentti Ramaphosa on vihjannut myös rautatieliikenteen yksityistämisen suuntaan.

* * *

Etelä-Afrikassa on ensi viikolla vaalit tilanteessa, jossa infrastruktuuri on pettämässä sekä lisäksi kolmannes koko väestöstä ja lähes puolet kaikista nuorista on työttömänä, 56 prosenttia koko väestöstä elää köyhyydessä ja talouskasvu on olematonta (tälle vuodelle on ennakoitu 0,9 prosentin kasvua).  Ja samaan aikaan rikollisuusluvut ja korruptioskandaalit ovat jokapäiväistä heinää.

Viime vuonna maan velka/BKT-suhde kasvoi 74 prosenttiin (Suomessa 75,8 prosenttia!) ja nykyinen hallitus joutuu sen takia käyttämään yli viidenneksen verotuloistaan velan korkojen maksuun. Se vie rahaa muilta aloilta – kuten koulutukselta, terveydenhuollolta ja infrastruktuurilta.

Siksi maan työttömyys olisi saatava laskuun, jotta tuloja saataisiin nykyistä enemmän. Niinpä seuraavan hallituksen - riippumatta sen kokoonpanosta - olisi keskityttävä talouden piristämiseen ja työpaikkojen luomiseen. Se voisi tapahtua esimerkiksi tarjoamalla kannustimia yksityisille infrastruktuuri-investoinneille, jotka heijastuisivat positiivisesti maan vientiteollisuuteen ja muuhun yrityselämään. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko Etelä-Afrikka nousemaan siitä alamäestä, jota se on ANC:n johtaman keskusjohtoisen taloutensa vetämänä lasketellut viimeiset puolitoista vuosikymmentä. Vai onko sen kohtalona vaipuminen tavanomaiseksi mustan Afrikan takapajulaksi, jossa mikään muu ei toimi kuin korruptio ja rikollisuus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi
HS historiallisten vääryksien äärellä
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?

Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina

Nobelisti Luc Montagnieriin näkee joskus viitattavan erilaisten salaliittoteorioiden yhteydessä. Siksi päätin tänä aamuna kääntää eilisen Nature-lehden hänestä julkaiseman muistokirjoituksen kommentoimatta asiaa sen enempää.

Luc Montagnier nousi merkittävään tieteelliseen asemaan saaden Nobel-palkinnon AIDS:ia aiheuttavan HIV:n löytämisestä yhdessä kollegoidensa kanssa. Hänen työnsä mahdollisti tämän viruksen diagnostisten testien ja sen aiheuttaman sairauden hoitojen kehittämisen ja sitä kautta lukemattomien ihmishenkien pelastamisen. 

Elämänsä myöhemmät vuodet Montagier käytti kovalla työllä saavuttamansa maineen murskaamiseen kannattamalla erilaisia vaihtoehtoisia teorioita ja vastustamalla rokotuksia. Hänen perusteettomia väitteitänsä COVID-19:stä – että rokotteet edistäisivät vaarallisten varianttien syntymistä tai että virus olisi ihmisen kehittämä – tuettiin valheellista tietoa levittävillä kampanjoilla. Montagnier kuoli 89-vuotiaana 8. helmikuuta. 

Montagnier syntyi 18. elokuuta 1932 Chabrisissa, Ranskassa. Hänen toisen maailmansodan aikaan osunutta lapsuuttaan varjostivat nälkä ja epävarmuus, mutta hänen kiinnostuksensa tieteeseen puhkesi myös varhain. Sen seurauksena hän aloitti toiminnan, joka on synnyttänyt lukemattomia tutkijoita eli räjähtävien yhdisteiden kanssa puuhastelun kotilaboratoriossa. 

Myöhemmin hän kiinnitti ajastettuja kuvia ottavan kameran mikroskooppiin ja tutki viherhiukkasten vastetta valoon. Virologiasta hän innostui kuultuaan vuonna 1957 tehdystä löydöstä, jonka mukaan tupakan mosaiikkiviruksen RNA voi välittää tartuntoja.

Montagnierin virologinen asiantuntemus kehittyi, kun hän työskenteli useissa laboratoriossa ennen siirtymistään Pariisin Pasteur-instituuttiin vuonna 1972. Pasteur-instituutissa Montagnier erikoistui retroviruksiin eli RNA-viruksiin, jotka voivat lisätä DNA-kopion geneettisestä materiaalistaan ​​isäntänsä genomiin. 

Tämä sekä immuunisolujen viljelyssä tapahtuneet edistysaskeleet ja interferoneiksi kutsuttujen antiviraalisia proteiineja blokkaavien yhdisteiden käyttö herättämään lepotilassa olevat retrovirukset olivat hyödyllisiä vuonna 1983. Silloin eräs kollega nimittäin lähetti hänelle imusolmukekudoksen, joka oli otettu ranskalaiselta muotisuunnittelijalta, jonka arveltiin olevan AIDS:in alkuvaiheessa.

Kun ihmisillä diagnosoitiin siihen aikaan AIDS, nämä elivät usein jo monien infektioiden, syöpien ja muiden sairauksien kanssa, mikä vaikeutti taudin lähteen etsimistä. Tämän epävarmuuden keskellä taudin syistä spekuloitiin villisti.

Monet kannattivat teorioita, joiden mukaan se aiheutuisi sienistä tai kemiallisista altistumisista. Toiset taas näkivät, että immuunisoluluokkaan CD4+ kuuluvat T-solut olisivat ehtyneet AIDS:ia sairastavilta ihmisiltä, ja he ihmettelivät oliko kehon immuunijärjestelmä ryhtynyt tuhoamaan niitä. Montagnieria muistutettiin tunnetusta retroviruksesta, joka saattoi tartuttaa CD4+ T-soluja sekä tarttui veren ja seksuaalisen toiminnan kautta.

Montagnierin virologian yksikössä Pasteur-instituutissa Françoise Barré-Sinoussi eristi uuden retroviruksen imusolmukenäytteestä. Ryhmä kutsui sitä lymfadenopatiaan liittyväksi virukseksi (LAV). Montagnier esitteli tämän havainnon syyskuussa 1983 pienen tieteellisen kokouksen myöhäisillan sessiossa Cold Spring Harbor Laboratoryssa New Yorkissa, mutta hänen yleisönsä oli skeptinen. Montagnier totesi myöhemmin Nobel-elämänkerrassaan, että "tämä tilanne ei ole harvinaista tieteessä, koska uudet löydöt herättävät usein kiistaa".

Pian Montagnierin esityksen jälkeen Yhdysvaltain kansallisessa syöpäinstituutissa Bethesdassa, Marylandissa, työskentelevän virologi Robert Gallon johtama työryhmä auttoi vahvistamaan AIDS:in ja Montagnierin tiimin löytämän viruksen välistä yhteyttä (viruksen viralliseksi nimeksi tuli HIV vuonna 1986). Gallo oli aiemmin löytänyt muita retroviruksia, jotka infektoivat ihmisen soluja, nimeltään ihmisen T-lymfotrooppinen virus (HTLV-I ja HTLV-II). Vuonna 1984 hänen tiiminsä eristi retroviruksen näytteistä, jotka oli otettu AIDS-potilailta, ja hän ryhtyi kutsumaan sitä HTLV-III:ksi. Se osoittautui identtiseksi LAV:n kanssa, josta Montagnier oli toimittanut näytteet Gallon laboratorioon.

Montagnierin ja Gallon tutkimusryhmät kävivät tämän jälkeen eeppisen patenttisodan siitä, kenelle kuuluvat immateriaalioikeudet virukseen perustuvasta diagnostisesta testistä. Lopulta vuonna 1987 kiistan ratkaisivat Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Ranskan pääministeri Jacques Chirac, jotka suostuivat jakamaan AIDS-testin immateriaalituotot maidensa kesken ja perustamaan kansainvälisen AIDS-tutkimus- ja koulutusrahaston.

Edellä kuvattujen tapahtumien perusteella monet olivat yllättyneitä, kun Gallo ei vuonna 2008 saanut osuutta Nobel-palkinnosta. Sen sijaan Montagnier jakoi fysiologian tai lääketieteen palkinnon Barré-Sinoussin kanssa. Samalla myös virologi Harald zur Hausen sai saman kunnian AIDS:iin liittymättömästä löydöstään, jonka mukaan ihmisen papilloomavirukset ovat yhteydessä kohdunkaulan syöpään.

HIV:n löytämisen jälkeen Montagnierin työ sai kuitenkin oudon käänteen. Hän nimittäin julkaisi sarjan kiistanalaisia ​​artikkeleita väittäen, että joidenkin patogeenien erittäin laimennettu DNA lähettää sähkömagneettisia aaltoja. 

Montagnier vetosi myös jo aiemmin hylättyyn käsitykseen vedellä olevasta muistista väittäen, että DNA muuttaa vettä tavalla, joka säilyttää jotkin molekyylien ominaisuudet, vaikka ne olisivat voimakkaasti laimennettuja (ranskalainen immunologi Jacques Benveniste oli väittänyt vedellä olevan tällaisen muistin vuoden 1988 Nature-julkaisussa, jonka todettiin myöhemmin perustuvan kokeisiin, joita ei pystytty toistamaan). 78-vuotiaana Montagnier lähti Ranskasta Kiinaan tutkimaan näitä asioita ja johtamaan tutkimuslaitosta Shanghain Jiao Tong -yliopistossa.

Ajan myötä Montagnier näytti olevan tyytyväinen tähän ristiriitaan ja lähti myös taistelemaan näkemyksensä puolesta. Hän omaksui homeopatian ja pseudotieteellisiä ajatuksia autismista saavuttaen aseman, josta Ranskan tiedeakatemian entinen presidentti Bernard Meunier totesi, että "hän ajautui tilaan, jossa yksikään tutkija ei kyennyt antamaan kommentteja tai selityksiä hänen myöhäisestä kehityksestään". Toiset olivat suoraviivaisempia ja esimerkiksi Science-lehden kolumnisti ja kemisti Derek Lowe kirjoitti vuonna 2012, että "Luc Montagnier on menettänyt otteensa".

COVID-19-pandemian aikana saavutettu Nobel-palkinto antoi uskottavuutta Montagnierin haitallisille näkemyksille, joiden mukaan COVID-19-rokote voisi olla haitallinen. Sen seurauksena hän antoi elämänsä viimeisissä vaiheissa kasvot sosiaalisessa mediassa rokotusvastaisille meemeille. Tuli vaikeaksi uskoa, että ne olivat kerran olleet muistopostimerkeissä johtuen hänen panoksestaan kansanterveyden hyväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?
Hölynpölyä
Tieteellinen huijaus

Tekeekö vesi Professorista sosialistin?

Suomalaiset hallitukset ovat aika ajoin yksityistäneet julkista omaisuutta pilkkahintaan karmaisevin seurauksin. Tunnetuin esimerkki lienee sähköverkkojen yksityistäminen, jonka seurauksena sähkölaskut ovat olleet niin rajussa nousussa, että poliitikot ovat joutuneet tekemään kömpelöitä yrityksiä rajoittaakseen vapaata markkinaa.  

Ongelmana sähkön ja monen muunkin asian suhteen on se, että julkinen omistaja luopui ns. luonnollisesta monopolista, jolloin yritysten väliseen kilpailuun perustuva markkinamekanismi ei rajoita tarjottavan palvelun hintoja. Näin palvelun tarjoaja voi rahastaa tuotteestaan täsmälleen niin paljon kuin vain kehtaa.  

Tämän kehityksen yhtenä virstanpylväänä oli aikanaan Kemiran lannoitetuotannon myyminen norjalaiselle Yaralle. Siinä kyse ei ollut luonnollisesta monopolista vaan määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen siirtämisestä yksityiseen ja vieläpä ulkomaiseen omistukseen. Myös tällaisen kaupan lopputuloksena on palvelun käyttäjän kustannusten raju nousu. 

Parhaillaan suomalaisessa lannoitekaupassa on käynnissä mielenkiintoinen käänne. Erinomaisesti hoidettu perheyhtiö Berner on nimittäin ostanut venäläisiä lannoitteita maahan tuovan ja edelleen jalostavan yrityksen ja myy niitä selvästi edullisempaan hintaan kuin Yara suomalaista lannoitetta. 

Yara ei tietenkään ole katsonut muutosta rauhassa, vaan tiedostaa siitä seuraavan taloudellisen tuoton kapenemisen. Tästä uutisoi eilen Maaseudun tulevaisuus, jonka mukaan yhtiö kieltäytyy jatkossa toimittamasta tuotteitaan Bernerin maatalouskaupalle eli Viljelijän Bernerille. 

Lopputuloksena saattaa hyvinkin olla se, että Yara maksaa Viljelijän Berneristä selvän ylihinnan ja ostaa sitä kautta sen monopoliasemaa uhanneen perheyrityksen pois maatalouskaupasta ja pelastaa sitä kautta määräävän markkina-asemansa. Loppuhinnan maksaa tietenkin suomalainen kuluttaja suomalaisten maataloustuotteiden korkeiden tuotantokustannusten pysyessä korkealla ja tullessa laskutetuksi elintarvikkeiden hinnoissa.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu kansalaisaloitteelle veden yksityistämisen kieltämisestä. Se on nyt saanut selvin luvuin maa- ja metsätalousvaliokunnan puoltavan lausunnon ja on syytä toivoa, että koko eduskunnasta löytyy enemmistö, joka päättää säilyttää vesihuollon jatkossakin julkisena palveluna. Näin estyisi se, että jälleen yksi uusi luonnollinen monopoli päätyisi jonkun suuromistajan - ehkäpä vielä ulkomaalaisen kuten Yara - rahantekokoneeksi.

Kuten arvoisa lukijani tietää, en ole varsinaisesti julkiseen omistukseen perustuvan eli sosialistisen talouspolitiikan kannattaja. On kuitenkin asioita, joita kannattaa katsoa pragmaattisesti ja erilaisten yksityisten monopolien välttäminen on yksi sellaisista. Ja siksi joidenkin asioiden sosialisointi on järkevää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laillistettu ryöstö
Jyväskylä ja luonnollinen monopoli
Markkinatalous Harvardin professorin silmin

Jyväskylä ja luonnollinen monopoli

Tuskin kukaan suomalainen on voinut olla huomaamatta kuinka rajusti sähkön siirtohinnat ovat nousseet sen jälkeen, kun Fortumin sähkönjakeluverkko yksityistettiin. Toki taustalla on ollut myös sähköverkon laadullista kehitystä, mutta aggressiivinen verosuunnittelu kielii myös asiakkaiden rahastuksesta, kun sampona kerran on käytettävissä luonnollinen monopoli.

Luonnollinen monopoli tarkoittaa tilannetta, jossa taloudellisesti tehokkain tila saavutetaan yhdellä ainoalla tuottajalla. Sähkönjakelussa se tarkoittaa sitä, ettei kenenkään muun kuin valmiin sähköverkon omistavan yhtiön kannata pyrkiä markkinoille uuden verkon rakentamisen vaatimien kustannusten takia.

Kaupunkien vesihuolto on sähköverkon tapainen raskaan infrastruktuurin varassa toimiva palvelu. Siis juuri sellainen toimiala, joka toimii tehokkaimmin monopolina - luultavasti siitä syystä se onkin pysynyt Suomen kaupungeissa julkisessa omistuksessa. Nyt on kuitenkin Jyväskylässä ryhdytty harkitsemaan kauppaa, jossa osuus kaupungin vesihuollosta siirtyisi yksityiseen omistukseen osana energiayhtiötä.

Luulisi, että myös Jyväskylässä olisi huomattu luonnollisen monopolin yksityistämiset riskit kaupunkilaisten kannalta. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, joten kilpailuoikeuteen erikoistunut Aalto-yliopiston professori Petri Kuoppamäki muistutti keskisuomalaisia siitä, että "luonnollisia monopoleja ei kannattaisi yksityistää. Ne kannattaisi pitää julkisissa käsissä".

Toki Jyväskylässä on tarkoitus myydä vain osa vesiyhtiöstä ja pitää määräysvalta kaupungilla. Ajatuksena lienee saada myynnistä rahaa akuutteihin tarpeisiin. Tässäkin ratkaisussa osa vedenjakelun voitoista siirtyisi yksityiseksi voitoksi ja olisi tulevina vuosina pois julkisesta rahoituksesta. Eikä yksikään yritys tietenkään osta osaa vesiyhtiöstä, ellei se laske saavansa rahojaan takaisin korkojen kera.

Näin myös tämän ratkaisun pidemmän ajan lopputuloksena on julkisten tulojen väheneminen, ellei vesiyhtiöstä saatuja rahoja sitten sijoiteta vähintään yhtä tuottavasti kuin niiden ollessa vesiyhtiössä. Lisäksi yksityinen osaomistaja epäilemättä loisi yhtiön sisällä painetta liikevoiton kasvattamiseen, mikä onnistuessaan johtaisi jyväskyläläisten vesimaksujen korottamiseen.

Kuoppamäen sanoin: "jos joku yksityinen siihen investoi, niin kaiken todennäköisyyden mukaan sillä on tavoitteena tehdä hyvä sijoitus ja voittoa. Silloin kysymys on, että kasvaako tehokkuus siinä määrin, että pystytään maksamaan isompia marginaaleja."

Nähtäväksi jää, minkälaiseen ratkaisuun keskisuomalaiset päätyvät. Itse toivon joka tapauksessa, että oman kotikaupunkini vedenjakelu säilyy julkisessa omistuksessa. Sen verran karusti on Caruna kohdellut viime vuosina omaa talouttani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Markkinatalous Harvardin professorin silmin
Turvapaikanhakijauutisia Jyväskylästä ja Kauhavalta
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Veden muisti palasi jälleen otsikoihin

En yleensä lue lehtien koripallouutisia. Tänään tein kuitenkin poikkeuksen, sillä yhden jutun otsikossa mainittiin veden muisti. Hätkähdin, vaikka tiesinkin, että väite elää ja voi hyvin ns. "hömppäpiireissä".

Tiedelehti Nature julkaisi aikanaan Jacques Benvenisten ja kumppaneiden tutkimusraportin, jonka mukaan vedellä olisi muisti. Koska tulos ei sopinut yleiseen tietoomme veden käyttäytymisestä, päätti lehden toimituskunta lähettää tarkkailuryhmän Benvenisten laboratorioon katsomaan muistin toimintaa.

No, eihän muisti tietenkään toiminut valvotuissa olosuhteissa eikä vedellä siis ole muistia. Se ei kuitenkaan ole estänyt tieteellistä uutisankkaa veden muistista jäämästä elämään niissä piireissä, joissa siihen tahdotaan uskoa - siis lähinnä vaihtoehtoiseseen lääketieteeseen, erityisesti homeopatiaan, vannovien parissa.

Tällä kirjoituksella on kaksi tarkoitusta. Ensimmäinen on se, että tahdon levittää tietoa siitä, ettei veden muisti perustu toistettuun tieteelliseen näyttöön siitä huolimatta, että aiheesta on julkaistu tutkimus Nature-lehdessä, vaan kyseessä oli joko tulosten väärä tulkinta tai suoranainen huijaus.

Toinen tarkoitus on se, että tapaus osoittaa tieteelliseen julkaisemiseen liittyvän vaikeuden, joka kertoo jotain tieteen luonteesta. Veden muisti ei tokikaan ole ainoa julkaistu tutkimustulos, joka on myöhemmin osoittautunut vääräksi. Olen jopa itse julkaissut ja myöhemmin korjannut sellaisen.

Tieteellinen julkaisu ei siis ole lopullinen totuus, vaan sillä hetkellä paras mahdollinen käsitys tutkitusta asiasta. Silloin kun tutkimusaineistoa tuotetaan lisää, saattaa myös tieteellinen käsitys asiasta muuttua. Tätä kutsutaan tieteen itseään korjaavaksi luonteeksi.

Erityisen merkittäviä vääriä tuloksia julkaistaan paljon Naturen kaltaisissa huippulehdissä. Aika usein niissä olevia artikkeleita vedetään takaisin, vaikka taustalla ei olisikaan tarkoituksellista huijaamisesta, kuten oli mahdollisesti veden muisti -artikkelissa.

Lehden kannalta kyse on siitä, että ollakseen huippulehti tulee julkaisun sisältää mahdollisimman merkittäviä tutkimustuloksia. Sellainen olisi ollut veden muistin olemassaolokin, mikäli se vain olisi pitänyt paikkansa.

Ilmeisesti siitä syystä Nature otti raportin julkaistavakseen, vaikka epäili tiedon paikkansapitävyyttä jo ennen julkaisemista. Tämän osoittaa jutun yhteydessä ollut kirjoitus, jossa esitettiin varaumia sitä kohtaan. Ja tietenkin se, että lehti organisoi asiantuntijoita selvittämään toistuuko tulos valvotuissa olosuhteissa.

Niin tai näin. Vedellä ei siis ole muistia, eikä Naturen arvostus tiedelehtenä ole kadonnut mihinkään. Mutta tosiasia on, että veden muistiin uskotaan siellä, missä siihen halutaan uskoa, ja missä siitä on taloudellista hyötyä. Eli homeopatian asiakkaiden ja kauppamiesten parissa.

 Ja Naturessa julkaistaan edelleenkin virheellisiä tutkimustuloksia ja niiden korjauksia. Tästä kaikesta huolimatta on tiede edelleenkin paras tapa hankkia tietoa itsestämme ja ympäristöstämme. Ellei sitä olisi, olisi ratsumies tai kirjekyyhky todennäköisesti edelleenkin nopein tapa välittää tietoa maailman tapahtumista eikä blogikirjoituksista osaisi kukaan edes haaveilla vaan tärkeimmät uutiset luettaisiin kaikelle kansalle kirkonmenojen yhteydessä papin toimesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lambergilainen tuho eli mitä tapahtuu kun väestönkasvu pysähtyy
Tiede on hyödyllisin instituutiomme
Tieteellinen huijaus